Archive | October 2016

Tötsäilyt ja sterkkailut ja ho-ly-shi-et

Vein Ifan perjantaina 21.10. sterkattavana. Ajattelin että nyt tai ei koskaan se on tehtävä. Se kun on tuollainen stressaaja, niin varmana kehittäisi itselleen vielä kohtutulehduksen muuten. Ja kun muutenkin juoksut ovat Ifasta niin ikävät, ja ne tietty vielä haittaavat harrastuksia, niin nyt päästään niistä sitten eroon. Leikkaus sujui ilmeisen hyvin ja Ifa on toipunut ihan todella mainiosti. Sunnuntaina otin kuvan haavasta joka on aivan todella siisti. Ja oliko jo sunnuntai vai maanantai kun Ifa olisi halunnut laittaa painiksi Liksun kanssa ja niitä joutui toppuuttelemaan että tsop tsop tuo ei ole soveliasta toimintaa. Kipulääkitys loppuu nyt perjantaina, toivottavasti ei kipuile senkään jälkeen.

Ja kattokaa kuin söpö Liksu on Mintin kanssa. 😀 ❤ En kestä! 😀


Mintin kanssa treenattiin maanantai-iltana vähän rallyjuttuja taas. Laitoin neljä tötsää maahan ja koitin harjoitella niiden pujottelua ja spiraalia. Meni viisi minuuttia, niin minä ja Minti seistiin sivussa samalla kun naapurin lapset juoksi pujottelua ees taas niien meiän tötsien seassa… 😀 No, vähän päästä päästiin kuitenkin jatkamaan harjoituksia. Näissä harjoituksissa päätarkoituksena oli koittaa saada Mindy käyttämään takapäätään ja saada pujoteltua / spiraloitua ilman nami-imutusta. Koitin tosi voimakkaiden hartia-apujen avulla saada koiraa kääntymään, avittaen lisää vielä ääniavuilla ja palkkasin aina kun takaosa kääntyi hyvin. Ei me nyt vielä päästy puusta pitkälle ja vasemmalle kääntyminen oli aika työn ja tuskan takana kun koira puski niin eteen että ei mitään jakoa päästä kääntymään. Oikea paikka on siis edelleen hakusessa. En tiedä pitäisikö siirtyä klassiseen pk-opetustyyliin lelu kainalossa…

Kuitenkin, tulkitsin erävoitoksi sen, että Minti edes pari kertaa vasemmalle käännyttäessä lopulta käänsi peräpäätään kunnolla ja pääsin palkkaamaan niistä. Ehkä se tästä vielä muotoutuu. Tänään on taas treenit tulossa ja aiheena on kuulemma nopeuden vaihtelut. Se vasta tuleekin olemaan hauskaa. 😀 😀 Katastrofiiiiii inboooound. 😀 Saa nähdä kuin selviydytään Tintun kanssa.

Koitin harjoitella myös kapulan pitoa noiden tötsittelyjen jälkeen. Maasta ei puukapulaa tajua nostaa, ei niin millään. Heti kun nostin kapulan taas polvien päälle josta se sai sen ottaa, sain muutaman sekunnin pidon siihen. Oo! Mutta oltiin sit jo hinkattu sitä niin paljon, että oli pakko lopettaa harjoitus siihen. Ensi kerralla sitten taas lisää kapulaa polvien välistä… Kai se senkin vielä joskus oppii. Ehkä. Maahanmenon se on ainakin oppinut. 😀 Ei me mitään ilmaisua tai paikallamakuuta olla harjoiteltu, kun koittaa mennä kapulan päälle maate ja aina kun laitan tötsiä maahan harjoituksia varten niin Minti menee jokaisen tötsän laiton kohdalla maate tötsän kohdalle. 😀 😀 Hassu eläin.


Sitten se ho-ly-shi-et osuus. Mua on järkytetty lähiaikoina ihan huolella.

Ensin eilen illalla meijän koiratanssi-rally-toko-koutsi Hanna tuli sanomaan että kai Ifa osallistuu koiratanssin maajoukkuekarsintoihin. No ei osallistu 5.11. ainakaan kun on antidoping-varoajat päällään, mutta en tiedä mitä me missään maajoukkuekarsinnoissa tehtäisiin muutenkaan. 😀 Siitä sitten kinattiin että ollaanko me muka sen tasoisia että kannattaisi maajoukkuepaikkaa havitella, ja nyt lukee maaliskuun maajoukkuekarsinnan kisapäivä kalenterissa… Ehkä me sinne sitten mennään, mutta ei me kyllä tulla mihinkään maajoukkueeseen päätymään. 😀 Ei meitä sellaseen huolita, ei olla tarpeeks hyviä. Mut siltä varalta että kävis niin huono mäihä, niin nyt täytyy

  • a) keksiä meille uus koreografia ja treenata se hyväks
  • b) opettaa lisää positioita ja suuntia
  • c) palkattomuutta unohtamatta
  • d) osallistua joka ikiseen mahdolliseen koiratanssikoulutukseen johon vaan päästään
  • e) miettiä koiran koon huomiointi koreografiassa
  • f) harjoitella omaa liikkumista
  • g) opetella nauttimaan siitä itse esiintymisestä koiran kanssa, eikä pelkästään vain kilpailla tuloksia tavoitellen

…mutta…

…uutta koreota ei voida suunnitella täysipainoisesti vielä, tai voidaan suunnitella mutta ei treenata, sillä…

…meitä pyydettiin just hetki sitten messariin esiintymään koiratanssinäytökseen molempina päivinä. O_O Siis Koiramessut 2016, Voittaja-näyttelyt, iso kehä, sininen matto, koiratanssinäytöksiä, me, minä ja Ifa, lavatanssit, apua!

Mun koiratanssihaave on ollu päästä esiintymään messarin ison kehän siniselle matolle. Haluaisin tietää miltä tuntuu olla sen katsomon sillä puolen, kehän puolella, kirkkaiden valojen loisteessa. Ja nyt. Nyt me päästään kokemaan se. Lavatanssit-koreota esittäen. Sitä on kuitenkin niiiiiiin monta vuotta, yläasteikäsestä asti melkein joka vuosi ollut joulun alla messarissa kaks päivää, kierrellyt aamusta iltaan katsomassa koiria, istunut katsomassa loppukehiä, taputtamassa suosikkiroduille, ja miettinyt kuinka henkeäsalpaavan hienoa olisi päästä sinne kehään joskus itse. Sanon aina puolivitsillä että kun ei mulla tuu koskaan oleen niin hienoo koiraa, että sen kanssa pääsis messarin isoon kehään näyttelymenestysansioin, niin täytyy kokea se iso kehä tälleen kiertoteitse. Ja nyt se olis toteutumassa.

Oh-my-god. Holy-fucking-shit.

Ja siellä jos missä on ensiarvoisen tärkeä tuo listan kohta g, nauttia siitä itse esiintymisestä ja koiran kanssa tekemisestä. Koska tuo ei ole kilpailu. Tuo on elämys, hieno tilaisuus. Katsomossa valtaosa ei tiedä mitä odottaa, he eivät tiedä miten koreo menee, he eivät tuomaroi teknisten ansioiden perusteella. Eli täytyy vain osata nauttia tekemisestä Ifan kanssa. Toivottavasti Ifakin osaa silloin nauttia tekemisestä mun kanssa. Ja niin moni suomalainen näkee, mihin voi harjakoirakin kyetä.

My dream is about to come true. Here we come.

(Jos en pyörry ja kuole jännitykseen ennen sitä.)

Sinne sit kaikki kattomaan koiratanssia. 🙂

Rally alkeet vol 3

Eilen oli meijän kolmas kerta rallyn alkeiskurssia. Tänään ohjelmassa olivat erilaiset käännökset, spiraali ja pujottelu.

Spiraali ja pujottelu… kun toi Mintin seuruu nyt ei vieläkään oo ihan kunnossa, niin aika imuttamallahan nuo kaikki menee. Minti koitti välissä vähän oikoa esim. spiraalin käännöksissä sillee “jos mä oikasen tosta sisäkaarteesta sun oikeelle puolelle…” josta tuli sitten huomautettua että hei, ei noin, ja sitten vähän tehostettua palkkaamista kaarteissa mukana tulosta. Palkkailin ekstrana myös pujottelussa silloin kun käännyttäessä käytti hyvin takapäätään.

Käännöksistä meillä oli treenissä ensin käännös vasemmalle, 360° vasemmalle, 270° vasemmalle ja sitten saksalainen täyskäännös. No, namiohjauksella niin… kyllähän ne jotenkuten menee. Noi vasemmalle käännökset 270°/360° tuntu sellasilta että namikäsi kääntää koiran melkeen pyörähdykseen ja itte juoksen perässä että pysyisin oikeessa kohassa. 😀 Silleen not legit at all. Tarttis nyt takoa päähän että opeta se koira pitämään paikka sivulla. Agh.

Näien jälkeen Hanna oli sitten kehittänyt meidän pään menoksi pienen radan! 😮 Lähtö, pujottelu, istu, täyskäännös vasempaan, 270° oikeaan, koira eteen – oikealta sivulle, käännös oikealle, spiraali vasemmalle, 360° oikealle, maali. Ja vitsi että kaikki kolme koiraa, Nuu, Lumi ja Mindy oli päteviä ja teki radan hienosti! Mindy kaikista eniten namitettuna koska mun pahe, mutta joo. 😀 Tosi kivasti meni tollanen pieni radanpätkä! Nyt kun oikeesti sais siihen seuraamiseen jotain tolkkua ja vähentelis nameja niin johonkin möllinamialokkaaseen vois mennä piipahtamaan. Näkis miten kisatilanne vaikuttaa asiaan.

Ihan lopuksi treenattiin vielä paikallamakuuta, ja tosi hienosti Mindy makasi aloillaan eikä noussut kertaakaan ilman lupaa! Aaaaa halleluja nyt jos vaan pliis pliis pliis pliis ei rikkois tän koiran paikallamakuuta omalla tyhmyydellään niin olis niin täydellistä. 😀 Fingers crossed!

Huomenna Ifa menee sterkattavaksi. Mua pelottaa. Pitäkää peukkuja että se pysyy hengissä. ;_; ❤

Mindy spiraloi ja pujottelee

Edellisen blogipostauksen jäljiltä heräs taas uteliaisuus että no mitäs kylttejä siellä rallyn alokasluokassa nyt vielä olikaan, joten oli pakko mennä lunttaamaan yhdistyksen sivuilta. Totesin sitten että aika monia asioita sieltä on jo harjoiteltukin, että lähinnä treenaamatta on käännökset, vauhdinmuutokset ja spiraali sekä pujottelu. Joten innostuin että hei, treenataan spiraalia ja pujottelua! 😀 Ja kokeillaan vähän käännöksiä. Ei muuta ku tötteröt maahan ja testaamaan. Ihan en ehkä osannut arvioida 1,5m väliä, mutta toivottavasti välit eivät yli 2m olleet. 😀

En jaksanut editoida videota, niin siinä on vähän tuollaisia aukkokohtia… Enivei, tolleen lähestulkoon imutettuna ainakin saadaan hyvän tiiviit käännökset tötsien väliin. 🙂 Sitkun ei imuta ihan niin paljon, niin meinaa peppu aueta ja tötteröt kaatua, oli parista sentistä kiinni että vältyttiin yhteentörmäykseltä… Mutta vastakospa tää oli eka treeni niin kyllä se tästä. Tintuzi meinas muuten ruveta painamaan jalkaa vasten noissa kun mentiin koko kiepsuttelu ilman välipalkkaa! Oh my! Mä kohtaan niiiiin uudenlaisia haasteita kyllä tämän koiran kanssa. 😀 Ihan kiva toisaalta! Siis ne uudet haasteet, ei se että se painaa seuruussa. 😀 Mutta eiköhän se saada kuosiin ilman että siitä pääsee suuri ongelma muodostumaan. Kun nyt vaan sais ton seuruun joskus seuruuksi ilman imuttamista…

Mietin tässä, että pitäiskö vaan ronskisti alkaa pitään sitä toista kättä sen pään ulkopuolella jos se on koiralle helpompaa. Jos tokotuomarit rokottaa ni siinähän sit rokottavat, vedetään sit vaan muut paremmin niin ettei oo tulokset siitä kiinni – PK-puolellahan sen ei pitäisi ongelma olla muutenkaa. 😛 Eiku. 😀 😀 Ihanku täs ois mihinkää kisaamaa menos vielä pitkään pitkään aikaan…

Kokeilin sitten lennosta myös tuota saksalaista täyskäännöstä ja sehän sujui ihan hienosti! Kaikki loput käännöksethän on käytännössä lähinnä sitä, että koira osaa seurata. Huomasin kuitenkin noita 360-käännöksiä koittaessani, että vasemmalle käännyttäessä imutettaessa Mindy istuu ja sehän on rallyssa virhe, niin koitin sitten pitää kättä niin paljon alempana ja enemmän kääntämässä, jotta peppu ei valahtaisi maahan. En tiedä oliko tuo hyvä tapa, katsotaan miten niitä lähdetään sitten kurssilla harjoittelemaan kun niihin tullaan. Saa nähdä otettiinko tässä nyt ennakkoa seuraavan kurssikerran juttuihin. 😀 Ei vaan jaksa aina hinkata samoja asioita, varmaan koirallekin kivempaa kun on vaihtelua, niin tästä sitä vaihtelua saatiin. 🙂

Jos enstreenissä sit hinkkais sitä eteentuloa taas… Ja sit pitäis harjotella tota ihme askel oikealle -juttua?! Dafuq sellanen tekee jossain ALO:ssa… Nii ja jotain juoksuseuruuta. 😀 😀 Ehehehhheeee juosten ku pitäs radalla tehä yhtää mitää ni juu morjes. 😀 Sois sit out of lapanen samantien. No mut hei, tää on ihan kannustavaa, opeta koira seuraamaan ni on melkee rallyn alokasluokka kasassa! Jossai kohtaa en uskaltanu haaveillakaa ees rallyn ALO:sta ku tuntu että ei toi opi koskaa mitää ja nyt tuntuu et se kyl oppii ihan mitä vaan!

Rallia ja tanssia

Mindyn kanssa harjoiteltiin torstaina rally-kurssin kotiläksyjä eli takaakiertoa ja eteentuloa, edestä sivulletuloa vasemmalta / oikealta, 1-2-3 askelta sivulla / edessä ja istu / maahan kierrä koira. Kauhean pätevä tuo koira kyllä on! Eteentulon suoruudessa on edelleen hiomista, mutta eiköhän se siitä kuntoon saada. Odottaminen on tosi hyvällä mallilla. Maahankin menee myös sivulla nykyään pelkästä käskystä! Takaa kiertää käsiavuilla hyvin. Sivulletulossa nyt ilman apuja niin meinaa jäädä välissä vähän liian eteen ja tähän tulee kiinnittää huomiota.

Eilen lauantaina oli Westiekerhon 40v-juhlavuoden ensimmäiset ikinä järjestämät koiratanssikilpailut Akaan DT-areenalla, ja meitä lähti autollinen Turun seudun koiratanssiharrastajia kimppakyydillä kisoihin. Hanna tuomariksi, Elina ja Aatu kisaamaan ja minä ja Maiju turisteiksi. Empä oo ennen ollu koiratanssikisoissa joissa aamu aloitetaan skumppatarjoilulla. 🙂

Ja olihan siellä westieitä. 15 starttia ja kaikki westieitä. 😀 13 eri westietä, 5 eri ohjaajaa. Huhhuh! Vuoden terrierikiintiö täynnä, eiku. 😀 Hienoa kyllä nähdä miten erilaisia ohjelmia kaikki olivat keksineet! Ja tässä vielä onnittelut koiratanssiuransa hienosti KUMA:lla avanneille Elinalle ja Aatulle. ^_^ Tuli videoitua kaikki suoritukset, niin voin jälkikäteen palata niihin. Ihan suoraan ei saatu uusia ideoita käytettäväksi, kun HTM VOI:ssa ei ollut koirakoita Ifaa ajatellen, ja Mindy taas tulevana FS-koirakkona ei ole ihan samaa kokoluokkaa westieiden kanssa… 😀 Mutta jos jotain jäi käteen niin se, että täytyy jatkossa panostaa kunnon aloitus- ja lopetusasentoihin! Niin hienon näköistä kun on huolella valittu aloitus ja lopetus, eikä vaan näitä mun klassisia “kyykkyyn ja tassut käsivarrelle hei me tanssitaan”.

Kisamatkalla Mindylle kaavailemani biisi soi radiosta, ja sanoin Hannalle että tästä ehkä tulee meille koreobiisi. Hanna oli ihan että no kyllä te nyt rupeette koiratanssiiki harrastaa kerta on biisiki valittuna!! Koitin sanoa että mutta kun ei oo mitään koreoo suunniteltuna eikä Mindy osaa mitään, mutta ei kelvannut selitykseksi. 😀 No innostuin sitten, öö, eilen illalla suunnittelemaan sekä Mindylle että Ifalle uusia koreoita. Mindyn koreon suunnittelu tuntui huomattavasti vaikeammalta, mutta lopulta pääsin siinä pidemmälle kuin Ifan koreon suunnittelussa.

Koreosuunnittelujen jälkeen Ifa pääsi vähän treenaamaan. Ensin tehtiin eri positioihin siirtymiä, välissä kehuen vaan, ja jossain kohtaa annoin myös nakkia ja lihapullaa palkaksi, ja sitten taas jatkaen kehuilla. Ifa vähän möömöili jossain kohtaa, mutta sain sen yli siitä paineistumisesta ja saatiin ihan kohtuulliset treenit aikaan. Huomasin myös, että mun ongelma nameja käyttäessä on se, että jätän kehumisen kokonaan. Sit vaan oon että “jes” ja namia sataa. Joten nyt kiinnitin huomiota siihen, että hirveät kehut ensin, sitten total end of party, pienieleisesti koiralle nami ja hommat jatkuu. Positiotreenien jälkeen harjoittelin mun ympäri peruuttamista, joka ruokanappulat käsissä sujui kyllä hyvin, mutta avuista tarttis alkaa pääseen irti. Sitä sitten jatkossa lisää, paitsi kun… no, palataan tähän myöhemmin…

Tänä aamuna sitte kattelin sitä Mintin koreosuunnitelmaa vähän lisää. Juteltii asiasta taas Hannan kaa ja Hanna kysy että oonko kokeillu liikkua koiran kaa musan tahtiin. No enhän mä oo. 😀 Joten päätin sit viritellä musat soimaa ulos ja ottaa videoo ku testaan liikkumista siihen biisiin Mintin kanssa. Ja yllättävän hyvin se meni. ^_^

Vielä on hiomista koreossa ja koiran osaamisessa ja ohjaajan liikkumisessa ja siinä että kun ruvetaan tekeen koreoo niin muistaisin käskyttää sitä koiraa enkä vaan käsillä ohjata ja olettaa että koira tekee kaiken. Agh. 😀 Sama ongelmahan mulla on Ifankin kanssa. Tämä siis erityisharjoitteluun nyt!! Mut tosiaan, joku liikunnallinen osuus tohon “en tiedä mitä tähän” tarvis keksiä. Ehkä sitten joku pelkkä “seuraamisosuus” tai sen kaltainen. Ja ehkä vähän pidentää tuota musiikkia. Harjoiteltiin tuon jälkeen vielä vähän kurrea, jalkojen läpi menemistä ja ympäri kiertämistä. Kyllä tästä ehkä koreo vielä saadaan.

Päivemmällä ajattelin sitten ottaa Ifan kanssa uusintatreenin tuosta jalkojen ympäri peruuttamisesta. Mutta oih ja voih. Kun en ollut kaivanut nameja esiin tai laittanut treenihanskoja käteen, niin Ifapa veti siitä kysymyksestä “treenataanko?” sel-la-set paineet että oksat pois. Ei toivookaa että ois käsin saanu ohjattua kiertämään mua ympäri. Totesin että en varmana ala sitä nameilla lepytteleen, että kerta ei nappaa ni ei väkisi, ni portti auki, Ifa pois ja Mindy tilalle. Saas nähdä että nytkö se koira on sitte lopullisesti rikki vai mitä. Ifa siis. Unohdampa siis koreosuunnitelmat sen kanssa. 😀

No, Mindy pääsi sitten harjoittelemaan selälleen kierähtämistä. Ei mennyt montaakaan yritystä kunnes sain ohjattua sen selälleen, wuhuu! 😀 Kokeilin vielä palkkailla siitä selällään olosta niin että laskeudun itsekin lattialle maate selälleni ja siinähän se pysyi. 😀 Olis varmaan ollu huvittavan näköistä sivullisille. Selälleen menon lisäksi vahvistelin jalkojen läpi menoa, jalkojen väliin tuloa ja jalkojen välissä maahan menoa sekä ympäri pyörähtämistä. Pyörähdykseen pitäisi alkaa liittää käsky ja pienentää käsiapua. Tein kuitenkin jo sellaisia, että samalla kun ohjasin Mintin pyörähtämään pyörähdin itsekin, eikä se kyllä siitäkään yhtään häiriintynyt. En tajua miten toi on noin hieno koira. 😀 Nyt kun vaan treenais ahkerasti ja osais viedä koiraa oikeen eteenpäin niin rahkeita tolla varmasti riittäis. 🙂

Rally vol 2

Eilen oli meidän alo-rallyjen toinen treenikerta, ja Hanna esitteli meille uusia kylttejä. Tällä kertaa harjoituspisteiksi laitettiin

  • Lähtö – maali
  • Sivu – koira eteen – vasemmalta sivulle ( – istu)
  • Sivu – koira eteen – oikealta sivulle ( – istu)
  • Sivu – 1 askel – 2 askelta – 3 askelta
  • Koira eteen – 1 askel – 2 askelta – 3 askelta

ja lopuksi myös

  • Istu – kierrä koira
  • Maahan – kierrä koira

Ja kuten sanottua Mindy oli kyllä todella pätevä. Seuraaminen nyt ei vieläkään suju ilman apuja kunnolla, kun poikittaa ja edistää eikä ylipäänsäkään seuraa silleen jäntevästi. Siinä riittää työsarkaa. Jos on käsi ylhäällä kämmen ylöspäin seuruussa niin Mindy tulee tosi hyvin mukana ja saattaa jopa osata istua pysähdyttäessä, mutta ilman sitä ei toivoakaan. Sen sijaan sivulletulossa kotona tapahtunut edistys ei ollut hävinnyt mihinkään vieraalle kentälle mennessä. Ei sitä ees tajunnu ajatella että eihän toi koira oo sillä kentällä ennen käyny, nykyään jotenkin niin vakio että treenataan eri paikoissa. Ja eipä sillä pitäisikään olla väliä! Kai se koirasta ja/tai koulutuksesta jotain kertoisi jos ei kykene vieraassa paikassa tekemään mitään. Eli sivulletulot siis meinas sujua ilman käsiapujakin. Vähän se on hukassa aloittaessa, mutta hyvin lähtee paranemaan treeni treeniltä.

Sivulta eteentulossa en osaa päättää pitäisikö käyttää uutta käskyä vai luoksetulokäskyä, kun luoksetulon olen kuitenkin ajatellut olevan eteentulo ensin. Tuli sitten käytettyä molempia sekaisin. 😡 Ups. Kosketuskeppiäkin koitin avuksi, mutta ei Mindy osaa sitä niin hyvin että siitä olisi apua, joten joko lisää keppitreeniä tai sitten vaan muilla metodein eteenpäin. Eteentulon ongelma on siis se, että tulee herkästi todella vinoon. Ja tuntuu tyhmältä / pointlessilta korjata sitä ottamalla vaan askel eteen. Sittenkös se oppii että aina voidaan korjata ensin. Sitä sitten hinkattiin treenissä. Se mikä sen sijaan yllätti, oli että Mindy lähti tosi hyvin edestä kiertämään oikealta takakautta sivulle! Hyvin pienellä käsiavulla saan sen kiertämään sieltä. Jeeee. 🙂

Edessäistuessa askeleet 1-2-3 taakse eivät tuottaneet ongelmaa. Tai joo, meinas siinä olla sellanen hyppimis-tökkimis-ongelma, mutta tajusin laittaa kädet alemmas niin ongelma lähti poistumaan. Seuraavaksi sitten muistettava vähentää apuja.

Lopuksi harjoitellut istu – kierrä koira ja maahan – kierrä koira sujui tosi hyvin. 😮 Varsinkin jos tekee vähän isomman ympyrän koiran ympäri eikä ihan kylkiä hipoen kierrä niin tosi hienosti Mindy odottaa paikallaan. Vitsit on se pätevä. 😀 Eikä mitään ongelmaa jaksaa vetää tunnin treeniä. Treenattiin tänään kotiläksyjä kotona, mutta niistä kirjoittelen myöhemmin.

Edistysaskeleita!

14647341_10202222623002506_1996111820_o

Olipa tänään hyvät minitreenit sekä Ifan että Mindyn kanssa. Sain Emmiltä ja Petriltä synttärilahjaksi uuden ja paremman kosketuskepin jollaisesta olen haaveillut kauan ❤ ja se pääsikin sitten Ifan kanssa tositoimiin tänään. Harjoiteltiin kosketuskepin avulla frontti-positioon tuloa erilaisista kulmista ja sujui kyllä ihan superhyvin. 😮 Tosi hyvin malttoi pitää kontaktia keppiin ja välittää sen liikkeistä. Vahvistelin sitten myös oikealla väärinpäin oloa, siihen tuloa, samoin myös jalkojen välissä oikeinpäin ja väärinpäin oloa ja niihin positioihin tuloa. Jalkojen alla väärinpäin on selkeästi hankalampi juuri siksi kun siitä ei saa katsekontaktia, siksi siihen täytyneekin laittaa ihan extratreenitunteja. Mutta on toi kosketuskeppi hyvä, kun ei tarvitse kumarrella vaan saa luonnollisemman suorassa seistä harjoituksissa.

Päätin sitten ihan piruuttani kokeilla miten Ifa tulisi poikittain taakse pää oikealle kosketuskepin avulla. Pientä häslinkiä, pientä väljyyttä, mutta tulihan se. 😮 Oh my! Tämä siis treeniohjelmiin mukaan, vähänkö siistiä jos saan opetettua sille nuo takapositiotkin. Koko vahvistelun ja takana poikittain olon treenin aikana palkkasin namilla kerran. Enempää en voinut palkata, koska Ifa alkoi sen palkan jälkeen vaatimaan sitä palkkaa, eli oli joka liikkeen jälkeen lähdössä palkalle, katsomaan saisiko sen keittiön pöydältä vai olohuoneen pöydältä vai vai… Ja sehän ei vetele, joten sitten mentiin taas pelkillä runsailla kehuilla loppuun. Vähän Ifa tuntui siitä painetta ottavan, että sen ekan namin jälkeen ei saanut enää lisää. Tiedä sitten onko tämä hyvä merkki ja tällä treenillä saadaan kisatilanteitakin paikattua, kun ehkä päästään eroon siitä paineistumisesta, vai hajoaako koko koira kun namipalkkaan tippuu niin vähän. Se selviää x määrän aikaa kuluttua…

Eikä ne huippuhetket tähän loppunut. 😮 Seuraavaksi oli Mindyn vuoro loistaa.

14614505_10202222623082508_1130753535_o

Juuri ennen iltaruoan antoa koirille otin Mindyn kanssa minitreenit. Ensin harjoiteltiin nahkaisen jälkiesineen ilmaisua. Se on joskus mennyt paremminkin, nyt Mindy oli vähän hukassa sen kanssa. Oon siis koittanu saada kaaliin että esineen täytyy jäädä näkyviin jalkojen väliin (vahvistanut sitä palkkaamalla kun katsoo esinettä ja laittamalla palkkanamin esineen päälle), mutta se oli vähän hakusessa samoin kuin alkuun koko maahanmeno esineellä ylipäänsä. Tuon jos saa kuntoon niin seuraava suuri haaste on se, että tuo menisi suoraan maahan esineelle tullessaan, eikä kääntyisi ympäri mua kohti. En tiedä miten se pitäisi opettaa… Ei kukaan pitäisi mitään jälkikurssia? Anyone? Vinkkejä?

No, tämän jälkeen päätin ottaa muutaman sivulletulon. Äskeisestä innostuneena Mindy koitti tarjota ensin vaan maahanmenoa, mutta kun vähän olin että höh, keskitys nyt ja vähän avustin kädellä, niin saatiin Mindy keskittymään tehtävään taas. Harjoittelin samaa kuin rallyn ekalla kerralla, eli että sivulla sanotaan seuraa kun koira on hyvässä kontaktissa ja palkataan lähtemättä liikkeelle. Otin myös kaksi askelta käsiohjauksella, toinen namin kanssa, toinen ilman, ja ihan kuin sillä olisi alkanut olla joku käsitys tästä hommasta. 😮 Voi olla että kuvittelin vaan, mutta kuitenkin! No, askelten jälkeen kokeilin sitten vaan sanoa sivu ja ?!?!?!?! tapahtui ihmeitä!!! Mindy tuli sivulle ihan ilman käsiapua! Ja kaiken lisäksi teki saman vielä toistamiseen uudestaan?! Jeeeeeeeee!!! 😀 😀 Vähänkö siistiä!! Se edistyy?!? En olisi koskaan uskonut että tämä päivä tulee! Mutta niin se tuli. Wau. Niin loistavaa. 🙂

Lopuksi harjoiteltiin vielä kapulan pitoa ja ihan kuin olisi saatu nanosekuntin pidempiä pitoja. Oooo ihan loistavaa. Nyt pitäisi kaivaa jostain esiin logiikka siitä, että pitäisikö ensin lisätä joku ota-käsky vai irti-käsky? Olin vähän hukassa tämän valinnan edessä.

Anyway. Jatketaan harjoituksia. Huomenna taas rally-treenit, jeij!

14600669_10202222622802501_411386119_o

Mintin ralliura alkaa

Meijän piti päästä rally-tokon alkeiskurssille, mutta kurssi meni ja peruuntui vähäisen osallistujamäärän takia. 😦 Haluttiin kuitenkin aika tosi kovasti Emmin ja Lumen kanssa päästä rally-tokoa treenaamaan NYT, eikä joskus ensvuonna. Saatiin sitten sovittua hieno puoliohjattu kimppatreenidiili Hannan kanssa ulkokentille, ja sellaisen setin ensimmäinen kerta oli nyt eilen keskiviikkona. Hanna kertoi hieman rally-tokon perusteista jonka jälkeen siirryttiin harjoitteisiin.

Ja ihan oikeutetusti, koska seuraaminen on rallyssakin se kaiken perusta, aloitimme perusasento- ja seuraamisharjoituksilla. Hanna olikin kivoja harjoituksia meille keksinyt, ja näitä sitten harjoiteltiin silleen rastitehtävämaisesti kiertäen. Yksi piste oli vatiharjoittelua, toinen vähän samankaltainen treeni mutta tyhjällä lörpöllä houkuttelematta ja kolmannessa pisteessä keskityttiin yhdistämään koiralle mielikuvaa että “seuraa” = pidä katsekontakti.

Vatitreeni sujui Mintiltä tosi hyvin, sain sen jopa tarjoamaan liikkumista välillä ihan ilman apuja! Ja Minti oli tosi innoissaan treenistä ihan silleen “mätiiänmätiiänmätiiäntännn!” 😀 Vielä kun oppisi itse asettumaan oikein koiraan nähden. Seuraava vaihe olisi varmaan vadin madallus ja lopulta istumisen lisääminen.

Lörppötreenissä tehtiin siis sellaista harjoitusta, että kun koira laittaa etujalat lörpölle, heitetään oikealla kädellä ihan koiran vasenta kylkeä pitkin koiran taakse, mielellään vähän viistosti vasemmalle nami. Harjoituksen avulla pitäisi saada koira itse tarjoamaan takapään kääntämistä ja vielä oikein vauhdilla. Mulla oli vähän ongelmia saada heitettyä namia oikeaan paikkaan, mutta muutama hyvä toisto saatiin kyllä. Oli hauska kun sen harjoittelun jälkeen seisahduttiin vähän etäämmälle odottamaan että saan kaivettua taskuista lisää nameja niin Mindy meni ja tarjosi ympäri pyörähtämistä. 😀 😀 Täytyy siis katsoa ettei nyt sillä opeta tuota pyörähtämistä. Vaikka tarvis sen kyllä sekin oppia, että ei huono sinänsä! Se nyt vaan ei oo pointtina tässä. 😀

Kolmas harjoitus, jossa siis oli tarkoitus että koira otetaan sivulle ja kun koira oikein intensiivisesti katsekontaktissa tapittaa sua, sanotaan “seuraa” tai mitä käskynä käyttääkään, mutta ei lähdetäkään liikkeelle, vaan palkataan siitä että koira edelleen pitää sen kontaktin. Joo ei paljon ollut Mindyllä vaikeuksia tässä. 😀 Mulla oli vaikeuksia päättää missä pidän mun käden. Kummalla puolen Mintin päätä? Pitäis pitää Tintun ja mun välissä se käsi, mutta se tuntuu ihan tyhmältä. Tokossa vaan kun voi mennä pisteitä, tuomarista riippuen, jos pitää kättä koiran pään ulkopuolella.

Näitä kun oltiin aikamme tehty, alkoi tuntua siltä että nyt tulee vilu, joten otettiin sitten vähän reippaampaa harjoittelua väliin, eli sitä klassista kontaktin ja seuraamisen tarjoamista niin että itse kävellään / juostaan sinne tänne ja aina kun koira tulee mukana hyvässä kontaktissa mielellään oikeassa kohdassakin niin palkataan. Viimeks tehtiin tätä kesällä Hannan kanssa yksissä omissa treeneissämme, ja siellähän tästä ei tullut yhtään mitään kun Minti vaan paimenkoiramaisesti juoksi metrin mun perässä kokoajan. 😀 No nyt oli tullut asiaan muutosta! Sain palkata Tintua vaikka kuin monesti kun se tuli tosi hyvin mukana, varsinkin juostessa. Ok, paikka ei ollut ihan sellanen seuraamispaikka, oli vähän väljä ja itseasiassa pikkasen liian edessä, mutta hei, sentään vähän edessä eikä metrin takana! 😀 Kehitystä!

Loppuun harjoiteltiin vielä hurjalla radalla *LÄHTÖ* 2m väliä *MAALI* sitä kontaktin pitämistä liikkeessä, ja tämä piti tehdä houkuttelematta namilla. Eli koira perusasentoon ja siitä sitten liikkeelle ja koiran kehumista ja kutsumista ja kaikkea jotta saadaan katsekontakti pidettyä itsessä ja maalin jälkeen palkka oikeaan paikkaan. Tintu oli tässäkin yllättävän pätevä vaikka oltiin jo treenattu ties kuin pitkään. 😮 Joo, seuraamispaikassa on sanomista, mutta yllättävän hyvin pysyi kontakti kuitenkin! On se pätevä, eiköhän tästä vielä jotain tule. ^_^ Ensi viikkoa innolla odotellessa!