Tien päällä jälleen

Eilen aamulla startattiin taas pieni uskollinen Vekara ja suunnattiin Suomen maanteille. Meinasi kyllä matkalla iskeä epäusko, että mihinkäs tässä oikeen ollaan matkalla, kun tuli vastaan kyltti, jossa luki

VENÄJÄ ->

<- KORPI

Image

Joo-o, okei… No ei se riittänyt, mietin että onko tää joku huono vitsi, kun tuon hämmentävyyden jälkeen käännyttiin Puujalkalaan

Image

Ja lopulta oltiin perillä, kun käännyttiin pihaan kyltin “Nahkalinna” mukaan

Image

Viimesin rupes kuulostaan jo pelottavan pervolta mun mielessä…

Vaan ihan oikeessa paikassahan sitä oltiin, nimittäin Loimaalla LSKK:n tiloissa, jossa oli Leena “Lentsu” Välimäen tokokoulutus. 🙂 Osallistuimme Ifan kanssa koulutukseen. Olin paikalla tapani mukaan kunnolla ajoissa, joka oli vähän koettelemus, kun olin päättänyt jättää Liksun kotiin. Liksuhan siis kulkee melkeen aina mukana kisoissakin, koska Ifa pärjää päänsä kanssa paremmin kun ei ole yksin. Nyt päätin, että katotaas miten se selviää yksin, koska kyllähän sen nyt täytyis siihenkin kyetä. No eipä mitään, Liksun läsnäolon puute aiheutti sen, että Ifa piippasi. Ja mulla meinas palaa hermot. Piippas häkissä, piippas remmissä mun vieressä, piippas mun sylissäkin. Eiiii hyvää päivää. Huomas muuten samantien miten hyvin mun jännitys siihen vaikutti! Koska joo, kyllä mua vähän jännitti sinne mennessä. Aina vähän sellainen epäilys siitä, että miten uusi kouluttajatuttavuus suhtautuu Ifaan ja että suostuuko Ifa tekemään mitään ja nauretaanko meijät ulos ja ja ja… 😀 No vähän päästä paikalle alkoi valua tuttuakin väkeä, jolloin jännitys helpottui ja päästiin hommiin.

Kouluttaja paljastui aivan loistavaksi ja Ifan kanssa sillä synkkasi kyllä tosi hyvin. Selitin siinä sitten, että kun tuo on vähän arka ja tälleen, paineistuu ihmisistä, koirista ja mun jännityksestä, niin kehäänmenotarkastus+luoksepäästävyys+paikallamakuu on tosi kova kombo sille. Harjoiteltiin sitten heti alkuun sitä, että mennään Ifan kanssa tuomaria esittävän kouluttajan luokse, hän syöttelee nameja Ifalle ja mahdollisuuksien mukaan vähän koskee sitä. Niin no… Ifahan meni ja kipitti sinne ja söi nameja ku ei oisi koskaan ruokaa saanut. 😀 Otettiin sitten Aura tekemään samaa, ja joo paskat, koira kiskoo kunnon neliveto päällä sinne syömään nameja, niin selitä nyt sit siinä, että joojoo se on arka ja pelkää ihmisiä. 😀 Hassu eläin. Ifa sitten tykästyi tällaiseen namimeininkiin ja varmaan puolet koko koulutuksesta se olikin seisomassa kouluttajan jalkaa vasten namien toivossa. Saatiin vaan ohjeeksi, että Ifaa ei nyt treeneissä tms. saa ikinä kieltää siitä ihmisten luo menemisestä, päin hyppimisestä ja muusta. Ja paljon sitä, että vieraat ihmiset namittaa sitä. No mistähän mä sellasia taion… Äääwh. 😦 No enivei.

Tuon jälkeen katsottiin sitten sitä seuruuta. Kun tilanne on se, että treeneissä se edistää ja kokeissa jätättää. 😀 Eija liikkuroi meille pienen kaavion, ja Ifa oli oikeastaan yllättävän pätevä! Se istui KAIKKI perusasennot välittömästi, vaikka pysähdyinkin vähän tönkösti! Ihan super! Jonka lisäksi kouluttaja oli sitä mieltä, että ei se nyt edistä mitenkään merkittävästi, ei mitään sellaista, mikä haittaisi ja tarvitsisi välitöntä puuttumista. Puhuttiin kumminkin siitä edistämisestä, että millä voisin siihen sitten puuttua, jos sitä taas ilmenee. Näytin mitä me ollaan tehty, sitä peruutushommaa, joka oli kuulemma muuten ihan okei idea, mutta se, että Ifan paikka ja suunta katkeaa pahasti, ei ole hyvä. Päädyttiin sitten sellaiseen ratkaisuun, että jos se alkaa edistää, niin 90 asteen käännös vasemmalle ja välitön seis siihen. Ifa kuulemma korjaa asentoaan niin hyvin siinä, että tuo auttaa asiaan, ja siltähän se vaikuttikin. Oleellista oli myös muistaa palkata vain vasemmalla kädellä, ei oikealla. Tämä oli ohjaajalle hyvin haasteellista, krhm…

Sanoin myös siitä, että kun en tiedä, tekisinkö täykkärin vasemman vai oikean kautta. Kun jälleen kotona treeneissä se kääntyy vasemmallekin hyvin, mutta vieraissa paikoissa ei tee sitä yhtä hyvin, ja toisaalta täykkäri oikean kautta taas on sellainen löysä veltto eikä kovin nätti. Demottiin miltä meijän täykkärit kumpaankin suuntaan näyttää, ja päädyttiin taas siihen, että oikean kautta se on tosiaan todella veltto, joten pitäydytään käännöksessä vasemmalle ja hiotaan siitä vaan vähän vielä parempi. Vasemmalle täykkärissä suurin syy siihen, että koirat vähän lintsaa käännöksen kunnolla tekemisessä, on kuulemma se, kun ne tietävät että matka jatkuu eteenpäin. Eli aletaan nyt tekemään silleen, että vasen täykkärin jälkeen peruutetaankin ensin muutamia askeleita. Yllättävän hyviä peruutuksia sivulla sieltä Ifasta irtosikin. 🙂 Varmasti toimiva, hiotaan tätä siis edelleen!

Kakkosrundille pohdin, että no mitäs me sitten haluttaisiin oppia… Katselin kun Aura harjoitteli luoksetulon stoppia, ja mietin että niin, ehkä siitä voisi kysyä. Eija sitten innostui että joo joo, se on hyvä aihe, kun onhan me sitä jo yritetty treenata. Kerroin kouluttajalle mitä metodeja ollaan yritetty, eli melko kaikkea, ja että meillä ei niinkään oo se ennakointi ongelma, vaan se, että ei pysähdy / valuu / jotain. Kouluttaja sitten pyysi multa nameja ja heitteli niitä Ifalle, meni ehkä 2min ja se on silleen “noni, luoksetulon stoppi asennettu. mitäs seuraavaksi?” 😀 Ifa kuulemma reagoi käsimerkkiin todella hyvin, ja itse asiassa yllättävän täpäköitä stoppeja sieltä tulikin. Siis ihan sillä perusmetodilla, että heitellään koiralle nameja kauemmas, ja koiran juostessa takaisinpäin jossain vaiheessa tehdäänkin vain hämyheitto ja kun koira pysähtyy sitä ihmettelemään, niin jessss kehut ja nami lentää. Kokeiltiin myös “in action”, jätin Ifan istumaan, merkin kohdalla piti heilauttaa kättä ja sitten toisella heittää nami ja jumalauta sehän pysähty ihan sika pätevästi. 😀 Hemmetti, sehän oli ihan liian helppoa. 😀 Ifa niin innoissaan tekemässä kouluttajan kanssa hommia, että oisin voinu koko sen ajan istua itte jossain kahvilla (vaikken kahvia juo, mutta vertauskuvallisesti…) ja kouluttaja olisi voinut opettaa sille kaikki jutut. 😀 Ei mmmmminkään valtakunnan ongelmia. Luoksarin stopissa mun piti vaan muistaa, että merkkikäsi on avokämmen ilman namia ja nami lentää eri kädestä kuin merkkikäsi.

Hypystäkin keksin sitten valittamista, kun koira tuppaa jäämään sivuun. Tehtiin sitten ihan perusharjoituksia namialustan avulla, että hyppäisi kauemmas eikä jäisi esteen jalkojen päälle. Tässä oli vähän säätämistä, kun ensinnäkin Ifa olis halunnu vaan olla kouluttajan luona esteen toisella puolella kokoajan, hirveä kutsuminen että sen sai pois sieltä, ja sitten se olisi tahtonut vähän lintsata ja olla hyppäämättä tai olla menemättä kipolle asti jos ei ollut namia ja krooh. 😀 Mutta saatiin kuin saatiinkin se sitten menemään vähän kauemmas esteen taakse. Se kun tulee sitten aikanaan helpottamaan AVO-hyppyäkin, jonka suhteen oleellisimpia muistettavia tulevaisuudessa on kaksi: ei käskyä ilmassa eikä käskyä ilman kontaktia. Ei se koira ilmassa istu, ja laskeuduttuaan odotetaan, että koira pysähtyy ja katsoo kysyvästi ja sitten vasta pyydetään istumaan. Me nyt ei tätä siis vielä tehty, mutta muut teki, ja täytyy pitää tämä mielessä sitten joskus jos siirrytään AVO-hyppyä treenaamaan. AVO-hypyssä treenataan myös meno ja paluu erikseen. Ensin menohyppy ja istuminen kuvaillulla tavalla, ja sitten paluuhyppy jättämällä koira esteen toiselle puolelle ja kutsumalla toiselta puolelta. Sitten vaan yhdistetään ja tadaa.

Image

Oltiin supervikkeliä/tehokkaita/jotain, ja katottiin myös sitä itse luoksepäästävyyttä. Ifa nousi siinä seisomaan, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. En kuulemma saa nipottaa tästä, kun koira ei kuitenkaan ollut menossa pakoon. 😀 Mä kun olisin halunnut, että se pysyy istumassa. Kai se on sulatettava. Tuli myös sanottavaa siitä, että ottaa koira perusasentoon kokeessa vasta just ennen omaa luoksepäästävyysvuoroa, ettei se koira joudu istumaan siinä ikuisuuksia ja kerkeä tylsistymään tuhanteen kertaan ennen liikettä. Pitää pitää mielessä.

Image

“Äiti toi täti lääppii mua”

Lopuksi otettiin paikallamakuuta meidän ryhmän kesken. Ifa oli selkeästi paineistunut jo siinä liikkeen alussa. Hyvin se tuli esiin vasta tällaisessa ryhmäpaikallamakuussa, vaikkei koiria ollut kuin kolme ja Ifa oli toisessa reunassa. Ifa ei suostunut menemään käskystä maahan kun oli niin paineistunut, jouduin kädellä osoittamaan maata ja käskemään sen sinne. Ekalla rundilla en vaan päässyt kauaskaan vielä, kun vieressä ollut Tuksu päätti että voisi vaikka ottaa loikan, ja Ifahan ei sille loikalle lämmennyt yhtään ja pomppasi ylös maasta. Lähdin palaamaan sen luo, jolloin se painoi hännän alas ja lähti juoksemaan ja kiertämään mua. Eli just se paineistumisreaktio mitä se on kokeissa esittänyt! Loistavaa, että nyt sen näki kouluttajakin. Pidin oman pään kasassa siinä, kouluttaja käski virittelemään palkkaamaan Ifan oikein kunnolla, vaihdettiin koirien paikkaa ja otettiin uusi makuu. Ifa ei taaskaan mennyt maahan ilman että osoitin maata, mutta nyt pysyi makuulla ja laittoi jopa pään maahan! Kävin palkkaamassa siitä pään maahan laitosta kerran, ja makasi pää maassa kun kouluttaja sanoi “aika, palataan koirien luo“. Vaan empä päässyt sen luo asti, kun se ampaisi sieltä ylös ja oli taas paineistuneena kiertämässä mua ympäri. Ok, ei muuta kun uudelleen taas, nyt niin, että Eija Tuksun kanssa Tuksu hihnassa vaan hengaamassa vieressä, ja jätettiin Ifalle namialustalle nami sen eteen mun ja sen väliin. Sen avulla saatiin se pysymään maassa sivulle palatessani, siitä vapautus namille ja lopetettiin.

Oli opettavaista huomata, että se paikkis on oikeasti edelleen noin rikki, että ei me olla koevalmiita sen osalta vielä. Se vaan on niin paha. 😀 Meinaa iskeä turhauma tätä kirjoittaessa, vaikkei pitäisi. No, vappuna mennään vissiin taas Hyvinkäälle treenaamaan, ja ensviikolla alkaakin sitten meidän tokokurssi! Ouuujea. Ei pare iskeä epätoivo kun on niin paljon treeniä tiedossa.

Kaiken kaikkiaan koulutus oli aivan loistava, tykkäsin todella paljon ja jos tulee tulevaisuudessa mahdollisuus mennä uudelleen, niin mennään kyllä ehdottomasti! Opittiin paljon sellaistakin, mitä ei voida vielä treeneissä itse hyödyntää, mutta jota tullaan ehdottomasti tulevaisuudessa tekemään. Muutamia suttukuviakin otin, niitä nähtävillä GALLERIASSA.

Ainiin, ja saatiin meidän uusin tilaushankinta Johannalta – ORANSSI RUUTUNAUHA FUK JEA. 😀 Nyt tarvitaan enää oranssit kartiot, ja sit meil on ihan törkeen hienon väriset ruututarvikkeetkin. 😉

Niin paljon treenattavaa, tästä on todella hyvä jatkaa!

 

Advertisements

4 thoughts on “Tien päällä jälleen

  1. Ifasta tulee kyllä kohta niin taitava, kun jaksat vaan työstää sen kanssa! Varmaan Suomen tottelevaisin harjis! 😉

    Sanot kaupankin edessä ihmisille, anteeksi voitko antaa koiralleni tämän namin? Tai ahkeroidut ja tuut johonkin fb kimppatokoihin, missä on Ifalle vieraita ja kaikki saa antaa sille namia. Varmaan tuo sille myös itseluottamusta olla ilman Liksua. Eihän sillä sitä kehässäkään ole mukana.

    En ole koskaan Lentsun koulutuksessa käynyt, kuulostaa kivalta. Jessica Svanlung, Mari Leiviskä, Ansu yms on myös kivoja ja tietty toko Korrit.

    Kätevä noinkin opettaa luoksarin stoppia, jos haluaa käsimerkin. Muistaa vaan treeneissä, ettei koskaan stoppaa hitaasta vauhdista. Pitkällä matkalla, jos tulee vähän jotain kiihdytystä niin siitä stoppi (vaikka ihan alussa tai keskikohdan jälkeen) tai jos ei tule reippaasti, palkka/kehut vaan eikä saa tehdä stoppia.

    • Kaupan edessä mulla ei oo kyllä pokkaa tollasta pyydellä, eijeijei. 😀 Kimppatreenit paljon parempia siihen, mulla vaan on päivärytmi vähän vaikee nyt siihen hommaan, kun meen aina kolmeen mennes iltapäiväl töihin ja pääsen sitten iltamyöhään pois vasta, niin ei mihkään iltatreeneihin päästä tulemaan. Ehkä näihin töihin tulee hetkeks taukoa kohta joskopa ehtis sit noihinkin mukaan.

      Ja ihan totta, eihän sillä Liksua ole kehässä mukana. Kyllä se asioita tekee ilman Liksuakin ihan arjessakin (välissä yksin lenkillä jne), mutta ehkä tuohon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tosin sit on ihan typerää kun ei voi treenata Liksua jos jättää sen aina kotiin. 😀

      Korrien koulutuksessa ollaankin käyty, molemmilla oikeastaan, mukavia ovat tosiaan. 🙂 Noista muista en sitten koskaan ole kuullutkaan…

      Käsimerkissä stopissa on puolensa ja puolensa, olin alunperin kaavaillut sanallista kun jotenkin itse luottaisi enemmän äänen voimaan (ei jää niin helposti huomaamatta), mutta pysähtyi kyllä niin hyvin nyt käsimerkistä, että ei valittamista. Ja joo, pitää pitää huoli ettei ala himmaileen missään välissä. 🙂

  2. Kun olet tulossa niihin tokokisoihin viikon päästä niin ota sinne Ifa yksin mukaan ja käske ihmisten lääppiä sitä? Siellähän on paljon sulle tuttuja ihmisiä muttei niin tuttuja Ifalle niin kynnys siihen lääppimispyytämiseen olisi ehkä hieman pienempi?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s