Archive | September 2016

Koiratanssin SM-viikonloppu @ Oulu

Se oli perjantaina sellainen rupeama, että ajoissa töistä kotiin, koirat kyytiin, Poriin, Tero kyytiin ja Kannukseen. Kannuksessa katkonaiset yöunet ja aamupäivällä kohti Oulua, Animagi-areenaa ja koiratanssin SM-kisoja, kun jostain aivokatkoksesta olin sellaisiin sitten Ifan ilmoittanut. Jännittäminen alkoi torstai-iltana pakatessani ja perjantai oli töissä sellainen hösselipäivä että ei ehtinyt yhtään ajatustyöstää sitä jännitystään vähemmäksi.

Mä en oikein… niin. Mun ei varmaan pitäisi kirjoittaa tätä blogipostausta vielä. Mä en ole vielä riittävän toipunut viikonlopusta. Nojaa. Mennään suoraan videoon ja tuomareiden arvioihin.

Henna Meriharju
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 38p
Liikkeiden laatu 32p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 40p
“Hyvä koreografia ja hyväntuulinen esitys. Koira vaikutti rennolta ja iloiselta. Positioita ei aivan riittävästi ja ne olivat valitettavan epätarkkoja. Erityisesti pienillä koirilla usein on hankalaa pysytellä saman välimatkan päässä kaikissa positioissa. Epätarkkuus tekee arvosteltavan position vaikeaksi. Eli treenaa tarkkuutta ja teknisyyttä lisää!”
Hanna Maines
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 36p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 39p
Koreografia 40p
“Koira rauhoitteli ohjaajaa, mistä aiheutui epätarkkuuksia. Koira kuitenkin siirtyi positioihin hyvin. Muutama voimakas ohjausliike, mutta on kuitenkin hyvä, että ohjaaja auttoi koiraa tarvittaessa. Ihana tunnelma ja erinomaisesti hyödynnetty musiikki! PS. Odota koiraa!”
Heli Nousiainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 39p
“Koiralla potkua pikkujaloissa mukavasti, toisinaan liikaakin kun positioiden hakemiset oli välillä hakusessa. Innostunut koirakko jolla oli selvästi mukavaa kehässä.”
Tiina Jounio
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 40p
“Vauhdikas ja hyväntuulinen ohjelma. Ilo nähdä pienellä koiralla tiiviit positiot, joskin joissakin kohti niitä piti hieman hakea.”

Yhteensä HTM VOI tyydyttävä 155,75p.

Se mitä mä näin ja koin ei kyllä ollu että koiralla olis ollu kivaa. Ifa veti ihan paineisiin eikä pystynyt tekemään läheskään kaikkea suunnitellusti. Edessä poikittain ei sujunut, sivuaskeleet ei sujunu, vauhdikkaissa normiseuruissa meni missä sattui, ei suostunut tulemaan oikealla sivulla väärinpäin, jalkojen välistä ei tullut pois ja mennyt toisinpäin, ei suostunut ollenkaan kävelemään jalkojen välissä väärin päin, sivuaskeleissa ja pivoteissa taas sanomista, sivulaukassa ei meinannut tulla mukana, ei tehnyt kädet ylös… Korvat alhaalla ja ihan paineissa että eieiei ei pysty ei mitenkään.

154p veikkasin itse, eipä tuo 155p siitä kauas mennyt. Niin tahmea suoritus että ohhoij.

SM-tunnelma oli vähän hukassa kun HTM:ssä kisasi vain viisi koiraa, joten voittaja ei edes saanut virallista SM-voittajan titteliä. Kaksi parasta saivat kuitenkin SERT:it tuolta ja hienot olivatkin suoritukset heillä, paljon onnea! 🙂

Illaksi sitten takaisin Kannukseen, nukkumaan ja sunnuntaina aamulla takaisin Ouluun. FS ALO:n korkkaus ei jännittänyt pahemmin kun tiesin että ohjelma on lyhyt, se ei hyödynnä koko kehää, koreota ei ole tehty järin pitkään Ifan kanssa mutta sen key elements on kyllä ollut kovassa treenissä, eikä siinä mitään kamalan vaativaa ole. Jännitys hyökkäsikin sitten vasta vaihtaessani vaatteet kisapaikalla, kun realisoitui että jaahas pitäis mennä kehään taas.

No jos lauantaista suoritusta kuvailin tahmeaksi niin en tiedä mitä adjektiiveja tässä kohtaa käyttäisi. Sanotaanko vaikka niin, että mä en ole kyennyt edes katsomaan tätä videota. Eikä siinä videossa ole mitään nähtävääkään. Ifa tekee ekat kaks vai kolme asiaa ja sit se vetää nii paineisiin että käytännössä koko loppuohjelmasta se ei tee yh-tään mi-tään. Jalkojen ali pujotteluakin oli kaksi viikkoa palkattu ja ihan sairaan paljon olikin palkattu, mutta ei, ei kykene. Selvä. Mä en ehkä kykene sitten koiratanssiin enää.

Heli Nousiainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 36p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 37p
Koreografia 35p
“Hieman enemmän olisin kaivannut liikkeitä, tässä tapauksessa niitä olisi varmaan ollut, mutta koira ei niitä toteuttanut. Ohjelma alkoi hyvin, mutta koreografia uupui sen jälkeen.”
Hanna Maines
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 38p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p
Koreografia 38p
“Kiva ja kekseliäs alku. Valitettavasti alun tunnelma ei kantanut loppuun asti. Ihanaa kun koreografia oli sijoitettu kehän etuosaan.”
Henna Meriharju
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 38p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 38p
“Vähänlaisesti liikkeitä. Alku oli kiva, mutta keskiosa vaikutti suunnittelemattomalta. Matkalaukkua olisi voinut hyödyntää enemmänkin. Hyvä yhteistyö, mutta koreografiaa voisi vielä hioa.”
Maija Asp
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 39p
Koreografia 39p
“Kiva ohjelman idea. Matkalaukkua voi käyttää vielä esim. kaukaa kiertoon.”

Yhteensä FS ALO tyydyttävä 151,5p.

Sanompa vaan että joo ei. Ei enempää FS:ää meille. Tai ei varmaan enempää koiratanssia ylipäänsä meille. Sunnuntaina oli kiva kun harjistuttu Janita kävi moikkaamassa kehän laidalla, mutta eipä valitettavasti ollut mitään nähtävää meijän suorituksessa.

Mä en niinku… joo. Mä luovutan. Ei oo mitään järkeä kisata koiran kanssa joka ei selkeästi nauti kisakehässä olosta. En ehdota että vaihdettais lajia, koska ei se siitä nauti yhtään missään lajissa. Ajattelin, että koiratanssissa olis saatu korjattua se asia, mutta ei. Emmä osaa kouluttaa Ifaa niin hyvin että se kykenis tollaseen. Mä en osaa kouluttaa sitä oikein ja kiirehdin aina liian aikaisin kisaamaan ja vaadin koiralta liikaa enkä harjoittele tarpeeksi. Jätetään tääkin laji niille jotka sen oikeasti osaa ja jotka menestyksensä ansaitsee. Vähän tuli lauantain palautteistakin sellainen olo että jaa, no ei sitä varmaan pikkukoiran kanssa kannata sitten edes yrittää. Äh. 😦 Keskitytään nyt sitten opettaan Mintille BH-kokeeseen vaadittavia juttuja.

14438821_10202155680248979_401662384_o

Advertisements

Mintin aktiivipäivä

Ihan unohtui edellisessä postauksessa! Että viime lauantai oli Mintin superaktiivipäivä. Olin meinaan ilmoittanut sen taas paimeneen. Ekalla kerralla eli viimeksi meni vähän niin ja näin, koira ei oikein tiennyt mitä saa tehdä ja mitä ei ja lopuksi se väsyi ihan vallan ja sitä sai jo huudella takaisin hommiin. Ajattelin sitten että joopa joo, tällaseen ei kyllä kannata haaskata rahaa jos on jatkossakin samanlaista, mutta että kokeillaan nyt kerran mitä se sanoo näin sulattelujen jälkeen uudelleen.

Ja tota joo.

mindy011

Eihän se ihan samallai ku viimeks menny. 😀

Ekalla rundilla piti vaan kävellä liina pitkänä lampaiden perässä koska kouluttaja Tuija ei ollut meitä nähnyt aiemmin yhdessä. Nyt uskalsin oikeasti ottaa vaan liinan päästä kiinni ja olla puuttumatta pahemmin koiran tekemisiin. Viimeksi kun pidin sitä tosi lyhyellä hihnalla ja muutenkin kontrolloin enemmän, jolloin koira selkeästi vaikutti epävarmalta siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Joten siitä oppineena nyt tehtiin eri tavalla.

Noh, eipä oltu kauaa kävelty lampaiden perässä kun ensin kouluttaja mietti että jaa, hän onki tainnu nähdä tämän koiran joskus aiemminkin. Kyllä, kerran ennen minulle tuloa on käynyt täällä. Sitten alkoi kuulumaan yleisöstä “niin minkä ikänen koira tää olikaan…?” ja heti perään että “Anna hei, missä sä asuitkaan?!”, jota perusteltiin lisätoteamuksella “Sun on alettava käymään täällä säännöllisesti!!” 😀 😀 Otti sitten sujuakseen hieman olettamaani paremmin. 🙂 Vaikka olihan mulle sanottu, että kyllä sillä jotain taipumuksia on, mutta perus suomalainen ei usko ennen kuin näkee. 😉 😀

Jonkun aikaa käveltiin tälleen perässä ja koitettiin harjoitella välillä pysähtymistä. Nojoo siitä pysähtymisestä ei tullut hevon helvettiä, koska aina kun pyysin että “odota”, joka on sama jolla se lenkillä pysähtyy odottamaan mua että tuun ja korjaan hihnan sen jalkojen alla, Minti juoksi kaarella mun luokse. Sen pieneen päähän ei vaan mahtunut tuolla lammasaitauksessa se, että voi pysähtyä juoksematta mun luo. En tiedä millä tota harjottelis, mutta sitä tarvis harjotella.

Noitten harjotusten jälkeen laskettiin sitten liina maahan, ensin käveltiin silleen yhessä lampaitten perässä ja sit ruvettiin kokeileen pääsisinkö mä lampaitten toiselle puolelle.

Pääsin mää siellä aina pienen hetken käymään. 😀 Sitten se olikin sitä taiteilua, että katso koiraa, katso lampaita, missä on koira, missä lampaat, minne koira menee, minne lampaat menee, minne pitäis itte mennä… Koira menee tonne, mä meenki sit tonne, no nyt se tulee tänne, mun pitää mennä tonne… Välissä tuntu että menee ihan juoksukilpailuksi pysyä lampaiden edellä ja saada lampaat pysymään välissä ja koira takana. 😀 Mut se mikä oli mahtavaa niin kertaakaan Minti ei ruvennut mitään riehumaan. Vaan siis tosi fiksusti se siellä aitauksessa käyttäytyy, ei mitään pelkoa että jahtais lampaita ja itekin osasin aika hyvin pysäyttää koiran aina odottamaan jos lauma hajosi, että saavat lambit kipitettyä takaisin toistensa luo.

Minti sai myös kehuja noissa alkupään harjoituksissa siitä, miten se on kokoajan vähän huolissaan sekä lauman vikoista että lauman ekoista lampaista, että kaikki pysyvät matkassa mukana. 🙂

Ja!! Mistä olin oikein tyytyväinen! Kotona tehdyt odottamisharjoitukset tuottivat tulosta. Mähän olin viime kerran jälkeen tehnyt kotona tehotreeninä koiraportilla ja ovella odottamista, että siihen istutaan ja mä meen portista ja vasta luvan kanssa koira tulee siitä myös. Ja kazingg se onnistui ihan nappiin heti ekalla yrittämällä aitaukseen mennessä! Ihan mahtavaa. 🙂 Ja  mikä parasta, sama homma toimi myös lampailla. 😮 Eli pystyin käskemään Mintin istumaan ja odottamaan, siirtyä lauman taakse ja pyytää Mintin liikkeelle ja se malttoi odottaa.Wauuu. 🙂

Lopuksi todettiin, että seuraava mitä sille pitäis nyt opettaa, on se odottaminen jossa se ei tule luokse, kaukokäskyt (istu / maahan) etäällä musta ja käskyllä kauemmas meneminen. Koska klassisesti suurin ongelma oli, että Mindy halus tulla aina mun luo ja lopultahan se tuli sitten ns. työntäen lauman mun läpi, kun vaan tuli liian lähelle. Eli siihen tarvis saada opetettua joku “kauemmas” käsky. En tiedä miten opettaa sellaista… Onko kellään ideoita? 😀 Mieltä lämmitti kovasti myös kouluttajan kehut viimeisen rundin jälkeen, että mä osasin kuulemma tosi hyvin lukea tilanteita ja liikkua lampailla. 🙂 Jessss. Katselemalla oppii hyvin. 😉 Tää oli ihan loistavaa, koska sitä oikeasti stressasin eniten, että en kuitenkaan osaa lampailla liikkua oikein ja tulkita tilanteita oikein ja mennä oikeeseen suuntaan ja ääk. Joten edes jotain olen käsittänyt ihan oikein. 🙂

Muitakin päivän koirakoita tuli kuvattua ja kuvat löytyy täältä.

Illalla kotona päätin sitten vielä repästä. Olin että nyt prkl teen sen mitä oon pitkään miettiny että pitäis tehä. Eli teen Mintille peltojäljen. Joten eikun lihapullia kaupasta, pullat paloiksi ja jälkeä talsimaan, lopputuloksena n. 150-160 askelta pitkä jälki kahdella kulmalla, kolmella suoralla ja yhdellä kaarella. 😀 Vanhentumista ei jäljelle paljoakaan suotu, mennään siihen sitten joskus tulevaisuudessa. Sitten vaan koira liinaan ja pellolle. Minti tuntui aika hyvin keksivän jo matkalla jäljelle että nyt ollaan muuten sellaselle menossa. Kai se sitte etäältä haisto ne pullat jo tai jotain. 😀

Ensimmäinen suora meni vähän niin ja näin. Ensin pidin liinaa ihan ihan lyhyellä ja sitten vähitellen pidensin narua kun tuntui että alkaa sujumaan. Aluksi Minti tosiaan pyöriskeli vähän enemmän, meinasi joitain kertoja kääntyä takaisin päin, jolloin puutuin siihen että top tykkänään, väärä suunta, oikea suunta on vaan eteenpäin.

Ensimmäisen suoran, sanotaan vajaa 50 askeleen jälkeen se alkoikin sitten sujua ihan kunnolla. Mindy työskenteli todella itsenäisesti, se ei kertaakaan kysellyt multa apuja että minne mennä, mitä tehdä, selvitti kulmat ihan itse, jopa johti minua yhdessä kohtaa kun huonona kouluttajana muistin väärin mihin jälki seuraavaksi menee, mutta onneksi lopulta luotin koiraan enkä omaan päähäni. 😀 Mindy ei edes reagoinut siihen, kun kameramiehenä toiminut Tero hyppi takaamme pellon reunalta toiselle reunalle metsän laitaan. Ainoan kerran Mintin pää nousi pellosta oli kun käännyimme suoraan kohti metsänlaidassa kyykyssä olevaa Teroa kohti, silloin se katsoi silleen “häh?”, kunnes sitten jatkoi jäljestystä ennen kuin edes kerkesin reagoida asiaan mitenkään.

Loppusuoralla kävinkin sitten jo kokeilunhaluiseksi ja rupesin pidentämään liinaa. Eikä Mindy häiriintynyt ollenkaan, vaikka rupesin jättäytymään liinassa kauemmaksi. 🙂 Aika hyvin siihen nähden, että ollaan tätä ennen tehty, öö, yksi jälki ihan nurmikolle Teron työpaikalla ja toisen tein kerran omaan pihaan ja ne on molemmat ajettu ihan koirassa kiinni pysytellen. Ja nyt mentiin tälleen!

Ei voi kuin kehua että on se pätevä koira. Nyt kiinnostaisi päästä tuon kanssa johonkin jälkikoulutukseen… >:) Sit sille tarttis varmaan opettaa joku ilmasu ja joku tottis ja joku nouto ja… 😀 😀 Nojoo, työmaata riittää. Ja sit ollaan ilmoittauduttu rally-tokon alkeiskurssille, mennään höntsäilemään sitä josko saatais valvovan silmän alla edes jotain lajia vähän eteenpäin joskus. 🙂

Loppuun vielä söpistelyposeeraus. Moi oon Minti ja oon vähän söpö. 😀 ❤

tintu1

Tokoa ja hetkellisiä mielihäiriöitä

Ilmoittauduin koirakoulu Kompassin TOKO ALO-verkkokurssille. Lähinnä ajatuksena ammentaa sieltä Mintin kanssa juttuja, ja katsoa jos Ifallekin olisi iloa jostain niistä opeista. Ja vähintään se ilo, että mä pääsen taas kartalle mitä siel kokees pitää tehdä. Uusien sääntöjen myötä kun se ei o mulle ihan selkeetä.

Sit sain toisen tilapäisen mielenhäiriön ja ilmotin Ifan Oulun SM:iä seuraavana päivänä olevaan normikisaan. FS ALO:on. Suunnittelin sille koreon lennosta, eikä tulla sitä tekemään edes kokonaisena ennenku vasta kisoissa. Aika vammanen tyyli. >:D Mut toisaalta ei sil oo mitään väliä. Käydään vaan kokeileen for kickz and lolz. Musa on tasan 1:31 pitkä. Voi olla että siitä tulee katastrofi, voi olla että se toimii. Nobody knows. 😀 Sen näkee sitten sunnuntaina parin viikon päästä!

Meijän ihan oikeetakin koreoo ollaan koitettu treenata. Saatiin vähän vinkkiä koreon suhteen ( mm. sellanen pätevä vinkki kuin ODOTA KOIRAA 😀 ) ja nyt ollaan sen pohjalta koitettu päästä eteenpäin. Muutaman pienen muutoksenkin tein koreoon. Ei se SM-tason esitykseltä videoituna näytä, mutta no can do, käydään nyt edes kävelemässä kehään silleen jee, harjakoira. \:D/ 😀

Enivei. Oon flunssassa enkä jaksa kauheasti kirjoittaa mitään. Joten lättään tähän vaan kauheen määrän treenivideoita, joita oon innostunu viime aikoina kuvaamaan.