Archive | December 2019

Treenipohdintoja

Syvennyin tänään vähän enemmältikin pohtimaan meidän treenaamista ja kirjoitan nyt tänne ylös pohdintojani, jotta ei pääse unohtumaan että mitäs sitä tulikaan ihmeteltyä. Kaikki lähti liikkeelle varmaan siitä, kun löin tulille Perusasento-podcastin jakson #8 koiran ensimmäinen vuosi. Kuuntelin sitä ruoanlaiton ja ruokailun ohessa vähän “vasemmalla korvalla”, mutta sellainen teema kuin sosiaalinen palkka jäi sieltä kummittelemaan mieleen. Illemmalla lykkäsin sitten Googleen hakusanaksi “sosiaalisen palkan rakentaminen” ja luin hakutulokset [ 1 ] [ 2 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] ja rupesin kokoamaan ylös listaa erinäisistä pohdinnoista.

Sosiaalinen palkka on varmasti yksi asia, joka mun tulisi koirilleni rakentaa. Niin Ifalle kuin Mindyllekin. Mieli kysyy kyllä heti, että miten suuria kokonaisuuksia kannattaa alkaa 11v koiralle rakentaa, mutta hei, tuskin siinä mitään häviääkään. 😀 No, se kävi sosiaalisesta palkasta ja sen rakentamisesta nopeasti selväksi, että rakentaahan se todellakin täytyy. Ei se koira siitä automaattisesti palkkaudu. Ei tietenkään, jos se niin tekisi niin tätä ei tarvitsisi pohtia kun homma olisi kunnossa jo. Saamani käsityksen mukaan tämä lähtee pitkälti siitä, mitä monesti muutenkin sanotaan: kehu koiraa ennen kuin annat namin/lelun. Konseptia vaan viedään vähän pidemmälle, kun sosiaalisen palkan ei tarvitse olla pelkkä puolilakoninen: “hyvä”. Ohjaaja voi vaikka villiintyä riehumaan koiran kanssa osoittaakseen aitoa tyytyväisyyttä koiraa kohtaan. Ja kun koira on palkkaantunut tästä sosiaalisesta palkasta, se voidaan sen jälkeen palkata myös namilla/lelulla. Näin saadaan rakennettua sitä sosiaalista palkkaa, että joskus siitäkin tulee myös nami/lelu.

Väittävät myös, että koirat tykkäävät lotota – siis sillä tavalla että pitää mielenkiintoa yllä, jos joskus kehujen jälkeen tulee muukin palkka, joskus ei. Itse olen tämän suhteen kamalan skeptinen ja varmaan itse niin kiinni niissä muissa palkoissa, että loppuu usko että koira tekisi enää mitään jos kerrankin jättää sen palkkaamatta ruoalla. 😀 Siinäpä ehkä ongelman ydintä myös. Eipä tässä kai auta kuin lähteä treenaamaan ja kokeilemaan.

Aito tyytyväisyys koiraan mainittiinkin tuossa jo aiemmin, ja se onkin sitten yksi harvinaisen vaikea konsepti mulle kun tullaan virheisiin suhtautumiseen. Mun pitäis opetella toisenlainen suhtautuminen virheisiin, eli juurikin se tyyli että alkaisi nähdä virheet tilanteina, joissa saa lisätietoa ja oppii jotain uutta. Nähdä ne mahdollisuuksina eikä uhkina. Nyt turhaudun virhetilanteissa erittäin herkästi ja kaiken lisäksi syytän niistä kokonaan koiraa. Odotukset ovat jotenkin aina liian korkealla, ajattelen aina että koira kykenee paljon enempään kuin mihin olen sitä itse kunnollisesti valmentanut. Tai en mä systemaattisesti ajattele, että totta kai se pystyy parempaan kuin mitä olen kouluttanut, mutta tiedostamattani huomaan sellaista olettavani, nyt kun asiaa ihan pohtimalla pohtii. Tässäpä sitä ohjaajan pääkopalle haastetta.

Epäonnistumisiin suhtautumiseen liittyen yksi aihe, jota en vielä syvällisemmin pohtinut mutta jota tarvitsisi kyllä syvällisemmin pohtia, on että miksi kilpailen, mikä on tärkeää kilpailemisessa. Tämä olisi tarpeellinen pohdinta-aihe myös setviessä sitä, miksi mä jännitän kisoissa niin kamalan paljon. En tiedä kuinka diipiksi tuon pohdinnan vetäisi, että lähtisikö kevyesti siitä että olisi kiva esittää epätyypillisemmän rodun osaamista, vai sukeltaisiko suoraan syvään päätyyn pohdinnalla siitä että kun on lapsena saanut hyväksyntää vain hyvistä koetuloksista, niin nyt hakee omaa validointiaan hyvien tuloksien kautta, tahtoen niin kovasti onnistua että voisi kokea olevansa jonkin arvoinen, kokea olevansa hyvä. Ei sillä, aika paskan harrastuksen valitsin jos haluan tuolla tavalla välillisesti etsiä jotain muka-hyväksyntää, kun valitsin sitten harrastuksen jossa on elävä luontokappale eli koira toisena osapuolena. 😀 😀 Olis ehkä pitänyt valita harrastus jossa kaikki on itsestään kiinni niin ei olisi koiraa jota syyttää siitä, että ei itse onnistunut. Minun “vikanihan” sekin on, kun ei koiran kanssa onnistuta, ymmärrän sen järjellä, mutta tunnepuolen kanssa on vielä tekemistä. Mites se oli että harrastamisen pitäisi olla kivaa rentoa yhdessä tekemistä… 🙂 😀

Lukemissani teksteissä tuotiin esiin myös se, että ohjaajanhan pitäisi olla koiran tuki ja turva. Allekirjoitan tämän kyllä täysin. Mutta jälleen, milläs olet sitä kun vaadit koiraa osaamaan paremmin kuin mitä on opetettu, etkä ole aidosti tyytyväinen kuin suorituksiin joissa koira todella on ylittänyt kaikki odotukset.

Tunnetiloihin liittyen mietin olisiko paineistuvalle Ifalle hyväksi opettaa treenaamiselle jotkut start ja stop buttonit, joilla se saisi itse kerrottua milloin haluaa treenata ja milloin menee liian pitkälle. En vaan tiedä että mitä nämä buttonit voisivat olla, tai oikeastaan sitäkään että miten opettaa ne koiralle. Start button nyt luulisi olevan selkeä: pyydä koira tekemään jotain -> koira tekee sen -> treeni alkaa -> repeat kunnes koira ymmärtää kaavan että tästä liikkeestä seuraa treeniä ja voi alkaa tarjoamaan sitä. Stop button sitten varmaan samalla menetelmällä, että treeni käynnissä ja aina tietyn manööverin kautta se loppuu. Mutta että mikä voisi olla sellainen käyttökelpoinen start ja stop button? Mites sitten kun kisoissa koiraa jännittää ja start buttonia ei vaan kuulu? “Juu sorry ei voida tulla kehään vielä, en oo saanu Ifalta vielä start buttonia, ootellaan ny hetki vielä…” 😀 Ja entäs sitten kun se koira vetää stop buttonia kesken kisasuorituksen? Kauhuskenaarioita. 🙂 Tai ei kai ne kauhuskenaarioita ole, ne vaan kertoisi että koira ei ole valmis siihen mitä olen siltä pyytämässä?

Enemmän vähemmän sulavasti tuosta päästään toiseen esille nousseeseen teemaan: treeni- ja koetilanteet eivät saisi erota toisistaan kovin paljon. Okei, tätä on kiva miettiä sen osalta että hei, olen just tehnyt tätä treeneissä: mennyt paikalle, laittanut tavarat valmiiksi, vaihtanut koreovaatteet päälle, tehnyt pari temppua ja mennyt kehään vetämään koreon. Mutta. Se isoin mutta. En voi mennä kisoihin niin, että pääsen saapumisesta vartin sisään kehään. Eli pitääkö mun nyt alkaa tekemään jotain 3h hallivuokrauksia, joissa ensimmäiset 2h vaan soitan musiikkia ja hengailen ja syön kanttiiniostoksia?? Jotta saan treenistä kisanomaisempaa. 😀 Koska siinä odottelun aikana koiran motivaatiolle oikeasti tapahtuu jotakin. Ifa varmaan ehtii kuluttaa itsensä siinä odotellessa, koska se ei oikeasti rentoudu siinä. Patoaa ahdistuksen sisäänsä, ja kun lopulta olisi oma vuoro niin tekemisestä ei tule enää mitään. Että kai se on se 3h hallivaraus sitten vaan tehtävä, edes kerran, for the science. 😀 Ja toisaalta, teksteissä mainittiin myös lämmittelyn tärkeydestä ja siitä, kuinka koirat purkavat stressiä liikunnalla. Auttaisiko, jos kisoissa käytäisiinkin lämmittelylenkillä sen sijaan että vaan odotetaan vuoroa häkissä? Se menee sitten siihen tasapainoiluun siitä, että saisi Ifan energiatasot kohdilleen, että ne eivät ehtisi liiaksi laskea ennen kehään menoa.

Ifan kanssa ei enää ehdi, mutta jos joskus sekoan ja hankin vielä uuden koiran niin sille opetan tämän nyt muutenkin kovassa nosteessa olleen taukomattosysteemin. Jotta saa selkeämmin koiralle ilmaistua että milloin rauhoittua ja milloin tehdään. Mindylle tuosta ei ehkä olisi niiiiiin paljoa hyötyä, kun se tuntuu rauhoittuvan milloin ja missä vaan kunhan mä olen siinä lähellä. Se ei ole sellainen kuin Ifa, joka viime kisoissa makasi hallin lattialla pedin ulkopuolella ja taukoamatta tuijotti mua odottaen että milloin jotain tapahtuu. Tinttu osaa ottaa lunkisti, maata selällään ketarat kattoa kohti heti kun liike lakkaa minuutiksikin. 😀

Mindyyn liittyen on myös auki sellainen tyhmä(?) pohdinta siitä, että miten leluilla kuuluu palkita. Yksinkertainen vastaus kai kuuluu, että no silleen että se koira palkkaantuu siitä. 😀 Ok, mutta Mindy palkkaantuu siitä että se ottaa lelun suuhun ja lähtee juoksemaan rinkiä ympäri hallia/kenttää/pihaa, eikä todellakaan lopeta sitä kutsusta. Voin pistää lelun pitkän liinan päähän, mutta sitten multa lähtee käsi ja koiralta katkeaa niskat kun se naru loppuu koiran juostessa, tai tuntuu ettei koira nauti siitä enää samalla tavalla, kun ei pääse niin vapaasti rälläämään. Mutta olisi kiva, että palkkaustilanne olisi hallitumpi. Että mä päättäisin kauanko se palkkaushetki kestää, eikä niin että seison 5min paikallani odottamassa että joko voitais jatkaa. Se on sitten sitä tasapainottelua taas sen välillä, että mistä koira oikeasti palkkaantuu vs. minkä verran tarvitaan hallintaa/jotain.

Että sellaset pohdinnat tähän lauantai-iltaan. 😛

Tinttu rentoutuu

Tinttu rentoutuu koiratanssikisoissa

Hallilla treenaamassa

Ruvettiin oikein ahkeriksi ja vuokrattiin treenihallia Porissa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina treenimme oli vähän huonosti suunniteltu. Ajatus oli lähinnä takaperin ketjuttaa koreota ja koittaa silleen saada rakennettua palkattomuutta parempaan jamaan, purkkipalkan häämöttäessä aina lopussa. Ifa ei kumminkaan ollut ihan täyshyvässä vireessä ja hommat rakoili aika pahasti jo aika alusta lähtien. Kaiken lisäksi kun oltiin useampi ketjupätkä otettu, päätin ottaa treenissä koko ohjelman läpi. No eihän siinä nyt ollut enää mitään järkeä, kun ei Ifa ihan sellaista toistomäärää kestä, jonka lisäksi se alkoi olla jo aika täynnä nameista. Siinä sitten oltiin lopulta huonoissa fiiliksissä taas molemmat. Maltoin tällä kertaa kuitenkin pysähtyä miettimään että mistäs tää nyt johtuu että menee ihan penkin alle, ja tajusin siinä juuri nuo että a) ihan liikaa toistoja alla ja b) aivan liian kylläinen koira jo.

Seuraavana päivänä homma oli vähän paremmin lapasessa. Suunnitelma oli kisanomaisesti, että paikan päälle, koreovaatteet päälle, kännykkä videointiasemiin, pari helppoa temppua palkaten ja sitten kehään vetämään koko koreo ja niin, että palkkaan siellä pari kertaa välissä kun menee hyvin. Ajatuksena että jos se koko koreo ei ihan riittävän hyvällä vireellä / tekniikalla pelitä yksinään, niin turha sitä hieroa silleen vaan otetaan sitten välipalkat käyttöön ja haetaan parempaa fiilistä. Tämän jälkeen ei sitä koreota enää hierottaisi, vaan kokeiltaisiin yhtä uutta musiikkia ja sen jälkeen, no, jotain.

Suunnitelma piti kohtalaisen hyvin. Se mikä rakoili, oli koko koreon välipalkkojen määrä. “Pari” oli aika monta tällä kertaa. 😀 😀 Enkä lähes järjestään palkannut hyvistä kohdista kuten piti, vaan “tämä hajosi ensin ja sujui sitten avustettuna” -kohdista mitä nyt asiaa videolta tarkastin. Mutta pääasia että lopussa oli hyvä fiilis ja sai tyytyväisenä palkattua koiraa! Ja tuo mun takana tehtävä “pohje”-positio on niin epävarma vielä, että sitä palkkasin ja avustin ihan suosiolla. Täytyy nyt miettiä miten edetä tämän ohjelman treenien kanssa. Ongelmallista oli kun en saanut tällä kertaa sekä musiikkia päälle että videota otettua, joten nyt on pelkkä video ilman musiikkia. 😀

Koko ohjelman vedon jälkeen testailtiin yhtä uutta potentiaalista HTM-biisiä. Katsotaan tuleeko siitä HTM Ifalle vai Mindylle vai yhtään kenellekään… Hauskaa oli, mutta mitään järkeä ei tullut videoista, joita otin kännykkä kädessä samalla kun ohjasin koiraa – 75% videoista pelkkää hallin seinää tai lattiaa. 😀 Vähän kyllä ehkä houkuttais jo haudata toi TCT:n Lavatanssit. Se on vähän niiin kuin nähty, kerran suunnilleen onnistunut, niin kauanko sitä vielä jaksaa hieroa…

Biiisikokeilun jälkeen harjoiteltiin huvin vuoksi meidän kesäisen FS ALO -suunnitelman juttuja. Naksuttelin musta pois päin peruuttamista ajatuksella, että saisko siitä niin vahvan, että pystyy samalla itsekin peruuttamaan kauemmas. Välillä onnistui, välillä ei, mutta tää nyt on tällasta hömpöttelyä. Harjoiteltiin myös makuulta seisomaan nousemista ilman että jalat liikkuu ja siinä etäisyyttä mukaan toimintaan.

Noiden jälkeen Ifa oli edelleen jotenkin niin liekeissä, että totesin että no, kai me voidaan yhtä hyvin kokeilla sitä meidän koko FS ALO -suunnitelmaa, koska se ei ole mitenkään korkealla prioriteettilistalla että se PITÄÄ PÄÄSTÄ ESITTÄMÄÄN. FS ei oo pruukannu Ifalta kisatilanteissa oikein luonnistua, joten voi olla että tää jää korkeintaan möllitason kisoihin, mutta katsotaan. Vedettiin koreo läpi – jälleen ilman musiikkia – ihan vaan perstuntumalla ja saatiin aika prikulleen koreon mittainen aika käytettyä. 😀 Ajoitukset vaan ei mennyt ihan putkeen varsinkin kun sekaan tuli pientä sättäystä, mutta treenaa nuo nyt vähän rakoilleet hommat vahvemmiksi (käsiapuja pois jne) ja saa musiikin mukaan johon ajoittaa toiminnan niin ihan kivahan tuosta voisi tulla. Leikkaa-liimasin tuohon suunnitellun musiikin päälle niin on enemmän iloa laittaa video jakoon. 🙂 Niin juu ja ohjaaja tietty hankkii vähän eri vaatteet jos tätä ohjelmaa koskaan esittää – vähän vääränlainen tunnelma tuossa lavatanssivarustuksessa. 😀

18.1.2020 haetaan Mindy kotiin ja nähdään pennut samalla. ❤ Mindyhän on tosiaan nyt Sonjalla synnytettyään 1.12.2019 7 pentua. 4 urosta ja 3 narttua, yksi musta uros ja loput harlekiineja. Tammikuussa päästään sitten jatkamaan Tinttenin kanssa tekemistä ja sitä odotan kyllä innolla. ❤

Itsenäisyyspäivän tanssit

Aloitettiin ja lopetettiin tämän vuoden koiratanssiura itsenäisyyspäivänä Vantaalla partacollieiden tanssikisoissa. Jatkettiin vanhalla TCT – Lavatanssit ohjelmalla. Vähitellen alkaa hiipiä fiilis että pitäiskö keksiä uusi musiikki jossain kohtaa, mutta mutta… Pohditaan.

Ifa tuli halliin hyvällä fiiliksellä ja ihan intona. Kun sitten jotain 2h myöhemmin mentiin kehään, oli vire jo laskenut kuin lehmän häntä ja innostus vaihtunut ahdistukseen. 😦 Tiesin heti aloitusasennosta, että jaahas, tää ei tule sujumaan. Ifa jätätti ja lipesi positioista pois, vaati hirveää houkuttelua ja käsiohjaamista. Kaikki suunnittelemani käsien liikkeet ja tuomareiden huomioinnit ym. jäi toteuttamatta Ifan tuskastelun takia. Improvisointia jouduin toteuttamaan enemmän kuin ikinä ennen. Harmitti ihan hirveästi tulla kehästä ulos, kun olisi halunnut tulla sieltä ulos tyytyväisenä koiraan, mutta kun on nähnyt koiralta paljon parempaakin ja nyt oli vielä pitkä tauko tarjoiltuna alle ettei luulisi kyllästyttävän ainakaan, niin ihan päin prinkkalaa koko veto ja oivoi. Ei saisi koiraa syyttää vaan pitäisi peiliin katsoa, että tänään näissä olosuhteissa ei tämän parempaan pystytty. Mutta kun tuntuu että se että mihin pystytään on niin paljon jostain tähtien asennosta kiinni, että niin, no, harmittaa. Harmittaa se, ettei pystynyt itse olemaan vilpittömästi tyytyväinen koiraan ja koira sen varmasti aisti. Ei muuta kuin ohjaaja kallonkutistajalle…

Heli Nousiainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 36p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p
Koreografia 37p
“Musiikin tempo oli hyppysissä. Takana tehdyt positiot eivät olleet mielekkäintä koiralle, ohjaajan edessä ja sivulla tapahtuvat liikkeet taasen oli. Vielä hieman hapuilua osassa positioita. Käsiohjausta olisi voinut vielä hiukan häivyttää.”
146p
Johanna Saariluoma
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 39p
“Koira työskenteli tauotta halki ohjelman. Muutama tekninen haparointi ja ajoittain tarvittiin harkittu käsiavun lisäys ohjaajalta. Musiikki ehkä aavistuksen vahva koiralle. Parilla kaunis suhde toisiinsa.”
161p
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 42p
“Sujuva ohjelma, joka sopii koirakolle. Tänään positioissa oli pieniä puutteita, vaikkakin monipuolisesti esitetty.”
161p