Tokokurssi 2/10

Torstaina taas tokoiltiin kurssilla. Tällä kertaa meitä oli taas kaksi, mutta rotikka vaihtunut mäykkyyn. Silleen mukavia treenikavereita ovatten olleet kumpainenkin, että vähän enemmän harrastaneina koirat ovat ihan lapasessa, eikä kumpikaan ole kertaakaan edes yrittänyt lähestyä Ifaa.

Aloitettiin treeni paikallamakuulla. Olin ihan että oh shite, eihän mulla o koira viel mitenkään ees treenimoodissa. Pitäis muistaa alkaa hokeen sille jotain virittelysanaa ennen treenin aloittamista! Ei se sen kummallisempaa oisi. Nojoo, pari kertaa pikasesti ensin käskin Ifan muuten vaan maahan, ja sit eiku riviin. Edelleenkään se ei mene ekalla käskyllä maahan. On se saatana. Se on siis siinä kohtaa tosi paineistunut edelleen. Mutta mä luulen, että meijän paikkiksessa on silti tapahtunut jotain edistystä, johon on oleellisesti vaikuttanut se kouluttajan vinkki, että ei biletetä paikkiksen jälkeen. Vaan kuten nytkin, niin “aika, palataan koirien luokse” jälkeen palaan Ifan sivulle, meen kyykkyyn, palkkailen sinne kaikessa rauhassa sitä silitellen ja hiljaa rauhassa kehuen, sitten vaan vapautan ja lähdetään pois ihan rauhassa. Eli se, ettei tehdä siitä numeroa. Ja kun ei tehdä siitä numeroa, niin sitä paikkiksen jälkeistä paineistumisreaktiotakaan ei ole näkynyt. Aika tiuhaanhan mä sitä edelleen kävin palkkailemassa, mutta pakko mikä pakko.

Paikkiksen jälkeen katottiin sitten sitä metskua, kuten viime viikolla vähän oli puhe. Ifa nostaa hyvin ja pitää kunnes saa irroitusluvan, mutta sivulle ei saanut sitä tuotua. Se oli loputtoman vaikeaa. Tulee siis todella hankalasti itteään kiertäen, ei osu lähimainkaan oikeeseen kohtaan sivulle ja sylkee kapulan ulos ennen aikojaan. No, tästä kyllä tiesin, että se on tuossa jamassa, kun ei se puistakaan tuo sen paremmin. Kouluttaja sano että voisinhan mä opettaa sen luovuttaan eteen, mutta mä en halua sitä ja tiiän että tää luovutusasento on treenillä korjattavissa. Joten saatiin ohjeeksi treenata sitä sitten. No neuvosta otettiin vaari ja treenattiin sitä tänään kotona. Otin eka tunnarilla ja kappas vaan kun asiassa ei ollutkaan enää niin suurta ongelmaa. Okei se pari kertaa sylki kapulan matkalla, mut sit vaa otin uusiks ja ku kerran saatiin onnistuun ja pääsin superpalkkaamaan siitä, niin koiran kapulamotivaatio syöksyi pilviin ja se alkoi taas kunnon innolla juokseen kapulalle ja lennokkaasti palauttaan suoraan hienosti sivulle. Otin sitten saman metskulla, ja sitä pitikin jankata vähän enemmän. Ifasta irtos jopa turhautumisulinaa :DDDDD kun se ei olisi halunnut ottaa sitä metskua ja mä käskin sen ottaa sen. Tuli ihan Johanna ja Jacky mieleen. No eipä siinä, ku tiiän että Ifa kestää ton kapulan kanssa jankkaamisen, nii käskin sen vaan niin kauan ottaa sen metskun ja tuua sen sivulle että se onnistu siinä. Sit se teki sen, toi hienoon asentoon sivulle, josta en sit enää yrittänykkää ottaa sitä vaa vapautin siitä ja ihan superpalkka. Perään viel yks kivempi toisto tunnarilla eikä ongelmaa. Eli hyvin edettiin asian kanssa jo.

Metskun jälkeen kurssilla otettiin sitten hyppyä. Näytin meijän ALO-hypyn että missä kuosissa se on ja puhuin siitä liian lähelle jäämisen ongelmasta. Tehtiin pari toistoo namialusta edessä, ja sit piti tehä sillee, et ku koira on hyppäämässä, nii heitän eteen namin sillee ettei koira nää että heitän mutta että nami “vaan ilmestyy” sinne eteen. Toimi ihan hyvin ehkä kaks toistoo, ja sit Ifa lakkas hyppäämästä sitä hyppyä enää. 😀 😀 😀 Kouluttaja ihan äimänä että TÄH, miks se nyt yhtäkkiä lakkas hyppäämästä ku äsken just hyppäs. Rupes kai kyllästyttään… En tiedä, mutta kun se perusasia oli kumminkin nyt siitä hanskassa, niin ruvettiin treenaamaan erikseen sitä esteen takana seisomista. Ihan silleen että jätän koiran sinne taakse seisomaan tarpeeks kauas ja meen toiselle puolelle estettä ja sieltä palaan sen luokse. Ifa edelleen paineistuu paikissa paluissa, kuten tässäkin, mutta aika hyvin toiki rupes tuottaan tulosta. Pysy ihan hievahtamatta paikallaan monta monta täysin sivulle paluuta, vaikka olin varma että se liikuttais jalkojaan. Niin eipä vaan liikuttanut. En tosin kertaakaan käskenyt sitä istumaan, joten en tiedä kuinka paineissa se oli, mutta kykeni enivei seisomaan paikallaan, eikä ennakoinut istumista. Jotain positiivista siinäkin.

Sitte tehtiin vähän kaukokäskyjä lihasjumppana ihan namivetosesti niinku ollaan tehtykin ja saatiin kehuja että tosi hienosti tekee vaihdot. Kai ny ku ollaan treenattu. 😀 Pitää tehdä sitä treeniä paljon paljon lisää, lisäillä käskyt siihen ja sit alkaa vähitellen edestä tehdessä pienentään käsiapua ja lisäämään suullisen merkitystä.

Seuraavana otettiin luoksepäästävyyttä. Se on Ifalle paha tuollakin, se ei tykkää siitä, ja aika paljon se vilkuilee kouluttajaa ihan sen vaan kävellessä ohitte. Palkkailin siis tosi paljon siitä, että kattoi takasin muhun. Ei viety sitä niin pitkälle, että kouluttaja ois koskenu Ifaan, vaan tehtiin sellasta että se tuli vaan seisomaan viereen ja sitte palkkailin Ifaa. Olis se ehkä koskemisenkin just ja just sietänyt. Kouluttaja tuon jälkeen kysy että onko muuta jota haluttais ottaa, ja otin esiin kehääntulotarkastuksen. Ja tittidii! Pommi löyty! Sehä levis käsii iha totaalisesti. 😀 😀 Ifa oli meinaan aivan sitä mieltä että maailman paskamaisin juttu ever joku tällanen, ei ala ollenkaa ja kunnon paniikit päälle. Pyörittelen siinä silmiäni sillee joopa joo, tämäpä loistavaa. 😀 Todettiin sitten, että ruvetaan vissiin ottaan tätä hommaa joka treeneissä… Otettiin kaks vai kolme kehääntuloa silleen, että poistuttiin tilasta ja tultiin sinne yksitellen ja kouluttajan kautta kentälle perusasentoon vähän niinku oltas paikkiksii menossa. Niien perään sitten vielä luoksepäästävyys silleen, että tuli viereen seisomaan, muttei koskenut. Huhhuijaa että riittää muuten työstettävää tuossa. Ei kyennyt käden koskemiseenkaan kun otti niin kovat paineet siitä kehääntulotarkastuksesta.

Samalla kyllä muistin, että kosketustreeni on meinannut unohtua ihan kokonaan. Tänään sitten muistuttelin sitä hommaa Ifalle lenkillä, ja ajattelin että josko huomenna menisi mätsäripaikalle treenaamaan sitä. Loppukevennyksenä kilometripostaukselle video koirien tän päiväsistä terassipainimisista:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s