Archive | August 2016

Tahtitassujen koiratanssileiri 2016

@ Kuralan kartanotila.

//Edit. KUVIA!

Busy weekend on ohi ja nyt alkaa kuvien läpikäynti. Eihän niitä ole kuin 800. Pelkästään Emmin Lumesta, Jaanan Navista ja mun koirista. 😀 Noooo ompahan mistä valita parhaat päältä!

Perjantai oli pientä säätöä kun Jaanan kahteen kertaan peruuntuneiden kyytivaihtoehtojen jäljiltä päätettiin että Jaana seikkailee Turkuun bussilla ja saa meiltä kyytin leirille. Ihan jees huomioiden että mulla ei ole vieläkään autoa, että ilman Teroa mäkään en olis päässyt leirille. 😀 Auto tuli täyteen – todella täyteen – mutta hei, mahduttiin!

menomatka
Sopu sijaa antaa vai kuin? 😀

Päästiin perille ja saatiin tavarat mökkiin ja sit eikun hallille odottamaan kisatreenien alkua. Me vedettiin Ifan kanssa koreo putkeen muutamalla pienellä välipalkalla, ja Ifa teki kyllä tosi hyvin. Huomasin vaan, että mä en näköjään enää muista mitä siirtymiä piti missäkin olla, joten ohjasin Ifaa tosi huonosti, mutta osaamistason ja ohjaajan ohjauksen mukaisen vedon Ifa teki ja olin siihen tosi tyytyväinen. 🙂 Ei me kuitenkaan mitään kehääntutustumista tai lämmittelyitä siinä pohjalle tehty, niin hienosti se kylmiltään sen vetäs! Kisatreenien jälkeen sitten nukkumaan, joskin uni oli hiiiiieman katkonaista Likitan mahan reistaillessa, ja sen kanssa juostiin sitten ulkona mm. 02:00 ja 06:30 jne. ruiskumaalaamassa nurmikoita…

Lauantaina aamu alkoi koreotreeneillä. Käytiin Ifan kanssa esittämässä meijän koreo ja pyytämässä siihen vinkkejä miten parantaa sitä. Ja vinkkejä me saatiinkin! Vitsi se oli kyllä kivaa, oli kiva kuulla kuinka useampikin ihminen koitti keksiä siihen parannuksia ja sain paljon hyviä ehdotuksia mitä kehittää. 🙂 Ehdotettiin, että voisi olla kiva, jos olisikin jokin alkuliike jossa Ifa siirtyy siihen edessä poikittain -asentoon. Se on hyvä ehdotus, sillä siinä positiossa kovin pitkään pysyminen ei ole Ifalle mikään vahva juttu. Joten vois näyttää paremmalta jos siihen siirryttäisiin jonkun liikkeen kautta. Täytyy harkita tätä ehdottomasti ja testailla vähän musiikin tahtiin miltä näyttäisi.

Toinen kommentti tulikin siitä minkä jo tiesinkin/huomasinkin, että edelleen jalka&foot eli väärinpäin kummallakin sivulla on aika heikot ja välissä koira menee jossain ihan muualla kuin siinä. Mulla on siinä varmasti parantamisen varaa ohjauksessa paljon, koska mä en ensinnäkään muistanut kummalla puolen koiran kuuluu ensin olla ja kummalla sitten, enkä varmaan kummallakaan kertaa muistanut mitään käskyä – saati oikeaa käskysanaa – koiralle sanoa. 😀 Kuin retardi sitä voi itte olla? Noh treeniä treeniä vaan lisää ohjaajalle. 😀 Tästä myös sanottiin, että pätkä on aika pitkä ja jos koira tulee edessä eikä jommalla kummalla sivulla, ei oikein tiedä että kuuluiko sen tullakin edessä. Että pienempi pätkä edessä voisi mennäkin freestyle-elementtinä seassa, mutta koska pätkä on niin pitkä niin vahvistuu käsitys siitä että kyllä sen koiran näin HTM-ohjelmassa kuuluisi jossain muualla olla kuin tuossa. Eli näihin lisää treeniä kans. Taas. Lisää. 😀 Niin juu ja kaikissa näissä vaihdoissa en odota koiraa tarpeeksi, vaan karkaan alta. Totesin että mulla on olo, että jos odotan enkä lähde liikkeelle niin koirakin pysähtyy eikä tule mukaan, jolloin tuli huomio että niin, opetetaan kaikki vaihdot ensin ilman liikettä. Ja sitten kun vaihto onnistuu paikallaan ja koira hakeutuu oikeaan paikkaan, voidaan sitä alkaa ottamaan liikkeessä. Tämä siis myös ehdottomasti treenin alle, koska nyt on tehty just sitä että “noniin lennosta tosta vaan viuhkisvouhkis tosta pyörähdys nooooin ja sitten se koira juoksee mut kiinni tähän toiseen asentoon ja…” 😀

Myös sen tiesin, että hyppypivot vasemmalle ei ihan oikeaoppisena toimi. Ifa ei pysy tiiviisti sivulla kuten pitäisi. Sanottiin, että liike on hyvä ja näyttävä, mutta paljon vaan lisää treeniä että se paikka pysyy oikeana. Pohdittiin myös sitä, voisiko oma liikehdintäni olla siinä erilaista? Että voisinko joko hyppiä ylemmäs mutta pienempää käännöstä kerrallaan, tai voisinko vain “esittää hyppiväni” pelkästään notkuttamalla jalkoja. Valideja pointteja molemmat, täytyy kokeilla. Ja treenata sitä paikan pitämistä. Edelleen. Paljon lisää. 😀

Kantakävelyssä tuli sanomista siitä, että vasemman jalan liikkuessa koira luonnollisesti väistää alta pois ja positio hajoaa, joten voisiko jalkaa liikuttaa johonkin muuhun suuntaan. Joten päästiin siihen konkluusioon, että oikea jalka saa edelleen kantakävellä oikealle ja vasen jalka alkaakin kantakävellä suoraan eteen. Silloin Ifan ei tarvitse väistää jalkaa. Tähän lisähuomiona se, että Ifa meinaa istua joka askeleen jälkeen – peruja tokoajoilta – joten siihen täytyy kiinnittää myös huomiota. Koska jokainen perusasento on freestyleä… Vähän alkoi jo tulla sellainen olo että noniiiiiin vaihtoon vaan saatana puolet koreosta. 😀 Mutta kyllä ohjelmaa kehuttiinkin, että tosi hyvä, sujuva ja kiva katsella kun tuunaa nää puhutut jutut kuntoon. Sanottiin myös, että teknisyyttä voisi toki lisätä vielä kun on kuitenkin kyse voittajaluokasta, että sivuaskeleita tai sellaisia mukaan niin voisi olla hyvä.

Harkitsenkin nyt pitäisikö joko jättää vasen hyppypivot pois ja vaihtaa se sivuaskeleiksi, tai vaihtoehtoisesti kantakävely vaihtaa kantakävely-sivuaskeleiksi. En tiedä. Täytyy harkita.

Niin ja kommenttina tuli myös, että kädet heiluvat eri määrän, oikea heiluu enemmän kuin koiran puoleinen vasen käsi, ja että kädet heiluvat alkukoreossa paljon vähemmän kuin loppukoreossa. Käsiä tuli kyllä heilutettua niin fiiliksen mukaan, etten yhtään tiedä mitä niillä tein. 😀 Mutta täytyy koittaa lisätä tietoisuutta myös käsiensä tekosista. Vähän tähän liittyen varoiteltiin että loppupuolella käsien heiluessa ja ohjaajan paremmin eläytyessä niin täytyy muistaa ettei vahingossakaan unohda sitä koiraa kuitenkaan, että on aina kärppänä antamassa uutta käskyä jos näyttää että koira jääkin jälkeen tai meinaa harhautua muualle. Ai saakeli se olis NOLOA kun itte vaan painais meneen kädet heiluen ja koira ois jääny jonnekki toiselle puolen hallia. 😀 😀 Pareet pitää huoli että niin ei pääse käymään. Mä kun tuppaan jo liikaa luottamaan siihen “kyllä se mukana tulee”, että joku kerta saattaiski käydä vahinko.

Ja hymyillä tarttis muistaa. Ja kehua koiraa. Sen tajusin itse, että nyt sitä tulee taas kehuttua ihan liian vähän. Että johan siinä olikin jo parannettavaa. 😀

Koreopajan jälkeen pidettiin pientä breikkiä, käytiin Emmin ja koirien kanssa katsomassa joenrannassa laituria ja käytiin kävelyttämässä koiria.

Iltapäivällä Mindy pääsikin treenivuoroon kun ohjelmassa oli Hannan vetämä koiran koon huomiointi. Itselleni tästä kirjasin ylös suurimpana oivalluksena / uutena oppina sen, että eri “tasoja” (ohjaaja ylhäällä / alhaalla) voi HTM:ssä hyödyntää parhaiten alku- ja loppuasennoissa. Ja että taitavasti suunniteltuna eri tasojen käytön ja koiran korostamisen voi kokonaan naamioida ohjelman sisään siten, ettei sitä oikein tajuakaan. Tästä erinomaisena esimerkkinä yksi kaikkien aikojen suosikkikoreoistani, viime MM-kisojen perhosenmetsästys.

Keskustelevan teoriaosuuden jälkeen meidät jaettiin isojen koirien ryhmään ja pienten koirien ryhmään ja näissä ryhmissä mietittiin sille toiselle kokoryhmälle sopivia temppuja esitettäväksi kehän etualalla, keskivaiheilla ja takaseinällä. Aika vaikea oli jotain oivaltavia temppuja keksiä, joten mentiin sillä että ehdotettiin pikkukoirille edessä tehtäväksi tassutemppuja / kurrea, keskivaiheille käsien läpi hyppyä ja taakse isoa juoksuympyrää kehässä. Isoille ehdotettiin taakse sitä, että koira ja ohjaaja odottavat kehän eri päätyissä, juoksevat toisiaan kohti ja sitten koira hyppää ohjaajan selän yli, keskivaiheille ohjaaja kyykyssä, koira etutassut olkapäillä pään vaihtoa puolelta toiselle ja eteen en-muista-mitä-muttei-Mindy-sitäkään-osannut. 😀

Seuraavaksi saatiin sitten miettiä hieman liikkumisen eroja koiran koko huomioiden. Eli piti miettiä miten liikkuisimme koiran pujotellessa jalkoja. Mie päätin tehdä sitä Mindyn kanssa silleen, että nostan toisen jalan selkeästi ilmaan ja sitten koitan heilauttaa molemmat kädet sulavasti ilmaan samalla kun koira sujahtaa jalan ali. No Minti nyt ei tuota liikettä ihan osaa joten sulavuus siitä oli kaukana, mutta tähän tapaan me siis sitä tehtiin. 😀

pujottelu

Toisena tehtävänä piti valita tassunannon ja jonkun muun liikkeen väliltä kumpaa haluaa tehdä. Me ollaan Tintin kanssa jopa hieman harjoiteltu tassunantoa, joten tehtiin sitä sitten lisää, kun toinen liike oli sellainen mitä Minti ei myöskään osannut. Ja se tassunantojan sujui aika hyvin. Halusin tehdä sitä samalla tavalla kuin mitä olin Emmille ja Lumelle koreoon ehdottanut, että ohjaajan käsi olisi nyrkissä, koira läpsäisisi siihen tassun päälle silleen “sopii / I’m in / it’s a deal” tyyliin. Ois kiva kokeilla Mintin kanssa siitä pyörähdystä kans, mutta en oo opettanu Mintiä vielä kunnolla pyörimään niin en voinut sitä sit silleen tehdä. Mutta hyvin tosiaan se tassunanto otti sujuakseen. Mintin koosta huolimatta halusin itse polvistua tuossa liikkeessä kans, koiran tasolle. Kivemmalta se imo näyttää kuin kumartuminen, enkä usko että Mindy osaisi vielä antaa tassua esim. jalalle. Vihjesanan liittäminen saattaa olla hieman vaiheessa vielä. 😀

tassu

Ja niin oli lauantainkin treenit taputeltu. Minti oli kivan innokas oppija, jonka nenän sai kohtuu hyvin irti kovinkin houkuttelevasta matosta, eikä kyllä ollut koira moksiskaan siitä että oli joutunut uuteen paikkaan, uuteen halliin ja sieltä hallin reunalta haettiin sitten kehään muiden kanssa treenaamaan. Hyvin sujui! Ihan samallain kuin aina ennenkin kaikkialla. 🙂 Ja kun tuli hiljaisempi pätkä kehässä niin Minti vaan laittoi maate. On se hieno. ❤

Sunnuntaina oli ohjelmassa Mirja Leinikan luento “kilpailusuorituksen rakentaminen – motivointi ja hallinta” ja tykkäsin kyllä kovasti. 3½h meni kuin siivillä, kun uutta tietoa tuli vaikka kuinka. Sitä kun joskus virheellisesti luulee tietävänsä koirajutuista kohtuu paljon ja niin vaan tuli taas 3½h uutta tietoa ja asiaa. Jes! Luennolla puhuttiin control unleashed-konseptista, vireen/viretilan säätelystä, millaisia harjoituksia voi tehdä matalavireisillä koirilla, millaisia ylivireisillä koirilla, miten opettaa koira säätelemään itse omaa viretilaansa, millä päästään eroon mattoa nuuskivasta ei-ohjaajasta-kiinnostuneesta käytöksestä koiralla, mitä harjoituksia voisi tehdä ylipäänsä ihan kaikilla koirilla, millaisia treenien kannattaa olla, kisasuorituksen rakentaminen, ihan yleisesti koulutuksen rakenne… Niin paljon kaikkea uutta ajateltavaa ja ennen kaikkea uutta treenattavaa. Kirjoitin 4 x A4 muistiinpanoja niistä 3½ tunnista ja uskoisin että näihin muistiinpanoihin tulen kyllä palaamaan jatkossakin. 🙂

Voisin koittaa kirjoittaa tiivistelmän luennon muistiinpanoistani joskus, mutta nyt on liian kiire päästä läpikäymään niitä 800 valokuvaa. 😀 Kuvia siis tulossa toivottavasti vielä tänään!

Ainiin ja, kun keskiviikon treeneissä oli puhe että josko joskus tekisin Ifalle meidän “matkallelähtökoreon”, FS, niin ihanaisen Daltonin omistaja Taru tarjoutui lahjoittamaan meille roskiin menossa olevan matkalaukun. Läpällisen kangasmatkalaukun puuttuminen kun on estänyt meitä harjoittelemasta tuota koreota. Taru sitten raahasi laukun tänään leirille josta sain sen mukaani. Iso kiitos! 🙂 Ja pitihän se kotiin päästyään heti testata että tuleeko tästä mitään. Vissiin pitää ihan paikkansa että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. 😀 Ollaan tehty tätä temppua viimeks vissiin kesäkuussa 2013, ja tälleen se tänään sujui:

Beussien PK-mestikset ja edistystä omissa treeneissä

Heräilin tänä aamuna kuuen seittemän pintaan niin oli hyvin aikaa touhuta koirien kanssa ennen kuin sitten kymmenen jäljestä olisi suunta beussien ja Turun ao:n rotikoitten yhteisiin PK-rotumestiksiin, lajeina haku ja jälki.

Aamutreeninä häsellettiin kaikkien koirien kanssa vähän mitä sattui. Liksu sai aloittaa jottei tuntisi oloaan ihan hylätyksi ja ulkopuoliseksi. 😀 Liksun kanssa “treenaaminen” on kyllä ihan megaluokan hömpöttelyä, kun ei sille koskaan tule opettaneeksi mitään uutta. Tehdään aina vaan kolmekuuskyt, jalkojen pujottelua, vähän jalkojen välissä kävelyä ja päivää -temppua. Tänään ainoan poikkeuksen teki luopumistreeni. Eli treenasin sitä, että nakinpala käteen, käsi auki mahdollisuuksien mukaan ja koira saa nakin kun luopuu namista. Ja hyvänen aika sentään että tää oli Liksulle vai-kee-ta! Ei meinannut pienet aivot mitenkään käsittää että ei, sitä nakkia ei saa yrittää heti ottaa. 😀 Mutta kyllä Liksu sitten lopulta sai sen verran pideltyä itseään että jopa pari kertaa saikin sen nakin oikeasti.

Seuraavaksi oli vuorossa Ifa, joka niin nakkein parhaudesta kuin vuoronsa odottamisesta keräsi sellaiset kierrokset, että meno oli ihan kahelia. 😀 😀 Yritin käskeä sen tekemään oikealta puolelta “flip” eteen poikittain, niin ei, pyöri vaan siinä oikealla ja välillä seisoi takajaloillaan ja tavoitteli nakkia. Se harjoitus meni siis kutakuinkin silleen “flip, ALAS, flip, eiku ALAS, tähännäi, flip, ALAAS, flip, voi vit…” 😀 😀 Ei siitä tullut kertakaikkisen yhtään mitään kun koira oli aiivan tiltissä kierrosten ollessa ihan pilvissä. Käskin Ifan sitten istumaan odottamaan, poistuin askeleen kaksi ja pyysin siitä sivulle. Ja tulihan se ihan lentäen. Siitä sitten palkka ja eikun toisiin harjoitteisiin… 😀

Ifa sai siis harjoitella jalkojen välistä pois tuloa ja siitä jalkojen väliin väärin päin vaihtoa. Sujui oikein suvereenisti treenatun mukaisesti, hyvä niin. Pivotti minä melkein-hyppien sujui myös yllättävän hyvin, jopa peräti molempiin suuntiin, wau. Ifa harjoitteli myös luopumista tämän kaaoksen päätteeksi. Ajattelin, että noinkohan malttaa siihen hommaan rauhoittua mutta kyllä se vaan sitten aivonsa käyttöön otti. 😀 Ei mitenkään välittömästi, mutta huomattavasti Liksua nopeammin Ifa kyllä tajus että mitä tässä haetaan, ja niin jaeltiin taas nakkia.

Viimeiseksi harjoituksiin pääsi portin takana odottanut Mindy. Ja juu-u, silläkin piisasi melkoisesti kierroksia muiden harjoituksia katseltuaan. 😀 Mindyn kanssa aloitettiin sillä vatitreenillä, jossa pointti olisi siirtyä mun sivulle ja siitä saa palkan, kuten oli viimeksi treeneissä Hannan kanssa puhe. Yritin hölmönä ensin liian vaikeasti aloittaa taas vastatusten ja lähteä siitä kierrättämään koiraa. Jollain ihmeellä sain Mindyn siinä vähän liikkumaan pari kertaa ja pääsin palkkaamaan liikkumisesta. Sitten tajusin korjata oman sijaintini koiraan nähden ja pyytää lyhyempiä käännöksiä sivulle. Ja sehän herttinen kääntyi?! Ihan sairaan hyvin?! Melkeen ku ittestään?! Olin ihan äimänä että what the hell, kuin tää on mahollista. 😀 Varmaan joku aivokatkos joka tapahtuu seuraavan kerran sadan vuoden päästä! Joka tapauksessa niistä käännöksistä Mindy sai ihan superkehut ja palkat ja lopetettiin harjoitus lyhyeen.

Mietin että mitä ihmettä me seuraavaksi harjoiteltaisiin, kunnes tajusin että hei joo, odottamisharjoituksia ja päätin hyödyntää porttia siinä. Kun ajattelin, että kun mennään Mintin kanssa seuraavan kerran paimeneen tossa vajaa kuukauden päästä, niin olis kiva jos vois käskeä sen portin takana odottamaan, avata portin ja vapauttaa koiran aitaukseen. Viimeks koitin pyytää sitä siltä, mutta oltiin treenattu ihan liian vähän sellasta niin se oli sitten siinä tilanteessa ihan liikaa vaadittu. Ja kyllä sen tän aamun treenissä huomas, että eipä se meinannu sujua täälläkään niin no wonder ettei sujunut viimeksi paimenessakaan. No enivei sain tosi kivasti hyödynnettyy keittiön ja makkarin välistä porttia ja harjoiteltiin tosiaan sekä istumassa että makuulla odottamista niin että saan avata portin, mennä siitä läpi ja jäädä portin taa porttia auki pitäen toiselle puolelle odottamaan ennen koiran vapautusta. Palkkailin siinä niin oikean asennon ottamisesta, pelkästä portille siirtymisestä, portin avaamisesta, portin auki heiluttelusta, portista läpi astumisesta jnejne kaikista näistä vaiheista. Aina välissä Mintti pysyi tosi hyvin ja aina välillä se koitti lähteä. Selkeästi vaikeinta oli odottaminen kun olen jo päässyt portista läpi ja seison portin takana porttia auki pitäen. Siinä kohtaa meinas livetä monesti. Saatiin kyllä paljon onnistumisiakin tässä, tästä on hyvä jatkaa. 🙂

Viimeisillä nakeilla tehtiin muutamat maahan-ylös -hissikaukovaihdot, ja harjoiteltiin ensin kyljelleen ja sitten selälleen kääntymistä. Ajatuksena kun ois opettaa sama temppu kuin minkä yks pikkuveljistä opetti aikanaan meijän nyt jo edesmenneelle Remu-beaglelle ( ❤ ), eli koira kierähtää selälleen käskyllä “katolleen”. 😀 Sitä on meinannut unohtaa kaikki tällaiset vaihtoehdot kun harjoja ei saa kieriin ei sit nii kirveelläkää, mut onneks Emmi muistutti tästäkin tempusta yksi päivä. Joten harjoittelemme sitä nyt Mintin kanssa.

Kymmenen jälkeen oli sitten tosiaan matka beussien PK-mestiksiä seuraamaan. Kisat olivat SRY:n Turun alaosaston järkkäämät ja täten tottikset tehtiin Haunisten kentällä. Matka ei ole pitkä mutta kun auto on rikki, niin kulkeminen on vähän hankalaa. Ilokseni toinen hallituslainen tarjoutui nappaamaan mut kyytiin ja niin pääsin kentälle tottiksia kuvaamaan ja päädyimpä henkilöryhmäänkin. Oli kyllä kiva olla kuvaamassa ja henkilöryhmässä, selkeni taas vähän nämä PK-kuviot jotka ovat kuitenkin verrattain vieraat mulle vielä. Nimimerkillä Tänä-keväänä-kuulin-että-peltojälki-onkin-vain-IPO:ssa-kun-luulin-että-jälki-on-aina-peltojälkeä. Tardi mikä tardi. 😀 Ja voi siisus se ampuminen siinä kaaviossa. Huhhuh. En meinannut millään lakata pelästymästä sitä ensimmäistä laukausta kun aina unohdin odottaa sitä. 😀 Sen verran hyvin se losahti siellä kentällä. Mutta hienosti sitä koirat sieti, ei ollut kuin yksi koira joka ei paukkuja kestänyt ja sekin oli kauempaa metsästä tulevista paukuista.

Sää oli hieman epävakaista, mutta pääosin vältyttiin sateelta muutamia yksittäisiä kuuroja lukuunottamatta. Kuvia kertyi kameraan jonkin verran.

>> PK-rotumestis beussit & SRY Turku ao @ Raisio

Reissusta palattuani tuli sitten treenattua koirilla aamusta jääneet loputkin nakinpalat. Ifa harjoitteli “väärään suuntaan pyörähdystä” ja siitä “foot”-positioon tulemista sekä luopumista. Väärään suuntaan pyörähdys ja siitä foot sujuivat todella hyvin. Samoin luopuminen oli nyt paljon paremmin hanskassa ja onnistui lähes välittömästi. On se pätevä. 🙂

Minttitintin kanssa päätin treenata sellaista kuin etäällä istuminen. Aattelin että tälleen palikkakoiralle vois toimia sellanen palikkatreeni, että sidon sen kiinni ja meen vähän matkan päähän ja annan käskyn, näyttäen sille että kyllä se voi istua ihan just niillä sijoillaan tulematta ensin mun luokse. No koitin sitten haukata vähän liian isoa palaa kerralla kun koitin heti mennä askel tolkulla taaksepäin, joten piti kohdata realiteetit ja palata vähän lähemmäs koiraa. Alkuun Tintti oli ihan hukassa että jaa, ai istua vai, oikeestiko, mutta kun se tajusi että joo-o, kannattaa istua, siitä saa nakkia niin se alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Vielä siihen jäi sellainen kohtalainen miettimistauko “istuako vaiko eikö istua…”, mutta kunhan ylipäänsä istui niin se kelpasi nyt tässä harjoituksessa mulle. Voi olla, että maahanmenon kanssa olis sujunut paremmin, mutta ajattelin että otetaan sitä sitten toisella kertaa.

Tämän vaativan aivotehtävän päälle tein Mintille pari nenätehtävää. Edelleen koira kiinni, annoin sen haistella mun kädessä olevaa namia, sitten menin koiran nähden piilottamaan namin vähän matkan päähän nurmikkoon ja menin päästämään koiran etsimään sitä. Ekat kaks kertaa Mintti oli ihan että w0t, eikä meinannut mennä minnekään, mutta pienellä avustuksella etsi namit sitten kuitenkin. Vikalla kertaa jätin namin vielä vähän edellistä lähemmäs, jolloin sain Mintin menemään ihan itse namille asti ja haistelemaan sen esiin. Hienosti aukes nokka ja nami löytyi revittyjen ruohojen alta. 🙂 Eiköhän tämä riitä tämän päivän treeneiksi, kattellaan huomenissa sitte uuestansa. 😀 Ainoa ongelma on, että nakit on loppu, mutta no, katsotaan mitä keksitään.

Long gone kesäloma

> Liity kesäkuussa koiraseuraan, jotta voisit käydä kentällä treenaamassa
> Ole jo loman jälkeen toista viikkoa töissä
> Kentällä käyty tasan 0 kertaa
> Profit

Joo… 😀 Silleen meni se kesäloma. Ensin oli toukokuussa Mindyllä juoksu, sitten kesäkuussa Liksulla juoksu ja heinäkuussa Ifa aloitti omansa perään. Eipä siinä sitten pahemmin tullut treenattua.

Tintin kanssa käytiin lampaita kattomassa Somerolla. Vettä tuli välissä kun aisaa ja kolme kierrosta oli aivan liikaa. Kiinnostusta oli mutta silleen maltillisesti, ei riehunut, ryntäillyt lampaiden perään eikä mitään. Lähinnä tuntui arpovan että saako olla kiinnostunut lampaista vai ei. Syyskuussa käydään uuelleen kattomassa mitä mieltä Minti on ja että tarviiko harkita jatkossa käyvänsä.

Yyteristä käytiin kyllä nauttimassa. Mä niin nautin rannalla Mindyn kanssa riehumisesta. ❤ Tämä on sitä koiranomistajan elämää.

Ollaan myös epätyypilliseen tapaamme käyty harvinaisen paljon mätsäreissä. Jopa peräti kaksissa. 😀 Ensin käytiin 27.7. ATT:n mätsärissä, jossa Sini kävi Liksun kanssa veteraanikehässä ja Liksun möömöilyistä huolimatta sijoittuivat sinisten kakkosiksi! 🙂 Mä pyörähdin Mintin kanssa isojen koirien kehässä, jossa oli väkeä ihan hulluna ja tuloksena saatiin sininen nauha ja lämmintä kättä. Minti käyttäytyi kyllä todella hienosti ja osasi homman.

5.8. suuntasin Mintin kanssa Raisioon TPH:n mätsäriin moikkaamaan Mariaa ja Mintin penneä Chiliä ja ilmoitin Mintin taas aikuisten koirien kehään. TPH:n mätsärissä oli vähän eri meininki kun mätsäreissä yleensä, kaikki luokan koirat otettiin kerralla kehään, sitten jokainen yksitellen näyttelytyyliin kehään, pienen arvostelun kanssa pois ja yleisarvosanan 9 ja 10 saaneet koirat pääsivät jatkokehään. Ja niin on paperillakin nyt todistettu, että kympin koira se Minti on. 😉 Ei sillä, ei tainnut yksikään koira jäädä pääsemättä jatkokehään. Yllätys oli lopulta suuri, kun Minti nimettiin kolmannelle palkintosijalle. 😮 Wou! En odottanut että beussi menestyis missään. 😀

Mätsärin jälkeen Minti oli pari päivää hoidossa Marialla ja käynyt ahkerasti siellä uimassa. No, jos pohjavillat oli lähtemään päin jo ennen sitä niin nyt sitäkin enemmän! Koko koira oli ihan harmaa. 😀 Joten tartuin karstaan heti Mintin kotiuduttua. Tais tulla yhden koiran sijaan kaksi koiraa takaisin. 😀 😀

 

Oon muuten sitä mieltä että presidentin puutarha Kultarannassa ois aika täydellinen paikka treenata koiria. Onhan siellä teemaan sopiva patsaskin. 😀 Srsly ahh, kattokaa noita nurmikoita! Ja häiriötä tulis kivasti niistä robottiruohonleikkureista. 😀 😀

Ja jotta vähän oikeetakin asiaa: käytiin tänään Hannan ja Nuun kanssa treenaamassa! Wohoo. 😀 Kesän ekat treenit! Going strong. 😀 Esittelin meijän koreon roadkill-pingviinin esittäessä Ifaa. Hyvin olikin koreo muistissa, jätinkö kaks kertaa kesken silleen “eiku ei hemmetti, ei se näin menny, öö, mitä tässä piti tehdä……” Treenit tuli siis ihan tarpeeseen. 😀 Esittelin koreon uudet siirtymät, joita olin hionut ettei ne olisi pelkästään sitä että mä käännyn ja koira jatkaa vaan matkaa. Muutamasta siirtymästä vähän keskusteltiin, että ne on riskialttiita ettei ne näytä siltä että koira vaan valuu pois paikaltaan, mutta sain perusteltua miksi ne tehdään niin ja kun näytin Ifan kanssa että miten ne sujuu niin todettiin että nojoo, ihan hyvältä se näyttää. 🙂 Joten eipä meijän koreoon oikeastaan tullut mitään muutoksia.

Hiottiin sitten Ifan kanssa muutamaa osiota, jotka on vielä haasteellisempia. Pitää muistaa treenata näitä heikkoja osioita huolella ennen SM:iä. Voisin vaikka listata ne tähän itselleni:

  • Sivulla peruuttaminen
  • Vaihdot jalka- ja foot-positioihin
  • Sivulaukasta pyörähdys ‘väärään suuntaan’
  • Hyppypivot

Muutoin homma niinkun aikalailla pelittää. Noita vaan vähän vahvistellaan niin eiköhän siitä hyvä tule. 🙂 Kunhan nyt saadaan jotain tehtyä kehässä niin se on jo suuri voitto, näkee kansa että once in a lifetime voi olla käsissä harjakoira jonka kanssa pystyy vaikka mihin. Ifa. ❤

Liksu pääs myös tekemään muutamia osaamiaan temppuja ja se oli nakeista niiiiin onnessaan että hyvä kun ei liitoksistaan revennyt. 😀 Minti pääsi myös harjoittelemaan. Esitettiin Hannalle ja Terolle miten hieno paimenkoira Mindy on. 😀 Kun tuskastelin sitä ettei Minti osaa sivulletuloa ja seuraamista ja puhuttiin siitä voisko sitä harjottaa sillä että juoksee pakoon ja kun Mindy tarjoaa mukana tulos ja katsekontaktia niin palkka. Joo. Siellä mä juoksin ristii rastii pitkin Liedon kunnantalon viereistä nurmikkoa ja Mindy kuin paimen konsanaan tuli metrin pari perässä aaltoillen sen mukaan mihin suuntaan mä juoksin ikään kuin paimentaen mua. 😀 😀 Not very legit. Joten todettiin että joo palkka valmiiksi oikeaan paikkaan odottamaan että “tästä sen voi hakea” ja paljon paljon käännöksiä, nopeita liikkeitä ja pieniä pätkiä. Lisäksi sivuilletuloissa täytynee oikeasti alkaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei toi lysähtäisi lonkka-asentoon ja nojaisi muhun. Siitä muodostuu muuten ongelma. Mutta intoa piisasi kyllä loistavasti! Kyllä tästä on hyvä jatkaa. 🙂

Hannaa ja Nuutakin päästiin auttamaan takapalkka-peruutustreenissä ja Hanna esitteli millaisia juttuja heijän pian-kisoissa-esitetty koreonsa sisältää. Ja hyvältähän se näytti, Nuu on niin pätevä. Treenit oli siis kaikenkaikkiaan todella mukavat ja niistä jäi oikein hyvä fiilis! Ei muuta kun lisää näitä. 🙂