Everybody dance now~

Lenkitin ja treenasin koirat juuri äsken ulkona ihan PUKEMATTA niitä vuoden ensimmäistä kertaa! Uujea, uujea~

 

Aaaaaaa tätä onnea!! All hail the sun. Aaltoja. Jes. Jes jes jes jes jes.

Asiaan.

Ifan kanssa otettiin kahta perusjuttua. Ensin aloitettiin tällä meijän viimeisimmällä jutulla, eli kosketustyöskentelyllä vai miten tätä nyt kuuluisi kutsua. Siis sillä, että Ifa seisoo ja se pitää päätä mun kädellä. Ollaan tätä sisällä harjoteltu melko paljon ja joku iiiihan kaks kertaa sattumanvaraisesti aiemmin lenkillä. Nyt kello oli jotain puoli neljä kun tuossa pihassa pistin treenit pystyyn, joten ohikulkijoista sai vähän häiriötä lisää treeniin. Kaks koiraakin kulki ohi ja tahdah, Ifa malttoi jättää ne rauhaan keskittyäkseen tähän. Ensimmäistä tapausta se kyllä epäluuloisesti katsoi aina palkattuani sitä pään pitämisestä kädellä, mutta pihahdustakaan Ifa ei pitänyt, eikä liikkunut pois paikoiltaan. Ohikulkevilla ihmisillä ei ollut mitään väliä.

No havahduin jossain kohtaa aiempia treenejä tässä siihen, että pitäis alkaa lisäämään sitä koiran koskemista tähän. Ja uuuu että se on sille paha. Niin oli tänäänkin. Siis Ifa inhoaa sen koskemista niin paljon, että se menettää sen kontaktinsa mun käteen jo vaan kun mäkin kosken sitä. Sit jos oon silleen, että no en lakkaa nyt silittämästä tosta jostain lavasta ennenku se koskee takasin, niin se kääntää toista korvaansa hieman epäluuloiskummaksumishämilläänn ja peruuttaa istumaan. Istumaan se jääkin, naamallaan sellanen… ei nyt inho mutta jotain sinnepäin, ei nyt epäluulo mutta jotain sinnekin päin… Yritin sitten jotenkuten aina muistuttaa sille että joojoo, homman nimi oli se että leuka kämmentä vasten niin loppuu silitykset ja tulee namia, ja kyllä niistä tilanteista sitten lopulta yli päästiinkin. Kohtalaisen hyvin se kumminkin kehittyy, kerta kerralta aina selkeesti eteenpäin. Kyllä se treenin lopussa sieti pitää päätä kättä vasten samalla kun sitä silitin, vaikka se sitä silti vähän inhottikin vielä. Enskerralla sit vielä paremmin!

Ja ku eihän myö ny mittää pelekkää hömppää reenata! Ni hitto niitä perusasentoja ja seuraamista kehiin. Voin kertoo et perusasennois ei oo minkään valtakunnan ongelmaa. En kerkee kissaa sanoo ku se on hakenu jo sivulle, tulee kerrasta hyvin, mutta ilmeisesti onnistuin vähän liikuttamaan itseäni yrittäessäni nähdä tuliko se hyvin tosiaan, niin kerkes jo korjata kaks kertaa huonommaks ja taas lopulta hyväks sen perusasennon – ennenku olin mitään kerenny sanoa. 😀 On se mahooton. Alotin yhdellä seuruupätkällä, suora eteen, vasen täykkäri, suora takas. Ei mikään loputtoman pitkä suora edes. Hyvää: liikkeestä pysähdyttäessä perusasentoja ei tarvinnut odottaa sekuntiakaan, joku treeni on siis tuottanut tulosta. Huonoa: se edistää, aivan järkyttävästi. *päätä seinään*

Hankin sitten omalle päälle harkinta-aikaa ja palautumisaikaa tuosta järkytysedistämisestä (joka ei kuitenkaan ihan uus juttu ollut siis, ei sen puoleen) ottamalla tähän väliin kaks tunnetilatreeniä; ensimmäisen vaan sivu-kyllä-vapaa ja toisen sivu-kyllä-seuraa-vapaa kuitenkin ilman, että oikeasti lähdin vielä liikkeelle. Mehän on nyt muutenkin aikanaan Jonnan hyvin neuvojen jälkeen tehty silleen, ainakin pyritty tekeen, että käskyn “seuraa” ja oikean liikkeellelähdön väliin jää pari sekuntia. Siitä olen kuitenkin ilmeisesti lipsunut, koska toi oli taas ampasemassa seuraa-käskystä jonnekin eteenpäin. Joten palautamme tämän tarkkailuun. Ok, tunnetilatreeneissä ei mitään, kuten sanottua, perusasennot täydellisiä jne jne. Sillä välin kertasin päässä että ok, miten ihmiset yleensä puuttuu edistämiseen… palkkauksen suunta, palkan heitto taaksepäin, mmmm ei oikein toimi pienillä tummilla ohuilla ziwipeak-lastuilla joita käytetään treeninameina… pakote, hihnasta nyppäys, nojoo kokeilin mut ei se ees tuntunu tajuavan mitä halusin korjata joten hidasti vaan hetkeks ja eikun eteenpäin. Okei eli paikka ei ilmeisesti ole sille selvä kun se ei tiedä että mikä on väärin siinä että kävelee helevetti takajalat edempänä ku mun varpaat… Mitäs sitten? Naksutella oikeasta paikasta? Ei tuu yhtään oikeeta paikkaa kun se on niin innoissaan ja edistää niin paljon. Muutokset kävelytahdissa? Joo sillä ehkä sais pari kertaa sen oikean paikan, mutta kun se ongelma nyt on lähinnä normaalikäynnissä nii mää hitto haluan että se paikkakin löytyy normaalikäynnissä niiden muiden lisäksi. Entäs vielä… No se imutus… No helvete, mennään sillä sitten!  Miten musta alko tuntuun, että ‘koirani on koe-eläin’ tai jotain, kun joojoo kaikki metodit läpi vaan… 😀

Ok, imutuksella siis mennään. Paitsi että en todellakan rupee syöttään sormiani tuolle sialle enää tässä vaiheessa, varsinkaan kun ulkona nyt kummiskaan NIIN lämmin oo, etteikö ne hampaat tekis vähän ekstrakipakkaa sen sään takia vielä. Joten vähän sovellettua imutusta siis. Jonka lisäks päätin lähestyä asiaa vähän villisti. Lähin seurauttaan koiraa ja vaihdoin namit vasempaan käteen niin ettei se huomannut ja kesken seuruun rupesin heristämään kättäni tuossa jalan vieressä, josta Ifa siis yleensä tietää että namia tarjolla. Ifa oli hetken ihan että TÄH, kunnes hidasti huomattavasti parempaan paikkaan ja siitä kohtaa sitten lyhyin välein vähän väliä palkkasin sen, tosin kokonaan itse kumartumatta/kyykistymättä niin, että Ifa joutui nousemaan takajaloilleen tavoittaakseen namin. Johan rupes edistäminen vähenemään. Vaan tuskimpa se tuolla ratkesi. Eiköhän se korjaantunut vain tuoksi kerraksi nyt siksi, kun juuri sai siitä kohtaa nameja. Jäin miettimään tätä ja tuli mieleeni se, että kun se sivu -käskyn paikan tietää hyvin kumminkin, niin voisiko tuotakin seurauttaa sillä sivu -käskyllä niinku jotku tekee. Oon vähän kahden vaiheilla, hieman ristiriitainen olo. Se vois auttaa, mutta toisaalta jos se sit menisikin ja rikkoisi koko perusasennon niin repisin kyllä pelihousut ja verkkarit ja levikset ja kaikki. Jään pohtimaan asiaa. Jos muita kokeilemisen arvoisia vinkkejä edistämiseen, niin otamme mieluusti vastaan.

Ainiin! Loppuun lisättäköön, että sen verran villiinnyin jo tuossa alkukaudesta, että ollaan ilmottauduttu yhteen tokokoulutukseen. Tai Ifa on ilmottu yhteen, minut kahteen. 😉 Sellainen tehoviikonloppu kuin että:

26.4. Riitta Räsäsen tokokoulutus FPUKO:n kentällä
27.4. Leena “Lentsu” Välimäen tokokoulutus LSKK:n hallissa

Lauantaina ollaan siis Forssan Pussikoirien kentällä kuuntelemassa ensin aamulla luento tokosta ylituomarin näkökulmasta ja iltapäivällä seuraan koirakkokohtaisia koulutuksia – toivottavasti hyvässä säässä kameran ja muiden muistiinpanovälineiden kanssa! Sunnuntaina jo näistä ideoista innoissaan kurvataan sitten koiran kera Loimaalle katselemaan millainen kouluttaja tuo Lentsu on ja mitäs apua hänestä olisi meille. Sielläkin varmaan aika pitkälti koko päivän seuraan lauantain tapaan muidenkin koulutuksia ja jossain välissä sitten oman koiran kanssa. Kahtellaan millasta on, seura ainakin on laadukasta! 🙂

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s