Archives

Tahtitassut ry koulutusviikonloppu

IMG_20180520_124538

Viikonloppu 18.-20.5.2018 vietettiin Yläneellä, Pöytyällä Kuralan kartanotilalla Tahtitassut ry:n koulutusviikonlopussa. Kouluttajina Nadja Böckerman, Jenni Laine ja Liisa Tikka. Oli ihan sairaan antoisa viikonloppu, kivoja ihmisiä ja upeat säät.

Lauantaiaamu aloitettiin hauskalla alkujumpalla, joka toimi samalla kaikkien esittelynä. Tosi kiva keksintö Jenniltä! Meijän treenit alkoi iltapäivällä sitten Nadjan opissa, aiheena HTM-siirtymät. Olin vähän sillä mielellä, että kaipaisin lisää ehdotuksia siitä miten vaihtaa positioita, kun jalkojen ali pujottelu ja kiepit aina epäonnistuu kisoissa. Tästä saatiin ihan hyvää keskustelua itse asiassa Liisan kanssa jo ennen meijän vuoron alkamista, kun mietittiin millä kaikilla tempuilla positiota voisi vaihtaa. Puhuttiin rallyn puolenvaihdoista ja kukkasista, mutta niistä en kauheasti perusta kun ne näyttää herkästi siltä että koira vaan lipes eri asentoon vaik ei pitäny. Mietittiin sit, et voishan jonkun puolenvaihdon edessä tehdä sellasena näyttävänä liikkeenä käsien kanssa, kunhan se päättyy koiran hienoon omatoimiseen positioon hakeutumiseen. Ehkä, ehkä. Sit mietin myös että jonku tassut käsivarrelle “tanssi” -tempun kautta vois pystyy vaihtaan positioo. Ja sit on tää ympäri peruutus. Siitä puhuttiin Nadjankin kanssa, joka sanoi että se on siitä huono liike, että se usein hirttää koirilla kiinni ja ne jää loopilla tekeen sitä. Pitää siis olla tosi vahva pysäytys- tai positiokäsky koiralla jos käyttää tuota.

Nadjan kanssa ei sitten lopulta niinkään mietitty eri tapoja vaihtaa positiota vaan keskityttiin siihen positioon hakeutumiseen ja pyörähdysten tekoon ihan paikallaan. Ihan legit muistutus taas siitä, että niin, asioitten ois hyvä onnistua ensin paikallaan ennen kuin niitä koitetaan tehdä liikkeessä… Harjoiteltiin siis sellaista positio-kieppi-positio -treeniä. Eli pyydän Ifan vaikka fronttiin, siitä kieppi (tai no meillä wush) ja takaisin fronttiin, ohjaajan pysyessä paikallaan.  Kävi hyvin pian selväksi, että tämäkin oli hyvin haasteellinen harjoitus Ifalle. Ihan paikallaan ollessa positiosta pyörähdykseen lähtö oli tosi vaikeeta, eikä se järin hyvin hakeutunut takaisinkaan. Tätä sitten hinkattiin frontissa, seuruussa ja heelissä. Nadja sanoi, ettei usko ongelman olevan kiepeissä vaan siinä, että ne on vaan ollut Ifalle epäselviä ja se ei ihan ymmärrä mitä ne käskyt tarkoittaa. Tätä saatiin kotiläksyksi jumpata niin, että lähtee toimimaan paikallaan ollessa.

Jalan ali pujottelusta sanoin, että kun oon treenannu sitä kerranki kisojen alla viikon putkeen heittämällä namin aina pitkälle sivulle, että saisin Ifan pujotteleen paremmin mutta sekään ei oo tuottanut tulosta. No, mä olen heittänyt namia väärälle sivulle. 😀 Kun oon tehny silleen, että jos koira vasemmalta pujottelee oikealle, oon sinne oikealle heittäny pitkälle namin. Ei oo auttanu ei. Nadja sanoi, että heitäppä vasemman jalan etukautta vasemmalle se nami, että koiralle tulee “kiire” kiertää se jalka päästäkseen namin perään. Nyt kun Ifa on meinannut aina jäädä seisahduksiin sinne jalkojen väliin. No heti lähti sekin homma pelittään paremmin.

Nadjan koulutuksen jälkeen oli sellanen olo, että miksi en oo ollu kertaakaan koirakkopaikalla kun Nadja on kevään aikana käyny Qubliksessa kouluttaas ties kuin monta kertaa. No ok koska raha, mutta graaaah voi nää ongelmat olis voinu ratketa kauan sitten. 😀 No mutta, tulipahan opittua taas uutta! 🙂


Sunnuntai aloitettiin harjoituskisalla. Meillä ei uudesta biisistä oo ku vasta n. 1:30 pätkä suunniteltuna, mutta aattelin että vedetään sitä ja improtaan loput. Ensimmäinen veto meni ihan päin honkia kun Ifa sovelsi aiiiiivan omiaan. Mun pitäis oppia kisoissa improamaan paremmin, että jos se tuleekin eri positioon niin no, tehdään niitä sivuaskelia sitten siinä tai mennään sitten siinä vauhdikkaammin. Enikeis, kakkosrundilla sujui sitten hiukan paremmin jo! Siellä vaan loppui sitten 5min aika kesken ja piti vapauttaa estradi seuraavalle osallistujalle.

Aila oli harkkakisasta saanut kivoja otoksia. 🙂

Lounaan jälkeen vuorossa oli Jennin koulutus, jossa lähettiin hioon mun liikkumista biisin tahtiin. Lopputuloksena päädyttiin sellaiseen hiipparointiteemaan, joka on hieman eri kuin mitä aluksi ajattelin, mutta kokeillaan mitä tästä tulis. Puhuttiin siitä, että alkuasentoa pitäis vähän hioa. Pelkkä kyykyssä olo koira maassa ei vielä kerro mitään, mitä on tulossa, se on aika geneerinen. Joten aateltiin, että aloituksessa mulla vois olla kädet silmien edessä ikäänkuin olisin piilosilla. Puhuttiin myös “ympärilleen vilkuilusta” ja sivustojen tähyämisestä sivuaskeleissa. Vauhdikkaammissa osuuksissa Jenni ehdotti, että ottamalla kädet kunnolla mukaan voi antaa vaikutelman ikään kuin mentäisiin kovempaa kuin mitä oikeasti mennään. Sivulaukoissa ei myöskään sovi musaan jos otan kovin pitkää askellusta, vaan pitää tehdä sellaista tosi lyhyttä koottua tikitystä. Ja muistaa se “kahden seinän välissä” -ajatus, josta oon kuullu jo sillon Jennin koulutuksessa Porvoossa way back. Nyt vaan täytyis päästä harjotteleen sekä itekseen että koiran kanssa ja, ööh, keksiä loppu sille koreolle. 😀 Tää on kyllä haastavaa kun pitää liikkua kaikkea paitsi itselle tyypillisesti, mut toisaalta sehän tätä lajin suolaa on! Ei saa päästä liian helpolla. 😀

Lopuksi meillä oli vielä ohjelmassa Liisan koulutus. Siellä mun murheina oli “loppuun asti kouluttaminen”, sopivat kriteerit ja käsiavuista irti pääseminen. Demonstroin sitä, miten huonosti Ifa tulee esim. fronttiin jos en auta kädellä. Liisa sitten muistutti siitä, että jos poistetaan kädet niin pitää madaltaa position kriteerejä. Naksutin ois hyvä ja parempi naksauttaa just ennenku koira on liikahtanut positioon, ettei ainakaan sit enää kun se on ehtinyt jo liikkua siitä pois. Ja täytyy hyväksyä hieman väljemmätkin yritykset. Koska sekin on tärkeä seikka, että kokoajan liian korkealla kriteeri saa koiran lopettamaan yrittämisen. Sen oon huomannu kyllä, mutta en oo osannu/uskaltanu madaltaa kriteeriä. Niin Liisa sitten puhui siitä, että harjoittelee ilman käsiä löyhemmillä kriteereillä sitä käsiavuttomutta ja sitten välillä taas käsiavuilla tarkkuutta. Jonkun aikaa näitä vuorotellen treeneissä (ei ehkä vuorotoistoin mut ennemmin vuorotreenein), ja sit lopulta ruvetaan vaihteleen käsien paikkaa (kiinni vartalos, irti vartalosta, selän takana) ja pidetään kriteeri koiralle samana koko ajan. Sieltä sen pitäisi lopulta sitten rakentua. Puhuttiin myös, että apuohjaaja on kätevä naksuttelija niihin käsiavuttomuustreeneihin. Ois luksusta ku joku päättäis ain mun puolesta kelvollisen kriteerin positioon, oltais varmaan paljon pidemmällä jo. :’D

Ärsykekontrollitreeninä tehtiin samaa kuin Hanna ja Nuu, että otetaan kaks erilaista temppua, esim. maahanmeno ja pyörähdys, jotka koira osaa tehdä istuma-asennosta. Istuminen oli meilläkin tässä se vaikein osuus. 😀 Kyllä se Ifa nyt kohtalaisesti jotain teki, mutta aika paljon oli just istumisen sijaan peruuttamista ja maahan menoa. Pientä hitautta käskyjen noudattamisessa, mutta kyllä se siitä. Tässä treenissä pitää vaan muistaa, että pyytää välissä samaa temppua monta kertaa peräkkäin eikä aina vuorotellen kieppi-maahan-kieppi-maahan, ja että muistaa eri ajan pitää koiraa istumassa ensin ennen muuta käskyä. Myös istumisesta voi välillä palkata.


Mun oli sit luonnollisesti päästävä heti maanantaina kokeilemaan viikonlopun oppeja Ifan kanssa. 😀 Kokeiltiin ensin musaa Jennin vinkkaamaan esiintymistyyliin, harjoiteltiin takapositioo, tanssi-tempusta väärte-positioon siirtymistä ja lopuksi sitä jalan ali pujottelua. Musiikin testaamisessa oli se ongelma, että a) mun pihan nurmialueet on liian pieniä ja kaltevia, pitäis päästä halliin ja b) oli liian kuuma, joten Ifa oli vähän kujaseppo sekä c) sitä koreoo ei oikeesti vieläkään oo loppuun asti suunniteltuna. Ei teknisesti todellakaan mikään kaunis suoritus, mutta tuli todettua että niin tyhmältä kuin se tosi lyhyt tikitys sivulaukassa tuntuukin, niin kyllä se vaan näyttäis musiikkiin sopivan. Nyt kun pääsis vaan hallille kokeileen tätä…!

Takaposition treenaus meni ihan jees. Kaks ekaa yrittämää olin taas aiiiivan mutkalla taaksepäin, mut kolmannella annoin koiran tehä hommat (nami oli kädessä kuitenkin) ja sinne se kääntyi kuin kääntyikin, ilman 180 asteen ylävartalon kääntöä. 😀 No 180 ehkä vähän liioittelua, mutta silti. Tuli tosi hyvin siinä positioon, joten ehkä toivoa on että se oppii sen vielä jotenkuten. Jatketaan treeniä, josko päästäis joskus siitäkin häivyttään käsiapua. Tätä pitäis päästä tekeen peilin kanssa että näkis ilman hirveitä taivutuksia miten se on positiossa.

Tanssi-temppu tuntuu myös sopivan tuohon väärte-positioon tuloon ihan hyvin. Ainakin siitä tanssi-tempusta on helppo siirtyä siihen positioon, positioista ei niinkään helppo siirtyä siihen temppuun, mutta katsotaan. Vähän mietityttää mahtaako se aiheuttaa vinoutta, mutta pitää harkita ja testailla. Tulin samalla kokeilleeksi sivuaskeleita väärte-positiossa ja ooh, musta katottuna vasemmalle Ifahan teki aika hyvinkin niitä! Coooool! Pitää testata toistekin ettei ollut mikään kertahairahdus. 😀 😀

Lopuksi vielä vahvistelin sitä jalan ali menoa. Kävi jopa niin, että ensimmäisen seuruu-askeleen jälkeen Ifa ennakoi jalan alitusta ja tömähti sitte suoraan päin mun jalkaa. :/ No, mitäs ei toteuttanut annettua seuraa-käskyä vaan lähti ennakoimaan… Se onneksi jäi kyllä tohon yhteen kertaan, ei koittanut enää toiste. Nyt mulla oli nami joka kerta kädessä valmiiks, mutta once again – jos nyt sinne hallille pääsis niin pitää testaa myös ilman namia mahdollinen ymmärryksen lisääntyminen.


Tintun aloitettua juoksunsa en voinut tavoitella sille paikkaa Tahtitassujen juhannuskisoista Qubliksessa. Sille kun pitäis tulla pikku-Tinttuja ja jos kaikki sujuu niin juhannuksen tienoolla pitäis olla suunnilleen puolväli tiineyttä. Ilmottelin sitten molemmat harjat sinne seikkailemaan ja nyt on illan ekaan kisaan paikka Liksulle FS ALO ja Ifalle molempiin kisoihin HTM VOI -paikka. Mietin aluksi olisko juhannuksen kunniaks pitäny tehä FS ALO Ifan kanssa, mut lopulta totesin et harjotellaan nyt mieluummin edelleen tätä HTM:ää kun se FS on niin sadaskdhasjda Ifan kanssa. 😀

Kisoja innolla odottaen! Tulee olemaan hieno tunnelma kisoissa. 🙂

Advertisements

Peltojälkeä á la Petteri Ikonen

Sunnuntaina oli hieno päivä. Kurvattiin Emmi ja Yoda kyytiin, harjat hoitoon Lumen seuraksi ja nokka kohti Ylöjärveä. Oltiin vähän viime tingassa kyselty paikkoja jälkiviikonlopun toiselle päivälle ja saatiin kuin saatiinkin paikat sinne. 06:30 starttasi auto Turusta ja yhdeksältä oltiin perillä. Koulutus oli suunnattu erityisesti lapinkoirille, mutta muunkin rotuiset pääsivät mukaan. Kouluttajina toimivat Petteri ja Matleena Ikonen; Petteri peltojäljellä ja Matleena metsäjäljellä. Me peltojäljelle menevinä päästiin Petterin oppiin ja vitsit että oli kyllä ihan huikea päivä!

Ensiksi kerrottiin meidän koirista ja sitten ruvettiin tallaamaan jälkiä. Mä kysyin kouluttajan mielipidettä siihen, että laitetaanko nami kengän kärkeen vai kantaan, ja päädyin siihen että laitan namin kengän kärkeen, vaikka muistelisin Suski Korrin aikanaan opettaneen että laitetaan kantaan. Kyselin myös siitä, että milloin kannattaa alkaa tekemään tyhjiä kohtia jäljelle, ja Petteri sanoi että ehkä nyt kun koira on niin vähän vasta tehnyt niin joskus syksyllä ottaisi tyhjät mukaan sinne. Tyhjistä puhuttiin muutenkin paljon, että niillä voi aina kokeilla sitä montako tyhjää koira ottaa hyvin kunnes menee läskiksi, ja montako namia tyhjän jälkeen tarvitaan “rauhoittamaan” koira tyhjältä tulleesta “stressistä”. Nämä on asioita, jotka täytyy koirakohtaisesti kokeilla ja löytää. Petteri kertoi myös, että lähes järjestään kaikki hänen treenijälkensä loppuvat aina 40-50 namitettuun askeleeseen. Että vaikka jäljellä olisikin tapahtunut jotain häslinkiä, niin noiden viimeisten namiaskelien turvin koira lähtee kuitenkin aina voittajana pois jäljeltä, saa onnistumisen siihen alle. Niin joo ja mä myös opin että miten jälkipaalulla kuuluu toimia. 😀 Nythän se on ollut vähän hazardous kun en oo yhtään tienny miten siinä tulee toimia, mut nyt osaan istuttaa koiran ennen paalua ja odottaa että koira katsoo jälkeä ja antaa sitten jälkikäskyn. Kauheasti puhuttiin kaikkea muutakin, vitsailtiin, Petteri tarinoi ja kertoi omista kokemuksistaan ja mitä kaikkea hän on aikojen saatossa oppinut ja oli kyllä todella opettavaista kuunnella näitä. Samoin oli hyvin opettavaista seurata muiden jälkiä. Suomen- ja ruotsinlapinkoirien lisäksi jäljellä oli yksi sakemanni ja yksi mudi.

No sitten niihin jälkiin. Päätin Mindylle tehdä n. 100 askelen jäljen yhdellä kulmalla, mittaa suunnilleen 80 askelta ennen kulmaa ja about 20 kulman jälkeen. Mua rupes jännittämään että ei saakeli tekeeköhän Mindy mitään kun tää on sen elämän joku neljäs jälki ja kaikki muut on tehty kotipellolla eikä oo mitään seuruetta koskaan kulkenut perässä. Vaan turhaan jännitin ja Mindy teki just niin hyvin kuin kotonakin, välittämättä perässä kulkevasta seurueesta. 🙂 Kulmakaan ei mennyt kovin hösseliksi vaan selviytyi siitä ihan hyvin. Mitä nyt aloitus paalulla oli vähän, krhm, koominen. 😀 Mindy veti jo ku höyryveturi pellolle, se tiesi ihan selkeesti että mitä ollaan tultu tekemään ja nenä aktivoitui välittömästi. En tiiä miten se on noin fiksu koira. Anyway, mentiin paalulle ja sain kuin sainkin Mindyn istumaan siihen ja jäin odottamaan, että se katsoisi jälkeä ja voisin antaa luvan. Mindy katsoi, minä annoin luvan, Mindy meni maahan ja rupesi syömään nameja aloituskohdasta. 😀 😀 Emmä voinu ku nauraa ja miettiä että ok enskerralla jäädään kauemmas paalusta niin, että täytyy lähteä liikkeelle päästäkseen nameihin eikä voi vaan mennä maaten syömään niitä. Kouluttajan palautteet oli, että sehän oli ihan hyvännäköistä tekemistä lukuun ottamatta sitä paalulla sekoilua. 😀

Seuraavaksi katseltiin taas muiden jälkiä ennen kuin lähdettiin syömään. Ihan mahtava kesäkahvila löytyi sieltä vähän matkan päästä, josta sai oikein pizzaa ja kaikkea. Vetäistiin Emmin kanssa pizza puoliksi ja juteltiin kaikenlaista koiraharrastuksista kouluttajan ja ruotsinlapinkoiraihmisen kanssa. Ruoan jälkeen palattiin eri pellolle tekemään uudet jäljet. Tällä kertaa tuli komento, että tehdään Mindyn kanssa pelkkä suora jälki, ei kulmia, mutta että kokeillaan laittaa muutama kolmen askeleen tyhjä jäljelle. Vaikka oltiin just puhuttu että ehkä syksyllä sit tyhjiä. 😀 Mutta ehkä tehdään pidempiä tyhjiä sit vasta syksyllä ja nyt voidaan kokeilla näitä 3 askeleen tyhjiä. Tein lopulta sitten 180 askeleen jäljen, jossa 3 x 3 askeleen tyhjää.

Ensimmäinen tyhjä selkeästi hämmensi Mindyä. Olin liian kaukana liinassa enkä tajunnut ja ehtinyt puuttua, kun se lähti sivuun ja pyörähti ympäri niillä kohdin. Näki oikein kun se tunki nokkaansa pitkin sitä askelta että ei perkele, tässä kuuluis olla nami, missä se nyt saakeli soikoon on. 😀 Sen jälkeen meno oli ehkä vähän epävarmempaa, Mindy kävi aika usein vähän jäljen sivussa ja mä en oikein osannut kunnolla puuttua siihen vaan olin liikaa kiinni ajatuksessa “anna koiran selvittää itse”, vaikka sille voisi myös kertoa että “hei, mitä sä duunaat, pidäppä huoli siitä jäljestä”. Muut tyhjät kohdat eivät tulleet esille ihan yhtä selkeästi kuin ensimmäinen, ja loppuun päästiin kuin päästiinkin. Näin kirjoitettuna tulee ihan sellainen olo kuin olis kauheenki huonosti menny, mut ihan tyytyväisenä mä kyllä lähdin jäljeltä pois. 😀 Pentubeussini kanssa. 😀 😀 Kurssilaisten & koutsin mielestä Tintulla on kuulemma ihan pentukarva.

Päivän kakkososassa käsiteltiin myös esineilmaisua lisää. Nähtiin harjoitus esinejäljestä ja saatiin vinkkiä ilmaisun opettamiseen. Aikalailla samoin mä olin harjoitukset aloittanutkin aikanaan, nyt vaan ehkä panostaa vielä enemmän siihen että pääsee liikkumaan koiran takana koiran ollessa maaten, ja voi vähän myös miettiä koiran katseen suuntaa että mistä palkkaa. Innostus kyllä kasvoi että jes, nyt lisää treeniä esineille niin saadaan nekin joskus jäljelle mukaan. Esineiden kohdalla puhuttiin myös siitä, ettei ole sellaista asiaa kuin “jälki vie mennessään” niin ettei koira ilmaise esineitä, vaan joko koira ei osaa / ymmärrä esineilmaisua, tai sitten koira ei jäljestä. Ja esineitä opettaessa pitää muistaa opettaa yhtä asiaa kerrallaan ja kun toista kriteeriä vaikeutetaan niin toista helpotetaan. Niin kuin kaikessa muussakin koulutuksessa.

Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan huippu päivä. Kurssilaiset oli tosi kivoja, kouluttaja oli aivan huippu, säätkin salli ja koirat oli taitavia. Kiitos kouluttajalle ja kiitos järjestäjälle! Nyt jäi hirveä hinku että aaaaaa, tätä lisää. 😀

18362051_10155079248492530_1127817651_o

Tän viikon treenit

Tajusin just etten oo vieläkää kirjottanu Leenan koulutuksesta mitään… Ja voisinkin itse asiassa nyt pikaisesti referoida koulutuksen sisällön. 😀 Eli 17.12.2016 DT-areenalla oli Leena Inkilän koulutus, johon osallistuin Ifan kanssa. Yleisosiossa ennen koirakkokohtaisiin treeneihin menoa käytiin läpi kaksi yksinkertaista mutta helposti unohtuvaa asiaa:

  • muista aina käskytys AJOISSA
  • jos käskyä joutuu toistamaan, koira ei osaa sitä kunnolla
    • jos täytyy sanoa kahdesti, toista käsky riittävän harvoin
    • toistuvasti hoetusta käskystä voi tulla sellainen olo kuin sulta kysyttäisiin jotain, vastaisit “emmä tiiä” ja silti jatkettaisiin inttämistä
      => vähemmästäkin turhautuu

Ja koska me lähdettiin koulutukseen palkattomuus- ja paineistumisongelman kanssa, niin nää oli hyviä alkuvinkkejä. Käytiin kehässä vähän kokeilemassa saadaanko paineistumisreaktioita aikaan, mutta jostain syystä Ifa päätti mennä siihen moodiin johon se ei ~koskaan mene, eli vaelteli ympäri hallia nuuskien eikä pitänyt kontaktia. Joten saatiin siitä sitten muistutus, että varsinkin paineistumisongelman kanssa ei luoda painetta ja konfliktia koiraan. Eli hortoileva koira kutsutaan iloisesti nimeltä ja palkataan kun se tulee luokse. Myöhemmin tähän opetetaan joku huomiosana, jonka jälkeen vaikka pieni seuruupätkä ja sitten palkka.

Sama juttu niiden käskyjen kanssa. Jos ekasta käskystä ei onnistu, ei toisen käskyn auta olla sama kuin eka mutta painostavampi. Annetaan siis ensin vihjesana, ja jos se ei toimi, annetaan ihan pieni käsivihje, joista kuitenkin pyritään eroon treenaamalla liikkeet vahvemmiksi. Käskyjen kannattaisi tällaisissa tilanteissa muutenkin olla ennemmin ehdotuksia, vihjeitä, kuin suoranaisia käskyjä.

Ifan kanssa tärkeää olisi myös opetella tunnistamaan milloin se paineistuu ja katkaista juuri ennen sitä vaihtamalla johonkin helpompaan liikkeeseen. Lisäksi pitää muistaa kehua sitä koiraa koreon aikana, se kun sallittua on. 😀

Sinänsä perussettiä, mutta tosi hyvää muistutusta mulle. Reissu oli muutenkin antoisa, kun matkattiin Sannan kanssa samalla kyytillä sinne ja sain keskusteluistamme hurjasti ideoita seuraavaan koreoomme. Koreo ei oo vieläkään ihan suunniteltu, jotain sinne päin, mutta perusjuoni on kasassa. 😀 Ja sitä varten tarvitsin radion, jonka päällä olisi kansi CD-asemalle. Ihana työkaverini sellaisen sitten minulle myi, joten ollaan päästy harjoittelemaan luukun sulkemista. Tai Ifahan tajus sen perusidean silleen about samantien. 😀 Uskomattoman nopea se on hiffaamaan asioita.

Ollaan harjoiteltu radion lisäksi sivuaskeleita jalkojen välissä (toiseen suuntaan menee tosi hienosti) ja oikealla väärinpäin positiota, että se olis suora ja pysyis eikä valuis eteen poikittain. Myös siinä on sivuaskeleita harjoiteltu, yhteen suuntaan nekin menee kohtalaisesti, mutta koska koko positio vaatii vielä vahvistamista niin niistä sivuaskeleistakaan ei voi vielä paljoa sanoa. Myös doboilemaan Ifa ja Liksu on päässyt kotosalla.

Toissapäivänä tein hauskan harjoituksen Ifan kanssa. Ajattelin, että for the first time in forever, vois opettaa kunnollisen ärsykekontrollin käskyyn, tässä tapauksessa siihen radioon. Pääosinhan kaikki tollaset esineitä sisältävät tehtävät on Ifalle siinä mieles vaikeita, että se tarjoaa niitä kokoajan. Niinku joku matkalaukkuun meno, emmä saa sitä laukkua ees paikalleen ku koira on jo tunkenu sinne, ja aina ku sen vapauttaa / käskee pois laukusta ni se tunkee sinne samantien uudestaan. 😀 Joten koreossakin joutuu aika voimakkaasti käskyttämään että saa koiran pysymään pois sieltä laukusta. Ja radion kanssa kun puhutaan voittajaluokan koreosta ni tarvis ehkä olla tällaset perusasiat kunnossa.

Tein siis Ifan kanssa harjoitusta, että välissä sanoin radio, välissä kieppi, välissä maahan, välissä istu ja sen piti kuunnella että mitä mä oikein pyydän. Ja voi että se oli Ifalle vaikeeta. 😀 😀 Maahan se osas mennä aina, mut istumaan nouseminen oli vaikeeta, ja jos oli äsken tehty kieppiä, ja sanoin radio, niin teki silti kiepin ja vice versa – jos oli tehty radioo ja sanoin kieppi, ni paino radion kannen kiinni. Hämmentyneenä se tarjos aina maahanmenoa kun ei meinannut ymmärtää että mistä se palkka nyt tulee ja oikeen näki ku rattaat raksutti päässä. 😀 Tää oli siis vähän niinku sanaerottelua ja ärsykekontrollia samaan aikaan.

7.2. mennään Ifan kanssa neljän kerran rally-kurssille, kivaa! Saas nähdä millaista siellä on. 😀 Odotan ainakin innolla. Olis kiva saada näitä voittajaluokan juttuja paremmin kasaan.

Mindy on tehnyt lumiruutuja viime aikoina. Eli mä oon tampannu nameja maahan, osa lumen päällä, osa lumen alla, ja Tintu on etsinyt ne sieltä. Hyvin se nenäänsä käyttää ja on tosi keskittynyt etsimään niitä nameja. Kuopsuttelee lumen alta kaikki esiin. 😀 Enskerralla vois tehdä niin, että kävelee pidemmän reitin ruutuun ja lähettää koiran seuraamaan sitä pitkin.

Mindyn kanssa harjoittelin myös toissapäivänä lisää perusasentoa. Turhauttaa ku en saa sen seuraamista ikinä valmiiks, mutta se varmaan johtuu puutteellisesta perusasennon osaamisesta. Koitin sitä ulkona vähän hinkata, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, koira ei yhtään syttynyt mun nameille. Kokeilin sitten myöhemmin illalla samaa sisällä vähän eri nameilla ja jopas rupes vauhtia löytymään ja perusasennotkin osumaan kohdilleen. Eli pientä hiomista perusasennoissa vielä, mutta vaikuttaisi myös siltä että koira kyllä osaa kunhan vaan viitsii. Mun on tosi hankala löytää se kultainen keskitie siitä, että minkä verran voi mennä vaatimalla että nyt oikeasti teet ja minkä verran mennä nameilla lirkutellen silleen nooniin, sivulle nyt. Sit kattoo jotain tällasta videoo ja turhautuu siihen ettei myöskään oo noin leluhullu koira, että vois tällä tapaa treenata:

Täytyy vaan löytää jotain keinoja tähän. Ja pitäis muistaa treenaa kaikenlaista muutakin, tuntuu vaan hankalalta se et kotona ei kauheesti pysty mitään tekeen ja ulkona on nyt sellaset pääkallokelit et siel ei pysty tekee yhtään mitään. Pitäis päästä hallille, mutta niin… Sittekki tarttis olla suunnitelma kunnossa mitä treenaa. Liikaa treenattavaa…

No, treenattiin kuitenki tänä aamuna kahta asiaa. Kun oon miettiny että ilmasutreeneis hankaluus on se, et koira kääntyy aina mua kohti. Ni ajattelin opettaa sen menemään maahan poispäin musta ollessa. Silleen että ensin ohjataan koira kiepsahtamaan edessä pylly mua päin ja ohjataan siitä maahan. Sujui kohtalaisesti niin kauan kun oli namit ohjaavassa kädessä. Sitku otti namit pois sieltä, niin tuli täyskiepsahduksia ympäri, mutta toisaalta oli varmaan liian pikaista siirtyä heti ekassa treenissä ottaan namit pois ohjaavasta kädestä. Jatketaan harjoituksia.

Harjoiteltiin myös vähän näyttelyseisotusta aamutuimaan, kun oon aatellu ehkä ilmottaa ton kesän korvalla kehäilemään. Päädyin viime viikonloppuna Turku KV:ssa yllättäen kehään koiran kanssa, jota en oo koskaan esittäny ja jota ei nameilla esitetty ja eihän siitä meinannu sit tulla mitään kun koira vaan nuuski maata tai kyttäs omistajaa tai omistajaksi luulemaansa henkilöä. Joten aattelin että seuraava kokemus sais kiitos olla miellyttävämpi tutun koiran kanssa. No, Tinttu seisoo kyllä ihan hienosti paikallaan, täytyy vielä harjoitella vähän että miten pidetään ryhti ja sit treenata sitä kestoa, että jaksaa seistä pidempäänkin paikallaan. Ja jossain kohtaa kun kelit sallii niin täytyy taas kokeilla miten se ravaaminen sujuu hihnassa, ettei pistä peitsaten. Välissä kyllä lenkillä kun se painelee omaa tahtiaan menemään niin se menee sivuprofiilista katsottuna niiiiin kaunista ravia, että sitä vaan unohtuu katselemaan. 😀