Archives

Ifan palkattomuustreenit

syksyryhma

Oulusta kotiin matkatessa en keksinyt mitään muuta jatkoa meidän koiratanssi-, tai itseasiassa koko koiraharrastusuralle, kuin maksimaalinen lisäys palkattomuustreeneihin. Jotenkin ärsytti niin suunnattomasti se, että kehässä ollaan ihan öömöömöö ja välittömästi kehän ulkopuolella kun saa lihapullan taas käteen niin pystytään kyllä tekemään kaikki. Pitäishän sen nyt ymmärtää että saahan se palkkaa sen koreon jälkeenkin, niin ei voi jumantsuide olla että 8v koiralla pitää edellee olla se saakelin pulla kädessä että se tekkee yhtää mittää. Emmäkää voi kieltäytyy töissä hommista jossei esimies jatkuvasti liehuttele setelitukkoo mu noka ees nii et tuuli käy, ni ei se kyllä vetele sit mun koiraltakaa. Ja kun me on tehty jo pitkään ja Ifa osaa paljon ja nyt on SM:issä käyty eli kaikki tavotteet saavutettu, niin päätin että nyt mennään hard way or no way.

Eli.

Päätin, että jatkossa namipalkkaa ei tipu yhden tempun tekemisestä, eikä kahden, viiden, eikä edes kymmenen tempun tekemisestä. Ainoastaan jos vetää koreon verran, ja itse asiassa vähän ylikin, saa namia. Joskus yltäkylläisemmin, joskus vähän vähemmän. Ja kaikesta sitä vähemmästä määrästä saa pelkkää sosiaalista palkkaa eli kehuja ja innostusta ja silityksiä. Vaikka Ifa ei niistä silityksistä välitä. Mutta uskon, että se viestii sille sitä, että oon tyytyväinen, se aistii siitä kosketuksesta olenko sitä oikeasti vai en, joten aion jatkaa sitä silti. Meillä ei ole mitään menetettävää. Jos se menee tästä treenistä rikki, sit se menee. Sit ei vaan enää harrasteta. Sit keskitytään opettaan Mindylle BH:n juttuja ja muita vastaavia. Mutta että katotaan kuinka käy.

ifa1

Tähän mennessä oon muistaakseni ottanut muutaman temppupätkän treenejä sisällä 2 ja ulkona samoin 2, sekä kummassakin yhden täyden koreon mittasen vedon josta on saanut myös namipalkkaa. Sisäkoreotreenissä soitin samalla kännykästä tuota Lavatanssit-biisiä. Lyhyen treenin, muutama liike, otin myös eilen kun käytiin ekaa kertaa koirien kanssa Parmaharjun hyppytornin juuressa lenkillä, niin lenkiltä palatessa ennen autoon menoa. Jotain luokkaa perusasento, ali, frontti, kehut, sivu, sivuaskeleita, seuraa, ali, kehut, autoon.

Tänään kun olin Mindyn kanssa treenannut jo kaksi kertaa, otin lopuksi Ifan ulos ja päätin vetää taas koreotreenin. Alkuun muutama pienempi pätkä joista pelkät kehupalkat. Ja sitten koko koreo vetoon. Muutaman kerran kesken koreon annoin suuremmat sosiaaliset palkat joko lennosta tai sitten keskeyttäen treenin hetkeksi siihen ja palkan jälkeen jatkaen jostain. Loppukoreosta myös sovelsin vähän omiani, jotta kokonaisuudesta tuli varsinaista koreota pidempi. Koitin myös harjoitella koiran odottamista onnistuen siinä hieman vaihtelevalla menestyksellä. 😀

Ja musta tuntuu että tää saattaa toimiakin.

Ainakin musta tuntui että Ifa teki kohtalaisen hyvin hommia. Joo, keskipaikkeilla sivuaskeleet ei todellakaan ollut sitä mitä pitäis, mutta se sentään tuli mukana, ja joo, jouduin sitä auttamaan sekä jalkojen välissä väärtepäin että toisella sivulla väärtepäin, mutta muissa kohdin pelitti tosi hyvin. Niin hyvin, että enskerralla taidetaan ottaa koko koreo ilman palkkaa. Siinä väleissä tarttis ehkä yksittäisinä petrailla noita muutamaa positiota, jotka nyt hapuilivat. Saa nähä mitä tästä tulee ja mitä seuraavaksi tehdään, jatketaanko lajin parissa vai ei ja jos jatketaan, millä koreolla. Nythän oltiin saatu palautetta, että positioita ei riittävästi ja ne ovat epätarkkoja. Uusia positioita pitäisi siis opettaa joo, mutta en ole vielä keksinyt / päättänyt miten opetan niitä ilman namia. Saapa nähdä onko sellainen edes mahdollista.

Tässä vielä video illan koreotreenistä (kunhan ensin latautuu loppuun asti):


No mitäs sitten se Mintti?

Mintin kanssa otettiin edistysaskelia sivulletulon opetuksessa TOKO ALO-verkkokurssin avulla kun tajusin jättää namit pois ohjaavasta kädestä. Namit kädessä Tintun silmät vetää vaa hedelmäpeliä nakkien kuvilla, on siis niin intona että aivotoiminta sumentuu. 😀 Eli kun jätti namin pois kädestä, alkoi aivotoimintakin rekisteröidä että mitäs siinä liikkeessä tehdään ja nyt oon saanu käsiapua häivytettyä jo tosi hyvin! Maahanmeno alkaa myös sujua ilman käsimerkkiä, joskaan ei vielä jokaisessa suunnassa muhun nähden eikä aina ihan ekalla käskyllä tai niin nopeasti kuin haluaisin. 😀 Mutta alkaa kuitenkin siis jo ymmärtää senkin! Ja mun pitäis kiinnittää huomiota käskyn valintaan. Että sanonko maahan, maa, vai mma. Kuin idiootti voi olla ku käyttää kaikkii kolmee sekasi ja ihmettelee kun koira ei tee. 😀 😀 PS. Kriteerinhallinta lonkka-asennon suhteen muistettava maahanmenotreeneissä.

Istumista ja odottamista harjoiteltiin myös tänään. Siinä totesin saman jutun kuin sivulletulossa, jätä namit pois käsistä niin se pääsääntöisesti sujuu. Saatiin hyviä toistoja niin että pääsin hyvän matkaa pois koiran luota ja takaisin palkkaamaan kauniisti odottamisesta. Muutaman kerran lyhyemmillä matkoilla lipesi sieltä, mutta kun aina palautettiin samaan paikkaan istumaan niin tosi hyviä toistoja saatiin sen jälkeen. Yhden luoksetulon otin siitä kaiken keskeltä niin, että juuri ennen kuin Mindy pääsi luokse, heitin palkan sen taakse. Sitten vahvistelin parit eteentulot ja kiinnitin huomiota ettei siinäkään saa tulla liian liki, ettei vahvista luoksetulossa törmäämistä. Toihan siis tosiaan törmäs 2vkoa sitten luoksetulossa mua päin niin kovaa, että sääressä on vieläkin mustelma. 😀 😀

Seuraamistreeni ei etene. Se on hankalaa. Namit kädessä on sama juttu, että koira on niin dingdong ettei se tajua mitä se tekee, ilman namia käsiohjaus on melkeimpä sama juttu, mutta jos avut jättää pois, on toi ihan kuutamolla ja hortoilee vaan jonnekin edelle ja kääntyy poikittain kattomaan mua. Ei yhtään hiffaa että tarttis kattoa mua ja pysähdyttäessä istua. Täytyy hioa strategioita. En tiedä auttaisiko, jos sama sivu-käsky ois käytössä seuraamisessakin. BH-koe tuntuu vähän kaukaiselta haaveelta niin kauan kun tämä on näin vaiheessa, mutta hiljaa hyvä tulee, eiköhän se tästä.

tintu1

Ja sit me harjoteltiin kapulaa. Voi terve. Ei tääkään liian helppoo oo. Mietin tänään, pitäiskö mun lähteä jatkaan sen opettamista kapulan pitämisen kautta vai leuka kämmenelle ja sheippaamisen kautta, ja käyttäiskö lelua, sorvattua kapulaa vai metskua?!? Liikaa vaihtoehtoja!! Päätin sitten kokeilla ensin totuttaa Mindyä siihen, että pidän käsiä sen poskilla ja kuonon yllä ja alla. Ok, Mindy oli vähän että err wOt, mutta sopeutui siihen kuitenkin. Sitten koitin tarjota sille tuota sorvattua kapulaa. Nojoo, aika nopeasti se rupes sitä suuhun ottamaan, mutta kestoa en saanut millään. Ajattelin, että saisinko kestoa jos irrotan kapulasta kokonaan niin että sen pitäisi pitää sitä itse. No en saanu vaan se pudotti totta kai kapulan joka sitten tippui suoraan sen varpaille ja seuraavaksi se purikin sitten kapulaan kiinni pitäen sitä jalkaa ylhäällä, jonka varpaille kapula oli aiemmin tippunut… Että ei näin. 😀 Koitin sitten myös sheippaamalla, kapula maahan, katso, liiku kohti, koske, pure, mutta tää puremisosuus osoittautui vaikeaksi, niin kovin vaikeaksi. Maahanmenoa kyllä tarjosi mielellään tilalle. 😀

Lopuksi sitten vähän niin kuin luovutin ja kokeilin vielä teipatun metskun kanssa sitä, milleen on tähänkin asti kapulan kanssa harjoiteltu. Ja tadah, heti sain nanosekunnin pidemmän kapulan pidon?! Siitä superpalkka ja harjoitukset seis. Että kysymys kuuluu, miksi yritin vaihtaa opetustapaa… Toki sitä leuka kädelle -juttua voisi kyllä lähteä opettamaan, luulen että se yhdistettynä tähän mitä on nyt tehty niin voisi kyllä toimia. Lisätään se painavampi sorvattu kuvioihin sitten joskus kun homma toimii metskun kanssa. Eipähän tule mälväysongelmia heti alkuun sitten.

tintu2

Advertisements

Uutta intoa

Alunperin ailahdellut mielipiteeni viikonlopun kisoista on nyt vakiintunut siihen, että olen todella tyytyväinen Ifaan ja suoritukseemme. Siellä se painoi häntä pystyssä ja teki parhaansa minkä mun jännittämiseltä pystyi. ^_^

Sunnuntaina meillä oli treenit Raisiossa DoXX-areenalla jälleen, joten mentiin ottamaan palauttelevaa treeniä sinne. Ainakaan kisoista ei tuntunut jääneen mitään hard feelings lajia kohtaan, vaan hurjalla innolla oli Ifa messissä. Treenattiin vähän niitä siirtymiä eli kiertoa takaa oikean ja vasemman kautta sekä seuruussa pysy -käskyä puolen pitämiseksi. Kanapalojen voimin harjoittelimme myös lisähäiriötä leuka kädellä -kohdetyöskentelylle. Pyysin Ifaa pitämään päätä mun kädellä kun Hanna-ope liikuskeli lähellä, tuli viereen kyykkyyn ja lopulta koski Ifaan, liikutti jopa vähän häntää ja näin. Ja ei ollut Ifa menossa pakoon vaikka korvista näki ettei se tilanteesta erityisemmin nauttinutkaan. Siinä kohtaa kun Hanna vähän koski Ifan häntään, Ifa vaan painoi leukaa entistä tiiviimmin mun kättä vasten hienosti kestäen tilanteen. Ja sillähän niitä kanapaloja sitten irtosi. 😉

Myöhemmin sunnuntaina Novan ja Rinin omistaja Sanna oli ihanasti analysoinut meidän kisavideota ja antoi tosi hyviä parannusehdotuksia siihen! Puhuttiin muun muassa käsien liikuttelusta, joten aloitin heti Ifalle häiriötreenit että pystyykö esim. pivottiin sivulla jos heiluttelen käsiäni samalla. Ajattelin että olisi voinut haitata, mutta eipä näyttänyt koiraan vaikuttavan mitenkään. 😀 Ihan innoissaan teki ihan samallai ku ennenkin. Harjoiteltiin myös lisää painottaen suullista käskyä, että mitä on takaa ja mitä on bäk ja että kumpi on kumpaan suuntaan. Samaa harjoiteltiin tänään vähän lisää. Takaa on selkeästi paremmin Ifalla hallussa, mutta sitä onkin harjoiteltu enemmän kun on rally-tokossakin tarvittu sitä aikanaan. Treenatkaamme lisää tuota erottelua ja käskypohjaista osaamista. 🙂

Eilen illalla piti taas (klassisesti…) nukkua, mutta aivot rullas ylikierroksilla täynnä intoa suunnitella koiratanssikoreoita. 😀 Olin heittänyt viikonloppuna Terolle, että tehään Tahtitassujen kokouksen yhteydes oleviin möllikisoihin 6+ -luokkaan sellanen koreo jossa ollaan me molemmat ja mun molemmat koirat. Tero vastas siihe jotai et joo tehää vaa, vaik joku Meksiko-teema et sombrerot ja ponchot ja kaikki. Sivuutin sen silloin vaan silleen “ai suostuisitko? mut lol joo miksei”, ja eilen illalla se sitten iski silleen “SUOSTUISKO OIKEESTI?! VITSI SIISTII JA TOI MEKSIKOTEEMA OLI EHKÄ PARAS IKINÄ!! Emmä ny mitää nukkuu haluu ku haluun ettii sopivaa biisii ja suunnitella niit koreoit, ainaki vois olla sellasii et koirat kurkkaa niie sombreroje sisää ku sitä oon opettanu Ifalle ja sit ne vois kiertää niit hattui ja ja ja…!!” Sit en voinu nukkua ennenku olin kirjottanu nää ideat ylös, etten vahingossakaan unohda. 😀

No ei mittää tänää tuumasta toimeen ku pääsin kotiin töistä. Töissä mietin vähän lisää niitä käsien liikkeitä Ifan nykyiseen koreoon ja mielestäni keksin ihan ookoo jutut. Nyt pitäs enää saada ittensä tekemään ne kisakehässäkin. 😀 Onneks viikon päästä keskiviikkona on Ifalla taas treenit niin päästään kokeileen treeneissä liikkeien sujumista käsien kanssa. Varmaan tarttis aika paljon kävellä koreoo läpi yksinään, että juurtuis lihasmuistiin käsienkin liikkeet. No, we’ll see!

Paras osuus päivän treeneissä oli kuitenkin se, kun opetin molempia koiria työntämään pään tötterön sisään. 😀 Ifallehan oon tätä jo joskus opettanut nähtyäni sen yhden ihan mahtavan koiratanssikoreon (tämä, 0:23->), jossa tuollaista temppua oli hyödynnetty. No, yhdistettynä vielä koirien “Anna tuli kotiin!!!11” -riemuun niin Ifa oli ihan liekeissä ku otettiin tuota temppua että laittaa pään tötterön sisään. 😀 😀 Ei siis silleen et ois ollu tötsä maassa vaan silleen että pidin sitä itse, mut hitto se ois tunkenu sinne päänsä ja molemmat etujalkansaki ku se oli iiiiiihan innoissaan. 😀 😀 En tienny että se on noin hulluna tohon temppuun. 😀 Ifa siis osasi homman vallan mainiosti. Aloin tähän liittämään käskyä ja ekaa kertaa ikuisuuteen ei ollut vaikeuksia keksiä uutta käskyä. Käskyksi valikoitui siis kukkuu.

Liksu sen sijaan ei ole koskaan tuota temppua opetellut, joten sen kanssa lähdettiin ihan alkeista. Liksulle toi pään tötterön sisään työntäminen vaikutti hieman vähemmän mieluisalta, mutta uskoisin että ei ole sellaista asiaa johon Liksun suhtautumista ei voisi muuttaa riittävällä määrällä nameja. 😀 No, ehkä vesisade ja pakkanen, mutta muuten… Liksun treeni lähti edistymään ihan ok kunnes onnistuin kerran kaks naksauttaan ihan väärässä kohtaa. >_> Paikkailtiin sitä sitten palaamalla taas ihan ihan alkuharjoituksiin tuossa. Otamme työn alle niin saamme joskus edistystäkin.

Tassua ja peruutusta

Tähän väliin ensin tällanen omg sidenote:

Hei!
Olet ilmoittanut ja maksanut näyttelyyn seuraavat koirat:
Koiran nimi: Zhannel’s White Mistress
Janakkala 7.5.2016 FCI 5 & 6 (osa), 9


Ja sit asiaan. Liksun kans ei oo nyt viime postaukse jälkee treenattu muuta kuin videon nauhoitus, mutta tässä siis videoshootagea siitä, miten tassunanto sujuu nyt. 🙂


Ifan kanssa treenattiin montaa eri peruutusta tänään. Harjoiteltiin ensin ympäri peruuttamista sohvankulma apuna, kun näin tällaisen vinkin koiratanssin alkeiskurssilla viimeksi. 🙂 Sujui aika mukavasti! Rupesin jo vähän nostamaan käsiä ylemmäs etten ihan nenästä vieden ohjaa. Vielä se on vähän hapuilevaa, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Nyt pitäis enää keksiä oliko tähän jo joku käsky keksittynä… 😀 Täytyy ehkä tehdä sellainen lista tänne blogiin, että mitä temppuja Ifa osaa ja millä käskyillä.

Harjoiteltiin myös väliin peruuttamista ja kokeilin vähän pidempääkin välimatkaa. Kerran meni niin vinoon, etten palkannut siitä, mutta muuten tosi hyviä. Eikä yhtään sekoittanut, että oltiin just harjoiteltu ympäri peruuttamista! 🙂

Kokeiltiin myös poispäin peruuttamista kun mä olen kyykyssä. No, suoriltaan ei kyykyssä ollen onnistunut, joten nousin vähän ylemmäs ja siitä hivuttauduin taas alaspäin. Potentiaalia tässäkin, kyllä se vielä toimimaan saadaan. Muutama sivuaskel otettiin myös, aika hyvin pelitti. Pientä poikitusta mutta muuten ok. Myös yhden askeleen seuraamiset oikealla sivulla sujuivat yllättävän hyvin! Ei lähtenyt karkuun siitä. Oho. 😀 Ehkä sinne päähän alkaa jotain iskostumaan, että oikeallakin voi olla.

Yks vaikee juttu on kans ollu se, että jos pyydän istumaan ja sanon odota, Ifa meinaa vajota maahan. Pitäis ehkä lakata käyttämästä tuota odota -käskyä tuollaisissa yhteyksissä. Harjoiteltiin siinä ohessa pientä sanaerottelua, että istu on istu ja maahan on maahan ja ylös on ylös ja kieppi on kieppi jne. Meni tosi hyvin! Ei kertaakaan väärää asentoa / temppua. 🙂 Pätevä pieni koira.

Keskiviikkona ois omatoimitreenit Liedossa. Vaikuttais siltä, että Ifa ei oo tänään enää valunu, että jos ei oo huomennakaan valunut, niin sitten varmaan uskaltaudutaan treeneihin keskiviikkona. Sit täytyy kyllä suunnitella etukäteen että mitä haluaa treenata. Varmaan vois harjoitella tuota ympäri peruuttamista, bittiä, hidasta fronttia, siitä väliin tuloa, flippiä… 😀

[notitle]

Ei päästy kisoihin niin treenattiin sitten taas kotona, ja kivat treenit olikin. 🙂

Liksun kanssa harjoiteltiin taas peruuttamista. Olen koittanut siirtyä seisaalleni harjoittelemaan sitä, muttei ottanut sujuakseen. Kunnes! Kokeilin pitää käsiä niin, kuin muistan joskus jostain kuulleeni/lukeneeni, eli kädet yhdessä suunnilleen polvieni välissä ja bravo! Jo lähti sujumaan ilman käsien naamaan työntämistä. Nyt vahvistellaan vähän tätä, ja seuraavaksi katsotaan saisinko Liksun joskus tarjoamaan tuota.

Tassunanto edistyy myös! Superpalkkaus on auttanut asiaa. Vielä on välissä haparoivia antoja, mutta välillä irtoaa jo tosi varma ja innokas “jooo tätä sä haluat, tässä on tää tassu!”

Ifakin pääsi pitkästä aikaa treenaamaan, harjoiteltiin jalkojen väliin peruuttamista joka sujuu jo aika tosi mallikkaasti. Haasteena on että aina ekalla yrityksellä meinaa vain pyörähtää ja sitten vasta tajuaa että piti peruuttaa väliin, ja nyt on viimein alkanut tulemaan tuota vinoonperuuttamista, mutta yhtäkaikki edistystä sekin! Välillä tulee niin hienosti suoraan väliin että! Nyt pitää vaan harjoitella sitä, että osaisi lähteä heti ekasta peruuttamaan väliin ja sitten alkaa pidentämään matkaa että kuinka kaukaa peruuttaa.

Harjoiteltiin myös ihan mun edessä peruuttamista eri avuin. Siis halusin varmistaa, että Ifa peruuttaa käskystä, ei riippuen siitä missä asennossa minä olen ja missä mun kädet on. Siirtelin käsiä lantiolle, selän taakse, heiluttelin sivulla, seisoin, kumarruin, kyykistyin vähän ja yllätyksekseni kyllä – kaikista näistä huolimatta Ifa peruutti hienosti! Yllätyin, mutta positiivisesti totta kai.

Jalkojen välissä peruuttaminen alkaa viimein siirtyä eri reunalle. Nyt voidaan ruveta palkkaamaan molemmista käsistä, jotta saadaan suoristus kohdilleen ja paikka varmemmaksi.

Akaan kisoissa on ihmisillä mennyt hienosti, harmittaa kamalasti etten ollut esityksiä näkemässä. 🙂 Toivottavasti moni laittaa videon näytille. Toivotaan myös, että päästäisiin ensi viikonloppuna oleviin kisoihin kokeilemaan meidän koreota.

Juokse pieni lapsi, juokse lauantaihin asti T_T

Rasti oikea vaihtoehto: Voiko harmitukseen kuolla?
[ ] Kyllä   [ ] Kyllä   [ ] Kyllä

Mä nyt sitten peruin Ifan kisaosallistumisen Akaan kisoihin viikonloppuna. Ei toi helvetin juoksu vaan ota loppuakseen. Lyyänkö tonnista vetoa että nyt se lakkaa valumasta huomenna tai viimestään lauantaina? En vaan voi riskeeraa sitä, että sen kisapaikalle vienti pilais jonkun muun suorituksen, saati että juoksutarkastuksessa sitten todettaisiin että juu nope, gtfo. Enkä oikein voi vielä kattella huomista, että kisajärjestäjille jää sitten edes tää yks pvä aikaa hankkia joku tilalle. Perseestä, mutta ei voi mitään. Pitäis sterkkaa Ifa niin ei ois tällasia ongelmia.


Juoksutilanteesta johtuen keskiviikkona olin sitten meijän koiratanssin alkeiskurssilla ilman koiraa, kaverin koiran kakkosohjaajana. Tunnilla kerrattiin ensin viimekertaisia juttuja joita oli pitänyt kotonakin treenata, ja sitten siirryttiin uusiin temppuihin.

Uutena opetettavina tuli tassunanto ja peruuttaminen. Oh my. Näissä riittää tekemistä. Liksu ei siis osaa kumpaakaan. Ok tassunannon se osaa vähän sinnepäin, mut peruuttamista ei senkään vertaa. Liksun tassunannon osaaminen on tismalleen samalla tasolla kuin tällä 2010 kuvatulla videolla. 😀

Eli siis Liksu osaa nostaa toisen jalan, mutta se inhoaa yli kaiken sitä että siihen jalkaan kosketaan, eikä ainakaan itte laita sitä kädelle.

Ollaan sekä tuota tassunantoa että peruuttamista nyt treenattu kotona eilen ja tänään Liksun kanssa. Peruuttaminen, öh, nojoo. Kai se tekee kun käsi ohjaa mut epäilen kovin että ymmärtääkö se oikeasti mitä se tekee. Pitäis alkaa odottaan että Liksu itte tarjoo sitä. Jonka lisäks on kohdattu taas lisääntynyttä lattian nuuskimista kun namit ei tuukaan suoraan suuhun. Välillä kyllä epäilen että saakeli näkeeks toi koira ees mitää ku niin huonosti tuntuu nameja löytävän matolta, täytyy ehkä tarkistuttaa asian tila lähiaikoina…

Tassun annossa aloin tehdä niin, että kun Likita edes melkein laittaa tassun kädelle niin annan ihan hirmu suuren palkan ja kehut. Toivon että tämä edistää tassunannon tilannetta. En tiedä jaksanko alkaa opettamaan toisen tassun antoa, mutta jos saataisiin edes tästä yhden tassun annosta vähän mieluisampi juttu, niin se olisi jo voitto!

Double the fun

😀 Jaa että hajotti että Ifa alotti juoksut? No arvakkaa paljoko hajotti siin kohtaa, kun totesin että Liksu alotti kans! Ifa täyttää tänä vuonna 8v, eikä noilla ole koskaan ollu juoksut samaan aikaan. No nytpä on. Aika kehittävää, kun oli kuitenkin treenejä sovittuna sillee melkee joka sunnuntaille ja joka keskiviikolle. Ei siinä sitten mitään, niitä vaan kauppaamaan eteenpäin ja jättämään loppuja väliin. Nyt pitäis viimeistään tiistaina 26.1. ilmottaa että mennäänkö noihin 30.1. kisoihin. Mä niin rukoilen että noi Ifan juoksut loppuis siihen mennes, mut pelkään pahaa. 😦 Laitoin sitten puolivälinpitämättömästi ilmon vetämään niihin seuraavan viikonlopun Ylöjärven kisoihin. Kuulemma jonossa sijalla 3 vai 4 nyt HTM:ään. We’ll see what happens. Liksun kisasuunnitelmat siirtyy nyt sit myöhemmälle keväälle. Sinänsä ihan hyvä. Meillä on ehkä vielä vähän hiottavaa.

Tänään tulin töistä kotiin ja rupesin lukemaan Facebookin tokoyhteisöstä keskustelua pienten seurakoirien kanssa kisaamisesta. Jäin katsomaan kulmat kurtussa yhtä kommenttia ja siinä olevaa videota, ja samantien lävähti alle kommentti jossa kaverini tägännyt minut ja kirjoittanut että koskas uusiks kisakentille. Vitsi joku jakanu meijän heinäkuisen (2012) koevideon siitä, kun saatiin eka ALO1 tokosta! 😀 Olin ihan että w000t ai joku muka tietää sen videon. 😀 😀

fb

Tuosta seurasi sitten se, että mua alkoi ehkä ihan vähän hotsittaa kokeilla joskus tokokisoja uusiks uusilla säännöillä… Se edellyttäis sitä, että kisataan jossain kivassa paikassa, mutta sitäkin enemmän se edellyttäis sitä, että mä lähtisin kehään oikealla asenteella. Eli ei stressaten, vaan silleen “lol mennään tekeen vähän hassuja temppuja ja kokeilemaan, np”. Ehkä me joku päivä… Lukaisin sitten muistinvirkistykseksi ALO:n liikkeiden suoritusohjeet läpi ja totesin että joo, eihän noissa nyt kauheesti vaikeuksia ole. Että kapulanpitoa ja kaukoja vois vähän kattoa, muuhan nyt pitäis olla hanskassa. Ja tietty paikkiksen vuorotellen käskytystä pitäis harjoitella. Se on vähän vaikeampi pala yksinään, mut katotaan jos joskus pääsis jonkun kanssa treenaamaan.

Tuosta inspiroituneena ajattelin sit tietty treenata vähän Ifan kanssa. Mut koska toko ei oo millään tavalla prioriteetti nykyään, niin tottakai harjoituksiin sisältyi myös koiratanssia. Mun piti yks ilta taas nukkua, niin makasin sängyssä miettimässä miten tuunata suunnittelemastani HTM AVO-koreosta sellainen, että Ifa selviäis siitä samantien tai mahdollisimman vähällä treenillä. No sellasenhan mä sitten suunnittelin ja sen muutamia ongelmakohtia sitten treenasimmekin. 😀

Treenin aiheina olivat:

  • flip oikealta sivulta eteen fronttiin
  • hidas frontti ja siitä väliin siirtyminen
  • välissä peruutus
  • väliin peruutus
  • kapulan pito
  • i-m kaukot metrin päästä

Flip… Joo ei sit nii mitenkää. 😀 Hymähtelin silmiä pyöräytellen että joopajoo, namilla tehdään tekniikkaa kun koira ei ole niistä liian kierroksilla… Joo eipä!! Toi kohelo otti kyl sellaset kierrokset siitä että pääsi taas treenaamaan, että oli todella likellä ettei jopa alkanut ääntelehtiä. 😀 Eli ei paljon voitu kauniista rauhallisista flip-siirtymistä puhua, kun koira hyppii ympyrää ku hullu eikä yhtään oo aivot mukana touhussa. Koitin sitten sen vähän mitä pystyin niin puuttua siihen, ettei sentään kääntymisen jälkeen nousisi kahdelle jalalle vaan pysyisi alhaalla. Tämä kun tuntui äärimmäisen hankalalta.

Hidas frontti sujui silleen kohtalaisesti. Siihen oli vähän vaikea saada tuntumaa, koska Ifan frontissa liikkuminen vaihtelee sen mukaan, milloin on mattoa jalkojen alla ja milloin lattiaa… Pitäisi päästä halliin harjoittelemaan, niin ei olisi näitä alustavaihteluja. Tämäkin kuitenkin parani treenin edetessä, varmaan parani sitä mukaa kun ylimääräiset kierroksetkin laskivat. Hitaasta frontista saadaan oikein hyvä liike kyllä vielä. Frontista väliin siirtyminen on ok, jos mulla on oikea käsi tietyssä paikassa. Jos käsi ei ole vyötäröllä, ei siirtymästä meinaa tulla mitään. Pitää siis keskittyä vähän noihin käsiinkin. Ja koittaa harjoitella niitä häiriönä, että tekis mitä pyydetään ihan sama kuinka kädet on.

Välissä peruuttaminen on edelleen vinoa, mutta kehityskelpoista. Ajattelin että rupean ehkä niin radikaaliksi, että palkkaan toisella (vasemmalla) kädellä niin kauan, että alkaa kääntyä toiseen suuntaan väärään suuntaan. Kun nyt Ifa menee kokoajan liian vasemmalle tuijottaessaan oikeaa kättä, jolla pelkästään olen liian pitkään palkannut. Otetaan siis työn alle palkata ihan hulluna vasemmalla kädellä tässä liikkeessä.

Näiden kaikkien jälkeen Ifa oli tuosta väliin peruuttamisesta ensin ihan hukassa. Pieni muistutusapu siihen että mikäs tän homman nimi olikaan, ja lähti taas sujumaan jotenkuten. Vielä on hiomista, mutta eipä tätä ole paljon harjoiteltukaan.

Kapulan pidossa Ifa kuumuu lisää siitä kapulan esiin kaivamisesta. 😀 Lol! Aika huvittavaa. Otin Ifan sivulle, käskin odottaa, siirryin eteen ja ojensin kapulan. Hienosti otti kapulan samantien, pyöritti hetken suussa ja sylki ulos. Just joo. No en paljoa kerennyt elehtimään, kun Ifa säntäsi ottamaan kapulaa uudestaan ja siirtyi sen kanssa sivulle. Siinä sain kyykätä ottamaan kapulan ilman että irroitti, mutta päätin jättää palkkaamatta ja ottaa uusiksi. Uusintayrityksellä irrotti kapulasta ennen käskyä mutta niin, että käsi oli kuitenkin alla jo. Päätin palkata siitä, ettei lakkaa tekemästä koko liikettä, koska se on sen verran hatara ollut vielä (kapulan kädestä otto siis). Otettiin vielä kolmas yritys ja se oli jo huomattavasti sujuvampi. Ei ihan koekelpoinen liike vielä, varmasti ei tekisi mitään näistä paineistuneena, mutta ei nyt tarvitse vielä ollakaan. Myös yksi noutonouto otettiin ja siinä ei mitään moitittavaa, hienosti lähtee käskystä ja palautusasentokin oli aika bueno. 🙂

Kaukot… Nojoo… Hienosti putoaa maahan kun käsken! Mutta sitä maahanmenoa onkin sitten niin vietävän paljon vahvistettu, että ennakoi sitä ihan huolella. Sehän on muutenkin kun sivulla käsken “odota”, niin lähes poikkeuksetta joka toinen kerta Ifa painuu sillä maahan. 😀 Voi facepalm. Saman se muuten teki tuossa noudossakin, meinasi laittaa maate kun pyysin odottamaan että saisin siirryttyä sen eteen. No kuitenkin. Kaukoissa ongelma ilmenee tosiaan siinä, että vaikka hienosti nousee ekasta käskystä istumaan, ei nouse ihan niin ryhdikkääksi, niin ylös kuin voisi, vaan jää aika lysyyn ja ihan muutaman sekuntin sisään vajoaa taas takaisin maahan. Vajoaa, vaikka kuinka olisin edelliset nousut palkannut heti ekasta istumisesta. Treeniä vaan lisää alle. 🙂

Ei me sitten varmaan muuta tällä kerralla. Liksun kanssa pitäisi kans treenata juttuja, mutta kun sen kanssa on niin niinku nolla prosenttia vakavissaan, ettei oikeen jaksa hioa mitään pikkujuttuja kuten viimeisten apujen poisjättöä pyörähdyksistä jne. 😀 Katotaan pääseekö Ifa keskiviikkona paikkaamaan Liksua alkeiskurssilla, vai jääkö mun koirilta väliin koko treeni taas.

Hyppyä ja maahanmenoleikkiä

Pakkohan sitä hyppyä oli treenata kun oli itselleen esteen saanut!

Aloitin treenit taas sillä, että kippo toiselle puolelle ja sinne namia. Iipalle hyppykäsky ja kun se on syönyt namin ja kääntyy kattoon mua nii käsken sen seistä, ja se seisahtuu. Kipsutan viereen ja vapautan. Otettiin noita sellanen kolme/neljä kertaa, jonka jälkee aattelin että panoksia nostettava, tälleenhän ei edetä ikinä. Tein sitte sillee, että käskin Ifan viereen ja käskin sen istua, otin pari askelta estettä kohti ikäänkuin olisin vienyt namin toiselle puolelle, palaan Ifan viereen ja käsken hypätä. Pari kertaa oli vähän sähellystä, kun ei meinannut hypätä, ja annoin sitten vähän isommat avut alkuun. Pääsin niitä kuitenkin pienentämään ja lopusta se hyppäs aika hyvin jo pienistä avuista toiselle puolelle! Toivon sen tajunneen, että sinne voi hypätä vaikkei siellä namia näykään, koska se kyllä tulee aikanaan. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen lopetettiin hyppyjutut.

Hyppyjen jälkeen otin sitten vähän seuraamisia. Ensin pari ihan lyhyttä tsekaten, että Ifa istuu aina pysähdyttäessä. Istuu “ihan ok”, vähän liian kauas. Sitten otin pidempiä seuraamisia niin, että Ifa ei ennakoisi mitään pysähdyksiä tai muita liikkeitä, plus harjoitellen sitä etten itse oo koko kroppa vinossa tuijottamassa sitä. Meni yllättävän hyvin ja täyskäännökset oli tiukkoja! Hyvä! Vaikkakin ei näistä oo paljookaa hyötyä, kun pihalla sitä treenata pitäis, siellä tää enemmän on ongelma…

Loppuun otettiin sitten sitä vauhdikasta maahanmenoleikkiä, että juoksen sinne tänne ja aina käsi maahan ja käsken koiran maahan, palkkaan, vapautan, kipitän toisaalle, koira juoksee perään, käsi lattiaan jnejnejne. Ifa kyllä tulee reippaasti mukana aina. Toivon ton vahvistavan sitä, että maahan mennään ekasta käskystä ja mielellään sellasesta nätimmän kuulosesta “maahan!” ku sellasesta “MAAAHAANNNN!!!! >:EEEE” 😀 Näillä mennään, täytyy kattoo mitä tehdään tänään!