Kisapaikka ja karseat kenraalit

JEEEEE!!!!! Eilen tuli maili, että viikonlopun kisoihin on tullut peruminen ja me oltiin seuraavina jonossa, joten päästiin mukaan! Eli lauantaina 6.2. Ylöjärvellä Koirakoutsiareenalla korkkaamme nyt toivottavasti virallisen koiratanssiuramme Ifan kanssa HTM:ssä. 🙂

Pitkästä aikaa juoksujen jälkeen pääsimme myös viimein eilen treenaamaan hallille Hannan kanssa. Testailin kotona opeteltuja juttuja kuten jalkojen väliin peruuttamista, mun ympäri peruuttamista ja jotain tällaisia. Harjoiteltiin myös pieniä siirtymäpätkiä koreossa ja kaikki tuntui sujuvan hyvin. Ifa tuntui kyllä kuukaudessa menettäneen kaikki käytöstapansa, kaikelle mahdolliselle se haukkui ennen treeniä ja treenin aikana odotellessaan. Kokeiltiin oikealla puolella seuruussa hidasta kävelyä ja siitä pysähtymistä seisomaan. Ifa tarjosi pysähtymisen jälkeen lähes täysin oikeaoppista flippiä frontti-asentoon ensimmäistä kertaa ikinä!! Siis tarjosi sitä ensimmäistä kertaa ikinä! Olin ihan että jes todellaki just näin, tätä on koitettu harjotella! 😀

Treenin loppupuolella mä vedin koreon läpi musiikin tahtiin kerran vai kaks yksinäni. Kokeilin tehä koreon “eri päin” kuin normaalisti, joka saikin mut heti sekaisin oikeasta suunnasta liikkeille. Hyödyllinen harjoitus siis! Pohdittiin siinä Hannan kanssa mahdollisia vaaranpaikkoja että mitä voi huomioida että saa lisää pelivaraa koreoon kisoissa. Tää oli tosi mukavaa. Aateltiin sitten, että kokeilen Ifan kanssa kans koreon läpi. Ei ei ei ei eiiii… Not cool idea. Tai ideas ei vikaa mut toteutuksessa senki edestä.

Ifa veti jostain ihan käsittämättömät paineet. Teki hyvin kädet ylös, siirtyi kyllä hyvin sivulle, mutta siinä jo näki, että nyt on paineissa. Koitin kehuen kannustaa sitä pivotissa, joka näyttikin hetkellisesti auttaneen, mutta sitten heti seuraava seuraamisosuus petti ja jouduttiin korjaileen sitä. Puolenvaihto jalkojen välistä jotenkuten, mutta kun piti oikealta vaihtaa taas ali fronttiin niin ei, kiersi mut edestä sivulle ihan paineistuneena. Juoksuosuuksissa ei meinannut pysyä sillä puolella kun piti ja takaakierto ei meinannut onnistua ja mikähän vielä sieltä petti. 😀 Vedin sitte sinne jonnekki väliin sellasen kunnon “höhöö ei sun tarvii paineistua, ota tosta nami, kaikki hyvin, otetaan uusiks”.

Otettiin sitten uusiksi paremmalla meiningillä. Vedettiin ehkä puolisen koreota, ne kaikki hankalammat osuudet siitä ja kun ne sujuivat suuremmitta ongelmitta niin jeeeeeeeee hyvä hienosti! ja sitten syömään kourallinen nameja.

Mä luulin, että me osataan tää koreo ja voidaan mennä hyvillä mielin kisaamaan. Tai kyllähän me osataankin, mutta ilmeisesti ei vieläkään kyetä näyttämään sitä kunnolla. Mulla oli kyllä treenatessakin pieni jännitys päällä kokoajan, kun nyt tapahtuu niin paljon kaikkea, oltiin just saatu kisapaikka ja meillä on pieniä asuntoasioita tässä vireillä jne. Onneksi Liksu kotona vaikuttaa siltä, että sen juoksu on ohi, joten se saa lähteä Ifan henkiseksi tueksi ja turvaksi mukaan kisoihin lauantaina.

Että se niistä odotuksista sitten. 😀 Never expect anything, you’ll just get disappointed.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s