Kompassilla treenimässä

Varasin tosiaan täksi päiväksi Kompassilta agitilan treenejä varten. Ei niinkään että saatais tehtyä aksaa, mutta koska se tila on avoin – muut ihmiset näkevät koko kentän koko ajan ja tättädää, sehän saa mut jännittyneeks ja sitä treeniä kaivataan! Tarkoitus oli kyllä ottaa vähän aksajuttujakin, että ei sen puoleen. Pohdintojen jälkeen päädyin ottamaan molemmat koirat mukaan ja se osoittautui ihan fiksuksi valinnaksi.

Ifalle oli ohjelmassa tosiaan seuraavaa:

  • tunnetilatreeni
  • paikallamakuutreeni
  • seuraamisen paikka -treeni
  • bang game keinulla
  • kepit
  • kosketustreeni

Joiden lisäksi päädyttiin ottamaan myös liikkeestä seis ja maahan ja luoksetulo. Paljon asiaa yhdelle kertaa.

Seuraamisessa alkaa nyt oikeasti tapahtua muutosta. Se vähän pyrkii edelle edelleen, ja joudun sitä edelleen huomauttelemaan peruutuksilla, mutta nyt Ifa ei edistä läheskään niin törkeän paljon kuin mitä on joskus edistänyt, ja sitä pääsee edelleen oikeasti palkkaamaankin välissä. Lisäksi mainittakoon hyvänä asiana, että tein yhden kohtalaisen pitkän seuruukaavion ja aiiiivan salamana kun pysähdyin niin koira istui – JES JES JES!! Edistystä!! Muutenkin seuraaminen alkaa olla tosi paljon kivempi juttu kaikin puolin nyt.

Paikallamakuu ei sitten ollutkaan mikään “iloinen yllätys”, joskin hyvin helpotettuahan mun pitikin treenata. Huomasin vaan silti, että empäs sitten osannutkaan helpottaa sitä niin paljon kuin piti. Siis osannut ja osannut, malttanut olisi ehkä oikea sana. Sen verran jännittynyt Ifa oli, että päätä ei maahan meinannut pistää, oli aika herkästi nousemassa ylös ja näin. Lopuksi myös kieltäytyi menemästä maahan ekalla käskyllä. Ja ai että se maassa pysyminen on vaikeaa kun seison sen sivulla. Meinaa aina nousta istumaan. Tämä siis tehotreeniin kans! Kuitenkin, onnistuttiin säilyttämään paikkiksessa jonkuntasoinen hyvä fiilis niin, ettei koira vetänyt ihan paineisiin, ja se ylipäänsä meni maahan sillä aivan uudella kumimattoalustalla. Neutraalein mielin vielä tämän liikkeen suhteen.

Luoksetulo loistava, tuli kunnolla laukassa ja hyvin korjasi itsensä sivulle meinattuaan jäädä ensin vinoon, jes! Perään liikkeestä seisominen, täydellinen, ei mitään valittamista. Vaan kun seuraavaksi olin ottamassa liikkeestä maahan, niin eipä mennytkään. Käskin uudelleen, meni. Pyysin suoraan mukaan, käskin maahan, ei mennyt. Käskin uudelleen, meni. Totesin että no jo on suatana, tollasta en kyllä palkkaa. MUTTA se avaintekijä! Mun oma mielentila. Onnistuin jatkamaan sellaisella asenteella että “jaa, hmm, höpsö koira, no helpotetaas sitten”, jäin vaan seisomaan paikoilleni ja pyysin sitä menemään maahan. Kun meni maahan, naks ja nami ja kehut. Toistin hetken tätä. Sitten lähdin kävelemään peruuttaen koiran edellä ja siitä käskemään sitä maahan. Kas jo onnistui sekin ja löytyi intoa ja alkoi tulla jopa ihan nopeita maahanmenoja! Ja kun ne sujui, niin normaalina liikkeenä ja tadaa, maahan meni, superpalkka ja kehut ja jätettiin se siihen. Kyllä niin hyvin huomaa taas että omasta päästä on kiinni kaikki ne jutut.

Mitä aksaan tulee, niin niin… No, Ifa on ihan hölmö :——-D Tehtiin tosiaan keinulla bang gamea, eli että koiran kuuluu etujaloilla painaa keinu alas ja kun siitä kuuluu se pamaus niin palkataan koira, ideana tosiaan siedättää siihen ääneen. Ei noilla sen kanssa silleen hirveemmin oo mitään ongelmaa ollut, mutta kunhan oli musta fiksu treeni niin halusin tehdä sitä. Ifa aika nopeesti rupes keinua alas kolauttamaan. Ainoa vaan, että sitten se vähintään joka kolmas kerta unohti että mitä sen piti sillä keinulla tehdä, niin se tuli keinun eteen seisomaan, laittoi leukansa kiinni keinuun ja nökötti siinä vaikka 10sek kurkistellen mua kulmiensa alta että koska tulee palkka :———D No ei tuu keinulla kosketustyöskentelystä palkkaa! Hassu elukka. 😀 😀 Mutta joo, eipä siitä bang gamesta hirveämmin sitten sanottavaa ole. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut.

Sitten oli keppien vuoro… Laitoin ensin vain kuusi keppiä valmiiksi ja käskin Ifan pujotella. Ja se meni ja sukkuloi ne samantien oikein tosta vaan?! Olin ihan huuli pyöreenä että woaaaat mitä ihmettä jumankauta sehän osaa! Joten superpalkka ja eikun kiskomaan siihen toiset kuus keppiä lisää että saatiin ne täydet kepit. Niiden kanssa oli sitten enemmän ongelmaa. Oliko että eka rundi meni moitteetta, mutta seuraavalla kun koitin lisätä panoksia tyyliin kulkemalla itse kovempaa ajatuksena vähän “hoputtaa” niin pakka leviskin käsiin ja otettiin itse asiassa aika monta epäonnistunutta toistoa. Totesin sitten että ei voida feilata niitä noin montaa kertaa peräkkäin ja vedin ihan varman päälle että saatiin kaikki oikein ja siitä palkka. Mun pitää siis kävellä ihan hitaasti Ifan perässä kun se pujottelee että se saa sen tehtyä. No, eipä olla ikuisuuteen treenattukaan, ettei siltä voi hirveän rautaista osaamista odottaakaan.

Kosketustreenejä tehtiin kaksi. Ensimmäisen tein Ifa aksapöydällä seisten, ja se oli Ifalle ihan loputtomasti vaikeampaa kuin mitä se treeni on koskaan tähän asti ollut. Ei millään meinannut koskea kättä saati pitää sitä kosketusta. Toinen treeni otettiin ihan tilan portin edessä lattialla niin että mäkin istuin lattialla ja se oli huomattavasti helpompaa. Siinä sai taas toisella kädellä siirtää koiran jalkoja ja vaikka katsoa hampaat, koskettavaa kättä liikuttamalla liikuttaa koiraa eteenpäin jne. ja kosketus senkun vain pysyi – loistavaa! Ja aivan olemattoman vähän Ifa otti häiriötä tilan ulkopuolella liikkuvista ihmisistä. Kai se niitä tyyliin kerran katteli, mutta sitte ku jatkettiin vaan hommia niin ei siinä mitään ongelmaa ollut. Kaikkeen muuhun siis häiriötä lisää paitsi paikkikseen!

No entäs sitten Liksu… Liksu oli vähän silleen, etten oikeen tienny jaksanko ottaa mukaan vai en, mutta ihan hyvä että otin. Liian pitkä aika tuo 1h muutenkin, ja käytettiinkin siitä vain 45min eikä pelkkää Ifaa olisi voinut niin kauaa treenata. Liksu pääsi tekemään kuutta keppiä, joissa olikin sitten hiomista yksinkertaisesti siitä syystä että intoa on sata kertaa enemmän kuin aivoja. Bang gamessa Liksulle oli jotenkin mahdoton ajatus painaa keinu alas, se aina kummasteli sitä ja päätyi hyppäämään keinulle kaikilla neljällä jalalla…Liksu olisi myös ihan tolkuttomasti halunnut mennä keinua vaan sellaisenaan. 😀 Lopulta päätin että ok, otetaan keinu kokonaisena, menin lähetyspaikalle ja käskin Liksun tulla sinne odottamaan. Liksu juoksee siihen, keinulle, takaisin, keinulle, takaisin, keinulle, ainakin kymmenen kertaa edes takaisin, hyppi ympyrää ja äyh väyh väyh vaan kuului kun se ei miiiillääääään olisi malttanut odottaa. 😀 😀 Harvinaista että mun koira oikeen kuumu! Sitte ku sille anto luvan mennä nii se ampas ku raketti eteenpäin, mutta joka kerta se jarrutti ajoissa eikä tehty yhtään lentokeinua.

Tehtiin myös kind of eteenmeno-/irtoamistreeniä. Laitoin tilan toiseen päähän alustalle namin, toisessa päässä lähetin Liksun mutkaputkeen ja sieltä sitten “menemenemene!” kiritin sen alustalle. Tuo kun sujui hyvin niin lisäsin väliin yhden hypyn jonka Liksu hyvin hyppäsi aina mennessään. Tehtiin myös erinäisiä ohjauskuviotreeniyrityksiä. Osa enemmän osa vähemmän onnistuneita. Tosi hyvää oli kumminkin se, että takaaleikkaukset esim. putkelle eivät tuottaneet tänään minkään valtakunnan ongelmaa. Kierroksia oli siis tarpeeksi paljon. 😀 Hyvä fiilis jäi täten treeneistä Liksunkin kanssa.

Josko sitten ensviikolla till Hyvinge och vähän lisää reeniä reeniä!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s