Tunnetilatreeni lie tuottanut tulosta!

Ainakin siltä vahvasti tuntuu! Päätin tänään lenkin päätteeks kävellä lähikentälle, ottaa yhden sivulletulon ja jos se on suora ja hyvä, palkata ja lopettaa siihen. Käveltiin pimeelle kentälle ja samantien ku rupesin sitomaan Liksua kiinni, Ifa istui alas ja alkoi piippaamaan. Ehdin jo miettiä että ounnou, tästä ei tuu mitään hyvää… Sain Liksun sidottua kiinni, jäin ihan hetkeksi seisomaan miettimään sotasuunnitelmaa, sitten vaan sanomatta mitään kävelin kentälle, käänsin rintamasuunnan ja sanoin Ifalle että “sivu”.

Arvakkaa mitä. Kaikesta huolimatta, siis pimeydestä, tuulesta, piippaamisesta, kaikesta, se tuli suoraan sivulle ku raketti. Ja kerrasta suoraan. Oikein. Hyvin. JESSSS!!!! Vedin syvään henkeä, sanoin “kyllä”, odotin pari sekuntia, “VAPAA!” ja sit alkoi biletys Susanna Korrilta opittuun tapaan, eli namilla vauhdikasta vedätystä ja sitten koiran silittely, kehuminen ja namin anto lopuksi. Sit sanoin “loppu” ja lähettiin pois kentältä. Vitsit, sehän on jopa toiminut!

Otin vielä myöhemmin illalla sisällä uusiks, että mites se nyt tosiaan tulee sivulle. Ja kyllä se alkaa oleen oppinu. Tääki onnistu kerrasta.

"Sivu"

“Sivu”

Ja innollahan se tekee about mitä vaan nykyään. Seuruukin on vitsit, niin kivaa että melekeen keulii (ja no edistää näköjään edelleen :|). 😀

"Seuraa"

“Seuraa”

Paikkista pitäs treenata lisää. En edelleenkään oikeen tiiä mikä on sen tilanne.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s