Archives

Mindy jälkitreeneissä

Rally-tokon kurssikaveri Elina laittoi tossa joku kuukaus sitten viestiä, että mites ruvettaisko treenaa palveluskoirien mettäjälkeä. Kummallakaan mitään osaamista siitä lajista mutta tavoitteena olis tulos sieltä ens vuonna Elinan koiralle. 😛 Sanoin että totta kai, oletusarvoisesti olen kiinnostunut kaikesta koiraharrastamisesta! Pistettiin sitten vähän mailia menemään ja saatiin meille kouluttaja vetämään muutamat treenit niin että päästään hommassa eteenpäin.

Ja kyllähän siellä reeneissä sit oltiinki 3,5h tänään. 😀 Ensin lätistiin teoriaa ja esittelyjä kentällä tovi, sit käytiin kattoo pari mettäplanttua ja koska kaikki oli varattuja tai muuten liian ryteikköisiä, niin päädyttiin sitten tekemään jäljet pellolle. Point being että kouluttaja näkisi että millaisia meidän koirat on ja miten me niitä ohjataan.

Mindylle tein sellasen about 170 askeleen jäljen, jossa ekat 40 askelta nami joka askeleella, sitten nameja joka toisella askeleella kuitenkin välissä kaks perätysten niin että vaihtuu välissä kumman puolen askeleessa namit on ja sitten lopussa taas parikymmentä askelta joka askeleella. Tosi kivasti Mindy taas keskitty hommiin. Jouduinko kerran blokkaamaan siltä taaksepäin kääntymisen. Muutaman kerran se nosti nokan ylös ja meinas mennä sivuun, mutta kyllä se verrattain nopeasti sitten aina korjas takaisin jäljelle kun en päästänyt sitä väärään suuntaan kovinkaan etenemään. Hyvin rauhalliseen omaan tahtiinsa se veti jäljen. Mä jäin miettimään sen verrattain hidasta etenemistä, mutta eiköhän se vauhti sieltä sitten kasva kun pullat jäljellä vähenee.

Kouluttaja sanoi kans että hyvin se nokka maassa menee ja on kiinnostunut nameista joita jäljeltä löytyy ja näin. Ja että ohjaaja vois ehkä reippaammin kehua koiraansa. 😀 Kehotus kävi että kun nyt meni näin mukavasti niin seuraavalla jäljellä vois olla namit sitten vaikka joka kolmannella askeleella ja/tai kokeilla laittaa 10 askeleen tyhjän sinne. Ehkä en 10 askeleen tyhjää laita, mutta joku 6-7 askeleen tyhjän voisin kyllä kokeilla. 10 tyhjä tehtiin Petteri Ikosen opeissa keväällä ja koira selkeästi hämmentyi siitä että täh, missä mun namit on, vaikka kykenikin sitten jatkamaan eteenpäin. Eli vähän lyhyemmän tyhjän voisin kyllä kokeilla.

Ilmaisun opettamisesta puhuttiin myös. Mettäjäljellähän homma ei oo niin justiin, ja ilmaisutyylikin on melko vapaa. Että jos aikoo vaan mettäjälkeä harrastaa niin ei tarvii natseilla siitä, että menikö koira maahan suorana ja jäikö esine just etujalkojen väliin näkyviin. Toki täytyy huomioida se, että jos mielii mettäjäljen lisäks tehä jotain FH-jälkeä niin täytyy olla huomattavasti tarkempi. Koutsi sanoi että ilmaisuahan voi opettaa ihan sillä, että kylvää pihatielle hajustettuja keppejä ja kävelee koira hihnassa siitä ja kun koira osoittaa mielenkiintoa keppejä kohtaan niin kehuu ja palkkaa ja sitten kävelee taas seuraavalle kepille jne. Voihan sille koiralle hihkasta sen “maahan” siinä keppiin huomion kiinnitettyään, mutta sekään ei ole pakollista; valitsee omalle koiralleen mieluisan ilmaisutyylin. Nyt pitäs enää saada jostain niitä 10cm x 2cm kokoisia puukeppejä. 😀

Kokeen janatyöskentelykin myös vihdoin vähän selkis mulle. Se kun on ollut aika mysteeri että miten ihmeessä se homma toimii, mutta nyt uskoisin käsittäneeni senkin. Ykkösluokan jälki 500m pitkänä ja mitä, tunnin vanhana ei kuulosta kauhean pahalta. Aika eri kuin jotku MEJÄ:n ja FH:n jäljen pituudet ja vanhenemisajat.

Yksi hyvä pointti joka loppujuttelussa tuli esiin oli että ei kannata edetä koulutuksessa niin, että noniin koira oppi asian 1, siirrytään suoraan asiaan 2, nyt se oppi senkin, siirrytään asiaan 3… Että jos kokoajan treenaa koiran osaamisen ylärajoilla niin se tappaa sen koiran motivaation. Tämä oli hyvä että tuli ääneen sanotuksi, sillä tuntuu että Ifan kanssa oon tehny liikaa myös tota. Eli jäitä hattuun!

Sovittiinkin treenien päätteeksi heti neljät uudet treenit keskenään treenikaverin kanssa ennen seuraavaa ohjattua kertaa. Saattaa olla että tuli taas vähän innostuttua. “Niin että mites ois se BH-koe ja… noudon opettaminen ja…” 😀 😀

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Sunnuntairallyt

Meillä oli yksi korvauskerta käyttämättä kouluttajan flunssapoissaolon vuoksi, joten käytiin tänään ottamassa se takaisin. Oltiin jälleen uudessa hallissa joskin tutussa paikassa. Tarjolla oli joko ALO-rata tai sitten AVO/VOI-rata pienellä MES-twistillä. No eihän me ALO-rataa aleta tekeen joten ahoy ylempiä vaan hiomaan taas. 😀 Olin kisoissa huomannut että tuo osaa vasemmanpuolen seuruussa jo aika kohtalaisesti käyttää takaosaansa, joten osasin sitä vaatia nyt treeneissäkin ja kouluttajakin vallan äimistyi että kylläpä näkee että ootte treenannu. 😀 Vähän se meinaa edelleen keulia eikä oo aina ihan messissä seuruussa saati osaa pysähtyä kun mä pysähdyn, mutta harjoitellaan, harjoitellaan.

Rata meni ihan ok siihen asti, että vastaan tuli mutkaputki. Ja Mindy kun on tasan kaksi kertaa eläessään mennyt putken ja silloinkin niin lyhyen suoran putken kun ikinä putken saa, niin siinäpä sitä oltiinkin sitten sormi suussa. Melkeen jouduin itte konttaamaan puolväliin putkea kun ei-vaan-millään olisi tullut sieltä läpi. Vähän otti siitä hinkkaamisesta paineita, mutta saatiin kuin saatiinkin se kaksi kertaa putki menemään ja vielä ihan kohtalaisesti jatkettua rataa sen jälkeen, ettei nyt vallan tilttiin mennyt vaikka vähän koville ottikin.

Oikeanpuolen seuruu on myös edelleen kuulemma kehittynyt ja sen kehittämistä kannattaisi edelleen jatkaa, erityisesti toistamalla seuruukäskyä juuri sillä hetkellä kun se kääntää takaosaansa. Seisomisesta saatiin se myös paineisiin, kiitos liikkeen hinkkaamisen kisoissa. Joten tähän tuli käsky nyt treenailla sitä pelkkää seisomista ensin koira mun edessä ja siitä vähitellen perusasennon kautta seisomaan vaihtamista, että saataisiin paineistumiset pois. Tämä täytyy ottaa ohjelmistoon kans. Päästiin treeneissä myös testaamaan uutta lelua ja hienosti kelpas, siellä se paineli lelun kanssa pitkin hallia. Hauskasti aina hetken juostuaan se tulee siihen lähelle, sylkäisee lelun maahan ja suorastaan lennähtää istumaan mun lähelle silleen “ok, vaihtokauppa, saat lelun, voisin ottaa namjn”. 😀 Ja sen olen sille vielä suonut.  Oikeanpuolen seuruussa myös namitin edelleen paljon, mutta muuten mielestäni vasemman puolen tehtävissä koitin nyt petrata ja palkkasin vaan kun teki merkittävän hyvin. Ehkä tästä vielä hyvä tulee. 🙂

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

MES-Mintti

Maanantaina treenattiin kotona esineilmaisua ja koska lyhyestä virsi kaunis niin sanotaan nyt näin, että valoa on tunnelin päässä. 😀 Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Ja silleen.

Tiistaina oli taas rallytreenien vuoro. Oltiin eri hallissa tällä kertaa ja koska kentällä oli aksaesteitä, niin pääsipä radallekin sitten sarjahyppy ja putki muun muassa. Ja kun nyt muutenkin sille linjalle lähdettiin, niin kyllä se sitten olikin ikuisuuspitkä MES-luokan rata mikä sinne nousi. 😀 Liikkeestä seis – kierrä koira tehtiin koira oikealla, tulppaaneja ja valkovuokkoja, oli merkille lähetystä, liikkeestä istumaanjäämistä, istu-askel vasemmalle-istu koira oikealla ja muuta tällaista mukavaa tosi meidän tasoista. 😀 😀 Mä olin valmiiks päättäny että nyt en harrasta sellasta saakelin namifeedausta mitä normisti herkästi treeneissä teen, että hyvä jos ei kolme kertaa saman tehtävän aikana saa palkkaa. Kisoissa kun tarttis jaksaa vähän pidempään. Vähensin palkkausta sitten vaan johonkin ehkä kolmeen palkkaan radan aikana.

Oli hauska lähteä tekeen rataa jossa on putki, koska Mindy ei oo koskaan nähnykään putkea ennen. 😀 Ekalla kerralla heitin vaan namin sinne putkeen ja koira perässä ja sieltähän se läpi tuli namin syötyään. Toinen kierros tais onnistua ilman namin heittoa. Siinä missä muiden koirat ampas ku tykki putkesta ja sarjahypystä niin Mindy tepsutteli ne kaikessa rauhassa – ihan hyvä, sopii mulle. 😀 Valkovuokot ja tulppaanit meni yllättävän hyvin. Liikkeestä seis-kierro koirakin jopa melkeen onnistui oikealla. Merkille lähetystä Mindy ei osaa, joten kävin sit aina saattamassa sen sinne tötsälle ja jätin odottamaan ennen mukaan kutsumista. Hankalinta oli muistaa oikealla käskyllä kutsua koira mukaan. 😀 Spiraali oikealle koira oikealla tuotti päänvaivaa, koska vaaaarsinkin se oikean puolen seuruu on ihan herpderp. Ei tuo pysy siinä yhtään mukana. Koiran jättävissä liikkeissä mun hankaluus on se, että alan kumartuilla johonkin suuntaan, jolloin rintamasuunta vetää koiran mukaan liikkeelle itse lähtiessäni. Sitä piti vähän hinkata, että löysin oikeanlaisen tavan signaloida koiralle että odota, mutta kyllä sekin sieltä löytyi.

Treeneissä juhlittiin myös treeniryhmäläisen Elinan chessie Aidaa, josta tuli viikonloppuna jälkivalio! Ihan huikeaa, onnittelut. 🙂

Treeneissä Outi kysyi, että huomaanko mä miten hurjasti Mindy on edistynyt. Mä sanoin että en. Se kuulemma hakeutuu esimerkiksi oikealle sivulle jo hurjasti paremmin. Mä en oo huomannu mitään sellasta. Mä olen ai-van jumissa siinä, että ainoo mitä mä näen on se, ettei se osaa seurata. Koska onhan se nyt iso ongelma, kaikki liikkeet pohjaa seuraamiseen. Niin rallyssa ku tokossa ku ihan missä vaan (paitti jossain aksassa ja vetolajeissa).

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Mindyn rallytreenit

20170411_170337[1]

Viime rallykisojen jälkeen mä päätin jättää Ifan määrittelemättömälle treeni- ja kisatauolle, joten Mindy on päässyt meijän viikottaisiin rallytreeneihin paikkaamaan Ifaa. Viime viikolla… ei mitään muistikuvaa enää. Ehkä jotain siitä, että ei pidä kävellä isoja ympyröitä, kun on koira joka käyttää takapäätään (ai käyttää vai?) ja että pitää muistaa että se on iso ja pitkä koira (ai on vai?) eikä se käänny yhtä näpsäkästi kuin Ifa. Lisäksi puhuttiin siitä, että pitäisi olla eri käskyt sivu, seuraa, oikea sivu, oikea seuraa. Nyt kun mulla on sama käsky sivu & seuraa ja sama käsky oikee sivu & oikee seuraa. Vaikka eihän tota oikeeta siis oikeesti oo paljoo tehty. Mietin että jos ottais oikee sivu käskyks “hippa” ja oikee seuraa ois sama ku Ifan eli “heel”. 😀 Ja jos vähitellen alkais ujuttaa sitä “seuraa” sinne “sivu” perään.

Ainiin ja oli meillä viimeksi sarjahyppykin treeneissä. Oli aika hasardia. 😀 Mä en meinannu osata millään ohjata koiraa hypyille. Törmäilin itte esteisiin tai kehonkielellä sain koiran väistämään ohi. Joten harjoitusta harjoitusta lisää vaan…

Pääsiäinen vietettiin mökillä. 20170414_132016[1]

Koirat riehu minkä kerkesivät ja yöt menivätkin kohtalaisen rauhallisesti. Paikallisen päivystävän eläinlääkärin numeroa ei tarvittu, kun kyykäärmeitä ei onneksi näkynyt.

Tänään oli vuorossa taas rallytreenit. Rata oli aikalailla just sellanen millasen treeniä tarvittiinkin nyt, kun on 2½vko päästä kisat edessä. Oli houkutus, oli hyppy, oli käännöksiä vasemmalle niin 90, 360 kuin paikallaan täykkärikin. Pujottelu ees taas oli varmaan radan hankalin osuus, lähtökyltin lisäksi. 😀 Mindy meinas taas lähdössä lyödä maate ja sitä täytyykin nyt treenata ahkerasti. Samoin hankala oli istu, seis, kierrä koira. Hienosti tuo odottaa kun kierrän, ei siinä mitään, mutta se seisomaan nousu on hankala. Sitä täytyy nyt treenata kunnolla. Kouluttajan huomio oli, että jos näin iso koira nousee seisomaan kulkemalla eteenpäin, tulee ylemmissä luokissa ongelmia kun tulee kyltti istu-seiso-maahan. Jos koira on noussut seisomaan kulkemalla eteenpäin, se menee hyvin todennäköisesti maahan vinoon, koska yrittää katsoa ohjaajaa samalla. Eli tämä treeniin. Samoin pujottelussa pitää huomioida, että kun se meinaa jätättää, niin ei palkkaa juuri ennen vikaa tötsää vaan heti vikan tötsän jälkeen, jotta koira saa palkkaa siitä kun tulee kunnolla mukana. Tötteröt kolisi muutenkin niin että uhhuh.

Ykkösrundilla palautteeksi tuli myös, että mä en saa kumartua noissa vasemmalle kääntymisissä tai muuten koira menee maahan. Pelkkä käsiapu riittää Mindylle. Eteentulon se teki hienosti sivulta.

Saatiin jopa videot meidän radoista!

Mun vaan täytyy mennä nukkumaan, joten en jää analysoimaan näitä sen pidemmin. 😛 Vasemmalle käännökset meni kakkosrundilla paremmin, kun ohjasin vaan kädellä. Kaikki ylimääräiset koiran tekemiset ja tekemättä jättämiset tulee kuulemma ihan suoraan mun toiminnasta. Treenataan nyt seisomisia ja kääntymisiä ja ei-maahanmenemisiä ennen tulevia kisoja. 😀

Päästiin myös TKK:n tokon perustaidot-kurssille, joka alkaa olikohan 10.5. Mukava päästä kattomaan millasia vinkkejä sieltä saatais ja että oisko Tinttuziinosta sellaseenki toimintaan. 🙂 Harmittaa kun TKK:n sekä pk-lajien tutustumiskurssi että FH-jäljen alkeiskurssi menee sivu suun kun päivämäärät ei sovi mulle. 😦 Tyhmät viikonlopputreenit, ihan mahottomia mun kalenterille. Joskopa syksyllä sitten pääsisi.