Tän viikon treenit

Tajusin just etten oo vieläkää kirjottanu Leenan koulutuksesta mitään… Ja voisinkin itse asiassa nyt pikaisesti referoida koulutuksen sisällön. 😀 Eli 17.12.2016 DT-areenalla oli Leena Inkilän koulutus, johon osallistuin Ifan kanssa. Yleisosiossa ennen koirakkokohtaisiin treeneihin menoa käytiin läpi kaksi yksinkertaista mutta helposti unohtuvaa asiaa:

  • muista aina käskytys AJOISSA
  • jos käskyä joutuu toistamaan, koira ei osaa sitä kunnolla
    • jos täytyy sanoa kahdesti, toista käsky riittävän harvoin
    • toistuvasti hoetusta käskystä voi tulla sellainen olo kuin sulta kysyttäisiin jotain, vastaisit “emmä tiiä” ja silti jatkettaisiin inttämistä
      => vähemmästäkin turhautuu

Ja koska me lähdettiin koulutukseen palkattomuus- ja paineistumisongelman kanssa, niin nää oli hyviä alkuvinkkejä. Käytiin kehässä vähän kokeilemassa saadaanko paineistumisreaktioita aikaan, mutta jostain syystä Ifa päätti mennä siihen moodiin johon se ei ~koskaan mene, eli vaelteli ympäri hallia nuuskien eikä pitänyt kontaktia. Joten saatiin siitä sitten muistutus, että varsinkin paineistumisongelman kanssa ei luoda painetta ja konfliktia koiraan. Eli hortoileva koira kutsutaan iloisesti nimeltä ja palkataan kun se tulee luokse. Myöhemmin tähän opetetaan joku huomiosana, jonka jälkeen vaikka pieni seuruupätkä ja sitten palkka.

Sama juttu niiden käskyjen kanssa. Jos ekasta käskystä ei onnistu, ei toisen käskyn auta olla sama kuin eka mutta painostavampi. Annetaan siis ensin vihjesana, ja jos se ei toimi, annetaan ihan pieni käsivihje, joista kuitenkin pyritään eroon treenaamalla liikkeet vahvemmiksi. Käskyjen kannattaisi tällaisissa tilanteissa muutenkin olla ennemmin ehdotuksia, vihjeitä, kuin suoranaisia käskyjä.

Ifan kanssa tärkeää olisi myös opetella tunnistamaan milloin se paineistuu ja katkaista juuri ennen sitä vaihtamalla johonkin helpompaan liikkeeseen. Lisäksi pitää muistaa kehua sitä koiraa koreon aikana, se kun sallittua on. 😀

Sinänsä perussettiä, mutta tosi hyvää muistutusta mulle. Reissu oli muutenkin antoisa, kun matkattiin Sannan kanssa samalla kyytillä sinne ja sain keskusteluistamme hurjasti ideoita seuraavaan koreoomme. Koreo ei oo vieläkään ihan suunniteltu, jotain sinne päin, mutta perusjuoni on kasassa. 😀 Ja sitä varten tarvitsin radion, jonka päällä olisi kansi CD-asemalle. Ihana työkaverini sellaisen sitten minulle myi, joten ollaan päästy harjoittelemaan luukun sulkemista. Tai Ifahan tajus sen perusidean silleen about samantien. 😀 Uskomattoman nopea se on hiffaamaan asioita.

Ollaan harjoiteltu radion lisäksi sivuaskeleita jalkojen välissä (toiseen suuntaan menee tosi hienosti) ja oikealla väärinpäin positiota, että se olis suora ja pysyis eikä valuis eteen poikittain. Myös siinä on sivuaskeleita harjoiteltu, yhteen suuntaan nekin menee kohtalaisesti, mutta koska koko positio vaatii vielä vahvistamista niin niistä sivuaskeleistakaan ei voi vielä paljoa sanoa. Myös doboilemaan Ifa ja Liksu on päässyt kotosalla.

Toissapäivänä tein hauskan harjoituksen Ifan kanssa. Ajattelin, että for the first time in forever, vois opettaa kunnollisen ärsykekontrollin käskyyn, tässä tapauksessa siihen radioon. Pääosinhan kaikki tollaset esineitä sisältävät tehtävät on Ifalle siinä mieles vaikeita, että se tarjoaa niitä kokoajan. Niinku joku matkalaukkuun meno, emmä saa sitä laukkua ees paikalleen ku koira on jo tunkenu sinne, ja aina ku sen vapauttaa / käskee pois laukusta ni se tunkee sinne samantien uudestaan. 😀 Joten koreossakin joutuu aika voimakkaasti käskyttämään että saa koiran pysymään pois sieltä laukusta. Ja radion kanssa kun puhutaan voittajaluokan koreosta ni tarvis ehkä olla tällaset perusasiat kunnossa.

Tein siis Ifan kanssa harjoitusta, että välissä sanoin radio, välissä kieppi, välissä maahan, välissä istu ja sen piti kuunnella että mitä mä oikein pyydän. Ja voi että se oli Ifalle vaikeeta. 😀 😀 Maahan se osas mennä aina, mut istumaan nouseminen oli vaikeeta, ja jos oli äsken tehty kieppiä, ja sanoin radio, niin teki silti kiepin ja vice versa – jos oli tehty radioo ja sanoin kieppi, ni paino radion kannen kiinni. Hämmentyneenä se tarjos aina maahanmenoa kun ei meinannut ymmärtää että mistä se palkka nyt tulee ja oikeen näki ku rattaat raksutti päässä. 😀 Tää oli siis vähän niinku sanaerottelua ja ärsykekontrollia samaan aikaan.

7.2. mennään Ifan kanssa neljän kerran rally-kurssille, kivaa! Saas nähdä millaista siellä on. 😀 Odotan ainakin innolla. Olis kiva saada näitä voittajaluokan juttuja paremmin kasaan.

Mindy on tehnyt lumiruutuja viime aikoina. Eli mä oon tampannu nameja maahan, osa lumen päällä, osa lumen alla, ja Tintu on etsinyt ne sieltä. Hyvin se nenäänsä käyttää ja on tosi keskittynyt etsimään niitä nameja. Kuopsuttelee lumen alta kaikki esiin. 😀 Enskerralla vois tehdä niin, että kävelee pidemmän reitin ruutuun ja lähettää koiran seuraamaan sitä pitkin.

Mindyn kanssa harjoittelin myös toissapäivänä lisää perusasentoa. Turhauttaa ku en saa sen seuraamista ikinä valmiiks, mutta se varmaan johtuu puutteellisesta perusasennon osaamisesta. Koitin sitä ulkona vähän hinkata, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, koira ei yhtään syttynyt mun nameille. Kokeilin sitten myöhemmin illalla samaa sisällä vähän eri nameilla ja jopas rupes vauhtia löytymään ja perusasennotkin osumaan kohdilleen. Eli pientä hiomista perusasennoissa vielä, mutta vaikuttaisi myös siltä että koira kyllä osaa kunhan vaan viitsii. Mun on tosi hankala löytää se kultainen keskitie siitä, että minkä verran voi mennä vaatimalla että nyt oikeasti teet ja minkä verran mennä nameilla lirkutellen silleen nooniin, sivulle nyt. Sit kattoo jotain tällasta videoo ja turhautuu siihen ettei myöskään oo noin leluhullu koira, että vois tällä tapaa treenata:

Täytyy vaan löytää jotain keinoja tähän. Ja pitäis muistaa treenaa kaikenlaista muutakin, tuntuu vaan hankalalta se et kotona ei kauheesti pysty mitään tekeen ja ulkona on nyt sellaset pääkallokelit et siel ei pysty tekee yhtään mitään. Pitäis päästä hallille, mutta niin… Sittekki tarttis olla suunnitelma kunnossa mitä treenaa. Liikaa treenattavaa…

No, treenattiin kuitenki tänä aamuna kahta asiaa. Kun oon miettiny että ilmasutreeneis hankaluus on se, et koira kääntyy aina mua kohti. Ni ajattelin opettaa sen menemään maahan poispäin musta ollessa. Silleen että ensin ohjataan koira kiepsahtamaan edessä pylly mua päin ja ohjataan siitä maahan. Sujui kohtalaisesti niin kauan kun oli namit ohjaavassa kädessä. Sitku otti namit pois sieltä, niin tuli täyskiepsahduksia ympäri, mutta toisaalta oli varmaan liian pikaista siirtyä heti ekassa treenissä ottaan namit pois ohjaavasta kädestä. Jatketaan harjoituksia.

Harjoiteltiin myös vähän näyttelyseisotusta aamutuimaan, kun oon aatellu ehkä ilmottaa ton kesän korvalla kehäilemään. Päädyin viime viikonloppuna Turku KV:ssa yllättäen kehään koiran kanssa, jota en oo koskaan esittäny ja jota ei nameilla esitetty ja eihän siitä meinannu sit tulla mitään kun koira vaan nuuski maata tai kyttäs omistajaa tai omistajaksi luulemaansa henkilöä. Joten aattelin että seuraava kokemus sais kiitos olla miellyttävämpi tutun koiran kanssa. No, Tinttu seisoo kyllä ihan hienosti paikallaan, täytyy vielä harjoitella vähän että miten pidetään ryhti ja sit treenata sitä kestoa, että jaksaa seistä pidempäänkin paikallaan. Ja jossain kohtaa kun kelit sallii niin täytyy taas kokeilla miten se ravaaminen sujuu hihnassa, ettei pistä peitsaten. Välissä kyllä lenkillä kun se painelee omaa tahtiaan menemään niin se menee sivuprofiilista katsottuna niiiiin kaunista ravia, että sitä vaan unohtuu katselemaan. 😀

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s