Mintin aktiivipäivä

Ihan unohtui edellisessä postauksessa! Että viime lauantai oli Mintin superaktiivipäivä. Olin meinaan ilmoittanut sen taas paimeneen. Ekalla kerralla eli viimeksi meni vähän niin ja näin, koira ei oikein tiennyt mitä saa tehdä ja mitä ei ja lopuksi se väsyi ihan vallan ja sitä sai jo huudella takaisin hommiin. Ajattelin sitten että joopa joo, tällaseen ei kyllä kannata haaskata rahaa jos on jatkossakin samanlaista, mutta että kokeillaan nyt kerran mitä se sanoo näin sulattelujen jälkeen uudelleen.

Ja tota joo.

mindy011

Eihän se ihan samallai ku viimeks menny. 😀

Ekalla rundilla piti vaan kävellä liina pitkänä lampaiden perässä koska kouluttaja Tuija ei ollut meitä nähnyt aiemmin yhdessä. Nyt uskalsin oikeasti ottaa vaan liinan päästä kiinni ja olla puuttumatta pahemmin koiran tekemisiin. Viimeksi kun pidin sitä tosi lyhyellä hihnalla ja muutenkin kontrolloin enemmän, jolloin koira selkeästi vaikutti epävarmalta siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Joten siitä oppineena nyt tehtiin eri tavalla.

Noh, eipä oltu kauaa kävelty lampaiden perässä kun ensin kouluttaja mietti että jaa, hän onki tainnu nähdä tämän koiran joskus aiemminkin. Kyllä, kerran ennen minulle tuloa on käynyt täällä. Sitten alkoi kuulumaan yleisöstä “niin minkä ikänen koira tää olikaan…?” ja heti perään että “Anna hei, missä sä asuitkaan?!”, jota perusteltiin lisätoteamuksella “Sun on alettava käymään täällä säännöllisesti!!” 😀 😀 Otti sitten sujuakseen hieman olettamaani paremmin. 🙂 Vaikka olihan mulle sanottu, että kyllä sillä jotain taipumuksia on, mutta perus suomalainen ei usko ennen kuin näkee. 😉 😀

Jonkun aikaa käveltiin tälleen perässä ja koitettiin harjoitella välillä pysähtymistä. Nojoo siitä pysähtymisestä ei tullut hevon helvettiä, koska aina kun pyysin että “odota”, joka on sama jolla se lenkillä pysähtyy odottamaan mua että tuun ja korjaan hihnan sen jalkojen alla, Minti juoksi kaarella mun luokse. Sen pieneen päähän ei vaan mahtunut tuolla lammasaitauksessa se, että voi pysähtyä juoksematta mun luo. En tiedä millä tota harjottelis, mutta sitä tarvis harjotella.

Noitten harjotusten jälkeen laskettiin sitten liina maahan, ensin käveltiin silleen yhessä lampaitten perässä ja sit ruvettiin kokeileen pääsisinkö mä lampaitten toiselle puolelle.

Pääsin mää siellä aina pienen hetken käymään. 😀 Sitten se olikin sitä taiteilua, että katso koiraa, katso lampaita, missä on koira, missä lampaat, minne koira menee, minne lampaat menee, minne pitäis itte mennä… Koira menee tonne, mä meenki sit tonne, no nyt se tulee tänne, mun pitää mennä tonne… Välissä tuntu että menee ihan juoksukilpailuksi pysyä lampaiden edellä ja saada lampaat pysymään välissä ja koira takana. 😀 Mut se mikä oli mahtavaa niin kertaakaan Minti ei ruvennut mitään riehumaan. Vaan siis tosi fiksusti se siellä aitauksessa käyttäytyy, ei mitään pelkoa että jahtais lampaita ja itekin osasin aika hyvin pysäyttää koiran aina odottamaan jos lauma hajosi, että saavat lambit kipitettyä takaisin toistensa luo.

Minti sai myös kehuja noissa alkupään harjoituksissa siitä, miten se on kokoajan vähän huolissaan sekä lauman vikoista että lauman ekoista lampaista, että kaikki pysyvät matkassa mukana. 🙂

Ja!! Mistä olin oikein tyytyväinen! Kotona tehdyt odottamisharjoitukset tuottivat tulosta. Mähän olin viime kerran jälkeen tehnyt kotona tehotreeninä koiraportilla ja ovella odottamista, että siihen istutaan ja mä meen portista ja vasta luvan kanssa koira tulee siitä myös. Ja kazingg se onnistui ihan nappiin heti ekalla yrittämällä aitaukseen mennessä! Ihan mahtavaa. 🙂 Ja  mikä parasta, sama homma toimi myös lampailla. 😮 Eli pystyin käskemään Mintin istumaan ja odottamaan, siirtyä lauman taakse ja pyytää Mintin liikkeelle ja se malttoi odottaa.Wauuu. 🙂

Lopuksi todettiin, että seuraava mitä sille pitäis nyt opettaa, on se odottaminen jossa se ei tule luokse, kaukokäskyt (istu / maahan) etäällä musta ja käskyllä kauemmas meneminen. Koska klassisesti suurin ongelma oli, että Mindy halus tulla aina mun luo ja lopultahan se tuli sitten ns. työntäen lauman mun läpi, kun vaan tuli liian lähelle. Eli siihen tarvis saada opetettua joku “kauemmas” käsky. En tiedä miten opettaa sellaista… Onko kellään ideoita? 😀 Mieltä lämmitti kovasti myös kouluttajan kehut viimeisen rundin jälkeen, että mä osasin kuulemma tosi hyvin lukea tilanteita ja liikkua lampailla. 🙂 Jessss. Katselemalla oppii hyvin. 😉 Tää oli ihan loistavaa, koska sitä oikeasti stressasin eniten, että en kuitenkaan osaa lampailla liikkua oikein ja tulkita tilanteita oikein ja mennä oikeeseen suuntaan ja ääk. Joten edes jotain olen käsittänyt ihan oikein. 🙂

Muitakin päivän koirakoita tuli kuvattua ja kuvat löytyy täältä.

Illalla kotona päätin sitten vielä repästä. Olin että nyt prkl teen sen mitä oon pitkään miettiny että pitäis tehä. Eli teen Mintille peltojäljen. Joten eikun lihapullia kaupasta, pullat paloiksi ja jälkeä talsimaan, lopputuloksena n. 150-160 askelta pitkä jälki kahdella kulmalla, kolmella suoralla ja yhdellä kaarella. 😀 Vanhentumista ei jäljelle paljoakaan suotu, mennään siihen sitten joskus tulevaisuudessa. Sitten vaan koira liinaan ja pellolle. Minti tuntui aika hyvin keksivän jo matkalla jäljelle että nyt ollaan muuten sellaselle menossa. Kai se sitte etäältä haisto ne pullat jo tai jotain. 😀

Ensimmäinen suora meni vähän niin ja näin. Ensin pidin liinaa ihan ihan lyhyellä ja sitten vähitellen pidensin narua kun tuntui että alkaa sujumaan. Aluksi Minti tosiaan pyöriskeli vähän enemmän, meinasi joitain kertoja kääntyä takaisin päin, jolloin puutuin siihen että top tykkänään, väärä suunta, oikea suunta on vaan eteenpäin.

Ensimmäisen suoran, sanotaan vajaa 50 askeleen jälkeen se alkoikin sitten sujua ihan kunnolla. Mindy työskenteli todella itsenäisesti, se ei kertaakaan kysellyt multa apuja että minne mennä, mitä tehdä, selvitti kulmat ihan itse, jopa johti minua yhdessä kohtaa kun huonona kouluttajana muistin väärin mihin jälki seuraavaksi menee, mutta onneksi lopulta luotin koiraan enkä omaan päähäni. 😀 Mindy ei edes reagoinut siihen, kun kameramiehenä toiminut Tero hyppi takaamme pellon reunalta toiselle reunalle metsän laitaan. Ainoan kerran Mintin pää nousi pellosta oli kun käännyimme suoraan kohti metsänlaidassa kyykyssä olevaa Teroa kohti, silloin se katsoi silleen “häh?”, kunnes sitten jatkoi jäljestystä ennen kuin edes kerkesin reagoida asiaan mitenkään.

Loppusuoralla kävinkin sitten jo kokeilunhaluiseksi ja rupesin pidentämään liinaa. Eikä Mindy häiriintynyt ollenkaan, vaikka rupesin jättäytymään liinassa kauemmaksi. 🙂 Aika hyvin siihen nähden, että ollaan tätä ennen tehty, öö, yksi jälki ihan nurmikolle Teron työpaikalla ja toisen tein kerran omaan pihaan ja ne on molemmat ajettu ihan koirassa kiinni pysytellen. Ja nyt mentiin tälleen!

Ei voi kuin kehua että on se pätevä koira. Nyt kiinnostaisi päästä tuon kanssa johonkin jälkikoulutukseen… >:) Sit sille tarttis varmaan opettaa joku ilmasu ja joku tottis ja joku nouto ja… 😀 😀 Nojoo, työmaata riittää. Ja sit ollaan ilmoittauduttu rally-tokon alkeiskurssille, mennään höntsäilemään sitä josko saatais valvovan silmän alla edes jotain lajia vähän eteenpäin joskus. 🙂

Loppuun vielä söpistelyposeeraus. Moi oon Minti ja oon vähän söpö. 😀 ❤

tintu1

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s