Mindy BH-koe

Oisko eletty torstaita viime viikolla kun juttelin Eijan kanssa että hitsi ku haluaisin BH:n suorittaa Mindyn kans ja TOKO ALO kiinnostais kans ja rallyski tarttis jatkaa kisaamista ja ja ja… No Eija siinä haasteli että eikös Mindy ne BH:n jutut jo osaa että kisaamaan vaan. Vitsinä menin katsomaan Virkusta että oiskos kokeita tulossa ja että kas, 22.10. sunnuntaina olisi Akaalla / Toijalassa Juha Kurtin tuomaroima BH-koe.

Eija: Kysyt sinne paikkaa nyt heti!! Kyä te pääsette läpi!
Minä: Meinaatko 😬😬
Eija: Todellakin!
Minä: No apua, sinne lähti kysely 😂😂😬😬😬
Toivottavasti ei oo paikkaa vapaana 😂😂
Eija: Hyvä Anna!! 👏

Illalla tuli viesti että paikka oli vapaana. Sinne se oli sitten sunnuntaina suunnattava. Meille oli arpoutunut vika pari ja siinä ensin suoritusvuoro tottikseen, parina juoksunarttu. Heti ensimmäisen parin aikana alkoi hiljalleen leijua lunta taivaalta alas. Kiva… Aluksi nähtiin yksi oikein toimiva suorituspari, jonka jälkeen sattuikin sitten pari äksidenttiä kun koira otti ja lähti seuruusta paikallamakuussa olevan koiran luokse, ja yksi koira päätti kesken seuruiden henkilöryhmässä ja ennen vapaana seuruuta ottaa asiakseen pöhistä ihmisille niin, että heidän matkansa keskeytyi siihen.

No, oman vuoron koittaessa kentälle sitten lähdettiin, jännityksestä jäykkänä. Mä en oo ihan oppinut vielä että miten Mindy pitäis optimaalisesti viritellä suoritukseen, niin että se olis kuulolla ja ymmärtäis että mennään tekeen hommia muttei olisi ihan loppu jo kuitenkaan.

Sunnuntaina nuo virittelyt selvästi epäonnistuivat. Tinttu oli tosi kiinnostunu hajuista kentän ulkopuolella jo, ja kentälle mennessä se ei todellakaan ymmärtänyt että nyt tultiin hommiin. Hihnaseuruussa se luuli olevansa päiväkävelyllä ja haahuili minne sattu. Oli metrin edessä, metrin takana, metrin sivulla, haisteli maata, haisteli ilmaa. Täyskäännöksessä se oli jatkamassa perällä olleesta portista ulos ja kun hihna kiristyessään nykäisi sen takaisin matkaan, niin Mindy oli tulossa mun oikealle puolelle ja mun piti auttaa se takas vasemmalle. Sakarassa haahuilu vaan jatkui. Henkilöryhmä ei mennyt mitenkään mairittelevasti. Seistessämme perusasennossa ekan henkilöryhmän jälkeen tajusin että oho hups ainiin, unohdin sen sakaran jälkeisen pysähdyksen. Hyyyyyvä. Mutta eipä sille siinä enää mitään voinut. 😀

Hihna kun otettiin irti niin Mindy vähän petras et jaa seurata piti, okei. Henkilöryhmässä se ei silti mennyt kunnolla, meinas kaks kertaa oikasta mun oikealle puolelle silleen ???????????. Perusasentokaan ei meinannut löytyä pysähdyksessä. Vapaana seuruu aavistuksen parempi kuin hihnassa, mutta seilasi vähän siinäkin. Juoksuosuudella innostui niin, että pyörähti mun edellä, sen jälkeen kiersi taakse ja tuli mun oikealle puolelle???? josta jouduin kiepauttaan sen etukautta takas vasemmalle. Siinä meniki sit jo kaikki askeleet ihan hukkaan, ei tullu hitaita kymppiä jne. Tällä kertaa muistin sentään pysähtyä sakarassa täykkärin jälkeen.

“Liikkeestä” istuminen oli ihan ok. Valmisteleva osa olisi saanut olla parempi, mutta tää oli varmaan koko kokeen ainoa arvosanan “hyvä” saanut liike… 😀 “Liikkeestä” maahanmeno ok, mutta Mindy ei meinannut lähteä mukaan ensin ja sit menin itte sekoilemaan ja sanoin koiralle sekä “maahan” että “odota”, kun ois pitäny sanoa vaan yks käsky. Luoksetulokäskystä Mindy tuli – ja lujaa – niin lujaa että paino sitte pari metriä ohitte ja sieltä takaa kaarsi sitten suoraan sivulle. Ihan jees kun ei oo tällastakaan treeneissä tehny johonki viimesee tuhantee vuotee.

Varmaan tosi moni näistäkin sekoiluista tosin meni mun jännityksen piikkiin.

Sitten vielä paikallamakuun vuoro. Sellasen kolmisen minuuttia se siellä makas, melko levottomana tosin. Katteli toista koiraa, mua ja viereistä pusikkoa ja nuuski paljon. Lopulta nenä lähti viemään; Mindy nousi seisomaan ja haisteli kentänlaidan pusikkoa hetken aikaa antaumuksella. Otti siinä nuuskiessa pari askelta mua kohti, nuuski vähän lisää ja istui miettimään että mitäs tässä nyt pitikään tehdä. Kun toinen koirakko tuli vapaaseuruuosuudellaan sakaraan siihen vähän lähemmäs, Tinttu päätti et ok ei mun ehkä pitänykkää maata täs enää ja kipitti mun luokse. Mä vaan kuulin metallikaulaimen kilinän yhtäkkiä ja käännyin ja huomasin kun se sieltä riensi mun luokse. Kurtti sanoi siitä että kun kerran lähti niin kiva että tuli mun luo eikä mennyt toisen koiran luo. Siihen olis testi tyssänny jos olis toisen luo menny, nyt saatiin kuitenkin vielä arvosana tyydyttävä tuostakin.

Lopuksi sitten kaupunkiosuudelle. Tinttu oli kaikesta tästä jo jotenkin normaalia enemmän kierroksilla ja teki ihme piruetteja siellä kävellessä eikä ollut ihan oma rauhallinen itsensä. Mutta ei se mitään ihmeitä kuitenkaan derpannut vaan ihan rauhassa suhtautui kaikkeen vastaantulevaan ja ohimenevään.

*kättely* “Suoritus hyväksytty.” JEEEE!

MindyBH

Vaikka meni kyllä ihan päin sitä itteään. 😀 Hävettääkin melkein. Mutta jännityksen piikkiin. 😛

Haluatte kuitenkin tirkistellä tätä ultimaalista kammotusta, joten video on saatavilla myös:

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s