Archives

Mindyn rally-toko

Viime tiistaina treenattiin rallya keskenään kolmen hengen porukalla. Telineet puuttui mutta laitettiin kyltit maahan ja ihan hyvin pärjättiin sillä. Aloitettiin kerrankin sopivalla AVO-tason radalla, jota vedettiin kaksi rundia ja lopuksi vielä modifioitiin rata VOI-radaksi ja vedettiin kertaalleen läpi. Mä juoksin kameramiehenä videoimassa kaikkien radat joten minkään tasoinen Mindyn lämppäily jäi vähän väliin ja siitä johtuen oltiin aika kierroksilla paikotellen. Kakkosrata meni parhaiten, mutta vielä on vähän tekemistä. Tässä taas tylsästi videoina AVO-radat kun en jaksa kirjoittaa treenistä oikein mitään.

Round 1

Round 2

Omatoimitreenit

Lauantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa rallya kurssikaverin kanssa. Paljon oli pysäyttäviä kylttejä meijän radalla kun olin sellaisia toivonut ja meidän heikkoudeksi ilmoittanut. Ja heikkoushan ne olikin. Valuu valuu valuu yli valuu… Riittää vielä paaaaljon hommia tän kanssa. 😀 Kurssikaveri teki myös huomion siitä, mihin mun pitäis kiinnittää paljon enemmän huomiota, eli että mä palkkaan koiraa tosi usein myös sellaisista “sinne päin” olevista suorituksista, enkä ainoastaan niistä hyvistä kun se tekee oikein. Tähän mun täytyy kiinnittää huomiota tulevaisuudessa ihan kunnolla.

Vasemmalle kääntymisissä seuraamisessa voisin selkeästi ruveta vaatimaan siltä enemmän, koska se esim. kisoissa osoitti kyllä hyvin osaavansa kääntyä mukana. Istu-seis-kierrä koira oli treeneissäkin vähän vaikea, mutta ainakin se hyvin nousi kun oikealla kädellä nostin seisomaan. Seisomasta maahanmenoissa joutuikin sitten auttaa vähän enemmän että menee oikein ja ettei mene lonkalleen. Se täytyy pitää tiukkana, että “maa(han)” on kunnolla maahan ja “käy siihen” on asentovapaa, saa olla lonkallakin. Mut erityisesti siihen kylteille pysähtymiseen pitäis nyt panostaa. Oikea puoli oli treeneissä Mindylle kamalan vaikea, meni ihan läskiks sillä puolella tehtävät tehtävät kun Mindy oli että herpderp ja hurr ja durr ja älälälälälälälä että hän ei tee mitään enää kunnolla. 😀 Ainiin ja. 😀 😀 😀 Paras kohta oli kun yhdessä eteentulossa Mindy venkslasi sopivaa paikkaa istua ja istui sitten kylttitelineen päälle. 😀 😀 Eikä edes ponnahtanut ylös sen tuntiessaan, vaan siinä se istui kunnes mä käskin sen liikkua kun pelkäsin että kylttiteline taittuu rikki. 😀 😀 Kunnon retardi!

Sunnuntaiaamuun herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ajattelin että nyt on tilaisuus koittanut lähteä aamutuimaan TKK:n kentälle harjoittelemaan meidän tokokurssin kotiläksyjä. Sain kuin sainkin Teron meille apuohjaajaksi hyppyharjoitukseen ja paikallaolo-hiipimistreeniä oli tarkoitus koittaa uuden lelun kanssa. Hyppytreenit… oivoi. 😀 Mindy oli vähän kujalla. Sille on tosi vaikea konsepti lähteä ilman mitään vihjettä sinne toisen ihmisen luo. Oli se nyt sit kumpaan suuntaan vaan. Ja itse asias tällä kertaa erityisen vaikeaa oli tulla Teron luota takas mun luo. Jossain kohtaa päätin sitten että nyt vaan odotetaan että se käynnistää aivonsa ja alkaa ajattelemaan itse eikä kokoajan helpoteta tätä hommaa sille. Siellä se Mindy istu Teron edessä, makas Teron edessä, seiso Teron edessä, uudelleen istui Teron edessä, kunnes se lopulta luovutti namien kerjäämisen sieltä ja tuli mun luokse hypäten esteen matkalla. Jee! Muutama sellainen tosi hyvä pallottelupätkä saatiin aina väleissä, ja sitten välissä meni taas huonommin. Mutta kyllä sillä ilmeisesti joku lamppu syttyi päässä treenin suhteen mikä oli hienoa.

Hyppytreenien jälkeen pidettiin vähän taukoa ja sitten kokeilin sitä “vihjeestä maahan – hiivi pois – palkkasana – palkka” -hommaa. Ensin muutama ihan normitoisto ja sitten pari pois hiipimistä namin kanssa. Olisko se kerran varastanut ja noussut liian aikaisin, mutta sitten vaan paluu lähtöpaikkaan ja uusi yritys ja onnistuttiin. Vauhdikas se on hakemaan vapautusnameja. 😀

Namien jälkeen sama kokeilu mutta lelulla. Ja vitsit, nyt se toimi! Nyt oli niin hyvä lelu, että se kelpasi palkaksi vapautuksesta. Ei se nyt ihan tykkinä leluun tullut kiinni, mutta aika hyvin kuitenkin ja selkesti nautti lelustaan sen saatuaan. 😀 Paineli pitkin kenttää sitä vinguttaen.

Hyvin saatiin kotiläksyjä kerrattua. Näitä jälkimmäisiä treenejä täytyy jatkaa kotona vielä kun niitä pystyy yksinäänkin tekemään. Kentällä otettiin sen treenin päätteeksi vielä yksi sarjatulipalkkaus ja lopetettiin sitten siihen kivaan meininkiin. Tai sitä ennen otin yhden perusasennon ja yhden askeleen seuruun tällä pk-perinteisellä palkka kainalossa -mallilla. Seuruukuva antaa virheellisesti ymmärtää että Mindy muka osais seurata. 😀 😀

20170514_10050720170514_100511

Ajattelin, että täytyy koota tästä tokokurssista sellainen pieni lista varmaan omalle sivulleen, jotta voi helposti jatkossa palata siihen mistä milläkin kerralla on ollut puhe, mitä treenata ja miten edetä, joten sellainen sivu varmaan ilmestyy “Mindyn tulokset” -sivun alle.

Torstaijälki

Emmi innostui peltojäljestä sunnuntaina niin, että sovittiin että ruvetaan torstaisin tekemään aika jälkeä yhdessä, joten eilen kokoonnuttiin sitten tänne kämpille tekemään jäljet tuohon suoraan talon takana olevalle multapellolle. Emmi teki Yodalle sen omia alkeisharjoituksia ja Mindy sai yhden sellaisen n. 120 askeleen suoran. Mulla on hirveitä ongelmia muistaa laittaa nami kengän kärkeen. 😀 Nytkin aloitin kantapäästä kunnes Emmi kysyi, että enkö laitakaan kengän kärkeen ja olin ihan että en, eiku häh, perkele, joo, laitan!! Ja taas vaihtui tyyli lennosta. 😀 Miten se voikin tulla niin selkärangasta näin vähällä kokemuksella… No, kuitenkin. Pelto oli ihan muhkurainen, kunnon urat meni niin jopahan oli taas tasapainoilua koittaa pysyä pystyssä siellä. Mä en myöskään jaksanut nyt ihan niin hyvin tampata askeleita kuin mitä jälkipäivässä tein. En tiedä olisiko pitänyt. Aika hyvin ne askeleet kuitenkin tuostakin jo näkyivät.

Jälki sai vanhentua sellaisen 40min ennen kuin ulkona alkoi näyttää siltä että seuraavaksi jälki peittyy lumihankeen jos ei mennä sitä nyt ajamaan joten eikun ulos. En oikein tiedä mitä mieltä olla siitä, miten se meni. Nyt huomasin jo hyvin alussa pysytellä tarpeeksi lähellä koiraa, ettei se pääse kauheasti kieppuilemaan tai ainakaan palailemaan takaisinpäin. Jokseenkin hortoilua se kyllä oli, vähän väliä käytiin sivussa eikä todellakaan ottanut jokaista askelta tarkasti. Täytyy ehkä ensi kerraksi palata siihen kuriin, että joka-ikinen-askel-otetaan,-piste. Sivuhortoiluihin koitin tällä kertaa topakammin puuttua, mutta en ole ihan vakuuttunut että palaute meni aina perille. Kyllä se muutaman kerran pikkupalautteen jälkeen palasi jäljelle ja koitin siitä sitten kehua. Parannettavaa olisi kuitenkin. Toisaalta en tiedä oliko tämä nyt vaikeampi alusta sille vai näkikö se namit liikaa silmillään. Ei kai saane vielä masentua tässä kohtaa vaan jatkaa vain harjoittelua. 😀 Kyllä se oppii. Ja jatketaan esinetreenejä kotona.

Omaan pihaan jäljen teko on kyllä worst idea ever siinä mielessä, että koirat kun päästää pihalle niin ei ne muista edes tarpeillaan käydä kun stormaavat vaan imuroimaan niitä jäljelle jääneitä nameja korvat suljettuina t. yöpaidassa ympäri pihaa koiran (Ifan) perässä klo 11 illalla juossut vittuuntunut koiranomistaja. 😀

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Keskiviikon omatoimitreenit

Keskiviikkona oli vuorossa jälleen omatoimitreenit Liedossa. Mä en ollut kauhean orientoitunut meijän treeneihin, kun on vähän muut asiat mielessä ( kuten muutto ❤ ).

talo

Eikä meijän kisatkaan kauheen suuria ongelmakohtia paljastaneet. Liksun koreoo tarttis suunnitella paremmaks ja Ifan kanssa pitäis päättää haluaako jatkaa ALO-koreon työstöä vai alkaa työstään AVO-koreoo. Luulen, että Ifan kanssa jatketaan kyllä AVO:on. On niin pitkään tehty nyt tätä täysin samaa koreoo, että alkais olla hyvä saada jotain uusia tuulia puhaltamaan. AVO-koreoon on musiikki valmiiks pidennettynä, samalla musiikilla kun siis jatketaan kuitenkin. Alkuliike meijän vaan täytyy keksiä uusi. Ja koreon alkupuolelle yksi pätkä muutenkin. Keskellä koreota, sinne minne olen pidennetyn pätkän lykännyt, on suunnitelmat jo valmiina ja pientä hiomista vaille kunnossa. 🙂 Täytyy suunnitella.

Liksun koreo… Joo ei mitään käryä. Multa loppuu ihan totaalisesti mielikuvitus kun koitan miettiä sisältöä Liksun koreoon, kun ei Liksu osaa kauheasti mitään ja uuden opettaminen on toisinaan hieman työlästä. Varmaa on se, että jos Liksu saa joskus KUMA:n, se tulee jatkamaan ALO:ssa kisaamista niin pitkään kuin mahdollista. Liksu-mummo kun on tollanen höntsäilykoira. 🙂 Mulla on sille ideoita pidemmällekin vietyyn koreoon, mutta ne on tosi vaiheessa osaamisen kannalta ja sopisivat tasoltaan paremmin AVO:on. Joten ALO-koreoon pitäisi vielä keksiä uutta sisältöä. Ideoita otetaan vastaan. 😀 Täytynee taas ajan kanssa istua koneelle katsomaan koiratanssivideoita ja hakemaan inspiraatiota. Liksusta on kyllä kuoriutunut ihan uusi puoli tän koiratanssiharrastuksen myötä. Se tykkää niin hirveesti kans treenata juttuja ja on ihan täpinöissään treeneissä eikä malttaisi odottaa omaa vuoroaan. 🙂 Liksu on niin hauska, että melkein pitäiski mennä sen kanssa Curtisin koulutukseen eikä Ifan. 😉

Ilmoittauduin Ifan kanssa siis huhtikuussa järjestettävään Richard Curtisin koiratanssikoulutukseen. Nyt odotellaan ilmoajan loppumista että saadaan tieto päästiinkö mukaan. Nyt tulee vähän sellanen olo, että hitsi, kumman koiran kanssa mä oikeastaan haluaisin mennä sinne. Likitan kanssa on niin helppo käydä kaikkialla, kun se ottaa niin rennosti eikä piippaa samallailla levottomana kuin Ifa. Ja Likitan kanssa ehkä tarvitsisin enemmän apuja. Ifan kanssa taas on toisaalta kivempi mennä, koska tykkään päästä näyttämään Ifan osaamistasoa. Se on kuitenkin harjakoiraksi aika pätevä, vaikka itse sanonkin. 😉 Kiitos tokotaustansa. Ifan kanssa on myös kivempi treenata, kun se on niin nopea oppimaan. Ja Ifalla on hallinta vähän parempi kuin Likitalla. 😀

No enivei. Keskiviikon treeneissä Ifa treenasi sivuaskeleita, hidasta fronttia ja jalkojen välissä peruuttamista, kaikkia jonkinnäköisillä käsienliikehäiriöillä maustettuna. Hidas frontti ja välissä peruuttaminen sujuvat ihan ok, sivuaskeleissa on edelleen tekemistä. Ajattelin, että voisin tehostaa niiden treenaamista myös sillä, että opettaisin sivuaskeleet mun edessä kädellä / tikulla avustettuna. Se voisi selkeyttää ja auttaa Ifaa ymmärtämään mitä sivullakin halutaan. Myös flip-pyörähdys on vielä työn alla, mutta se alkaa jo hahmottua paremmin kuin aiemmin. Oon jo melkein saanut Ifan tarjoamaan sitä. 🙂

Liksu harjoitteli keskiviikkona jalkojen välissä kävelyä sekä oikeinpäin että väärinpäin ja käsieleillä myös höystettynä. Ajattelin että Liksu häiriintyisi käsistä, mutta eipä se siltä vaikuttanut. 🙂 Ehkä uskalletaan seuraavan kerran ottaa myös ne käsieleet mukaan kehään. Liksu harjoitteli myös mun ympäri kiertämistä, se kun on jotenkin ottanut takapakkia eikä mene kovin sulavasti. Ehkä käytän sille väärää käskyä. Ärsyttää kun en muista minkä käskyn oon valinnut kummallekin suunnalle. >_>

Tänään pitäis päättää kokoonpano ja luokat jos mielii ilmoittautua 2.4. Ylöjärven kisoihin. Ilmoitanko Ifan ALO:on vai AVO:on? Ilmoitanko Liksun vai enkö ilmoita? Valintojen maailma… Liksu ei saa kisata liian usein ettei siltä vahingossa tapeta kauan kadoksissa ollutta intoa, mutta eipä se toisaalta viimekskään näyttänyt häiriintyneen kehässä käynnistä, hädin tuskin tajusi että tapahtui jotain epätavanomaista. Jos Ifa sitten lähtis HTM AVO ja Liksu FS ALO…? Äääääää…


Ainiin ja torstaina käytin Liksun koirahierojalla. On jotenkin ollut sellainen olo ihan kuin Liksu pyörisi tavallista vähemmän, ja ajattelin tarkistuttaa ettei siltä mitään jumeja löydy. Liksu kun ei ole koskaan ennen ollut missään fyssarilla tai hierojalla tai muullakaan.

Alku oli t-o-d-e-l-l-a kankea, kun Liksu ei todellakaan ois halunnut maata kyljellään siellä. Koko koira tärisi kuin viimeistä päivää ja koitti aina tilaisuuden tullen nousta ylös. Eihän siitä sitten mitään meinannut tulla, joten kysyin että ei heillä ois myynnissä mitään pientä namipussia kun en itte tajunnut moista mukaan ottaa. No löytyihän hyllystä pussillinen jotain pehmeitä strutsinameja(?!?) ja johan rupes lyyti kirjottaan. 😀 Hieroja arveli, että ei Liksu noin jännittyneenä söisi mitään, jolloin purskahdin nauruun et se päivä ku tulee vastaan et Liksu ei syö nii mä kiidätän sen lääkäriin koska sit se on TOSI kipee! 😀 Ja niin vaan katse kirkastu Liksulla ku namipussi tuotiin esiin ja uppos kyllä ihan sormia myöten namit siinä kyljellään maaten. Ja loppu se takajalkojenkin jännitystärinä samalla. Loppupuoli saatiin sitten kohtuusujuvasti menemään namien voimalla. Ja hieronnan jälkeen Liksu oli taas ihan kaveria ja meni kerjäämään rapsutuksia hierojalta. 🙂

Hierojan mukaan mitään jumeja ei löytynyt, mitään kohtaa Liksu ei aristanut ja selkäkin joustaa hienosti joka kohdasta eikä tule mitään kipu-/jännitystärinöitä mihinkään kohtaan koskettaessa. Joten tämän käsittelyn perusteella Liksulla kaikki ok, joka on aivan loistava uutinen kohta 10v mummokoiralle. 🙂 Ainut mitä oli niin hieroja suositteli nivelvalmisteen syötön aloittamista. En vaan oikein tiiä että mistä mitä häh, mitä tuo vois tarvita, mihin kiinnittää huomiota, mikä on hyvää, mikä huonoa, mitä häh. Että jos on mielipiteitä tai jopa faktoja asiaan niin otetaan ilolla vastaan!

Loppuun vielä piristykseksi hierontapaikan lähellä olleen liikkeen ovessa ollut tarra. 😉

kyltti