Archives

Koiratanssikisat 6.12.2017 Ylöjärvi

Kyllä tuli taas pari kertaa mietittyä kun itsenäisyyspäivän aamuna kuuden jäljestä heräsi ja lähti ajelemaan Ylöjärvelle koiratanssikisoihin, että onko tässäkään taas mitään järkeä. Kisapaikalla sama ajatus pyöri mielessä vielä voimakkaampana. Onko pakko mennä, miks mä oon täällä, voiko tän vielä perua? 😀 Ilmoitettuna oli siis Ifa HTM VOI ja Mindy FS ALO. Luokkajärjestys oli niinkin mukava kuin HTM VOI – HTM AVO – HTM ALO – FS VOI – FS AVO – FS ALO eli oltiin sitten kisan ekassa ja vikassa luokassa. 😀 Ei sentään Ifa koko kisan ekana ja Mindy koko kisan vikana – molemmat luokissaan kolmansina lähtövuorossa.

Hanna ihanasti lainasi mulle valkoisen paidan kehään, kun myöhään edellisenä iltana keksin että ei hemmetti, valkoinen paitahan sitä pitäisi sinisten housujen kanssa olla koska itsenäisyyspäivä. Se oli mun mielestä hyvä veto, näytti hyvältä kehässä. Hallissa oli onneks sen verran lämmintä, että vaikka lumi oli satanut maahan niin pystyin pitämään myös harjoja hallissa häkissä puvut päällä. Sieltä sitten juuri ennen kehäänmenoa kaivoin Ifan esiin tekemään muutaman tempun ja palkkailin ahkerasti ja eikun kehään. Meillä kun on edelleen taktiikkana se, että en käy koiran kanssa kehääntutustumisessa ja se tuntuu olevan ihan toimiva konsepti.

Koreo lähti silleen ihan hyvin alkuun, Ifa teki sivuaskeleita ihan kivan näköisesti, pivotissa eikä karannut pivotistakaan ympäri peruutukseen tällä kertaa. Vähän oli alkupuolen korvat alhaalla että yyh, mahdanko pystyä mihinkään. Oikean puolen juoksuosuudella se vähän irtosi liikaa eikä taaskaan tehnyt sitä kieppiä vauhdista. En tiiä mitä tuollekaan sitten tekis. 😀 Fronttiin siirtyminen (eteen poikittain) ei ottanut sujuakseen. Valui aina vasemmalle sivulle, ja jouduin siinä auttamaan aika paljonkin. Myöskään vaihto siitä jalkojen väliin väärtepäin ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta Ifa sentään tuli siihen väärte ja pysyi siinä. Kädet ylös onnistui, vaikka vikassa treenissä kotona sekin oli ihan liian kauheaa. o/

Sivulaukkoihin lähdöt… Voi ristus MIKSI mä ohjaan koiraa tyyliin koko vartalon mittaisella liikkeellä? 😀 Ei hyvää päivää. Plus että Ifa oli aika kaukana ja vähän jätätti sivulaukatkin. Hyyvvä. Oikealle sivulle väärtepäin tulossa oli myös hankaluuksia ja sen tiesinkin kärsineen kun ollaan hinkattu oikealle sivulle oikeinpäin tulemista viime aikoina niin paljon. Kohtuulliset sivuaskeleet saatiin siinä silti aikaan. Vaihto jalkojen väliin meni hyvin ja hyvin lähti Ifa peruuttamaan. Tulkitsi vaan mun käden heilautukset käskyksi vaihtaa toistepäin väliin, joten piti sitten ottaa taas uusi vaihto että saadaan tehtyä toinen kädet ylös. 😀 Ja vielä vikankin vauhtiposition se jätätti.

Mutta! Ifa teki kuitenkin tosi silleen kivalla fiiliksellä! Alkukoreon se tuntui vähän paineistuneelta, mutta ihan kuin se sitten lopussa olisi nostanut korvat pystyyn että “kyllä mä pystyn!” eikä vajonnutkaan sinne ahdistukseen vaan tsemppasi ihan hurjan hyvin ja veti loppuun asti! Olin taas tosi tyytyväinen kehästä ulos tullessa. Hyvä Hiipahiipa. ❤

Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 45p
Koreografia 42p
“Ihana kontakti ja yhteistyö. Koira hakeutui positioihin melko hyvin. Juoksuosuuksissa karkaa turhan kauas ohjaajasta. Kiva tanssillinen ohjelma.”
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 43p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 44p
Koreografia 37p
“Aliseuraamisen position vaihdot olivat tosi kauniit. Joissain positioissa koira on vähän kaukana, joka heikentää laatua. Musiikki sopi koirakolle kivasti.”
Laura Jalli
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 36p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 36p
“9-vuotias veteraani, ihastuttavan pirteä koira! Vauhdikas ohjelma, jossa hyvä määrä positioita. Ohjelma parani loppua kohden, osassa positioita koira jätättää. Hyvä kehän käyttö.”

Näistä irtosi pisteitä yhteensä 160,66p. Yhden kymmenesosan vähemmän kuin edellinen maksimipistemäärämme. 😀 Hyvin silleen… Ifan tasoinen suoritus ja suunnilleen samaa tasoa kuin muut viimeisimmät voittajan esiintymisemme. Yllättäen kävikin sitten niin, että jostain syystä tänään muilla oli tosi paljon hankalampi päivä, ja hyvien koirakoiden pisteet jäivät alhaisiksi. Ja niimpä pieni Kiipana sijoittui luokkansa ensimmäiseksi. 😮 1/8.

24831529_10203983008611046_4155719717600616124_o

Pokaali on ihan hervoton, koiran kokoinen. 😀

Teknisiltä ansioilta jäätiin taas uupumaan sertistä, ja ymmärtäähän tuo. Ei se minustakaan sertin arvoisesti mennyt. Jatketaan treenejä, jatketaan treenejä, joskopa joku päivä sitten onnistaisi. 🙂

Kiipan vedon jälkeen olikin sitten pii-ii-iitkä odotus ennen Mindyn vuoroa. Päätin olla käymättä Mindynkään kanssa kehääntutustumisessa, kävin vain itsekseni kerran kuuntelemassa musan läpi ja se oli sillä sipuli. Sitten vaan ei kun kehään ja menoksi. Mindy oli jälleen aika hyvässä vireessä ja meinasi jopa lähteä pienelle rallikierrokselle heti kehään päästyämme. 😀 Minä jo kauhistuneena mietin että nonni, tässäkö se oli, nyt se otti ja lähti, mutta onneksi ei.

Kiltisti pysyi Mindy istumassa kun jätin sen ja annoin musiikkimerkin. Tuli hyvin takaakiertoon ja toiselle kierrokselle ja väliin. Maahanmeno onnistui ja laskeuduin lattialle sen eteen. Onnistuin kuitenkin ojentamaan väärän käden, eikä Mindy hoksannut että kämmenelle piti laittaa leuka vaan päätti sitten nuolla sitä mun kämmentä. 😀 😀 No, kai sekin lohduttamisesta käy… Tän siitä saa että liikkeelle ei myöskään ole käskysanaa, on vain se käsi. Oh well.

Hienosti Mindy seuraavaksi kierähti selälleen ja pysyi siellä tosi pitkään, sain tassut ja tutkittiin kämmenen viivoja. Kivasti onnistui myös sen jälkeiset ympärikierrot, varmaan parhaiten koskaan tähän mennessä. Ei tullut mitään ylimääräisiä pyörähdyksiä. Juoksuosuudella Mindy sitten vaihtoikin sulavasti puolta oikealle puolelleni, jolloin olin ihan että “mitä häh mihin se koira meni – ai se on tossa, no ok” jonka jälkeen Mindy vähän keuli taas niin että saatiinkin sulava uusi puolenvaihto ja koira takaisin vasemmalle. 😀 Tassut ylös käsivarrelle onnistui hyvin, siitä tuli itse asiassa ihan näyttävä! Päästiin alas ja istumaan ja lyötiin kättä päälle. Ainoa että kun siitä piti lähteä pyörähdykseen, niin Tinttu läimäs mua tassulla naamaan ja tassu jäi kiinni mun kaulakoruun ja villapaitaan, josta sitten äkkiä irrotin jalan, pyörähdettiin ja jatkettiin. Hyvin onnistui vielä siitä sivulaukka-jalan ali pujottelut ja niin päästiinkin viimeisiin ympärikiertoihin, väliin ja loppuasentoon. Avot!

Vitsit että oli niin siistiä, että nyt saatiin vedettyä koreo onnistuneesti läpi! Ja oli tosi kiva olla Mindyn kanssa kehässä kun kumpikin tiesi että mitä ollaan tekemässä. Tuntuu että Mindykin oikein hyvin tiesi aina seuraavan liikkeen kuitenkaan silti ennakoimatta sen suoritusta. Siinä ihan unohti yleisön ja tuomarit ja kaikki ja teki vaan sitä meijän juttua. 🙂 Tinttu. ❤ ❤ ❤

Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 45p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 46p
Koreografia 43p
“Hallittu kokonaisuus. Arvostin ohjelman sujuvuutta ja koiran halua kuunnella ohjeita. Hieno yhteistyö.”
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 44p
Liikkeiden laatu 45p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 47p
Koreografia 45p
“Laadukas esitys! Kiva, omaperäinen liike keskellä ohjelmaa ja miellyttävä fiilis. Tykkäsin kovasti.”
Laura Jalli
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 40p
“Sujuvasti etenevä ohjelma. Koira teki liikkeet pääosin hyvin. Hyvä tunnelma.”

Näillä oikein mukavilla arvosteluilla irtosi 173,67p ja KUMA!! 🙂 Lopulta pisteet riitti hyvätasoisessa kisassa vielä sijalle 2/8. Hienot pisteet sai Tinttutonttu ja vielä kerran – voi miten ihanaa että nyt onnistuttiin viime kertaisen kaatosade-korvanrapsutuksen jäljiltä. 😀

24799643_10203983658227286_7335360151201835221_o

Myös yleisöltä tuli paljon hyvää palautetta Mindyn koreografiasta. Täytyy kyllä myöntää että pidän itsekin kovasti tästä ohjelmasta. Nyt täytyy miettiä, että mitä seuraavaksi. Varmaa on se, että alokasluokassa jatketaan. Avoimeen ei vielä riitä rahkeet. Mutta kysymys kuuluukin, että jatketaanko vielä samalla ohjelmalla vai tehdäänkö uusi. Voi kyllä olla, että tykätään tästä niin paljon että halutaan esittää sama uusiksi joskus joillekin toisillekin tuomareille. 🙂

Oli niin ihanaa kerrankin ajaa kisoista kotiin niin, että sai olla todella tyytyväinen kummankin koiran suoritukseen. 🙂 Tähän oli hyvä päättää tämä kisakausi. Ensi vuodesta ei tiedä yhtään että mitä tehdään. Kovasti koitan että lisenssiä ei tulisi hankittua ja kisaaminen jätetään väliin ensi vuoden osalta, mutta samalla on toisaalta kovassa harkinnassa se, että Ifa on nyt 9v, ensi vuonna 10v ja jos skipataan ensvuos se on 11v niin voi ehkä olla sulaa hulluutta tässä päässä ikähaarukkaa jättää periaatteellisista syistä kisaaminen kokonaan, kun ei tiedä kuinka pitkään koira ylipäänsä pystyy siihen. Ei sillä, jos Ifa seuraa äitinsä Liksun jalanjäljissä niin ei pitäisi mitään hätää olla vielä pariin vuoteen. 😀 *kop kop* Liksukin on vielä sellainen spurttimato ettei tosikaan vaikka ikää on 11,5v. No, saa nähdä. Tammikuun lopulla osallistutaan Anna Larssonin koiratanssikoulutukseen, sitä odotan kovasti että mitä tuleman pitää. 🙂 Siistiä päästä tuollaisen huipun treeniin!

Hyvää itsenäisyyspäivää, joulua ja uutta vuotta kaikille!

Advertisements

Koiratanssi SM 2017 Janakkala

Ei voi väittää ettei olis jännittänyt osallistua Ifan kanssa koiratanssin SM-kisoihin Janakkalassa 21.10.2017. Aivan uusi halli, koira ei ole ollut siellä koskaan, lämmityksiä ei oltu saatu toimimaan joten lämpöasteita oli luokkaa 7°C, keinonurmen seassa luonnonkorkkia oli meille molemmille täysin uusi alusta, sirunluku ja alkuun oli vielä pamautettu eläinlääkärin tarkastus, jossa kirjaimellisesti katsottiin joka ikinen kynsi koiralta, että ne ovat ehjät ja että tassunpohjat ovat ehjät myös – Ifahan muutenkin niin tykkää tollain vieraitten ihmisten kosketuksesta (not).

No, siru löytyi, saatiin tarkastettua että juoksua ei (leikatulla) koiralla ole ja yllättävän kivuttomasti selvittiin eläinlääkärin tarkastuksestakin. 😮 Ifa oli ihmeen innokkaalla tuulella, eikä ottanut kopeloinnista itseensä. Meille oli arpoutunut kisan toiseksi viimeinen suoritusvuoro HTM:ssä, oltiin siis 11/12 esitysvuorossa. Lämpöpuhallinta meille ei myöskään tällä kertaa ollut arpoutunut vaan se oli ihan ymmärrettävästi varattu tuomareille. Koirille koitti siis pitkä päivä odotella autossa ja aina vähän väliä käytiin istumassa autossa pitämässä sitä käynnissä ettei kaikki lämpö karkaa.

Omaa vuoroa odotellessa ei tullut hirveän montaa muuta esitystä katsottua. Ei keskittymiskyky riittänyt ollenkaan kun jännitti niin paljon. Marin ja beussi Ukon suoritus piti toki tietysti katsoa ja voi mikä riemu olikaan kun tulostaululle ilmestyi että he saivat uransa ensimmäisen koiratanssisertin!!! 🙂 Ihan huikeeta saada eka serti ekoista SM-kisoistaan. Paljon onnea vielä! ❤

Lopulta koitti aika vaihtaa omat koreovaatteet päälle. Harvoimpa nähdään muakaan näin värikkäästi pukeutuneena. 😀 Vaatteet oli haettu kirpputorilta perjantai-iltana, ei sillä että ois täpärälle menny mut… 😀

Ifa_KTSM01

Kuva: Sporttirakki

Muutamalla namilla vähän helppoja virittelyjä Ifalle lämmittelykehässä ja sit vaan esittelytekstin päätyttyä kehään ja eikun musiikki päälle. Ifa lähti tosi kivasti tekemään pivottia, tosin kun piti siirtyä pivotista sivuaskeleisiin niin se teki sen minkä on nyt monesti treeneissäkin tehnyt, eli peruutti mun ympäri. 😀 No ei se haitannut, siitä sivulle sit vaan ja sivuaskeleisiin. Vähän ehkä tuli vinossa mukana, mutta tuli kuitenkin. Jalan alitus onnistui eikä koira jäänyt tällä kertaa jalkojen väliin. Oikealla puolella vauhtiseuruussa kieppi ei onnistunut, mutta samakos se sitten.

Oikealta sivulta eteen autoin kädellä ehkä tarpeettoman paljon. Sivuaskeleet ehkä ihan vähän hajos, koira oli vähän vinossa, joten pivottiin lähtö vaati vähän enemmän kannustusta, mutta lähtihän se koira sieltä sit kääntymään. Seuraavassa vaihdossa oli jotain sättäystä, mä varmaan unohdin sanoa käskysanan oikein ja kunnolla, mutta sain kuin sainkin Ifan jalkojen väliin väärin päin. Sen position se teki tosi kivasti joka oli tosi kivaa, koska tähän asti kaikissa aiemmissa kisoissa se positio on hajonnut! Ei hajonnut tällä kertaa. 🙂 Sieltä vaihto väliin oikein päin ja loppuun vähän kankea kädet ylös. Sivulaukassa positio oli väljä ja käännös ei taas mennyt ihan suunnitellun mukaisesti, ja sivulaukka toiseenkin suuntaan oli väljä.

Turhan voimakkaalla käsiavulla mutta silti mukavasti Ifa siirtyi siitä oikealle väärinpäin ja saatiin tehtyä sivuaskeleet ja pivot. Positio oli vähän vino ja pivot viipyi taas hetken, mutta selvittiin. Vaihto siitä jalkojen väliin onnistui, joskin näytti taas käsiavustetulta. Peruutus ja pivot jalkojen välissä toimi, vitsi miten siistiä! Siitä taas kädet ylös ja oikealle väärinpäin. Musiikki vei ja unohdin odottaa että Ifa on päässyt positioon ennen kuin lähdin juoksemaan alta pois. Siitä sivulle siirtymä ei käynyt ihan as planned, mutta siirtyi kuitenkin. Loppuun vielä pivot ja sivuaskeleet ja tadah, se oli siinä!

Anna-Mäkinen-6

Kuva: Lotta Höijer

Ifa veti koko koreon loppuun tosi hyvällä mielentilalla, mitään positiota se ei jättänyt tekemättä! Jotain kieppejä jäi väliin mutta pffffh, väliäkös niillä! Ifa ei oo varmaan koskaan tehny näin hyvin kehässä, ei ainakaan piiiiitkääään aikaan, missään lajissa. Oli ihan sairaan siistiä että nyt se teki näin hyvällä fiiliksellä ja koko koreon ja ai että. ❤ ❤ ❤ Olin niin tyytyväinen koiraan kehän jälkeen ja se kyllä varmasti huomas sen, sai namia varmaan kolme tonnia. 😀 😀

Tuomareiden pisteet ja kommentit:

Tiina Jounio
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 38p
“Vauhdikasta ja mukavaa tekemistä, mutta positiot eivät aivan pysyneet laadukkaina.”
Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 40p
Hanna Maines
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 43p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 44p
Koreografia 40p
“Upea kontakti ja ihana vapautunut tunnelma. Joitakin epätarkkuuksia, välillä taas hyvinkin tarkkaa tekemistä.”

Yhteensä pisteitä kertyi 159,66p. Kisat oli kovatasoiset, HTM:ssä jaettiin 6 sertiä, joten tää tulos riitti sijalle 9/12.

Liikkeiden laatu on selkeästi se meidän suurin ongelma. Kyselin jälkikäteen kommenttia niin Hannaa esim. haittasi kuulemma erityisesti positioissa seilaaminen, kun Ifa meinaa ensin mennä liian eteen ja sitten se korjaa taakse ja tällä tavalla hakee oikeaa paikkaa kokoajan. Vinouksia nyt on myös helppo huomata. Ja ainakin toisessa sivulaukassa jäi myös liian kauas taakse. Kaksi muuta tuomaria olisivat toivoneet myös määrän lisäystä, eli lisää suuntia pitäisi ohjelmaan vielä saada. Yksi ei tykännyt koreografiastakaan.

Nyt olis sitten aika paljon hiomista sen suhteen että saataisiin tästä tätä teknistä tasoa nostettua. Koreografia tuntuisi Ifalle sopivan ja ehkä oon jotain tehny oikein kun se pystyi kehässä noin hyvin tekemään, joten varmaan ei laiteta koreota vaihtoon tässä kohtaa.

Mä oon menny henkistä vuoristorataa up and down tässä kisojen jälkeen. Ensin musta tuntu siltä, että Ifan maksimiosaaminen on jo saavutettu että ei me voida tehdä tän paremmin, turha enää jatkaa. Sitten jäin potemaan sitä, että ei me nyt ainakaan näin 9v koiralla ja ketterä-kuin-kirjahylly-ohjaajalla voida mitenkään kehittyä paremmiksi kun tämän hetkiset huiput esim. Sanna Rinin ja Novan kanssa, Suski Briin ja toinen Sanna Hildan kanssa. Heillä on aivan huiput ohjelmat, todella osaavat koirat ja ohjaajan liikkuminen niin kaunista katsottavaa. Että miksi edes yrittää, kun ei voi pärjätä. Ainakaan miksi mennä edustusjoukkueen karsintakisaan, kun ei tässä seurassa ole mitään jakoa edustusjoukkueeseen päästä. SM-kisoissakin joku totesi tulostaulua katsottuaan, että no ihan oikeat koirat ovat edustusjoukkueessa – niimpä, ja sinne ei Ifa kuulu, miksi siis yrittääkään? Olishan se hienoa kansainvälisestikin näyttää et kattokaas, harjakoirakin kykenee johonkin, mut… Ei vaan olla riittävän hyviä siihen.

Samaan aikaan oon miettiny että no jos koreon alun pivotin ja sivuaskeleet vaihtaiskin oikean puolen seuruuseen, niin siitä tulis kaks suuntaa lisää. Ei se kyllä niitä osaa vielä, mutta jos opettais. Ja miettinyt kuumeisesti että miten seilaamisen sit sais pois ja miten vauhdikkaat positiot tiiviimmiksi. Että pitäiskö sit tehdäkin hidastempoinen ohjelma, mut toisaalta temponvaihteluitakin arvostetaan niin ehkä sekään ei oo hyvä suunnitelma. Pitäis siis vaan opettaa ne positiot tiiviimmiksi, mutta en usko että se on kovin mahdollinen tehtävä. Ja että mitä ihmettä tekis tälle omalle liikkumiselle, sen kun pitäis olla paljon näpäkämpää tuossa musiikissa, mutta mä oon tällanen kankea kaikkea-muuta-kuin-ketterä sotanorsu, niin jo on työsarkaa sitten siinäkin. Jeeeeeeenniiiiiiii……. 😀

Mutta että pitäiskö silti koittaa tähdätä PM-kisoihin edustusjoukkueeseen 2018. Mistä sitä edes tietää että montako vuotta voidaan enää harrastaa kun ikää on Ifalla jo 9v. Ettei sitten käy niin, että on missattu kaikki tilaisuudet ja lopulta koira on sen ikäinen ettei voi enää mennä kun alkaa terveys tai joku prakaamaan. En mä tiedä………

^Kuvat: Sporttirakki

^Kuvat: Lotta Höijer

Koiratanssin möllikisat 8.10.2017

Sunnuntaina 8.10.2017 Liedossa järjestettiin koiratanssin möllikisat Anna Laulajaisen ja shelam Lunan MM-kisamatkan tukemiseksi. Olin ilmoittanut Ifan kisaamaan HTM VOI ja lupautunut itse hommiin musiikinsoittoon. Extempore päädyin myös ilmoittamaan Likitan improluokkaan mukaan. Tinttu joutui vaan isoon lainahäkkiin makoileen kisapaikalle, jossa tosin tapansa mukaan oli täysin lunkisti vaikka meni kuka ohitte.

Ifa oli rasittava. Perus itsensä. Se vinkui ja kiljui koko päivän. Koko ***** päivän kevythäkissä Liksun kanssa. Oli vaatteet päällä ja lämpöpuhallin et mistään sellasesta ei ollut kiinni. Se ei vaan saakeli osaa olla hiljaa tollasis tilanteis. Vähän ehti jo epäilyttää et mahtaaks se tehdä mitään kehäs enää ton huutamisen jälkeen, mutta se oli turha huoli.

Koreo tuntui menneen kohtalaisen hyvin. Jalan ali puolen vaihto ei onnistunut kun Ifa jäi väliin, mutta autoin sitten kädellä pois sieltä. Kiepit ei onnistunu missään liikkeessä, se ei vaan tehnyt niitä. Vasemmalla puolella väärin päin oli huono positio lopuksi, oli kaukana ja jätätti. Muutaman kerran koitti ehkä erkaantua kauemmas kun lähestyttiin kehän etuosaa / kehääntulokohtaa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis kun kaikki sivuaskeleet ja muut onnistui eikä Ifa kertaakaan mennyt sellaiseen “yhyy emmä kykene”-tilaan!

…paitsi sitku katto videon. Niin sehän näytti ihan kamalalta. 😀 😀 Positiot ei oo suoria ja ne on väljiä, sivuaskeleissa on vinossa, mun liikkeet on ihan hurdur ja asd. Ei mittään järkeä. Tuomarin kommentit oli, että paineistumista ei ollut nähtävissä, mutta vähän enemmän suuntia ja positioita sekä parempaa teknistä tarkkuutta vaadittaisiin jotta olisi voittajaluokan koreo. Kommenttia tuli myös, että kun musa on niin vahva ja Ifa niin siro pikkuinen, että kontrastia on ehkä vähän liikaa. Riittävä tekninen taso muakin on huolettanut ja nyt tekis mieli jättää SM:t väliin. Musiikista en ole samaa mieltä, mutta ainahan tulkinta on katsojan oma, joten en ota itseeni siitä että joku muu näkee tämän eri tavalla. 😀 Katotaan sit jos SM:issäkin kaikki tuomarit sanoo samaa niin sit hylätään tää uus biisi kans (ja varmaan koko laji samalla). Loppusijoitus mölleissä voittajaluokan 3/4.

Ihan kisan viimeisenä starttas vielä Liksu siellä improssa. Sitä ei tainnut tarttua videolle kelleen, mutta eipä siinä nähtävääkään oo kun vaan pyörittiin ja pujoteltiin ja Liksu kiersi mua. :’D Mutta kyllä oli 11,5v mummossa vauhtia, ei paljon ikä paina vielä. Siitä kielii nää Timo Hämäläisen loisto-otokset kehästä myös. Kiitos Timo kuvista!

Liksun pyörintä sijoittui jopa 3/14. 😀

Kisojen jälkeen seuraavana päivänä vietin sitten synttäreitäni omalla treenivuorolla, kun olin vuokrannut hallin että saa tehtyä viimeiset treenit ennen SM:iä. Koitin paikkailla omien käsien liikuttelua kädet ylös -kohdissa, saada Ifan tekemään kiepit liikkeessä pelkästä käskystä, tehtiin häiriöseuraamista namipurkkien ja lelujen ohi että oppis ettei irtaannu positiosta siksi että jotain kivaa on jossain (vaikka eihän se leluista välitä), koitin parantaa jalkojen välissä väärte kävelyä hitaasti liikuttaessa, koitin parantaa vasemmalla sivulla väärte position paikkaa (lopulta päädyin jättämään sen koreosta pois), harjoiteltiin seuruita oma ryhti suoristettuna ja mitähän kaikkea.

Treenit meni silleen ihan kivasti että mieliala pysyi kohtalaisena molemmilla eikä ‘otettu yhteen’ mistään. Ifa ymmärsi häiriötreenin juonen jne. hyvin. Kieppien tekoa se ei ymmärtänyt. Aivan random generaattorista läpi vedettyä että milloin se teki kiepin käskystä ja milloin ei, välissä ei edes pienestä käsimerkistä apuna. Vasenta väärteseuruuta en saanu paremmaks millään joten päätin vaihtaa sen oikeaks väärtepäinseuruuks.

Silleen fiilis SM:iin lähdöstä on hyvä, että koreota on sinänsä onnistuneesti tehty parikin kertaa ja se ei oo vielä rakoillu dramaattisesti. Kyseenalaista on, onko nyt tehty liikaa niin että se tuskastuu taas tähän tahtiin ja ei sitten kisoissa kykene. Toisaalta sit taas tuntuu tyhmältä lähteä SM:iin näin huonolta tasolta. *syvä harmistunut masentunut huokaus* Mutta ompahan sitten taas ohi se ja voidaan rauhassa kotona keittiössä treenailla positioita paremmiksi.

Fun fact muuten pakko kertoa loppuun, oon tyyliin koko syksyn kaikissa Ifan treeneissä käyttänyt palkkana pelkästään sen ruokanappulaa. Ja silti se meinaa purra multa sormet irti aina, joten yleensä treenaan vaan Flowparkin hanskat kädessä sitä. Sitten pidemmistä suorituksista on saanut parempaa palkkaa, kuten nyt kisoissa kuivattuja broiskunsydämiä ja jotain muita nameja seassa. Oon myös koittanut harjoitella sitä, etten palkkaa liian herkästi asioista jotka se jo osaa, niistä vaan kehun onnellisena. Ehkä tää on voinut vaikuttaa sen työskentelyyn, että palkka ei oo enää mitään niin superhyperdyper että menee vallan pasmat sekaisin eikä pysty kehässä tekeen jossei lihapullan haju kantaudu kädestä nenään? No, ei nuolaista ennen kuin on SM:t käyty…

Also, mun mielestä olis niin kauheen siistiä saada Ifalle edes yksi HTM-serti joskus. Now it to be said out loud. Sellainen ansaittu serti. Se olis musta ihan sairaan siistiä. Harmi että se vaan ei oo vielä mahdollista. Mutta ei kai siihen pitäisi asennoitua näin vaan niin, että tietääpähän mitä kohti treenaa. 😀

Syyskuu sum up

Öö joo. 😀 Mulle iski edellisen postauksen jälkeen treenimasis, kun tuntu et kaikki menee päin sitä ja mitää ei osata ja osaamistaso teki hirveän pudotuksen ja äh öh ja oih ja voih.

Kilometripostauksen sisältö:

  1. Beussien PK-leiri 9.-10.9.2017, peltojälki
  2. Esine- ja noutotreenit kotona
  3. Peltojälkitreeni Elinan kanssa
  4. Ifan koiratanssitreenit
  5. Mindy rally-tokossa

1. Beussien PK-leiri

Onneks 9. ja 10. syyskuuta oli beussiyhdistyksen PK-leiri, jonne olin ilmoittautunut peltojälkiryhmään. Kouluttajana oli loistava Titta Järvenpää, joka on tehnyt hienoa tulosta FH:ssa hoffeilla. Sain ihan hurjan määrän uutta tietoa jota hyödyntää koulutuksessa ja joka ratkaisi monta ongelmaa. Tai monta ja monta ja ratkaisi ja ratkaisi, mutta antoi hyvät työkalut. Jälkiä Titta ajaa kuulemma 200-300 ennen kuin rupeaa sinne mitään esineitä laittamaan. Ja erityisesti ahneilla koirilla (kuten Tinttu…) täytyy tyhjiä olla jäljellä ainakin 50 askelta putkeen ennen kuin sinne kannattaa mitään esineitä laittaa, jotta koiralla on mitään mielenkiintoa niiden ilmaisuun.

Tuli myös muistuteltua mieleen miten esineellä voi hetsata että lyö esineen kotona harjoitellessa maahan, koira menee maahan ja sitten liikuttaa esinettä koiraa hetsaten että oijoi nyt se meni tänne, tuu tähän maate, noin, hienoa. Puhuttiin myös siitä että on hyvä opettaa koira tuijottamaan esinettä ja siinä treenissä täytyy päästä siihen asti, että voit kävellä koiran taakse ja palkata koiran sieltä ennen kuin ruvetaan tuomaan esineitä jäljelle. Täysin loogista.

Tinttu oli kyllä hyvää seuraa leirillä. Niin lunkisti joka tilanteessa ja teki ihan tasoistaan suoritusta jäljellä. Varsinkin siihen nähden että koko viikonlopun satoi ja me ei oo ikinä tehty jälkiä sateella. Saati niin kovalla tuulella kuin mikä lauantain ekalla jäljellä oli. Koko porukka sai kävellä perässä ja mitä vaan sai jutella, tyyliin puolessa välissä jälkeä se vasta tajus että joku kulkee mukana ja kerran kääntyi katsomaan ja sitten heti jatkoi työskentelyä.

Lauantain eka jälki oli vähän pidemmällä nurmella. Ensin mentiin melkoisessa sivutuulessa vähän up the hill, käännyttiin vasemmalle ja sitten myötätuuleen vähän down the hill loppuun. Jottain luokkaa 100-150 askelta oli kumpanenki suora ja lopussa ruokapurkki palkkana. Sivutuuli sai Tintun vähän nosteleen nokkaa ja kulkeen vähän jäljen sivussa ja siitä sanottiin että tähän täytyy puuttua. Titta myös opettaisi sellaisen pienen hihnasta nyppimisen “tarkasti”, jolla vähän huomauttaa koiraa että hei, nyt vähän petraat. Tintun kohdalla päädyttiin siihen, että mä vaan pysäytän koiran enkä päästä sitä etenemään ennen kuin oikein vetää mut mukaan jäljen päälle. Oonhan mä tänki neuvon kuullu että päästä koira liikkeelle vasta kun vetää jäljelle, mutta en oo osannu puuttua näin pieniin jäljeltä poikkeamisiin. Jäljen ainoa kulma meni tosi hyvin, tosin Tintun hitaudella ja tarkkuudella olis ollu ihmekin jos olis yli mennyt. En oo koskaan nähny Tinttuu NOIN ahneena mutta se siis tassulla kaivo heinien seasta nameja esiin jos joku meinas jäljelle jäädä. 😀 😀 Jäljen päässä sain muutamalla käskyllä Mindyn menemään maate, vaikka se vähän vaivaantuneelta siitä näyttikin.

Lauantain toinen jälki oli sellainen salama, jossa keskimmäinen pätkä oli aika lyhyt ja eka ja vika suora jotain luokkaa 100 askelta. Oikein hyvää keskittymistä taas jäljellä, kulmissa ei mitään ihmeitä. Tuli puheeksi, että mä otan aika lyhkäsiä askelia, joten pitää harjoitella ottamaan normaalimman mittaisia askeleita jälkiä tehdessä. Se on yllättävän vaikeeta mulle. Vähän kokeiltiin myös sitä, että jos nyt on hyvä pätkä että menee hyvin niin jättäytyy liinassa vähän pidemmälle ja sitten taas jos tarkentamisen tarvetta tulee niin tulee lähemmäs. Jälki meni niin hyvin, että Titta totes että sunnuntaina tehdään sitten paljon pidempi ja vaativampi jälki.

Sunnuntain jälki oli by far pisin jälki mitä on koskaan tehty. Mittaa oli melkeen 500 askelta, kulmia oli peräti viis. Titta antoi measures että nameja ja tyhjiä silleen, että aina 5-10 namia ja 3-7 tyhjää. Tää oli hyvä, koska tähän mennessä oon tehny vaan sellasia randomtyhjiä, että voinu olla 1-2 tyhjää, 1 nami jne. Ehkä tuollaiset selkeämmät pätkät opettaa koiraa paremmin. Kulmat piti myös terävöittää kolmen askeleen kulmiksi eikä enää viiden askeleen kulmiksi kuten oon tähän mennessä tehnyt. Näillä spekseillä lähettiin jäljelle taas. Tinttu työskenteli taas hyvin ja mä ehkä jopa melkeen osasin välissä pysäyttää sitä oikeassa kohtaa. Välillä mulla oli vaikeuksia hahmottaa että milloin täytyis puuttua, mutta Titta auttoi. Välillä kokeilin myös taas sitä etäisyyden ottoa liinassa, mutta eihän se Tinttua nyt vielä näillä etäisyyksillä mitenkään liikuttanut.

Kaks ekaa kulmaa meni ihan kivasti, mutta kolmannella meinas tulla tenkkapoo. Tinttu oli vaan kokoajan jatkamassa suoraan kulmasta yli. Se yritti ainaki kolme kertaa ottaa jäljen uudestaan ja aina se meni siitä kulmasta uusiksi yli. Mä meinasin päästää sitä vähän liian pitkälle, joten siitä tuli sanomista että älä turhaan päästä koiraa kovin pitkälle kulmasta yli, ei yli koiran mittaa ylitte. Siinä sitte odotettiin tolppana kauan, ikuisuudelta tuntuvan ajan, että milloin se löytää sen jäljen uudelleen. 😀 Tosi pitkään se itte etti, mut jossain kohtaa meinas usko loppua ja Tinttu jäi hetkeks seisoon pää ylhääl et no mitäs ihmettä nyt. Mutta kyllä se sit jatko taas ja lopulta löysi sen jäljen ja päästiin jatkamaan. Loput kulmat meni paremmin. Tuo vaikea käännös oli vasemmalle ja vikat kaks oikealle, joten täytyy pitää mielessä että tekee tarpeeks kulmia vasemmalle jos se oli tässä nyt jotenkin merkityksellistä. Kehuja tuli kuitenkin siitä miten rauhallinen mä olin kulmalla kun meinas tulla hukka, että se oli hyvin toimittu kun antoi koiran itsenäisesti työskennellä ja aktiivisesti etsiä jälkeä eikä heti ollut hosumassa ja puuttumassa sen kummemmin.

Nyt vaan tulis nameja harventaa, myös kulmista ja yksinkertasesti vaan ajaa paljon jälkiä ja treenata paljon esineitä kotona. Koutsilta tuli myös kommenttia että nyt koira alkoikin vaikuttaa jo vähän kovemmalta kuin mitä lauantaina. Että lauantaina oli olo ettei tuota voi liinasta nypätä ollenkaan tai muutenkaan korjata, mutta sunnuntaina se vaikutti siltä että kyllä se selkeästi kestää myös vähän puuttumista.

2. Esine- ja noutotreenit

Kotona sitten taas motivoituneena käynnistettiin heti esinetreenit. Aloitin siitä, että mä istun penkillä ja koitan päästä naksutteleen Mindylle esineen kattomisesta. Jostain syystä tällä systeemillä sain homman toimimaan joten kuten kun aiemmin se on tuntunut ihan mahdottomalta! Tinttu siis istu käytännös mun toisella puolella ja näytin esinettä mun toisella puolella. Siitä sitten vähitellen madalsin esineen sijaintia ja lopulta otettiin pari harjoitusta niin, että Tinttu makas maassa ja mä pidin esinettä maan tasalla sen edessä ja naksuttelin kun se katsoi esinettä. Tätä on treenattu muutama kerta, mutta vielä se ei osaa kauhean hyvin katsoa maassa olevaa esinettä jos en pidä siitä kiinni. Muutamia onnistuneita toistoja on kuitenkin niinkin saatu. Täytyy vaan jatkaa harjoittelua. Ku sillonku en pidä esineestä kiinni nii Tinttu kattoo mua ja jos vaan odotan niin se turhautuu aika herkästi ja alkaa hakkaan esinettä tassulla tai koittaa koskea siihen kuonolla. Menee vielä vähän ristiin ilmaisutreenit ja noutotreenit. Mutta edistystä on saatu ja siitä olen iloinen! Jopa ihan vähän kestoa saatu katsomiseen, ettei ole mikään pelkkä nanosekuntin vilkaisu vaan.

Esineitten lisäksi noutoa oon koittanu treenata. Se on vaan niin vaikee. Vähän tuli edistystä sen jälkeen kun käytiin koirakerhon kentällä ja Elina näytti kultsupennun kanssa mallia ja Tinttu sai vierestä kattoa et mikä on homman juju. Sen jälkeen on tehty sitä kotona niin, että ensin palkitaan leuka kämmenellä -kosketuksesta joitain toistoja, sit oon laittanu tennispallon alas ja pyytänyt sen jälkeen leukaa kämmenelle silleen, että jos pallo ei tuu mukana niin ei ole kämmentä jolle kosketusta tarjota. Vähän on myös virvottu sillä pallolla ensin, että saadaan intoa mukaan touhuun. Hitaasti mutta hitaasti tämä on alkanut tuottaa jotain tulosta ja olen varmaan kaksi kertaa saanut pallon niin lähelle kättä, että olen saanut sen suusta kiinni. Normisti kun Tinttu joko ei ota palloa, sylkee sen pois, on menossa maahan järsimään palloa tai lähtee pallon kanssa pois… 😀 Mutta nyt on saatu tosiaan vähän progressia ja tällä tiellä jatketaan. Ainiin ja tähän treeniin on yhdistetty se, että mulla on jotain niin hyviä nameja, jotka Tinttu oiiiikein haluaisi, että se motivois sen oikein kunnolla miettimään että mitä nyt pitää tehdä.

3. Peltojälkitreeni

Beussileirin jälkeisenä keskiviikkona tein Elinan kanssa Mindylle peltojäljen. Ajatus oli tehdä 500 askeleen jälki, mutta pullankylvijä-meikäläiseltä loppu namit just ennen 300 askeleen täyttymistä. GG. Koitin mielestäni noudattaa samaa 3-7 tyhjää, 5-10 namia menetelmää mutta silti ne loppu ihan kesken. Tällä jäljellä jätin myös loppuun ruokapurkin päälle esineen ekaa kertaa ihan silleen for kicks and lolz että kun se nyt on se vika mihin jälki loppuu niin josko se assosiaatio sieltä lähtis syntymään. No, jälki oli taas sellainen salaman mallinen. Ensimmäinen kulma oli vasemmalle, ja se takelteli taas vähäsen. Ei nyt ihan yhtä pahasti kuin leirin sunnuntainen jälki, mutta oli myös kaikkea muuta kuin tyylipuhdas suoritus. Toinen kulma oikealle meni paremmin. Eipä niitä tyhjiä aukkoja sieltä kauheasti huomaa että missä kohtaa ne on, joten kai niitä oikeasti pitäisi rohkeammin laittaa sekaan. Vaikka niitä 10 askeleen tyhjiä, ja tihentää tyhjien väliä. Kokeilin myös taas jäljellä sitä kauemmas jättäytymistä, jossa ei vieläkään mitään uutta raportoitavaa. Vitsit että en malta et pääsen joskus kokeileen sitä 10m päähän jättäytymistä että mitä toi siitä tykkää. 🙂

4. Ifan koreotreenit

Kaiken tän PK-vöyhötyksen keskellä Ifa on käynyt joka toinen viikko koreotreeneissä ihmettelemässä uutta musaa. Oon vihdoin viimein saanut suunniteltua koreon uuteen musaan, mutta ei oo vielä päästy sitä kokeilemaan kokonaisena. Oon koittanu keskittyä nyt muistamaan itse ensin kunnolla miten se menee. 😀 Kenties ehkä jopa mahdollisesti jos planeetat ovat kohdallaan, uusi koreo nähdään SM-kisoissa ens kuussa…

Viimeisimmässä treenissä kokeiltiin eri positioissa sivuaskeleita, peruuttamisia ja pivotteja ja mietittiin mitä niistä vois sisällyttää koreoon. Todettiin että vasemmalla sivulla oikein päin peruutus on ehkä helpoin, no ei nyt rakentaa mutta korjata, kun se on vahvin positio muutenkin. Ongelmana on siis ihan jäätävä vinous peruutuksessa. Adjustattiin etäpalkka-namin paikkaa peruutussuuntaan nähden ja löydettiin, että jos namin laittaa melkein suoraan meidän oikealle puolelle niin peruutus viimein suoristuu. Näitä treenejä täytyy jatkaa lisää.

Hanna myös totes, että mä palkkaan ihan liikaa koiraa sellaisista jutuista mitkä se jo osaa. Ja se on varmasti aivan totta. Jotain ihan simppeliä positiossa eteenpäin liikkumista joku 3sek ja aina lentää palkka. Että ei ihme ettei koira halua kehässä tehä 3min hommia. Joten tähän on kiinnitettävä ekstrahuomiota. Alkaa palkkakin merkkaamaan enemmän kun sitä saa vaan vaikeammista kohdista ja pidemmistä pätkistä. Tähän tähdätään.

Kotona olen nyt hionut Ifan kanssa koreon ihan alkua. Että musiikin päälle lähtemiseen ja ensimmäiseen/ensimmäisiin liikkeisiin muodostuisi positiivinen mielleyhtymä. On harjoiteltu musiikin päälle pyytämistä, positiossa odottamista ja tällaisia. Vaikuttaisi toimineen ainakin tähän asti. Tällä hetkellä ainakin Ifa lähtee ihan innoissaan vetämään ekoja liikkeitä myös musiikin soidessa (kännykästä tosin). Oon vähän soveltanut sellaista keittiöversiota koreosta, että muutama eka positio vaihtoineen ja sitten purkkipalkka. Nyt pitäis päästä tekemään oikeassa mittakaavassa ja pidempiä pätkiä, myös pätkiä koreon keskeltä ja lopusta eikä hioa pelkkää alkua. Ehkä pitäisi itse asiassa ihan erityisesti hioa nimenomaan sitä keski- ja loppuosaa, jotka ovat vaikeammat kun vire lähtee laskuun kisasuorituksen aikana. Hyvä huomio.

Ollaan myös treenattu positioihin tulemista silleen, että on etäpalkka käytössä. Oon laittanu maton reunalle nameja ja käskenyt Ifan positioon ja vapauttanut palkalle joko positioon tulosta / siinä paikallaan pysymisestä tai positiossa hyvin liikkumisesta. Osa positioista on vielä hankalia tuolleen, varsinkin riippuen suunnasta namiin nähden, mutta uskoisin että tää vahvistaa sen osaamista. Samalla hankalaksi on osoittautunut se, että kun väärin päin jalkojen alla oloa on vahvistettu nyt ihan kamalasti, niin aina kun pyydän sen jalkojen väliin OIKEIN PÄIN, se tulee ensin väärin päin. Osaa kyllä vaihtaa kyllä sieltä oikein päin, mutta tulee aina ensin väärin päin. No, onneksi ne on koreoonkin laitettu niin, että ensin väärin päin ja sitten oikein päin…

5. Mindyn rally-tokot

Torstaille meillä oli Elinan kanssa sovittuna taas treenit. Molempia vaivas pieni treenimotivaation puute, mutta Elinalta sitä löytyi onneksi vielä rally-tokoa kohtaan, joten päätettiin sitten treenin aiheeksi rally-toko. Sitä ei ookaa Tintun kanssa pieneen ikuisuuteen tehty ja mullon ollu ihan olo että eihän se mitään osaakaan. No, Tintun laihis ja mun ajatukset Tintun virpomisista on vissiin tehny tehtävänsä ja Tinttuhan oli ihan herp derp kun lähettiin vetään rataa. 😀 Sillä jopa niinku heilu häntä perusasennossa ja kesken rataa ja sitä ei oo tainnu tapahtua koskaan ennen?! Tinttu ei oo kauheen sellanen hännänheiluttajakoira toisinku esim. Ifa jonka häntä on kyllä hyvin ilmeikäs. Mutta eilen se heilui. 😀

Eihän ne korkeammat kierrokset nyt sitten pelkkää hyvää saaneet aikaan. Ensimmäisen ratakierroksen keskeytin vähän puolen välin jälkeen kun homma meni ihan läskiksi. Otin siis aikalisän, laitoin Mindyn kiinni odottaan hetkeks ja menin analysoimaan Elinan kans et mitähän vittua tässä nyt tapahtuu. 😀 Alkurata oli menny tosi mukavasti mut loppupuolella (ei edes kovin pitkää rataa) rupes sitten kaikki perusasennot unohtumaan ja ihme haahuilua oli ties kuin paljon. Elina totes että mulla ehkä oma keskittyminen herpaantui vähän ja/tai rupesin odottamaan koiralta liikaa. Voi myös olla, että alkuradan palkkasin paljon tiheämmin ja lopussa harvensin palkkaa niin tuli sitten haahuiluakin. Ja olihan siellä menossa siis sellasia kivoja -10p virheitä, mutta en jotenki jaksa kesken rataa kauheasti hinkata sellaisia. 😀  Uusintakierrokset mietintätauon jälkeen meni paljon mukavammin.

Hyvänä sanottakoon että kun on kotona pari kertaa treenattu maasta istumaannousuja niin kyllä muuten nousi tuollakin treeneissä. 😀 😀 Hyvä ettei ilmaan asti pompannu. Kattokaa vaikka alla olevalta videolta. En pysty lopettaan sille nauramista. 😀 Ihan huumorikoira muutenkin. Vasemmalle kääntymisissä istumiset oli vähintään mielenkiintosia röhnötyksiä. 360 vasemmalle käännyin itte ihan sairaan nopeesti, joten siinä Tintun peppu valahti maahan. Sitä täytyy treenata, sekä mun että koiran vähän lisää. Houkutuksesta selvittiin tällä kertaa ihan hyvin. Ei menny pehmopupu teuraaksi.

Ifa 9v ja musiikkitestailua

Maanantaina 28.8. maailman paras pieni Ifa-koira täytti 9v. ❤

Ja synttäripäivä vietettiinkin hallilla kokeillen musiikkivaihtoehtoja. Kokeiltiin melkeen kaikkia aiemmassa postauksessa linkkaamiani biisejä. Lindsey Stirlingin Moon Trance ei ollut huono! Sinänsä ihan potentiaalinen vaihtoehto.

Keijumusiikeista sen sijaan ei tullu yhtään mitään, ei näyttänyt sen paremmin koiralle kuin mullekaan sopivilta. 😀 Perfect Villainia ei edes kokeiltu, todettiin se jo valmiiksi liian haastavaksi musiikiksi. Tehosekoittimen biisissä vaan on huono tempo meille. Chisu meni vähän samaan keijukategoriaan, v-a-i-k-e-a saada siitä luontevan näköistä. Ehkä suurella treenimäärällä, mut… niin.

Mut sit! Löyty voittaja. Legendaarinen Epic Sax Guy -biisi eli Moldovan 2010 euroviisubiisi Sunstroke Project & Olia Tira – Run Away. 😀 Pistin sen ihan vitsillä tonne sekaan koska lol, hieno biisi. Ja sit todettiinki että tää olis just sopiva mulle ja Ifalle. 😀

Nyt pitäis sitten lähteä suunnittelemaan koreota. Ja kokeilemaan itse. Ja koiran kanssa. Ja lisää itse. Ääk. 😀 Missä on Jenni ja Jennin loistavat opit?! Niitä tarvittaisiin nyt. 😀

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Kiipa kävi tanssimassa

Empä oo kauheesti jaksanu viime aikoina kirjoittaa… 😀 Tosin eipä me ole pitkään aikaan mitään tehtykään… Mutta eilen käytiin Ifan kanssa uuden koirahalli Qubliksen avajaisissa esiintymässä muiden koiratanssijoiden joukossa. 🙂 Ifa ei oo käyny missään kehissä itte edes treenaamassa varmaan sitten Janakkalan karsintakisojen jotka oli joskuuuuuuuuuus maaliskuussa? Joitain pikkujuttuja on treenattu kotona vähän, mutta ei mitenkään aktiivisesti. Vähän jännitti siis että millä vireellä Ifa menis kehään.

Hallille oli kiva tulla kun pihalla oli kaksi rekkamiestä rekannuppiensa kanssa ja ku astuttii pihaa Ifan kanssa ni toinen oli heti että “no sieltäpäs tulee nätti koira”. 😀 Kysyivät nimeä, sanoin Ifa ja totesin heti perään että ei oo vanhan automerkin mukaan nimetty kuitenkaan ja miehet naureskeli et no hepä oli just heti ajatellu sitä että onko koko koira vaneria. 😀 Halli itsessään oli oikein kiva, valoisa, siisti ja lämpötilakin oli meille tällä kertaa täysin optimaalinen. Ifa oli aika innokkaana menossa ja hyvällä fiiliksellä, tai ainakin niin mä sen tulkitsin. Oon miettiny paljon tätä että kuinka hyvin tai huonosti mä tulkitsen Ifan mielentiloja ja luulenko joskus sen olevan huonommassa mielentilassa kuin mitä se onkaan ja siten kasvatan omaa jännitystäni entisestään.

No, vähän ennen meijän esitystä otin pienenä muistinvirkistyksenä radion kannen sulkua ja palkkasin siitä Berliinistä tuomillani kalanamituliaisilla. Ja kyl muuten uppos koiraan sellasta vauhtia ne namit et sormet oli vaarassa. 😀 Lämmittely oli ilmeisen onnistunut, koska Ifa oli selkeästi sellaisessa “JOO TEHDÄÄN LISÄÄ” -mielentilassa. Olin uskalias ja jätin jopa purkkiin niitä kalanameja kentän reunalle niinku ollaan treenattu kotona. Sit vaa kehään kokeilemaan.

Ifa oli tosi hyvä. Siis niinku. T-O-S-I hyvä! Mä tosin unohdin koreografian kaksi kertaa ja ihan alkuakaan en toteuttanut sellaisena kuin kuuluu mut. 😀 Mut siis Ifa teki kaiken mitä pyysin niinku pyysin. Jokainen pyörähdys, jokainen vaihto. Se ei edistänyt seuraamisessa eikä jätättänyt toisissa positioissa (ainakaan pahasti). Se jopa tuli pois jalkojen välistä ja vaihtoi väärte-positioon – tämä on hajonnut kaikissa kisoissa aiemmin! Mä tosin olin harkinnut tarkkaan tätä kohtaa, että tässä teen pienen käsiavun ja koitan oikeasti odottaa sitä koiraa. Melkein onnistuin, lähdin ihan vähän liian aikaisin liikkeelle, mutta palkkasin koiran siitä väärte-positiosta sitten. Joissain muissakin positioissa sorruin auttamaan koiraa vaikka ei ehkä olisi tarvinnut, mutta parempi niin että nyt jäi hyvä fiilis.

Pink Panther -osion kyyristelyissäkin se tuli mukana paljon aiempaa paremmin! Sen jälkeen lähtikin sitten ne mun unohdusosiot. 😀 Olin niin haltioissani koiran osaamisesta, että meinasin unohtaa että mun piti ottaa takki pois. Koitin kiskaista sitä pois niin ei piru siinähän on vielä nappi kiinni, äkkiä se auki ja takkia pois kiskomaan. Siitä sitten hämäännyin niin, että mentyämme fronttisuoran kehän läpi mulla ei ollut mi-tään mielikuvaa mitä mun piti seuraavaksi tehdä. 😀 😀 Sitten olikin koira pois positiosta (kai nyt kun mä jään seisoon ja ihmetteleen) ja säädettiin hetki kunnes sain itteäni kasaan sen verran että päästiin jatkamaan eteenpäin. Omia käsiä en saanut ihan niin voimallisiksi kuin halusin, mutta joitain Jennin kanssa pohdittuja muutoksia toteutin koreossa ihan onnistuneesti kyllä. Ja niin päästiin loppuun ja aahhhh!! Iipa oli niin super!! Siitä sitten namia loppuasentoon ja sen jälkeen palkkapurkille jonka olemassaolon se vielä muisti!! Mutta ei ollut varastanut sinne! Ei koittanut kertaakaan! Vaan keskittyi kehässä ihan täysillä tekemiseen. Olin (ja olen!) niiiiiiiiin tyytyväinen Ifaan ja sen tekemiseen, se oli niiiiiiiin super. ❤ ❤ ❤

Otin videotakin, joskin kännykkä jalustalla ja kulma ei ollut ihan optimaalinen joten kaikkea ei tässä näy, mutta kyllä täällä joitain pilkahduksia meidän onnistumisista on. 🙂