Archives

Sunnuntairallyt

Meillä oli yksi korvauskerta käyttämättä kouluttajan flunssapoissaolon vuoksi, joten käytiin tänään ottamassa se takaisin. Oltiin jälleen uudessa hallissa joskin tutussa paikassa. Tarjolla oli joko ALO-rata tai sitten AVO/VOI-rata pienellä MES-twistillä. No eihän me ALO-rataa aleta tekeen joten ahoy ylempiä vaan hiomaan taas. 😀 Olin kisoissa huomannut että tuo osaa vasemmanpuolen seuruussa jo aika kohtalaisesti käyttää takaosaansa, joten osasin sitä vaatia nyt treeneissäkin ja kouluttajakin vallan äimistyi että kylläpä näkee että ootte treenannu. 😀 Vähän se meinaa edelleen keulia eikä oo aina ihan messissä seuruussa saati osaa pysähtyä kun mä pysähdyn, mutta harjoitellaan, harjoitellaan.

Rata meni ihan ok siihen asti, että vastaan tuli mutkaputki. Ja Mindy kun on tasan kaksi kertaa eläessään mennyt putken ja silloinkin niin lyhyen suoran putken kun ikinä putken saa, niin siinäpä sitä oltiinkin sitten sormi suussa. Melkeen jouduin itte konttaamaan puolväliin putkea kun ei-vaan-millään olisi tullut sieltä läpi. Vähän otti siitä hinkkaamisesta paineita, mutta saatiin kuin saatiinkin se kaksi kertaa putki menemään ja vielä ihan kohtalaisesti jatkettua rataa sen jälkeen, ettei nyt vallan tilttiin mennyt vaikka vähän koville ottikin.

Oikeanpuolen seuruu on myös edelleen kuulemma kehittynyt ja sen kehittämistä kannattaisi edelleen jatkaa, erityisesti toistamalla seuruukäskyä juuri sillä hetkellä kun se kääntää takaosaansa. Seisomisesta saatiin se myös paineisiin, kiitos liikkeen hinkkaamisen kisoissa. Joten tähän tuli käsky nyt treenailla sitä pelkkää seisomista ensin koira mun edessä ja siitä vähitellen perusasennon kautta seisomaan vaihtamista, että saataisiin paineistumiset pois. Tämä täytyy ottaa ohjelmistoon kans. Päästiin treeneissä myös testaamaan uutta lelua ja hienosti kelpas, siellä se paineli lelun kanssa pitkin hallia. Hauskasti aina hetken juostuaan se tulee siihen lähelle, sylkäisee lelun maahan ja suorastaan lennähtää istumaan mun lähelle silleen “ok, vaihtokauppa, saat lelun, voisin ottaa namjn”. 😀 Ja sen olen sille vielä suonut.  Oikeanpuolen seuruussa myös namitin edelleen paljon, mutta muuten mielestäni vasemman puolen tehtävissä koitin nyt petrata ja palkkasin vaan kun teki merkittävän hyvin. Ehkä tästä vielä hyvä tulee. 🙂

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

MES-Mintti

Maanantaina treenattiin kotona esineilmaisua ja koska lyhyestä virsi kaunis niin sanotaan nyt näin, että valoa on tunnelin päässä. 😀 Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Ja silleen.

Tiistaina oli taas rallytreenien vuoro. Oltiin eri hallissa tällä kertaa ja koska kentällä oli aksaesteitä, niin pääsipä radallekin sitten sarjahyppy ja putki muun muassa. Ja kun nyt muutenkin sille linjalle lähdettiin, niin kyllä se sitten olikin ikuisuuspitkä MES-luokan rata mikä sinne nousi. 😀 Liikkeestä seis – kierrä koira tehtiin koira oikealla, tulppaaneja ja valkovuokkoja, oli merkille lähetystä, liikkeestä istumaanjäämistä, istu-askel vasemmalle-istu koira oikealla ja muuta tällaista mukavaa tosi meidän tasoista. 😀 😀 Mä olin valmiiks päättäny että nyt en harrasta sellasta saakelin namifeedausta mitä normisti herkästi treeneissä teen, että hyvä jos ei kolme kertaa saman tehtävän aikana saa palkkaa. Kisoissa kun tarttis jaksaa vähän pidempään. Vähensin palkkausta sitten vaan johonkin ehkä kolmeen palkkaan radan aikana.

Oli hauska lähteä tekeen rataa jossa on putki, koska Mindy ei oo koskaan nähnykään putkea ennen. 😀 Ekalla kerralla heitin vaan namin sinne putkeen ja koira perässä ja sieltähän se läpi tuli namin syötyään. Toinen kierros tais onnistua ilman namin heittoa. Siinä missä muiden koirat ampas ku tykki putkesta ja sarjahypystä niin Mindy tepsutteli ne kaikessa rauhassa – ihan hyvä, sopii mulle. 😀 Valkovuokot ja tulppaanit meni yllättävän hyvin. Liikkeestä seis-kierro koirakin jopa melkeen onnistui oikealla. Merkille lähetystä Mindy ei osaa, joten kävin sit aina saattamassa sen sinne tötsälle ja jätin odottamaan ennen mukaan kutsumista. Hankalinta oli muistaa oikealla käskyllä kutsua koira mukaan. 😀 Spiraali oikealle koira oikealla tuotti päänvaivaa, koska vaaaarsinkin se oikean puolen seuruu on ihan herpderp. Ei tuo pysy siinä yhtään mukana. Koiran jättävissä liikkeissä mun hankaluus on se, että alan kumartuilla johonkin suuntaan, jolloin rintamasuunta vetää koiran mukaan liikkeelle itse lähtiessäni. Sitä piti vähän hinkata, että löysin oikeanlaisen tavan signaloida koiralle että odota, mutta kyllä sekin sieltä löytyi.

Treeneissä juhlittiin myös treeniryhmäläisen Elinan chessie Aidaa, josta tuli viikonloppuna jälkivalio! Ihan huikeaa, onnittelut. 🙂

Treeneissä Outi kysyi, että huomaanko mä miten hurjasti Mindy on edistynyt. Mä sanoin että en. Se kuulemma hakeutuu esimerkiksi oikealle sivulle jo hurjasti paremmin. Mä en oo huomannu mitään sellasta. Mä olen ai-van jumissa siinä, että ainoo mitä mä näen on se, ettei se osaa seurata. Koska onhan se nyt iso ongelma, kaikki liikkeet pohjaa seuraamiseen. Niin rallyssa ku tokossa ku ihan missä vaan (paitti jossain aksassa ja vetolajeissa).

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Mindyn rallytreenit

20170411_170337[1]

Viime rallykisojen jälkeen mä päätin jättää Ifan määrittelemättömälle treeni- ja kisatauolle, joten Mindy on päässyt meijän viikottaisiin rallytreeneihin paikkaamaan Ifaa. Viime viikolla… ei mitään muistikuvaa enää. Ehkä jotain siitä, että ei pidä kävellä isoja ympyröitä, kun on koira joka käyttää takapäätään (ai käyttää vai?) ja että pitää muistaa että se on iso ja pitkä koira (ai on vai?) eikä se käänny yhtä näpsäkästi kuin Ifa. Lisäksi puhuttiin siitä, että pitäisi olla eri käskyt sivu, seuraa, oikea sivu, oikea seuraa. Nyt kun mulla on sama käsky sivu & seuraa ja sama käsky oikee sivu & oikee seuraa. Vaikka eihän tota oikeeta siis oikeesti oo paljoo tehty. Mietin että jos ottais oikee sivu käskyks “hippa” ja oikee seuraa ois sama ku Ifan eli “heel”. 😀 Ja jos vähitellen alkais ujuttaa sitä “seuraa” sinne “sivu” perään.

Ainiin ja oli meillä viimeksi sarjahyppykin treeneissä. Oli aika hasardia. 😀 Mä en meinannu osata millään ohjata koiraa hypyille. Törmäilin itte esteisiin tai kehonkielellä sain koiran väistämään ohi. Joten harjoitusta harjoitusta lisää vaan…

Pääsiäinen vietettiin mökillä. 20170414_132016[1]

Koirat riehu minkä kerkesivät ja yöt menivätkin kohtalaisen rauhallisesti. Paikallisen päivystävän eläinlääkärin numeroa ei tarvittu, kun kyykäärmeitä ei onneksi näkynyt.

Tänään oli vuorossa taas rallytreenit. Rata oli aikalailla just sellanen millasen treeniä tarvittiinkin nyt, kun on 2½vko päästä kisat edessä. Oli houkutus, oli hyppy, oli käännöksiä vasemmalle niin 90, 360 kuin paikallaan täykkärikin. Pujottelu ees taas oli varmaan radan hankalin osuus, lähtökyltin lisäksi. 😀 Mindy meinas taas lähdössä lyödä maate ja sitä täytyykin nyt treenata ahkerasti. Samoin hankala oli istu, seis, kierrä koira. Hienosti tuo odottaa kun kierrän, ei siinä mitään, mutta se seisomaan nousu on hankala. Sitä täytyy nyt treenata kunnolla. Kouluttajan huomio oli, että jos näin iso koira nousee seisomaan kulkemalla eteenpäin, tulee ylemmissä luokissa ongelmia kun tulee kyltti istu-seiso-maahan. Jos koira on noussut seisomaan kulkemalla eteenpäin, se menee hyvin todennäköisesti maahan vinoon, koska yrittää katsoa ohjaajaa samalla. Eli tämä treeniin. Samoin pujottelussa pitää huomioida, että kun se meinaa jätättää, niin ei palkkaa juuri ennen vikaa tötsää vaan heti vikan tötsän jälkeen, jotta koira saa palkkaa siitä kun tulee kunnolla mukana. Tötteröt kolisi muutenkin niin että uhhuh.

Ykkösrundilla palautteeksi tuli myös, että mä en saa kumartua noissa vasemmalle kääntymisissä tai muuten koira menee maahan. Pelkkä käsiapu riittää Mindylle. Eteentulon se teki hienosti sivulta.

Saatiin jopa videot meidän radoista!

Mun vaan täytyy mennä nukkumaan, joten en jää analysoimaan näitä sen pidemmin. 😛 Vasemmalle käännökset meni kakkosrundilla paremmin, kun ohjasin vaan kädellä. Kaikki ylimääräiset koiran tekemiset ja tekemättä jättämiset tulee kuulemma ihan suoraan mun toiminnasta. Treenataan nyt seisomisia ja kääntymisiä ja ei-maahanmenemisiä ennen tulevia kisoja. 😀

Päästiin myös TKK:n tokon perustaidot-kurssille, joka alkaa olikohan 10.5. Mukava päästä kattomaan millasia vinkkejä sieltä saatais ja että oisko Tinttuziinosta sellaseenki toimintaan. 🙂 Harmittaa kun TKK:n sekä pk-lajien tutustumiskurssi että FH-jäljen alkeiskurssi menee sivu suun kun päivämäärät ei sovi mulle. 😦 Tyhmät viikonlopputreenit, ihan mahottomia mun kalenterille. Joskopa syksyllä sitten pääsisi.

Rally round 2

Tänään oli rallykurssin toinen kurssikerta. Ai luoja mä olen edelleen niin tyytyväinen tohon kurssiin ja tuohon kouluttajaan. Toi on niiiiiiiiin hyvä kurssi!! Se tunne, kun pelkäät ilmottautua kursseille joiden kouluttajia et tunne, ja sitkun kouluttaja osoittautuukin aivan mahtavaksi niin ai että. 🙂

Viimeks saatiin kotiläksynä harjoitella oikealle puolelle sivulletuloa, seuraamista ja siinä käännöksiä, sekä palkkaamista niin että koiralla pysyy jalat maassa. Samoin piti kiinnittää huomiota vasemmalla seuruun edistämiseen. Ja niitähän me oltiinkin hinkattu varmaan aiiiinakin kolme kertaa viikon aikana.

Tänään meijän rata oli hyvin simppeli. Siis sinänsä simppeli, että se oli vaan yks suora linja, joka mentiin päästä päähän ja takas. Käytännössä koko matkalta rata koostui näistä koira eteen – oikealta/vasemmalta oikealle/vasemmalle ja satunnaisesti istumiset mukana ennen ja/tai lopuksi. Yksi koira eteen – peruuta 1, 2, 3 ja täyskäännös oikealle oli mukana.

Harjoiteltiin myös käytösruutua sillä välin kun toinen koirakko meni radalla. Me aloitettiin käytösruudusta ja niin, että Ifa makaa edessä selkä suorittavaan koirakkoon päin. Huomasin että hirmu herkästi Ifa menee maahankin makaamaan ihan vinoon, ja unohdin kysyä että onko se kuinka suuri virhe rallyssa. Korjasin sitä sitten alkuun. Ifa meni maahan tosi hyvin, mutta aika pian se aloitti tärisemisen ja tärisi kuin hullu. Palkkailin sitä vähän väliä, mutta silti se ehti nousta sieltä kerran ilman lupaa istumaan. Käskin vaan nätisti takaisin maahan ja jatkoin palkkailua. Opekin sanoi huomanneensa että se tärisi kuin haavanlehti.

Käytösruutuun saatiin sitten vinkiksi, että kannattaa ensinnäkin selvittää että onko omalle koiralle parempi että katsot mitä toinen tekee radalla vai että tuijotat koiraa kokoajan. Toinen hyvä konkreettinen vinkki oli, että treenatessa seisoo jalat haarallaa, laittaa jalkojen välistä jalkojen taakse namin, ja aina vapauttaa koiran sinne namille. Eli siis koiran näkökulmasta etupalkka. Toimii kuulemma sekä makaamisen, istumisen että seisomisen kanssa. Nami lattialla voi auttaa korjaamaan koiran painopistettä niin, että sen on helpompi säilyttää haluttu asento. Kisoissa voi sitten tehdä samat eleet ja olla laittavinaan namin, vaikkei tietenkään oikeasti laita kun kisatilanne on kyseessä.

Rata aloitettiin tekemällä niin, että koira on kokoajan oikealla puolella seuraamassa. Vitsit että olikin tapahtunut kehitystä viikon aikana!! Oikealla käskyllä ja tehdyillä treeneillä oli hurja vaikutus, ja nyt Ifa meni ihan tosi hyvin. Paremmin ku mitä oon koskaan uskonut sen oppivan tuon oikealla puolen seuruun. 😀 Eteentuloissa meinaa jäädä kauas ja vinoon, joten ne saatiin kotiläksyksi harjoitella. Täyskäännös oikealle (koira oikealla) oli vielä vaikea, kun Ifa meinaa istua siinä käännyttäessä. Tämä tosin kuulemma johtuu taas mun kumartelusta. 😀 Vitsi se on vaikeeta olla suorassa!

Mä olin myös aiiiivan jäissä, joka kyltillä katoin vaa että pitiks ensin pysähtyä istuun ja sit mennä eteen vai mennä suoraan eteen istuun, tein sen ja sen jälkeen tavasin varmaan 15sek jokaista kylttiä että “vasemmalta oikealle istu / oikealta oikealle istu / vasemmalta oikealle / oikealta oikealle – oikee, vasen, istu, ei, joo, häh, öö, okei, vasenvasenvasen mikäonvasen”. 😀 😀 Päästiin kuitenkin aika kunnialla loppuun. Kaks vai kolme kertaa taisin uusia. Yks uusittu oli se täykkäri oikealle, kun istui kesken kaiken, ja siinä sanottiin myös sitä että muista herätellä sillä käskysanalla jo vähän ennen käännöstä mukaan siihen juttuun. Sit uusittiin joku vino eteentulo ja yks epäonnistunut “vasemmalta oikealle” kun kiepsahtikin siihen vasemmalle sivulle. Siinä mun liikeohjaus oli puutteellinen, lopetin taakse ohjaamisen liian aikaisin, jolloin koira seurasi samaa kättä takaisin siihen vasemmalle sivulle.

Kommenttina saatiin ylistystä siitä, että nyt oli tosi hienoa seuraamista oikealla puolen, ei edistämistä, ei hyppimistä, että selkeesti ollaan harjoteltu niinku oltiinki. Korjausjuttuja tuli just noista omista vinouksista ja kesken jäävistä ohjauksista. En meinaa myöskään jättää koiralle tarpeeksi tilaa kylteillä, siihen täytyy muistaa kiinnittää huomiota.

Myöhemmin mentiin sitten käytösruutuun uusiksi, ja siellä testailin tätä nami jalkojen välissä -taktiikkaa. Jossain alta puolen minuutin kohdalla radalla ollut koira rupesi rähisemään selin siihen maanneelle Ifalle, ja Ifa vaan silti köllötteli siellä maassa. Kouluttaja käski heti palkata Ifan siitä, ettei se reagoinut toisen rähinään. Sanoin Ifalle “jes” ja Ifa vaan jäi sinne maahan makaamaan silleen häh, mitä, ai nytkö jo saa nousta vai. 😀 😀 Kouluttajakin naureskeli sitä. Täys kaksminuuttinen ei mitenkään mene vielä ilman palkkaa, mutta en mä sen odotakaan menevän. Se on Ifalle niiiiin vaikea. Nami jalkojen välissä -tekniikka toimi kuitenkin selkeästi tosi hyvin. Kokeilin sitä niin Ifa maaten, istuen kuin seisten ja kaikissa se tuntui pelittävän. Ei Ifa kyllä sitä namia tuijota, että niskat nurin se haluaa katsekontaktissa mua tuijottaa maassa maatessakin, mutta no, valintojen maailma… 😀

Kakkosrundi radalla tehtiin sitten niin että koira pysyi kokoajan vasemmalla. Olin ihan että huh no tämä on tää helpompi osuus. 😀 Ja aika mukavasti se sitten menikin, jos ei laske taas sitä että luin jokasta kylttiä varmaan sen 15 sekuntia että tajusin mitä niissä piti tehdä. Nyt osasin paikata niitä takaakierto-ohjauksia ekan failin jälkeen. Aattelin että ois huono että mulla on sama takaakiertokäsky molempiin suuntiin, mutta se on kuulemma ihan ok ja voi olla niin, joten jatketaan näin. Siitä koira eteen – peruuta 1, 2, 3 saatiin myös palautteena, että täytyy odottaa väleissä että koira istuu kunnolla ja siihen kiinnitin paremmin huomiota tällä kakkoskierroksella. Siihen liittyen mun pitää myös olla tarkkana, että – taas se klassinen – ODOTAN KOIRAA ennen kuin lähden liikkeelle, ettei tule turhia vinouspisteitä siitä ettei koira ole ehtinyt suoristaa itseään seuraamispositioon kun mä oon jo hilppassu liikkeelle. Muuten ei tainnutkaan sitten radalla olla mitään ihmeitä. Niistä eteentuloista vähän tuli lisää sanomista, että huomaa että on treenattu edessä peruuttamista paljon, kun koira jää niin kauas eikä meinaa istua. Siihen vinkkinä, että kun koira tulee siihen eteen istumaan, niin muistaa kehua ja toistaa sen käskyn, siis tyyliin “eteen, hieno eteen, noin on hyvä”. Ja että jos tulee vinoon, niin sit ihan puhtaasti uusiminen vaan, eikä mitään käsiliikekorjauksia, ettei opi että aina voi tehdä ensin huonosti. Korjaavat käsiliikkeet saa myös koiran muuten tarjoamaan korjaamisia liian herkästi. Hyvää oli radalla myös että nyt Ifa ei keulinut jossain metrin edellä. Se oli kyllä varmaan vaan sen tuotosta, että se oli treenannut jo niin paljon ja vire alkoi laskea.

Väliajoilla tuli treenattua kaikenlaista, huomattua että edessä poikittain -asennosta Ifa paineistui jostain syystä ihan kamalasti. Sen sijaan hölkkäseuruusta maahanmeno ja täykkärit vasemmalle sujui todella hienosti. 😀 Pitää vaihtaa koiratanssi PK-tottikseen, eiku. 😀 😀 Treenattiin myös noita käytösruutujuttuja väliajoilla. Vähän Ifalla on edelleen kesken kuunnella sanonko sille istu vai maahan, meinaa aina mennä maahan.

Treenien lopuksi tapahtui jotain hämmentävää. Juttelin siinä kanssakurssilaisen kanssa, joka kysyi mulla olevasta treenikorista. Sanoin siitä jotain ja manasin että kun se on täynnä leluja joilla koira ei edes leiki, ja otin käteen sellaisen superpienen karvapatukan. Ja Ifa hyökkäs siihen kiinni. Ja halus leikkiä. Ja leikki vielä verrattain hyvin sillä lelulla. Ihan useamman minuutin. Niin että mä lopetin leikin kun Ifa vielä leikki. WHAT THE FUCK. 😀 😀 Mistä lähtien toi koira on suostunu leikkimään julkisilla paikoilla millään muulla ku jollain risuilla ja kepeillä?!?!? Uskomatonta. 😀 😀 On se vaan hauska eläin.

Rallikiipa

Mä keksin tossa jossain kohtaa että haluaisin ilmottaa Ifan rally-tokokurssille. Tai no mähän haluan jatkuvasti kaikkea mahdollista, Liksun ja Mindyn doboon ja nose workiin ja Mindyn ja Ifan rallyyn ja tokoon ja koiratanssiin ja Mindyn BH-kurssille ja peltojälkikurssille ja ilmaisukurssille ja noutokurssille ja ja ja… Mutta koska Liksun ja Mindyn juoksut oli alkamaisillaan (ja mun rahat loppu), niin lopputuloksena Ifa päätyi rally-kurssille. Kurssiksi valikoitui Naantalin koirakoulun järjestämä, Outi Vormiston vetämä kurssi Vanton tilalla. Ja tänään oli ensimmäinen kurssikerta.

Ensin rakennettiin rata ja sitten odotettiin omaa vuoroa. Me suoritusvuorossa kolmansina. Ifa huusi kuin tapettava koko radan rakennuksen ajan. Ei onneks toki hävettänyt. Kun en edes käskenyt sen olla hiljaa, kun tiesin ettei se auta mitään. Eikä se meinannut pysyä hiljaa omaa vuoroa odottaessakaan. Tulkintani mukaan Ifa seilasi vähän siinä välillä, punniten tilannetta, että pitääkö paineistua vai ei. Näki kuitenkin kun tungin treeniliivin taskut täyteen namia, ja varmaan aisti sen että mä en oo kuolemassa jännitykseen ja lähti kehään ihan hyvällä fiiliksellä.

Rata oli sellainen mukavan haastava. Heti alkuun vasemmalla 360 asteen käännös vasemmalle, pujottelua eestaas, houkutusta, istu – askel oikeelle – istu, liikkeestä seis kierrä koira, 3 askelta peruuttaen seuruu, molemmat täyskäännös oikealle – puoli vaihtuu, ja oikealla sitten 360 asteen käännös oikealle, istu – eteen – oikealta oikealle, 270 astetta vasemmalle, istu – käännös oikealle istu, hitaasti, normaalivauhti, molemmat täyskäännös vasen – puoli vaihtuu ja vasemmalla jatkaen istu – 1 askel istu – 2 askelta istu – 3 askelta istu ja kaksi saksalaista.

Uusittiin radalla varmaan miljoona kylttiä. 😀 😀 Ensimmäinen uusinta tuli houkutukseen, ei siksi että Ifa ois menny houkutukseen vaan koska se keuli niin paljon että se oli jo koiranmitan mun edellä eikä palannu enää fiksusti takas sivulle vaan rupes kieppumaan edessä. 😀 Sit uusittiin se istu – askel sivulle – istu, koska mä en tajunnu että piti ottaa askel vaan käännyin paikallani. Sit mä vissiin uusin sen molemmat käännös oikeaan – puoli vaihtuu, koska mä taisin kääntyä ensin väärään suuntaan. 😀 😀 360 oikealle koira oikealla uusittiin myös, siit ei tullu hevon helvettiäkään. Eikä tullu siitä istu – koira eteen – oikealta oikeallekaan mitään, senkin uusin. Menin liian lähelle kylttiä ja Ifa törmäs siihen… 😀 Sit koira oikealla istu – käännös oikealle istu uusin myös, koska siitä ei tullut yhtään mitään. Sit mä uusin sen molemmat kääntyy vasempaan, kun siinäkin tapahtui jotain hämminkiä. Loppurata tais mennä sit ihan ok. 😀 😀 😀

Palautteena tuli, että ihanan innokas koira, joka tosi hienosti kääntyi 360 astetta vasemmalle vasemmalla puolen. Hyvää oli myös, että peruutus sujui kuulemma aivan mallikelpoisesti. Kisoissahan se viimeksi hajosi aivan totaalisesti, mutta nyt tuli kehut että tosi hieno peruutus. Hyvä, sen eteen on vähän tehty töitäkin! Vielä se lähtee liian väljäksi välillä, mutta kelpaa vielä rallyyn. Ja mä herkästi käännän liikaa ylävartaloa pahentaen koiran irtoamista, joten siihen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Sanoi myös, että kannattaa katsoa ettei koira ala ennakoida että aina vaan kolme askelta, vaan tehdä monesti vaikka neljän tai viiden askeleen peruutus. Tosi hyvin sujui liikkeestä seis kierrä koira, sen ainoat ongelmat oli siinä miten palkkaan. Hienosti meni myös noi 1-2-3 askelta istumiset välissä.

Kuvituskuvaa Ifan rally-kisoista Janakkalasta 2016.

2016-02-13_00054

Kuva: Tiia Hämäläinen / tollerwich.pic.fi

Oikeen puolen jutut ei menny yhtään hienosti… Joten niitä saatiin kotiläksyksi harjoitella lisää. Tarttis myös harjoitella, ettei Ifa hyppää namia kohti, vaan pysyy jalat maassa namin saadessaan. Mä en myöskään koira oikealla meinannut millään osata kääntyä paikallani oikealle, vaan otin aina askeleen. Siinä riitti hinkkaamista. Sit huomasin myös, etten käyttänyt systemaattisesti oikean puolen sivu -käskyä seuraamisessa. Kaiken lisäks oon unohtanu oonko käyttäny “heel” vai “vid” käskyä siinä……………….. Ei näin.

Edistämiseen saatiin myös vinkkinä ihan sitä että kun huomaa että nyt koira meinaa lähtee edistään ni sillon heti nami tohon vasempaan käteen ja sillä vähä muistutetaan paikkaa ja sit palkataan oikeasta kohdasta. Sitä täytyis tehdä kun toi keuliminen tuolla oli jotain aivan käsittämätöntä. 😀 😀 Mun tarvis myös olla vähemmän mämmikoura eikä tiputella nameja miten sattuu… Mutta eiköhän näissä kaikissa kehity.

Oikealle sivulle tulo oli Ifalle treeneissä jotenkin aivan käsittämätön ajatus. Saati se että siihen pitäis istua. Ja pitää jalat maassa kun annan palkkaa. Joten tätä treenattiin sitten heti kotona. Ei sillä näytä olevan hajuakaan mitä “vid” tarkoittaa. Namilla imutettuna toimii jotenkuten. Sit muistin, että on tehty sitä kosketuskepillä ja sen kanssa se sujui ihan kohtalaisesti. Totesin että tossa takapään käytössä siihen suuntaan on kuitenkin vielä sen verran sanomista, että otettiin sitten lörppö-tasapainotyyny avuksi ja harjoiteltiin siihen suuntaan pyörimistä. Aika hyvin se sujui. Koitin vaihtaa targetin pienempään, mutta meni vissiin liian pieneks kun Ifa ei enää tajunnu et pitää pitää etujalat siinä, ja päädyinkin lopulta palkkailemaan vaan siitä, että tassulla koski sitä uutta alustaa.

Summa summarum. Treenit oli tosi kivat ja kouluttaja todella hyvä. Joku meni hyvin ja saatiin lisää harjoiteltavaakin. Ifa ei vetänyt totaalipaineistumisia. Odotamme innolla ensi kertaa. 🙂