Archive | November 2015

Viimeiset treenit ennen viikon taukoa

Ja olipa kivat treenit! Pyörimistreeni on tuottanut tulosta. Consideraan, että sivulletulossa on tapahtunut edistystä silloin, kun koira osaa kääntyä täykkäriä mukana niin että ei meinaa päästä siirtymään pois koiran sivulta, ja tänään oltiin päästy jo tämän edistysaskelen alkuun. ^_^ Ihan mahtavaa. Vielä on hakusessa se varsinainen oikealle sivulle perusasentoon tulo, käsimerkki on edelleen aika voimakas, joten sitä on pienennettävä ja saatava käsky “vid” lisättyä. Mutta se sivulla pyöriminen! Vitsi että sehän otti sujuakseen vaikka kuinka sujuvasti. 🙂

Ainoa moittimisen aihe on, että kun sain videopätkän treenistä huomasin, että palkkaan edelleen inauksen liian eteen. Pitää viiiiiiiielä tietoisemmin kiinnittää asiaan huomiota… On se hankalaa. 😀

Tässä lyhyt klippi illan treenistämme:

Advertisements

Ympäri laumalla sivulle lauantaimakkaralla

Tarpeeksi raflaava otsikko? 😀 Käytiin aiemmin tänä vuonna Juha Korrin laumaviettiseminaarissa, jossa hän kertoi, että aikuisen koiran kanssa harjoittelun voisi aloittaa valitsemalla yhden tempun, jota lähtee opettamaan ilman nameja tai leluja laumaviettiä hyödyntäen. Oon tuskastellu että en pääse testaamaan koko hommaa kun kaikki sopivan tuntuiset temput (jalkojen pujottelu mm.) Ifa osaa jo.

Vaan tulipa tänään Annan (L) kanssa puheeksi se, että mun koirat ei osaa kiertää mua ympäri, vaikka temppu on kuulemma perustavista perustavin koiratanssimuuvi. 😀 En vaan oo koskaan tullut opettaneeksi sitä. Kunnes sitten välähti. Tämä me harjoitellaan pelkällä laumavietillä!! Tarpeeksi simppeli temppu, mutta kuitenkin sellainen, jossa on helppo pitää liikkeen jatkuvuus yllä. Joten ei kun tuumasta toimeen. Helppohan tuota on ohjata ympäri liikkumaan, ja kovin innoissaan oli Ifa kehuista, tosin uskon kyllä että nakinkiilto silmissään. Saa nähdä kuinka tässä projektissa käy kun edetään.

Muistelisin joskus ihan vitsillä opettaneeni jonkun tempun koirille pelkästään aina kehumalla, kun ei sen pitänyt olla mikään “varsinainen” opeteltava temppu. Ja molemmat osaa sen ja tekee sen tosi hyvin. Nyt en vaan kuollaksenikaan muista minkä tempun sillä tavalla opetin… Mahdollisesti “päivää”-tempun (eli koira koskettaa nenällä avointa kämmentä), mutta varmaksi en mene vannomaan.

Eilinen pidettiin taukoa sivulletulo/sivullaolo/seuruu/sivuaskeleet -harjoituksista, mutta tänään taas jatkettiin niiden parissa by the power of lauantaimakkara. Imuttelin taas muutamat oikealle sivulle tulemiset, kunnes hokasin että niin joo hei tehdäämpäs tätä lisää laatikkotekniikalla. Ifaa ei ole alunperin opetettu laatikkotekniikalla, mutta ollaan sitä harjoteltu aina joskus ja jouluna. Se on ollut lähinnä sillä tasolla, että se osaa liikkua mun edessä väistäen aina suuntaan tai toiseen riippuen siitä mihin suuntaan mä liikun, pysyen aina niinkun suoraan mua vastapäätä. No mahdettiinko kerran vai kaksi tuossa aiemmin harjoitella parempaa pyörimistä, kerran silleen että mä seison kauempana ja sanon kumpaan suuntaan pyöriä ja toisen kerran namiavusteisesti oikealle sivulle siinä pyörimistä. Ja tahdah nyt Ifa pyöri oikeen loistavasti oikealle sivulle siinä. 🙂 Hitsi se on nopea oppimaan. Laatikolla pyörimiseen olin todella tyytyväinen.

Päätin sitten kokeilla että mitenkäs ne sivuaskeleet siinä vasemmalla puolella sujuisivat. No, ensimmäinen toteamus, että niitä ei voinut imuttaa ollenkaan. Wtf?!? Ei vaan niinku, Ifa ei vaan liikkunut mihinkään jos koitin siinä namilla imuttaa niitä sivuaskeleita. Vääntyi vaan mutkalle. En tiiä oliko mun käsi sitte ihan päin prinkkalaa (kuten usein onkin), vai haittasko mun kumara asento (joka ei sit oikealla puolella kummiskaan haittaa) vai mitähän ihmettä. Mikäs siinä sitten, ei muuta kun selkä suoraksi ja käsi ylös ja sivu-käskyn avulla katsomaan tilannetta. Edelleen näissä on työstettävää, mutta haluan uskoa että koko ajan kehitytään. Ifan korjausliikkeet on ehkä hieman radikaaleja. 😀 Että kun se kääntyy liian eteen (kiitos vaan itseni, mitäs välillä vahingossa palkkaan vastakkaisella kädellä…) ja huomautan tästä, se peruuttaa melkein 180 astetta mun taakse. “Seeking golden mean from the end of the rainbow.”

Keskiviikon treeneissä olin vahvistellut “kieppiä” toiseen suuntaan eli mielikuvituksekkaasti “toiseen”, siis sama kuin Liksun “360”, “toiseen”, ja ilokseni totesin, että hyvin vähällä vahvistamisella sitäkin saatiin heti huomattavasti toimivammaksi. ^_^ Otettiin myös nopea katsaus jalkojen pujottelusta ja jalkojen välissä kävelystä. Jalkojen välissä kävelystä totesin, että oon palkannut liikaa yksinomaan oikealla kädellä. Tähän kiinnitettävä Ifan kanssa jatkossa huomiota. Hienosti osaan jo Liksun kanssa palkata siinä molemmin käsin, mutta kun koira vaihtuu niin kaikki opit unohtuu…

Omista mokista puheenollen, vähän väliä pitkin treenin totesin aina ääneen että “ei, käsi vinossa, suorista” ja “asd, taas käsi liian edessä, muista tarpeeksi taakse”. On se olevinaan vaikeeta! Kokoajan huomaa tekevänsä itse jotain typerää. Enkä itse olisi näitä edes tajunnut alunperinkään, mutta onneksi Hanna kurssilla näistä huomautti. Olen siitä kiitollinen! Keskiviikon treenit ihan kokonaisuutena ehdottomasti parhaat ohjatut treenit joihin ollaan koskaan osallistuttu. 🙂

Ja pitihän sitä vähän Liksunkin kanssa treenata, kun se niin silmin nähden tuli surulliseksi kun ei päässyt keskiviikkona treenaamaan ollenkaan. Liksu harjoitteli samaa mun ympäri kiertämistä mutta ihan namien kanssa, aloitusasennossa istumassa pysymistä, taas “360” ja “hyppy” sanaerottelua (sujui täysin ongelmitta) ja yksi selän päälle hyppy otettiin kans. Liksu oli ihan onnessaan kun pääsi treenaamaan. Pitäisi vaan keksiä sillekin enemmän uutta opetettavaa (kuten nyt oli vaikka tuo ympäri kiertäminen), ettei vaan kokoajan hinkata samoja vanhoja tylsiä juttuja. On kyllä todella mukavaa, että Liksunkin kanssa treenaaminen on nykyään miellyttävää. 🙂

Katsotaan minkä verran saadaan treenejä vielä aikaan tällä viikolla. Ensi viikolla koirat ovatkin sitten vanhemmillani hoidossa, joten täysi viikon treenitauko tulee tähän väliin, mutta se tekee varmaan hyvää meille kaikille. Viikon päästä sitten turistiksi Messukeskuksen voittajanäyttelyihin moikkaamaan tuttuja, rapsuttelemaan koiria ja kannustamaan koiratanssin PM-kisojen osallistujia. See you @ Hki!

006

Koiratanssikoreokurssi 7/10

Tänään oli meidän seitsemäs kerta koiratanssikoreokurssilla. Aloitettiin treeni sillä, että musiikin tahtiin esitin uuden suunnitelmani AVO-tason HTM-koreosta Ifalle. Koreossa kuulemma on ihan tarpeeksi tasoa AVO:on eri suuntien ja tempojen kattavamman huomioinnin myötä. Tämä oli oikein lohdullista kuulla, voimme siis jatkaa aktiivista harjoittelua. 🙂

Tässä on n. 2kk päästä kisat (toivottavasti) tiedossa, ja siitä heti perään viikon päästä olisi toiset tarjolla. Saa nähdä saadaanko AVO-koreo treenattua siihen tilaan, että JOS ekoista kisoista irtoaisi KUMA, niin voitaisiin startata uudella koreolla siitä viikon päästä AVO:ssa. Aika kunnianhimoinen tavoite, mutta katsotaan kuinka käy, päästäänkö niihin ekoihinkaan kisoihin. Meillä kun on tupannut nää kisaosallistumiset aina epäonnistumaan milloin mistäkin syystä.

No, koreoesittelyn jälkeen treeneissä jatkoin taas imutustreenejä: sekä normi oikealla seuruu että siinä sivuaskelia, ja ilman imutusta sivuaskelia vasemmalla. Edelleen riittää tekemistä molemmissa. Todettiin, että mun pitää muistaa kiinnittää entistä tarkempaa huomiota siihen, missä näitä metrispagetteja joita käsiksikin kutsutaan niin oikein heiluttelen. Nyt kun meinaan välissä palkata vastakkaisella kädellä ja liian eteen, että ihan saa kyllä kaikista edistämisistä ja poikittamisista syyttää vaan itseäni.

Sivustalla harjoittelin oman vuoron jälkeen myös kumartamista ja oikealta sivulta eteen frontti-positioon flippaamista. Siis “flip”-käskyllä oon opettamassa Ifaa kääntymään oikealta sivulta peppu oikean kautta sivuttain tuohon eteen pää oikealle päin. Ohjattuna kääntyy oikein hyvin, pitää vaan alkaa pienentämään apuja ja täsmentämään käskyä.

Ensi viikolla me ei sitten päästäkään treeneihin. 😦 Messariviikonloppu on niin tiivis aikatauluiltaan, että koirat menevät vanhemmilleni hoitoon koko ensi viikoksi.

001

Oikealla puolella seuruu

Viikonlopun treenimäärä on ollut aika uskomaton. Toisaalta eikö sitä sanota, että parempi treenaa usein lyhyitä sessiota kerrallaan kuin kiskaista tunnin treenit putkeen? No sitä on nyt noudatettu.

Päätin vielä ennen koirien iltaruoan antoa treenata Ifan kanssa oikealle puolelle sivulle tuloa ja siinä liikkumista. AVO-koreo kun sisältää kunnianhimoisen suunnitelmaan sivuaskelista oikealla puolella, niin olis varmaan kohtalaisen asiallista opettaa koiralle edes se sivulletulo sillä puolella… 😀

Oikeen puolen sivulletuloa on harjoteltu joskus ja jouluna, rally-tokossa kun sitä vähän niinkun tarttis. Ei kuitenkaan olla harjoiteltu sitä koskaan niin paljon, että Ifa osais tulla käskystä siihen ilman käsiapuja. Joten nyt harjoittelemme asiaa uudelleen ja milläs muullakaan kuin imutuksella. Koitin hyödyntää kosketuskeppiä, mut toi höntti koittaa tuijottaa sekä keppiä että mua samaan aikaan ja jää aina liian kauas ja vinoon ja mitä kaikkea. Joten imuttamalla saadaan paikka oikeaksi.

Harjoiteltiin sivulle tuloa, ihan muutaman askeleen liikkumista ja käännöksiä paikallaan. Lopuksi imutin yhden sivuaskeleen. Treenin edetessä onnistuttiin jo saamaan onnistuneita 1-2 askeleen seuruita ilman että oli käsi ihan Ifan nenässä kiinni. Ei mitenkään minä selkä suorana ja kädet sivuilla heiluen, mutta edistystä siitä täysimutuksesta kuitenkin. 🙂 Imutellaan sitä nyt lisää vielä ja koitetaan saada yhdistettyä meidän “vid”-käsky tuohon sivulletuloon. Sitten lähdetään lopulta hiomaan niitä sivuaskeleita.

Uusi koreo suunniteltuna HTM AVO

Pistin ruokaa lämpenemään ja sillä välin (uunin lämpeäminen + 6min) kehitin meille uuden AVO-koreon. 😉 Nyt täytyy enää esittää tämä keskiviikkona Hannalle ja kysyä, että olisiko tässä riittävästi AVO-tason koreoon, riittääkö lisätyt temmot ja suunnat vai tarvitaanko lisää positioita. Musiikki mulla siis oli valmiiksi vähän pidennettynä. Meijän ALO-musa on 01:43 ja AVO-musa on huikeat 13sek pidempi 01:56.

Tässä uusi koreo, tällaisia mun paperisuunnitelmat on. 😀

12237995_10201060667234338_6234967667381789098_o

Kansikuvatyttö

Ifa pääsi kansikuvatytöksi Tahtitassujen lehteen 2/2015. ^_^ Kera lempitemppunsa “Kädet ylös!”

kansikuvatyttö Ifa

Kotona ollaan ahkerasti treenattu eilinen ja tää päivä. Hanskat on ollut loistava keksintö. Pelastava, suorastaan.

Ifan kanssa on harjoiteltu

  • seuraamisen paikkaa
  • sivuaskeleita (vain sivulla oikealle)
  • ympäri peruuttamista
  • sivulla peruuttamista
  • jalan yli hyppyä.

Liksukin on päässyt treeniin, ja Liksun kanssa on treenattu

  • sanaerottelua (hyppy/360)
  • jalan yli hyppyä
  • namien etsimättömyyttä
  • aloitusasentoa.

Jotain edistystä saatiin Ifan kanssa sivuaskelissa eilen. Näin meinaan tosi hienoja koira suorana siirtymisiä ilman, että ylikorostetusti kiersin omaa ylävartaloani. Ollaan hyödynnetty tässä opetusvaiheessa tollasta vähän kapeampaa joskin aika lyhyttä käytäväosuutta olohuoneen ja eteisen välillä. Haetaan sitä suoruutta siinä että saadaan treeniin onnistumisia ja sitten ruvetaan siirtämään avarampiin tiloihin. Oon myös hyödyntänyt siinä ostamani leluviulun tikkua, jolla olen kevyesti koskettanut Ifan takaosaa jos se meinaa lähteä poikittamaan edessä ihan hulluna eikä kuuntele sanallista huomautusta. Tässä on vielä tekemistä, mutta eiköhän se kuntoon saada.

Sivulla peruuttamista harjoiteltiin myös tänään. Ensin yritin ihan sitä mitä ennenkin, että käsken “sivu, peruuta”, mutta siinä Ifa tosiaan peruuttaa aina niin vinoon, että poistuu asennosta, sitten joutuu käskemään taas sivu, peruuta, sivu, peruuta, joo ei, ei toimi. Joten ei muuta kun imutus käyttöön siihenkin, sekä hieman seinältä apuja. Nyt vaan ollaan oikeasti sitten varovaisia, ettei jää seinistä riippuvaiseksi tämä osaaminen.

Ympäri peruuttaminen sujuu namilla ohjaten tosi hyvin, mutta mä en tiedä miten edetä tästä. Jossain määrin Ifa on niin kiinni siinä namissa, että välissä tosiaan peruuttelee päin ja pyörähtelee jos oon ohjannu huonosti. Seuraava askel ois kai alkaa nostaan namikättä ylöspäin, mutta se tuntuu haasteelliselta. Haasteellista on myös käskyn keksiminen. Mietin, että käyttäisin “runt”, mutta sitten tajusin, että se taitaakin olla jossain toisessa tempussa jo käytössä. En vaan muista varmaksi ( ei hyvin mene 😀 ). Sitten aattelin, että fuck it, ihan sama, annetaan käskyksi vaikka “sipuli”, mutta se on varmaan liian lähellä “sivu”-käskyä, että viitinneekö tuotakaan. En tiedä. Ideoita otetaan vastaan.

Jalan yli hyppyä harjoiteltiin myös. Nyt kun tein sen, mitä muistaakseni viimeksikin kirjoitin, eli jätin ohjaamatta namikädellä, niin johan alkoi sujua. Tämä saadaan varmaan ihan hyvälle mallille nopeastikin, jos niin halutaan. Aloitin harjoitukset sillä, että istuin sohvalla jalka ojennettuna ja pyysin hyppyä siitä yli, mutta aika nopeasti saatiin siirtyä seisoma-asentoon.

Nyt pitäisi vaan pidentää musiikki ja suunnitella AVO-koreo. Olisi helpompi treenata kun tietäisi mitä osaamista seuraavaksi tarvittaisiin. Otetaan tämä työn alle. Jatketaan varmaan tosiaan samalla musiikilla vielä tässä kohtaa. Neljään muuhunkin biisiin olisi alustavia ideoita olemassa, mutta harkitaan niitä myöhemmin. Ovat useimmat kuitenkin FS-musiikkeja, ja koitetaan nyt keskittyä ensin tähän HTM:ään.

Liksun kanssa sanaerotteluharjoittelu sujui yllättävän hyvin. Harjoittelin ensin sitä, että minä seison ja käsi ylös ojennettuna pyydän pelkkää 360. Tämä sujui hyvin. Liksu ei tainnut koittaa kertaakaan hypätä pyörimisen sijaan. Vaihdettiin sitten kyykyssä harjoitteluun. Harjoittelin, että kyykyssä pitäisin itse kädet sivuillani kun pyydän 360, ja siinä ei ongelmaa ollutkaan. Sitten lähdin harjoittelemaan niin, että olin kyykyssä käsi ojennettuna ja pyysin vuorotellen 360, hyppy, 360, hyppy. Tämä sujui todellakin yllättävän hyvin. Loi uskoa siihen mitä ajattelinkin, että kyllä se tästä selviää jos se vaan viitsii kuunnella mitä sille sanon, ja kunhan itse tosiaan muistan sille selkeästi sanoa mitä haluan. 😀

Jalan yli hyppyäkin kokeiltiin Likitan kanssa nopeasti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa kuten ounastelinkin. Aloitusasentoa harjoiteltiin myös, ja siinä on kyllä molempien koirien kanssa tekemistä. Kumpikin kokee, että siinä kohtaa kun mä nostan käden merkiksi että musiikin voi aloittaa, niin tarttis tehdä jotain. Ifa joko nousee istumasta seisomaan tai menee kurreen, Liksu taas lähtee kipittämään mun jalkojen väliin. Joten lisää treeniä vaan, että kun käsken odottaa niin sitten odotetaan, vaikka käsi heiluis merkiksi miten.

Olin myös kirjannut, että treenattiin Liksun kanssa namien etsimättömyyttä. Nojoo. Se on ongelmana yleisesti läpi koreon, ja sitä myös treenataan aina ja jokaisen tempun yhteydessä. Se, millä oon aatellu siihen puuttua on se, että

  1. aina selkeä merkki milloin palkka tulee (naksu / “JES”)
  2. aina nami suoraan suuhun koiralle, ei koskaan heittoa lattialle

Ja molemmissa on harjoittelemista, ja nimenomaan mulla. 😀 Mä meinaan palkata milloin minkäkinlaisen kehun jälkeen ja aina vähän väliä meinaan Liksullekin heittää namin jonnekin lattialle. Mutta Liksun kanssa täytyy tehdä noiden kahden kohdan mukaisesti. Ja se on auttanut oikeasti, joten jatkamme vain sitkeästi harjoittelua.

Loppuun vielä onnittelut kaikille Jyväskylässä koiratanssin SM-kisoissa olleille! Toivottavasti me päästään ensvuonna katsomaan samaisia karkeloita. 🙂

Melkein feilasin, mutta seivasin

Meillä on nyt ollut erityissyynissä tää seuraamisessa edistäminen. Ja se ei oo ollu siisti juttu. Tää on ollu melkein kun paluu tokoon, samojen iänikuisten asioiden hinkuttamista. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se edistäminen korjaantuu parhaiten tolla palkkaamalla oikesta paikasta oikeassa paikassa. Eli melkein imuttamalla. Mutta. Ifa ei osaa ottaa nameja nätisti. Saakelin hotales puree mun näpit verille kun se hullunkiilto silmissään kahmii nameja suuhunsa. Ja se ei oo mulle kauheen ookoo. Se alkaa suomeks sanottuna vituttaa aika tosi nopeesti. Eikä toi oo tyhmä koira, se huomaa sen.

Ja sit mä menin viel huomauttamaan sitä siitä mun sormien syömisestä. Virhe. Paha paha paha virhe. Should not have done that. Jjjjjjja niin saatiin taas esiin tokon aikaiset paineistumisreaktiot, jossa Ifa oireilee peppuaan ja juoksee pois. Ouuujea…

MUTTA! Tällä kertaa mä seivasin. Mä onnistuin seivaamaan sen!! Jes. Jesjesjesjesjes. Huh… Sain kuin sainkin Ifan houkuteltua pedistään takaisin treenaamaan. Kehuin siitä oikein kunnolla. Koitin pyytää kieppiä, ei onnistunut. Pyysin istumaan, johon Ifa sitten kykeni, ja siitä ihan sikana palkkaa ja kehuja. Hyppyytin Ifan syliin, jossa lisää kehuja ja sen jälkeen kun laskin Ifan alas niin taas oli häntä ylhäällä ja sujui kiepit ja kaikki muut. Jes. Huh. Yksi este selätetty, ja damage seivattu. Olen helpottunut tästä tiedosta, että Ifa ylipäänsä on mahdollista saada paineistumisestaan yli noinkin nopeasti.

Pohdin sitten miten välttää tämä jatkossa, koska tätä yksinkertaisesti ei vaan saa päästä tapahtumaan uudelleen. Meijän treenissä ei oo sijaa negatiivisuudelle ollenkaan. Päätin, että koiranpenturatkaisu on testaamisen arvoinen, eli: hanskat. Ei olla ihan niin HC että hankittais viiltosuojahanskoja, tavalliset kelvatkoon. Mut lauantaimakkarasiivujen palat on aika hankalia hanskat kädessä. Joten eikun ostamaan lauantaimakkarapötkö ja leikkelemään siitä pieniä palasia.

Testasin sitten hanskoja ja makkaranpaloja tänään. Ja johan alkoi sujua!! Nyt ei pääse sattumaan mua yhtään siihen malliin, että v-käyrä alkaisi nousta, ja saatiin tosi hienosti palkkailtua oikeeta seuraamisen paikkaa. Lopputuloksena, kun vähän rajoja kokeilin, että vaikka ottaisin vain yhden vikkelän loikan eteen ja pysähtyisin heti, niin Ifa ei keulinut liian pitkälle vaan pysähtyi kauniiseen perusasentoon oikealle paikalle. Jesssss. ^_^ Kyllä tää tästä lähtee sujumaan!

Kokeilin myös huvikseni osaisiko Ifa hypätä mun jalan yli. Siis silleen, että mä seison, ojennan toisen jalan vähän edemmäs ja jalkaterä ylös taivutettuna pyydän Ifan hyppäämään siitä yli. Nojooooooo… Ei mitenkään liian helppoa. Vaikka vaatimus ei ole suuri, on siinä Ifan kanssa tekemistä. Siinä on kaksi haastetta:

  1. Ifa ei osaa hypätä ylöspäin ilmaan
  2. Se miettii namia niin paljon, ettei se ymmärrä missä sen jalat menee

Tähän täytyy siis keksiä jokin muu tapa ohjata Ifa yli kuin namilla houkuttelu. Täytyy ehkä aloittaa siitä, että olen itse kyykyssä ja pyydän Ifaa hyppäämään jalan yli. Voisin ehkä lähteä opettamaan tätä myös Liksulle, se varmaan oppisi tuon aika vikkelästi. Eri asia on sitten paljonko haluan Likitaa hypyttää, kun se täyttää kuitenkin keväällä 10v. No mutta, katsotaan. 🙂  Niin ja, ympäri peruuttamista opetellaan sitten myös hanskat kädessä.