Archives

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Advertisements

Tokokurssi 2/10

Torstaina taas tokoiltiin kurssilla. Tällä kertaa meitä oli taas kaksi, mutta rotikka vaihtunut mäykkyyn. Silleen mukavia treenikavereita ovatten olleet kumpainenkin, että vähän enemmän harrastaneina koirat ovat ihan lapasessa, eikä kumpikaan ole kertaakaan edes yrittänyt lähestyä Ifaa.

Aloitettiin treeni paikallamakuulla. Olin ihan että oh shite, eihän mulla o koira viel mitenkään ees treenimoodissa. Pitäis muistaa alkaa hokeen sille jotain virittelysanaa ennen treenin aloittamista! Ei se sen kummallisempaa oisi. Nojoo, pari kertaa pikasesti ensin käskin Ifan muuten vaan maahan, ja sit eiku riviin. Edelleenkään se ei mene ekalla käskyllä maahan. On se saatana. Se on siis siinä kohtaa tosi paineistunut edelleen. Mutta mä luulen, että meijän paikkiksessa on silti tapahtunut jotain edistystä, johon on oleellisesti vaikuttanut se kouluttajan vinkki, että ei biletetä paikkiksen jälkeen. Vaan kuten nytkin, niin “aika, palataan koirien luokse” jälkeen palaan Ifan sivulle, meen kyykkyyn, palkkailen sinne kaikessa rauhassa sitä silitellen ja hiljaa rauhassa kehuen, sitten vaan vapautan ja lähdetään pois ihan rauhassa. Eli se, ettei tehdä siitä numeroa. Ja kun ei tehdä siitä numeroa, niin sitä paikkiksen jälkeistä paineistumisreaktiotakaan ei ole näkynyt. Aika tiuhaanhan mä sitä edelleen kävin palkkailemassa, mutta pakko mikä pakko.

Paikkiksen jälkeen katottiin sitten sitä metskua, kuten viime viikolla vähän oli puhe. Ifa nostaa hyvin ja pitää kunnes saa irroitusluvan, mutta sivulle ei saanut sitä tuotua. Se oli loputtoman vaikeaa. Tulee siis todella hankalasti itteään kiertäen, ei osu lähimainkaan oikeeseen kohtaan sivulle ja sylkee kapulan ulos ennen aikojaan. No, tästä kyllä tiesin, että se on tuossa jamassa, kun ei se puistakaan tuo sen paremmin. Kouluttaja sano että voisinhan mä opettaa sen luovuttaan eteen, mutta mä en halua sitä ja tiiän että tää luovutusasento on treenillä korjattavissa. Joten saatiin ohjeeksi treenata sitä sitten. No neuvosta otettiin vaari ja treenattiin sitä tänään kotona. Otin eka tunnarilla ja kappas vaan kun asiassa ei ollutkaan enää niin suurta ongelmaa. Okei se pari kertaa sylki kapulan matkalla, mut sit vaa otin uusiks ja ku kerran saatiin onnistuun ja pääsin superpalkkaamaan siitä, niin koiran kapulamotivaatio syöksyi pilviin ja se alkoi taas kunnon innolla juokseen kapulalle ja lennokkaasti palauttaan suoraan hienosti sivulle. Otin sitten saman metskulla, ja sitä pitikin jankata vähän enemmän. Ifasta irtos jopa turhautumisulinaa :DDDDD kun se ei olisi halunnut ottaa sitä metskua ja mä käskin sen ottaa sen. Tuli ihan Johanna ja Jacky mieleen. No eipä siinä, ku tiiän että Ifa kestää ton kapulan kanssa jankkaamisen, nii käskin sen vaan niin kauan ottaa sen metskun ja tuua sen sivulle että se onnistu siinä. Sit se teki sen, toi hienoon asentoon sivulle, josta en sit enää yrittänykkää ottaa sitä vaa vapautin siitä ja ihan superpalkka. Perään viel yks kivempi toisto tunnarilla eikä ongelmaa. Eli hyvin edettiin asian kanssa jo.

Metskun jälkeen kurssilla otettiin sitten hyppyä. Näytin meijän ALO-hypyn että missä kuosissa se on ja puhuin siitä liian lähelle jäämisen ongelmasta. Tehtiin pari toistoo namialusta edessä, ja sit piti tehä sillee, et ku koira on hyppäämässä, nii heitän eteen namin sillee ettei koira nää että heitän mutta että nami “vaan ilmestyy” sinne eteen. Toimi ihan hyvin ehkä kaks toistoo, ja sit Ifa lakkas hyppäämästä sitä hyppyä enää. 😀 😀 😀 Kouluttaja ihan äimänä että TÄH, miks se nyt yhtäkkiä lakkas hyppäämästä ku äsken just hyppäs. Rupes kai kyllästyttään… En tiedä, mutta kun se perusasia oli kumminkin nyt siitä hanskassa, niin ruvettiin treenaamaan erikseen sitä esteen takana seisomista. Ihan silleen että jätän koiran sinne taakse seisomaan tarpeeks kauas ja meen toiselle puolelle estettä ja sieltä palaan sen luokse. Ifa edelleen paineistuu paikissa paluissa, kuten tässäkin, mutta aika hyvin toiki rupes tuottaan tulosta. Pysy ihan hievahtamatta paikallaan monta monta täysin sivulle paluuta, vaikka olin varma että se liikuttais jalkojaan. Niin eipä vaan liikuttanut. En tosin kertaakaan käskenyt sitä istumaan, joten en tiedä kuinka paineissa se oli, mutta kykeni enivei seisomaan paikallaan, eikä ennakoinut istumista. Jotain positiivista siinäkin.

Sitte tehtiin vähän kaukokäskyjä lihasjumppana ihan namivetosesti niinku ollaan tehtykin ja saatiin kehuja että tosi hienosti tekee vaihdot. Kai ny ku ollaan treenattu. 😀 Pitää tehdä sitä treeniä paljon paljon lisää, lisäillä käskyt siihen ja sit alkaa vähitellen edestä tehdessä pienentään käsiapua ja lisäämään suullisen merkitystä.

Seuraavana otettiin luoksepäästävyyttä. Se on Ifalle paha tuollakin, se ei tykkää siitä, ja aika paljon se vilkuilee kouluttajaa ihan sen vaan kävellessä ohitte. Palkkailin siis tosi paljon siitä, että kattoi takasin muhun. Ei viety sitä niin pitkälle, että kouluttaja ois koskenu Ifaan, vaan tehtiin sellasta että se tuli vaan seisomaan viereen ja sitte palkkailin Ifaa. Olis se ehkä koskemisenkin just ja just sietänyt. Kouluttaja tuon jälkeen kysy että onko muuta jota haluttais ottaa, ja otin esiin kehääntulotarkastuksen. Ja tittidii! Pommi löyty! Sehä levis käsii iha totaalisesti. 😀 😀 Ifa oli meinaan aivan sitä mieltä että maailman paskamaisin juttu ever joku tällanen, ei ala ollenkaa ja kunnon paniikit päälle. Pyörittelen siinä silmiäni sillee joopa joo, tämäpä loistavaa. 😀 Todettiin sitten, että ruvetaan vissiin ottaan tätä hommaa joka treeneissä… Otettiin kaks vai kolme kehääntuloa silleen, että poistuttiin tilasta ja tultiin sinne yksitellen ja kouluttajan kautta kentälle perusasentoon vähän niinku oltas paikkiksii menossa. Niien perään sitten vielä luoksepäästävyys silleen, että tuli viereen seisomaan, muttei koskenut. Huhhuijaa että riittää muuten työstettävää tuossa. Ei kyennyt käden koskemiseenkaan kun otti niin kovat paineet siitä kehääntulotarkastuksesta.

Samalla kyllä muistin, että kosketustreeni on meinannut unohtua ihan kokonaan. Tänään sitten muistuttelin sitä hommaa Ifalle lenkillä, ja ajattelin että josko huomenna menisi mätsäripaikalle treenaamaan sitä. Loppukevennyksenä kilometripostaukselle video koirien tän päiväsistä terassipainimisista:

Tokokurssi 1/10

Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa! Ilmoittauduttiin siis tosiaan mukaan 10 kerran tokokurssille. Hurraa! Saadaan vielä melko täsmäopetusta, kun meitä ei vissiin kurssilla ole kuin kolme, ja tänäänkin paikalla oli vain kaksi. 🙂 Tänään seuranamme aika kivan näköinen ja oloinen rotikka, siitä kolmannesta en tiedä. Otetaas ensin tähän väliin pikakatsaus menneeseen:

Vappuna kun käytiin Hyvinkäällä treenaamassa, ei Ifa kestänyt paikallamakuuta taas alkuunkaan. Vähän ennen minuuttia alkoi piippaamaan ja kun ajattelin mennä vapauttamaan sen ennen kuin se nousee, niin sepä nousi samantien liikkeelle lähdettyäni. Sen jälkeen se ei sitten istunutkaan enää käskystä. Olin taas ihan valmis lyömään hanskat tiskiin, mä en vaan jaksa opettaa sitä paikkista aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kun se hajoo kerta toisensa jälkeen. Tässä ne kouluttajan taitoni punnitaan ja nollaa näyttää sekin tulos. Huoh.

Tiistaina käytiin Forssassa tokokokeessa talkoilemassa ja ennen koetta Ifa kävi syömässä nameja Ilonalta, Johannalta, Minnalta ja Ullalta. Huomattiin sellain jännä juttu, että jos siltä vaati jotain temppuja, niin Ifa teki paljon paremmin, oli rohkeampi ja söi namit hyvällä halulla. Sitten jos uusi ihminen vain tarjosi nameja niin hyyyyyyi, ei voi syödä, epäilyttävää. Ifa logics – much sense – not. Forssassa Ifa oli kumminkin aika hyvässä vireessä. Mä kun Hyvinkään jäljiltä aattelin, että se taas vihaa koko tokoa, niin ei, olin väärässä. Ilmeisesti paikalla on vaikutuksensa (no vittu Sherlock). 😀

Takaisin nykyisyyteen. Niin. Olin siis kokolailla täyttänyt hanskat kivillä ja heittänyt hanskat järveen, että olisivat varmasti lopullisesti hukassa. Todellakaan en uskalla enää ajatella, että päästäisiin heinäkuussa kisaamaan. Vähän sekalaisilla fiiliksillä lähdettiin siis kurssille katsastamaan meininkiä. Ja kuinka ollakaan: kaikista viikonpäivistä ja kaikista mahdollisista kellonajoista, juuri samaan aikaan meijän tokokurssin kanssa on siellä harjisagility. 😀 😀 😀 Mä niiiiin mietin mennessäni, että ainii harjikset käy tääl aksaamas, no ei voi olla että osuttais just samaan aikaan, niin mitä vielä. Sinnehän niitä tupsahteli. Just ku oon välttäny harjiksia ja harjisihmisiä ku ruttoa niin avot, se siitä sitten. 😀 😀 Nojaa, kyseiset aksaajat ovat kyllä ihan kivoja ihmisiä, että ei samantien käännytty kannoillamme ja jätetty kurssia käymättä.

Ennen kurssia tehtiin kuitenkin hankinta. Että jos mitään muuta iloa ei kurssista ole, niin edes tämä:

Image

Mikäs se sieltä pilkistää! 😀 Tittidii! Oranssit tötsät! Ouuuuujea! Kun Lentsun koulutuksen jälkeen ostettiin Johannalta oranssi ruutunauha, niin piti saada samanväriset tötsät ja kun näin niitä tuolla myynnissä niin ostin samantien pois.

Okei pitäisköhän joskus päästä itte asiaan eli siihen kurssiin…

Aloitettiin sillä, että käytiin läpi koirakoiden taso, ja sitten lähdettiin katsomaan miltä meijän perusasennot näyttää. Ifa tulee välissä vähän eteen ja vähän vinoon, jonka pistän kyllä osaks sen piikkiin, ettei tehnyt kunnolla, kun sitä jännitti. Tosin kokeessakin voi jännittää, ja silti pitää tehdä kunnolla, joten treenataan treenataan. Hyvin se kuitenkin tulee sivulle, osaa kiertyä siihen vaikka mistä suunnasta. Takapään käytöstä saatiin kehuja, ja sitä ollaan treenattukin. Hyvä Kiipa. 8) Ensin siis otettiin ihan normi sivulletuloja, ja sen jälkeen pitikin ottaa sivulletuloja sellaisesta asennosta, josta koiraa harvoin sivulle kutsutaan. Että jos normisti aina edestä sivulle, niin sitten vaikka tosi oikeelta tai tosi vasemmalta tai vaikka takaa kutsutaan koira sivulle. Ifaa kutsuin oikealta ja aiiika pätevästi se tosiaan peppuaan käänteli sivulle. Otettiin myös niin perussettiä kuin katsekontaktin pitoa perusasennossa, ja sehän nyt on Ifalla jo ihan automaatio, mutta ehkä näin helpot harjoitukset on oikeastaan tosi hyväksi sille, joskopa oppisi olemaan jännittämättä niin paljon, kun ei heti vaadita hulluja.

Harjoiteltiin sitten myös sitä vitsin paikallamakuuta. Ei pitkää matkaa ja kävin palkkaamassa lähestulkoon jatkuvasti. Ifa paineistui silminnähtävän huomattavasti ja meinasi alkaa täristä ja mitähän kaikkea. Mutta palkkaa palkkaa palkkaa ja pysyi maassa. Lopulta palattiin sivulle, jossa annoin sille ylimääräisen odota -käskyn, että pysyisi maassa, ja niin se sitten pysyi. Palkkasin sen sinne ja sen jälkeen vapautus. Vähän painoi häntää alas ja lähti juoksemaan rinkiä, mutta palautui siitä aika nopeasti. Saatiin palautetta, että voisin sen vapautuksen jälkeisen hihhuloinnin jättää väliin, ettei tekisi siitä paikkiksesta niin “suurta numeroa”. Mieluummin rauhassa vaikka silittelisi koiraa siinä hetken ja sitten vaan vapautus ja eleetön poistuminen silleen “no, paikkis tehty, no big deal”. Tossa on ihan pointtia, jos ei muuten niin ainakin ohjaajan mielentilan kannalta. Ainiin ja haa, Ifa tarjosi pään maahan laittamista! 🙂 Loistavaa!

Otettiin väliin vähän katsekontaktia häirittynä ja lyhyitä seuraamisia. Häirityssä katsekontaktissa siis mentiin koirat perusasennossa samaan linjaan ja kouluttaja lelun kanssa käveli lähistöllä lelua heilutellen, koiraa piti palkata kun pitää katsekontaktia ohjaajaan. Ifa aluksi katsoi kouluttajaa aina tämän lähestyessä, ei niinkään että olisi ollut lelusta kiinnostunut, varmaan lähinnä vaan varmistaakseen, että aikooko se ihminen lähestyä meitä. 😀 Sitten kun se tajusi jutun juonen, niin ei mitään ongelmaa. Ihan hauska harjoitus, vaikka helpolla päästiin taas. 🙂 Seuraamisessa piti kiinnittää huomiota asentoon, kontaktiin ja asenteeseen. Saatiin kehuja muuuten, mutta palautetta tuli siitä, että parin ekan askeleen ajaksi Ifa tiputtaa kontaktin. Se on ihan totta, en tiedä miksen ole siihen ennen puuttunut. Jatkossa puututaan! Tykkään tästä, että viilataan pilkkua eikä paineta villasella että “no kyllä se tollaselle koiralle riittää vähempikin”.

Näiden jälkeen otettiin sitten ryhmässä istumista. Sepäs olikin Ifalle alkuun tuskaa. Se näytti NIIN siltä, että ei vitalis, tää on taas paikallamakuu, ja oli aiiiivan paineissa. Päässyt varmaan kahtakaan metriä koirasta kun kouluttaja käski jo palata palkkaamaan kun koira vielä istui, näytti niin paineistuneelta. Sen jälkeen Ifa vähän rentoutui, tajusi kai, että tässähän vaan istutaan eikä mitään pahaa tapahdukaan. Sekä paikallamakuun että paikallaistumisen aikana verhon takana viereisessä tilassa tosiaan oli harjikset aksaamassa, joten kimitys vaan kuului ja Ifa kuuntelikin tuttuja ääniä hyyyyvin tarkkana. Turhankin häiriöherkkänä. Pysyi kuitenkin paikallaan, joten harjoitus onnistui.

Puhuttiin myös etä-/kaukopalkasta ja kokeiltiin sitä. Oli puhe, että voi esim. kaukoissa sitä käyttää. Paikkiksessahan meillä on se ollutkin joskus muinoin. No, koitin sitten ottaa kaukojen maasta istumaannousua ihan jostain metrin etäisyydeltä. Vaan tättädää, Ifa ihan paineissa, niin oli ku ois patsasta käskeny meneen maahan, kun koira sulkenut koko tietoisuutensa kokonaan moiselta käskyltä. Eipä sitten sitä hirveästi treenattukaan, kun ei se suostunut menemään maahan. 😀 😀 Pälli koira… Ennen tota otettiin muuten myös sellasta, että koirat perusasennossa oltiin taas samassa linjassa, ja kouluttaja vuorotellen toisen edessä käskytti useamman kerran “käsky”, jolloin piti käskeä koira maahan / istumaan takaisin perusasentoon, ja toisen koira ei saanut reagoida siihen, että toinen käskee. Tää oli kans hauska harjoitus, ja molemmat koirat oli siin kyl tosi päteviä. Kerran Ifa nousi maasta istumaan ilman mun käskyä, mutta epäilen että se teki sen koska itte liikuin jotenkin aikeissani antaa sille namin. 😀 Muutoin ignoresi tosi hyvin sekä kouluttajan käskyttämisen, että toisen ohjaajan käskyt omalle koiralleen.

Enskerralle kuulemma kapulat mukaan, siis normi ja metsku! Saapa nähdä mitä tulee, jännää! Ihan innolla odotan siis jo, ehkä tästä tosiaan on jotain iloa. 🙂 Ja tuleepahan treenattua sitä paikkista “ison pahan pelottavan mustan koiran” kanssa, tottuu sitten sellaiseen niin osaa hyvin beussien seassa maata, eiks je. 😉 Loistavaa loistavaa, palaillaan!

Viimeinen tokokerta

Viime viikon maanantaina (6.9.) oli meidän viimeinen tokotunti ohjaajamme Marjan kanssa. Marja oli suunnitellut melkoisen radan meille, joka olikin aiheena silloin. Siis tavallaan loppukisat. Oli seuraamista, jalkojen välissä kahdeksikon pujottelua, liikkeestä seisomaanjäämistä, kahdeksikolla seuraamista, tötsän kiertämistä, paikalla istumista niin että ihminen kiertää ympäri, kulman seurauttaminen, liikkeestä pysähtyminen/vapauttaminen vapaavalintaisella tavalla, kaukokäskysarjoja, luoksetulo ihmiskoirakujan läpi, seuraamispujottelua ihmisten ja koirien ympäri ja lopuksi vielä leikkiosio. Paljon oli siis tehtävää ja tuostakin varmaan unohdin jo jotain!

Kisattiin kahdessa eri sarjassa (aloittelevat ja edistyneemmät) ja saatiin oikeen numerolaput että missä järjestyksessä mennään. Edistyneemmissä kisasi kolme koirakkoa: me, Jenni&Maggie ja Raija&Riksu. Aloittelevien sarjassa oli yli kymmenen koirakkoa. Me oltiin Ifan kanssa ihan vika koirakko illan pimetessä, niinpä oltiin keretty ottaa oppia jo kaikista muista. 😉 Ope anto plussia ja miinuksia sen mukaan miten kukin tehtävä sujui. Ifa sai vaan yhden miinuksen ja täten voitti!! Go Piipulaa~! Nyt täytyy kyllä myöntää, että en muista mistä se miinus tuli. Sen siitä saa kun ei kirjoita heti vaan vasta 1½ viikon päästä… Jenni ja Maggie tulivat hyvinä kakkosina kahdella miinuksella ja voin kyllä sanoa, että jos Marja vaan olis pistäny luoksepäästävyysosion kokeeseen niin Jenni ja Mäksy ois voittanu kirkkaasti! Onnittelut kaikille kisaajille, kivaa oli!

Maanantaitoko 30.08.2010

Maanantain tokotunnilla tehtiin vaikka ja mitä… Ensin seuraten pujoteltiin Jennin kanssa vastakkaisista suunnista edellisen ryhmän rivissä olevat koirakot. Ei sujunu Ifalla kovin hyvin. Kävelee ihan missä sattuu. Niin on ku päiväkävelyllä olis. Sitte meillä oli istumaanjättö-luoksetulot niin että oltiin taas vastakkain ja koiran luota poistuessa käveltiin melkeen toisen koiran viereen ja sitte koirat kutsuttaessa ne ohitti toisensa lähekkäin. Suju muuten hyvin mut kerran Ifa ei pysyny istumassa odottamassa. Tehtiin myös luoksepäästävyyttä, joka ekalla kertaa ei sujunu (ihan kamalaa ku ihminen tuleeki sivusta päin, ennen tuli aina edestä!!), tokalla suju tosi hyvin, ope pääs koskeen Ifaan. Jee! Sit meirän piti koittaa leikittää koiraa… Voi herramunjee. Ei kyllä tullu mitää. Koiraa kiinnosti ku kilo paskaa. Toi ei vaa leiki ulkona, PAITSI farkunlahjevetorättiräsyllä mökillä ja… *dyndyndyy* RISUILLA. Uskokaa pois, mut toi tykkää risuista. Ihan pimee koira.

Sit piti opettaa tötsän kiertämistä. Ei meinannu oikeen sujua. Muistin vasta kotona illalla et hitsi, mähän oon harjotellu tollasta joskus kotona, mutta käskynä ollu “tötsä” eikä “kierrä”. Ihmekään kun ei sujunut! Niin joo ja sit näytettiin istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan sarjat. Ifan kanssa kyllä testasin läpi kaikki venkslaukset kaikesta kaikkeen ku ope jäi miettii et tekeeks se jotai väärin nyt jos se tekee jonku niin ja niin. No, ei tehnyt, vaikka olettaa ois voinu. Hassu! Mut hyvä näin. Tehtiin tunnilla jotakuinki miljoonaa asiaa ja koitan näin viikon myöhässä pää tyhjänä miettii mitä tehtiin! Niin aivan… Tehtiin pari seuraamisesta seisomaanjäämistä, harjoteltiin, siis, OMISTAJAT HARJOITTELI, koiran nopeaa taakse vapauttamista, ettei koira kerkee ottaa askelia siin seistessä. Ihan pari kertaa otettiin toi nii että suju molemmilta ja sillä hyvä. Kerran vai kaks otettiin myös seuraamisesta maahanmeno. Tehtiin se sillee, että seuraamisesta pysähdyttiin, kyykättii toisella jalalla ja painettii nami taakse koiran etujalkojen väliin. Suju molemmilla hyvin nii ei otettu montaa toistoo. Tosiaan, molemmilta, koska siis tunnilla oli vaan minä (& Ifa) ja Jenni (& Mäksy). Suorastaan yksityisopetusta! Luksusta. Nyt en millään muista enempää… Kommentoikaa jos jotain unohtu!

Tokotunti 09.08.2010

Aloitettiin tunti harjoittelemalla paikallamakuuta, kukin oman koiransa tahtiin matkan ja keston suhteen. No, vaihteen vuoks meillä oli taas päivä kun ei-vaan-suju ja sain purra huuleen monta kertaa kun meinas hermot pettää. Ifa pysyi kerran pikkumatkan lyhyellä kestolla istumassa, toisella kertaa nousi siitäkin seisomaan, koitin käskeä takaisin istumaan, mutta lähti tulemaan kohti. Ei, ei, ei. Ja maassa ei pysynyt edes namien voimalla kun olin kyykyssä sen edessä. En siis ollut kovin väärässä kirjoittaessani, että maahanmeno vaatii petraamista. Paljon petraamista.

Paikallaolon jälkeen treenattiin hyppyä. Ollaan taidettu aiemmin ottaa matalemmalla esteellä, ja nyt oli sitten koekorkuinen este. Mitäs menin sanomaan, että hyppy sujuu! Meinaan ei kyllä sujunut tänään. Ensimmäistä kertaa treeneissä Ifa koitti kiertää esteen. Ja piru vie vielä kolmesti peräkkäin. EI HYVÄ. Saatiin se siitä kerran hyppäämään ja sittenkään ei meinannut syödä nameja kipossa. Paineistu vähäsen opettajasta. Mun teki mieli hakata päätä asfalttiin, ja vaihdettiin kokeilun vuoks Jennin kanssa koiria. Seuraavan hypyn otin siis Maggien kanssa. Sain sen nätisti sivulle nameilla, mutta hypyssä piti ottaa pari apuaskelta, että koira tajusi, että nyt on lupa hypätä. Mutta paremmin se meni kuitenkin kuin Ifan kanssa. Ifa hyppäsi Jennin kanssa hyvin. En muista, koittiko ensin kiertää, mutta kun hyppäsi niin meni nätisti.

Oltiin hypyssä ekoja, joten ehdittiin treenimään hieman omiamme ennen seuraavaa harjoitusta. Otin Mäksyn kanssa sivulletuloja, pieniä pieniä seuraamispätkiä ja muutaman maahan-seiso-maahan-hissitreenin. Mäksy teki sen tosi hyvin!! Jenni on varmaan harjoitellut sitä paljon, täytyy kysyä! Pari kertaa Maggie meinasi lipsahtaa takaisin Jennin luo, mutta sain käskettyä takaisin. Ja ymmärtääkseni Ifa meni Jennin kanssa paremmin kuin ennen, ei pyrkinyt yhtä voimakkaasti takaisin mun luo kuin aiemmin. Hyvä hyvä! Tuon jälkeen kun vaihdettiin koiria niin maltto Ifa taas hetken tosi innokkaasti tehdä.

Seuraavaksi harjoiteltiin käännöksiä seuraamisen yhteydessä, ensin neljästä tötsästä tehdyn ison neliön ympärillä. Koirakoita oli neljä, joten jokaiselle jäi sopivasti yksi sivu. Käskystä lähdettiin perusasennosta liikkeelle koira seuraamassa, kulmissa piti ottaa 90 asteen käännös, vähän hitaammin ja namiavusteisesti. Otettiin myös muutama täyskäännös. Kierrettiin tuota rataa muutaman kerran molempiin suuntiin. Ifaa ainakin kehuttiin paljon, että menee tosi hyvin, mutta mun pitää opetella pitämään vasen käsi jalassa kiinni, eikä ylhäällä, ettei Ifa ala jossain kohtaa edistää seuraamisessa. Vähän alkoi Ifalla keskittyminen herpaantua, ei malttanut istua sivulla, vaan koitti karata milloin mitäkin haistelemaan, tötsää tai lätkäsuojia. Hieman sai sitä sitten komentaa kovemmin, että kuunteli taas mitä pyyettiin.

Jatkettiin kääntymisharjoituksia paikallaan, ei enää neliöradalla. Eli koira sivulle, seuraa-käsky ja paikallaanaskelia 90 astetta oikealle tai vasemmalle, koiraa namilla vedättäen ja sitten istumaan perusasentoon. Taas piti mun oppia uutta, huomautettiin, että sanon käskysanan liian myöhään, ja totesin, että se saattaa olla syy useimpiin ongelmiin ton kanssa käskyjen ymmärryksessä. Mä siis opettelin sanomaan ensin “seuraa”, ja sitten liikkumaan, eikä toisinpäin. Ifa osas hyvin, näitä oltiin kyllä jo kotona harjoiteltu, kun noita oli joskus tokokurssimme alkupuolella treenattu. Vähän kyllä oli mulla taas tossa ongelmia, meinasin talloa Ifan varpaille (onneks vaan meinasin) ja namikäsi meni taas vähän väärään paikkaan, mutta hyvä että on opettaja korjaamassa!

Ihan viimeiseksi kaivoin vielä esiin meidän alkeiskapulan. Ifa oli turhankin hyvin kotona oppinut tökkäämään sitä, kuten opettajalle näytettiin, ja saatiin taas hyviä vinkkejä siitä, miten edetä tässä. Ifa on kuulemma niin oppinut nyt ton, että voi kestää vähän pidempään saada se aukasemaan suutaan tota koskiessa, mutta maltti on valttia. Samoin ehdotti, että voi tehdä myös niin, että liikuttaa kapulaa poispäin koirasta ja kun koira liikkuu kapulaa kohti ja tökkää sitä, niin siitä palkka. Mutta ei enää siitä, että kapula paikallaan ja tökkää sitä. Nyt pitää jo siis avata suuta paikalla olevaa kapulaa koskiessa, että heruu palkka. Tätä treenataan vaikka heti huomenna! Maggie oli kamalan innoissaan kapulasta ja kävi kesken Ifan treenin varmaan ainakin kolme kertaa ottamassa sen suuhun. Iiiiiihan pari kertaa Ifakin aukaisi jo suutaan kapulaa koskiessaan. Toivotaan, että se hoksaa homman pian.

Siinäpä olikin jo paljon treeniä, ihme että koira jaksoi kaiken, oli meinaan monta aihetta. Omistaja oppi paljon lisää uutta, kuten joka kerta, ja tästä on hyvä jatkaa! Ihme oli kun ei ollenkaan satanut, vaikka taivas oli kyllä ihan sen näköinen. Vähän jo harmittaa kun enää pari kolme kertaa tätä lystiä jäljellä, sit loppuu tokotreenit ja alkaa näyttelytreenit. Onneksi nyt ei kuitenkaan vielä ollut viimeinen kerta. Ehkä enskerralla osataan taas sitten paremmin!