Archive | November 2013

Tunnetilatreeni lie tuottanut tulosta!

Ainakin siltä vahvasti tuntuu! Päätin tänään lenkin päätteeks kävellä lähikentälle, ottaa yhden sivulletulon ja jos se on suora ja hyvä, palkata ja lopettaa siihen. Käveltiin pimeelle kentälle ja samantien ku rupesin sitomaan Liksua kiinni, Ifa istui alas ja alkoi piippaamaan. Ehdin jo miettiä että ounnou, tästä ei tuu mitään hyvää… Sain Liksun sidottua kiinni, jäin ihan hetkeksi seisomaan miettimään sotasuunnitelmaa, sitten vaan sanomatta mitään kävelin kentälle, käänsin rintamasuunnan ja sanoin Ifalle että “sivu”.

Arvakkaa mitä. Kaikesta huolimatta, siis pimeydestä, tuulesta, piippaamisesta, kaikesta, se tuli suoraan sivulle ku raketti. Ja kerrasta suoraan. Oikein. Hyvin. JESSSS!!!! Vedin syvään henkeä, sanoin “kyllä”, odotin pari sekuntia, “VAPAA!” ja sit alkoi biletys Susanna Korrilta opittuun tapaan, eli namilla vauhdikasta vedätystä ja sitten koiran silittely, kehuminen ja namin anto lopuksi. Sit sanoin “loppu” ja lähettiin pois kentältä. Vitsit, sehän on jopa toiminut!

Otin vielä myöhemmin illalla sisällä uusiks, että mites se nyt tosiaan tulee sivulle. Ja kyllä se alkaa oleen oppinu. Tääki onnistu kerrasta.

"Sivu"

“Sivu”

Ja innollahan se tekee about mitä vaan nykyään. Seuruukin on vitsit, niin kivaa että melekeen keulii (ja no edistää näköjään edelleen :|). 😀

"Seuraa"

“Seuraa”

Paikkista pitäs treenata lisää. En edelleenkään oikeen tiiä mikä on sen tilanne.

Fyssari ja lisää palkattomuustreeniä

Perjantaina oltiin tosiaan fyssarilla tokan kerran käymässä. Kilpirauhanen oli taas vähän jumissa, mutta aukeni nopeasti. Toisin oli munuaisten ja virtsanjohtimien kanssa, joiden parissa taisteltiinkin sitten vaikka kuinka pitkään kunnes päästiin rangan puoleen. Rangassa lapojen väli, lanne ja ristiluun tienoo olivat jumissa. Lisäksi häntä ei kääntynyt molempiin suuntiin yhtä hyvin. Että ei se ihan kondiksessa oo ollu tuo koira. Tällä hetkellä tilanne on se, että sellanen 1½vko seuraillaan tilannetta, sitten raportoidaan fyssarille mikä on koiran tila ja mietitään, tarviiko kolmannen kerran ja jos kyllä niin milloin. Nyt Ifa ei oo ollu yhtään niin kipeä kuin mitä ekan käsittelyn jälkeen, ja venyttelytkin on luonnistunut ihan joka päivä.

Tänään illalla kiskasin sitten taas palkattomuustreenin alle. Tällä kertaa en edes koskenut ruokakippoihin ensin. Lisäksi päätin että nyt lähdetään imitoimaan koetta, joten aloitettiin pikkuveljen tekemällä luoksepäästävyydellä, jota seurasi minuutin paikallamakuu, ja tämän jälkeen luoksetulo. Luoksepäästävyys, joo ok pysyi se sivulla istumassa, mutta ei se siitäkään tykännyt. Taisi paineistua jo siitä, koska nousi seisomaan mua vasten kun kehuin sitä, eikä Ifa siis yleensä tee sitä. Valmistelin sitten perään paikkiksen ja jätin koiran makaamaan. Minuutin jälkeen palasin sivulle, jolloin Ifa paineistui ihan hirveästi ainakin siitä loputtomasta huulien lipomisestä päätellen. Päätin kummiskin käskeä sen istumaan. Ei noussut, ohjasin vähän kädellä, nousi lähes kokonaan istumaan, josta lähdin kehumaan runsaasti samalla silitellen. Nousi pois istumasta, käskin takaisin istumaan, istui hitaasti mutta kumminkin, josta jatkoin taas kehumista ja silittelyä. Vapautin ja hetken aikaa vielä kehuin ja Ifa edelleen seisoi mun jalkaa vasten, mutta nyt ei yrittänyt enää kiivetä jalkaa pitkin ylös vaan pystyi alhaalla pysymään. Vaihdoin sitten käytävän toiseen päähän että vähän näin miten Ifa lähtee mukaan liikkeelle ja iloisestihan se lähti! Jätin koiran sinne toiseen päähän istumaan ja otin luoksetulon. TODELLA hyvä lopun perusasento, josta superkehut, vapautus ja sitten täyttämään ruokakipot. Toimi siis todella hyvin. Seuraavaks pitänee alkaa vuokraamaan halleja silleen 21-22 ja antaa iltaruoka niissä treenin päätteeksi? 😀

Kuono toiveikkaana kohti viikonloppua

Image

Puunattu puliukko

Viikonloppuna kun on mitä odottaa. Huomenna hurautetaan Turkuun ottaen vähän varaslähtö tähän viikonloppuun (mutta ei lintsata! tunnit on peruttu!), sillä perjantaina Ifa pääsee taas Tanja Kotin osaaviin käsiin. Sitä varten pitikin sitten vihdoin saada aikaiseksi koiran pesu, se kun on kurahaalarin käytöstä vetänyt aika hyvään takkuun… Ei tälläistäkään ongelmaa ollut silloin, kun nuo piti trimmattuna. :I No, puolensa kummassakin. Mutta tosiaan. Ifa on edelleen toisinaan saanut niitä sen ihmeen kohtauksia. Nyt ei oo huutoo kuulunu kertaakaan, mutta vähän väliä se “sätkii” itekseen, siis esim. kesken nukkumisen hypähtää pystyyn pyörien takamustaan tuijotellen. Samaa levottomuutta, hätäisiä istumisia ja takamuksentuijotteluja se teki myös heti pesun jälkeen pesuhuoneesta poistumislupaa odotellessaan.

Noista huolimatta kiskaisin taas iltaruoalla treenin tuon kanssa. Kipot kädessä pyysin sivulle, seuraamaan, seis, palasin viereen ja vapautus ja kehut. Siihen perään liikkeestä maahanmeno, ja vielä jatkoksi luoksetulo. Seisominen ja maahanmeno oli tosi hienoja, luoksetulokin vauhdikas mutta lopun perusasento huono. Käskin uudelleen “sivu”, jolloin korjasi. Jätin siihen istumaan ja otin uuden luoksetulon, jolloin tuli edelleen hyvällä vauhdilla mutta nyt myös perusasento oli suora, josta sitten supersuperkehut ja pääsi iltaruoalle. Pitää kyllä ruveta tekeen ilman kippoja käsissä, kai sitä nyt hyvin tekee kun muistaa kokoajan että mikä odottaa…

Hirveen hyvin muutenkin tuolle maistuu ruoka nykyään, Ifa imuroi kupin jopa nopeammin kuin Likita?! Ja puhutaan siis nappulasta, Acana Wild Prairie. Noooo en valita. Lisäksi äiti haluaa juottaa noille päivittäin pienen satsin Aloe Vera -mehua, jonka nykyään molemmat hotkivat hirmuisella innolla. Aiemmin Ifaa piti melkein komentaa maistamaan, mutta nykyään uppoaa tosiaan kuin häkä.

Sunnuntaina mennään sitten kannustamaan duo-trion kolmatta muskettisoturia möllitokossa. Pitäkää peukkuja! Päivitellään tilannetta sitten viikonlopun jäljiltä taas.

Image

“Sanoitko RUOKA?!?”

Palkattomuustreeniä

Huonojen säiden seurauksena on tehty tosi vähän yhtään oikeestaan mitään, ja se alkaa näkyä Ifassa. Lisäksi sen ruokahalu on kasvanut johonkin potenssiin miljoona, joten oon nyt parina iltana häpeilemättömästi hyödyntänyt sen palkattomuustreeninä. Vaihtelin sitä, että täytinkö kipot ruoalla ennen treeniä, vai täytinkö kipot vasta treenin jälkeen.

Ekalla kerralla, kipot täytettyinä, kaikki meni aivan täydellisesti. Siis aivan täydellisesti. Liike seis liike maahan peräkanaa, oikein, nopeina, wau. Luoksetulo nopea, perusasento suora, wau. Tokalla kertaa kipot oli täyttämättä niin ilmeni ongelma. Ei mennytkään liikkeestä maahan. Jäi seisomaan. Kolme kertaa peräkkäin. Toisesta käskystä tai käsky+käsiapu meni maahan. Tänään ennen ruokaa otin sitten ziwipeakien voimalla treenit, ja tein siinä kans palkattomuutta. Liikkeestä maahanmeno, joka oli super heti kerrasta, sivulla kehuin sitä tosi paljon ennenku vapautin, kehuin siinäkin hurjasti, pyysin sivulle ja otin miniluoksetulon. Tuli aivan suoraan tosi hyvään perusasentoon, josta nopeasti vapautus ja pöydältä hakemaan palkkanamit. Pelittää ihan vietävän hyvin!

Luulen että jotain tällasta tarvitaan just paljon, eli sitä että koira jaksaa luottaa että palkka tulee vaikkei ehkä heti ekan liikkeen jälkeen, mut myöhemmin, ja että ottais jo suulliset kehut palkkana, ettei aina tarvi saada mahantäytettä. Yks kerta kun otin ihan ohimennen Ifan makoiltua sängyllä, niin pyysin seisomaan, meni maahan, pyysin seisomaan, nousi, kehuin vuolaasti, pyysin istumaan, sitten seisomaan, meni maahan, pyysin taas seisomaan, nousi, kehuin vuolaasti. Tästä treenistä Ifa paineistui aivan järkyttävän paljon. Aloittikin heti taas sen, että meni vaikeaksi, istui alas ja alkoi tuijotella takamustaan. Ihan käsittämätöntä. Voiko se olla palkattomuudesta? No, lupaavalta näyttää ainakin noi muut palkattomuustreenit. Vire on ollu tosi kohillaan, tekee hyvää seuraamista, hyvii täykkäreit vasemmalle, istuu seuruun lopuksi perusasentoon… Pirun pätevä. 🙂 Näitä jatketaan.