Archive | February 2014

Tokoa pitkästä aikaa

Tai ylipäänsä mitään treeniä pitkästä aikaa. Päätin eilen yhtäkkiä, että nyt kokeillaan missä jamassa paikallamakuu on. Ei ollut hyvässä jamassa. Aattelin kokeilla minuuttia alkuun, mutta kun ei ollut mennyt edes puolta minuuttia ja koira aivan paineissa, kääntelee päätä, lipoo huulia, niin piti palata takaisin. Päätin kummiskin koittaa käskeä istumaan. Ei noussut, koitin avustaa, nousi ylös ja kiersi mut. Eli tuttu paineistumiskaava. Sit pyysin sen uudestaan istumaan ja Ifa jopa suostui istumaan, josta sitten palkkasin iloisesti ja koirakin vaikutti palautuvan heti. Tai ei se kokonaan palautunut, koska seuraavaks jouduttiin vähän hinkkaamaan että hei, siellä maassa pysytään ellei toisin käsketä. Vähän täsmätreeniä siihen, että pysyy maassa kun poistun ja kun palaan, ei siinä mitään ihmeitä. Sitten vähän perusasentoonnousuharjoitteita. Saatiin ku saatiinki Ifa kykenemään toimia jotenkuten, ja jätettiin asia hautumaan.

Tänään sitten mietin että otetaampa uuestansa ja otetaan vähän muutakin. Tsekattiin läpi normiluoksari, nouto, luoksarin stoppia, jäävissä taakse palaamista, seuruuta vapaana ja hihnassa ja sitä paikkista (paljon kaikkea siis). Normiluoksari loistava, no problem. Perusasennot on nyt löytynyt, todella hyvä. Noudossa ekalla kerralla vähän härväs, otti tosi huonosti kiinni ja tiputti matkalla, mutta hyökkäs samantien takas kapulan kimppuun ja toi sivulle ja malttoi odottaa että otan sen. Seuraava toisto parempi. Perusasento tuppaa vähän olemaan hukassa vielä noudossa, on kyllä tulevinaan sivulle mutta jää aika pahasti “sinnepäin”. Lisäksi se innostuu niin paljon siitä kun otan siltä kapulan, että se pomppaa ylös samantien. Tohon pitää jatkotreenissä puuttua, että pers pysyy maassa kunnes on vapautettu. Mutta se nyt on pieni murhe kun noutaa kumminkin. 😀

Sen perään sitten sitä paikkista. Nyt pistin ihan suoraan suosiolla takapalkan sille. Ekalla vapautin siitä kun laittoi pään maahan, tokalla odotin puol minuuttia ja vapautin sitten kun pisti pään maahan. Ifa kun siis tykkää kokeilla tota, että pistää pään maahan, mutta jos ei siitä heti saa palkkaa, niin aika nopeesti nostaa pään taas ylös. Pää ei mee maahan jos on yhtään paineistunut. Joten sitä joutuu välillä odottelemaan. Kuten kolmannella yrityksellä, kun päätin että venaan minuutin ja sitten vapautan jos pää maassa. No eipä ollu pää maassa ja meni melkeen toinen minuutti ennenku se laitto sen pään maahan. 😀 Tän jälkeen halusin hinkata taas sitä istumaannousua, joten paikkistyyliin koira maahan odottaan, käyn kääntymässä ja palaan takas sivulle ja käsken istua. Nousi toooooooodella epäröiden ja toinen jalka ilmassa. Odotin hetken, käskin istua, meni maahan?!?? Okeeeei… Käskin taas istua, ei noussut. Autoin kädellä ja nousi hyvin istumaan molemmat jalat maassa ja siitä vapautus. Näitä pari toistoa ja huippubileet heti kun nousi itse istumaan. Kyllä se sieltä vielä hioutuu.

Haasteellisesti heti perään sitten takapalkka taas valmiiks, mutta luoksetuloa stopilla. Ymmärrettävästi oli hiiiieman haastetta alkuun saada koira tulemaan luokse eikä suoraan palkalle. 😀 Pääsi refleksinä kieltoääntä kun koira pomppasi istumasta ympäri suoraan palkalle. Koitin sit oikein kimittää että tuletuletule niin kyllä se jopa luopui palkasta ja lähti tulemaan. Vähän sitten valui stoppi, mutta no, ekan rundin piikkiin. Seuraavallakin yrityksellä oli vähän nihkeä se palkasta luopuminen, mutta stoppi (johon tajusin tekeväni alitajuisesti pienen käsimerkin, vaikka oon suullista käskyä aatellu) ihan tör-keen hyvä. Samoin seuraavalla rundilla kans. Pysähtyy tosi hyvin. En sitten tiedä, että käskyn vai käsimerkin avulla. Pitää ehkä tehdä empiiristä tutkimusta aiheesta. Oon kohtalaisen tyytyväinen tohon luoksaristopin treeniin. Ei oo sitä ikuisuuteen otettu. Pitäs päästä ottaan pidemmällä välimatkalla.

Sis vaihettii takapalkka etupalkaks ja liikkeestä seis koiran taakse paluulla. Tämä tuottikin päänvaivaa, kun Ifa ei ollukkaa sitä mieltä että viittis paikoillaan seistä, vaan käänty kunnolla ympäri mukana. Otin sit uusiks ja annoin vähän avustavia lisäkäskyjä, ja kun nyt liikutti vaan toista jalkaa, niin päätin vapauttaa palkalle. Ei se huono päätös ollut, koska siitä se lähti rakentumaan ja jotenkuten sain sen pysymään paikallaan siinä. En vaan viittinyt sitä liikkeenä hinkata sen enempää, niin vaihdettiin treeni sellaseks, että käsken sen seisomaan/maahan, vien etupalkan ja kävelen sen ympäri. Hyvin pysyi tuossa. Seuraavaksi vaikeutetaan sitten tuota treeniä.

Seuruut, no hmm. Niihin ei meillä todellakaan oo kunnolla tilaa, kotona kun reenattiin, niin niistä ei ihan hirveästi voi sanoa. Plussana mainittakoon, että kertaakaan en liikkeen pysähtyessä joutunut muistuttamaan, että istuisi. Hyvin alkanut mennä jakeluun, että seuruun päätteeksi istutaan. Siitä naksuttelin tänään lisää ja se tuntui sillä hyvin vahvistuvan entisestään. Ollaan vaan treenattu paikallaantäykkäriä vasemmalle niin paljon, että teen sen nykyään aina seuruussakin. 😀 En osaa enää kääntyä oikeen kautta. Se on vaan sellanen, että se pelittää vaan vireen ollessa hyvä. Kokeissa ei varmaan pare kääntyillä silleen, kun voi olla ettei oo ihan tarpeeks pirteenä tehdäkseen sitä kunnolla. Hihnaseuruussa ja vapaaseuruussa ei, pitkästä aikaa, tuntunut olevan mitään eroa. Molemmat meni ihan samantasosesti. Vähän se meinaa edelleen edistää, niin koitin palkkailla sitä taaksepäin.

Summa summarum: kokeisiin meno on edelleen taas jälleen kerran vaihteenvuoks kiinni siitä vietävän paikallamakuusta. No, vielä me joku päivä…!

Vähän hotsittais agilitykin taas, mutta oikeen tiiä pareisko sitä mihkää kisoihin lähteä kun ei me säännöllisesti treenata. :/ Tuskimpa. Ja sais kelit lämmetä jo niin vois canicrossaillakin joskus. Kesää odotellessa.

Advertisements