Archive | December 2013

Uudet selkäkuvat

Oltiin varattu Jaskan kanssa koirille aika luustokuviin, kuvaajana Kai Skutnabb. Freiltä oli tarkoitus kuvata kaikki (lonkat kyynärät olat ja selkä) ja Ifalta uusiks virallisesti pelkkä selkä. Aloitetaan onnitteluilla Frein puhtaista tuloksista, ihanaa kun nyt saa harrastaa luvan kanssa ja iso huoli koirasta on pois harteilta! 🙂

Mä tosiaan halusin sulkea pois Ifan kipuiluja koskien mahdollisuudet selän ongelmiin, kun fyssarikin sanoi aikanaan, että lantion kohdalta koira suorastaan hohkaa lämpöä ja on aivan jumissa sieltä. Ilmeisesti mitään järisyttävän pahaa kuvista ei löytynyt, kun ei sen suuremmin kommenttia kuvista tullut. Kysyttiin vaan, että mitä pikkukiviä tai luita se on syönyt, kun tuolla näkyy nuo tuollaisia kirkkaita pisteitä. No ei se kyllä kiviä syö, eikä se tietääkseni oo kunnon luitakaan syöny pitkään aikaan, että ööö… Emminä tiedä mitä nuo voi olla, you tell me? Sitten jäin ihmettelemään, että miten tossa Uusi selkäkuva 1 -kuvassa noi nikamat näyttää niskaa kohti tiivistyvän noin pirusti, siis noi nikamavälit. Kuvittelenko vaan? No enivei, tässä siis ne uudet kuvat:

Uusi selkäkuva 1

Uusi selkäkuva 1

Uusi selkäkuva 2

Uusi selkäkuva 2

Ja muistin virkistykseksi nuo n. 2v vanhat selkäkuvat:

Selkä1

Selkä1

Selkä2

Selkä2

Selkä3

Selkä3

Kennelliiton lausuntoa odotellessa…

Hallilla treenaamassa round 2

Tänään oltiin toisen kerran Jaskan, Frein ja Ifan voimin hallilla reenimässä. Meillä tosin kävi sellanen taktinen heräämisongelma, joka supisti treeniaikaa aika minimaalisesti, mutta selvittiin jotenkuten. Lämmittelyteknisistä syistä johtuen tänään oli Ifalle pelkkä tokopäivä. Otettiin hallin pikkutila omaan käyttöön, ja siinä vedettiin treenit.

Alkuun muutama tunnetilatreeni, ja sitten muihin aiheisiin. Ifa oli alkuun tosi jäinen, ei meinannu taas tulla hommasta yhtään mitään. Seuruussa ei ollut yhtään mukana ja haahuili minne sattuu. Puuttui muutenkin tekemisen into. Kunnes sitten otin hihnan irti. PIMM. Yhtäkkiä koira suorastaan sinkoutuu sivulle ja lähtee seuraamaan tosi hyvällä vireellä. Ööööhhh… Jaa, okei… Pitää siis siirtyä sinne AVO:on kerta nää ALO:n hihnajutut masentaa? 😀 No, vapaana sitten otin liikkeestä seisomisen, jossa olikin yhtäkkiä kamalia ongelmia. Paineistui hirveästi siitä kun palaan sen luokse. Ekalla kertaa se lähti siinä kiertään mua ympäri, ja lisäksi tarjoaa istumista ja maahanmenoa. Hinkattiin sitä sitten, että käskin sen seistä ja kävin kääntymässä ja palasin takaisin, mutta ei, kammottavaa, paineistuu. Ahaa. No, tein sitten silleen, että alusta koko liike, ja käydessäni kauempana kääntymässä, niin tiputin namin maahan näkyvästi, ja kuinka ollakaan kesti sen että palaan sivulle ja siitä heti vapautus. Jätettiin sitten seisomisen hinkkaaminen siihen.

Olin utelias kokeilemaan liikkeestä maahanmenoakin, vaikka se epäilytti. Käskin ensin sivulle, maahan, istu, ei ongelmaa. Suostui siis ylipäänsä menemään maahan. Ja sitten liikkeenä ja kas vaan, ei mitään ongelmaa, jes. Luoksetulokin otettiin, olin vissiin liian pitkään ihan siinä hilkulla että avaanko suuni vai en, ja Ifan patoaminen petti ja se lähti juokseen jo ennen kutsua. Olin että höpöhöpö ja uusiksi, olin itse selkeämpi, ja sieltä se sinkosi laukalla. Ei ongelmaa. Tämän jälkeen myös seuruu rupesi näyttämään seuruulta, paitsi että välimatkaa löytyi yhtäkkiä jostain aivan liikaa sivusuunnassakin.

Loppuun otettiin vielä hyppy, kun siinä pitää aina vahvistella sitä, että jäisi siihen keskelle ja suoraan kun meinaa aina jäädä tosi vinoon. Hypyn esiin kaivamisesta Ifa innostui aivan valtavasti ja oli ihan täpinöissään, jouduin käskemään monta kertaa että sain sen ensin sivulle, kun jokaisesta “sivu”-käskystä se olisi halunnut hypätä sen esteen. 😀 No, sain kuin sainkin sen sivulle, ja heti luvan saatuaan se sinkosi esteestä yli kuin raketti ja jäi hienosti suorana seisomaan. Aaaaah pätevä pätevä lapsi.

Jotain tuossa hihnassako sitten on, kun sen kanssa on inhottavaaaaaa tehdä mitään… Pitää alkaa kotonakin treenaamaan koira hihnassa?? Varmaan. Parempi mieli näistä treeneistä jäi enivei, kun se pystyi tekemään enemmän kuin viimeksi, ja vire parani loppua kohti. Vielä on tekemistä, vielä ei kokeisiin uskalleta, mutta vielä me jonain päivänä saadaan se vika ykkönen TK1 varten ja sit korkataan AVO… Kyllä… Ooottakaa vaan… 😀

Paluumatkalla saatiin sitten Jaskan kanssa päähänpisto, että pitää päästä treenaa canicrossia. “Hitto, mennäänkö ostaan vetovaljaat?” “No, hitto… MENNÄÄN!” 😀 Nyt mulla on kunnon vetovyö ja Ifalle Zero DC Short -valjaat! Nuo mustaoranssit, tottakai. 8) Käytiin Murren murkinassa sovittelemassa koirille valjaat. Nyt on siis Freillä ja Ifalla valjaat, ja kun vaan kelit sallii niin reenaamaaaaaaaan! Tai Frein kanssa voi jo nyt treeniä kunhan viitsii, me joudutaan ootteleen kuivia kelejä, sellasia, että voi laittaa ton juoksemaan ilman vaatteita. Oottakaa vaan viel me vallotetaan tääki laji… :’D Ja jos ei me, niin Jaska ja Frei ainakin! Huominen chillaillaan kotosalla ja maanantaina on sitten matka luustokuviin. Tai Ifan kohilla vaan selkäkuviin, mutta kuitenkin. Jännittää jo vähitellen…

Hallilla treenaamassa

Oltiin tosiaan Jaskan kanssa varattu vuoro yhelle hallille että käydään siellä reenimässä kimpassa. Mun oli tarkotus ottaa tokojuttuja Ifan kanssa ja Jaskan ottaa aksaa Frein kanssa. Mun suunnitelmassa oli kummiski suunnitelman kokonen aukko – en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa… Ajatus oli kumminkin kokolailla se, että kattellaan milleen se suostuu tekeen ja mitä paremmin se tekee sitä enemmän kokeillaan kaikkia ALO:n liikkeitä.

Aivan ensimmäisenä otin taas tunnetilatreenejä, jotka meni oikein hyvin, eikä Ifa vammannut uutta mattoakaan. Pistin sen niiden treenien jälkeen häkkiin oottaan ja menin vähän kattoon Jaskan ja Frein treeniä. Sen jälkeen häkistä käveli ulos aivan eri koira, kun nyt matto olikin aivan kamala ja siinä ei tosiaankaan voinut kävellä suoraan ja sivullekaan ei voinut enää tulla ja seuraamisyrityksessäkin se kipitti kesken seuruun näyttämään hienoa 2on2off-kontaktia puomin alastulolle… No empä osannu ku nauraa ja raapia päätäni että mites tässä tälleen kävi?! 😀 Niistä tokoista ei sitte tullu oikee yhtää mitää ku Ifa oli sitä mieltä että hyyyy. Yks liikkeestä seisominen tehtiin eikä siinä mitään moitetta. Niin, osaahan se, jos vaan kykenee.

Olin sitten ihan out of curiosity silleen että kokeillaas mitä se tykkää tosta aksasta. Otin yhen hypyn pariin kertaan ja kun se kohtalaisella innolla sitä teki, niin otettiin vähän enemmänkin. Otettiin yksittäisenä mutkaputki ja pussi. Kumpaankaan se ei ihan suoriltaan tykittänyt kyllä, mutta ekan korjauksen jälkeen ei mitään ongelmaa. Puominkin kokeilin, ja hienosti se kipitti ekalla yrittämällä aivan uuden puomin. Kontaktia ei kyllä ottanut vaikka käskin, vaan tuli iloisesti perässä, joten sitä sitten muistuttelin. Kattelin siinä sitte Jaskan ja Frein tekemää pientä radanpätkää ja mietin että mehän voitais kokeilla sitä Ifan kanssa myös, olihan siinä hurjat 6 estesuoritusta, että ehkä Ifa sen verran kestää. Ja sitte ois hauska verrata videolta, että miltä näyttää sama rata harjiksen vs. bortsun tekemänä. 😀

 

Mulla ei tosiaan ihan hirvee kiire ole, mutta hitto että Ifa vetää Ifaksi tosi hyvin!! Joskushan se vaan ravaa mun perässä niin kovaa ku ikinä pystyy, ja joskus kieltäytyy tekemästä yhtään mitään. Nyt se jopa laukkaa tolla videolla! Mää kyllä mokailen tossa kaikkee ja vedän hirveetä kyttyräjuoksua mutta noh. 😀

Mä en tiiä paljoks sille on mitään esteen kiertoa opetettu ja oon sinällää hämmästyny ettei se kertaakaa hypänny viereistä, tosin katoin että mulla kyllä osottaa varpaat ja rintamasuunta kohtalaisen hyvin sille esteelle mille halusin sen menevänki. Ainoo että mun liike pysähtyy sitte siinä esteellä, jonka tajusin itekki samalla hetkellä ku tota tein. Sitte tonne viereiselle hypylle en kauheesti jättäny koiralle tilaa ja meen itte ihan tosi lähelle kaikkia esteitä, mut toisaalta no… Mä ehdin lähelle niitä… Jos mää jäisin kauaks, miten mä ylläpitäisin liikettä? 😀 Mää en tiiä. Mut hei, se menee pussiin ihan ite! Nou problemo! Vitsin pätevä pikkupiski. 🙂

Niin joo kuuden kepin keppejäkin kokeiltiin, ensin Ifa oli ihan ulapalla, mutku kerran autoin sitä vähän enemmän niin sen jälkeen ne muistu ja se osas ne ihan kohtalaisesti, ts. mun ei tarvinnu huitoo käsillä ja sain kävellä ihan etuperin mukana. Vitsin monitoimi-Ifa. 🙂

Saa nähdä mitä se haluaa tehdä enskerralla…

Ostetaan älliä omistajalle

Toisinaan ajatuksenjuoksu voisi olla vikkelämpääkin. 😉 Oon pitkään tuskastellu sitä kun koiratanssia ajatellen Ifa ei pujottele jalkoja läheskään yhtä hyvin kuin Liksu, kun Ifalta puuttuu kauheasti vauhtia siitä. Sitten yks päivä testaillessa että ei kai koira ottanut paineita hallilla epäonnistuneista koiratanssitreeneistä, putkahti mieleeni että niiiiiin… mitä jos vaikka… tekis mitä pitäis ja sit vasta valittais jos ei toimi… Eli jos vaikka yksinkertasesti ohjais ja palkkais koiran nopeemmaks. Eihän mun tarvinnu vetää ku yks 10 askeleen pätkä sillee että aina samantien käsi ja nami vetämässä koiran jalan ali, ja nyt se tykittää jalkojen pujotteluu ihan törkeen hyvin ja kovaa! Ja kauanko kesti tämäkin taas tajuta?! Huomaa kyllä, että ei koirassa vikaa, omistaja vois tsempata. 😀

Epäilen muutenkin, että koiratanssipaineistumiset hallilla johtu siitä, että yksinkertasesti ei olla koskaa reenattu koiratanssii muualla ku kotona, mutta samantien vaadin sen vetävän niitä yhtä hyvin hallilla kuin mitä aina kotona. Kun ei tuo nyt kummiskaan mikään sellanen oo, etteikö se vähän ottaisi painetta jo vieraasta paikasta, niin pidän tätä teoriaani hyvin todennäköisenä. Vahvistellaan vahvistellaan. Ollaan nyt Jaskan ja Frein kanssa varattu kaks treenikertaa hallille, että 22.12. ja 28.12. käydään Ifalle ihan uuessa hallissa kattelemassa miten tokoilut taipuu.

Jotain muutakin mun piti kerrata, että mitä ollaan treenailtu… En vaan kuollaksenikaan muista nyt… Hauska elukka tuo kyllä on, kun son niin innoissaan että silmät oikeen loistaa ja sitten se innoissaan tarjoaa kaikkea ja sekoilee ihan huolella. 🙂

Kaiken varmuuden vuoksi mennään muuten 30.12. otattaan viralliset selkäkuvat Ifasta. Näkee sitten onko selän tilanne pysyny samana lähes kahden vuoden takaiseen. Että onko se kunnossa. Ja tosiaan laitetaan Kennelliittoon menemään niin tulevat sitten julkisiksikin. Toivotaan ettei siellä mitään ole.

Joulukin lähestyy.

Image

No ei vaiskaan nyt ihan tolleen. 😉

Image

Toko tylsää ja koiratanssi kivaa – päinvastoin

Ainakin jos Ifalta kysytään. Luulis että toisinpäin mutta paskan marjat. Ilmeisesti viretilatreeni on tuottanut niin hyvää tulosta, että kaikki mikä ei ala “sivu – kyllä” on ihan paskaa? Ei voi istua, ei voi mennä laukkuun, ei voi pujotella jalkoja, ei voi edes kävellä mukana ja kehusta tunkee väkisin syliin. Niin, kun koittaa koiratanssijuttuja. Sitku käskee sivulle ja vaikka siinä pyöris vasemmalle ympäri pari kertaa nii tulee ku unelma mukana. Tai ku käskee sivulle, sanoo kyllä ja käskee seuraamaan niin tulee niin innokasta seuruuta että oo kuunaan nähtykään. Mut koiratanssii ei voi tehdä. Kammottavaa. Ahaa. Paikallamakuun 2min voi myös maata, mut koiratanssii ei. Nyt en ymmärrä.

Ostetaan: Ajatustenlukulaite

Ostetaan: Ajatustenlukulaite

Tehtiin siis tosiaan ensin kaksi tunnetilatreeniä. Kävelin määrätietosesti hallin yhteen kohtaan, käänsin rintamasuunnan ja käskin sivulle. Tuli kerrasta hyvin. “Kyllä”, lasku hitaasti kahteen ja vapautus ja biletys. Vaihdoin kohtaa ja sama uusiksi. Ei moitittavaa. Seuraavaksi vaihdoin taas kohtaa, “rauha”, “kyllä”, “maahan”, “odota”. Kävelin vähän matkan päähän ja laskin kännykän alas ottaan aikaa. Kerran Ifa oli niin menossa sivusta nuuskimaan jotain, että näytti siltä, että nousee ihan kohta, niin vähän “KRHMH” hymähdin niin lopetti ja makasi taas rauhallisemmin. Tai oli se jotenki sen näkönen, että on valmiina ponkasemaan jonnekin, kun en ekan pään maahanlaiton jälkeen mennytkään sitä vapauttamaan. Makas kummiski koko 2min loppuunasti. Palattuani vierellä, käskin Ifan nousta istumaan, jolloin se sinkaski eteen. En tiedä luuliko se että kännykän sijaan olin laskenut etupalkan sille. Käskin takaisin sivulle, jolloin kiersi mun selän takaa istumaan, eli oli se jotain painetta siitä ottanut.

Paikkiksen perään kaksi tunnetilatreeniä, jotka kumminkin ok. Siinä sitten koira häkkiin odottamaan ja valmistelin koiratanssikamoja. Kokeiltiin ensin esitteen tökkäämistä, se oli ihan ookoo. Laukun kanssa jouduttiin hinkkaamaan hirveesti, kun Ifa ois vaan hypänny siihen päälle ja tallonu kannen ruttuun. Ei millään meinannu mennä jakeluun että sukeltaa sinne sisään ja että pysyy siellä, kun oli aina naksun kuullessaan tulossa pois sieltä. Ehkä siinä kohtaa mentiin sitten vikaan kun mulla meinas hermot pettää?

Tuon jälkeen tosiaan ei sujunut sitten enää mikään koiratanssiin liittyvä. Kaikki liikkuminen oli ällöööööö ja esitteen tökkäämisestä kehuttuani kiipes mun syliin. Eli selkeästi paineistumissidonnainen tää koko sylijuttu. Positiivista lienee se, että mitään vinkumista ja takapään tuijottelua ei kuitenkaan tapahtunut. Hämmentävää oli se, että kun lopuksi laitoin koiran takaisin hihnaan ja otin ensin kaksi tunnetilaa suoraan “kyllä” jälkeen “vapaa” ja kolmannella kerralla “kyllä” jälkeen käsky “seuraa”, niin lähti tekeen ihan tosi hyvää seuruuta, otettiin sitä joku 5 askelta, pysähdyttiin, pysähty täydelliselle paikalle sivulla, josta vapautus ja superpalkat ja koira pois. Ainoa ero alkuvaiheen tunnetilatreeneihin oli se, että nyt oli sen verran paineistunut, ettei tullut enää kerrasta kunnolla sivulle. Piti käskeä toinen, välillä kolmas kerta. Mutta seuruu oli tosiaan ihan törkeen hyvää. Tarkottaaks tää nyt sitä, että haudataan koiratanssi ja jatketaan pelkkää tokoo…

Täytyy siis saada halli uusiks vuokralle ja kokeilla pelkkää tokoo?

Kummallinen koira…

Ifa

Koiratanssi-innostus

Duo-trio

Duo-trio

Vietettiin viikonloppu Porissa duo-trio-kokoonpanolla, ja tuli puheeksi Jaskan kanssa koiratanssi. Ai että lähti innostus taas käyntiin! Niin kiva idea siitä millanen esitys voitais Ifan kanssa vetää. Treenattiinki sitte tossa yks ilta esitteen tökkäämistä ja takajaloilla seistessä ympäri pyörimistä, jotka meni tosi hyvin. Innostus oli niin kova, että varasin sitten meille hallin, ja sinne mennään huomenna aamulla. Meijän “kantapaikka”, johon siis nytkin mennään, on Juvanmalmilla oleva Agimesta siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että siellä on LÄMMIN. Pidän siitä. Monipuolisemman treenin nimissä vastaanotamme mieluusti vinkkejä pk-seudun muista vuokrattavista halleista, jotka ovat lämpimiä harjakoira-asteikolla.

Huomisen treenisuunnitelma näyttää tältä:

Treenisuunnitelma

Treenisuunnitelma

Eli tunnetila, tunnetila, tunnetila, se ongelmallinen paikkis ja sitten ne kivat jutut. Yllämainitussa järjestyksessä. Koiratanssi sisältää esitteen tökkäämistä, laukkuun menoa ja siellä matkustamista, pyörähdystä, jalkojen välissä kävelyä ja jalkojen pujottelua. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Tai niinku, jalkojen pujottelunhan tuo osaa ku vettä vaan, pitää vaan kokeilla se musiikin tahtiin. Muiden kanssa on lähinnä se, että pitää kattoa miten ne toimii hallilla. Olettaen, että Ifa paikkiksen jäljiltä kykenee edelleen treenaamaan. Musiikit on poltettuna levylle, hallilla on CD-soitin, videokameran vois yrittää ottaa mukaan ja näin. Kaikki valmiina! Lopuksi Liksu pääsee toki myös hömppäaksaileen jos aikaa jää.