Archives

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Kiipa kävi tanssimassa

Empä oo kauheesti jaksanu viime aikoina kirjoittaa… 😀 Tosin eipä me ole pitkään aikaan mitään tehtykään… Mutta eilen käytiin Ifan kanssa uuden koirahalli Qubliksen avajaisissa esiintymässä muiden koiratanssijoiden joukossa. 🙂 Ifa ei oo käyny missään kehissä itte edes treenaamassa varmaan sitten Janakkalan karsintakisojen jotka oli joskuuuuuuuuuus maaliskuussa? Joitain pikkujuttuja on treenattu kotona vähän, mutta ei mitenkään aktiivisesti. Vähän jännitti siis että millä vireellä Ifa menis kehään.

Hallille oli kiva tulla kun pihalla oli kaksi rekkamiestä rekannuppiensa kanssa ja ku astuttii pihaa Ifan kanssa ni toinen oli heti että “no sieltäpäs tulee nätti koira”. 😀 Kysyivät nimeä, sanoin Ifa ja totesin heti perään että ei oo vanhan automerkin mukaan nimetty kuitenkaan ja miehet naureskeli et no hepä oli just heti ajatellu sitä että onko koko koira vaneria. 😀 Halli itsessään oli oikein kiva, valoisa, siisti ja lämpötilakin oli meille tällä kertaa täysin optimaalinen. Ifa oli aika innokkaana menossa ja hyvällä fiiliksellä, tai ainakin niin mä sen tulkitsin. Oon miettiny paljon tätä että kuinka hyvin tai huonosti mä tulkitsen Ifan mielentiloja ja luulenko joskus sen olevan huonommassa mielentilassa kuin mitä se onkaan ja siten kasvatan omaa jännitystäni entisestään.

No, vähän ennen meijän esitystä otin pienenä muistinvirkistyksenä radion kannen sulkua ja palkkasin siitä Berliinistä tuomillani kalanamituliaisilla. Ja kyl muuten uppos koiraan sellasta vauhtia ne namit et sormet oli vaarassa. 😀 Lämmittely oli ilmeisen onnistunut, koska Ifa oli selkeästi sellaisessa “JOO TEHDÄÄN LISÄÄ” -mielentilassa. Olin uskalias ja jätin jopa purkkiin niitä kalanameja kentän reunalle niinku ollaan treenattu kotona. Sit vaa kehään kokeilemaan.

Ifa oli tosi hyvä. Siis niinku. T-O-S-I hyvä! Mä tosin unohdin koreografian kaksi kertaa ja ihan alkuakaan en toteuttanut sellaisena kuin kuuluu mut. 😀 Mut siis Ifa teki kaiken mitä pyysin niinku pyysin. Jokainen pyörähdys, jokainen vaihto. Se ei edistänyt seuraamisessa eikä jätättänyt toisissa positioissa (ainakaan pahasti). Se jopa tuli pois jalkojen välistä ja vaihtoi väärte-positioon – tämä on hajonnut kaikissa kisoissa aiemmin! Mä tosin olin harkinnut tarkkaan tätä kohtaa, että tässä teen pienen käsiavun ja koitan oikeasti odottaa sitä koiraa. Melkein onnistuin, lähdin ihan vähän liian aikaisin liikkeelle, mutta palkkasin koiran siitä väärte-positiosta sitten. Joissain muissakin positioissa sorruin auttamaan koiraa vaikka ei ehkä olisi tarvinnut, mutta parempi niin että nyt jäi hyvä fiilis.

Pink Panther -osion kyyristelyissäkin se tuli mukana paljon aiempaa paremmin! Sen jälkeen lähtikin sitten ne mun unohdusosiot. 😀 Olin niin haltioissani koiran osaamisesta, että meinasin unohtaa että mun piti ottaa takki pois. Koitin kiskaista sitä pois niin ei piru siinähän on vielä nappi kiinni, äkkiä se auki ja takkia pois kiskomaan. Siitä sitten hämäännyin niin, että mentyämme fronttisuoran kehän läpi mulla ei ollut mi-tään mielikuvaa mitä mun piti seuraavaksi tehdä. 😀 😀 Sitten olikin koira pois positiosta (kai nyt kun mä jään seisoon ja ihmetteleen) ja säädettiin hetki kunnes sain itteäni kasaan sen verran että päästiin jatkamaan eteenpäin. Omia käsiä en saanut ihan niin voimallisiksi kuin halusin, mutta joitain Jennin kanssa pohdittuja muutoksia toteutin koreossa ihan onnistuneesti kyllä. Ja niin päästiin loppuun ja aahhhh!! Iipa oli niin super!! Siitä sitten namia loppuasentoon ja sen jälkeen palkkapurkille jonka olemassaolon se vielä muisti!! Mutta ei ollut varastanut sinne! Ei koittanut kertaakaan! Vaan keskittyi kehässä ihan täysillä tekemiseen. Olin (ja olen!) niiiiiiiiin tyytyväinen Ifaan ja sen tekemiseen, se oli niiiiiiiin super. ❤ ❤ ❤

Otin videotakin, joskin kännykkä jalustalla ja kulma ei ollut ihan optimaalinen joten kaikkea ei tässä näy, mutta kyllä täällä joitain pilkahduksia meidän onnistumisista on. 🙂

Tahtitassujen koulutusviikonloppu 2017

Viikonloppuna vietettiin Tahtitassujen koulutusviikonloppua ja voi että olikin upea viikonloppu mun mielestäni!

TT_koulutusviikonloppu_2017

Meijän treeneistä ensimmäisenä oli lauantaina päivällä Nadja Böckermanin temppukoulutus. Puhuttiin Nadjan kanssa siitä Mindyn selkä selkää vasten seisomisen tempusta ja siitä kuinka haasteellinen liike se on koiralle tehdä ja ohjaajalle opettaa. Aloitettiin harjoittelu siitä, että koira ohjataan istumaan mun eteen ja siitä houkutellaan ylös ja pyritään palkkaamaan kun koira siinä nojaa muhun. Tarkoitus myös saada koira mahdollisimman suoraksi eli palkataan mahdollisimman ylhäältä ja sellaisesta suunnasta, ettei koira venkslaa oikealle tai vasemmalle. Pitää myös muistaa palkata molemmilla käsillä, se auttaa suoruuden säilyttämisessä / hakemisessa. Tärkeää on muistaa tehdä lyhyitä harjoituksia kerrallaan. Peili olisi harjoitellessa erittäin hyödyllinen, jotta näkee onko koira oikeassa asennossa.

Tuosta treenistä sitten vähitellen siirryttäisiin siihen että koira on selän takana. Ideaali olisi, jos koiraa voisi palkata taittamalla omat kädet pään taakse yläkautta pään yli, mutta mä kun olen niin pitkä niin se on hieman hankalaa vaikkei koirakaan pienimmästä päästä ole.

Tarvittaessa voi opettaa ensin erilaisia vaiheita kuten esim. että koira seisoo etujalat ohjaajan kädellä, tai seisoo etujalat jonkin kohteen päällä. Melkonen haukka sais kyllä olla että jaksais Mindyä käsivarrella pidellä jos se vähääkään laittaisi painoa käsivarrelle. 😀 Doboilu ja muu tasapainoilu olisi varmasti myös avuksi lihaksien kehittämisessä, joten täytyy jatkaa niitäkin harjoituksia.

Toisena asiana käsiteltiin sitä, miten lähteä opettamaan jalkojen nostelu marssien. Tätä varten toki aluksi koiran täytyy osata antaa molemmat tassut. Sen jälkeen tassuja aletaan pyytää jalkojen avulla. Kun koira epäröimättä antaa aina tassua, annetaan kummallekin jalan nostolle nimi ja tässä täytyy olla tarkkana, että kumpi KOIRAN jalka. Aluksi kun harjoitellaan siis koiraa vastapäätä jolloin minä pyydän oikealla jalalla koiran vasenta jalkaa ja vice versa. Nimeämisen kautta päästään siihen, että lopulta koira nostaa sanallisesta vihjeestä juuri sen jalan joka halutaan, eli vasemman jalan kun mun vasen jalka nousee ja oikean kun mun oikea nousee. Kun jalkojen nostot sujuvat edessä, aletaan todella pienin pykälin kääntyä koiran edestä kellonmyötäisesti sen sivua kohti ja jokaisessa uudessa kulmassa taas tarpeeksi monta onnistunutta toistoa alle.

Mindy osas aika hienosti pienen pohdinnan jälkeen antaa myös oikeaa tassua, vaikka sitä ei ole koskaan pyydetty. Tosi nopeasti tajus myös että voi huitoa käsi-jalka-vihjeestä niitä koipiaan. Tuli itse asiassa ihan hyvän näköisiä heilautuksia sieltä jo. Nyt vaan lisää varmuutta niihin niin päästään joskus lisäämään sanoja.

Lauantaina alkuillasta oli sitten Jenni Laineen ohjaajan esiintymiskoulutus. Viime lokakuussahan olin juuri Jennin opeissa hiomassa Mindyn koreografiaa. Nyt kun sitä on kerran testattu möllikisoissa, niin katsottiin sitten kisavideo ja analysoitiin että mitä siinä olisi parannettavaa. Todettiin, että alkuun jossa mä nostan ensin katseen koiraan, sopisi hyvin perään katseen siirto kohti taivasta. Kurretempun tilalle suunniteltiin tassut käsivarrella seisomista (ihan legit, en oo alottanukkaa opettaa sellasta viel) ja hiottiin myös uusi loppuasento meille. Lopetusasennon on tarkoitus olla, että Mindy kiertää taas mua, tulee jalkojen väliin oikein päin ja istuu, mä katson sitä, nostan ensin toisen ja sitten toisen käden voimakkaasti ilmaan ja lopulta katse seuraa käsiä ylös. Muuten koreossa ei ollut paljoa sanomista kuin se, että opettaa vaan liikkeet varmemmiksi koiralle ja lähtee sitten korjaamaan omaa ryhtiään. Sivulaukoista puhuttiin vielä että niihin tarpeeksi voimaa ja mittaa, että kun on iso koira niin sekin pääsee vähän liikkumaan siinä.

Koko puolta tuntia ei saatu käytettyä Mindyn koreon kanssa, joten katsottiin sitten myös Ifan viimeisintä kisavideota. Siitä oltiin yhtä mieltä, että voimakkaampi kontrasti täytyy saada eri musiikkien välille. Vivaldissa todella ryhdikäs ja hillitty, Pink Pantherissa kyyryyn ja vilkuilemaan sivulle ja lopun biletyksissä voimakas mutta rento elehtiminen. Jenni huomautti myös, että hiusten avaaminen on kiva lisä, mutta niitä hiuksia ei sovi sitten joka välissä korjailla korvien taakse vaan se näyttää aika huonolta. Eli heti kun hiukset on avattu korjataan ne halutulle puolelle korvan taakse ja pidättäydytään loppukoreo koskemasta niihin. Täytyy ehkä harkita pinnien laittoa niin, että ihan korvien päälle ja naamalle eivät kaikki hiukset pääsisi valahtamaan. Takin pudotuksesta huomasin videolla, että kulma on todella huono eikä pudotus oikeastaan edes näy mihinkään. Joten sen kulmaa tulee säätää. Jenni ehdotti myös, että takinhan voisi voimalla heittää pois ja sivulaukkaan lähtiessä jättää vasemman käden osoittamaan takkiin päin hetkeksi, katsekin voisi pysyä hetken sinne vasemmalle ennen kuin sitten katse ja käsi feidattaisiin hiljalleen alas ja vaihdettaisiin oikea käsi edellä etenemiseen. Kokeilin myös miltä näyttäisi ns. taputtaminen pään päällä ja Jenni sanoi että voimallisesti tehtynä oikein hyvän näköinen vaihtoehto sekin.

Sunnuntaiaamu avattiin Leena Inkilän luennolla treenikuplasta. Käytiin läpi treenikupla käytännössä, harjoittelun sujuvuus, miksi treenikupla on hyödyllinen, puhuttiin taukokäyttäytymisestä ja siirtymistä sekä treenisuunnitelman laatimisesta – mielellään ihan paperille. Käsiteltiin myös verryttelyä, treenisuunnitelman hyödyntämistä häiriöharjoittelussa, vihje-erottelua ja treenikuplan siirtämistä kisoihin. Ihan todella hyödyllinen ja ajatuksia herättänyt luento, joka antoi kyllä paljon omille treeneille.

Sunnuntaina lounaan jälkeen oli vielä oma 30min yksilötreeniaikani Leenan kanssa. Olin jo etukäteen päättänyt, että aion koko sen ajan hyödyntää juttelemalla enkä ota koiraa ollenkaan harjoittelemaan. Kaipasin Leenan näkemystä siihen, miten mitata koiran osaamista ja asettaa jonkin näköiset raamit sille, milloin on koiralle sen osaamisen kannalta reilua tuupata se kisatilanteeseen. Ensimmäisenä puhuttiin siitä, että treeneissä liikkeiden tulisi onnistua ensimmäisestä vihjeestä ja koiran tulisi suorittaa ne iloisesti ja halukkaasti! Tämä on äärimmäisen tärkeää. Ensin opetetaan liikkeen laatu, sitten vasta kesto ja kun kestoa on riittävästi – mieluusti yli kisatarpeen, voi liikkeen ottaa koreoon mukaan. Eli jos kisoissa vaikka 7 sivuaskelta, tulisi treeneissä onnistua 10 jne. Itse toki päätän millainen tekninen osaaminen riittää minulle ja sen mukaan sitten treenataan ja vaaditaan kisoissakin. Että riittääkö että koira tulee vaikka sivuaskelissa joten kuten mukana, vai täytyykö olla kuinka lähellä täydellisyyttä.

Ensin opetetaan yksittäiset liikkeet, sitten lyhyet kahden liikkeen ketjut ja kun ne kaikki sujuvat, voidaan alkaa ottaa pidempiä ketjuja. Pidemmät ketjut toimivat samalla palkattomuustreeneinä. Koko ohjelmaa ilman palkkaa Leena sanoi ettei tekisi kuin vain pari kertaa, ja vähintään viikkoa ennen kisoja vain todella helppoja juttuja joista saa paljon palkkaa.

Ifan ollessa tuollainen stressaaja, on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota sen stressisignaaleihin. Että niitä ei treeneissä ilmenisi. Kokonaisten rutiinien harjoittelusta olisi varmasti myös hyötyä Ifan kanssa, jotta se tietäisi aina mitä seuraavaksi tapahtuu. Puhuttiin myös siitä, että etäpalkka voisi olla Ifalle tosi sopiva juttu. Mähän joskus aloitinkin purkkitreenin (etäpalkkatreenin), mutta kun se ei tuonut välitöntä ratkaisua ongelmiin niin sekin painui unholaan. *sigh* Joskopa nyt ottaisi tarkempaan treeniin sen ja opettaisi sen oikeasti kunnolla koiralleen eikä odottaisi mitään quick fixejä.

Viikko sitten totesin että etäpalkka saa Ifan myös todella jumiin ajatustasolla, kun se ei kyennyt kotona tekemään kieppiä kun lattialla oli purkissa muutama kuiva ruokanappula. Tähän Leena neuvoi, että alkuun voi olla kädessä paremmat palkat kuin purkissa ja palkkaa välissä kädestä, välissä purkista ja tämän vuoksi toki eri käskysanat palkoille. Vähitellen tilanne sitten käännetään niin, että paras palkka tulee purkista ja huonompia multa kädestä. Purkkeja voi myös olla useita, jottei koira tiedä mistä niistä palkkaa saa.

Mietittiin että kehäänmenotreenien teko purkkipalkalla olisi varmaan se Ifalle hyödyllinen juttu. Leena sanoi, että yksi hyvä luku olisi, että 10 eri paikassa kun on tehnyt kehäänmenotreeniin niin olisi todella hyvä tilanne jo. Purkkikehäänmenotreeneissä tietysti täytyy myös päättää se, miten koira saa sinne purkkipalkalle mennä. Että onko se heti kun koreo on loppu ja koiraa ekan kerran kehuu niin se ampaisee kehästä ulos purkille, seurataanko kehästä purkille, kehutaanko, vapautetaan, pyydetään temppu ja sitten purkille, vai miten.

Päätin sitten tänään heti harjoitella Ifan kanssa sekä treenisuunnitelman tekoa että tätä kehäänmeno-purkkitreeniä.

Treenisuunnitelma

Harjoituksen tavoite: Kehäänmeno – koreon aloitus koira hyvällä fiiliksellä.

Miten haluttu toiminto aikaiseksi: Ohjaaja rento, iloinen ja kertoo selkeästi mitä tehdään. 1. toiston jälkeen koira tietää kaavan ja palkan odotus nostattaa fiilistä.

Harjoituksen kulku (sis. kohdat siirtymät, mistä palkkaan ja miten):

Kierros 1: Pakkaan treenikamat mukaan ja namit valmiiksi paloiksi, menen ulos Ifan kanssa ja laitan Ifan autoon. Asettelen palkkapurkin nameineen, rekvisiitat sekä kameran paikoilleen valmiiksi ja kertaan treenisuunnitelman. Otan koiran autosta, kysyn treenataanko, siirryn lähemmäs ns. kehää, pyydän koiran sivulle ja palkkaan lihapullalla suoraan suuhun. Seurautan keskemmälle pihaa, käännyn niiaamaan “tuomareille”, seurautan rekvisiittojen luo, käsken maahan, asetan hatun kellon päälle ja asetun itse maahan ja näytän musiikkimerkin (namit eri kädessä). Tavoite on odottaa 2sek ja jos Ifa pysyy maassa, palkkasana ja heitän lihapullan kauemmas. Koiran hakiessa pullaa nousen ylös, asetun rintamasuunta kohti koiraa ja koiran palatessa minua kohti käsken sen sivulle. Sivulta palkkaan uudelleen lihapullalla niin, että käännän koiran jahtaamaan lihapullaa kädestäni taaksepäin. Tämän jälkeen kun koira ottaa kontaktia minuun, kehun ja vapautan purkille. Purkin jälkeen sanon “loppu” ja laitan koiran autoon.

Kierros 2: Täytän palkkapurkkiin uudet namit. Haen hatun päähän ja otan uudet lihapullat käteen. Kertaan treenisuunnitelman ja toistan saman kaavan kuin kierroksella 1. Tavoitteena kierroksella 2 on, että Ifa makaa musiikinantomerkin jälkeen maassa ja katsoo minua valppaana korvat pystyssä.

Entä jos ei onnistu: Jos Ifa nousee maasta näyttäessäni musiikkimerkin nousen ylös, pyydän siltä jonkun helpon tempun (kieppi käsimerkillä), palkkaan siitä ja sitten otetaan uudestaan. (Suunnittelematta jäi että mistä kohtaa asti otetaan uusiksi.)

Treenin vaikeustasoksi rankkasin ihan huikeat 1/5. 😀 Huomattavasti hankalampaa oli itse muistaa suunnitelma ja pitäytyä siinä! Kauheasti olisin myös halunnut samaan treeniin tunkea taukomattotreeniä, mutta kun ohjeissa luki että yksi painopiste per treenisessio niin lopulta suunnitteluvaiheessa taivuin siihen ja päätin jättää mattotreenit toiseen kertaan.

Videolta voi arvioida miten suoriuduimme suunnitelman mukaisessa treenissä:

Pohdintoja videon pohjalta:

  • Haluanko hallitummat kehää kohti siirtymiset?
  • 1. kierroksen maassa pysymisen palkan heiton suunta oli aika huonosti suunniteltu 😀
  • Ifa tuntuu olettavan sanasta “jes” että palkka lensi jonnekin, ei tajunnut tulla etsimään sitä mun kädestä takaataan kuin vasta viiveellä => voisin ottaa eri palkkasanat käyttöön lentävälle palkalle ja käsipalkalle
  • 1. kierroksella en katsonut koiraa koko ajan “kehään” tullessa => hortoili minne sattui
  • 2. kierroksella Ifa oli paljon paremmin kuulolla
  • Täytyy muistaa kiinnittää huomiota siihen, että se ei pääse autosta ulos jos se vinkuu
  • Kameran ollessa näin kaukana koirasta ja kuvakulman kuvatessa melkein koiran persusta on sen ilmettä vaikea analysoida jälkikäteen
  • Meinasin unohtaa sanoa “loppu” kierroksen 1 jälkeen
  • Ifa ei koittanut kertaakaan varastaa purkille 🙂
  • Harkittava onko niiauksen jälkeinen tiukka käännös vasemmalle tarpeellinen vai voisiko mennä oikean kautta
  • Mä muistin päättämäni rintamasuunnat ja palkan suunnat
  • PS. Se on ihan kamalan näköinen noin karvaisena 😀 😀

Tän viikon treenit

Tajusin just etten oo vieläkää kirjottanu Leenan koulutuksesta mitään… Ja voisinkin itse asiassa nyt pikaisesti referoida koulutuksen sisällön. 😀 Eli 17.12.2016 DT-areenalla oli Leena Inkilän koulutus, johon osallistuin Ifan kanssa. Yleisosiossa ennen koirakkokohtaisiin treeneihin menoa käytiin läpi kaksi yksinkertaista mutta helposti unohtuvaa asiaa:

  • muista aina käskytys AJOISSA
  • jos käskyä joutuu toistamaan, koira ei osaa sitä kunnolla
    • jos täytyy sanoa kahdesti, toista käsky riittävän harvoin
    • toistuvasti hoetusta käskystä voi tulla sellainen olo kuin sulta kysyttäisiin jotain, vastaisit “emmä tiiä” ja silti jatkettaisiin inttämistä
      => vähemmästäkin turhautuu

Ja koska me lähdettiin koulutukseen palkattomuus- ja paineistumisongelman kanssa, niin nää oli hyviä alkuvinkkejä. Käytiin kehässä vähän kokeilemassa saadaanko paineistumisreaktioita aikaan, mutta jostain syystä Ifa päätti mennä siihen moodiin johon se ei ~koskaan mene, eli vaelteli ympäri hallia nuuskien eikä pitänyt kontaktia. Joten saatiin siitä sitten muistutus, että varsinkin paineistumisongelman kanssa ei luoda painetta ja konfliktia koiraan. Eli hortoileva koira kutsutaan iloisesti nimeltä ja palkataan kun se tulee luokse. Myöhemmin tähän opetetaan joku huomiosana, jonka jälkeen vaikka pieni seuruupätkä ja sitten palkka.

Sama juttu niiden käskyjen kanssa. Jos ekasta käskystä ei onnistu, ei toisen käskyn auta olla sama kuin eka mutta painostavampi. Annetaan siis ensin vihjesana, ja jos se ei toimi, annetaan ihan pieni käsivihje, joista kuitenkin pyritään eroon treenaamalla liikkeet vahvemmiksi. Käskyjen kannattaisi tällaisissa tilanteissa muutenkin olla ennemmin ehdotuksia, vihjeitä, kuin suoranaisia käskyjä.

Ifan kanssa tärkeää olisi myös opetella tunnistamaan milloin se paineistuu ja katkaista juuri ennen sitä vaihtamalla johonkin helpompaan liikkeeseen. Lisäksi pitää muistaa kehua sitä koiraa koreon aikana, se kun sallittua on. 😀

Sinänsä perussettiä, mutta tosi hyvää muistutusta mulle. Reissu oli muutenkin antoisa, kun matkattiin Sannan kanssa samalla kyytillä sinne ja sain keskusteluistamme hurjasti ideoita seuraavaan koreoomme. Koreo ei oo vieläkään ihan suunniteltu, jotain sinne päin, mutta perusjuoni on kasassa. 😀 Ja sitä varten tarvitsin radion, jonka päällä olisi kansi CD-asemalle. Ihana työkaverini sellaisen sitten minulle myi, joten ollaan päästy harjoittelemaan luukun sulkemista. Tai Ifahan tajus sen perusidean silleen about samantien. 😀 Uskomattoman nopea se on hiffaamaan asioita.

Ollaan harjoiteltu radion lisäksi sivuaskeleita jalkojen välissä (toiseen suuntaan menee tosi hienosti) ja oikealla väärinpäin positiota, että se olis suora ja pysyis eikä valuis eteen poikittain. Myös siinä on sivuaskeleita harjoiteltu, yhteen suuntaan nekin menee kohtalaisesti, mutta koska koko positio vaatii vielä vahvistamista niin niistä sivuaskeleistakaan ei voi vielä paljoa sanoa. Myös doboilemaan Ifa ja Liksu on päässyt kotosalla.

Toissapäivänä tein hauskan harjoituksen Ifan kanssa. Ajattelin, että for the first time in forever, vois opettaa kunnollisen ärsykekontrollin käskyyn, tässä tapauksessa siihen radioon. Pääosinhan kaikki tollaset esineitä sisältävät tehtävät on Ifalle siinä mieles vaikeita, että se tarjoaa niitä kokoajan. Niinku joku matkalaukkuun meno, emmä saa sitä laukkua ees paikalleen ku koira on jo tunkenu sinne, ja aina ku sen vapauttaa / käskee pois laukusta ni se tunkee sinne samantien uudestaan. 😀 Joten koreossakin joutuu aika voimakkaasti käskyttämään että saa koiran pysymään pois sieltä laukusta. Ja radion kanssa kun puhutaan voittajaluokan koreosta ni tarvis ehkä olla tällaset perusasiat kunnossa.

Tein siis Ifan kanssa harjoitusta, että välissä sanoin radio, välissä kieppi, välissä maahan, välissä istu ja sen piti kuunnella että mitä mä oikein pyydän. Ja voi että se oli Ifalle vaikeeta. 😀 😀 Maahan se osas mennä aina, mut istumaan nouseminen oli vaikeeta, ja jos oli äsken tehty kieppiä, ja sanoin radio, niin teki silti kiepin ja vice versa – jos oli tehty radioo ja sanoin kieppi, ni paino radion kannen kiinni. Hämmentyneenä se tarjos aina maahanmenoa kun ei meinannut ymmärtää että mistä se palkka nyt tulee ja oikeen näki ku rattaat raksutti päässä. 😀 Tää oli siis vähän niinku sanaerottelua ja ärsykekontrollia samaan aikaan.

7.2. mennään Ifan kanssa neljän kerran rally-kurssille, kivaa! Saas nähdä millaista siellä on. 😀 Odotan ainakin innolla. Olis kiva saada näitä voittajaluokan juttuja paremmin kasaan.

Mindy on tehnyt lumiruutuja viime aikoina. Eli mä oon tampannu nameja maahan, osa lumen päällä, osa lumen alla, ja Tintu on etsinyt ne sieltä. Hyvin se nenäänsä käyttää ja on tosi keskittynyt etsimään niitä nameja. Kuopsuttelee lumen alta kaikki esiin. 😀 Enskerralla vois tehdä niin, että kävelee pidemmän reitin ruutuun ja lähettää koiran seuraamaan sitä pitkin.

Mindyn kanssa harjoittelin myös toissapäivänä lisää perusasentoa. Turhauttaa ku en saa sen seuraamista ikinä valmiiks, mutta se varmaan johtuu puutteellisesta perusasennon osaamisesta. Koitin sitä ulkona vähän hinkata, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, koira ei yhtään syttynyt mun nameille. Kokeilin sitten myöhemmin illalla samaa sisällä vähän eri nameilla ja jopas rupes vauhtia löytymään ja perusasennotkin osumaan kohdilleen. Eli pientä hiomista perusasennoissa vielä, mutta vaikuttaisi myös siltä että koira kyllä osaa kunhan vaan viitsii. Mun on tosi hankala löytää se kultainen keskitie siitä, että minkä verran voi mennä vaatimalla että nyt oikeasti teet ja minkä verran mennä nameilla lirkutellen silleen nooniin, sivulle nyt. Sit kattoo jotain tällasta videoo ja turhautuu siihen ettei myöskään oo noin leluhullu koira, että vois tällä tapaa treenata:

Täytyy vaan löytää jotain keinoja tähän. Ja pitäis muistaa treenaa kaikenlaista muutakin, tuntuu vaan hankalalta se et kotona ei kauheesti pysty mitään tekeen ja ulkona on nyt sellaset pääkallokelit et siel ei pysty tekee yhtään mitään. Pitäis päästä hallille, mutta niin… Sittekki tarttis olla suunnitelma kunnossa mitä treenaa. Liikaa treenattavaa…

No, treenattiin kuitenki tänä aamuna kahta asiaa. Kun oon miettiny että ilmasutreeneis hankaluus on se, et koira kääntyy aina mua kohti. Ni ajattelin opettaa sen menemään maahan poispäin musta ollessa. Silleen että ensin ohjataan koira kiepsahtamaan edessä pylly mua päin ja ohjataan siitä maahan. Sujui kohtalaisesti niin kauan kun oli namit ohjaavassa kädessä. Sitku otti namit pois sieltä, niin tuli täyskiepsahduksia ympäri, mutta toisaalta oli varmaan liian pikaista siirtyä heti ekassa treenissä ottaan namit pois ohjaavasta kädestä. Jatketaan harjoituksia.

Harjoiteltiin myös vähän näyttelyseisotusta aamutuimaan, kun oon aatellu ehkä ilmottaa ton kesän korvalla kehäilemään. Päädyin viime viikonloppuna Turku KV:ssa yllättäen kehään koiran kanssa, jota en oo koskaan esittäny ja jota ei nameilla esitetty ja eihän siitä meinannu sit tulla mitään kun koira vaan nuuski maata tai kyttäs omistajaa tai omistajaksi luulemaansa henkilöä. Joten aattelin että seuraava kokemus sais kiitos olla miellyttävämpi tutun koiran kanssa. No, Tinttu seisoo kyllä ihan hienosti paikallaan, täytyy vielä harjoitella vähän että miten pidetään ryhti ja sit treenata sitä kestoa, että jaksaa seistä pidempäänkin paikallaan. Ja jossain kohtaa kun kelit sallii niin täytyy taas kokeilla miten se ravaaminen sujuu hihnassa, ettei pistä peitsaten. Välissä kyllä lenkillä kun se painelee omaa tahtiaan menemään niin se menee sivuprofiilista katsottuna niiiiin kaunista ravia, että sitä vaan unohtuu katselemaan. 😀

Ifan palkattomuustreenit

syksyryhma

Oulusta kotiin matkatessa en keksinyt mitään muuta jatkoa meidän koiratanssi-, tai itseasiassa koko koiraharrastusuralle, kuin maksimaalinen lisäys palkattomuustreeneihin. Jotenkin ärsytti niin suunnattomasti se, että kehässä ollaan ihan öömöömöö ja välittömästi kehän ulkopuolella kun saa lihapullan taas käteen niin pystytään kyllä tekemään kaikki. Pitäishän sen nyt ymmärtää että saahan se palkkaa sen koreon jälkeenkin, niin ei voi jumantsuide olla että 8v koiralla pitää edellee olla se saakelin pulla kädessä että se tekkee yhtää mittää. Emmäkää voi kieltäytyy töissä hommista jossei esimies jatkuvasti liehuttele setelitukkoo mu noka ees nii et tuuli käy, ni ei se kyllä vetele sit mun koiraltakaa. Ja kun me on tehty jo pitkään ja Ifa osaa paljon ja nyt on SM:issä käyty eli kaikki tavotteet saavutettu, niin päätin että nyt mennään hard way or no way.

Eli.

Päätin, että jatkossa namipalkkaa ei tipu yhden tempun tekemisestä, eikä kahden, viiden, eikä edes kymmenen tempun tekemisestä. Ainoastaan jos vetää koreon verran, ja itse asiassa vähän ylikin, saa namia. Joskus yltäkylläisemmin, joskus vähän vähemmän. Ja kaikesta sitä vähemmästä määrästä saa pelkkää sosiaalista palkkaa eli kehuja ja innostusta ja silityksiä. Vaikka Ifa ei niistä silityksistä välitä. Mutta uskon, että se viestii sille sitä, että oon tyytyväinen, se aistii siitä kosketuksesta olenko sitä oikeasti vai en, joten aion jatkaa sitä silti. Meillä ei ole mitään menetettävää. Jos se menee tästä treenistä rikki, sit se menee. Sit ei vaan enää harrasteta. Sit keskitytään opettaan Mindylle BH:n juttuja ja muita vastaavia. Mutta että katotaan kuinka käy.

ifa1

Tähän mennessä oon muistaakseni ottanut muutaman temppupätkän treenejä sisällä 2 ja ulkona samoin 2, sekä kummassakin yhden täyden koreon mittasen vedon josta on saanut myös namipalkkaa. Sisäkoreotreenissä soitin samalla kännykästä tuota Lavatanssit-biisiä. Lyhyen treenin, muutama liike, otin myös eilen kun käytiin ekaa kertaa koirien kanssa Parmaharjun hyppytornin juuressa lenkillä, niin lenkiltä palatessa ennen autoon menoa. Jotain luokkaa perusasento, ali, frontti, kehut, sivu, sivuaskeleita, seuraa, ali, kehut, autoon.

Tänään kun olin Mindyn kanssa treenannut jo kaksi kertaa, otin lopuksi Ifan ulos ja päätin vetää taas koreotreenin. Alkuun muutama pienempi pätkä joista pelkät kehupalkat. Ja sitten koko koreo vetoon. Muutaman kerran kesken koreon annoin suuremmat sosiaaliset palkat joko lennosta tai sitten keskeyttäen treenin hetkeksi siihen ja palkan jälkeen jatkaen jostain. Loppukoreosta myös sovelsin vähän omiani, jotta kokonaisuudesta tuli varsinaista koreota pidempi. Koitin myös harjoitella koiran odottamista onnistuen siinä hieman vaihtelevalla menestyksellä. 😀

Ja musta tuntuu että tää saattaa toimiakin.

Ainakin musta tuntui että Ifa teki kohtalaisen hyvin hommia. Joo, keskipaikkeilla sivuaskeleet ei todellakaan ollut sitä mitä pitäis, mutta se sentään tuli mukana, ja joo, jouduin sitä auttamaan sekä jalkojen välissä väärtepäin että toisella sivulla väärtepäin, mutta muissa kohdin pelitti tosi hyvin. Niin hyvin, että enskerralla taidetaan ottaa koko koreo ilman palkkaa. Siinä väleissä tarttis ehkä yksittäisinä petrailla noita muutamaa positiota, jotka nyt hapuilivat. Saa nähä mitä tästä tulee ja mitä seuraavaksi tehdään, jatketaanko lajin parissa vai ei ja jos jatketaan, millä koreolla. Nythän oltiin saatu palautetta, että positioita ei riittävästi ja ne ovat epätarkkoja. Uusia positioita pitäisi siis opettaa joo, mutta en ole vielä keksinyt / päättänyt miten opetan niitä ilman namia. Saapa nähdä onko sellainen edes mahdollista.

Tässä vielä video illan koreotreenistä (kunhan ensin latautuu loppuun asti):


No mitäs sitten se Mintti?

Mintin kanssa otettiin edistysaskelia sivulletulon opetuksessa TOKO ALO-verkkokurssin avulla kun tajusin jättää namit pois ohjaavasta kädestä. Namit kädessä Tintun silmät vetää vaa hedelmäpeliä nakkien kuvilla, on siis niin intona että aivotoiminta sumentuu. 😀 Eli kun jätti namin pois kädestä, alkoi aivotoimintakin rekisteröidä että mitäs siinä liikkeessä tehdään ja nyt oon saanu käsiapua häivytettyä jo tosi hyvin! Maahanmeno alkaa myös sujua ilman käsimerkkiä, joskaan ei vielä jokaisessa suunnassa muhun nähden eikä aina ihan ekalla käskyllä tai niin nopeasti kuin haluaisin. 😀 Mutta alkaa kuitenkin siis jo ymmärtää senkin! Ja mun pitäis kiinnittää huomiota käskyn valintaan. Että sanonko maahan, maa, vai mma. Kuin idiootti voi olla ku käyttää kaikkii kolmee sekasi ja ihmettelee kun koira ei tee. 😀 😀 PS. Kriteerinhallinta lonkka-asennon suhteen muistettava maahanmenotreeneissä.

Istumista ja odottamista harjoiteltiin myös tänään. Siinä totesin saman jutun kuin sivulletulossa, jätä namit pois käsistä niin se pääsääntöisesti sujuu. Saatiin hyviä toistoja niin että pääsin hyvän matkaa pois koiran luota ja takaisin palkkaamaan kauniisti odottamisesta. Muutaman kerran lyhyemmillä matkoilla lipesi sieltä, mutta kun aina palautettiin samaan paikkaan istumaan niin tosi hyviä toistoja saatiin sen jälkeen. Yhden luoksetulon otin siitä kaiken keskeltä niin, että juuri ennen kuin Mindy pääsi luokse, heitin palkan sen taakse. Sitten vahvistelin parit eteentulot ja kiinnitin huomiota ettei siinäkään saa tulla liian liki, ettei vahvista luoksetulossa törmäämistä. Toihan siis tosiaan törmäs 2vkoa sitten luoksetulossa mua päin niin kovaa, että sääressä on vieläkin mustelma. 😀 😀

Seuraamistreeni ei etene. Se on hankalaa. Namit kädessä on sama juttu, että koira on niin dingdong ettei se tajua mitä se tekee, ilman namia käsiohjaus on melkeimpä sama juttu, mutta jos avut jättää pois, on toi ihan kuutamolla ja hortoilee vaan jonnekin edelle ja kääntyy poikittain kattomaan mua. Ei yhtään hiffaa että tarttis kattoa mua ja pysähdyttäessä istua. Täytyy hioa strategioita. En tiedä auttaisiko, jos sama sivu-käsky ois käytössä seuraamisessakin. BH-koe tuntuu vähän kaukaiselta haaveelta niin kauan kun tämä on näin vaiheessa, mutta hiljaa hyvä tulee, eiköhän se tästä.

tintu1

Ja sit me harjoteltiin kapulaa. Voi terve. Ei tääkään liian helppoo oo. Mietin tänään, pitäiskö mun lähteä jatkaan sen opettamista kapulan pitämisen kautta vai leuka kämmenelle ja sheippaamisen kautta, ja käyttäiskö lelua, sorvattua kapulaa vai metskua?!? Liikaa vaihtoehtoja!! Päätin sitten kokeilla ensin totuttaa Mindyä siihen, että pidän käsiä sen poskilla ja kuonon yllä ja alla. Ok, Mindy oli vähän että err wOt, mutta sopeutui siihen kuitenkin. Sitten koitin tarjota sille tuota sorvattua kapulaa. Nojoo, aika nopeasti se rupes sitä suuhun ottamaan, mutta kestoa en saanut millään. Ajattelin, että saisinko kestoa jos irrotan kapulasta kokonaan niin että sen pitäisi pitää sitä itse. No en saanu vaan se pudotti totta kai kapulan joka sitten tippui suoraan sen varpaille ja seuraavaksi se purikin sitten kapulaan kiinni pitäen sitä jalkaa ylhäällä, jonka varpaille kapula oli aiemmin tippunut… Että ei näin. 😀 Koitin sitten myös sheippaamalla, kapula maahan, katso, liiku kohti, koske, pure, mutta tää puremisosuus osoittautui vaikeaksi, niin kovin vaikeaksi. Maahanmenoa kyllä tarjosi mielellään tilalle. 😀

Lopuksi sitten vähän niin kuin luovutin ja kokeilin vielä teipatun metskun kanssa sitä, milleen on tähänkin asti kapulan kanssa harjoiteltu. Ja tadah, heti sain nanosekunnin pidemmän kapulan pidon?! Siitä superpalkka ja harjoitukset seis. Että kysymys kuuluu, miksi yritin vaihtaa opetustapaa… Toki sitä leuka kädelle -juttua voisi kyllä lähteä opettamaan, luulen että se yhdistettynä tähän mitä on nyt tehty niin voisi kyllä toimia. Lisätään se painavampi sorvattu kuvioihin sitten joskus kun homma toimii metskun kanssa. Eipähän tule mälväysongelmia heti alkuun sitten.

tintu2

Tahtitassujen koiratanssileiri 2016

@ Kuralan kartanotila.

//Edit. KUVIA!

Busy weekend on ohi ja nyt alkaa kuvien läpikäynti. Eihän niitä ole kuin 800. Pelkästään Emmin Lumesta, Jaanan Navista ja mun koirista. 😀 Noooo ompahan mistä valita parhaat päältä!

Perjantai oli pientä säätöä kun Jaanan kahteen kertaan peruuntuneiden kyytivaihtoehtojen jäljiltä päätettiin että Jaana seikkailee Turkuun bussilla ja saa meiltä kyytin leirille. Ihan jees huomioiden että mulla ei ole vieläkään autoa, että ilman Teroa mäkään en olis päässyt leirille. 😀 Auto tuli täyteen – todella täyteen – mutta hei, mahduttiin!

menomatka
Sopu sijaa antaa vai kuin? 😀

Päästiin perille ja saatiin tavarat mökkiin ja sit eikun hallille odottamaan kisatreenien alkua. Me vedettiin Ifan kanssa koreo putkeen muutamalla pienellä välipalkalla, ja Ifa teki kyllä tosi hyvin. Huomasin vaan, että mä en näköjään enää muista mitä siirtymiä piti missäkin olla, joten ohjasin Ifaa tosi huonosti, mutta osaamistason ja ohjaajan ohjauksen mukaisen vedon Ifa teki ja olin siihen tosi tyytyväinen. 🙂 Ei me kuitenkaan mitään kehääntutustumista tai lämmittelyitä siinä pohjalle tehty, niin hienosti se kylmiltään sen vetäs! Kisatreenien jälkeen sitten nukkumaan, joskin uni oli hiiiiieman katkonaista Likitan mahan reistaillessa, ja sen kanssa juostiin sitten ulkona mm. 02:00 ja 06:30 jne. ruiskumaalaamassa nurmikoita…

Lauantaina aamu alkoi koreotreeneillä. Käytiin Ifan kanssa esittämässä meijän koreo ja pyytämässä siihen vinkkejä miten parantaa sitä. Ja vinkkejä me saatiinkin! Vitsi se oli kyllä kivaa, oli kiva kuulla kuinka useampikin ihminen koitti keksiä siihen parannuksia ja sain paljon hyviä ehdotuksia mitä kehittää. 🙂 Ehdotettiin, että voisi olla kiva, jos olisikin jokin alkuliike jossa Ifa siirtyy siihen edessä poikittain -asentoon. Se on hyvä ehdotus, sillä siinä positiossa kovin pitkään pysyminen ei ole Ifalle mikään vahva juttu. Joten vois näyttää paremmalta jos siihen siirryttäisiin jonkun liikkeen kautta. Täytyy harkita tätä ehdottomasti ja testailla vähän musiikin tahtiin miltä näyttäisi.

Toinen kommentti tulikin siitä minkä jo tiesinkin/huomasinkin, että edelleen jalka&foot eli väärinpäin kummallakin sivulla on aika heikot ja välissä koira menee jossain ihan muualla kuin siinä. Mulla on siinä varmasti parantamisen varaa ohjauksessa paljon, koska mä en ensinnäkään muistanut kummalla puolen koiran kuuluu ensin olla ja kummalla sitten, enkä varmaan kummallakaan kertaa muistanut mitään käskyä – saati oikeaa käskysanaa – koiralle sanoa. 😀 Kuin retardi sitä voi itte olla? Noh treeniä treeniä vaan lisää ohjaajalle. 😀 Tästä myös sanottiin, että pätkä on aika pitkä ja jos koira tulee edessä eikä jommalla kummalla sivulla, ei oikein tiedä että kuuluiko sen tullakin edessä. Että pienempi pätkä edessä voisi mennäkin freestyle-elementtinä seassa, mutta koska pätkä on niin pitkä niin vahvistuu käsitys siitä että kyllä sen koiran näin HTM-ohjelmassa kuuluisi jossain muualla olla kuin tuossa. Eli näihin lisää treeniä kans. Taas. Lisää. 😀 Niin juu ja kaikissa näissä vaihdoissa en odota koiraa tarpeeksi, vaan karkaan alta. Totesin että mulla on olo, että jos odotan enkä lähde liikkeelle niin koirakin pysähtyy eikä tule mukaan, jolloin tuli huomio että niin, opetetaan kaikki vaihdot ensin ilman liikettä. Ja sitten kun vaihto onnistuu paikallaan ja koira hakeutuu oikeaan paikkaan, voidaan sitä alkaa ottamaan liikkeessä. Tämä siis myös ehdottomasti treenin alle, koska nyt on tehty just sitä että “noniin lennosta tosta vaan viuhkisvouhkis tosta pyörähdys nooooin ja sitten se koira juoksee mut kiinni tähän toiseen asentoon ja…” 😀

Myös sen tiesin, että hyppypivot vasemmalle ei ihan oikeaoppisena toimi. Ifa ei pysy tiiviisti sivulla kuten pitäisi. Sanottiin, että liike on hyvä ja näyttävä, mutta paljon vaan lisää treeniä että se paikka pysyy oikeana. Pohdittiin myös sitä, voisiko oma liikehdintäni olla siinä erilaista? Että voisinko joko hyppiä ylemmäs mutta pienempää käännöstä kerrallaan, tai voisinko vain “esittää hyppiväni” pelkästään notkuttamalla jalkoja. Valideja pointteja molemmat, täytyy kokeilla. Ja treenata sitä paikan pitämistä. Edelleen. Paljon lisää. 😀

Kantakävelyssä tuli sanomista siitä, että vasemman jalan liikkuessa koira luonnollisesti väistää alta pois ja positio hajoaa, joten voisiko jalkaa liikuttaa johonkin muuhun suuntaan. Joten päästiin siihen konkluusioon, että oikea jalka saa edelleen kantakävellä oikealle ja vasen jalka alkaakin kantakävellä suoraan eteen. Silloin Ifan ei tarvitse väistää jalkaa. Tähän lisähuomiona se, että Ifa meinaa istua joka askeleen jälkeen – peruja tokoajoilta – joten siihen täytyy kiinnittää myös huomiota. Koska jokainen perusasento on freestyleä… Vähän alkoi jo tulla sellainen olo että noniiiiiin vaihtoon vaan saatana puolet koreosta. 😀 Mutta kyllä ohjelmaa kehuttiinkin, että tosi hyvä, sujuva ja kiva katsella kun tuunaa nää puhutut jutut kuntoon. Sanottiin myös, että teknisyyttä voisi toki lisätä vielä kun on kuitenkin kyse voittajaluokasta, että sivuaskeleita tai sellaisia mukaan niin voisi olla hyvä.

Harkitsenkin nyt pitäisikö joko jättää vasen hyppypivot pois ja vaihtaa se sivuaskeleiksi, tai vaihtoehtoisesti kantakävely vaihtaa kantakävely-sivuaskeleiksi. En tiedä. Täytyy harkita.

Niin ja kommenttina tuli myös, että kädet heiluvat eri määrän, oikea heiluu enemmän kuin koiran puoleinen vasen käsi, ja että kädet heiluvat alkukoreossa paljon vähemmän kuin loppukoreossa. Käsiä tuli kyllä heilutettua niin fiiliksen mukaan, etten yhtään tiedä mitä niillä tein. 😀 Mutta täytyy koittaa lisätä tietoisuutta myös käsiensä tekosista. Vähän tähän liittyen varoiteltiin että loppupuolella käsien heiluessa ja ohjaajan paremmin eläytyessä niin täytyy muistaa ettei vahingossakaan unohda sitä koiraa kuitenkaan, että on aina kärppänä antamassa uutta käskyä jos näyttää että koira jääkin jälkeen tai meinaa harhautua muualle. Ai saakeli se olis NOLOA kun itte vaan painais meneen kädet heiluen ja koira ois jääny jonnekki toiselle puolen hallia. 😀 😀 Pareet pitää huoli että niin ei pääse käymään. Mä kun tuppaan jo liikaa luottamaan siihen “kyllä se mukana tulee”, että joku kerta saattaiski käydä vahinko.

Ja hymyillä tarttis muistaa. Ja kehua koiraa. Sen tajusin itse, että nyt sitä tulee taas kehuttua ihan liian vähän. Että johan siinä olikin jo parannettavaa. 😀

Koreopajan jälkeen pidettiin pientä breikkiä, käytiin Emmin ja koirien kanssa katsomassa joenrannassa laituria ja käytiin kävelyttämässä koiria.

Iltapäivällä Mindy pääsikin treenivuoroon kun ohjelmassa oli Hannan vetämä koiran koon huomiointi. Itselleni tästä kirjasin ylös suurimpana oivalluksena / uutena oppina sen, että eri “tasoja” (ohjaaja ylhäällä / alhaalla) voi HTM:ssä hyödyntää parhaiten alku- ja loppuasennoissa. Ja että taitavasti suunniteltuna eri tasojen käytön ja koiran korostamisen voi kokonaan naamioida ohjelman sisään siten, ettei sitä oikein tajuakaan. Tästä erinomaisena esimerkkinä yksi kaikkien aikojen suosikkikoreoistani, viime MM-kisojen perhosenmetsästys.

Keskustelevan teoriaosuuden jälkeen meidät jaettiin isojen koirien ryhmään ja pienten koirien ryhmään ja näissä ryhmissä mietittiin sille toiselle kokoryhmälle sopivia temppuja esitettäväksi kehän etualalla, keskivaiheilla ja takaseinällä. Aika vaikea oli jotain oivaltavia temppuja keksiä, joten mentiin sillä että ehdotettiin pikkukoirille edessä tehtäväksi tassutemppuja / kurrea, keskivaiheille käsien läpi hyppyä ja taakse isoa juoksuympyrää kehässä. Isoille ehdotettiin taakse sitä, että koira ja ohjaaja odottavat kehän eri päätyissä, juoksevat toisiaan kohti ja sitten koira hyppää ohjaajan selän yli, keskivaiheille ohjaaja kyykyssä, koira etutassut olkapäillä pään vaihtoa puolelta toiselle ja eteen en-muista-mitä-muttei-Mindy-sitäkään-osannut. 😀

Seuraavaksi saatiin sitten miettiä hieman liikkumisen eroja koiran koko huomioiden. Eli piti miettiä miten liikkuisimme koiran pujotellessa jalkoja. Mie päätin tehdä sitä Mindyn kanssa silleen, että nostan toisen jalan selkeästi ilmaan ja sitten koitan heilauttaa molemmat kädet sulavasti ilmaan samalla kun koira sujahtaa jalan ali. No Minti nyt ei tuota liikettä ihan osaa joten sulavuus siitä oli kaukana, mutta tähän tapaan me siis sitä tehtiin. 😀

pujottelu

Toisena tehtävänä piti valita tassunannon ja jonkun muun liikkeen väliltä kumpaa haluaa tehdä. Me ollaan Tintin kanssa jopa hieman harjoiteltu tassunantoa, joten tehtiin sitä sitten lisää, kun toinen liike oli sellainen mitä Minti ei myöskään osannut. Ja se tassunantojan sujui aika hyvin. Halusin tehdä sitä samalla tavalla kuin mitä olin Emmille ja Lumelle koreoon ehdottanut, että ohjaajan käsi olisi nyrkissä, koira läpsäisisi siihen tassun päälle silleen “sopii / I’m in / it’s a deal” tyyliin. Ois kiva kokeilla Mintin kanssa siitä pyörähdystä kans, mutta en oo opettanu Mintiä vielä kunnolla pyörimään niin en voinut sitä sit silleen tehdä. Mutta hyvin tosiaan se tassunanto otti sujuakseen. Mintin koosta huolimatta halusin itse polvistua tuossa liikkeessä kans, koiran tasolle. Kivemmalta se imo näyttää kuin kumartuminen, enkä usko että Mindy osaisi vielä antaa tassua esim. jalalle. Vihjesanan liittäminen saattaa olla hieman vaiheessa vielä. 😀

tassu

Ja niin oli lauantainkin treenit taputeltu. Minti oli kivan innokas oppija, jonka nenän sai kohtuu hyvin irti kovinkin houkuttelevasta matosta, eikä kyllä ollut koira moksiskaan siitä että oli joutunut uuteen paikkaan, uuteen halliin ja sieltä hallin reunalta haettiin sitten kehään muiden kanssa treenaamaan. Hyvin sujui! Ihan samallain kuin aina ennenkin kaikkialla. 🙂 Ja kun tuli hiljaisempi pätkä kehässä niin Minti vaan laittoi maate. On se hieno. ❤

Sunnuntaina oli ohjelmassa Mirja Leinikan luento “kilpailusuorituksen rakentaminen – motivointi ja hallinta” ja tykkäsin kyllä kovasti. 3½h meni kuin siivillä, kun uutta tietoa tuli vaikka kuinka. Sitä kun joskus virheellisesti luulee tietävänsä koirajutuista kohtuu paljon ja niin vaan tuli taas 3½h uutta tietoa ja asiaa. Jes! Luennolla puhuttiin control unleashed-konseptista, vireen/viretilan säätelystä, millaisia harjoituksia voi tehdä matalavireisillä koirilla, millaisia ylivireisillä koirilla, miten opettaa koira säätelemään itse omaa viretilaansa, millä päästään eroon mattoa nuuskivasta ei-ohjaajasta-kiinnostuneesta käytöksestä koiralla, mitä harjoituksia voisi tehdä ylipäänsä ihan kaikilla koirilla, millaisia treenien kannattaa olla, kisasuorituksen rakentaminen, ihan yleisesti koulutuksen rakenne… Niin paljon kaikkea uutta ajateltavaa ja ennen kaikkea uutta treenattavaa. Kirjoitin 4 x A4 muistiinpanoja niistä 3½ tunnista ja uskoisin että näihin muistiinpanoihin tulen kyllä palaamaan jatkossakin. 🙂

Voisin koittaa kirjoittaa tiivistelmän luennon muistiinpanoistani joskus, mutta nyt on liian kiire päästä läpikäymään niitä 800 valokuvaa. 😀 Kuvia siis tulossa toivottavasti vielä tänään!

Ainiin ja, kun keskiviikon treeneissä oli puhe että josko joskus tekisin Ifalle meidän “matkallelähtökoreon”, FS, niin ihanaisen Daltonin omistaja Taru tarjoutui lahjoittamaan meille roskiin menossa olevan matkalaukun. Läpällisen kangasmatkalaukun puuttuminen kun on estänyt meitä harjoittelemasta tuota koreota. Taru sitten raahasi laukun tänään leirille josta sain sen mukaani. Iso kiitos! 🙂 Ja pitihän se kotiin päästyään heti testata että tuleeko tästä mitään. Vissiin pitää ihan paikkansa että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. 😀 Ollaan tehty tätä temppua viimeks vissiin kesäkuussa 2013, ja tälleen se tänään sujui:

Parin viikon huipentuma möllikisoissa

Joooooo kyllä tässä on joka viikko treenattu keskiviikkona ja sunnuntaina, ei vaan oo tullu kirjoteltua niistä nyt mitään… Ifa on treenannut AVO-koreota varten ja treeni alkaa ihan tuottaa tulosta. Sunnuntaisin on myös treenattu meijän hienoa ryhmäesitystämme. 😀 Tänään oli viimein aika näyttää muillekin että mitä ihmettä me on treenattu.

Too bad Liksu tuli tosi kipeeksi perjantai-iltana. Luulin jo että sillä on kohtutulehdus, kun se nuoli itseään ihan jatkuvasti ja oli niiiiiiin kipeä. 😦 Päivystyksessä istuttiin sitten 23-01. Onneksi kohtutulehdusta ei löytynyt, vaan diagnoosiksi tuli virtsatietulehdus. Ilmeisesti hyvin kipeä sellainen. Liksu on nyt kaksi viikkoa antibioottikuurilla ja viikon verran kipulääkkeillä, joten möllit jäivät Liksulta ymmärrettävästi väliin. Teroa ei oikein napannut ajatus mennä kehään ilman koiraa, joten saatiin sitten Emmin Lumi lainaan. Ihan jees mennä kisaamaan, kun kisakoreo on samalla koiran ja ohjaajan ensimmäinen yhteinen treeni ikinä. 😀

Mittään en mistään tiiä, mutta hauskaa meillä oli! 😀 Arriiiivaaaa!!

Oli vähän mutkia matkassa myös kun viiksiliima ei sitten pitänytkään viiksiä. Päätin sitten ottaa ne suuhun. Aiheutti pienen nauruntyrskähdyksen yleisössä. 😀 Sitten mä unohdin koreon. 😀 😀 Olin ihan että “Aää, hei, miks Tero vaan juoksee pakoon, eiks täs lopus tuukaa käsikynkkää toiseen suuntaan?! EIKU AINII piti peruuttaa eri suuntii ja kurre ja hyppy!! Tero heitti hatun, eii, seki piti tehä!!” Meikäläinen ihan kujalla. 😀 😀

Ifa teki kyllä hienosti, hyvin kiersi Nacho Cheese -prinkkupurkkitötsän, kurkkas hattuun eikä häiriintynyt siitä, että kehässä olikin Lumi eikä Likita. Ja hyvin tuli mukana, vaikka poncho näkemistä vaikeuttaakin.

Täytyy treenata tätä vähän lisää ja esittää tää uusiks joskus kun Likitakin pääsee esiintymään. 🙂 Mite ois vaikka Oulun koiratanssin SM-kisoissa, eiku……… 😀 😀