Archives

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Keskiviikon omatoimitreenit

Keskiviikkona oli vuorossa jälleen omatoimitreenit Liedossa. Mä en ollut kauhean orientoitunut meijän treeneihin, kun on vähän muut asiat mielessä ( kuten muutto ❤ ).

talo

Eikä meijän kisatkaan kauheen suuria ongelmakohtia paljastaneet. Liksun koreoo tarttis suunnitella paremmaks ja Ifan kanssa pitäis päättää haluaako jatkaa ALO-koreon työstöä vai alkaa työstään AVO-koreoo. Luulen, että Ifan kanssa jatketaan kyllä AVO:on. On niin pitkään tehty nyt tätä täysin samaa koreoo, että alkais olla hyvä saada jotain uusia tuulia puhaltamaan. AVO-koreoon on musiikki valmiiks pidennettynä, samalla musiikilla kun siis jatketaan kuitenkin. Alkuliike meijän vaan täytyy keksiä uusi. Ja koreon alkupuolelle yksi pätkä muutenkin. Keskellä koreota, sinne minne olen pidennetyn pätkän lykännyt, on suunnitelmat jo valmiina ja pientä hiomista vaille kunnossa. 🙂 Täytyy suunnitella.

Liksun koreo… Joo ei mitään käryä. Multa loppuu ihan totaalisesti mielikuvitus kun koitan miettiä sisältöä Liksun koreoon, kun ei Liksu osaa kauheasti mitään ja uuden opettaminen on toisinaan hieman työlästä. Varmaa on se, että jos Liksu saa joskus KUMA:n, se tulee jatkamaan ALO:ssa kisaamista niin pitkään kuin mahdollista. Liksu-mummo kun on tollanen höntsäilykoira. 🙂 Mulla on sille ideoita pidemmällekin vietyyn koreoon, mutta ne on tosi vaiheessa osaamisen kannalta ja sopisivat tasoltaan paremmin AVO:on. Joten ALO-koreoon pitäisi vielä keksiä uutta sisältöä. Ideoita otetaan vastaan. 😀 Täytynee taas ajan kanssa istua koneelle katsomaan koiratanssivideoita ja hakemaan inspiraatiota. Liksusta on kyllä kuoriutunut ihan uusi puoli tän koiratanssiharrastuksen myötä. Se tykkää niin hirveesti kans treenata juttuja ja on ihan täpinöissään treeneissä eikä malttaisi odottaa omaa vuoroaan. 🙂 Liksu on niin hauska, että melkein pitäiski mennä sen kanssa Curtisin koulutukseen eikä Ifan. 😉

Ilmoittauduin Ifan kanssa siis huhtikuussa järjestettävään Richard Curtisin koiratanssikoulutukseen. Nyt odotellaan ilmoajan loppumista että saadaan tieto päästiinkö mukaan. Nyt tulee vähän sellanen olo, että hitsi, kumman koiran kanssa mä oikeastaan haluaisin mennä sinne. Likitan kanssa on niin helppo käydä kaikkialla, kun se ottaa niin rennosti eikä piippaa samallailla levottomana kuin Ifa. Ja Likitan kanssa ehkä tarvitsisin enemmän apuja. Ifan kanssa taas on toisaalta kivempi mennä, koska tykkään päästä näyttämään Ifan osaamistasoa. Se on kuitenkin harjakoiraksi aika pätevä, vaikka itse sanonkin. 😉 Kiitos tokotaustansa. Ifan kanssa on myös kivempi treenata, kun se on niin nopea oppimaan. Ja Ifalla on hallinta vähän parempi kuin Likitalla. 😀

No enivei. Keskiviikon treeneissä Ifa treenasi sivuaskeleita, hidasta fronttia ja jalkojen välissä peruuttamista, kaikkia jonkinnäköisillä käsienliikehäiriöillä maustettuna. Hidas frontti ja välissä peruuttaminen sujuvat ihan ok, sivuaskeleissa on edelleen tekemistä. Ajattelin, että voisin tehostaa niiden treenaamista myös sillä, että opettaisin sivuaskeleet mun edessä kädellä / tikulla avustettuna. Se voisi selkeyttää ja auttaa Ifaa ymmärtämään mitä sivullakin halutaan. Myös flip-pyörähdys on vielä työn alla, mutta se alkaa jo hahmottua paremmin kuin aiemmin. Oon jo melkein saanut Ifan tarjoamaan sitä. 🙂

Liksu harjoitteli keskiviikkona jalkojen välissä kävelyä sekä oikeinpäin että väärinpäin ja käsieleillä myös höystettynä. Ajattelin että Liksu häiriintyisi käsistä, mutta eipä se siltä vaikuttanut. 🙂 Ehkä uskalletaan seuraavan kerran ottaa myös ne käsieleet mukaan kehään. Liksu harjoitteli myös mun ympäri kiertämistä, se kun on jotenkin ottanut takapakkia eikä mene kovin sulavasti. Ehkä käytän sille väärää käskyä. Ärsyttää kun en muista minkä käskyn oon valinnut kummallekin suunnalle. >_>

Tänään pitäis päättää kokoonpano ja luokat jos mielii ilmoittautua 2.4. Ylöjärven kisoihin. Ilmoitanko Ifan ALO:on vai AVO:on? Ilmoitanko Liksun vai enkö ilmoita? Valintojen maailma… Liksu ei saa kisata liian usein ettei siltä vahingossa tapeta kauan kadoksissa ollutta intoa, mutta eipä se toisaalta viimekskään näyttänyt häiriintyneen kehässä käynnistä, hädin tuskin tajusi että tapahtui jotain epätavanomaista. Jos Ifa sitten lähtis HTM AVO ja Liksu FS ALO…? Äääääää…


Ainiin ja torstaina käytin Liksun koirahierojalla. On jotenkin ollut sellainen olo ihan kuin Liksu pyörisi tavallista vähemmän, ja ajattelin tarkistuttaa ettei siltä mitään jumeja löydy. Liksu kun ei ole koskaan ennen ollut missään fyssarilla tai hierojalla tai muullakaan.

Alku oli t-o-d-e-l-l-a kankea, kun Liksu ei todellakaan ois halunnut maata kyljellään siellä. Koko koira tärisi kuin viimeistä päivää ja koitti aina tilaisuuden tullen nousta ylös. Eihän siitä sitten mitään meinannut tulla, joten kysyin että ei heillä ois myynnissä mitään pientä namipussia kun en itte tajunnut moista mukaan ottaa. No löytyihän hyllystä pussillinen jotain pehmeitä strutsinameja(?!?) ja johan rupes lyyti kirjottaan. 😀 Hieroja arveli, että ei Liksu noin jännittyneenä söisi mitään, jolloin purskahdin nauruun et se päivä ku tulee vastaan et Liksu ei syö nii mä kiidätän sen lääkäriin koska sit se on TOSI kipee! 😀 Ja niin vaan katse kirkastu Liksulla ku namipussi tuotiin esiin ja uppos kyllä ihan sormia myöten namit siinä kyljellään maaten. Ja loppu se takajalkojenkin jännitystärinä samalla. Loppupuoli saatiin sitten kohtuusujuvasti menemään namien voimalla. Ja hieronnan jälkeen Liksu oli taas ihan kaveria ja meni kerjäämään rapsutuksia hierojalta. 🙂

Hierojan mukaan mitään jumeja ei löytynyt, mitään kohtaa Liksu ei aristanut ja selkäkin joustaa hienosti joka kohdasta eikä tule mitään kipu-/jännitystärinöitä mihinkään kohtaan koskettaessa. Joten tämän käsittelyn perusteella Liksulla kaikki ok, joka on aivan loistava uutinen kohta 10v mummokoiralle. 🙂 Ainut mitä oli niin hieroja suositteli nivelvalmisteen syötön aloittamista. En vaan oikein tiiä että mistä mitä häh, mitä tuo vois tarvita, mihin kiinnittää huomiota, mikä on hyvää, mikä huonoa, mitä häh. Että jos on mielipiteitä tai jopa faktoja asiaan niin otetaan ilolla vastaan!

Loppuun vielä piristykseksi hierontapaikan lähellä olleen liikkeen ovessa ollut tarra. 😉

kyltti