Archive | May 2014

Tokokurssi 3/10

Taas on yksi kerta takana päin. Sattuipa varsin kauniin aurinkoinen ja oikein lämmin päivä, joten mentiin ulos treenaamaan. 😮 Rakennuksen taakse nurmikolle kävelytien viereen niin, että ohikulkijoina niin ihmisiä kuin koiria piisas ja menikö jokunen mopokin. Tällä kertaa meitä oli taas kaksi, me ja rotikka. Koitan tähän alkuun summata mitä me treenattiin, kun en oikein muista enää itsekään.

  • Kehäänmenotarkastus
  • Sivuaskeleet
  • Täyskäännös
  • Peruuttaminen
  • Kaukojen vaihdot -jumppa
  • Liikkeestä istuminen
  • Paikallamakuu

Saatettiin me muutakin tehdä, mutta en saa nyt päähäni enää… Aivot lyö tyhjää ihan huolella. Ennen reenin alkua leikin Ifan kanssa vähän kepillä ja olin aika yllättynyt kun se syttyi sille ihan täysillä. Ei se paljon muulla leiki, mut kepeistä se tykkää.

Treeni aloitettiin tosiaan kehäänmenotarkastuksella. Olin kaivanut sen verran aivot mukaan jostain, että tajusin ottaa muutakin palkkaa kuin vain natural menuja mukaan, joten kehäänmenotarkastus palkattiin lihapullalla. Menin siihen nyt ihan eri meiningillä ku viimeks, silleen “noni nyt mennään tohon ja matka jatkuu ja no big deal”, lompsittii siihe kouluttajan kohalle, otin pannasta kiinni ja toisella kädellä syötin lihapullaa. Okei olihan se edelleen ihan paskat housuissa että voi fuq joku koittaa koskee muhun, korvat ja häntä alhaalla ja hirvee tutina päällä, mutta jotenkin se kesti siinä olla. Aattelin sitte, että uskaltaisko Ifa ees lihapullaa syyä kouluttajalta, ja johohhoooo kyl ois menny sormii myöte. Sitte mentiin siitä riviin niinku oltais luoksepäästävyyteen ja paikkikseen menossa.

Harjoiteltiin sitten sivuaskeleita, joita me ollaankin vähän jo treenattu. Nyt todettiin, että mä kierrän liikaa vartaloa, ja tosiaan vasemmalle ne askeleet niin pitää vaan opettaa Ifa väistämään paremmin. Että vois tehä jopa sellai harjotuksia missä Ifan pitää kävellä sivuttain, ihan niinku siis ilman että koira on sivulla perusasennossa, vaan se voi olla edessä vapaasti. Oikeelle mennessäkään Ifa ei kauhean taidokkaasti liikkunut nyt. Pitää vahvistella sitä kotona. Itelle opettavaisinta oli miettiä sitä, että miten askellan, että aina tietty sama jalka edellä lähtee liikkumaan ja se kertoo myös koiralle minne ollaan menossa. Niin ja, mun pitää pitää huoli siitä, että kuljen suoraan sivulle, enkä mitään kaarta…

Täyskäännöstä katsottiin seuraavaksi, ja me kaikki tehtiin käännöstä vasemman kautta. Siinäkin oleellisinta oli, että ensin vasen jalka kääntyy vähän, sitten oikea kääntää ja matka jatkuu. Alkuun Ifa oli vähän derp, ei tehnyt kunnolla tuotakaan, joten tehtiin vähän Lentsun oppien mukaan peruutuksia täykkärien jälkeen. Lopputreenistä huomasin sitten, että samantien kun käänsin vähänkin vasenta jalkaa, nii Ifa käänty ku sukkula samantien niin että mua vaan nauratti joka kerta kun käännyttiin. 😀 😀 Siis se oppi sen ihan sika nopeesti ihan sika tehokkaasti! Wouu! Hyödyllinen vinkki siis.

Täykkäreitten jälkeen katottiin peruuttamista, jota olinkin jo Ifan kanssa ottanut. Vähän se edelleen peruuttaa vinoon helposti sivulla, mut namiavulla se paranee, ja treenillä se paranis ilmankin. Ei siinä hirveesti hinkkaamista ollut.

Kaukojen vaihtoja jumpattiin ja toimittiin esimerkkikoirakkona, että tälleen kun jalat liikkumatta vaihtoja tehtäis nii ois ideaali. Ifahan siis tekee ohjattuna ne vaihdot tosi hyvin. Nyt on saatu myös se istumaan peruuttaminen sujumaan ohjattuna paremmin. Seuraavaksi edessä apujen häivyttäminen sanoiksi. Seisomaan se nousee hyvin sekä istumasta että maasta, mutta muita vaihtoja se ei ilman apuja tee oikeaoppisesti.

Harjoiteltiin myös liikkeestä istumista. Otettiin sitä ihan silleen, että peruutetaan itte ja koira kävelee edessä mun perässä (…), siitä käsketään istumaan ja sitten kehu, palkka, vapautus. Ifa sillee tyylii joka toinen kerta istu ekalla ja joka toinen kerta piti ottaa uusiks. Oli se kyllä tuossa kohtaa jo väsähtänytkin, kun oltiin aika paljon treenattu ja oli ollu kouluttaja ja muita koiria lähellä jne jne muuta hurjaa. Tiietään kumminkin että miten jatketaan tuonkin treenausta.

Ihan loppuun vielä otettiin paikallamakuuta. Aattelin, että Ifa ois siihen sopivan rauhallinen, kun oltiin jo niin paljon tehty. Suurin ongelma sen kanssa lienee varmaan nyt se sivulta maahan käskeminen. Se on sille jotenkin niin tuskaa. Sain sen kumminkin menemään maahan, niin päästiin paikkista harjottelemaan. Käsky kävi että nyt kun on uusi paikka ja extra häiriötä ohikulkijoista niin palkkailkaa koiria tosi tiuhaan eikä tarvii ees mennä kauas. Tätä sitten noudatin, ja aina kun Ifa maatessaan nosti korvat pystyyn, niin kävin palkkaamassa. Eli siis siitä, että on valppaasti tarkkaavainen mun suhteen, olematta liian tarkkaavainen ja niin, ettei ole epävarma mistään. Korvat on siitä ihan hyvä indikaattori. Yhden vähänkään pidemmän palkkausvälin pidin. Kertaakaan Ifa ei laittanut päätä maahan, mutta kerran laski kyllä vähän. Sitten liikkeen lopuksi palasin taas sivulle, koiran viereen kyykkyyn, nameja ja rauhalliset silittelyt, kehut, vapautus ja eleetön poistuminen. Oli se selkeesti vapautuksen jälkeen paineissa, mutta paluun aikana oli nyt paljon rauhallisempi. Tosi hyvä fiilis jäi siis tästä paikkistreenistä.

Ja huomatkaa, koko postaus ilman yhtään valitusta siitä, että Ifa olis ottanu häiriöö alustasta tai ohikulkijoista. Ei niinku mitään ongelmaa. Ohikulkijoita se pari kertaa katto epäluulosena, mutta kertaakaan se ei kenellekään pöhissyt vaan keskittyi tekemään. Rotikalla oli jotain ongelmaa sen suhteen, että muut asiat olis kiinnostanu enemmän ku treenaaminen, niin jotenkin siinä taas tajus et hei, tosiaan, kyl Ifa jotain osaa. Sai olla ylpeä omasta koirasta. Ensviikolla onki sitte helatorstai eikä oo treenejä, joten kahden viikon tauko tulee tähän. Ompahan enemmän aikaa hioa puhuttuja juttuja.

Tokokurssi 2/10

Torstaina taas tokoiltiin kurssilla. Tällä kertaa meitä oli taas kaksi, mutta rotikka vaihtunut mäykkyyn. Silleen mukavia treenikavereita ovatten olleet kumpainenkin, että vähän enemmän harrastaneina koirat ovat ihan lapasessa, eikä kumpikaan ole kertaakaan edes yrittänyt lähestyä Ifaa.

Aloitettiin treeni paikallamakuulla. Olin ihan että oh shite, eihän mulla o koira viel mitenkään ees treenimoodissa. Pitäis muistaa alkaa hokeen sille jotain virittelysanaa ennen treenin aloittamista! Ei se sen kummallisempaa oisi. Nojoo, pari kertaa pikasesti ensin käskin Ifan muuten vaan maahan, ja sit eiku riviin. Edelleenkään se ei mene ekalla käskyllä maahan. On se saatana. Se on siis siinä kohtaa tosi paineistunut edelleen. Mutta mä luulen, että meijän paikkiksessa on silti tapahtunut jotain edistystä, johon on oleellisesti vaikuttanut se kouluttajan vinkki, että ei biletetä paikkiksen jälkeen. Vaan kuten nytkin, niin “aika, palataan koirien luokse” jälkeen palaan Ifan sivulle, meen kyykkyyn, palkkailen sinne kaikessa rauhassa sitä silitellen ja hiljaa rauhassa kehuen, sitten vaan vapautan ja lähdetään pois ihan rauhassa. Eli se, ettei tehdä siitä numeroa. Ja kun ei tehdä siitä numeroa, niin sitä paikkiksen jälkeistä paineistumisreaktiotakaan ei ole näkynyt. Aika tiuhaanhan mä sitä edelleen kävin palkkailemassa, mutta pakko mikä pakko.

Paikkiksen jälkeen katottiin sitten sitä metskua, kuten viime viikolla vähän oli puhe. Ifa nostaa hyvin ja pitää kunnes saa irroitusluvan, mutta sivulle ei saanut sitä tuotua. Se oli loputtoman vaikeaa. Tulee siis todella hankalasti itteään kiertäen, ei osu lähimainkaan oikeeseen kohtaan sivulle ja sylkee kapulan ulos ennen aikojaan. No, tästä kyllä tiesin, että se on tuossa jamassa, kun ei se puistakaan tuo sen paremmin. Kouluttaja sano että voisinhan mä opettaa sen luovuttaan eteen, mutta mä en halua sitä ja tiiän että tää luovutusasento on treenillä korjattavissa. Joten saatiin ohjeeksi treenata sitä sitten. No neuvosta otettiin vaari ja treenattiin sitä tänään kotona. Otin eka tunnarilla ja kappas vaan kun asiassa ei ollutkaan enää niin suurta ongelmaa. Okei se pari kertaa sylki kapulan matkalla, mut sit vaa otin uusiks ja ku kerran saatiin onnistuun ja pääsin superpalkkaamaan siitä, niin koiran kapulamotivaatio syöksyi pilviin ja se alkoi taas kunnon innolla juokseen kapulalle ja lennokkaasti palauttaan suoraan hienosti sivulle. Otin sitten saman metskulla, ja sitä pitikin jankata vähän enemmän. Ifasta irtos jopa turhautumisulinaa :DDDDD kun se ei olisi halunnut ottaa sitä metskua ja mä käskin sen ottaa sen. Tuli ihan Johanna ja Jacky mieleen. No eipä siinä, ku tiiän että Ifa kestää ton kapulan kanssa jankkaamisen, nii käskin sen vaan niin kauan ottaa sen metskun ja tuua sen sivulle että se onnistu siinä. Sit se teki sen, toi hienoon asentoon sivulle, josta en sit enää yrittänykkää ottaa sitä vaa vapautin siitä ja ihan superpalkka. Perään viel yks kivempi toisto tunnarilla eikä ongelmaa. Eli hyvin edettiin asian kanssa jo.

Metskun jälkeen kurssilla otettiin sitten hyppyä. Näytin meijän ALO-hypyn että missä kuosissa se on ja puhuin siitä liian lähelle jäämisen ongelmasta. Tehtiin pari toistoo namialusta edessä, ja sit piti tehä sillee, et ku koira on hyppäämässä, nii heitän eteen namin sillee ettei koira nää että heitän mutta että nami “vaan ilmestyy” sinne eteen. Toimi ihan hyvin ehkä kaks toistoo, ja sit Ifa lakkas hyppäämästä sitä hyppyä enää. 😀 😀 😀 Kouluttaja ihan äimänä että TÄH, miks se nyt yhtäkkiä lakkas hyppäämästä ku äsken just hyppäs. Rupes kai kyllästyttään… En tiedä, mutta kun se perusasia oli kumminkin nyt siitä hanskassa, niin ruvettiin treenaamaan erikseen sitä esteen takana seisomista. Ihan silleen että jätän koiran sinne taakse seisomaan tarpeeks kauas ja meen toiselle puolelle estettä ja sieltä palaan sen luokse. Ifa edelleen paineistuu paikissa paluissa, kuten tässäkin, mutta aika hyvin toiki rupes tuottaan tulosta. Pysy ihan hievahtamatta paikallaan monta monta täysin sivulle paluuta, vaikka olin varma että se liikuttais jalkojaan. Niin eipä vaan liikuttanut. En tosin kertaakaan käskenyt sitä istumaan, joten en tiedä kuinka paineissa se oli, mutta kykeni enivei seisomaan paikallaan, eikä ennakoinut istumista. Jotain positiivista siinäkin.

Sitte tehtiin vähän kaukokäskyjä lihasjumppana ihan namivetosesti niinku ollaan tehtykin ja saatiin kehuja että tosi hienosti tekee vaihdot. Kai ny ku ollaan treenattu. 😀 Pitää tehdä sitä treeniä paljon paljon lisää, lisäillä käskyt siihen ja sit alkaa vähitellen edestä tehdessä pienentään käsiapua ja lisäämään suullisen merkitystä.

Seuraavana otettiin luoksepäästävyyttä. Se on Ifalle paha tuollakin, se ei tykkää siitä, ja aika paljon se vilkuilee kouluttajaa ihan sen vaan kävellessä ohitte. Palkkailin siis tosi paljon siitä, että kattoi takasin muhun. Ei viety sitä niin pitkälle, että kouluttaja ois koskenu Ifaan, vaan tehtiin sellasta että se tuli vaan seisomaan viereen ja sitte palkkailin Ifaa. Olis se ehkä koskemisenkin just ja just sietänyt. Kouluttaja tuon jälkeen kysy että onko muuta jota haluttais ottaa, ja otin esiin kehääntulotarkastuksen. Ja tittidii! Pommi löyty! Sehä levis käsii iha totaalisesti. 😀 😀 Ifa oli meinaan aivan sitä mieltä että maailman paskamaisin juttu ever joku tällanen, ei ala ollenkaa ja kunnon paniikit päälle. Pyörittelen siinä silmiäni sillee joopa joo, tämäpä loistavaa. 😀 Todettiin sitten, että ruvetaan vissiin ottaan tätä hommaa joka treeneissä… Otettiin kaks vai kolme kehääntuloa silleen, että poistuttiin tilasta ja tultiin sinne yksitellen ja kouluttajan kautta kentälle perusasentoon vähän niinku oltas paikkiksii menossa. Niien perään sitten vielä luoksepäästävyys silleen, että tuli viereen seisomaan, muttei koskenut. Huhhuijaa että riittää muuten työstettävää tuossa. Ei kyennyt käden koskemiseenkaan kun otti niin kovat paineet siitä kehääntulotarkastuksesta.

Samalla kyllä muistin, että kosketustreeni on meinannut unohtua ihan kokonaan. Tänään sitten muistuttelin sitä hommaa Ifalle lenkillä, ja ajattelin että josko huomenna menisi mätsäripaikalle treenaamaan sitä. Loppukevennyksenä kilometripostaukselle video koirien tän päiväsistä terassipainimisista:

Tokokurssi 1/10

Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa! Ilmoittauduttiin siis tosiaan mukaan 10 kerran tokokurssille. Hurraa! Saadaan vielä melko täsmäopetusta, kun meitä ei vissiin kurssilla ole kuin kolme, ja tänäänkin paikalla oli vain kaksi. 🙂 Tänään seuranamme aika kivan näköinen ja oloinen rotikka, siitä kolmannesta en tiedä. Otetaas ensin tähän väliin pikakatsaus menneeseen:

Vappuna kun käytiin Hyvinkäällä treenaamassa, ei Ifa kestänyt paikallamakuuta taas alkuunkaan. Vähän ennen minuuttia alkoi piippaamaan ja kun ajattelin mennä vapauttamaan sen ennen kuin se nousee, niin sepä nousi samantien liikkeelle lähdettyäni. Sen jälkeen se ei sitten istunutkaan enää käskystä. Olin taas ihan valmis lyömään hanskat tiskiin, mä en vaan jaksa opettaa sitä paikkista aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kun se hajoo kerta toisensa jälkeen. Tässä ne kouluttajan taitoni punnitaan ja nollaa näyttää sekin tulos. Huoh.

Tiistaina käytiin Forssassa tokokokeessa talkoilemassa ja ennen koetta Ifa kävi syömässä nameja Ilonalta, Johannalta, Minnalta ja Ullalta. Huomattiin sellain jännä juttu, että jos siltä vaati jotain temppuja, niin Ifa teki paljon paremmin, oli rohkeampi ja söi namit hyvällä halulla. Sitten jos uusi ihminen vain tarjosi nameja niin hyyyyyyi, ei voi syödä, epäilyttävää. Ifa logics – much sense – not. Forssassa Ifa oli kumminkin aika hyvässä vireessä. Mä kun Hyvinkään jäljiltä aattelin, että se taas vihaa koko tokoa, niin ei, olin väärässä. Ilmeisesti paikalla on vaikutuksensa (no vittu Sherlock). 😀

Takaisin nykyisyyteen. Niin. Olin siis kokolailla täyttänyt hanskat kivillä ja heittänyt hanskat järveen, että olisivat varmasti lopullisesti hukassa. Todellakaan en uskalla enää ajatella, että päästäisiin heinäkuussa kisaamaan. Vähän sekalaisilla fiiliksillä lähdettiin siis kurssille katsastamaan meininkiä. Ja kuinka ollakaan: kaikista viikonpäivistä ja kaikista mahdollisista kellonajoista, juuri samaan aikaan meijän tokokurssin kanssa on siellä harjisagility. 😀 😀 😀 Mä niiiiin mietin mennessäni, että ainii harjikset käy tääl aksaamas, no ei voi olla että osuttais just samaan aikaan, niin mitä vielä. Sinnehän niitä tupsahteli. Just ku oon välttäny harjiksia ja harjisihmisiä ku ruttoa niin avot, se siitä sitten. 😀 😀 Nojaa, kyseiset aksaajat ovat kyllä ihan kivoja ihmisiä, että ei samantien käännytty kannoillamme ja jätetty kurssia käymättä.

Ennen kurssia tehtiin kuitenkin hankinta. Että jos mitään muuta iloa ei kurssista ole, niin edes tämä:

Image

Mikäs se sieltä pilkistää! 😀 Tittidii! Oranssit tötsät! Ouuuuujea! Kun Lentsun koulutuksen jälkeen ostettiin Johannalta oranssi ruutunauha, niin piti saada samanväriset tötsät ja kun näin niitä tuolla myynnissä niin ostin samantien pois.

Okei pitäisköhän joskus päästä itte asiaan eli siihen kurssiin…

Aloitettiin sillä, että käytiin läpi koirakoiden taso, ja sitten lähdettiin katsomaan miltä meijän perusasennot näyttää. Ifa tulee välissä vähän eteen ja vähän vinoon, jonka pistän kyllä osaks sen piikkiin, ettei tehnyt kunnolla, kun sitä jännitti. Tosin kokeessakin voi jännittää, ja silti pitää tehdä kunnolla, joten treenataan treenataan. Hyvin se kuitenkin tulee sivulle, osaa kiertyä siihen vaikka mistä suunnasta. Takapään käytöstä saatiin kehuja, ja sitä ollaan treenattukin. Hyvä Kiipa. 8) Ensin siis otettiin ihan normi sivulletuloja, ja sen jälkeen pitikin ottaa sivulletuloja sellaisesta asennosta, josta koiraa harvoin sivulle kutsutaan. Että jos normisti aina edestä sivulle, niin sitten vaikka tosi oikeelta tai tosi vasemmalta tai vaikka takaa kutsutaan koira sivulle. Ifaa kutsuin oikealta ja aiiika pätevästi se tosiaan peppuaan käänteli sivulle. Otettiin myös niin perussettiä kuin katsekontaktin pitoa perusasennossa, ja sehän nyt on Ifalla jo ihan automaatio, mutta ehkä näin helpot harjoitukset on oikeastaan tosi hyväksi sille, joskopa oppisi olemaan jännittämättä niin paljon, kun ei heti vaadita hulluja.

Harjoiteltiin sitten myös sitä vitsin paikallamakuuta. Ei pitkää matkaa ja kävin palkkaamassa lähestulkoon jatkuvasti. Ifa paineistui silminnähtävän huomattavasti ja meinasi alkaa täristä ja mitähän kaikkea. Mutta palkkaa palkkaa palkkaa ja pysyi maassa. Lopulta palattiin sivulle, jossa annoin sille ylimääräisen odota -käskyn, että pysyisi maassa, ja niin se sitten pysyi. Palkkasin sen sinne ja sen jälkeen vapautus. Vähän painoi häntää alas ja lähti juoksemaan rinkiä, mutta palautui siitä aika nopeasti. Saatiin palautetta, että voisin sen vapautuksen jälkeisen hihhuloinnin jättää väliin, ettei tekisi siitä paikkiksesta niin “suurta numeroa”. Mieluummin rauhassa vaikka silittelisi koiraa siinä hetken ja sitten vaan vapautus ja eleetön poistuminen silleen “no, paikkis tehty, no big deal”. Tossa on ihan pointtia, jos ei muuten niin ainakin ohjaajan mielentilan kannalta. Ainiin ja haa, Ifa tarjosi pään maahan laittamista! 🙂 Loistavaa!

Otettiin väliin vähän katsekontaktia häirittynä ja lyhyitä seuraamisia. Häirityssä katsekontaktissa siis mentiin koirat perusasennossa samaan linjaan ja kouluttaja lelun kanssa käveli lähistöllä lelua heilutellen, koiraa piti palkata kun pitää katsekontaktia ohjaajaan. Ifa aluksi katsoi kouluttajaa aina tämän lähestyessä, ei niinkään että olisi ollut lelusta kiinnostunut, varmaan lähinnä vaan varmistaakseen, että aikooko se ihminen lähestyä meitä. 😀 Sitten kun se tajusi jutun juonen, niin ei mitään ongelmaa. Ihan hauska harjoitus, vaikka helpolla päästiin taas. 🙂 Seuraamisessa piti kiinnittää huomiota asentoon, kontaktiin ja asenteeseen. Saatiin kehuja muuuten, mutta palautetta tuli siitä, että parin ekan askeleen ajaksi Ifa tiputtaa kontaktin. Se on ihan totta, en tiedä miksen ole siihen ennen puuttunut. Jatkossa puututaan! Tykkään tästä, että viilataan pilkkua eikä paineta villasella että “no kyllä se tollaselle koiralle riittää vähempikin”.

Näiden jälkeen otettiin sitten ryhmässä istumista. Sepäs olikin Ifalle alkuun tuskaa. Se näytti NIIN siltä, että ei vitalis, tää on taas paikallamakuu, ja oli aiiiivan paineissa. Päässyt varmaan kahtakaan metriä koirasta kun kouluttaja käski jo palata palkkaamaan kun koira vielä istui, näytti niin paineistuneelta. Sen jälkeen Ifa vähän rentoutui, tajusi kai, että tässähän vaan istutaan eikä mitään pahaa tapahdukaan. Sekä paikallamakuun että paikallaistumisen aikana verhon takana viereisessä tilassa tosiaan oli harjikset aksaamassa, joten kimitys vaan kuului ja Ifa kuuntelikin tuttuja ääniä hyyyyvin tarkkana. Turhankin häiriöherkkänä. Pysyi kuitenkin paikallaan, joten harjoitus onnistui.

Puhuttiin myös etä-/kaukopalkasta ja kokeiltiin sitä. Oli puhe, että voi esim. kaukoissa sitä käyttää. Paikkiksessahan meillä on se ollutkin joskus muinoin. No, koitin sitten ottaa kaukojen maasta istumaannousua ihan jostain metrin etäisyydeltä. Vaan tättädää, Ifa ihan paineissa, niin oli ku ois patsasta käskeny meneen maahan, kun koira sulkenut koko tietoisuutensa kokonaan moiselta käskyltä. Eipä sitten sitä hirveästi treenattukaan, kun ei se suostunut menemään maahan. 😀 😀 Pälli koira… Ennen tota otettiin muuten myös sellasta, että koirat perusasennossa oltiin taas samassa linjassa, ja kouluttaja vuorotellen toisen edessä käskytti useamman kerran “käsky”, jolloin piti käskeä koira maahan / istumaan takaisin perusasentoon, ja toisen koira ei saanut reagoida siihen, että toinen käskee. Tää oli kans hauska harjoitus, ja molemmat koirat oli siin kyl tosi päteviä. Kerran Ifa nousi maasta istumaan ilman mun käskyä, mutta epäilen että se teki sen koska itte liikuin jotenkin aikeissani antaa sille namin. 😀 Muutoin ignoresi tosi hyvin sekä kouluttajan käskyttämisen, että toisen ohjaajan käskyt omalle koiralleen.

Enskerralle kuulemma kapulat mukaan, siis normi ja metsku! Saapa nähdä mitä tulee, jännää! Ihan innolla odotan siis jo, ehkä tästä tosiaan on jotain iloa. 🙂 Ja tuleepahan treenattua sitä paikkista “ison pahan pelottavan mustan koiran” kanssa, tottuu sitten sellaiseen niin osaa hyvin beussien seassa maata, eiks je. 😉 Loistavaa loistavaa, palaillaan!