Archives

Vikat pidemmät ennen kisoja

Sunnuntaina käytiin taas hallilla treenaamassa ja välissä on kotonakin otettu pätkää. Ifan kanssa on jatkettu harjoituksia siitä positio-pyörähdys-positio ja vähän myös tehty sitä Liisan treeniä millä koitetaan päästä käsiavuista eroon. Toki on jatkettu myös takapositioon hakeutumisen treenaamista ja vähän hiottu vaihtoja positioista toisiin. Mä koitan myös harjoitella pitämään päätäni ja koko yläkroppaani pystymmässä, etten olisi niin kumarassa koiran ylle. Paljon kaikkea harjoiteltavaa. 😀 Hallilla hiottiin myös noita ja sitä että ympäri peruutus pakki toimis paremmin jne. Sekin on kyllä ihme liike, käske pakittaa, niin Ifa tekee wush-pyörähdyksen. Silleen ??? Vai niin. No kyllähän ne käskyt ihan samalta kuulostaakin. Juu-u. Logic. 😀

No mutta. Otettiin toki koko koreokin hallilla taas.

Tän tahtiin on edelleen hauska liikkua. Nyt vaan tuntuu että alkaa Ifalta paukut loppua, ollaan ehkä treenattu vähän liikaa ja siksi se hyytyy nyt. Ihan ei pysynyt positioissa niinku ennen ja pientä kompurointia oli siellä sun täällä. Mutta että jotain tämän kaltaista tää nyt tulis olemaan. Vielä pitää hioo omaa liikkumista kans ja keksiä joku loppuasento. Muutamassa kohdassa elekielessä hiottavaa, mutta kyllä se tästä. Nyt pidetään Ifan kanssa vähän taukoa ja sitten ennen juhannuskisoja vähän muistutellaan että mites ne hommat menikään.

Ifan kanssa kisatavoite, hmm… Varmaan se, että Ifa ei paineistuisi kauhean pahasti ja saataisiin edes jommalla kummalla vedolla esitettyä meijän osaamista. Ja jos saisin omaa jännitystä kuriin, vähän siihen malliin kuin Kirkkonummella, niin olis tosi jees!! Tai jos puolet liikkeistä onnistuis toisella vedolla ja puolet toisella, sekin ois ihan hyvä saavutus. 😀 😀 Toisaalta tossa on pari sen verran uutta elementtiä, toi pohje-positio ja sivuaskeleet välissä väärtepäin, että jos ne eivät onnistu niin no, se ei maata kaada eikä järin suuri ihme ole joten se on ihan fine. Niihin Ifa tod.näk. tarvitsee apuja enemmän kuin mitä voittajaluokassa olisi suotavaa, mutta sitten vaan autan. Ne on vaiheessa ja sillä sipuli, ei voi odottaa että kisoissa osais enemmän ku treeneissä. 😀 Koitetaan tehdä parhaamme ja katsotaan mihin se riittää.

Liksu pääsi myös tekemään oman koreonsa ja kauheella innolla tekikin taas. Siihenkin pitää tehdä lähinnä asusteteknisiä hiomisia, muu menee sitten omalla painollaan. Liksun kanssa tavoite on kisoissa se, että se ei paskoisi kehään. 😀 Liksun kanssa ei koskaan tiedä mitä milloinkin käy…

Advertisements

Ifan koiratanssitreenit senkun jatkuu

Sunnuntaina käytiin aamuvarhasella hallilla treenaamassa Liksun ja Ifan kanssa koiratanssia. Ifan kanssa ensin kokeilin koko koreon ja sitten hiottiin lopuksi noita ei-niin-vahvoja kohtia.

Mun eläytyminen unohtuu aina välillä. 😀 Pohje-positioo (takana) Ifa ei vielä kunnolla osaa, joten siinä joutuu auttaan ihan kunnolla. Myös toi pakki on ilmeisen hankala vielä muualla kuin kotona. Pitää jatkaa sen yleistämistä. Muutoin noin yleisesti positionvaihdokset on kaikista hankalimpia. Hyvää on se, että seuraaminen oikealla ja vasemmalla tuntuu toimivan tosi hyvin tossa vauhdissa ja noilla käsillä.Wushitkin on aika toiminut! Hyvää on myös se, että mä lähden melko oikeilla nuoteilla liikkeelle nyt. Se oli koulutusviikonlopus viel aika hakusessa.

Loppuasento meiltä edelleen puuttuu. Nou idea että mitä siinä oikeen tekis. Jennin kanssa puhuttiin sillon koulutusviikonlopussa, että vois olla teemana tosiaan sellainen sarjakuvamainen hiippailu/pakeneminen jostain, joka päättyy siihen että päästään pois mistä nyt ikinä ollaankaan pakenemassa. 😀 Joku siihen soveltuva loppuasento tarttis keksiä.

Koreon jälkeen hiottiin lisää tota pohje-positioon tuloa, pakkia ja väärte-position sivuaskelia. Ja siirtymiin pitäis nyt panostaa. Että osais siirtyä pois sieltä väärte-positiosta esimerkiks. Kauheen vaikeeta mut treeniä vaan lisää. 😀


Innostus ei ota laantuakseen, joten maanantaina hurautettiin sitten Raisioon yhelle kentälle treenimään. Nyt harjoteltiin sentään ensin pohjetta ja väärte:n sivuaskelia ennen koreon ottoa. Mä vaan jotenki tykkään tästä meijän uuesta koreosta, vaikka tää vielä kesken onkin. Pitää vaan jatkaa noiden muutamien kohtien hiomista ja tota omaa eläytymistä. Siinä on nyt jo kehitystä, tässä se kokoaika muovautuu, mut vielä piisaa muovattavaa. 😀 Nyt on mukavasti sellainen olo, että osaa nauttia matkasta ja antaa koirankin olla kesken, ymmärtää että asiat on vielä in progress ja että kyllä ne joskus on hiottuna. Ei keskity liikaa virheisiin. Kivaa!! 😀 Ja nyt on koreotaki tehtynä putkeen palkattomana ties kuin monta kertaa jo. Kyllä tästä vielä jotain tulee. ^_^

Tahtitassut ry koulutusviikonloppu

IMG_20180520_124538

Viikonloppu 18.-20.5.2018 vietettiin Yläneellä, Pöytyällä Kuralan kartanotilalla Tahtitassut ry:n koulutusviikonlopussa. Kouluttajina Nadja Böckerman, Jenni Laine ja Liisa Tikka. Oli ihan sairaan antoisa viikonloppu, kivoja ihmisiä ja upeat säät.

Lauantaiaamu aloitettiin hauskalla alkujumpalla, joka toimi samalla kaikkien esittelynä. Tosi kiva keksintö Jenniltä! Meijän treenit alkoi iltapäivällä sitten Nadjan opissa, aiheena HTM-siirtymät. Olin vähän sillä mielellä, että kaipaisin lisää ehdotuksia siitä miten vaihtaa positioita, kun jalkojen ali pujottelu ja kiepit aina epäonnistuu kisoissa. Tästä saatiin ihan hyvää keskustelua itse asiassa Liisan kanssa jo ennen meijän vuoron alkamista, kun mietittiin millä kaikilla tempuilla positiota voisi vaihtaa. Puhuttiin rallyn puolenvaihdoista ja kukkasista, mutta niistä en kauheasti perusta kun ne näyttää herkästi siltä että koira vaan lipes eri asentoon vaik ei pitäny. Mietittiin sit, et voishan jonkun puolenvaihdon edessä tehdä sellasena näyttävänä liikkeenä käsien kanssa, kunhan se päättyy koiran hienoon omatoimiseen positioon hakeutumiseen. Ehkä, ehkä. Sit mietin myös että jonku tassut käsivarrelle “tanssi” -tempun kautta vois pystyy vaihtaan positioo. Ja sit on tää ympäri peruutus. Siitä puhuttiin Nadjankin kanssa, joka sanoi että se on siitä huono liike, että se usein hirttää koirilla kiinni ja ne jää loopilla tekeen sitä. Pitää siis olla tosi vahva pysäytys- tai positiokäsky koiralla jos käyttää tuota.

Nadjan kanssa ei sitten lopulta niinkään mietitty eri tapoja vaihtaa positiota vaan keskityttiin siihen positioon hakeutumiseen ja pyörähdysten tekoon ihan paikallaan. Ihan legit muistutus taas siitä, että niin, asioitten ois hyvä onnistua ensin paikallaan ennen kuin niitä koitetaan tehdä liikkeessä… Harjoiteltiin siis sellaista positio-kieppi-positio -treeniä. Eli pyydän Ifan vaikka fronttiin, siitä kieppi (tai no meillä wush) ja takaisin fronttiin, ohjaajan pysyessä paikallaan.  Kävi hyvin pian selväksi, että tämäkin oli hyvin haasteellinen harjoitus Ifalle. Ihan paikallaan ollessa positiosta pyörähdykseen lähtö oli tosi vaikeeta, eikä se järin hyvin hakeutunut takaisinkaan. Tätä sitten hinkattiin frontissa, seuruussa ja heelissä. Nadja sanoi, ettei usko ongelman olevan kiepeissä vaan siinä, että ne on vaan ollut Ifalle epäselviä ja se ei ihan ymmärrä mitä ne käskyt tarkoittaa. Tätä saatiin kotiläksyksi jumpata niin, että lähtee toimimaan paikallaan ollessa.

Jalan ali pujottelusta sanoin, että kun oon treenannu sitä kerranki kisojen alla viikon putkeen heittämällä namin aina pitkälle sivulle, että saisin Ifan pujotteleen paremmin mutta sekään ei oo tuottanut tulosta. No, mä olen heittänyt namia väärälle sivulle. 😀 Kun oon tehny silleen, että jos koira vasemmalta pujottelee oikealle, oon sinne oikealle heittäny pitkälle namin. Ei oo auttanu ei. Nadja sanoi, että heitäppä vasemman jalan etukautta vasemmalle se nami, että koiralle tulee “kiire” kiertää se jalka päästäkseen namin perään. Nyt kun Ifa on meinannut aina jäädä seisahduksiin sinne jalkojen väliin. No heti lähti sekin homma pelittään paremmin.

Nadjan koulutuksen jälkeen oli sellanen olo, että miksi en oo ollu kertaakaan koirakkopaikalla kun Nadja on kevään aikana käyny Qubliksessa kouluttaas ties kuin monta kertaa. No ok koska raha, mutta graaaah voi nää ongelmat olis voinu ratketa kauan sitten. 😀 No mutta, tulipahan opittua taas uutta! 🙂


Sunnuntai aloitettiin harjoituskisalla. Meillä ei uudesta biisistä oo ku vasta n. 1:30 pätkä suunniteltuna, mutta aattelin että vedetään sitä ja improtaan loput. Ensimmäinen veto meni ihan päin honkia kun Ifa sovelsi aiiiiivan omiaan. Mun pitäis oppia kisoissa improamaan paremmin, että jos se tuleekin eri positioon niin no, tehdään niitä sivuaskelia sitten siinä tai mennään sitten siinä vauhdikkaammin. Enikeis, kakkosrundilla sujui sitten hiukan paremmin jo! Siellä vaan loppui sitten 5min aika kesken ja piti vapauttaa estradi seuraavalle osallistujalle.

Aila oli harkkakisasta saanut kivoja otoksia. 🙂

Lounaan jälkeen vuorossa oli Jennin koulutus, jossa lähettiin hioon mun liikkumista biisin tahtiin. Lopputuloksena päädyttiin sellaiseen hiipparointiteemaan, joka on hieman eri kuin mitä aluksi ajattelin, mutta kokeillaan mitä tästä tulis. Puhuttiin siitä, että alkuasentoa pitäis vähän hioa. Pelkkä kyykyssä olo koira maassa ei vielä kerro mitään, mitä on tulossa, se on aika geneerinen. Joten aateltiin, että aloituksessa mulla vois olla kädet silmien edessä ikäänkuin olisin piilosilla. Puhuttiin myös “ympärilleen vilkuilusta” ja sivustojen tähyämisestä sivuaskeleissa. Vauhdikkaammissa osuuksissa Jenni ehdotti, että ottamalla kädet kunnolla mukaan voi antaa vaikutelman ikään kuin mentäisiin kovempaa kuin mitä oikeasti mennään. Sivulaukoissa ei myöskään sovi musaan jos otan kovin pitkää askellusta, vaan pitää tehdä sellaista tosi lyhyttä koottua tikitystä. Ja muistaa se “kahden seinän välissä” -ajatus, josta oon kuullu jo sillon Jennin koulutuksessa Porvoossa way back. Nyt vaan täytyis päästä harjotteleen sekä itekseen että koiran kanssa ja, ööh, keksiä loppu sille koreolle. 😀 Tää on kyllä haastavaa kun pitää liikkua kaikkea paitsi itselle tyypillisesti, mut toisaalta sehän tätä lajin suolaa on! Ei saa päästä liian helpolla. 😀

Lopuksi meillä oli vielä ohjelmassa Liisan koulutus. Siellä mun murheina oli “loppuun asti kouluttaminen”, sopivat kriteerit ja käsiavuista irti pääseminen. Demonstroin sitä, miten huonosti Ifa tulee esim. fronttiin jos en auta kädellä. Liisa sitten muistutti siitä, että jos poistetaan kädet niin pitää madaltaa position kriteerejä. Naksutin ois hyvä ja parempi naksauttaa just ennenku koira on liikahtanut positioon, ettei ainakaan sit enää kun se on ehtinyt jo liikkua siitä pois. Ja täytyy hyväksyä hieman väljemmätkin yritykset. Koska sekin on tärkeä seikka, että kokoajan liian korkealla kriteeri saa koiran lopettamaan yrittämisen. Sen oon huomannu kyllä, mutta en oo osannu/uskaltanu madaltaa kriteeriä. Niin Liisa sitten puhui siitä, että harjoittelee ilman käsiä löyhemmillä kriteereillä sitä käsiavuttomutta ja sitten välillä taas käsiavuilla tarkkuutta. Jonkun aikaa näitä vuorotellen treeneissä (ei ehkä vuorotoistoin mut ennemmin vuorotreenein), ja sit lopulta ruvetaan vaihteleen käsien paikkaa (kiinni vartalos, irti vartalosta, selän takana) ja pidetään kriteeri koiralle samana koko ajan. Sieltä sen pitäisi lopulta sitten rakentua. Puhuttiin myös, että apuohjaaja on kätevä naksuttelija niihin käsiavuttomuustreeneihin. Ois luksusta ku joku päättäis ain mun puolesta kelvollisen kriteerin positioon, oltais varmaan paljon pidemmällä jo. :’D

Ärsykekontrollitreeninä tehtiin samaa kuin Hanna ja Nuu, että otetaan kaks erilaista temppua, esim. maahanmeno ja pyörähdys, jotka koira osaa tehdä istuma-asennosta. Istuminen oli meilläkin tässä se vaikein osuus. 😀 Kyllä se Ifa nyt kohtalaisesti jotain teki, mutta aika paljon oli just istumisen sijaan peruuttamista ja maahan menoa. Pientä hitautta käskyjen noudattamisessa, mutta kyllä se siitä. Tässä treenissä pitää vaan muistaa, että pyytää välissä samaa temppua monta kertaa peräkkäin eikä aina vuorotellen kieppi-maahan-kieppi-maahan, ja että muistaa eri ajan pitää koiraa istumassa ensin ennen muuta käskyä. Myös istumisesta voi välillä palkata.


Mun oli sit luonnollisesti päästävä heti maanantaina kokeilemaan viikonlopun oppeja Ifan kanssa. 😀 Kokeiltiin ensin musaa Jennin vinkkaamaan esiintymistyyliin, harjoiteltiin takapositioo, tanssi-tempusta väärte-positioon siirtymistä ja lopuksi sitä jalan ali pujottelua. Musiikin testaamisessa oli se ongelma, että a) mun pihan nurmialueet on liian pieniä ja kaltevia, pitäis päästä halliin ja b) oli liian kuuma, joten Ifa oli vähän kujaseppo sekä c) sitä koreoo ei oikeesti vieläkään oo loppuun asti suunniteltuna. Ei teknisesti todellakaan mikään kaunis suoritus, mutta tuli todettua että niin tyhmältä kuin se tosi lyhyt tikitys sivulaukassa tuntuukin, niin kyllä se vaan näyttäis musiikkiin sopivan. Nyt kun pääsis vaan hallille kokeileen tätä…!

Takaposition treenaus meni ihan jees. Kaks ekaa yrittämää olin taas aiiiivan mutkalla taaksepäin, mut kolmannella annoin koiran tehä hommat (nami oli kädessä kuitenkin) ja sinne se kääntyi kuin kääntyikin, ilman 180 asteen ylävartalon kääntöä. 😀 No 180 ehkä vähän liioittelua, mutta silti. Tuli tosi hyvin siinä positioon, joten ehkä toivoa on että se oppii sen vielä jotenkuten. Jatketaan treeniä, josko päästäis joskus siitäkin häivyttään käsiapua. Tätä pitäis päästä tekeen peilin kanssa että näkis ilman hirveitä taivutuksia miten se on positiossa.

Tanssi-temppu tuntuu myös sopivan tuohon väärte-positioon tuloon ihan hyvin. Ainakin siitä tanssi-tempusta on helppo siirtyä siihen positioon, positioista ei niinkään helppo siirtyä siihen temppuun, mutta katsotaan. Vähän mietityttää mahtaako se aiheuttaa vinoutta, mutta pitää harkita ja testailla. Tulin samalla kokeilleeksi sivuaskeleita väärte-positiossa ja ooh, musta katottuna vasemmalle Ifahan teki aika hyvinkin niitä! Coooool! Pitää testata toistekin ettei ollut mikään kertahairahdus. 😀 😀

Lopuksi vielä vahvistelin sitä jalan ali menoa. Kävi jopa niin, että ensimmäisen seuruu-askeleen jälkeen Ifa ennakoi jalan alitusta ja tömähti sitte suoraan päin mun jalkaa. :/ No, mitäs ei toteuttanut annettua seuraa-käskyä vaan lähti ennakoimaan… Se onneksi jäi kyllä tohon yhteen kertaan, ei koittanut enää toiste. Nyt mulla oli nami joka kerta kädessä valmiiks, mutta once again – jos nyt sinne hallille pääsis niin pitää testaa myös ilman namia mahdollinen ymmärryksen lisääntyminen.


Tintun aloitettua juoksunsa en voinut tavoitella sille paikkaa Tahtitassujen juhannuskisoista Qubliksessa. Sille kun pitäis tulla pikku-Tinttuja ja jos kaikki sujuu niin juhannuksen tienoolla pitäis olla suunnilleen puolväli tiineyttä. Ilmottelin sitten molemmat harjat sinne seikkailemaan ja nyt on illan ekaan kisaan paikka Liksulle FS ALO ja Ifalle molempiin kisoihin HTM VOI -paikka. Mietin aluksi olisko juhannuksen kunniaks pitäny tehä FS ALO Ifan kanssa, mut lopulta totesin et harjotellaan nyt mieluummin edelleen tätä HTM:ää kun se FS on niin sadaskdhasjda Ifan kanssa. 😀

Kisoja innolla odottaen! Tulee olemaan hieno tunnelma kisoissa. 🙂

Juhannukseen valmistautumista

Meillä on hienot juhannussuunnitelmat, ja jatkettiin niihin valmistautumista tänään. 😀

Ensimmäisenä vuorossa Mau-mummo 12v

10p ja papukaijamerkki sille joka arvaa mitä musiikkia aiotaan esittää tällä koreolla. :’DD Ei saa vastata jos tietää jo. 😀 Aika pahasti tää on vaiheessa, mutta on tässä nyt edes jotain pointtia. Jatketaan harjoituksia!! Kuka ties millaseen kuosiin tämä esitys saadaan reilu kuukaudessa. 😀 Mulla petti pokka tossa yhessä kohtaa kun olin antanut suoraan kämmeneltä vikan namin Liksulle ja sen jälkeen Liksu oliki aika pian että jahas, namit loppu, tuolla autolla niitä on lisää ja ampas aina sinne ku piti jotain muuta tehdä. 😀 😀 Oli sit pakko hakee lisää namei et saa vietyy loppuun testin. 😀 Täytyy treenata myös ilman nameja tekemistä…

Toisena vuorossa Tinttu-Tonttu-Stundur 5v

Mindy osaa, ja toisaalta ei. Hienoa jos päästään esittään peruutus kolmessa eri positiossa. 🙂 Sitä ei osaa kunnolla Ifakaan. Kaikista eniten tässä rakoilee noi vaihdot. Se tulee yhteen positioon ja siinä se sit kans on. 😀 Ei puhettakaan että kuuntelis mitä sille sanoo saadakseen sen pois sieltä ja johonkin muualle. Vähän myös putoili persus maahan peruutuksissa, mut ehkä ne tasaisemmalla alustalla menee paremmin. Harmi kun korva kutitteli nyt tässä kesken videon niin musiikki menee jotain ihan omaa rataansa. Saati kun lopun peruutuksessa haettiin sitä osaamistason tasoista suoritusta kolme kertaa. No, kyllä tästä osaaminen vähän paistaa läpi.

Viimeinen vipeltäjä Iip-Iip-Piip Kiipana 9,5v

Mua harmittaa kun loppu menee ulos kuvasta!!! 😦 Siellä oli hienoa teknistä taituruutta, ja ei, ei näy! Byyyyyhhh!! No jos ens kerralla sit kuvaan asti… Pääasia se treenin onnistuminen. 😀 Tää on nyt vähän tällainen versio, että halusin lähinnä testata tällaisen suunnitelman sopivuutta musiikkiin, joten autoin Ifaa tosi paljon ja palkkasin usein. Silti oli pieniä tipluja mutta noh. Oon tyytyväinen että toi “pohje” eli selän takana poikittain edistyy – hitaasti mutta varmasti.

Huomasin nyt jo tossa ajassa, että kun samaa tyyliä position vaihdossa (esim. tässä ympäri peruutus “pakki”), ei Ifa enää kuuntele kunnolla mihin positioon pyydän sitä pysähtymään. Että jos ekasta pysäytettiin “seuraa” ja seuraavasta koittaa pysäyttää “frontti”, se pysähtyy vasta sinne “seuraa”. Sitten kun hinkkaa sitä, niin loppuu koko “pakki”. 😀 No, jatketaan harjoituksia. Mulla ei oo tätä koreota edes kokonaisena vielä suunniteltuna, en tiedä kuinka pitkä show tästä tulee. Kyseenalaista on myös, että kuinka pian toi “pohje” ylipäänsä on sellasessa kunnossa että sen kanssa kannattaa kisaamaan lähteä. Että tuleeko juhannus vähän liian pian… Toisaalta jos ei oikeesti tavottele juhannuksena mitään, menee vaan harjottelemaan, niin onko sen niin väliä sitten. Tekee sen tasoisesti mitä silloin osataan ja auttaa sen mitä tarvii.

Tolle seuraamisen edistämiselle tarvii kyl taas tehdä jotain. >:/ Paljon lisää “taktak”-treeniä eli että seuruusta palkka tulee takaa puolta vaihtamalla toisesta kädestä. Josko sitten ei keulisi niin pirusti. 😀 Ja kädet. Tässä kädet ei nyt tee paljon mitään. Niihin pitäis saada jotain eloa. Viikon päästä olis Tahtitassujen koulutusviikonloppu, johon mennessä tää koreo tarttis olla valmis että sitä voi hioa Jennin kanssa. Odotan kyllä koulutusviikonloppua innoissani. 🙂

Kokonaisuutena oli kivat treenit tänään! Loppukevennyksenä ympäriperuutusta harjoitteleva Mindy.

Ifa KT-kisoissa Kirkkonummella

Pitkien pohdintojen jälkeen olin ilmoittanut Ifan Kirkkonummelle 6.5.2018 kisaamaan koiratanssin PM-edustusjoukkueen karsintakilpailussa, ja se päivä koitti tänään. Mulle iski ihan hirvee jännitys taas, nyt jo edellisenä iltana. Fiilikset oli aiiiiivan sellaset, että “en haluu mennä, ollaan kuitenki huonompia ku muut, ei me kuitenkaan onnistuta taaskaan, muut saa SERT ja me ei, turha ees yrittää ku ei me olla nii hyviä ku muut”. Käytin sitten melkein koko edellisillan miettiessä että mikä tää tunne tässä taustalla oikeesti on, miks koen näin ja näitä klassisia “jos kaverisi olisi vastaavassa tilanteessa, mitä sanoisit”.

ifa_kkk_06052018

Hyötyä tai ei, niin kisapaikalla musta tuntu, että olin kuitenkin saanut jotain tolkkua siihen jännitykseen. Kehääntutustumisessa musiikkia kuunnellessa hymyilytti vaan ja teki mieli eläytyä kunnolla. Oli olo, että nyt saattaisi ehkä olla valmis jopa nauttimaan esiintymisestä ja huomioimaan tuomarit/yleisön edes yhdellä lyhyellä katsekontaktilla kesken ohjelman.

Se tunnelma valitettavasti karisi sitten, kun vuorollamme lähdettiin Ifan kanssa vetään koreoo läpi. 😀 Ennen kehää Ifa vaikutti olevan tosi hyvällä tuulella ja oikein intona tekemässä hommia. Se käveli kehään häntä iloisesti pystyssä hyvällä ilmeellä. Ensimmäinen pivot ja sivuaskeleet oli tosi lupaavat, ne meni hienosti! En tiedä paineistiko jalan ali meno sen, kun sitten oikealla laukkaan lähdettäessä se oli vaan juoksemassa jonnekin ihan muualle. Ensimmäisen kiepin mä käännyin ehkä vähän liian hitaasti, Ifa jätti omansa tekemättä ja koukkas väärälle puolelle mua, joka mun eleissä näkyykin liiankin selvästi, ja jota pelasteltiin sitten uudella puolenvaihdoksella jalan ali. “Frontti”-position poikittain eessä teki kohtalaisesti, vähän jouduin kädellä auttamaan ja pivotissa kerrankin ei karannut uutta ympyrää. Vaihto siitä väliin ei sujunut ihan niin sulavasti kuin on harjoiteltu. Välissä sekä väärte- että oikeinpäin Ifa vähän jätätti. Mä tein myös niiden välissä vaihdossa ihan tarpeettomia käsiapuja. Kädet ylös aika de-synchronized, mutta sentään teki ja mun käden liike oli about riittävän voimakas (näyttääkseen järkevältä) – tätä on harjoiteltu paljon. 😀 😀

Tässä kohtaa Ifa alko olla jo aika paineistunut jostain syystä, eikä halunnut tulla toiseen etupositioon. Jouduin auttamaan sitä paljon, mutta se jätätti ja meinas vaihtaa kulkemaan mun perässä/takana. Sit olin just kalastellu sitä mukaan ku tajusin että tulee musiikin kohta jossa pitäs olla kieppi ja menin ite ihan solmuun ja tein vaan puolikkaan käännöksen. 😀 😀 😀 WHAT?? No, koira mukaan ja suunnittelematon sisäkaarresivulaukka ennen suunnan vaihtoa. Suunnan vaihto ei näyttänyt yhtään suunnitellulta, eikä Ifakaan siinä oikeen ollu mukana. Sivulaukka-frontti meni vähän toista suuntaa paremmin, mutta edelleen – kieppi jäi tekemättä. Jalka-positioonkaan (oikeelle väärtepäin) ei tullut ilman apua. Siinä myös pientä jätätystä. Mut pivotissa ei karannu tällä kertaa tässäkään positiossa! Siitä vaihto jalkojen väliin sujui ihan mukavasti, samoin kuin peruutus välissä. Meni jopa aika suoraan tällä kertaa! 🙂

Toinen kädet ylös meinas jäädä tekemättä. Jalka-positiossa jätätti taas ja tuli vaan korvat alhaalla perässä. Aivokapasiteetti ei myöskään millään meinannut riittää tulemaan takaisin sivulle, mutta kun 100 vuotta myöhemmin siihen viimein pääsi, niin sivuaskeleet oli taas ihan jees, eikä seilannut niissä.

Hanna Maines
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 34p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 40p
“Sivuaskeleet ja pivotit olivat hienoja! Vähän oli kuitenkin hakemista läpi ohjelman, joissakin vauhdikkaammissa positioissa koira selvästi jätätti ja liikkeitä jäi tekemättä.”
Johanna Saariluoma
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 44p
Koreografia 35p
“Todella kaunista ja koiran tarpeisiin sovitettua ohjaamista! Käsimerkit vielä turhan näkyviä. Koiralta joitain kieltäytymisiä. Mukavasti tekniikkaa, mutta laadussa vielä hieman vaihtelua. Musiikki olisi voinut korostaa koiran olemusta paremminkin, mikä voisi auttaa sitomaan liikettä musiikkiin vielä enemmän. Koiralla hyvä asenne työskentelyyn.”
Mirja Ovitz
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 40p

Näistä kertyy pisteitä yhteensä 158p, sija 6/8. Mä olisin antanut vähemmänkin tuon suorituksen perusteella. Hannan antamat pisteet oli 154 ja niiden kanssa oon samaa mieltä, tai et, 150-154p veikkasin ite että oltais saatu. Sertiesityksestä tuo nyt oli vielä kaukana.

Ne kiepit. Ne hemmetin kiepit. Ei vaan toimi ikinä. IKINÄ! Epäonnistuu aina kisoissa. Jeesuksen toinen tuleminenkin varmaan tapahtuu aiemmin kuin se, että meiltä onnistuis kiepit kisoissa. En jaksa uskoa että tätä asiaa saadaan enää treenillä kuntoon. Eli ainoa ratkaisu on luopua tästä musiikista ja tästä koreosta ja suunnitella uusi, jossa ei tollasia kieppejä tarvita. Ja jos noi jalan ali vaihdot paineistaa Ifaa, niin niistäkin kannattais luopua. Hyvä, tehään pelkkii HTM-positioita, mites vaihdot??? Kysympä vaan. 😀 😀 Vastaanotan siis ehdotuksia siitä, miten tehdä vaihtoja positiosta toiseen ilman kieppejä ja pujotteluja…

Juteltiin meijän luokan jälkeen Tinjan kanssa positioitten opettamisesta ja pohdittiin, että jos koittais vielä hyödyntää targettia mutta niin, että targetilta liikutaan myös pois, tai liikutaan ensin muualta targetille. Tehtiin vähän testiä, kun esittelin että millanen väkkärä Ifa on targetin kanssa harjoitellessa. Siinähän se omaan tapaansa sinkoili sinne sun tänne kauhealla vauhdilla sen pahemmin miettimättä että mitä mä sille sanoin. 😀 Mutta ehkä siinä oli jotain pointtia, ehkä mä oon käyttäny targettia vähän huonosti, ja pitää alkaa hyödyntää sitä silleen, että ensin koira joutuu ajattelemaan ja sitten tavallaan melkein palkaksi siirrytään pieni askel, jolloin osutaan targetille ja tulee koiralle se “targetin löytämisen riemu”. Ehkä, ehkä… Täytyy kokeilla.

Siitä huolimatta että kehässä meni miten meni, mulle jäi päällimmäisenä ihan hyvä fiilis erityisesti siitä, että sain oman pään jotenkin kasaan. Oon tosi tyytyväinen siihen. Siinä olis ollut aineksia enempäänkin. 😀 Jos tän saa pidettyä ja ens kerralla edes vähän sitä samaa koiraan mukaan niin avot! ^_^ Jäi hirvee hinku päästä kisaamaan lisää. Ja Mindynki kanssa haluaisin kehään niin HTM kuin FS. FS varmaan samalla vanhalla ohjelmalla, mutta joku HTM pitäis sille kehittää. On sillä nyt jotain esiteltävää kuitenkin jo. Pitäisi vaan löytää sille musiikki. Ja Ifalle tarttis kans löytää musiikki ja kehittää uus ohjelma. Varmaan ensimmäisenä katse kääntyy nyt oikeasti siihen Stirlingin Moon Tranceen. Katotaan saako siitä kieppi-vapaan koreon tehtyä. 😀 Harmi että seuraaviin kisoihin on aikaa ties kuinka kauan.

Kuten alun kuvasta näkyy, olin trimmannut Ifan kisoihin. Trimmasin sen eilen ja mietin, että jos ei onnistuta kisois ni näytetään (tai Ifa näyttää) sit ees hyvältä. No se oli hyvin itseään toteuttava ennustus. 😀 Olis vissiin pitänyt jättää trimmaamatta, että olis voitu esittää osaamistakin. 😀 😀

Koiratanssin koetoimitsijana

Pakko hehkuttaa!!! 😀

Olin 2 viikkoa sitten 14.4. koiratanssin koetoimitsijakurssilla ja selvitin loppukokeen 😀 ja sain koetoimaripätevyyden. Nyt sunnuntaina 29.4. olin sitten heti elämäni ekaa kertaa kisoissa koetoimitsijana, ja oli kyllä siistiä!! Tai oli nyt kai, kun Hanna oli tehnyt käytännössä kaiken työn sai vaan tulla valmiiseen pöytään hoitamaan tuon osuuden, mutta silti. Oli tosi jännittävää nähdä nyt myös tämä toimaripuoli kisajärjestelyistä ja pakko sanoa että tykkäsin kyllä! Vaikka onhan se sinänsä kohtuu simppeliä hommaa, että kerää arvostelupaperit tuomareilta, kopioi pisteet lomakkeen alaosaan tarvittaessa, kirjaa exceliin, tarkista että luvut vastaa, kirjaa ylös tulos sekä tuloslistaan että kisakirjaan. Järjestä paremmuusjärjestykseen, kirjaa sijoitukset, leikkaa arvostelulomakkeet, allekirjoituta kirjat tuomarilla. Simpele äs kempele.

Toki onhan koetoimitsijalla myös paljon vastuuta, ja olin mä printannut papereita vinon pinon mukaani. Oli arvostelulomakkeet tuomareille, matkalaskuja, koiratanssisäännöt, järjestämisohjeet, tuomariohjekin varoiksi, rokotussäännöt, kaikki ne eri lomakkeet vihaisesta koirasta tehtäviä ilmoituksia varten (täytyy pelata varman päälle), ilmoitus erimielisyydestä, pari tyhjää arvostelulomaketta molempiin lajeihin varmuuden vuoksi… Sit mä printtasin kans kisakirjeen ja esiintymisjärjestyksen ja taulukon tuloksien kirjaamista varten ja mitähän vielä. Olihan siinä nippu jos toinenkin.

Mutta siis kaiken kaikkiaan tosi mukavaa hommaa! Voin lämpimästi suositella muillekin. Nyt vaan hirveä into päällä haluais päästä uudelleen samaan hommaan. 🙂 Että kisajärjestäjät, saa soitella… 😉 😀 😀

Hallilla tanssimassa taas

Varasin möllien jälkeen hallivuoron sunnuntaiaamuun, että päästäis Ifan kanssa testaileen uusii musiikkei. Olin jopa suunnitellut alustavan uuden koreon tuohon Stirlingin viulubiisiin, mutta unohdin sitten lapun kotiin enkä oikein ollut valmistautunut muidenkaan musiikkien kanssa. Päätin sitten että koska noi 6.5. Kirkkonummen kisat on seuraavat joihin ollaan näillä näkymin menossa, niin paneudutaan nyt viel meijän epic sax guy euroviisu-koreoon.

Tein koreon ensin kaks kertaa itekseni ilman koiraa ja varmaan 3 vai 4 kertaa sitten Ifan kanssa. Jokainen kerta meni eri tavalla pieleen. 😀 Kaikkia kuitenkin yhdistäen se, että mun kädet on ihan kamalat. Jotain tolkkua niien liikkeeseen tarvitaan.

Ykkösvedossa eka kieppi onnistu, mut Ifa tuli seuraan väärälle puolelle kun en varmaan käskyttänyt ajoissa plus, no, vasen on paljon vahvempi. Frontin sivuaskeleissa se ei oikein tullut mukana ja lopulta nousi seisomaan mua vasten?? Kiepit noin muuten onnistui ilahduttavan hyvin. Väärtepäin oikeella sivulla sivuaskelissa tuli vähän vinossa ja pivotissa autoin ihan kunnolla kun siinä se herkästi karkaa liikaa. Siitä vaihto jalkojen väliin ei sit oikeen enää onnistunut. Peruutus menee myös vinoon ja toinen “kädet ylös” ei enää onnistunut. Viimeinen kieppi ei meinannut irrota enää ja ilmeisesti selän takaa kierto sivulle on v a i k e a ?

Veto 2 meni eniten ketuiks ja mulla meinas pinna loppua kun Ifa ei kuunnellut vaan arpo vaan positioita, joten hypätään suoraan vetoon 3.

Veto 3 alkoi vahvasti kun olin pistänyt vahingossa väärän version biisistä soimaan, sellaisen jossa on ties kuinka monta kymmentä sekuntia alussa kaikkea turhaa pilipalia. Alun pivotista Ifa valahti takapositioon, joten kokeilin että otetaanko siinä peruutusta sitten, mutten käskyttänyt sitä takapositiota, joten se vaan seilas ja haki takas sivulle. Frontti eessä poikittain alkoi olla jo jotenkin paineistunut eikä yhtään toiminut niin kuin yleensä. Sit aattelin et ku ne pivotit kerta hajoo aina ni kokeillaan peruutusta jota on kotona harjoiteltu. Meni ihan kohtalaisesti, mut petrattavaakin olis. Vaihto väärte väliin otti taas ylimääräisiä kieppejä. Sivulaukat jätätti ja jouduin auttamaan, toinen kieppi ok josta itse käännyin väärin ja toinen ei taas oikein irronnut. Lisäksi ohjaan edelleen käsillä liikaa. Tai, koitan liikuttaa niitä jotenki hienosti mut ei se ota onnistuakseen, näyttää pelkästään koiran ohjaamiselta. Väärte oikeella sivuaskeleet meni tässä vedossa ihan kivasti, mutta siinä peruutuskokeilu ei toiminut ollenkaan, koira ampas samantien liian kauas ja vaihto väliin ei taaskaan mennyt niin kuin piti. Ilmeisesti se alkoi tulkita kaikki mun käsien liikkeet kieppikäskyiksi. 😐 Peruutus oli vähän parempi, mun kädet tosin ihan kamalat. 😀 😀 😀 Kokonaisuutena ehkä inan parempi kuitenkin kuin veto 1.

Mieli ei tullut kovin luottavaiseksi Kirkkonummen kisoja ajatellen kun yhtään solidia, samalla lailla toistuvaa vetoa ei saanut aikaan. Kiepit toimii joskus ja jouluna ja kisoissa yleensä ei ollenkaan. Lisäks mä edelleen koukin koiraa mukaani vartalolla ihan liikaa. Ja kädet ei oo taiteellisuutta nähnykää. En selkeesti osaa liikkua tämänkään musiikin tahtiin, varsinkaan koiran kanssa. Turhauttavaa. Miks oon valinnu tällasen lajin. 😀 😀 Näistä on sertin tasoinen osaaminen vielä kaukana ja se harmittaa.

Mindy pääsi myös testailemaan täysin improvisoitua HTM:ää. Sen kanssa pitäis opetella vähän muitakin positioita kuin perus vasen seuruu ja välipositiot. Nää kolme se hanskaa ihan kohtalaisesti, mutta mistään muusta positiosta sillä ei oo hajuakaan. No, ei kai kun ei ole treenattukaan… Meiltä uupuu vieläkin sopiva musa ja teema. Poden siinä vähän samaa masennusta, että kun en mä osaa liikkua minkään musan tahtiin. Ja et mikä sit sopii Tintun tyyliin. Ja että millon sen kanssa sit ees vois kisata kun juoksuja odotellaan kokoajan kuin kuuta nousevaa, mutta kun ei vaan tunnu alkavan. Tuskastuttavaa. Tässä kuitenkin katsottavaksenne kaksi versiota Tintun improista, sama biisi molemmissa. Jos ei muuta samaa meis ni ainaki näköjään loikitaan ihan samiksina aloituspaikalle. 😀