Etsiminen on kivaa! + Taas se ontuu…

Halusin lähtä pyöräilemään ja oli hirveää sählinkiä irtona pyörivän avaimen kanssa, sitten koirat oli ihan että uu uu uu mikä sulla on kädessä ja tsädääm sain idean ruveta opettaan Ifalle esineitten ettimistä. Että on joku pieni esine, kuten vaikka pullonkorkki (muovinen), avain, muistitikku… jonka heitin karvalankamaton sekaan tai toiselle matolle tyynyn/paidan taakse piiloon ja käsken Ifan etsiä. Ja vitsi että oli sen mielestä KIVAA!! Sitten tein myös sitä, että käskin sen mennä maahan kun oli käynyt esinettä nuuhkaisemassa, NOH, siinä on ehkä vielä hommaa että saa sen menemään maate silleen nenä esinettä kohti… 😀 Se haluaa tulla puoleen matkaan takasi ja sit vasta mennä maahan. Sallittakoon tämä ensitreenissä, varsinkin kun maahanmenot olivat innokkaita ja nopeita. Oli tosiaan Ifan mielestä ihan ssssssairaan kiva treeni tollanen.

Päivällä koitettiin ottaa tunnaria, sekin oli kivaa, mutta ei siinä touhussa ollu kyllä päätä eikä häntää. Ei ollu oikeen nenä auki ja ajatukset mukana. Otettiin myös pienen pieni tunnetilatreeni pihassa ja se meni hyvin ilman yhtään paineistumista. Tuli sivulle kohtalaisen hyvin, mutta taas kun luulin etten käytä vartaloapuja niin huomasinkin olevani taas vinossa koiran ylle. ÄRRRHHH!! Että onkin vaikeeta. 😀 Kyllä tää viel tästä… Otettiin siinä tunnetilatreenissä siis ihan pari vaan että käskin koiran sivulle, sanoin “kyllä”, kuten sanon liikkurille, 1…2… vapautus jahtaamaan namia. Yhden kerran otin koiran siitä mukaan seuruuseen ennen vapautusta, seuruusta kun pysähdyttiin niin KAPPAS kerrankin se ei ollut kirinyt edelle vaan oli messissä hommassa ja istui hyvään kohtaan sivulle ja siitä sitten superpalkkaa.

Sitten se rupes yhtäkkiä ontumaan. Siis oltiin tultu jo sisälle tosta treenistä, kun jossain kohtaa huomasin että hei, se ontuu. Vasenta etujalkaa. Mitä saatanaa ihan oikeesti… Ontumista siis oli viime talvena ja sillon sitä laajasti selviteltiin, ei koskaan selvinnyt. Ja nyt taas. Oi huoh. Ja ihan sisällä kotona ontui, ettei vaan missään asfaltilla. Illalla sitten kun totesin että kun en voi mennä lenkille niin menen sitten pyöräilemään (kuten ekassa kappaleessa puhuttiin), mutta avain oli pikkuveljellä pallokentällä. Aattelin että no toi on ihan pari hassuu sataa metrii et otan koiran mukaan. Nii ei se sitte siinä lenkillä ontunu?!?!? Mikä sitä riivaaaaaaa. 😀 Mä en käsitä mä niin en käsitä. Sain linkin johonkin juttuun, jonka mukaan koiralla voi mennä pieni läpinäkyvä kivi anturan sisään ja aiheuttaa tällaista selittämätöntä toisinaan toistuvaa ontumista. Vastais sinällään Ifan oireita, voisko sillä muka tapahtua jotain tollasta? Onko kukaan koskaan kuullut tuollaisesta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s