Melkein feilasin, mutta seivasin

Meillä on nyt ollut erityissyynissä tää seuraamisessa edistäminen. Ja se ei oo ollu siisti juttu. Tää on ollu melkein kun paluu tokoon, samojen iänikuisten asioiden hinkuttamista. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se edistäminen korjaantuu parhaiten tolla palkkaamalla oikesta paikasta oikeassa paikassa. Eli melkein imuttamalla. Mutta. Ifa ei osaa ottaa nameja nätisti. Saakelin hotales puree mun näpit verille kun se hullunkiilto silmissään kahmii nameja suuhunsa. Ja se ei oo mulle kauheen ookoo. Se alkaa suomeks sanottuna vituttaa aika tosi nopeesti. Eikä toi oo tyhmä koira, se huomaa sen.

Ja sit mä menin viel huomauttamaan sitä siitä mun sormien syömisestä. Virhe. Paha paha paha virhe. Should not have done that. Jjjjjjja niin saatiin taas esiin tokon aikaiset paineistumisreaktiot, jossa Ifa oireilee peppuaan ja juoksee pois. Ouuujea…

MUTTA! Tällä kertaa mä seivasin. Mä onnistuin seivaamaan sen!! Jes. Jesjesjesjesjes. Huh… Sain kuin sainkin Ifan houkuteltua pedistään takaisin treenaamaan. Kehuin siitä oikein kunnolla. Koitin pyytää kieppiä, ei onnistunut. Pyysin istumaan, johon Ifa sitten kykeni, ja siitä ihan sikana palkkaa ja kehuja. Hyppyytin Ifan syliin, jossa lisää kehuja ja sen jälkeen kun laskin Ifan alas niin taas oli häntä ylhäällä ja sujui kiepit ja kaikki muut. Jes. Huh. Yksi este selätetty, ja damage seivattu. Olen helpottunut tästä tiedosta, että Ifa ylipäänsä on mahdollista saada paineistumisestaan yli noinkin nopeasti.

Pohdin sitten miten välttää tämä jatkossa, koska tätä yksinkertaisesti ei vaan saa päästä tapahtumaan uudelleen. Meijän treenissä ei oo sijaa negatiivisuudelle ollenkaan. Päätin, että koiranpenturatkaisu on testaamisen arvoinen, eli: hanskat. Ei olla ihan niin HC että hankittais viiltosuojahanskoja, tavalliset kelvatkoon. Mut lauantaimakkarasiivujen palat on aika hankalia hanskat kädessä. Joten eikun ostamaan lauantaimakkarapötkö ja leikkelemään siitä pieniä palasia.

Testasin sitten hanskoja ja makkaranpaloja tänään. Ja johan alkoi sujua!! Nyt ei pääse sattumaan mua yhtään siihen malliin, että v-käyrä alkaisi nousta, ja saatiin tosi hienosti palkkailtua oikeeta seuraamisen paikkaa. Lopputuloksena, kun vähän rajoja kokeilin, että vaikka ottaisin vain yhden vikkelän loikan eteen ja pysähtyisin heti, niin Ifa ei keulinut liian pitkälle vaan pysähtyi kauniiseen perusasentoon oikealle paikalle. Jesssss. ^_^ Kyllä tää tästä lähtee sujumaan!

Kokeilin myös huvikseni osaisiko Ifa hypätä mun jalan yli. Siis silleen, että mä seison, ojennan toisen jalan vähän edemmäs ja jalkaterä ylös taivutettuna pyydän Ifan hyppäämään siitä yli. Nojooooooo… Ei mitenkään liian helppoa. Vaikka vaatimus ei ole suuri, on siinä Ifan kanssa tekemistä. Siinä on kaksi haastetta:

  1. Ifa ei osaa hypätä ylöspäin ilmaan
  2. Se miettii namia niin paljon, ettei se ymmärrä missä sen jalat menee

Tähän täytyy siis keksiä jokin muu tapa ohjata Ifa yli kuin namilla houkuttelu. Täytyy ehkä aloittaa siitä, että olen itse kyykyssä ja pyydän Ifaa hyppäämään jalan yli. Voisin ehkä lähteä opettamaan tätä myös Liksulle, se varmaan oppisi tuon aika vikkelästi. Eri asia on sitten paljonko haluan Likitaa hypyttää, kun se täyttää kuitenkin keväällä 10v. No mutta, katsotaan. 🙂  Niin ja, ympäri peruuttamista opetellaan sitten myös hanskat kädessä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s