Fyssarilla (ja) Turussa

Perjantaina jatkettiin Ifan ihmekohtausten selvittelyä ja ajettiin Turkuun fyssarille Tanja Kotin osaaviin käsiin. Oltiin saatu Eijalta kuulla hänestä, ja saatiin sitten onneksemme Eijan kautta peruutuspaikat vielä tän vuoden puolelle. Joten tosiaan perjantaina koira autoon ja Turkuun.

Mää vähän järkytyin, kun käsittelyn alettua ehkä eka kysymys oli tyyliin “Onko tää aina ollut tälleen lihava?” Silleen herranjumala ai onko mun koira lihava?!? Kauheen kiva olla niin sokee asialle, ettei itsekään tajua sitä vaikka kuinka tuijottaa sitä koiraa. No, syynä kommenttiin siis se, että kylkiluut ei tunnu tarpeeksi helposti ja välissä tuntuu sellaista löllöä höttöä, joka johtuu toimimattomasta aineenvaihdunnasta. EI siis ihan kaikki oo mitään ylimäärästä läskiä, mutta osa kyllä. Heti alkuun totesi myös, että lanteen kohdalta on koira aivan juntturassa ja suorastaan hohkaa lämpöä siitä kohtaa. Ei kovin vahva aloitus.

Merkittävästi parempia uutisia ei ollut luvassa lopuksikaan. Päänuppi, kilpirauhanen, oliko munuaiset ja vielä virtsanjohtimet oli ihan juntturassa niin, että meni melkeen vartti yliajalle että sai edes ne auottua, eivät kuulemma meinanneet millään aueta. Rankaa ei ehtinyt käsitellä ollenkaan, kun koko aika kului sisäelinten kanssa “tappelemiseen”. Ifastakin huomasi, että nyt on kunnon käsittely, kun vinkui ja inisi ja pyristeli ja nosteli päätään vaikka kuinka. Fyssari sanoikin kyllä tämän olevan sellainen “shokkihoito”, että jotain reagointia oli ihan odotettavissakin. Hyvin se Ifa sinällään kumminkin käsittelyn kesti, ja heti käsittelyn jälkeen se vaan ravisteli ja oli taas oma itsensä, että ei sille mitään pelkotiloja jää vaikka se nyt väkisin joutui olemaan taas vieraan ihmisen koskettavana yli tunnin. Tosin kyllä sen sitten myöhemmin illalla näki että käsittelyä on saanut, pelkästä kävelystä näki että jessus sentään kun siihen sattuu, eikä se halunnut venytellä ihan samalla tavalla kuin ennen. Tai siitä näki, että se yritti venytellä, muttei kyennyt tekemään sitä kuten yleensä tekee.

Muutoin jäi vähän sellainen kummastunut fiilis, ihanku en tuntis koiraani ollenkaan. Onko se lihava, eeeei, on se, aijaa. Onko se kipuherkkä, eeeeei, no kyllä se tuntuu olevan, no aijaa. Ei se vaan vaikuta kipuherkältä kotona. Anyhow, käsky tuli vaihtaa viljattomaan ruokaan, joten käytiin sitten Murren murkinaa rikastuttamassa ja hankkimassa säkillinen Acanaa. Tai se säkki hankittiin kyllä vasta maanantaina, kun sitten viikonlopun vietimme Ifan kanssa Emmin ja Petrin ja Lumen luona Turussa. Seuraavan kerran hilppastaan takaisin Turkuun uusintakäsittelyyn jo marraskuun alussa, joka voinee myös kertoa koiran huonosta tilanteesta, kun aika taiottiin noin lähitulevaisuuteen… Toivon todella, että tämän perusteella selviäisi nyt, mikä Ifaa vaivaa. Fyssarin mielestä kun ei ole uskottava ajatus, että vika olisi pääkopassa, että koira ei kykene keksimään tuollaisia fyysisiä oireita. Eka käsittelykerta ei meitä kummiskaan vielä pelastanut, sillä jo lauantaina Ifa sai sellaisen pienen ‘kohtauksen’, siis tämän että vinkaisee, hyppää seisoalteen ja pyörii takamustaan tuijottaen häntä alhaalla. No, marraskuuta odotellessa…

Image

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s