Archive | January 2020

Nadjan opissa

Hurautettiin sunnuntaiaamuna 26.1. Saloon EHYT-areenalle saamaan Nadjalta vähän eväitä koiratanssiurien edistämiseen. Oli taas todella antoisa päivä niin omien treenien osalta kuin muiden treenejä seuratessa. Toisten edistymistä on aina niin ilahduttavaa seurata.

Molempien koirien agendalla on nyt ruokapalkan arvon laskeminen vähäeleisyyden kautta ja sosiaalisen palkan arvon kohottaminen oleellisempana osana treeniä. Tähän saatiin hyvää ohjeistusta, ja Nadja arveli että se toimisi sekä Mindyn kuumumiseen kisan edetessä että Ifan ongelmiin.  Eli suuret kehut ja eleetön namipalkkaus purkista, ei taskusta. Vapauttaa aina samalla tavalla, joskus kutsuu siitä uudelleen hommiin, joskus menee hakemaan namipalkan. Jos koira vapautuksesta sinkoaa namipalkalle päin, niin aina kutsu takaisin hommiin tekemään jotain ennen palkkaamista namilla. Sähläämisen ym. vähentämiseksi olisi hyvä lopettaa johonkin “staattiseen pitoon” eli esim. seuraamispositiossa hetken paikallaan odottamiseen ennen vapautusta.

Mindy vastaa mun mielestä sosiaaliseen palkkaan Ifaa paremmin. Ifa on äärettömyyteen ahne, ja vaikka mä olenkin sille melkein kaikki kaikessa, niin ruoka on sille kaikki kaikessa. Mindylle väitän että minä ja ruoka ollaan paljon tasaväkisemmissä väleissä. Joskin toisaalta on joskus hankalaa, kun Mindy ei ole samalla tavalla “eloisa ja viehkeä” kuten Ifa, niin joskus epäröi itse sitä että no innnostuiko se koira nyt tästä, palkkaantuiko se, mikä sen mielentila on, häh. Ei sillä, niin, kummankohan rodun rotumääritelmässä lukee “eloisa ja viehkeä”, beauceronin vai harjakoiran. 😀 😀 Puhuin tästä Nadjan kanssa ja hän sanoi heti sitä että älä yhtään yritä vaatia koiralta sellaista mitä se ei ole. Tinttu tekee tosi rehdisti hommia eikä sen tarvii olla salamannopea kaikessa ollakseen hyvä, monesti maltti on paljon parempi asia.

Siitä huolimatta että Ifalle ruoka on number 1, se lähti tosi hyvin palkkautumaan tossa treenissä myös mun sosiaalisesta palkasta. Olin ihan sata varma et joka kerta ku vapautan sen ja koitan kehua sitä niin se vaan juoksee palkalle, mut ei! Teki sen vaan ihan muutaman kerran. Oli ihana nähdä miten se oikeen kiemurteli onnellisena kun kehuin sitä ja teki jopa omia pyörähdyksiään.

Tota tyyliä voi treenata sekä tekemällä koreota että vaikka ihan vaan kävelemällä takaperin ja siitä pyytämällä koiralta randomisti pyöri, pujottele, kierrä ohjaaja jne. ja aina välillä sitten vapautus ja taas hommiin, tai sivu, odota, sivu, seuraa, odota, sivu, odota, sivu jne. Pidempien / oikein hyvin menneiden pätkien jälkeen voi antaa useamman namin putkeen purkilta.

Ifa harjoittelikin pitkälti sitten pelkästään tuota, ja myös “kuminauhan venyttämistä” eli sitä, että kun nyt on voittajaluokan koira niin vähän pitäis kyetä tekeen hommia myös vaikka olis väsy. Eli treeneissä myös opetetaan koiraa jaksamaan vaikka olis pidempää odottelua yms. takana. Siihenhän nää meijän neljän tunnin sessiot on täydellisiä, kun käyt itte pari kertaa kehässä ja välissä seuraat muita – ei tarvii yksinään maksaa neljän tunnin hallivuokraa vaan istuakseen odottamassa siellä. 😀 Kätevää. Ifan kanssa hiottiin myös pikkuisen sitä, kun se jalka-positiossa seilaa ees taas ja Nadja totesi että se johtuu mun suorana olevasta kädestä. Todettiin, että jos pidän käden alhaalla apuna Ifan tullessa positioon mutta sitten nostan käden lantiolle / pepun päälle niin että käsi pysyy paikallaan mun liikkuessa niin Ifakaan ei seilaa ees taas. 🙂

Mindy harjoitteli myös suoraan peruuttamista ja ohjaajan ympäri peruuttamista. Ympäri peruutuksen todettiin olevan tosi hyvällä mallilla, nyt vaan käsiä ylemmäs ja muistaa aina palkata eri kädestä kuin millä on ohjannut. Suoraan peruutuksessa todettiin, että takatassutarget vois olla se ratkaisu, jolla saadaan koira ymmärtämään mitä halutaan. Tätä jumpattiin jonkun verran, riittävästi todetaksemme että mä oon taas tehnyt vähän liikaa asioita koiran puolesta enkä oo jättäny sille miettimisaikaa. Joten nyt malttia omaan tekemiseen, että ei ne koirat aina tarvii niin paljon apuja. Nyt jumpataan sitä, että koira ihan läheltä takatassutargettia hahmottaisi nostaa itse takatassut sinne targetille. Sen jälkeen ohjataan koira juuri ja juuri alas targetilta ja eikun takaisin taas. Katsotaan kuinka jumppailut lähtee sujumaan. 🙂

Ihan treenin viimeinen hetki oli kyllä pahin. Kysyin Nadjalta että milloin sitten kisaamaan, ja hän sanoi että no hän menisi kyllä heti, mutta jatkaisi sitten vaan taustalla näitä treenejä. Käytiin keskustelu siitä mitä mä haluan kisoista, ja että ehkä suurin työ tarttis tehdä mun ajatusmaailmassa kisoissa ollessa. Sitten Nadja sanoi, että “tai sitte vaa meet sinne kehään ylpeenä siitä miten hieno koira sulla on, koska, no, sulla on ihan todella hieno koira”, ja mä liikutuin niin että aloin itkeä. 😀 😀 Tällaista tää koiraharrastus, joskus nauretaan, joskus itketään. Koiraurheilun iloa.

83727225_323876035175892_1415788282104512512_n

Onko se kissa? Onko se lepakko? Ei, se on beauceron. 😀

Lauma koossa taas

Viikko sitten ajeltiin Suomen toiselle laidalle ja reissusta palattiin Tinttu kyydissä takaisin tänne Lounais-Suomeen. Nyt on kolmen kopla kasassa taas ja kuten näkyy, varsinkin Liksu on tilanteeseen oikein tyytyväinen. 😀

Liksu ja Mindy sohvalla

Mindyn kanssa on elämä jatkunut tosi hyvin. Olin aluksi huolissani että kauankohan menee kaikilla taas sopeutua ja mitenköhän kauan menee että voi taas treenejä jatkaa ja muistaakohan Mindy mitään mitä oon sille opettanu ja ja ja… Ja eihän sitä huomaisi jos ei tietäisi että ei olla vuoteen nähty ollenkaan. 😀 Kaikki on täysin ennallaan. Mindy muistaa kaiken mitä on treenattu, eikä se ole ollut sen oloinen, että olisi “vieroitusoireita” pennuista, vaikka niitä hoitikin todella tunnollisesti. Treenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja huomenna käydään ihan valvovan silmän alla hallilla treenaamassa. Vanhat treenit on ollut Mindyn muistissa niin hyvin, että *krhm*, päätin sitten ilmoittaa sen Janakkalan kisoihin 2.2., kun olin sinne joka tapauksessa menossa ja kisoissa oli vielä tilaa. 😀 Sitäpaitsi, mulla oli muutenkin lisenssikin jo ostettuna. 😛 Muutenkin tän vuoden ideana oli, että kisataan ALO:ssa sen aikaa että saadaan koulari, ja treenaillaan samalla AVO:n liikkeitä. Sitten kun ne on hanskassa, niin AVO:on kisaamaan ja VOI-liikkeet treeniin. Hankalinta voi olla keksiä ne AVO- ja VOI-liikkeet että mitäs sitä nyt sitten opettaisi… 😀

Kirjasin lapuille ylös treenattavat asiat niin Ifan, Mindyn kuin molempienkin kanssa.

Mindy

  • seisominen
  • positiivinen vahvistaminen harjaamiselle
  • peruutus suoraan
  • peruutus ohjaajan ympäri
  • tassu olkapäälle
  • leuka päälaelle
  • kurre

FS AVO-suunnitelmatkin valottuu tossa vähän. 😉

Ifa

  • purkki (=pidempiä pätkiä, palkka purkista)
  • positioissa odotus
  • kierrä
  • positiivinen vahvistaminen hampaiden harjaamiselle

Ainoo vaan että kierrä-tempun nimi täytyis vaihtaa. Tajusin Mindyn kanssa, että ilmankos se koira tekee vähän mitä sattuu, kun “kierrä” ja “kieppi” on niin samanlaiset sanat. Duh.

Molemmat

  • jumppaa maahan-seiso-maahan -hissikaukoja (ihan vaan jumppana, Ifan tokoilut on tokoiltu)
  • tasapainotyynyllä myötä- ja vastapäivään pyöriminen (ja niihin käskysanat)

Ihanaa sanoa: musta tuntuu että Ifan treenit on menny eteenpäin. Purkkitreenit on auttanut siihen, että se jaksaa pidempää pätkää alkamatta ääntelemään. Oon myös ehkä tehnyt oikeita asioita, että jos koira on valmiiksi ollut kauheassa piippaustilassa, niin en oo tehnyt treeniä joka provosoi piippaamaan lisää, vaan on sitten ensin vaikka harjoiteltu tuota hampaiden harjaamista, siitä laskettu kierrokset, sitten vähän positioissa odottamista ja jos koira on edelleen ihan innoissaan niin sitten vielä lyhyet purkkitreenit. Positioissa odottaminenkin oli alkuun ihan mahdotonta, ei odottanut kirveelläkään sitä että saan kumarruttua palkan sille (esim. frontti-positiossa, positio 2), vaan lähti aina liikkeelle ennen sitä. Soveltuvamman mielentilan ja apukäskyjen kautta saatiin sekin sujumaan. Kaiken lisäks oon hyödyntänyt yhtä noiden pedeistä “taukomattona” ja se on toiminut ihan uskomattoman hyvin. Tai siis… ei Ifa sinne mitenkään rauhoitu ja rentoudu, mutta kykenee monesti odottamaan hiljaa paikallaan kun mä mietin että mitenkäs nyt korjata edellistä harjoitusta, tai että mitä muuten vaan tehtäisiin seuraavaksi. 😀 Muutenhan Ifa on tollanen kauhean levoton steppaaja-piippaaja, mutta kun muistaa palkkailla sinne petiin kans sitä taukokäytöstä niin kyllä se on jotain tulosta tuottanut, vaikken ois ikinä uskonut.

Hyvin paljon mahdollista, että pitäydytään lähes yksinomaan koiratanssissa, vaikka esim. toko ja rally ois sinänsä varteenotettavia kans. Mut kun elämässä joutuu tekemään muutakin kuin treenaamaan koiria, niin ei voi olla kaikki illat pelkkiä koiratreenejä että joskus ehtii ja jaksaa niitä muitakin asioita hoitaa. Niin laitetaan sitten paukut siihen koiratanssiin. Kyllä mä toisaalta samalla elättelen kovin toiveita kaikista paimennuspäivistä ja peltojälkipäivistä ym. mihin haluaisin Mindyn kanssa osallistua, mutta nooooo katsotaan. 😀

Ifa ja haasteena palkattomuus

Turkuun paluun jälkeen treenit oli pitkään jäissä. Nyt täytyis johonkin hallitreeneihin päästä, mutta saa nähdä mitä näillä resursseilla pystytään tekemään. Päättelin, että treenaus oli taas jäissä, koska ittelle ei ole kovin selkeää mitä Ifan kanssa treenaisi. Tuntuu että koko pakka on niin levällään, että oikein tiedä mistä alkaa. Listasin sitten lopulta kolme treenikohdetta:

  • pidempiä palkattomia ketjuja
  • pohje-positio (takana nokka vasemmalle)
  • kierrä-temppu (kiertää mut myötäpäivään)

Pohje-positiota on naksuteltu nyt muutamien treenien verran. Hakeutuminen ja positiossa pysyminen on edelleen tosi paljon kiinni niin käsiavuista kuin mun vartalon asennostakin. Lisäksi herkästi heti kun jätän namin pois apukädestä niin alkaa ilmetä vinoutta. Asteittainen kriteerin nostaminen tuntuu olevan mulle kouluttajana yksi suuri haaste. Ollaan kokeiltu myös tasapainotyynyn / muun etutassutargetin kanssa tuota, mutta ne menee kyllä ihan sähläämiseksi tosi herkästi.

Pidempiä palkattomia ketjuja lähdin aluksi treenaamaan ihan “fiilispohjaisesti” ja yritin katsoa kuluvaa aikaa, mutta siihen ei oikein riitä resurssit samanaikaisesti kun koittaa keskittyä siihen koiraan. Lopulta päädyin kirjoittamaan paperille ylös, että montako temppua teetän putkeen ennen kuin palkkaan. Tässä nousee haasteelliseksi se, että herkästi valitsee setteihin kaikkea paitsi HTM-positioita. No, onhan sekin kotiin päin, mutta… Lisäksi näissä palkattomissa alkoi ilmetä ongelmaa jo 7 tempun ketjuissa. Ifa menee oikeasti niin tiloihin, että se lakkaa vallan kuuntelemasta ja alkaa äännellä. 😀 Interesting. Joten nyt on ajatuksena se, että otetaan purkkipalkka takaisin käyttöön. Sen voimilla kuitenkin kesällä 2018 väännettiin se TK1, niin en tiedä miksi on taas jätetty se pois käytöstä. Täytyy kaivaa muistiinpanot jostain esiin, vähän kerrata että mikä homma ja ottaa purkki takaisin treenikuvioon mukaan.

Kamppailen jatkuvasti myös sen kanssa, että asettaisiko Ifalle jotain tavoitteita, vai antaisiko vaan kokonaan olla. Toisaalta tekis mieli asettaa tavoite ja harkita viikoittaisia treenejä, mutta musta tuntuu että viikottaiset treenit ei oo ikinä vienyt pitkäkestoisesti eteenpäin meitä. Muutaman kerran jälkeen Ifan mieliala tai joku menee aina sellaiseksi, että ne vakiotreenit käy ihan hyödyttömiksi. Se ei ole kovin motivoivaa. Enkä tiedä mikä sen oikein teettää. On tää vaikee laji. 😀 Välillä mietin että pitäisikö ottaa rallykylttejä treenin alle, mutta todetaan nyt tähän että jos me jotain tehdään niin se on sitten se HTM. Rajallisilla resursseilla ei veny kaikkeen.

Yritin myös implementoida start buttonia treenaamiselle. Pohdin pitkään että mikä voisi olla sopiva start button, sellainen mitä koira ei luonnostaan tee kokoajan. Ajattelin sitten, että voisiko se olla kurretempun tekeminen. Ajattelin, että Ifa varmaan hiffais sen 1+1 aika nopeasti, että kurren tekemisestä tulee “okei treenataan!” ja sitten treenataan. Joko mun start button on ihan liian haastava, tai Ifa ei ymmärrä tätä tarjoamisen mahdollisuutta ollenkaan, tai sitten se ei vaan halua treenata koskaan, mutta 15 toistoa ei ole riittänyt tämän mielleyhtymän luomiseen. Googlettelin asiaa vähän lisää ja nyt harkitsen, että voisiko joku alusta/koroke toimia start buttonina, että koiran mennessä siihen alkaisi treenaaminen. Tätä täytyy harkita vielä.