Mindy ja mettäjäljen kepit

Tarkoitus oli eilen lähteä tekemään mettäjälkeä, mutta alkujutteluissa menikin sitten suunnitelmat ihan uusiksi kun saatiin parempia ehdotuksia. Puhuttiin jäljen opettamisesta keppien kautta ja että kun koira todnäk jäljestää osaa kuitenkin, niin ihan turha sitä itse jälkeä tehdä lisää varsinkaan namitettuna vaan opettaa ne kepit ja sitten tehdä lyhyitä jälkiä kepeillä ja palkkaa vaan kepeiltä.

Tässä muodostuu nyt sitten ongelmaksi se, että en ole päättänyt haluanko tehdä metsäjälkeä vai FH:ta. Metsäjäljelle vaikuttaa että olis huuuomattavasti helpompaa opettaa koira tuomaan kepit (no helpompaa ja helpompaa kun ei meillä mitään noutaa osata), mutta FH:ssa kun ei ole hampailla esineisiin koskeminen ja ilmaisuasentokin on vähän tarkempaa niin ei voi vetää löperöks mettäs ja sit koittaa pellolla vaatia tarkempaa työskentelyä. Ja jos haluaa sen FH-kortin jättää avoimeks ni se on maahanmenoilmasu valittava ja sillä mentävä. Mut sit vaan täytyy saada tuo oppimaan että esineen pitää olla etujalkojen välissä, jotta sen sitten mettässäkin oikeasti löytää, saati sitten FH:ssa.

Kokeiltiin ensin Elinan tekemää keppiruutua, ihan pieni joku 1,5m x 1,5m alue ja kuus keppiä, tarkoituksena palkata kun menee maahan. No kyllä se ekalle meni, mutta se eka tais sitten olla jossain kusiaispesässä jossa ei tietenkään ollut hyvä maata. Sen jälkeen otettiin viel yks keppi, mut aika paljon sitä sai auttaa ja takaisin maahan käskeä. Sitä ennen se oli vaan kävelly nenä maassa kepeistä ylitte, eli siis ihan varmasti huomas ne mutta ei osannut tai halunnut reagoida.

Kokeiltiin sitten toisessa kohtaa niin, että meitä koutsannut tyyppi näytti Mindylle keppiä, heitti sen maahan ja sit odotettiin osaisko se ite tarjota siihen maate menemistä. No eipä tarjonnu. Saatiinko se ehkä kolmannella yrittämällä meneen maate kepille mutta siitä palkan saatuaan niin Mindy tarjosi vaan maahanmenoa, ei kepin ilmaisua. Makas siis joko kepin päällä tai pers keppiin päin tai meni vaan maate kepistä tuon taivaallista välittämättä eikä ollenkaa tajunnu homman nimeä. Siinä sitte koutsi vähän huomautti että niin, jos koiralla on ruoka-asiat kunnossa eikä pahemmin nälkä treenihetkellä niin ei ihme ettei treeni ihan suju kun ei se mikään korkeaviettinen koira ole.

Onhan se nyt ihan hävyttömän läskissä kunnossa taas, täytyy ruveta sitä painoa pudottelemaan. Lisää liikuntaa ja paljon tarkempaan syyniin se, että jos saa treeneissä namia niin se kans oikeasti vähennetään sitten iltaruokakiposta. Siksi se on lihomaan päässykki ku oon taas ollu retardi ja kaikki jälkinamit on ollu vaan plussaa enkä oo ruoka-annosta pienentäny. Perusseikka mut näköjään tämäkin piti taas muistutella kantapään kautta. 😀

Noh puhuttiin sitten siitä ilmaisutreenistä, että koiran fokus tarttis saada siihen keppiin. Eli ensin ihan kotona sellasia treenejä, että koira maahan ja keppi jalkojen väliin ja palkkaa kun koira katsoo / koskee keppiä. FH:llahan se ei esinettä suuhun saa ottaa, mutta muutamia kertoja vois nyt näin alkutreenissä palkata myös kepin koskemisesta että oikeasti saa vahvistettua sitä fokusta siihen keppiin. Tästä edetään sitten siihen että pidetään vaikka keppiä itte paikallaan nii että sormet osottaa keppiä ja antaa vihiä koiralle paikasta ja odotetaan että koira itse tulee maate oikeaan kohtaan kepin luo. Jos ei tule maate oikein niin että keppi jää hyvin jalkojen väliin niin heitetään vaan uus nami että saadaan koira tekemään uusi lähestyminen, ei vaihdeta itse paikkaa.

Puhuttiin myös ihan lyhyiden keppijälkien tekemisestä. Ja palkka vaan kepeiltä. Ja muistaa että jälki päättyy aina keppiin. Eikä kylve niitä nameja enää sinne jäljelle, koska miksi koira ilmaisisi kepit jos sitä palkkaa on siellä muutenkin tarjolla. Ehdotus oli että vois tehä sellasen parikyt metriä pitkän jäljen vaikka kaks askelparia leveänä ja siihen kylväis niitä keppejä sit ties kuin tiheeseen tahtiin ja lähtis siinä menemään, ainoa mitä ohjaa että koira ei pääse kulkemaan taaksepäin. Ja siinä sitten taas ilmaistaisiin keppejä.

Loppuun tehtiin vielä esineruudun alkeisharjoitus. Ja hyvä että tehtiin, koska mä olin jo ihan masentunu et eeeeei mun kannata miettiikää mitää PK-uraa ku koira on läski lapanen, ei sillä ikinä riitä vietti tai voimat mihinkään PK-suoritukseen kun ei se yhtä keppiäkään ilmase joka on sen naaman edessä maahan heitetty. 😀 Emmä oo sitä aiemmin koskaan noin nähny, mut alko jotenki tuntuu ihan toivottomalta kun ei se osaa noutaa ja ei se osaa ilmaista ja ei se näköjään tajua mistään mitään.

Esineruudussa oli koutsien omat kokeneet koirat käyny sitten jo aiemmin, ja esineet (3kpl) laitettiin samoihin paikkoihin kuin missä oli näillä kahdella koiralla ollut jo esineet. Point being että koska koira ihan ekaa kertaa tekee tätä, niin ei ole kauhean reilua eikä hyödyllistä että kohdassa joka haisee esineeltä (koska siinä on esine jo kahdesti ollut) ei olisikaan esinettä, niin ei koiraa päästä palkkaamaankaan oikeasta asiasta kiinnostumisesta. Tarkoitus oli siis Mindyn kanssa vaikka koira ihan vapaana lähteä käveleen siksakkia aluetta pitkin ja heti jos se kiinnostuu esineestä niin oikein innostuneesti palkata siitä.

Mindy oli vissiin autossa ootellessa saanu kasattua itteään, koska tää harjoitus meni paljon paremmin. Se meni nenä auki ja jopa oikeasti reagoi esineiden hajuun metsässä. Ensimmäisen löysi tosi hyvin ilman mitään apuja! Siitä pääsi sitten paljon kehumaan ja palkkaamaan. Namilla. Josta päästäänkin siihen, että *kymmenen kirosanaa* kun se ei sitä noutoa osaa kun on ihan turha palkata sitä lelulla, koska se ottaa lelun ja lähtee haneen ja jättää sen lelun jonku rallattelun jälkeen sinne mettään ja sit saan hakee sen itte takas. Ei mittää järkee, ihan perseestä. Eli treenata tarttis taas lisää.

No, kakkosesine oli pieni pehmolelu ja sen löytäminen olikin sitten vähän haasteellisempaa. Mindy kyllä selkeesti siitä vähän hajua sai, mutta koska se oli jyrkähkön kallion ja puun välissä, ei Mindy osannut hakea sitä niin läheltä kalliota (oma tulkinta). Kierreltiin siis siinä vierellä useampikin kaarros ja lopulta ihan pysähdyin hetkeksi vähän matkan päähän jolloin Mindy sai taas nenän auki ja löysi esineen ja innoissaan olikin koska tykkää pehmoleluista. 😀 Se oli just lähössä rallaa sen kanssa pitkin ruutua kun onnistuin vahingossa lassoamaan kädessä olleen liinan sen kaulan ympäri ja pysäytettyä aikeet, sain pehmon suusta pois ja pääsin palkkaamaan.

Kolmas esine oli kallion päällä kanervikossa ja sen Mindy löysi ihan hyvin taas. Sentään reagoi siihen vähän enemmän kuin keppiin, jäi edes joksikin toviksi haistelemaan sitä niin pääsi taas palkkaamaan. Sitten pois mettästä ja autolle.

Nyt on kauhean pitkä lista treenattavia asioita. Kepit kepit kepit, ilmaisu keppi jalkojen välissä, sisällä, ulkona, mettässä. Lyhyen leveähkön keppijäljen teko. Nouto. NOUTO. Ihan niinku… esineruutuesineiden nouto. Ja noutokapulan nouto. Lelujen nouto. Kun ei se nouda mitään. Puhuttiin että tätähän voi harjoitella ihan kotona, heittää jonkun villasukan ja kannustaa tuomaan sitä jne. Nahkahanskakin käy hyvin. Mitkä vaan tollaset pienesineet. Aaaagh. Turhauttavaa. 😀 Nii ja laihikselle, lisää liikuntaa ja vähän vähemmän ruokaa.

Otettiin sitten heti illalla kotona treeniä kepin kanssa. Tein silleen, että otin Mindyn jalkojen väliin, käskin maate, laitoin kepin eteen ja koitin palkata silloin kun katsoi tai koski keppiin. Aika äkkiä Mindy kyllä rupes tarjoamaan myös pään laittamista kepin päälle, siis vähän niinku leuka maassa makaamista mutta leuka maassa kepin päällä makaamista… En oikein tiedä mitä olla mieltä tästä ehdotelmasta. 😀 Tein tuota hetken aikaa kunnes siirryin nii että istuin ite lattial ja pidin keppiä edessä ja palkkailin kun makas siinä keppi etujalkojen välissä. Muutaman naminheiton tein niin että se sai tehdä uuden lähestymisen ja kyllä se ihan hyvin sopivaan kohtaan aina palasi, mutta jotenkin jäi olo että se oli enemmän tuurista kiinni kuin osaamisesta.

Hankalaa oli naksauttaa sopivassa kohtaa kepistä. Muutaman kerran koitti tassuttaa keppiä, muutaman kerran ottaa sen pureskeltavaks. Järsimisyrityksistä sanoin kyllä että höh, älä ny tollasta tee. Niistä se aina jäi kattoon mua hetkeks et häh, miksen, mut jatkoi sitten kepin huomioimista kyllä. Nyt pitäis vaan saada kestoa siihen kepin katsomiseen, ettei se ole sellasta “vilkasen keppiä nanosekuntin ja sitten tuijotan sua intensiivisesti että anna palkka”. Täytyy alkaa toistaa tätä ilmaisuharjoitusta aina sen iltaruoalla, no free food -periaatteella. Emmä kyllä ehkä jaksa tehdä ihan niin säntillisesti, ettei koskaan saa ruokaa ilmaiseksi, mutta kai se hyväksi olisi jos jaksaisi, joten täytyy yrittää.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s