Archives

Koiratanssin möllikisat 8.10.2017

Sunnuntaina 8.10.2017 Liedossa järjestettiin koiratanssin möllikisat Anna Laulajaisen ja shelam Lunan MM-kisamatkan tukemiseksi. Olin ilmoittanut Ifan kisaamaan HTM VOI ja lupautunut itse hommiin musiikinsoittoon. Extempore päädyin myös ilmoittamaan Likitan improluokkaan mukaan. Tinttu joutui vaan isoon lainahäkkiin makoileen kisapaikalle, jossa tosin tapansa mukaan oli täysin lunkisti vaikka meni kuka ohitte.

Ifa oli rasittava. Perus itsensä. Se vinkui ja kiljui koko päivän. Koko ***** päivän kevythäkissä Liksun kanssa. Oli vaatteet päällä ja lämpöpuhallin et mistään sellasesta ei ollut kiinni. Se ei vaan saakeli osaa olla hiljaa tollasis tilanteis. Vähän ehti jo epäilyttää et mahtaaks se tehdä mitään kehäs enää ton huutamisen jälkeen, mutta se oli turha huoli.

Koreo tuntui menneen kohtalaisen hyvin. Jalan ali puolen vaihto ei onnistunut kun Ifa jäi väliin, mutta autoin sitten kädellä pois sieltä. Kiepit ei onnistunu missään liikkeessä, se ei vaan tehnyt niitä. Vasemmalla puolella väärin päin oli huono positio lopuksi, oli kaukana ja jätätti. Muutaman kerran koitti ehkä erkaantua kauemmas kun lähestyttiin kehän etuosaa / kehääntulokohtaa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis kun kaikki sivuaskeleet ja muut onnistui eikä Ifa kertaakaan mennyt sellaiseen “yhyy emmä kykene”-tilaan!

…paitsi sitku katto videon. Niin sehän näytti ihan kamalalta. 😀 😀 Positiot ei oo suoria ja ne on väljiä, sivuaskeleissa on vinossa, mun liikkeet on ihan hurdur ja asd. Ei mittään järkeä. Tuomarin kommentit oli, että paineistumista ei ollut nähtävissä, mutta vähän enemmän suuntia ja positioita sekä parempaa teknistä tarkkuutta vaadittaisiin jotta olisi voittajaluokan koreo. Kommenttia tuli myös, että kun musa on niin vahva ja Ifa niin siro pikkuinen, että kontrastia on ehkä vähän liikaa. Riittävä tekninen taso muakin on huolettanut ja nyt tekis mieli jättää SM:t väliin. Musiikista en ole samaa mieltä, mutta ainahan tulkinta on katsojan oma, joten en ota itseeni siitä että joku muu näkee tämän eri tavalla. 😀 Katotaan sit jos SM:issäkin kaikki tuomarit sanoo samaa niin sit hylätään tää uus biisi kans (ja varmaan koko laji samalla). Loppusijoitus mölleissä voittajaluokan 3/4.

Ihan kisan viimeisenä starttas vielä Liksu siellä improssa. Sitä ei tainnut tarttua videolle kelleen, mutta eipä siinä nähtävääkään oo kun vaan pyörittiin ja pujoteltiin ja Liksu kiersi mua. :’D Mutta kyllä oli 11,5v mummossa vauhtia, ei paljon ikä paina vielä. Siitä kielii nää Timo Hämäläisen loisto-otokset kehästä myös. Kiitos Timo kuvista!

Liksun pyörintä sijoittui jopa 3/14. 😀

Kisojen jälkeen seuraavana päivänä vietin sitten synttäreitäni omalla treenivuorolla, kun olin vuokrannut hallin että saa tehtyä viimeiset treenit ennen SM:iä. Koitin paikkailla omien käsien liikuttelua kädet ylös -kohdissa, saada Ifan tekemään kiepit liikkeessä pelkästä käskystä, tehtiin häiriöseuraamista namipurkkien ja lelujen ohi että oppis ettei irtaannu positiosta siksi että jotain kivaa on jossain (vaikka eihän se leluista välitä), koitin parantaa jalkojen välissä väärte kävelyä hitaasti liikuttaessa, koitin parantaa vasemmalla sivulla väärte position paikkaa (lopulta päädyin jättämään sen koreosta pois), harjoiteltiin seuruita oma ryhti suoristettuna ja mitähän kaikkea.

Treenit meni silleen ihan kivasti että mieliala pysyi kohtalaisena molemmilla eikä ‘otettu yhteen’ mistään. Ifa ymmärsi häiriötreenin juonen jne. hyvin. Kieppien tekoa se ei ymmärtänyt. Aivan random generaattorista läpi vedettyä että milloin se teki kiepin käskystä ja milloin ei, välissä ei edes pienestä käsimerkistä apuna. Vasenta väärteseuruuta en saanu paremmaks millään joten päätin vaihtaa sen oikeaks väärtepäinseuruuks.

Silleen fiilis SM:iin lähdöstä on hyvä, että koreota on sinänsä onnistuneesti tehty parikin kertaa ja se ei oo vielä rakoillu dramaattisesti. Kyseenalaista on, onko nyt tehty liikaa niin että se tuskastuu taas tähän tahtiin ja ei sitten kisoissa kykene. Toisaalta sit taas tuntuu tyhmältä lähteä SM:iin näin huonolta tasolta. *syvä harmistunut masentunut huokaus* Mutta ompahan sitten taas ohi se ja voidaan rauhassa kotona keittiössä treenailla positioita paremmiksi.

Fun fact muuten pakko kertoa loppuun, oon tyyliin koko syksyn kaikissa Ifan treeneissä käyttänyt palkkana pelkästään sen ruokanappulaa. Ja silti se meinaa purra multa sormet irti aina, joten yleensä treenaan vaan Flowparkin hanskat kädessä sitä. Sitten pidemmistä suorituksista on saanut parempaa palkkaa, kuten nyt kisoissa kuivattuja broiskunsydämiä ja jotain muita nameja seassa. Oon myös koittanut harjoitella sitä, etten palkkaa liian herkästi asioista jotka se jo osaa, niistä vaan kehun onnellisena. Ehkä tää on voinut vaikuttaa sen työskentelyyn, että palkka ei oo enää mitään niin superhyperdyper että menee vallan pasmat sekaisin eikä pysty kehässä tekeen jossei lihapullan haju kantaudu kädestä nenään? No, ei nuolaista ennen kuin on SM:t käyty…

Also, mun mielestä olis niin kauheen siistiä saada Ifalle edes yksi HTM-serti joskus. Now it to be said out loud. Sellainen ansaittu serti. Se olis musta ihan sairaan siistiä. Harmi että se vaan ei oo vielä mahdollista. Mutta ei kai siihen pitäisi asennoitua näin vaan niin, että tietääpähän mitä kohti treenaa. 😀

Advertisements

Syyskuu sum up

Öö joo. 😀 Mulle iski edellisen postauksen jälkeen treenimasis, kun tuntu et kaikki menee päin sitä ja mitää ei osata ja osaamistaso teki hirveän pudotuksen ja äh öh ja oih ja voih.

Kilometripostauksen sisältö:

  1. Beussien PK-leiri 9.-10.9.2017, peltojälki
  2. Esine- ja noutotreenit kotona
  3. Peltojälkitreeni Elinan kanssa
  4. Ifan koiratanssitreenit
  5. Mindy rally-tokossa

1. Beussien PK-leiri

Onneks 9. ja 10. syyskuuta oli beussiyhdistyksen PK-leiri, jonne olin ilmoittautunut peltojälkiryhmään. Kouluttajana oli loistava Titta Järvenpää, joka on tehnyt hienoa tulosta FH:ssa hoffeilla. Sain ihan hurjan määrän uutta tietoa jota hyödyntää koulutuksessa ja joka ratkaisi monta ongelmaa. Tai monta ja monta ja ratkaisi ja ratkaisi, mutta antoi hyvät työkalut. Jälkiä Titta ajaa kuulemma 200-300 ennen kuin rupeaa sinne mitään esineitä laittamaan. Ja erityisesti ahneilla koirilla (kuten Tinttu…) täytyy tyhjiä olla jäljellä ainakin 50 askelta putkeen ennen kuin sinne kannattaa mitään esineitä laittaa, jotta koiralla on mitään mielenkiintoa niiden ilmaisuun.

Tuli myös muistuteltua mieleen miten esineellä voi hetsata että lyö esineen kotona harjoitellessa maahan, koira menee maahan ja sitten liikuttaa esinettä koiraa hetsaten että oijoi nyt se meni tänne, tuu tähän maate, noin, hienoa. Puhuttiin myös siitä että on hyvä opettaa koira tuijottamaan esinettä ja siinä treenissä täytyy päästä siihen asti, että voit kävellä koiran taakse ja palkata koiran sieltä ennen kuin ruvetaan tuomaan esineitä jäljelle. Täysin loogista.

Tinttu oli kyllä hyvää seuraa leirillä. Niin lunkisti joka tilanteessa ja teki ihan tasoistaan suoritusta jäljellä. Varsinkin siihen nähden että koko viikonlopun satoi ja me ei oo ikinä tehty jälkiä sateella. Saati niin kovalla tuulella kuin mikä lauantain ekalla jäljellä oli. Koko porukka sai kävellä perässä ja mitä vaan sai jutella, tyyliin puolessa välissä jälkeä se vasta tajus että joku kulkee mukana ja kerran kääntyi katsomaan ja sitten heti jatkoi työskentelyä.

Lauantain eka jälki oli vähän pidemmällä nurmella. Ensin mentiin melkoisessa sivutuulessa vähän up the hill, käännyttiin vasemmalle ja sitten myötätuuleen vähän down the hill loppuun. Jottain luokkaa 100-150 askelta oli kumpanenki suora ja lopussa ruokapurkki palkkana. Sivutuuli sai Tintun vähän nosteleen nokkaa ja kulkeen vähän jäljen sivussa ja siitä sanottiin että tähän täytyy puuttua. Titta myös opettaisi sellaisen pienen hihnasta nyppimisen “tarkasti”, jolla vähän huomauttaa koiraa että hei, nyt vähän petraat. Tintun kohdalla päädyttiin siihen, että mä vaan pysäytän koiran enkä päästä sitä etenemään ennen kuin oikein vetää mut mukaan jäljen päälle. Oonhan mä tänki neuvon kuullu että päästä koira liikkeelle vasta kun vetää jäljelle, mutta en oo osannu puuttua näin pieniin jäljeltä poikkeamisiin. Jäljen ainoa kulma meni tosi hyvin, tosin Tintun hitaudella ja tarkkuudella olis ollu ihmekin jos olis yli mennyt. En oo koskaan nähny Tinttuu NOIN ahneena mutta se siis tassulla kaivo heinien seasta nameja esiin jos joku meinas jäljelle jäädä. 😀 😀 Jäljen päässä sain muutamalla käskyllä Mindyn menemään maate, vaikka se vähän vaivaantuneelta siitä näyttikin.

Lauantain toinen jälki oli sellainen salama, jossa keskimmäinen pätkä oli aika lyhyt ja eka ja vika suora jotain luokkaa 100 askelta. Oikein hyvää keskittymistä taas jäljellä, kulmissa ei mitään ihmeitä. Tuli puheeksi, että mä otan aika lyhkäsiä askelia, joten pitää harjoitella ottamaan normaalimman mittaisia askeleita jälkiä tehdessä. Se on yllättävän vaikeeta mulle. Vähän kokeiltiin myös sitä, että jos nyt on hyvä pätkä että menee hyvin niin jättäytyy liinassa vähän pidemmälle ja sitten taas jos tarkentamisen tarvetta tulee niin tulee lähemmäs. Jälki meni niin hyvin, että Titta totes että sunnuntaina tehdään sitten paljon pidempi ja vaativampi jälki.

Sunnuntain jälki oli by far pisin jälki mitä on koskaan tehty. Mittaa oli melkeen 500 askelta, kulmia oli peräti viis. Titta antoi measures että nameja ja tyhjiä silleen, että aina 5-10 namia ja 3-7 tyhjää. Tää oli hyvä, koska tähän mennessä oon tehny vaan sellasia randomtyhjiä, että voinu olla 1-2 tyhjää, 1 nami jne. Ehkä tuollaiset selkeämmät pätkät opettaa koiraa paremmin. Kulmat piti myös terävöittää kolmen askeleen kulmiksi eikä enää viiden askeleen kulmiksi kuten oon tähän mennessä tehnyt. Näillä spekseillä lähettiin jäljelle taas. Tinttu työskenteli taas hyvin ja mä ehkä jopa melkeen osasin välissä pysäyttää sitä oikeassa kohtaa. Välillä mulla oli vaikeuksia hahmottaa että milloin täytyis puuttua, mutta Titta auttoi. Välillä kokeilin myös taas sitä etäisyyden ottoa liinassa, mutta eihän se Tinttua nyt vielä näillä etäisyyksillä mitenkään liikuttanut.

Kaks ekaa kulmaa meni ihan kivasti, mutta kolmannella meinas tulla tenkkapoo. Tinttu oli vaan kokoajan jatkamassa suoraan kulmasta yli. Se yritti ainaki kolme kertaa ottaa jäljen uudestaan ja aina se meni siitä kulmasta uusiksi yli. Mä meinasin päästää sitä vähän liian pitkälle, joten siitä tuli sanomista että älä turhaan päästä koiraa kovin pitkälle kulmasta yli, ei yli koiran mittaa ylitte. Siinä sitte odotettiin tolppana kauan, ikuisuudelta tuntuvan ajan, että milloin se löytää sen jäljen uudelleen. 😀 Tosi pitkään se itte etti, mut jossain kohtaa meinas usko loppua ja Tinttu jäi hetkeks seisoon pää ylhääl et no mitäs ihmettä nyt. Mutta kyllä se sit jatko taas ja lopulta löysi sen jäljen ja päästiin jatkamaan. Loput kulmat meni paremmin. Tuo vaikea käännös oli vasemmalle ja vikat kaks oikealle, joten täytyy pitää mielessä että tekee tarpeeks kulmia vasemmalle jos se oli tässä nyt jotenkin merkityksellistä. Kehuja tuli kuitenkin siitä miten rauhallinen mä olin kulmalla kun meinas tulla hukka, että se oli hyvin toimittu kun antoi koiran itsenäisesti työskennellä ja aktiivisesti etsiä jälkeä eikä heti ollut hosumassa ja puuttumassa sen kummemmin.

Nyt vaan tulis nameja harventaa, myös kulmista ja yksinkertasesti vaan ajaa paljon jälkiä ja treenata paljon esineitä kotona. Koutsilta tuli myös kommenttia että nyt koira alkoikin vaikuttaa jo vähän kovemmalta kuin mitä lauantaina. Että lauantaina oli olo ettei tuota voi liinasta nypätä ollenkaan tai muutenkaan korjata, mutta sunnuntaina se vaikutti siltä että kyllä se selkeästi kestää myös vähän puuttumista.

2. Esine- ja noutotreenit

Kotona sitten taas motivoituneena käynnistettiin heti esinetreenit. Aloitin siitä, että mä istun penkillä ja koitan päästä naksutteleen Mindylle esineen kattomisesta. Jostain syystä tällä systeemillä sain homman toimimaan joten kuten kun aiemmin se on tuntunut ihan mahdottomalta! Tinttu siis istu käytännös mun toisella puolella ja näytin esinettä mun toisella puolella. Siitä sitten vähitellen madalsin esineen sijaintia ja lopulta otettiin pari harjoitusta niin, että Tinttu makas maassa ja mä pidin esinettä maan tasalla sen edessä ja naksuttelin kun se katsoi esinettä. Tätä on treenattu muutama kerta, mutta vielä se ei osaa kauhean hyvin katsoa maassa olevaa esinettä jos en pidä siitä kiinni. Muutamia onnistuneita toistoja on kuitenkin niinkin saatu. Täytyy vaan jatkaa harjoittelua. Ku sillonku en pidä esineestä kiinni nii Tinttu kattoo mua ja jos vaan odotan niin se turhautuu aika herkästi ja alkaa hakkaan esinettä tassulla tai koittaa koskea siihen kuonolla. Menee vielä vähän ristiin ilmaisutreenit ja noutotreenit. Mutta edistystä on saatu ja siitä olen iloinen! Jopa ihan vähän kestoa saatu katsomiseen, ettei ole mikään pelkkä nanosekuntin vilkaisu vaan.

Esineitten lisäksi noutoa oon koittanu treenata. Se on vaan niin vaikee. Vähän tuli edistystä sen jälkeen kun käytiin koirakerhon kentällä ja Elina näytti kultsupennun kanssa mallia ja Tinttu sai vierestä kattoa et mikä on homman juju. Sen jälkeen on tehty sitä kotona niin, että ensin palkitaan leuka kämmenellä -kosketuksesta joitain toistoja, sit oon laittanu tennispallon alas ja pyytänyt sen jälkeen leukaa kämmenelle silleen, että jos pallo ei tuu mukana niin ei ole kämmentä jolle kosketusta tarjota. Vähän on myös virvottu sillä pallolla ensin, että saadaan intoa mukaan touhuun. Hitaasti mutta hitaasti tämä on alkanut tuottaa jotain tulosta ja olen varmaan kaksi kertaa saanut pallon niin lähelle kättä, että olen saanut sen suusta kiinni. Normisti kun Tinttu joko ei ota palloa, sylkee sen pois, on menossa maahan järsimään palloa tai lähtee pallon kanssa pois… 😀 Mutta nyt on saatu tosiaan vähän progressia ja tällä tiellä jatketaan. Ainiin ja tähän treeniin on yhdistetty se, että mulla on jotain niin hyviä nameja, jotka Tinttu oiiiikein haluaisi, että se motivois sen oikein kunnolla miettimään että mitä nyt pitää tehdä.

3. Peltojälkitreeni

Beussileirin jälkeisenä keskiviikkona tein Elinan kanssa Mindylle peltojäljen. Ajatus oli tehdä 500 askeleen jälki, mutta pullankylvijä-meikäläiseltä loppu namit just ennen 300 askeleen täyttymistä. GG. Koitin mielestäni noudattaa samaa 3-7 tyhjää, 5-10 namia menetelmää mutta silti ne loppu ihan kesken. Tällä jäljellä jätin myös loppuun ruokapurkin päälle esineen ekaa kertaa ihan silleen for kicks and lolz että kun se nyt on se vika mihin jälki loppuu niin josko se assosiaatio sieltä lähtis syntymään. No, jälki oli taas sellainen salaman mallinen. Ensimmäinen kulma oli vasemmalle, ja se takelteli taas vähäsen. Ei nyt ihan yhtä pahasti kuin leirin sunnuntainen jälki, mutta oli myös kaikkea muuta kuin tyylipuhdas suoritus. Toinen kulma oikealle meni paremmin. Eipä niitä tyhjiä aukkoja sieltä kauheasti huomaa että missä kohtaa ne on, joten kai niitä oikeasti pitäisi rohkeammin laittaa sekaan. Vaikka niitä 10 askeleen tyhjiä, ja tihentää tyhjien väliä. Kokeilin myös taas jäljellä sitä kauemmas jättäytymistä, jossa ei vieläkään mitään uutta raportoitavaa. Vitsit että en malta et pääsen joskus kokeileen sitä 10m päähän jättäytymistä että mitä toi siitä tykkää. 🙂

4. Ifan koreotreenit

Kaiken tän PK-vöyhötyksen keskellä Ifa on käynyt joka toinen viikko koreotreeneissä ihmettelemässä uutta musaa. Oon vihdoin viimein saanut suunniteltua koreon uuteen musaan, mutta ei oo vielä päästy sitä kokeilemaan kokonaisena. Oon koittanu keskittyä nyt muistamaan itse ensin kunnolla miten se menee. 😀 Kenties ehkä jopa mahdollisesti jos planeetat ovat kohdallaan, uusi koreo nähdään SM-kisoissa ens kuussa…

Viimeisimmässä treenissä kokeiltiin eri positioissa sivuaskeleita, peruuttamisia ja pivotteja ja mietittiin mitä niistä vois sisällyttää koreoon. Todettiin että vasemmalla sivulla oikein päin peruutus on ehkä helpoin, no ei nyt rakentaa mutta korjata, kun se on vahvin positio muutenkin. Ongelmana on siis ihan jäätävä vinous peruutuksessa. Adjustattiin etäpalkka-namin paikkaa peruutussuuntaan nähden ja löydettiin, että jos namin laittaa melkein suoraan meidän oikealle puolelle niin peruutus viimein suoristuu. Näitä treenejä täytyy jatkaa lisää.

Hanna myös totes, että mä palkkaan ihan liikaa koiraa sellaisista jutuista mitkä se jo osaa. Ja se on varmasti aivan totta. Jotain ihan simppeliä positiossa eteenpäin liikkumista joku 3sek ja aina lentää palkka. Että ei ihme ettei koira halua kehässä tehä 3min hommia. Joten tähän on kiinnitettävä ekstrahuomiota. Alkaa palkkakin merkkaamaan enemmän kun sitä saa vaan vaikeammista kohdista ja pidemmistä pätkistä. Tähän tähdätään.

Kotona olen nyt hionut Ifan kanssa koreon ihan alkua. Että musiikin päälle lähtemiseen ja ensimmäiseen/ensimmäisiin liikkeisiin muodostuisi positiivinen mielleyhtymä. On harjoiteltu musiikin päälle pyytämistä, positiossa odottamista ja tällaisia. Vaikuttaisi toimineen ainakin tähän asti. Tällä hetkellä ainakin Ifa lähtee ihan innoissaan vetämään ekoja liikkeitä myös musiikin soidessa (kännykästä tosin). Oon vähän soveltanut sellaista keittiöversiota koreosta, että muutama eka positio vaihtoineen ja sitten purkkipalkka. Nyt pitäis päästä tekemään oikeassa mittakaavassa ja pidempiä pätkiä, myös pätkiä koreon keskeltä ja lopusta eikä hioa pelkkää alkua. Ehkä pitäisi itse asiassa ihan erityisesti hioa nimenomaan sitä keski- ja loppuosaa, jotka ovat vaikeammat kun vire lähtee laskuun kisasuorituksen aikana. Hyvä huomio.

Ollaan myös treenattu positioihin tulemista silleen, että on etäpalkka käytössä. Oon laittanu maton reunalle nameja ja käskenyt Ifan positioon ja vapauttanut palkalle joko positioon tulosta / siinä paikallaan pysymisestä tai positiossa hyvin liikkumisesta. Osa positioista on vielä hankalia tuolleen, varsinkin riippuen suunnasta namiin nähden, mutta uskoisin että tää vahvistaa sen osaamista. Samalla hankalaksi on osoittautunut se, että kun väärin päin jalkojen alla oloa on vahvistettu nyt ihan kamalasti, niin aina kun pyydän sen jalkojen väliin OIKEIN PÄIN, se tulee ensin väärin päin. Osaa kyllä vaihtaa kyllä sieltä oikein päin, mutta tulee aina ensin väärin päin. No, onneksi ne on koreoonkin laitettu niin, että ensin väärin päin ja sitten oikein päin…

5. Mindyn rally-tokot

Torstaille meillä oli Elinan kanssa sovittuna taas treenit. Molempia vaivas pieni treenimotivaation puute, mutta Elinalta sitä löytyi onneksi vielä rally-tokoa kohtaan, joten päätettiin sitten treenin aiheeksi rally-toko. Sitä ei ookaa Tintun kanssa pieneen ikuisuuteen tehty ja mullon ollu ihan olo että eihän se mitään osaakaan. No, Tintun laihis ja mun ajatukset Tintun virpomisista on vissiin tehny tehtävänsä ja Tinttuhan oli ihan herp derp kun lähettiin vetään rataa. 😀 Sillä jopa niinku heilu häntä perusasennossa ja kesken rataa ja sitä ei oo tainnu tapahtua koskaan ennen?! Tinttu ei oo kauheen sellanen hännänheiluttajakoira toisinku esim. Ifa jonka häntä on kyllä hyvin ilmeikäs. Mutta eilen se heilui. 😀

Eihän ne korkeammat kierrokset nyt sitten pelkkää hyvää saaneet aikaan. Ensimmäisen ratakierroksen keskeytin vähän puolen välin jälkeen kun homma meni ihan läskiksi. Otin siis aikalisän, laitoin Mindyn kiinni odottaan hetkeks ja menin analysoimaan Elinan kans et mitähän vittua tässä nyt tapahtuu. 😀 Alkurata oli menny tosi mukavasti mut loppupuolella (ei edes kovin pitkää rataa) rupes sitten kaikki perusasennot unohtumaan ja ihme haahuilua oli ties kuin paljon. Elina totes että mulla ehkä oma keskittyminen herpaantui vähän ja/tai rupesin odottamaan koiralta liikaa. Voi myös olla, että alkuradan palkkasin paljon tiheämmin ja lopussa harvensin palkkaa niin tuli sitten haahuiluakin. Ja olihan siellä menossa siis sellasia kivoja -10p virheitä, mutta en jotenki jaksa kesken rataa kauheasti hinkata sellaisia. 😀  Uusintakierrokset mietintätauon jälkeen meni paljon mukavammin.

Hyvänä sanottakoon että kun on kotona pari kertaa treenattu maasta istumaannousuja niin kyllä muuten nousi tuollakin treeneissä. 😀 😀 Hyvä ettei ilmaan asti pompannu. Kattokaa vaikka alla olevalta videolta. En pysty lopettaan sille nauramista. 😀 Ihan huumorikoira muutenkin. Vasemmalle kääntymisissä istumiset oli vähintään mielenkiintosia röhnötyksiä. 360 vasemmalle käännyin itte ihan sairaan nopeesti, joten siinä Tintun peppu valahti maahan. Sitä täytyy treenata, sekä mun että koiran vähän lisää. Houkutuksesta selvittiin tällä kertaa ihan hyvin. Ei menny pehmopupu teuraaksi.

Ifa 9v ja musiikkitestailua

Maanantaina 28.8. maailman paras pieni Ifa-koira täytti 9v. ❤

Ja synttäripäivä vietettiinkin hallilla kokeillen musiikkivaihtoehtoja. Kokeiltiin melkeen kaikkia aiemmassa postauksessa linkkaamiani biisejä. Lindsey Stirlingin Moon Trance ei ollut huono! Sinänsä ihan potentiaalinen vaihtoehto.

Keijumusiikeista sen sijaan ei tullu yhtään mitään, ei näyttänyt sen paremmin koiralle kuin mullekaan sopivilta. 😀 Perfect Villainia ei edes kokeiltu, todettiin se jo valmiiksi liian haastavaksi musiikiksi. Tehosekoittimen biisissä vaan on huono tempo meille. Chisu meni vähän samaan keijukategoriaan, v-a-i-k-e-a saada siitä luontevan näköistä. Ehkä suurella treenimäärällä, mut… niin.

Mut sit! Löyty voittaja. Legendaarinen Epic Sax Guy -biisi eli Moldovan 2010 euroviisubiisi Sunstroke Project & Olia Tira – Run Away. 😀 Pistin sen ihan vitsillä tonne sekaan koska lol, hieno biisi. Ja sit todettiinki että tää olis just sopiva mulle ja Ifalle. 😀

Nyt pitäis sitten lähteä suunnittelemaan koreota. Ja kokeilemaan itse. Ja koiran kanssa. Ja lisää itse. Ääk. 😀 Missä on Jenni ja Jennin loistavat opit?! Niitä tarvittaisiin nyt. 😀

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Kiipa kävi tanssimassa

Empä oo kauheesti jaksanu viime aikoina kirjoittaa… 😀 Tosin eipä me ole pitkään aikaan mitään tehtykään… Mutta eilen käytiin Ifan kanssa uuden koirahalli Qubliksen avajaisissa esiintymässä muiden koiratanssijoiden joukossa. 🙂 Ifa ei oo käyny missään kehissä itte edes treenaamassa varmaan sitten Janakkalan karsintakisojen jotka oli joskuuuuuuuuuus maaliskuussa? Joitain pikkujuttuja on treenattu kotona vähän, mutta ei mitenkään aktiivisesti. Vähän jännitti siis että millä vireellä Ifa menis kehään.

Hallille oli kiva tulla kun pihalla oli kaksi rekkamiestä rekannuppiensa kanssa ja ku astuttii pihaa Ifan kanssa ni toinen oli heti että “no sieltäpäs tulee nätti koira”. 😀 Kysyivät nimeä, sanoin Ifa ja totesin heti perään että ei oo vanhan automerkin mukaan nimetty kuitenkaan ja miehet naureskeli et no hepä oli just heti ajatellu sitä että onko koko koira vaneria. 😀 Halli itsessään oli oikein kiva, valoisa, siisti ja lämpötilakin oli meille tällä kertaa täysin optimaalinen. Ifa oli aika innokkaana menossa ja hyvällä fiiliksellä, tai ainakin niin mä sen tulkitsin. Oon miettiny paljon tätä että kuinka hyvin tai huonosti mä tulkitsen Ifan mielentiloja ja luulenko joskus sen olevan huonommassa mielentilassa kuin mitä se onkaan ja siten kasvatan omaa jännitystäni entisestään.

No, vähän ennen meijän esitystä otin pienenä muistinvirkistyksenä radion kannen sulkua ja palkkasin siitä Berliinistä tuomillani kalanamituliaisilla. Ja kyl muuten uppos koiraan sellasta vauhtia ne namit et sormet oli vaarassa. 😀 Lämmittely oli ilmeisen onnistunut, koska Ifa oli selkeästi sellaisessa “JOO TEHDÄÄN LISÄÄ” -mielentilassa. Olin uskalias ja jätin jopa purkkiin niitä kalanameja kentän reunalle niinku ollaan treenattu kotona. Sit vaa kehään kokeilemaan.

Ifa oli tosi hyvä. Siis niinku. T-O-S-I hyvä! Mä tosin unohdin koreografian kaksi kertaa ja ihan alkuakaan en toteuttanut sellaisena kuin kuuluu mut. 😀 Mut siis Ifa teki kaiken mitä pyysin niinku pyysin. Jokainen pyörähdys, jokainen vaihto. Se ei edistänyt seuraamisessa eikä jätättänyt toisissa positioissa (ainakaan pahasti). Se jopa tuli pois jalkojen välistä ja vaihtoi väärte-positioon – tämä on hajonnut kaikissa kisoissa aiemmin! Mä tosin olin harkinnut tarkkaan tätä kohtaa, että tässä teen pienen käsiavun ja koitan oikeasti odottaa sitä koiraa. Melkein onnistuin, lähdin ihan vähän liian aikaisin liikkeelle, mutta palkkasin koiran siitä väärte-positiosta sitten. Joissain muissakin positioissa sorruin auttamaan koiraa vaikka ei ehkä olisi tarvinnut, mutta parempi niin että nyt jäi hyvä fiilis.

Pink Panther -osion kyyristelyissäkin se tuli mukana paljon aiempaa paremmin! Sen jälkeen lähtikin sitten ne mun unohdusosiot. 😀 Olin niin haltioissani koiran osaamisesta, että meinasin unohtaa että mun piti ottaa takki pois. Koitin kiskaista sitä pois niin ei piru siinähän on vielä nappi kiinni, äkkiä se auki ja takkia pois kiskomaan. Siitä sitten hämäännyin niin, että mentyämme fronttisuoran kehän läpi mulla ei ollut mi-tään mielikuvaa mitä mun piti seuraavaksi tehdä. 😀 😀 Sitten olikin koira pois positiosta (kai nyt kun mä jään seisoon ja ihmetteleen) ja säädettiin hetki kunnes sain itteäni kasaan sen verran että päästiin jatkamaan eteenpäin. Omia käsiä en saanut ihan niin voimallisiksi kuin halusin, mutta joitain Jennin kanssa pohdittuja muutoksia toteutin koreossa ihan onnistuneesti kyllä. Ja niin päästiin loppuun ja aahhhh!! Iipa oli niin super!! Siitä sitten namia loppuasentoon ja sen jälkeen palkkapurkille jonka olemassaolon se vielä muisti!! Mutta ei ollut varastanut sinne! Ei koittanut kertaakaan! Vaan keskittyi kehässä ihan täysillä tekemiseen. Olin (ja olen!) niiiiiiiiin tyytyväinen Ifaan ja sen tekemiseen, se oli niiiiiiiin super. ❤ ❤ ❤

Otin videotakin, joskin kännykkä jalustalla ja kulma ei ollut ihan optimaalinen joten kaikkea ei tässä näy, mutta kyllä täällä joitain pilkahduksia meidän onnistumisista on. 🙂

Tahtitassujen koulutusviikonloppu 2017

Viikonloppuna vietettiin Tahtitassujen koulutusviikonloppua ja voi että olikin upea viikonloppu mun mielestäni!

TT_koulutusviikonloppu_2017

Meijän treeneistä ensimmäisenä oli lauantaina päivällä Nadja Böckermanin temppukoulutus. Puhuttiin Nadjan kanssa siitä Mindyn selkä selkää vasten seisomisen tempusta ja siitä kuinka haasteellinen liike se on koiralle tehdä ja ohjaajalle opettaa. Aloitettiin harjoittelu siitä, että koira ohjataan istumaan mun eteen ja siitä houkutellaan ylös ja pyritään palkkaamaan kun koira siinä nojaa muhun. Tarkoitus myös saada koira mahdollisimman suoraksi eli palkataan mahdollisimman ylhäältä ja sellaisesta suunnasta, ettei koira venkslaa oikealle tai vasemmalle. Pitää myös muistaa palkata molemmilla käsillä, se auttaa suoruuden säilyttämisessä / hakemisessa. Tärkeää on muistaa tehdä lyhyitä harjoituksia kerrallaan. Peili olisi harjoitellessa erittäin hyödyllinen, jotta näkee onko koira oikeassa asennossa.

Tuosta treenistä sitten vähitellen siirryttäisiin siihen että koira on selän takana. Ideaali olisi, jos koiraa voisi palkata taittamalla omat kädet pään taakse yläkautta pään yli, mutta mä kun olen niin pitkä niin se on hieman hankalaa vaikkei koirakaan pienimmästä päästä ole.

Tarvittaessa voi opettaa ensin erilaisia vaiheita kuten esim. että koira seisoo etujalat ohjaajan kädellä, tai seisoo etujalat jonkin kohteen päällä. Melkonen haukka sais kyllä olla että jaksais Mindyä käsivarrella pidellä jos se vähääkään laittaisi painoa käsivarrelle. 😀 Doboilu ja muu tasapainoilu olisi varmasti myös avuksi lihaksien kehittämisessä, joten täytyy jatkaa niitäkin harjoituksia.

Toisena asiana käsiteltiin sitä, miten lähteä opettamaan jalkojen nostelu marssien. Tätä varten toki aluksi koiran täytyy osata antaa molemmat tassut. Sen jälkeen tassuja aletaan pyytää jalkojen avulla. Kun koira epäröimättä antaa aina tassua, annetaan kummallekin jalan nostolle nimi ja tässä täytyy olla tarkkana, että kumpi KOIRAN jalka. Aluksi kun harjoitellaan siis koiraa vastapäätä jolloin minä pyydän oikealla jalalla koiran vasenta jalkaa ja vice versa. Nimeämisen kautta päästään siihen, että lopulta koira nostaa sanallisesta vihjeestä juuri sen jalan joka halutaan, eli vasemman jalan kun mun vasen jalka nousee ja oikean kun mun oikea nousee. Kun jalkojen nostot sujuvat edessä, aletaan todella pienin pykälin kääntyä koiran edestä kellonmyötäisesti sen sivua kohti ja jokaisessa uudessa kulmassa taas tarpeeksi monta onnistunutta toistoa alle.

Mindy osas aika hienosti pienen pohdinnan jälkeen antaa myös oikeaa tassua, vaikka sitä ei ole koskaan pyydetty. Tosi nopeasti tajus myös että voi huitoa käsi-jalka-vihjeestä niitä koipiaan. Tuli itse asiassa ihan hyvän näköisiä heilautuksia sieltä jo. Nyt vaan lisää varmuutta niihin niin päästään joskus lisäämään sanoja.

Lauantaina alkuillasta oli sitten Jenni Laineen ohjaajan esiintymiskoulutus. Viime lokakuussahan olin juuri Jennin opeissa hiomassa Mindyn koreografiaa. Nyt kun sitä on kerran testattu möllikisoissa, niin katsottiin sitten kisavideo ja analysoitiin että mitä siinä olisi parannettavaa. Todettiin, että alkuun jossa mä nostan ensin katseen koiraan, sopisi hyvin perään katseen siirto kohti taivasta. Kurretempun tilalle suunniteltiin tassut käsivarrella seisomista (ihan legit, en oo alottanukkaa opettaa sellasta viel) ja hiottiin myös uusi loppuasento meille. Lopetusasennon on tarkoitus olla, että Mindy kiertää taas mua, tulee jalkojen väliin oikein päin ja istuu, mä katson sitä, nostan ensin toisen ja sitten toisen käden voimakkaasti ilmaan ja lopulta katse seuraa käsiä ylös. Muuten koreossa ei ollut paljoa sanomista kuin se, että opettaa vaan liikkeet varmemmiksi koiralle ja lähtee sitten korjaamaan omaa ryhtiään. Sivulaukoista puhuttiin vielä että niihin tarpeeksi voimaa ja mittaa, että kun on iso koira niin sekin pääsee vähän liikkumaan siinä.

Koko puolta tuntia ei saatu käytettyä Mindyn koreon kanssa, joten katsottiin sitten myös Ifan viimeisintä kisavideota. Siitä oltiin yhtä mieltä, että voimakkaampi kontrasti täytyy saada eri musiikkien välille. Vivaldissa todella ryhdikäs ja hillitty, Pink Pantherissa kyyryyn ja vilkuilemaan sivulle ja lopun biletyksissä voimakas mutta rento elehtiminen. Jenni huomautti myös, että hiusten avaaminen on kiva lisä, mutta niitä hiuksia ei sovi sitten joka välissä korjailla korvien taakse vaan se näyttää aika huonolta. Eli heti kun hiukset on avattu korjataan ne halutulle puolelle korvan taakse ja pidättäydytään loppukoreo koskemasta niihin. Täytyy ehkä harkita pinnien laittoa niin, että ihan korvien päälle ja naamalle eivät kaikki hiukset pääsisi valahtamaan. Takin pudotuksesta huomasin videolla, että kulma on todella huono eikä pudotus oikeastaan edes näy mihinkään. Joten sen kulmaa tulee säätää. Jenni ehdotti myös, että takinhan voisi voimalla heittää pois ja sivulaukkaan lähtiessä jättää vasemman käden osoittamaan takkiin päin hetkeksi, katsekin voisi pysyä hetken sinne vasemmalle ennen kuin sitten katse ja käsi feidattaisiin hiljalleen alas ja vaihdettaisiin oikea käsi edellä etenemiseen. Kokeilin myös miltä näyttäisi ns. taputtaminen pään päällä ja Jenni sanoi että voimallisesti tehtynä oikein hyvän näköinen vaihtoehto sekin.

Sunnuntaiaamu avattiin Leena Inkilän luennolla treenikuplasta. Käytiin läpi treenikupla käytännössä, harjoittelun sujuvuus, miksi treenikupla on hyödyllinen, puhuttiin taukokäyttäytymisestä ja siirtymistä sekä treenisuunnitelman laatimisesta – mielellään ihan paperille. Käsiteltiin myös verryttelyä, treenisuunnitelman hyödyntämistä häiriöharjoittelussa, vihje-erottelua ja treenikuplan siirtämistä kisoihin. Ihan todella hyödyllinen ja ajatuksia herättänyt luento, joka antoi kyllä paljon omille treeneille.

Sunnuntaina lounaan jälkeen oli vielä oma 30min yksilötreeniaikani Leenan kanssa. Olin jo etukäteen päättänyt, että aion koko sen ajan hyödyntää juttelemalla enkä ota koiraa ollenkaan harjoittelemaan. Kaipasin Leenan näkemystä siihen, miten mitata koiran osaamista ja asettaa jonkin näköiset raamit sille, milloin on koiralle sen osaamisen kannalta reilua tuupata se kisatilanteeseen. Ensimmäisenä puhuttiin siitä, että treeneissä liikkeiden tulisi onnistua ensimmäisestä vihjeestä ja koiran tulisi suorittaa ne iloisesti ja halukkaasti! Tämä on äärimmäisen tärkeää. Ensin opetetaan liikkeen laatu, sitten vasta kesto ja kun kestoa on riittävästi – mieluusti yli kisatarpeen, voi liikkeen ottaa koreoon mukaan. Eli jos kisoissa vaikka 7 sivuaskelta, tulisi treeneissä onnistua 10 jne. Itse toki päätän millainen tekninen osaaminen riittää minulle ja sen mukaan sitten treenataan ja vaaditaan kisoissakin. Että riittääkö että koira tulee vaikka sivuaskelissa joten kuten mukana, vai täytyykö olla kuinka lähellä täydellisyyttä.

Ensin opetetaan yksittäiset liikkeet, sitten lyhyet kahden liikkeen ketjut ja kun ne kaikki sujuvat, voidaan alkaa ottaa pidempiä ketjuja. Pidemmät ketjut toimivat samalla palkattomuustreeneinä. Koko ohjelmaa ilman palkkaa Leena sanoi ettei tekisi kuin vain pari kertaa, ja vähintään viikkoa ennen kisoja vain todella helppoja juttuja joista saa paljon palkkaa.

Ifan ollessa tuollainen stressaaja, on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota sen stressisignaaleihin. Että niitä ei treeneissä ilmenisi. Kokonaisten rutiinien harjoittelusta olisi varmasti myös hyötyä Ifan kanssa, jotta se tietäisi aina mitä seuraavaksi tapahtuu. Puhuttiin myös siitä, että etäpalkka voisi olla Ifalle tosi sopiva juttu. Mähän joskus aloitinkin purkkitreenin (etäpalkkatreenin), mutta kun se ei tuonut välitöntä ratkaisua ongelmiin niin sekin painui unholaan. *sigh* Joskopa nyt ottaisi tarkempaan treeniin sen ja opettaisi sen oikeasti kunnolla koiralleen eikä odottaisi mitään quick fixejä.

Viikko sitten totesin että etäpalkka saa Ifan myös todella jumiin ajatustasolla, kun se ei kyennyt kotona tekemään kieppiä kun lattialla oli purkissa muutama kuiva ruokanappula. Tähän Leena neuvoi, että alkuun voi olla kädessä paremmat palkat kuin purkissa ja palkkaa välissä kädestä, välissä purkista ja tämän vuoksi toki eri käskysanat palkoille. Vähitellen tilanne sitten käännetään niin, että paras palkka tulee purkista ja huonompia multa kädestä. Purkkeja voi myös olla useita, jottei koira tiedä mistä niistä palkkaa saa.

Mietittiin että kehäänmenotreenien teko purkkipalkalla olisi varmaan se Ifalle hyödyllinen juttu. Leena sanoi, että yksi hyvä luku olisi, että 10 eri paikassa kun on tehnyt kehäänmenotreeniin niin olisi todella hyvä tilanne jo. Purkkikehäänmenotreeneissä tietysti täytyy myös päättää se, miten koira saa sinne purkkipalkalle mennä. Että onko se heti kun koreo on loppu ja koiraa ekan kerran kehuu niin se ampaisee kehästä ulos purkille, seurataanko kehästä purkille, kehutaanko, vapautetaan, pyydetään temppu ja sitten purkille, vai miten.

Päätin sitten tänään heti harjoitella Ifan kanssa sekä treenisuunnitelman tekoa että tätä kehäänmeno-purkkitreeniä.

Treenisuunnitelma

Harjoituksen tavoite: Kehäänmeno – koreon aloitus koira hyvällä fiiliksellä.

Miten haluttu toiminto aikaiseksi: Ohjaaja rento, iloinen ja kertoo selkeästi mitä tehdään. 1. toiston jälkeen koira tietää kaavan ja palkan odotus nostattaa fiilistä.

Harjoituksen kulku (sis. kohdat siirtymät, mistä palkkaan ja miten):

Kierros 1: Pakkaan treenikamat mukaan ja namit valmiiksi paloiksi, menen ulos Ifan kanssa ja laitan Ifan autoon. Asettelen palkkapurkin nameineen, rekvisiitat sekä kameran paikoilleen valmiiksi ja kertaan treenisuunnitelman. Otan koiran autosta, kysyn treenataanko, siirryn lähemmäs ns. kehää, pyydän koiran sivulle ja palkkaan lihapullalla suoraan suuhun. Seurautan keskemmälle pihaa, käännyn niiaamaan “tuomareille”, seurautan rekvisiittojen luo, käsken maahan, asetan hatun kellon päälle ja asetun itse maahan ja näytän musiikkimerkin (namit eri kädessä). Tavoite on odottaa 2sek ja jos Ifa pysyy maassa, palkkasana ja heitän lihapullan kauemmas. Koiran hakiessa pullaa nousen ylös, asetun rintamasuunta kohti koiraa ja koiran palatessa minua kohti käsken sen sivulle. Sivulta palkkaan uudelleen lihapullalla niin, että käännän koiran jahtaamaan lihapullaa kädestäni taaksepäin. Tämän jälkeen kun koira ottaa kontaktia minuun, kehun ja vapautan purkille. Purkin jälkeen sanon “loppu” ja laitan koiran autoon.

Kierros 2: Täytän palkkapurkkiin uudet namit. Haen hatun päähän ja otan uudet lihapullat käteen. Kertaan treenisuunnitelman ja toistan saman kaavan kuin kierroksella 1. Tavoitteena kierroksella 2 on, että Ifa makaa musiikinantomerkin jälkeen maassa ja katsoo minua valppaana korvat pystyssä.

Entä jos ei onnistu: Jos Ifa nousee maasta näyttäessäni musiikkimerkin nousen ylös, pyydän siltä jonkun helpon tempun (kieppi käsimerkillä), palkkaan siitä ja sitten otetaan uudestaan. (Suunnittelematta jäi että mistä kohtaa asti otetaan uusiksi.)

Treenin vaikeustasoksi rankkasin ihan huikeat 1/5. 😀 Huomattavasti hankalampaa oli itse muistaa suunnitelma ja pitäytyä siinä! Kauheasti olisin myös halunnut samaan treeniin tunkea taukomattotreeniä, mutta kun ohjeissa luki että yksi painopiste per treenisessio niin lopulta suunnitteluvaiheessa taivuin siihen ja päätin jättää mattotreenit toiseen kertaan.

Videolta voi arvioida miten suoriuduimme suunnitelman mukaisessa treenissä:

Pohdintoja videon pohjalta:

  • Haluanko hallitummat kehää kohti siirtymiset?
  • 1. kierroksen maassa pysymisen palkan heiton suunta oli aika huonosti suunniteltu 😀
  • Ifa tuntuu olettavan sanasta “jes” että palkka lensi jonnekin, ei tajunnut tulla etsimään sitä mun kädestä takaataan kuin vasta viiveellä => voisin ottaa eri palkkasanat käyttöön lentävälle palkalle ja käsipalkalle
  • 1. kierroksella en katsonut koiraa koko ajan “kehään” tullessa => hortoili minne sattui
  • 2. kierroksella Ifa oli paljon paremmin kuulolla
  • Täytyy muistaa kiinnittää huomiota siihen, että se ei pääse autosta ulos jos se vinkuu
  • Kameran ollessa näin kaukana koirasta ja kuvakulman kuvatessa melkein koiran persusta on sen ilmettä vaikea analysoida jälkikäteen
  • Meinasin unohtaa sanoa “loppu” kierroksen 1 jälkeen
  • Ifa ei koittanut kertaakaan varastaa purkille 🙂
  • Harkittava onko niiauksen jälkeinen tiukka käännös vasemmalle tarpeellinen vai voisiko mennä oikean kautta
  • Mä muistin päättämäni rintamasuunnat ja palkan suunnat
  • PS. Se on ihan kamalan näköinen noin karvaisena 😀 😀

Tän viikon treenit

Tajusin just etten oo vieläkää kirjottanu Leenan koulutuksesta mitään… Ja voisinkin itse asiassa nyt pikaisesti referoida koulutuksen sisällön. 😀 Eli 17.12.2016 DT-areenalla oli Leena Inkilän koulutus, johon osallistuin Ifan kanssa. Yleisosiossa ennen koirakkokohtaisiin treeneihin menoa käytiin läpi kaksi yksinkertaista mutta helposti unohtuvaa asiaa:

  • muista aina käskytys AJOISSA
  • jos käskyä joutuu toistamaan, koira ei osaa sitä kunnolla
    • jos täytyy sanoa kahdesti, toista käsky riittävän harvoin
    • toistuvasti hoetusta käskystä voi tulla sellainen olo kuin sulta kysyttäisiin jotain, vastaisit “emmä tiiä” ja silti jatkettaisiin inttämistä
      => vähemmästäkin turhautuu

Ja koska me lähdettiin koulutukseen palkattomuus- ja paineistumisongelman kanssa, niin nää oli hyviä alkuvinkkejä. Käytiin kehässä vähän kokeilemassa saadaanko paineistumisreaktioita aikaan, mutta jostain syystä Ifa päätti mennä siihen moodiin johon se ei ~koskaan mene, eli vaelteli ympäri hallia nuuskien eikä pitänyt kontaktia. Joten saatiin siitä sitten muistutus, että varsinkin paineistumisongelman kanssa ei luoda painetta ja konfliktia koiraan. Eli hortoileva koira kutsutaan iloisesti nimeltä ja palkataan kun se tulee luokse. Myöhemmin tähän opetetaan joku huomiosana, jonka jälkeen vaikka pieni seuruupätkä ja sitten palkka.

Sama juttu niiden käskyjen kanssa. Jos ekasta käskystä ei onnistu, ei toisen käskyn auta olla sama kuin eka mutta painostavampi. Annetaan siis ensin vihjesana, ja jos se ei toimi, annetaan ihan pieni käsivihje, joista kuitenkin pyritään eroon treenaamalla liikkeet vahvemmiksi. Käskyjen kannattaisi tällaisissa tilanteissa muutenkin olla ennemmin ehdotuksia, vihjeitä, kuin suoranaisia käskyjä.

Ifan kanssa tärkeää olisi myös opetella tunnistamaan milloin se paineistuu ja katkaista juuri ennen sitä vaihtamalla johonkin helpompaan liikkeeseen. Lisäksi pitää muistaa kehua sitä koiraa koreon aikana, se kun sallittua on. 😀

Sinänsä perussettiä, mutta tosi hyvää muistutusta mulle. Reissu oli muutenkin antoisa, kun matkattiin Sannan kanssa samalla kyytillä sinne ja sain keskusteluistamme hurjasti ideoita seuraavaan koreoomme. Koreo ei oo vieläkään ihan suunniteltu, jotain sinne päin, mutta perusjuoni on kasassa. 😀 Ja sitä varten tarvitsin radion, jonka päällä olisi kansi CD-asemalle. Ihana työkaverini sellaisen sitten minulle myi, joten ollaan päästy harjoittelemaan luukun sulkemista. Tai Ifahan tajus sen perusidean silleen about samantien. 😀 Uskomattoman nopea se on hiffaamaan asioita.

Ollaan harjoiteltu radion lisäksi sivuaskeleita jalkojen välissä (toiseen suuntaan menee tosi hienosti) ja oikealla väärinpäin positiota, että se olis suora ja pysyis eikä valuis eteen poikittain. Myös siinä on sivuaskeleita harjoiteltu, yhteen suuntaan nekin menee kohtalaisesti, mutta koska koko positio vaatii vielä vahvistamista niin niistä sivuaskeleistakaan ei voi vielä paljoa sanoa. Myös doboilemaan Ifa ja Liksu on päässyt kotosalla.

Toissapäivänä tein hauskan harjoituksen Ifan kanssa. Ajattelin, että for the first time in forever, vois opettaa kunnollisen ärsykekontrollin käskyyn, tässä tapauksessa siihen radioon. Pääosinhan kaikki tollaset esineitä sisältävät tehtävät on Ifalle siinä mieles vaikeita, että se tarjoaa niitä kokoajan. Niinku joku matkalaukkuun meno, emmä saa sitä laukkua ees paikalleen ku koira on jo tunkenu sinne, ja aina ku sen vapauttaa / käskee pois laukusta ni se tunkee sinne samantien uudestaan. 😀 Joten koreossakin joutuu aika voimakkaasti käskyttämään että saa koiran pysymään pois sieltä laukusta. Ja radion kanssa kun puhutaan voittajaluokan koreosta ni tarvis ehkä olla tällaset perusasiat kunnossa.

Tein siis Ifan kanssa harjoitusta, että välissä sanoin radio, välissä kieppi, välissä maahan, välissä istu ja sen piti kuunnella että mitä mä oikein pyydän. Ja voi että se oli Ifalle vaikeeta. 😀 😀 Maahan se osas mennä aina, mut istumaan nouseminen oli vaikeeta, ja jos oli äsken tehty kieppiä, ja sanoin radio, niin teki silti kiepin ja vice versa – jos oli tehty radioo ja sanoin kieppi, ni paino radion kannen kiinni. Hämmentyneenä se tarjos aina maahanmenoa kun ei meinannut ymmärtää että mistä se palkka nyt tulee ja oikeen näki ku rattaat raksutti päässä. 😀 Tää oli siis vähän niinku sanaerottelua ja ärsykekontrollia samaan aikaan.

7.2. mennään Ifan kanssa neljän kerran rally-kurssille, kivaa! Saas nähdä millaista siellä on. 😀 Odotan ainakin innolla. Olis kiva saada näitä voittajaluokan juttuja paremmin kasaan.

Mindy on tehnyt lumiruutuja viime aikoina. Eli mä oon tampannu nameja maahan, osa lumen päällä, osa lumen alla, ja Tintu on etsinyt ne sieltä. Hyvin se nenäänsä käyttää ja on tosi keskittynyt etsimään niitä nameja. Kuopsuttelee lumen alta kaikki esiin. 😀 Enskerralla vois tehdä niin, että kävelee pidemmän reitin ruutuun ja lähettää koiran seuraamaan sitä pitkin.

Mindyn kanssa harjoittelin myös toissapäivänä lisää perusasentoa. Turhauttaa ku en saa sen seuraamista ikinä valmiiks, mutta se varmaan johtuu puutteellisesta perusasennon osaamisesta. Koitin sitä ulkona vähän hinkata, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, koira ei yhtään syttynyt mun nameille. Kokeilin sitten myöhemmin illalla samaa sisällä vähän eri nameilla ja jopas rupes vauhtia löytymään ja perusasennotkin osumaan kohdilleen. Eli pientä hiomista perusasennoissa vielä, mutta vaikuttaisi myös siltä että koira kyllä osaa kunhan vaan viitsii. Mun on tosi hankala löytää se kultainen keskitie siitä, että minkä verran voi mennä vaatimalla että nyt oikeasti teet ja minkä verran mennä nameilla lirkutellen silleen nooniin, sivulle nyt. Sit kattoo jotain tällasta videoo ja turhautuu siihen ettei myöskään oo noin leluhullu koira, että vois tällä tapaa treenata:

Täytyy vaan löytää jotain keinoja tähän. Ja pitäis muistaa treenaa kaikenlaista muutakin, tuntuu vaan hankalalta se et kotona ei kauheesti pysty mitään tekeen ja ulkona on nyt sellaset pääkallokelit et siel ei pysty tekee yhtään mitään. Pitäis päästä hallille, mutta niin… Sittekki tarttis olla suunnitelma kunnossa mitä treenaa. Liikaa treenattavaa…

No, treenattiin kuitenki tänä aamuna kahta asiaa. Kun oon miettiny että ilmasutreeneis hankaluus on se, et koira kääntyy aina mua kohti. Ni ajattelin opettaa sen menemään maahan poispäin musta ollessa. Silleen että ensin ohjataan koira kiepsahtamaan edessä pylly mua päin ja ohjataan siitä maahan. Sujui kohtalaisesti niin kauan kun oli namit ohjaavassa kädessä. Sitku otti namit pois sieltä, niin tuli täyskiepsahduksia ympäri, mutta toisaalta oli varmaan liian pikaista siirtyä heti ekassa treenissä ottaan namit pois ohjaavasta kädestä. Jatketaan harjoituksia.

Harjoiteltiin myös vähän näyttelyseisotusta aamutuimaan, kun oon aatellu ehkä ilmottaa ton kesän korvalla kehäilemään. Päädyin viime viikonloppuna Turku KV:ssa yllättäen kehään koiran kanssa, jota en oo koskaan esittäny ja jota ei nameilla esitetty ja eihän siitä meinannu sit tulla mitään kun koira vaan nuuski maata tai kyttäs omistajaa tai omistajaksi luulemaansa henkilöä. Joten aattelin että seuraava kokemus sais kiitos olla miellyttävämpi tutun koiran kanssa. No, Tinttu seisoo kyllä ihan hienosti paikallaan, täytyy vielä harjoitella vähän että miten pidetään ryhti ja sit treenata sitä kestoa, että jaksaa seistä pidempäänkin paikallaan. Ja jossain kohtaa kun kelit sallii niin täytyy taas kokeilla miten se ravaaminen sujuu hihnassa, ettei pistä peitsaten. Välissä kyllä lenkillä kun se painelee omaa tahtiaan menemään niin se menee sivuprofiilista katsottuna niiiiin kaunista ravia, että sitä vaan unohtuu katselemaan. 😀