Beussien PK-mestikset ja edistystä omissa treeneissä

Heräilin tänä aamuna kuuen seittemän pintaan niin oli hyvin aikaa touhuta koirien kanssa ennen kuin sitten kymmenen jäljestä olisi suunta beussien ja Turun ao:n rotikoitten yhteisiin PK-rotumestiksiin, lajeina haku ja jälki.

Aamutreeninä häsellettiin kaikkien koirien kanssa vähän mitä sattui. Liksu sai aloittaa jottei tuntisi oloaan ihan hylätyksi ja ulkopuoliseksi. 😀 Liksun kanssa “treenaaminen” on kyllä ihan megaluokan hömpöttelyä, kun ei sille koskaan tule opettaneeksi mitään uutta. Tehdään aina vaan kolmekuuskyt, jalkojen pujottelua, vähän jalkojen välissä kävelyä ja päivää -temppua. Tänään ainoan poikkeuksen teki luopumistreeni. Eli treenasin sitä, että nakinpala käteen, käsi auki mahdollisuuksien mukaan ja koira saa nakin kun luopuu namista. Ja hyvänen aika sentään että tää oli Liksulle vai-kee-ta! Ei meinannut pienet aivot mitenkään käsittää että ei, sitä nakkia ei saa yrittää heti ottaa. 😀 Mutta kyllä Liksu sitten lopulta sai sen verran pideltyä itseään että jopa pari kertaa saikin sen nakin oikeasti.

Seuraavaksi oli vuorossa Ifa, joka niin nakkein parhaudesta kuin vuoronsa odottamisesta keräsi sellaiset kierrokset, että meno oli ihan kahelia. 😀 😀 Yritin käskeä sen tekemään oikealta puolelta “flip” eteen poikittain, niin ei, pyöri vaan siinä oikealla ja välillä seisoi takajaloillaan ja tavoitteli nakkia. Se harjoitus meni siis kutakuinkin silleen “flip, ALAS, flip, eiku ALAS, tähännäi, flip, ALAAS, flip, voi vit…” 😀 😀 Ei siitä tullut kertakaikkisen yhtään mitään kun koira oli aiivan tiltissä kierrosten ollessa ihan pilvissä. Käskin Ifan sitten istumaan odottamaan, poistuin askeleen kaksi ja pyysin siitä sivulle. Ja tulihan se ihan lentäen. Siitä sitten palkka ja eikun toisiin harjoitteisiin… 😀

Ifa sai siis harjoitella jalkojen välistä pois tuloa ja siitä jalkojen väliin väärin päin vaihtoa. Sujui oikein suvereenisti treenatun mukaisesti, hyvä niin. Pivotti minä melkein-hyppien sujui myös yllättävän hyvin, jopa peräti molempiin suuntiin, wau. Ifa harjoitteli myös luopumista tämän kaaoksen päätteeksi. Ajattelin, että noinkohan malttaa siihen hommaan rauhoittua mutta kyllä se vaan sitten aivonsa käyttöön otti. 😀 Ei mitenkään välittömästi, mutta huomattavasti Liksua nopeammin Ifa kyllä tajus että mitä tässä haetaan, ja niin jaeltiin taas nakkia.

Viimeiseksi harjoituksiin pääsi portin takana odottanut Mindy. Ja juu-u, silläkin piisasi melkoisesti kierroksia muiden harjoituksia katseltuaan. 😀 Mindyn kanssa aloitettiin sillä vatitreenillä, jossa pointti olisi siirtyä mun sivulle ja siitä saa palkan, kuten oli viimeksi treeneissä Hannan kanssa puhe. Yritin hölmönä ensin liian vaikeasti aloittaa taas vastatusten ja lähteä siitä kierrättämään koiraa. Jollain ihmeellä sain Mindyn siinä vähän liikkumaan pari kertaa ja pääsin palkkaamaan liikkumisesta. Sitten tajusin korjata oman sijaintini koiraan nähden ja pyytää lyhyempiä käännöksiä sivulle. Ja sehän herttinen kääntyi?! Ihan sairaan hyvin?! Melkeen ku ittestään?! Olin ihan äimänä että what the hell, kuin tää on mahollista. 😀 Varmaan joku aivokatkos joka tapahtuu seuraavan kerran sadan vuoden päästä! Joka tapauksessa niistä käännöksistä Mindy sai ihan superkehut ja palkat ja lopetettiin harjoitus lyhyeen.

Mietin että mitä ihmettä me seuraavaksi harjoiteltaisiin, kunnes tajusin että hei joo, odottamisharjoituksia ja päätin hyödyntää porttia siinä. Kun ajattelin, että kun mennään Mintin kanssa seuraavan kerran paimeneen tossa vajaa kuukauden päästä, niin olis kiva jos vois käskeä sen portin takana odottamaan, avata portin ja vapauttaa koiran aitaukseen. Viimeks koitin pyytää sitä siltä, mutta oltiin treenattu ihan liian vähän sellasta niin se oli sitten siinä tilanteessa ihan liikaa vaadittu. Ja kyllä sen tän aamun treenissä huomas, että eipä se meinannu sujua täälläkään niin no wonder ettei sujunut viimeksi paimenessakaan. No enivei sain tosi kivasti hyödynnettyy keittiön ja makkarin välistä porttia ja harjoiteltiin tosiaan sekä istumassa että makuulla odottamista niin että saan avata portin, mennä siitä läpi ja jäädä portin taa porttia auki pitäen toiselle puolelle odottamaan ennen koiran vapautusta. Palkkailin siinä niin oikean asennon ottamisesta, pelkästä portille siirtymisestä, portin avaamisesta, portin auki heiluttelusta, portista läpi astumisesta jnejne kaikista näistä vaiheista. Aina välissä Mintti pysyi tosi hyvin ja aina välillä se koitti lähteä. Selkeästi vaikeinta oli odottaminen kun olen jo päässyt portista läpi ja seison portin takana porttia auki pitäen. Siinä kohtaa meinas livetä monesti. Saatiin kyllä paljon onnistumisiakin tässä, tästä on hyvä jatkaa. 🙂

Viimeisillä nakeilla tehtiin muutamat maahan-ylös -hissikaukovaihdot, ja harjoiteltiin ensin kyljelleen ja sitten selälleen kääntymistä. Ajatuksena kun ois opettaa sama temppu kuin minkä yks pikkuveljistä opetti aikanaan meijän nyt jo edesmenneelle Remu-beaglelle ( ❤ ), eli koira kierähtää selälleen käskyllä “katolleen”. 😀 Sitä on meinannut unohtaa kaikki tällaiset vaihtoehdot kun harjoja ei saa kieriin ei sit nii kirveelläkää, mut onneks Emmi muistutti tästäkin tempusta yksi päivä. Joten harjoittelemme sitä nyt Mintin kanssa.

Kymmenen jälkeen oli sitten tosiaan matka beussien PK-mestiksiä seuraamaan. Kisat olivat SRY:n Turun alaosaston järkkäämät ja täten tottikset tehtiin Haunisten kentällä. Matka ei ole pitkä mutta kun auto on rikki, niin kulkeminen on vähän hankalaa. Ilokseni toinen hallituslainen tarjoutui nappaamaan mut kyytiin ja niin pääsin kentälle tottiksia kuvaamaan ja päädyimpä henkilöryhmäänkin. Oli kyllä kiva olla kuvaamassa ja henkilöryhmässä, selkeni taas vähän nämä PK-kuviot jotka ovat kuitenkin verrattain vieraat mulle vielä. Nimimerkillä Tänä-keväänä-kuulin-että-peltojälki-onkin-vain-IPO:ssa-kun-luulin-että-jälki-on-aina-peltojälkeä. Tardi mikä tardi. 😀 Ja voi siisus se ampuminen siinä kaaviossa. Huhhuh. En meinannut millään lakata pelästymästä sitä ensimmäistä laukausta kun aina unohdin odottaa sitä. 😀 Sen verran hyvin se losahti siellä kentällä. Mutta hienosti sitä koirat sieti, ei ollut kuin yksi koira joka ei paukkuja kestänyt ja sekin oli kauempaa metsästä tulevista paukuista.

Sää oli hieman epävakaista, mutta pääosin vältyttiin sateelta muutamia yksittäisiä kuuroja lukuunottamatta. Kuvia kertyi kameraan jonkin verran.

>> PK-rotumestis beussit & SRY Turku ao @ Raisio

Reissusta palattuani tuli sitten treenattua koirilla aamusta jääneet loputkin nakinpalat. Ifa harjoitteli “väärään suuntaan pyörähdystä” ja siitä “foot”-positioon tulemista sekä luopumista. Väärään suuntaan pyörähdys ja siitä foot sujuivat todella hyvin. Samoin luopuminen oli nyt paljon paremmin hanskassa ja onnistui lähes välittömästi. On se pätevä. 🙂

Minttitintin kanssa päätin treenata sellaista kuin etäällä istuminen. Aattelin että tälleen palikkakoiralle vois toimia sellanen palikkatreeni, että sidon sen kiinni ja meen vähän matkan päähän ja annan käskyn, näyttäen sille että kyllä se voi istua ihan just niillä sijoillaan tulematta ensin mun luokse. No koitin sitten haukata vähän liian isoa palaa kerralla kun koitin heti mennä askel tolkulla taaksepäin, joten piti kohdata realiteetit ja palata vähän lähemmäs koiraa. Alkuun Tintti oli ihan hukassa että jaa, ai istua vai, oikeestiko, mutta kun se tajusi että joo-o, kannattaa istua, siitä saa nakkia niin se alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Vielä siihen jäi sellainen kohtalainen miettimistauko “istuako vaiko eikö istua…”, mutta kunhan ylipäänsä istui niin se kelpasi nyt tässä harjoituksessa mulle. Voi olla, että maahanmenon kanssa olis sujunut paremmin, mutta ajattelin että otetaan sitä sitten toisella kertaa.

Tämän vaativan aivotehtävän päälle tein Mintille pari nenätehtävää. Edelleen koira kiinni, annoin sen haistella mun kädessä olevaa namia, sitten menin koiran nähden piilottamaan namin vähän matkan päähän nurmikkoon ja menin päästämään koiran etsimään sitä. Ekat kaks kertaa Mintti oli ihan että w0t, eikä meinannut mennä minnekään, mutta pienellä avustuksella etsi namit sitten kuitenkin. Vikalla kertaa jätin namin vielä vähän edellistä lähemmäs, jolloin sain Mintin menemään ihan itse namille asti ja haistelemaan sen esiin. Hienosti aukes nokka ja nami löytyi revittyjen ruohojen alta. 🙂 Eiköhän tämä riitä tämän päivän treeneiksi, kattellaan huomenissa sitte uuestansa. 😀 Ainoa ongelma on, että nakit on loppu, mutta no, katsotaan mitä keksitään.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s