Archives

Mindy TOKO ALO-treenit

Innostuin tuosta tokoajatuksesta vallan ja halusin päästä kokeilemaan millä tasolla ALO-luokan liikkeiden hallinta on meillä, ihan hypynkin kera. Olin siis varannut su-aamuksi hallin klo 8-9 että päästään Mindyn kanssa kokeilemaan. 😀

Aloitettiin ottamalla hyppyä muutaman kerran ihan erillisenä. Hyvin Mindy hyppäs vähän matalampaa hyppyä. Sitkun nostin hypyn johonkin 50-55cm niin sitten ei ilman apuja enää hypännytkään vaan kiersi aina. Avun kanssa hyppäs. No, saa nyt nähdä millä korkeudella sillä kokeissa hyppy olis, ALO:n hyppy kai korkeimmillaan on sen 50cm et eiköhän se oo ihan doable. Kyllähän tuo menee yli vaikka mistä kun vaan haluaa… Otettiin myös muutama hidastettu liikkeestä maahanmeno silleen muistinvirkistykseks. Sit pieni breikki ja eikun vetämään liikkeitä.

Aloitettiin paikallamakuulla. Hienosti se minuutin siinä makas, mä tosin kaks kertaa kehuin siinä kesken paikkiksen, mutta ei mun mielestä nyt ollut oleellista tehdä täysin koemaisesti. Hienosti nousi ylöskin käskystä. Ainut vika oli ehkä se, että mun ei ehkä olisi kannattanut palkata paikkiksesta lelulla. 😀 Mut olin nii onnellinen että se makas kiltisti nii tuli sit lähdettyä hullutteluun. 😀

Seuraamispätkä perään meni yllättävän hyvin. Aattelin että se heti 5 askeleen jälkeen tiputtais kontaktin, mutta ihan hyvinhän se tuli mukana. Ainoo mikä tökkäs oli toi peiliä ja seinää vasten pysähtyminen. Se on seikka jota täytyy harjoitella lisää, mutta aika pieni ongelma siihen nähen jos muuten seuruu alkaa toimia. Vasemmalle kääntyminenkin toimi yllättävän hyvin. Täykkärit meni hyvin nii et Tinttu kiertää takaa, en ees antanu niihin mitää lisäapuja. 🙂

Liikkeestä maahan oli hieno! Tosi kiva kun se onnistui! Tinttuzi tosin ennakoi istumaannousun, jonka vuoksi käskin sen uusiks maahan ja uusiks istuun. Eli tohon pitää huomata kiinnittää huomioo.

Luoksetulokin toimi kivasti. Hienosti se tulee eteen istumaan ilman apuja. 😀 Edestä sivulle siirtyminen vaan ei kauhean hyvin toiminut. Huomasin ettei Mindyllä muka ole käryä mitä tarkoittaa “sivu”, kun taas “Mindy, sivu” toimii hyvin. Noista ylimääräsistä pirueteista välissä pitäis päästä eroon kans. 😀

Kapula… Voi kapula. Mut nyt se sentää otti sen! Ja tiputti sillee että sain sen kiinni. Eikä ekalla kolmella toistolla ollut lähdössä karkuun sen kanssa. Käytössä tosin oli toi ihan pieni Ifan sorvattu kapula. No, tää nyt oli tiedos et tää on hankala, joten tätä hiotaan myöhemmin lisää.

Kaukot oli kivat, meni maahan hyvin, nousi istumaan hienosti oikealla tekniikalla ja meni maahan heti käskystä. Heitti tosin lonkalle, joka ei oo tolla käskyllä sallittua, mutta en sitten tullut puuttuneeksi siihen kun teki muuten niin kivasti. Ja hyvin se siitäkin vielä sivulle nousi, vaikka ajattelin että siinä voisi olla hankaluuksia.

Lopuksi vielä hyppy. Mun pitäis muistaa siinäkin kutsua Mindy eteen (“tule”) eikä sivulle, koska eteen se istumaan jäi. 😀 Ja taas hioa paremmaksi se edestä sivulle siirtymä. Mut siis kaiken kaikkiaan oon ihan super tyytyväinen treeniin ja koiraan! Sehän osas taas vaikka ja mitä. 😀 Nyt hioo noita pikkujuttuja ja harjoittelee palkattomuutta (ja kapulaa…) niin avot. 🙂

Advertisements

Tintu tokotreeneissä

22429430_10203785845082081_191326052_o

Krhm. 😀 Mua tuskastuttaa BH-kaavion seuruu, joten yks ilta ku piti ruveta nukkuun jäin miettiin että no mitäs ne TOKO:n alokasluokan liikkeet nyt sitten onkaan, että oliskos meillä saumaa Tintun kanssa miettiä tokouraa. Kattelin sitten ALO-luokan liikkeitä ja kun eilen oli taas kimppatreenit Elinan ja Aidan kanssa niin päätin vähän kokeilla niitä liikkeitä.

Aloitettiin kauko-ohjausharjoituksilla. Tinttu menee tosi hienosti istumasta maahan oikeen pudottautuen, ja osaa kyllä nousta sieltä hienosti oikealla tekniikalla myös istumaan. Oikeaoppinen istumaannousu vaan ei ihan onnistu jos olen kovin kaukana koiran edessä. Siis, tässä kohtaa metrikin on liikaa. Kokeilin vähän erilaisia käsiohjausliikkeitä apuna, mutta täytyy kyllä vahvistella sitä käsimerkitöntäkin istumaannousua ja kattoa millon sais vähän matkaa lisää. Mutta kokonaisuutena ei mitenkään mahdottoman oloinen tehtävä.

Seuraavaks kokeiltiin vähän liikkeestä maahanmenoa. Siinä oli Tintulla selkeesti sellanen että sillä oli haju että mitä se maahanmenokäsky tarkoittaa, mutta oli epävarma että pitikö näin tehdä kun mä kuitenkin jatkoin kävelyä. Autoin sitten vähän käsimerkillä ja koitin siitä päästä kättä häivyttämään. Uskon että tosi pienellä treenillä tämäkin saataisiin oikein mallikkaaseen kuntoon.  🙂

Sitten vähän seuraamista… voi krooh ja pyyh että on retardi liike. 😀 Ei kyllä kovin pitkää pätkää pystytä sitä vielä tekemään. Vire laskee ku lehmän häntä ja vilkuilu alkaa ja lähtee haahuilee ja ei pysähdy mukana. Tän eteen täytyy työskennellä. Toisaalta marraskuussa Jonna Rusin pitäis tulla taas kouluttaan Naantalin koirakouluun ja aattelin sinne mennä Tinttutonttusen kanssa kattoon seuraamista ja noutoa. Josko Jonnalla olis hyviä ideoita seuruun parantamiseksi. Oon myös alkanut päätyä siihen, että ehkä täykkärit tullaan tekeen niin, että kun mä käännyn niin Tinttu kiertää mun selän takaa. Se tuntuis Tintulle sopivammalta, kun ei se nyt mikään malinois ole ja kääntyy huonommin kuin Ifakin. Niin että jos vähän haahuilee niin se jättää enemmän pelivaraa. Sivulla mukana kääntyessä täytyy olla täysillä mukana. Ei sillä ettenkö meinaisi että seuruu saadaan joskus paremmaksi, mutta jotenki tuntuu etten viitti hinkata pelkkää sivulla kääntymistä for kickz and lolz koska se on musta näyttävämpää. Mennään sillä mikä koiralta helpommin onnistuu.

Luoksetulon kokeilin kans. Jätin istumaan, menin jonkunnäkösen matkan päähän ja huusin tule. Ja siihen se tuli eteen nätisti istumaan! Tosi hieno luoksetulo. Ihan inauksen keskemmällä se olis saanu istua edessä, mutta oli suora eikä nyt yhtään niin pahasti sivussa että olin kyllä tosi tyytyväinen. Kyllä siitä tokoluoksarin saa, jos ei ole jo.

Hyppyä ei ollut mukana, joten sitä täytyy käydä erikseen harjoittelemassa. Ehkä jos sitä tänään tai sunnuntaina aktivoituis käymään kentällä kokeilemassa miten hyppyluoksetulo sujuu. Olis kiinnostava nähdä.

Sit on se saakelin kapulan pito. Voi ristuksen rusinat ja rasahdus ja asdsaasdasd. Jos ikinä lähtee kokeesee ni saa lähtee siit olettamuksesta että ok, kapulan pito on sitten nolla ja muissa täytyy loistaa. 😀 Yritetään yritetään mutta voi ristus kun se on hankala opettaa tolle. En taaskaan käsitä miten oon voinu onnistuu opettaan noudon harjakoiralle mutta en böösmille. Mystisiä ovat asiat.

Lopuksi otettiin myös paikallamakuita. Ensin otettiin sellanen vähän PK:ta simuloiva häiriöpaikkis, kun pyysin Elinaa tekemään Aidan kanssa luoksetuloja meijän ohi. Otettiin sekä niin, että Aida lähti Mindyn selän takaa kuin että lähti niin että lähdön Mindy näkee. Tinttu ei välittänyt tuon taivaallista, siinä se makas. Ah. ❤ Lopuksi sitten otettiin yhteispaikkis koirat vierekkäin. Palkkasin ensin 30sek jälkeen, sitten 1min 5sek ja lopuksi vielä ihan 5sek jälkeen. Olipa siistiä, siinä se oli ALO:n paikkiksen verran kaikessa rauhassa! ❤ ❤ Oon niin onnellinen kaikista paikkisonnistumisista kun Ifan kanssa ne on ollut niin katastrofaalisen vaikeita. 😀 Vaikka onhan Tinttu tollanen lunkki eläin, nytkin treeneissä aina kun sen ottaa hihnaan jos jää itse arpomaan hetkeksi jotain ja pitää “taukoa”, niin Tinttu lyö maate ja makoilee siinä kaikes rauhas kyljellää / selällää / milloin mitenki. 😀 Ja sit taas ku kaivetaa lelut ja namit esii ni se on ihan et JEEE MITÄ TEHÄÄN.

Sovittiin sitten Elinan kanssa että mennään kattomaan jotain tokokoetta, että näkis vähän niitä realiteetteja miten tää koko paletti toimii kokeessa. Oon ihan innoissani että jes, siistiä käydä kattomassa tokokokeita taas kun mun FPUKO-TOKO-historiasta on niin kauan mutta oli se niin nautinnollistakin aina. 😀 Ihan mysteeri nyt et miten voi toimia tollanen et ei kysytä oletko valmis, liike vaan alkaa. Se liikkurointi on muuten yks mitä Tintun kans varmaan pitäis sit kans harjotella. Ja pidemmät suoritukset putkeen palkatta. Mut katotaan, joskopa päästäis joskus kokeisiin asti!

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Mindyn rally-toko

Viime tiistaina treenattiin rallya keskenään kolmen hengen porukalla. Telineet puuttui mutta laitettiin kyltit maahan ja ihan hyvin pärjättiin sillä. Aloitettiin kerrankin sopivalla AVO-tason radalla, jota vedettiin kaksi rundia ja lopuksi vielä modifioitiin rata VOI-radaksi ja vedettiin kertaalleen läpi. Mä juoksin kameramiehenä videoimassa kaikkien radat joten minkään tasoinen Mindyn lämppäily jäi vähän väliin ja siitä johtuen oltiin aika kierroksilla paikotellen. Kakkosrata meni parhaiten, mutta vielä on vähän tekemistä. Tässä taas tylsästi videoina AVO-radat kun en jaksa kirjoittaa treenistä oikein mitään.

Round 1

Round 2

Omatoimitreenit

Lauantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa rallya kurssikaverin kanssa. Paljon oli pysäyttäviä kylttejä meijän radalla kun olin sellaisia toivonut ja meidän heikkoudeksi ilmoittanut. Ja heikkoushan ne olikin. Valuu valuu valuu yli valuu… Riittää vielä paaaaljon hommia tän kanssa. 😀 Kurssikaveri teki myös huomion siitä, mihin mun pitäis kiinnittää paljon enemmän huomiota, eli että mä palkkaan koiraa tosi usein myös sellaisista “sinne päin” olevista suorituksista, enkä ainoastaan niistä hyvistä kun se tekee oikein. Tähän mun täytyy kiinnittää huomiota tulevaisuudessa ihan kunnolla.

Vasemmalle kääntymisissä seuraamisessa voisin selkeästi ruveta vaatimaan siltä enemmän, koska se esim. kisoissa osoitti kyllä hyvin osaavansa kääntyä mukana. Istu-seis-kierrä koira oli treeneissäkin vähän vaikea, mutta ainakin se hyvin nousi kun oikealla kädellä nostin seisomaan. Seisomasta maahanmenoissa joutuikin sitten auttaa vähän enemmän että menee oikein ja ettei mene lonkalleen. Se täytyy pitää tiukkana, että “maa(han)” on kunnolla maahan ja “käy siihen” on asentovapaa, saa olla lonkallakin. Mut erityisesti siihen kylteille pysähtymiseen pitäis nyt panostaa. Oikea puoli oli treeneissä Mindylle kamalan vaikea, meni ihan läskiks sillä puolella tehtävät tehtävät kun Mindy oli että herpderp ja hurr ja durr ja älälälälälälälä että hän ei tee mitään enää kunnolla. 😀 Ainiin ja. 😀 😀 😀 Paras kohta oli kun yhdessä eteentulossa Mindy venkslasi sopivaa paikkaa istua ja istui sitten kylttitelineen päälle. 😀 😀 Eikä edes ponnahtanut ylös sen tuntiessaan, vaan siinä se istui kunnes mä käskin sen liikkua kun pelkäsin että kylttiteline taittuu rikki. 😀 😀 Kunnon retardi!

Sunnuntaiaamuun herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ajattelin että nyt on tilaisuus koittanut lähteä aamutuimaan TKK:n kentälle harjoittelemaan meidän tokokurssin kotiläksyjä. Sain kuin sainkin Teron meille apuohjaajaksi hyppyharjoitukseen ja paikallaolo-hiipimistreeniä oli tarkoitus koittaa uuden lelun kanssa. Hyppytreenit… oivoi. 😀 Mindy oli vähän kujalla. Sille on tosi vaikea konsepti lähteä ilman mitään vihjettä sinne toisen ihmisen luo. Oli se nyt sit kumpaan suuntaan vaan. Ja itse asias tällä kertaa erityisen vaikeaa oli tulla Teron luota takas mun luo. Jossain kohtaa päätin sitten että nyt vaan odotetaan että se käynnistää aivonsa ja alkaa ajattelemaan itse eikä kokoajan helpoteta tätä hommaa sille. Siellä se Mindy istu Teron edessä, makas Teron edessä, seiso Teron edessä, uudelleen istui Teron edessä, kunnes se lopulta luovutti namien kerjäämisen sieltä ja tuli mun luokse hypäten esteen matkalla. Jee! Muutama sellainen tosi hyvä pallottelupätkä saatiin aina väleissä, ja sitten välissä meni taas huonommin. Mutta kyllä sillä ilmeisesti joku lamppu syttyi päässä treenin suhteen mikä oli hienoa.

Hyppytreenien jälkeen pidettiin vähän taukoa ja sitten kokeilin sitä “vihjeestä maahan – hiivi pois – palkkasana – palkka” -hommaa. Ensin muutama ihan normitoisto ja sitten pari pois hiipimistä namin kanssa. Olisko se kerran varastanut ja noussut liian aikaisin, mutta sitten vaan paluu lähtöpaikkaan ja uusi yritys ja onnistuttiin. Vauhdikas se on hakemaan vapautusnameja. 😀

Namien jälkeen sama kokeilu mutta lelulla. Ja vitsit, nyt se toimi! Nyt oli niin hyvä lelu, että se kelpasi palkaksi vapautuksesta. Ei se nyt ihan tykkinä leluun tullut kiinni, mutta aika hyvin kuitenkin ja selkesti nautti lelustaan sen saatuaan. 😀 Paineli pitkin kenttää sitä vinguttaen.

Hyvin saatiin kotiläksyjä kerrattua. Näitä jälkimmäisiä treenejä täytyy jatkaa kotona vielä kun niitä pystyy yksinäänkin tekemään. Kentällä otettiin sen treenin päätteeksi vielä yksi sarjatulipalkkaus ja lopetettiin sitten siihen kivaan meininkiin. Tai sitä ennen otin yhden perusasennon ja yhden askeleen seuruun tällä pk-perinteisellä palkka kainalossa -mallilla. Seuruukuva antaa virheellisesti ymmärtää että Mindy muka osais seurata. 😀 😀

20170514_10050720170514_100511

Ajattelin, että täytyy koota tästä tokokurssista sellainen pieni lista varmaan omalle sivulleen, jotta voi helposti jatkossa palata siihen mistä milläkin kerralla on ollut puhe, mitä treenata ja miten edetä, joten sellainen sivu varmaan ilmestyy “Mindyn tulokset” -sivun alle.

Torstaijälki

Emmi innostui peltojäljestä sunnuntaina niin, että sovittiin että ruvetaan torstaisin tekemään aika jälkeä yhdessä, joten eilen kokoonnuttiin sitten tänne kämpille tekemään jäljet tuohon suoraan talon takana olevalle multapellolle. Emmi teki Yodalle sen omia alkeisharjoituksia ja Mindy sai yhden sellaisen n. 120 askeleen suoran. Mulla on hirveitä ongelmia muistaa laittaa nami kengän kärkeen. 😀 Nytkin aloitin kantapäästä kunnes Emmi kysyi, että enkö laitakaan kengän kärkeen ja olin ihan että en, eiku häh, perkele, joo, laitan!! Ja taas vaihtui tyyli lennosta. 😀 Miten se voikin tulla niin selkärangasta näin vähällä kokemuksella… No, kuitenkin. Pelto oli ihan muhkurainen, kunnon urat meni niin jopahan oli taas tasapainoilua koittaa pysyä pystyssä siellä. Mä en myöskään jaksanut nyt ihan niin hyvin tampata askeleita kuin mitä jälkipäivässä tein. En tiedä olisiko pitänyt. Aika hyvin ne askeleet kuitenkin tuostakin jo näkyivät.

Jälki sai vanhentua sellaisen 40min ennen kuin ulkona alkoi näyttää siltä että seuraavaksi jälki peittyy lumihankeen jos ei mennä sitä nyt ajamaan joten eikun ulos. En oikein tiedä mitä mieltä olla siitä, miten se meni. Nyt huomasin jo hyvin alussa pysytellä tarpeeksi lähellä koiraa, ettei se pääse kauheasti kieppuilemaan tai ainakaan palailemaan takaisinpäin. Jokseenkin hortoilua se kyllä oli, vähän väliä käytiin sivussa eikä todellakaan ottanut jokaista askelta tarkasti. Täytyy ehkä ensi kerraksi palata siihen kuriin, että joka-ikinen-askel-otetaan,-piste. Sivuhortoiluihin koitin tällä kertaa topakammin puuttua, mutta en ole ihan vakuuttunut että palaute meni aina perille. Kyllä se muutaman kerran pikkupalautteen jälkeen palasi jäljelle ja koitin siitä sitten kehua. Parannettavaa olisi kuitenkin. Toisaalta en tiedä oliko tämä nyt vaikeampi alusta sille vai näkikö se namit liikaa silmillään. Ei kai saane vielä masentua tässä kohtaa vaan jatkaa vain harjoittelua. 😀 Kyllä se oppii. Ja jatketaan esinetreenejä kotona.

Omaan pihaan jäljen teko on kyllä worst idea ever siinä mielessä, että koirat kun päästää pihalle niin ei ne muista edes tarpeillaan käydä kun stormaavat vaan imuroimaan niitä jäljelle jääneitä nameja korvat suljettuina t. yöpaidassa ympäri pihaa koiran (Ifan) perässä klo 11 illalla juossut vittuuntunut koiranomistaja. 😀