Archive | March 2014

Paikallaoloa kaikissa asennoissa

Tuli mieleeni yksi kokous, jossa keskusteltiin rally-tokon haastavuudesta. Yksi ihminen älähti, että sehän on ihan lastenleikkiä, jolloin itse kurtistin kulmiani ja toin esille käytösruudun, että erityisesti sivulla seisominen useamman minuutin ajan ei oo ihan niin simppeli juttu paatuneelle tokokoiralle, jonka kanssa vähänkään opetettu asioita tarjoamisen kautta. “Pysyy pysyy ku käskee sen odottaa!” oli vastareaktio. Vielä kun luin päälle keskustelua paikallamakuun treenaamisesta, niin johan oli motivaatio valmis – ok, treenataan paikallaoloa, kaikissa asennoissa!

Aloitettiin normaalista paikallamakuusta tehden alkuun kuitenkin yksi tunnetilatreeni. Otin myös naksun mukaan, jota aika harvoin olen paikallamakuussa käyttänyt. Ajatus oli ylipäänsä lähteä vahvistamaan sitä, että kun jotain on käsketty niin sitä kans toteutetaan kunnes muuhun annetaan lupa – voimatta kuitenkaan tietysti vaatia vielä ihan hirveästi. “Sivu – rauha – kyllä – maahan – odota“. Vedin siinä sekuntikellon kanssa sitten sitä paikkistreeniä, vaihtelevasti 10-15-20-30sek välein palkaten sinne johonkin kahteen minuuttiin asti. Silleen, että kun Ifalla oli pää maassa, naksautin, kävelin rauhassa sen luo, kyykistyin eteen ja palkkasin maahan samalla ihan rauhassa silitellen ja kehuen, ja poistuin taas antamatta uutta käskyä. Kerran se nousi noiden jälkeen, jolloin vähän ärähdin sille että “HÖH! maaaaahan…” jonne se sitten painui epäileväisenä, mutta onneksi korjaus ei osoittautunut liian kovaksi, vaan koira rentoutui taas makuuseen, laittoi pään alas, malttoi olla ja sai palkan ja näin.

Paikkikset kun meni jees, niin päätin sitten ottaa sivulla istumista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Käskyt silleen että “sivu – kyllä – odota“. Siinä sitten oikeastaan aika lyhyin aikavälein naksuttelin ja palkkailin, melkeen 5sek välein jossei lyhempiäkin, koska Ifa tosi herkästi alkaa muuten sivulla miettiä, että mitähän tässä nyt pitäis tehdä että sais namia ja alkaa tarjoamaan kaikkea. Nyt välit oli sikäli ainakin tarpeeks lyhyitä, ettei se ehtinyt tarjoamaan kertaakaan mitään. En sitten tiedä olisiko virhe – korjaus ollut tehokkaampaa, mutta ehkä se on vasta tulevaisuuden asia. Enskerralla vaan pidempiä aikavälejä.

Istumisen ja makaamisen sujuessa niin hyvin, niin otin myös sitä pahinta – sivulla seisomista. Taas tosi tiheillä palkkausväleillä mutta kappas vaan, pysyhän se! Mä kun olin varma, ettei se pysyisi sivulla seisomassa edes viittä sekuntia, ja kyllä se ainakin sen verran malttoi olla. Jes jes! Naksuttelin sitä sitten ihan samaan malliin kuin edellisiäkin. Loppuun otin vielä pari istumis- ja seisomistreeniä koira edessä eikä sivulla, ja nekin sujui yllättävän hyvin. On se naksu ihme vekotin, se pystyy mihin vaan. Ja Natural Menu, joka on meidän uusi treeninami Ziwipeakin seuraajana.

Seuraamisen kanssa mun tekee mieli vaihtaa taas taktiikkaa. Tai vois ehkä tehdä ristiin näitä, en tosin tiedä mikä järki siinä olis, ei ehkä paljon mikään. Mutta siis se, että imuttamisen rinnalle ottaisin taktiikaksi sen, että AINA kun se rupeaa edistämään seuruussa, niin mä rupeankin peruuttamaan ja vaadin sitäkin peruuttamaan tai vähintään tulemaan takaisin perusasentoon sinne taaksepäin mihin juuri peruutin itse. Niin että sinne pieneen kalloon iskostuis se, että ei voi keulii siellä metrin edellä vaan on oikeesti pysyttävä mukana. Kokeilin tuota jo kertaalleen, ja aika nopeasti pääsin palkkaamaan hyvistä seuruukohdista useammankin kerran verrattuna lukuisiin aiempiin seuruutreeneihin. Tää ehkä vois olla meijän taktiikka…

Musta tuntuu, et Ifan kanssa saa aina tehdä jotain iiiihan omia kikkoja. 😀 Niinku esim. noudon kanssa ei mitenkään edistytty nopeasta nostosta pitkäkestoisempaan pitoon, ja lopulta järkeilin, että se millä saan sitä kestoa pidennettyä, on heittämällä kapula. Varmaan mikään ohje kehota tekemään tolleen, jos ongelma on et koira ei pidä kapulaa. Mut väliäkös sillä, se toimi! Ja nyt sillä on nouto – hyväkin, vaikka joskus uskoin etten saa sitä ikinä noutamaan. Samoten en oo muistaakseni törmännyt kehoitukseen, että puuttua edistämiseen peruuttamisella, joten mikä ettei, tässä vois olla toivoa!

Advertisements

Ulkotreenit jatkuvat

Säät ovat olleet perin mieluisat viimeaikoina, ja päädyttiinkin eilen taas ulos treenaamaan. Ajatus oli jatkaa seuraamisen imuttamista. Sitä pitäis vissiin tehdä   ihan todella pitkään  että siitä olisi mitään iloa. Ei meinaan toistaiseksi ainakaan näy valoa tunnelin päässä. Toivottomalta tuntuu, mutta jatketaan. Vähän aavistelen, että pitää imutustreenissä siirtyä kädestä namien syöttämiseen. Tuubihomma ei toimi ihan silleen kuin haluaisin. Niimpä niin, ei ole oikotietä onneen…

Vaan kosketustreeni sen sijaan edistyy kyllä! Oon nyt muistanut vaativoittaa treeniä ja ollaankin päästy jo aika hyviin tuloksiin. On sisällä treenattu sitä, että saan koskea siihen ja kosketus pysyy. Treenattu sekä maassa että pöydällä. Eilen sitten raahasin pöydänkin pihalle ja kas kas. Saan silittää selän ja siirtää molempia takajalkoja ja kosketus pysyy. 🙂 Alkuun on aina levottomampaa, ei ihan samalla tavalla keskity, on vähän huolestunut ennen kuin rentoutuu ja pystyy tekemään kunnolla. Vähän ristiriitaista, kun Ifalla on kumminkin ihan hirveä hoppu päästä siihen pöydälle! En meinaa saada pöytää kasattuakaan, kun se jo seisoo pöydällä, oli pöytä sitten kasaamatta väärinpäin maassa tai jo kyljellään, niin aina toi koittaa kiivetä edes etujalat siihen päälle. 😀 Ja sitku saan pöydän pystyyn niin toi vaan seisoo takajaloillaan siinä vieressä niin kauan että nostan sen sinne.

Pyysin sitten pikkuveljen kuvaamaan, ja selkeästi yhden lisäihmisen läsnäolo taas hankaloitti Ifan olemista alkuun. Pääsi siitäkin sitten aika nopeasti yli ja saatiin kuvia otettua. Nyt sitten vähitellen lisää populaa ympärille ja kesällä vois miettiä menemistä mätsäriympäristöön treenaamaan! Ei kehään asti, mutta sinne koirien keskelle tuttuun (epämiellyttävään?) mätsäritilanteeseen treenaamaan ensin maassa ja sitten pöydällä. Edistyksestä riippuen ehkä joskus mätsärikehään asti, saas nähdä. Silmien pyöräytys ajatukselle virallisista, eihän sinne oo kun yks este… Trimmaus… 😀

Kosketustreeni

Miten niin, sehän on ihan kehävalmis?! :——D

Imutusta

Jäi sitten kumminkin kalvamaan se seuruun paikka niin paljon, että oon tänään ottanu varmaan hitto kolmet imutustreenit. Tosin vaan sisällä, mutta on sekin jotain. Tossa vaan ärsyttää se, että sitte ku tehään imutustreeniä niin se unohtaa samantien sen, että liikkeen loppuessa pitäis istua. Joka on asia, jota ollaan hinkattu tosi paljo ja se alko just oleen kunnossa. Nytkö se sit hajoo tällä treenillä? No ihan sama, seiskööt sitte, kunhan ei edistä metriä seuruussa… Nyt vaan kun sulais toi lumi jota tänään suvaitsi aivan liikaa taivaalta tippua, niin päästäisiin jatkamaan alkanutta ulkotreenikautta ja ottamaan pidempiä kuin 3m seuraamisia…

Lisäks tossa imutustreenissä kusee joku muuki. Okei en oo tehny ihan sitä perusimutusta, koska mulla on vielä opittavaa kivun sietämisessä, joten en oo imuttanut syöttämällä kädestä nameja vaan syöttämällä krhm kinkkupasteijaa suoraan tuubista. 😀 😀 Kyä se sille kelpaa ja eihän se sitä kerrallaan paljoa treenin aikana saa. Mutta silti – vire. Se vietävän vire on ongelma edelleen, tai sanoisinko entistä enemmän tässä treenissä. Koira vaan laahaa perässä eikä tunnu haluavan kunnolla tehä hommia. Toisaalta mietin kyllä, että ehkä se koira on alunperinkin, treeniä aloittaessa, liian alhaisessa vireessä? Ehkä pitäis ensin nostattaa sitä jotenki ja sitte suoraan seuraamaan? Niin no, key word, jotenkin. 😀 Pistämme siis miettimismyssyn päähän ja mietimme, että miten nostatetaan sen virettä ensin… Koira seinään kiinni ja heitteleen lihapullia sen eteen?!? 😀

Ostetaan koiralle takaisin kehitysvaihe, jossa sen saa vielä opetettua leikkimään… Mahdollisuus palkata leluilla avaisi NIIIIN paljon ovia, mutta kun ei niin ei, on kikkailtava muuta. Luovutaan kohta koko harrastamisesta kun eihän tästä tuu lasta eikä paskaa niin sanotusti! Pitää kohta lahjottaa meijän JANKK:oon oleva 13€ kisalahjakortti pois, kun ei me koskaan päästä kisaamaan asti. 😦

Kevään riemua

Toissapäivänä käytiin pikkasen paremmalla lenkillä

retki (5)

Oli meinaan komee keli ja sitäki komeemmat maisemat!

retki (4)

Liksu ihan villiintyi 😀

retki (6)

Ja hyppi ja loikki ja kiipeili ihan onnessaan

retki (3)

Siinä missä Ifa totuttuun tapaansa käyttäytyi paljon hillitymmin

retki (2)

Koirat sai siis juosta sydämensä kyllyydestä ja hyppiä ja kiipeillä metsässä ja kalliolla ja ai että kun ne nautti. Ja kuten näkyy, ilman pukuja!!!!! Me NIIN tykätään keväästä!

Tänään päätin sitten, että treenataan lisää tuota seuraamista. Suunnitelma oli ottaa ensin vähän imutusta ja sitten vetää ilman. Suunnitelma ei oikein pitänyt, imutin huonosti (liian vähän) ja sitte vedettiinki vaan lonkalta erilaisia seuruita. Niissä tosin kummasti totesin, että kun heilutan vapaasti normaalisti molempia käsiä, niin toi tuntuu seuraavan parhaiten. Outoa. Noin niinku muutoinhan ton seuraaminen näyttää ihan hirveältä. Se edistää. Aivan ***tanasti. Kattokaa vaikka itte.

 

Yritettiin luoksarin stoppia, ilman takapalkkaa siit ei tuu mitään. Sählättiin sitä vähän aikaa, ja sit loppuun otin ihan normiluoksarin, ei onneksi ongelmia minkään ennakoinnin tms. kanssa. Vähän jäi huono maku suuhun treenistä. En uskaltanut kokeilla sitä sivulla käskemistä seuruussa. Täykkäritkin petti, kun heti kun vire vähänkin laski koiralla ja se vähän paineistu, niin lakkas pers kääntymästä kunnolla. Niin oon tosin aavistellutkin käyvän, ettei se sinänsä yllärinä tullut. Noooooooo treeniä treeniä… Koko loppuelämä aikaa treenata… Krooh…

Everybody dance now~

Lenkitin ja treenasin koirat juuri äsken ulkona ihan PUKEMATTA niitä vuoden ensimmäistä kertaa! Uujea, uujea~

 

Aaaaaaa tätä onnea!! All hail the sun. Aaltoja. Jes. Jes jes jes jes jes.

Asiaan.

Ifan kanssa otettiin kahta perusjuttua. Ensin aloitettiin tällä meijän viimeisimmällä jutulla, eli kosketustyöskentelyllä vai miten tätä nyt kuuluisi kutsua. Siis sillä, että Ifa seisoo ja se pitää päätä mun kädellä. Ollaan tätä sisällä harjoteltu melko paljon ja joku iiiihan kaks kertaa sattumanvaraisesti aiemmin lenkillä. Nyt kello oli jotain puoli neljä kun tuossa pihassa pistin treenit pystyyn, joten ohikulkijoista sai vähän häiriötä lisää treeniin. Kaks koiraakin kulki ohi ja tahdah, Ifa malttoi jättää ne rauhaan keskittyäkseen tähän. Ensimmäistä tapausta se kyllä epäluuloisesti katsoi aina palkattuani sitä pään pitämisestä kädellä, mutta pihahdustakaan Ifa ei pitänyt, eikä liikkunut pois paikoiltaan. Ohikulkevilla ihmisillä ei ollut mitään väliä.

No havahduin jossain kohtaa aiempia treenejä tässä siihen, että pitäis alkaa lisäämään sitä koiran koskemista tähän. Ja uuuu että se on sille paha. Niin oli tänäänkin. Siis Ifa inhoaa sen koskemista niin paljon, että se menettää sen kontaktinsa mun käteen jo vaan kun mäkin kosken sitä. Sit jos oon silleen, että no en lakkaa nyt silittämästä tosta jostain lavasta ennenku se koskee takasin, niin se kääntää toista korvaansa hieman epäluuloiskummaksumishämilläänn ja peruuttaa istumaan. Istumaan se jääkin, naamallaan sellanen… ei nyt inho mutta jotain sinnepäin, ei nyt epäluulo mutta jotain sinnekin päin… Yritin sitten jotenkuten aina muistuttaa sille että joojoo, homman nimi oli se että leuka kämmentä vasten niin loppuu silitykset ja tulee namia, ja kyllä niistä tilanteista sitten lopulta yli päästiinkin. Kohtalaisen hyvin se kumminkin kehittyy, kerta kerralta aina selkeesti eteenpäin. Kyllä se treenin lopussa sieti pitää päätä kättä vasten samalla kun sitä silitin, vaikka se sitä silti vähän inhottikin vielä. Enskerralla sit vielä paremmin!

Ja ku eihän myö ny mittää pelekkää hömppää reenata! Ni hitto niitä perusasentoja ja seuraamista kehiin. Voin kertoo et perusasennois ei oo minkään valtakunnan ongelmaa. En kerkee kissaa sanoo ku se on hakenu jo sivulle, tulee kerrasta hyvin, mutta ilmeisesti onnistuin vähän liikuttamaan itseäni yrittäessäni nähdä tuliko se hyvin tosiaan, niin kerkes jo korjata kaks kertaa huonommaks ja taas lopulta hyväks sen perusasennon – ennenku olin mitään kerenny sanoa. 😀 On se mahooton. Alotin yhdellä seuruupätkällä, suora eteen, vasen täykkäri, suora takas. Ei mikään loputtoman pitkä suora edes. Hyvää: liikkeestä pysähdyttäessä perusasentoja ei tarvinnut odottaa sekuntiakaan, joku treeni on siis tuottanut tulosta. Huonoa: se edistää, aivan järkyttävästi. *päätä seinään*

Hankin sitten omalle päälle harkinta-aikaa ja palautumisaikaa tuosta järkytysedistämisestä (joka ei kuitenkaan ihan uus juttu ollut siis, ei sen puoleen) ottamalla tähän väliin kaks tunnetilatreeniä; ensimmäisen vaan sivu-kyllä-vapaa ja toisen sivu-kyllä-seuraa-vapaa kuitenkin ilman, että oikeasti lähdin vielä liikkeelle. Mehän on nyt muutenkin aikanaan Jonnan hyvin neuvojen jälkeen tehty silleen, ainakin pyritty tekeen, että käskyn “seuraa” ja oikean liikkeellelähdön väliin jää pari sekuntia. Siitä olen kuitenkin ilmeisesti lipsunut, koska toi oli taas ampasemassa seuraa-käskystä jonnekin eteenpäin. Joten palautamme tämän tarkkailuun. Ok, tunnetilatreeneissä ei mitään, kuten sanottua, perusasennot täydellisiä jne jne. Sillä välin kertasin päässä että ok, miten ihmiset yleensä puuttuu edistämiseen… palkkauksen suunta, palkan heitto taaksepäin, mmmm ei oikein toimi pienillä tummilla ohuilla ziwipeak-lastuilla joita käytetään treeninameina… pakote, hihnasta nyppäys, nojoo kokeilin mut ei se ees tuntunu tajuavan mitä halusin korjata joten hidasti vaan hetkeks ja eikun eteenpäin. Okei eli paikka ei ilmeisesti ole sille selvä kun se ei tiedä että mikä on väärin siinä että kävelee helevetti takajalat edempänä ku mun varpaat… Mitäs sitten? Naksutella oikeasta paikasta? Ei tuu yhtään oikeeta paikkaa kun se on niin innoissaan ja edistää niin paljon. Muutokset kävelytahdissa? Joo sillä ehkä sais pari kertaa sen oikean paikan, mutta kun se ongelma nyt on lähinnä normaalikäynnissä nii mää hitto haluan että se paikkakin löytyy normaalikäynnissä niiden muiden lisäksi. Entäs vielä… No se imutus… No helvete, mennään sillä sitten!  Miten musta alko tuntuun, että ‘koirani on koe-eläin’ tai jotain, kun joojoo kaikki metodit läpi vaan… 😀

Ok, imutuksella siis mennään. Paitsi että en todellakan rupee syöttään sormiani tuolle sialle enää tässä vaiheessa, varsinkaan kun ulkona nyt kummiskaan NIIN lämmin oo, etteikö ne hampaat tekis vähän ekstrakipakkaa sen sään takia vielä. Joten vähän sovellettua imutusta siis. Jonka lisäks päätin lähestyä asiaa vähän villisti. Lähin seurauttaan koiraa ja vaihdoin namit vasempaan käteen niin ettei se huomannut ja kesken seuruun rupesin heristämään kättäni tuossa jalan vieressä, josta Ifa siis yleensä tietää että namia tarjolla. Ifa oli hetken ihan että TÄH, kunnes hidasti huomattavasti parempaan paikkaan ja siitä kohtaa sitten lyhyin välein vähän väliä palkkasin sen, tosin kokonaan itse kumartumatta/kyykistymättä niin, että Ifa joutui nousemaan takajaloilleen tavoittaakseen namin. Johan rupes edistäminen vähenemään. Vaan tuskimpa se tuolla ratkesi. Eiköhän se korjaantunut vain tuoksi kerraksi nyt siksi, kun juuri sai siitä kohtaa nameja. Jäin miettimään tätä ja tuli mieleeni se, että kun se sivu -käskyn paikan tietää hyvin kumminkin, niin voisiko tuotakin seurauttaa sillä sivu -käskyllä niinku jotku tekee. Oon vähän kahden vaiheilla, hieman ristiriitainen olo. Se vois auttaa, mutta toisaalta jos se sit menisikin ja rikkoisi koko perusasennon niin repisin kyllä pelihousut ja verkkarit ja levikset ja kaikki. Jään pohtimaan asiaa. Jos muita kokeilemisen arvoisia vinkkejä edistämiseen, niin otamme mieluusti vastaan.

Ainiin! Loppuun lisättäköön, että sen verran villiinnyin jo tuossa alkukaudesta, että ollaan ilmottauduttu yhteen tokokoulutukseen. Tai Ifa on ilmottu yhteen, minut kahteen. 😉 Sellainen tehoviikonloppu kuin että:

26.4. Riitta Räsäsen tokokoulutus FPUKO:n kentällä
27.4. Leena “Lentsu” Välimäen tokokoulutus LSKK:n hallissa

Lauantaina ollaan siis Forssan Pussikoirien kentällä kuuntelemassa ensin aamulla luento tokosta ylituomarin näkökulmasta ja iltapäivällä seuraan koirakkokohtaisia koulutuksia – toivottavasti hyvässä säässä kameran ja muiden muistiinpanovälineiden kanssa! Sunnuntaina jo näistä ideoista innoissaan kurvataan sitten koiran kera Loimaalle katselemaan millainen kouluttaja tuo Lentsu on ja mitäs apua hänestä olisi meille. Sielläkin varmaan aika pitkälti koko päivän seuraan lauantain tapaan muidenkin koulutuksia ja jossain välissä sitten oman koiran kanssa. Kahtellaan millasta on, seura ainakin on laadukasta! 🙂