Ifa tarinoi

Tervetuloa jälleen blogiini, rakkaat lukijat.

Tuossa noin viikko takaperin kävin vähän mökkeilemässä tuon emännän kanssa. Oli kamalan kivaa olla yksin reissussa mukana ja nukkua mökissä peiton alla. Lauantaina kävin aamupäivällä emännän emännän kanssa Jämillä kävelemässä ja muuten, hmmh, harjoitin ääntäni mökkipihassa emännän julmasti hyljättyä minut joidenkin beussien MH-luonnekuvauksen takia!! Hävytöntä. Vaan illalla tilanne korjattiin päästiin sitten tositoimiin!

Nimittäin jäljelle!

Emäntä oli sellaisen suunnilleen 100 askeleen jäljen taas tuonne peltoon tampannut, yksi kulma kumpaankin suuntaan ja lihapullaa joka askeleella. Tai niin se emäntä väitti, ei mulla ollu aikaa jokasta askelta tarkastaa, hmh! Plikka o kattokaas vielä niin nuori ja kokematon että se antoi mun vähän sanella säveliä tähän leikkiin, eikä osannut vaatia ihan sellaista tarkkuutta kuin oli kuulemma ajatellut. Noh, ehkä enskerralla joudun tekeen vähän tarkemmin hommia…

Mutta noin muutoin tuo jäljestys on kyllä kamalan kivaa. Unohtuu aina koko ympäröivä maailma kun pääsee noihin hommiin. Siellä me vuan mentiin, minä edellä ja akka peräässä. Pari kertaa ennen enstemmäistä kulmaa päätin vähän kokeilla että tietääkös se emäntä ees missä sen oma jälki menee, mut pahus vieköön, oli se siitä kartalla! Ei antanu mun mennä väärään suuntaan! Se ei kyllä tainnu Korrin oppeja ihan noudattaa vaan tais päästää mut kiskomatta oikeeseen suuntaan kun siihen sattumalta osuin. Hölmö. Noh, enstemäinen kulma, oikealle, olikin sit vähän sellanen etten kyllä tiiä mitä tuo emäntä on siinä tehny! Mitään tolkkua meinannu saada! Hyörin ja pyörin ja vaikka mitä mut millään ei meinannu löytyä että mihkä suuntaan pitäis jatkaa. No akka kyllä kärsivällisesti odotti että selvitän tilanteen itte, se ku on tolleen vähän koppava että ei se ny auttamaan nöyrry, kyl koiran pittee itte pärjät ja siel se vaa seiso hilijaa ja odootti. Ja no kylhän mää sit lopult pärjäsinki!

Emäntä koitti mutista toisella suoralla jotain jostain ihmeen työergonomiasta ja koiran koosta, mut kyl mää sille muistuttelin et hei, sun mittase ihmise pitäs jäljestää kirahvin kanssa ettei tarvisi kyykkiä! Ei se beussi siltä kyykkimiseltä alkuopetuksessa pelasta! Kaikkea seki kuvittelee…

Toinen kulma, vasemmalle, menikin sitten kuin vettä vaan ennenku ees huomattiin oikeen että oltiin käännytty. Se on luonnollisesti ihan oman pätevyyteni ansiota. Jotain se höpötti myös helpotetuista kulmista, ja no helppoa oli kyllä tuo! Jatkossa voisin haluta vähän lisää haasteita.

Ei paljon minua tuon mittainen nurmi pysäyttänyt.

Jäljen lopussa kävi sitten työtapaturma, juuri pari askelta ennen loppua, kun yhtäkkiä tiiviiltä keskittymiseltäni huomasin, että pellon reunassahan seisoo joku jonkun mustan mötikän kanssa. Tuijotin sitä vaikka kuinka pitkään, kunnes tajusin että se on se emännän emäntä kameran kanssa. No oli kyllä ihan pasmat sekaisin siitä sitten ja viimmeset askeleet meni miten meni, mutta loppuun päästiin ja lihapullaa tuli! Ja ai että kyllä oli hyvä olla sen jälkeen. Tätä lisää kiitos!

Tokoilujaan ei toki olla unohdettu. Eilen treenattiin emännän kanssa täykkäriä vasemmalle niin, että minä pysyn kokoajan siinä sivulla. Sellasta mageeta malitäykkäriä, tiätteks? No olin aika hiton pätevä siinä sisällä. Sitte emäntä käski pikkuveljensä ottaan videoo ulkona, niin tuli vähän paineita eikä sujunu ihan yhtälailla, joten emäntä totes ettei kyllä tollasta matskua jaeta katsojille. Hmh, mitäs itte ei oo opettanu kunnolla! No mut kyllä mä viel opin ja musta tulee niin näyttävä suorittaja ai että!

Myöhämmen makoilin sen niskan takana sohvan selkänojalla ja luin salaa sen tekstiviestejä olan yli, että tarttis ehkä lähtee tulevaisuudessa taas rally-tokokentille. Omistajaani tulleena oon toisinaan sellanen vähän kärsimätön tapaus ja emäntä kyllä tietää sen. Niimpä se rupeskin treenaamaan sitä, että jaksaisin istua paikoillani sivulla pidempiä aikoja. TYYYYYYLSÄÄÄÄÄÄÄÄ. Eipä paljon huvittanut parin toiston jälkeen tulla sivulle enää ollenkaan. Kunnes se ihminen sitten tajusi kerrankin jotain. Se nimittäin tajus sellasen, että jos se sen perinteisen “sivu-naks-hyvä-nami” sijaan tekeekin silleen, että “sivu-oooooimitensikahienoaiettäjeswaulooooistavaahyviiiiinvähänköpäteväkoira-silityksiäsamalla-nami”, niin innostun tosi paljon enemmän ja suorastaan lennän taas siihen sivulle! Se oli kivaa!

Ainoa vaan, että treenin jälkeen kun kävin sänkyyn maate tapani mukaisesti, niin hetken päästä mua alkoi taas sattumaan. Piti siinä sitten vähän huutaa ennenkuin rauhoituin takaisin nukkumaan. Ja omistaja ihan huolissaan että mikä mua taas vaivaa. No emminä tiiä ittekkään. Mut parin viikon päästä mennään kuulemma käsitteleen mun sisäelimet. Arvatkaa kuulostaako kivalta, ei todellakaan… Mut josko siitä ois apua, olis tosi kiva voida taas hyvillä mielin treenata!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s