Archive | January 2016

[notitle]

Ei päästy kisoihin niin treenattiin sitten taas kotona, ja kivat treenit olikin. 🙂

Liksun kanssa harjoiteltiin taas peruuttamista. Olen koittanut siirtyä seisaalleni harjoittelemaan sitä, muttei ottanut sujuakseen. Kunnes! Kokeilin pitää käsiä niin, kuin muistan joskus jostain kuulleeni/lukeneeni, eli kädet yhdessä suunnilleen polvieni välissä ja bravo! Jo lähti sujumaan ilman käsien naamaan työntämistä. Nyt vahvistellaan vähän tätä, ja seuraavaksi katsotaan saisinko Liksun joskus tarjoamaan tuota.

Tassunanto edistyy myös! Superpalkkaus on auttanut asiaa. Vielä on välissä haparoivia antoja, mutta välillä irtoaa jo tosi varma ja innokas “jooo tätä sä haluat, tässä on tää tassu!”

Ifakin pääsi pitkästä aikaa treenaamaan, harjoiteltiin jalkojen väliin peruuttamista joka sujuu jo aika tosi mallikkaasti. Haasteena on että aina ekalla yrityksellä meinaa vain pyörähtää ja sitten vasta tajuaa että piti peruuttaa väliin, ja nyt on viimein alkanut tulemaan tuota vinoonperuuttamista, mutta yhtäkaikki edistystä sekin! Välillä tulee niin hienosti suoraan väliin että! Nyt pitää vaan harjoitella sitä, että osaisi lähteä heti ekasta peruuttamaan väliin ja sitten alkaa pidentämään matkaa että kuinka kaukaa peruuttaa.

Harjoiteltiin myös ihan mun edessä peruuttamista eri avuin. Siis halusin varmistaa, että Ifa peruuttaa käskystä, ei riippuen siitä missä asennossa minä olen ja missä mun kädet on. Siirtelin käsiä lantiolle, selän taakse, heiluttelin sivulla, seisoin, kumarruin, kyykistyin vähän ja yllätyksekseni kyllä – kaikista näistä huolimatta Ifa peruutti hienosti! Yllätyin, mutta positiivisesti totta kai.

Jalkojen välissä peruuttaminen alkaa viimein siirtyä eri reunalle. Nyt voidaan ruveta palkkaamaan molemmista käsistä, jotta saadaan suoristus kohdilleen ja paikka varmemmaksi.

Akaan kisoissa on ihmisillä mennyt hienosti, harmittaa kamalasti etten ollut esityksiä näkemässä. 🙂 Toivottavasti moni laittaa videon näytille. Toivotaan myös, että päästäisiin ensi viikonloppuna oleviin kisoihin kokeilemaan meidän koreota.

Juokse pieni lapsi, juokse lauantaihin asti T_T

Rasti oikea vaihtoehto: Voiko harmitukseen kuolla?
[ ] Kyllä   [ ] Kyllä   [ ] Kyllä

Mä nyt sitten peruin Ifan kisaosallistumisen Akaan kisoihin viikonloppuna. Ei toi helvetin juoksu vaan ota loppuakseen. Lyyänkö tonnista vetoa että nyt se lakkaa valumasta huomenna tai viimestään lauantaina? En vaan voi riskeeraa sitä, että sen kisapaikalle vienti pilais jonkun muun suorituksen, saati että juoksutarkastuksessa sitten todettaisiin että juu nope, gtfo. Enkä oikein voi vielä kattella huomista, että kisajärjestäjille jää sitten edes tää yks pvä aikaa hankkia joku tilalle. Perseestä, mutta ei voi mitään. Pitäis sterkkaa Ifa niin ei ois tällasia ongelmia.


Juoksutilanteesta johtuen keskiviikkona olin sitten meijän koiratanssin alkeiskurssilla ilman koiraa, kaverin koiran kakkosohjaajana. Tunnilla kerrattiin ensin viimekertaisia juttuja joita oli pitänyt kotonakin treenata, ja sitten siirryttiin uusiin temppuihin.

Uutena opetettavina tuli tassunanto ja peruuttaminen. Oh my. Näissä riittää tekemistä. Liksu ei siis osaa kumpaakaan. Ok tassunannon se osaa vähän sinnepäin, mut peruuttamista ei senkään vertaa. Liksun tassunannon osaaminen on tismalleen samalla tasolla kuin tällä 2010 kuvatulla videolla. 😀

Eli siis Liksu osaa nostaa toisen jalan, mutta se inhoaa yli kaiken sitä että siihen jalkaan kosketaan, eikä ainakaan itte laita sitä kädelle.

Ollaan sekä tuota tassunantoa että peruuttamista nyt treenattu kotona eilen ja tänään Liksun kanssa. Peruuttaminen, öh, nojoo. Kai se tekee kun käsi ohjaa mut epäilen kovin että ymmärtääkö se oikeasti mitä se tekee. Pitäis alkaa odottaan että Liksu itte tarjoo sitä. Jonka lisäks on kohdattu taas lisääntynyttä lattian nuuskimista kun namit ei tuukaan suoraan suuhun. Välillä kyllä epäilen että saakeli näkeeks toi koira ees mitää ku niin huonosti tuntuu nameja löytävän matolta, täytyy ehkä tarkistuttaa asian tila lähiaikoina…

Tassun annossa aloin tehdä niin, että kun Likita edes melkein laittaa tassun kädelle niin annan ihan hirmu suuren palkan ja kehut. Toivon että tämä edistää tassunannon tilannetta. En tiedä jaksanko alkaa opettamaan toisen tassun antoa, mutta jos saataisiin edes tästä yhden tassun annosta vähän mieluisampi juttu, niin se olisi jo voitto!

Double the fun

😀 Jaa että hajotti että Ifa alotti juoksut? No arvakkaa paljoko hajotti siin kohtaa, kun totesin että Liksu alotti kans! Ifa täyttää tänä vuonna 8v, eikä noilla ole koskaan ollu juoksut samaan aikaan. No nytpä on. Aika kehittävää, kun oli kuitenkin treenejä sovittuna sillee melkee joka sunnuntaille ja joka keskiviikolle. Ei siinä sitten mitään, niitä vaan kauppaamaan eteenpäin ja jättämään loppuja väliin. Nyt pitäis viimeistään tiistaina 26.1. ilmottaa että mennäänkö noihin 30.1. kisoihin. Mä niin rukoilen että noi Ifan juoksut loppuis siihen mennes, mut pelkään pahaa. 😦 Laitoin sitten puolivälinpitämättömästi ilmon vetämään niihin seuraavan viikonlopun Ylöjärven kisoihin. Kuulemma jonossa sijalla 3 vai 4 nyt HTM:ään. We’ll see what happens. Liksun kisasuunnitelmat siirtyy nyt sit myöhemmälle keväälle. Sinänsä ihan hyvä. Meillä on ehkä vielä vähän hiottavaa.

Tänään tulin töistä kotiin ja rupesin lukemaan Facebookin tokoyhteisöstä keskustelua pienten seurakoirien kanssa kisaamisesta. Jäin katsomaan kulmat kurtussa yhtä kommenttia ja siinä olevaa videota, ja samantien lävähti alle kommentti jossa kaverini tägännyt minut ja kirjoittanut että koskas uusiks kisakentille. Vitsi joku jakanu meijän heinäkuisen (2012) koevideon siitä, kun saatiin eka ALO1 tokosta! 😀 Olin ihan että w000t ai joku muka tietää sen videon. 😀 😀

fb

Tuosta seurasi sitten se, että mua alkoi ehkä ihan vähän hotsittaa kokeilla joskus tokokisoja uusiks uusilla säännöillä… Se edellyttäis sitä, että kisataan jossain kivassa paikassa, mutta sitäkin enemmän se edellyttäis sitä, että mä lähtisin kehään oikealla asenteella. Eli ei stressaten, vaan silleen “lol mennään tekeen vähän hassuja temppuja ja kokeilemaan, np”. Ehkä me joku päivä… Lukaisin sitten muistinvirkistykseksi ALO:n liikkeiden suoritusohjeet läpi ja totesin että joo, eihän noissa nyt kauheesti vaikeuksia ole. Että kapulanpitoa ja kaukoja vois vähän kattoa, muuhan nyt pitäis olla hanskassa. Ja tietty paikkiksen vuorotellen käskytystä pitäis harjoitella. Se on vähän vaikeampi pala yksinään, mut katotaan jos joskus pääsis jonkun kanssa treenaamaan.

Tuosta inspiroituneena ajattelin sit tietty treenata vähän Ifan kanssa. Mut koska toko ei oo millään tavalla prioriteetti nykyään, niin tottakai harjoituksiin sisältyi myös koiratanssia. Mun piti yks ilta taas nukkua, niin makasin sängyssä miettimässä miten tuunata suunnittelemastani HTM AVO-koreosta sellainen, että Ifa selviäis siitä samantien tai mahdollisimman vähällä treenillä. No sellasenhan mä sitten suunnittelin ja sen muutamia ongelmakohtia sitten treenasimmekin. 😀

Treenin aiheina olivat:

  • flip oikealta sivulta eteen fronttiin
  • hidas frontti ja siitä väliin siirtyminen
  • välissä peruutus
  • väliin peruutus
  • kapulan pito
  • i-m kaukot metrin päästä

Flip… Joo ei sit nii mitenkää. 😀 Hymähtelin silmiä pyöräytellen että joopajoo, namilla tehdään tekniikkaa kun koira ei ole niistä liian kierroksilla… Joo eipä!! Toi kohelo otti kyl sellaset kierrokset siitä että pääsi taas treenaamaan, että oli todella likellä ettei jopa alkanut ääntelehtiä. 😀 Eli ei paljon voitu kauniista rauhallisista flip-siirtymistä puhua, kun koira hyppii ympyrää ku hullu eikä yhtään oo aivot mukana touhussa. Koitin sitten sen vähän mitä pystyin niin puuttua siihen, ettei sentään kääntymisen jälkeen nousisi kahdelle jalalle vaan pysyisi alhaalla. Tämä kun tuntui äärimmäisen hankalalta.

Hidas frontti sujui silleen kohtalaisesti. Siihen oli vähän vaikea saada tuntumaa, koska Ifan frontissa liikkuminen vaihtelee sen mukaan, milloin on mattoa jalkojen alla ja milloin lattiaa… Pitäisi päästä halliin harjoittelemaan, niin ei olisi näitä alustavaihteluja. Tämäkin kuitenkin parani treenin edetessä, varmaan parani sitä mukaa kun ylimääräiset kierroksetkin laskivat. Hitaasta frontista saadaan oikein hyvä liike kyllä vielä. Frontista väliin siirtyminen on ok, jos mulla on oikea käsi tietyssä paikassa. Jos käsi ei ole vyötäröllä, ei siirtymästä meinaa tulla mitään. Pitää siis keskittyä vähän noihin käsiinkin. Ja koittaa harjoitella niitä häiriönä, että tekis mitä pyydetään ihan sama kuinka kädet on.

Välissä peruuttaminen on edelleen vinoa, mutta kehityskelpoista. Ajattelin että rupean ehkä niin radikaaliksi, että palkkaan toisella (vasemmalla) kädellä niin kauan, että alkaa kääntyä toiseen suuntaan väärään suuntaan. Kun nyt Ifa menee kokoajan liian vasemmalle tuijottaessaan oikeaa kättä, jolla pelkästään olen liian pitkään palkannut. Otetaan siis työn alle palkata ihan hulluna vasemmalla kädellä tässä liikkeessä.

Näiden kaikkien jälkeen Ifa oli tuosta väliin peruuttamisesta ensin ihan hukassa. Pieni muistutusapu siihen että mikäs tän homman nimi olikaan, ja lähti taas sujumaan jotenkuten. Vielä on hiomista, mutta eipä tätä ole paljon harjoiteltukaan.

Kapulan pidossa Ifa kuumuu lisää siitä kapulan esiin kaivamisesta. 😀 Lol! Aika huvittavaa. Otin Ifan sivulle, käskin odottaa, siirryin eteen ja ojensin kapulan. Hienosti otti kapulan samantien, pyöritti hetken suussa ja sylki ulos. Just joo. No en paljoa kerennyt elehtimään, kun Ifa säntäsi ottamaan kapulaa uudestaan ja siirtyi sen kanssa sivulle. Siinä sain kyykätä ottamaan kapulan ilman että irroitti, mutta päätin jättää palkkaamatta ja ottaa uusiksi. Uusintayrityksellä irrotti kapulasta ennen käskyä mutta niin, että käsi oli kuitenkin alla jo. Päätin palkata siitä, ettei lakkaa tekemästä koko liikettä, koska se on sen verran hatara ollut vielä (kapulan kädestä otto siis). Otettiin vielä kolmas yritys ja se oli jo huomattavasti sujuvampi. Ei ihan koekelpoinen liike vielä, varmasti ei tekisi mitään näistä paineistuneena, mutta ei nyt tarvitse vielä ollakaan. Myös yksi noutonouto otettiin ja siinä ei mitään moitittavaa, hienosti lähtee käskystä ja palautusasentokin oli aika bueno. 🙂

Kaukot… Nojoo… Hienosti putoaa maahan kun käsken! Mutta sitä maahanmenoa onkin sitten niin vietävän paljon vahvistettu, että ennakoi sitä ihan huolella. Sehän on muutenkin kun sivulla käsken “odota”, niin lähes poikkeuksetta joka toinen kerta Ifa painuu sillä maahan. 😀 Voi facepalm. Saman se muuten teki tuossa noudossakin, meinasi laittaa maate kun pyysin odottamaan että saisin siirryttyä sen eteen. No kuitenkin. Kaukoissa ongelma ilmenee tosiaan siinä, että vaikka hienosti nousee ekasta käskystä istumaan, ei nouse ihan niin ryhdikkääksi, niin ylös kuin voisi, vaan jää aika lysyyn ja ihan muutaman sekuntin sisään vajoaa taas takaisin maahan. Vajoaa, vaikka kuinka olisin edelliset nousut palkannut heti ekasta istumisesta. Treeniä vaan lisää alle. 🙂

Ei me sitten varmaan muuta tällä kerralla. Liksun kanssa pitäisi kans treenata juttuja, mutta kun sen kanssa on niin niinku nolla prosenttia vakavissaan, ettei oikeen jaksa hioa mitään pikkujuttuja kuten viimeisten apujen poisjättöä pyörähdyksistä jne. 😀 Katotaan pääseekö Ifa keskiviikkona paikkaamaan Liksua alkeiskurssilla, vai jääkö mun koirilta väliin koko treeni taas.

Koiratanssin alkeiskurssi 1/6

Ei viime mutta edellisenä viikonloppuna Ifa teki jotain, mitä en todellakaan odottanut enkä halunnut.

Niin. Niin just. Tosi kiva. Ai että juoksut. Joo-o, kyllä. Just mitä toivoin. Ai että, kiitos, ihanaa, *****…

Että joo. Ei muuta ku perumaan rally-tokoilmoa ja arpomaan, että mahtavatko juoksut loppua ennen 30.1. olevia kisoja. Kyllä niiden pitäisi. 26.1. mennessä ilmoittelen, että päästäänkö kisaamaan vai ei. Tästä huolimatta en jaksanut nousta enää sängystä sinä iltana kun ilmoittautuminen Ylöjärven kisoihin alkoi. Ei jaksa, maksaa liikaa, ihan sama, antaa olla, tyhmät juoksut, kuitenkaan päästä mihinkään kisaamaan niin antaa olla.

Tästä melankoliasta huolimatta maanantaina kunnon joulutauon jälkeen treenattiin taas kotona. Töissä muistin, etten vieläkään ole opettanut Ifalle loppuun asti sitä jalkojen väliin peruuttamista (huom. ei välissä peruuttamista vaan väliin peruuttamista), joten laitetaampa työn alle se. Se on kuitenkin niin näyttävä temppu pitkänä liikkeenä tehdessä. Aloitettiin sitten tämän harjoittelu. Aika pian muistin että ainiin, palkkaa molemmin käsin. Kummasti alkoi koira suoristua ja jalkojen välissä peruuttaminenkin suoristui (ainakin hetkellisesti) samantien kun muisti palkata molemmista käsistä.

Ifan kanssa otettiin lisäksi jotain pientä vid-flip-frontti -treeniä, jossa ei sen kummemmin mitään mainittavaa. No significant success, mutta ei voi mitään.

Likita pääsi myös treenaamaan vähän ja harjoiteltiin kajarin kiertämistä ilman tötsää sen päällä. Meinasi mennä järki kun Liksu kerta toisensa jälkeen hyppäsi kajarin päälle ja liukasteli siitä alas miten sattuu kun ei ollut luistonestoa laitettuna ettei se hyppäisi siihen päälle kun ei sen kuulu. Lopulta tajusin siirtää kajarin kauemmas ja lähettää Liksun kiertämään sitä, niin johan alkoi onnistua. Ugh. Eli note to self: kierrettävä esine aina tarpeeksi kauas.


Jos sitten asiaankin. o_O

Keskiviikkona alkoi koiratanssin alkeiskurssi Liedon Tuulissuolla Hanna-open vetämänä. Ajattelin, että olisi kiva olla ihan ohjatuissa treeneissä välillä, ja kun Liksu on niin aloittelija ~kaikessa harrastamisessa, niin joskopa ilmoittaisi sen sitten kurssille mukaan. Olin saanut houkuteltua mukaan kaverini Lumi-japsinsa kanssa. Kurssin aluksi Hanna kertasi vähän koiratanssin perusteita ennen kuin lähdimme harjoituksiin. Iiiihan aluksi teimme hieman kontaktiharjoituksia ennen kuin siirryimme tositoimiin.

Olin kuullut vähän villiä huhua (Hannalta itseltään), että ekalla tunnilla harjoitellaan pyörimistä. Lol. 😀 Joo noh. Krhmmh. Likitahan ei sitä osaa niin niin… Se oli siis kurssin ensimmäinen temppu. Ajattelin, että täytyy sitten keksiä jotain variaatiota tai vaihtoehtoisesti vaikeuttaa hommaa jotenkin. Ajattelin, että olisi kiva saada Liksu pyörimään jalkojen välissä, mutta kun ei siitä samantien mitään tullut niin hylkäsin ajatuksen.

Sen sijaan harjoiteltiin sitten kauempana minusta pyörimistä, sekä vähitellen taaksepäin hivuttaen mun takana pyörimistä. Kotiläksynä tuli, että pitää harjoitella pyörimistä ja erityisesti sitä, mikä on siinä vaikeaa. Eli me harjoittelemme ensinnäkin toiseen suuntaan pyörimistä, kun the actual 360 suunta on niin ylivahva. Lisäksi voidaan harjoitella takana ja kauempana pyörimistä. Kauempana pyörimisessä vaan on se ongelma, etten voi heittää palkkaa Likitalle. Likita kun on pakko palkata aina suoraan kädestä-suuhun tai muuten se alkaa metsästämään (olemattomiakin) nameja pitkin lattioita. Hanna ehdotti sitten takapalkkaa käyttöön. Liksun pyörimisasento muuttui aika hauskaksi takapalkan kanssa, hurjan paljon suoremmaksi, muistutti jo enemmän jotain reining-hevosta. 😀 Saas nähdä jaksanko mitään takapalkkaa Liksulle opettaa. Katsotaan. Niin ja joo, Liksun kanssa pitäisi myös harjoitella sitä, että tekee pyörähdyksen käskystä eikä käsimerkistä.

Toinen harjoitus oli että koira kiertää ohjaajaa, ja tässäkin piti muistaa tasapuolisuuden nimissä molemmat suunnat. Tätä ei olekaan Liksulle koskaan kunnolla opetettu. Muistan että ollaan ehkä kerran tai kaks harjoteltu joskus, mutta ei oikeastaan sen enempää. Eikä mitään käryä käskysanoista. 😀 Se on se vaikein osuus aina. No Likitahan kiersi pienellä käsiohjauksella mua kuin olisi sitä useamminkin tehnyt. Ainoaksi ongelmaksi jäi mulle muistaa että oliko ympäri clockwise ja kierrä counter-clockwise vai päinvastoin. Enkä itse asiassa muista sitä nytkään. ;__; Eäähh. Päästiin tässä harjoituksessa kivasti siirtymään sellaiseen, että aloin jo vähän joustaa polvista samalla kun Likita kiertää minua, ja hienosti oli Liksu häiriintymättä tästä. 🙂 Likita alkoi jopa tarjoamaan tuota minun ympäri kiertämistä!! Likita, tarjoaa jotain opetettua, wtf?!?? Ei niinku ikinä, mutta eilempä vaan tarjos! Aika hauska huomata tällaisia.

Kolmantena ja viimeisenä varsinaisena harjoituksena oli sitten se klassinen jalkojen välissä pujottelu. Joooo… Se on Likitalle niin vahva sekä paikallaan että eteenpäin kävellessä, että tajusin vaan joku kerta treenatessa että hyvin Liksu pujottelee myös jos kävelen takaperin eikä koskaan ole tarvinnut sitä erikseen opettaa. Koitin sitten miettiä variaatioita tähänkin. Käsien pujottelua Likita ei osaa, ja sen opettaminen tuntuu myös kauhean työläältä. Se ei ole yhtään sujuvaa ja virheitä sattuu vähän väliä. Lisäksi mun tyhmät polvet ei hirveesti diggaile tosta konttaamisesta, mutta harjoiteltiin sitä kuitenkin hiukan.

Keksin sitten kuitenkin, että AHAA! – mähän voin harjoitella sellaista pujottelua, että olen polvillani jalat vähän levällään ja Liksu pujottelee mun jalkoja siinä. Haaroihin jää juuri ja juuri sen verran tilaa, että Likita mahtuu siitä menemään, joten se oli aika hauska. 🙂 Ei sitäkään kauheasti opettaa tarvinnut, muutama avustettu veto ali että Likita tajusi mistä pitää sukeltaa ja niin homma lähti pelittämään.

Loppuun tehtiin vielä improvisointiharjoitus musiikin tahtiin. Oh my gawd pls noes. Mä oon niiiiiiiiiiiiin huono tollaisissa harjoituksissa. Pää löi samantien aivan tyhjäksi, oma eläytyminen täysi nolla, kävelin vaan huonetta ympäri ja käytännössä toistin vain mitä näin muiden tekevän. Hngh. En näillä ominaisuuksillani sitten parempaa lajia oo voinu valita ku koiratanssi? En tietenkään. 8)

Seuraavat treenit on, öö, joko sunnuntaina tai keskiviikkona. Ne olis Ifan treenit, mutta koska juoksu, niin Liksulla on onnenpäivät ja se pääsee treenaamaan taas. w00p~.