Archives

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Ifan palkattomuustreenit

syksyryhma

Oulusta kotiin matkatessa en keksinyt mitään muuta jatkoa meidän koiratanssi-, tai itseasiassa koko koiraharrastusuralle, kuin maksimaalinen lisäys palkattomuustreeneihin. Jotenkin ärsytti niin suunnattomasti se, että kehässä ollaan ihan öömöömöö ja välittömästi kehän ulkopuolella kun saa lihapullan taas käteen niin pystytään kyllä tekemään kaikki. Pitäishän sen nyt ymmärtää että saahan se palkkaa sen koreon jälkeenkin, niin ei voi jumantsuide olla että 8v koiralla pitää edellee olla se saakelin pulla kädessä että se tekkee yhtää mittää. Emmäkää voi kieltäytyy töissä hommista jossei esimies jatkuvasti liehuttele setelitukkoo mu noka ees nii et tuuli käy, ni ei se kyllä vetele sit mun koiraltakaa. Ja kun me on tehty jo pitkään ja Ifa osaa paljon ja nyt on SM:issä käyty eli kaikki tavotteet saavutettu, niin päätin että nyt mennään hard way or no way.

Eli.

Päätin, että jatkossa namipalkkaa ei tipu yhden tempun tekemisestä, eikä kahden, viiden, eikä edes kymmenen tempun tekemisestä. Ainoastaan jos vetää koreon verran, ja itse asiassa vähän ylikin, saa namia. Joskus yltäkylläisemmin, joskus vähän vähemmän. Ja kaikesta sitä vähemmästä määrästä saa pelkkää sosiaalista palkkaa eli kehuja ja innostusta ja silityksiä. Vaikka Ifa ei niistä silityksistä välitä. Mutta uskon, että se viestii sille sitä, että oon tyytyväinen, se aistii siitä kosketuksesta olenko sitä oikeasti vai en, joten aion jatkaa sitä silti. Meillä ei ole mitään menetettävää. Jos se menee tästä treenistä rikki, sit se menee. Sit ei vaan enää harrasteta. Sit keskitytään opettaan Mindylle BH:n juttuja ja muita vastaavia. Mutta että katotaan kuinka käy.

ifa1

Tähän mennessä oon muistaakseni ottanut muutaman temppupätkän treenejä sisällä 2 ja ulkona samoin 2, sekä kummassakin yhden täyden koreon mittasen vedon josta on saanut myös namipalkkaa. Sisäkoreotreenissä soitin samalla kännykästä tuota Lavatanssit-biisiä. Lyhyen treenin, muutama liike, otin myös eilen kun käytiin ekaa kertaa koirien kanssa Parmaharjun hyppytornin juuressa lenkillä, niin lenkiltä palatessa ennen autoon menoa. Jotain luokkaa perusasento, ali, frontti, kehut, sivu, sivuaskeleita, seuraa, ali, kehut, autoon.

Tänään kun olin Mindyn kanssa treenannut jo kaksi kertaa, otin lopuksi Ifan ulos ja päätin vetää taas koreotreenin. Alkuun muutama pienempi pätkä joista pelkät kehupalkat. Ja sitten koko koreo vetoon. Muutaman kerran kesken koreon annoin suuremmat sosiaaliset palkat joko lennosta tai sitten keskeyttäen treenin hetkeksi siihen ja palkan jälkeen jatkaen jostain. Loppukoreosta myös sovelsin vähän omiani, jotta kokonaisuudesta tuli varsinaista koreota pidempi. Koitin myös harjoitella koiran odottamista onnistuen siinä hieman vaihtelevalla menestyksellä. 😀

Ja musta tuntuu että tää saattaa toimiakin.

Ainakin musta tuntui että Ifa teki kohtalaisen hyvin hommia. Joo, keskipaikkeilla sivuaskeleet ei todellakaan ollut sitä mitä pitäis, mutta se sentään tuli mukana, ja joo, jouduin sitä auttamaan sekä jalkojen välissä väärtepäin että toisella sivulla väärtepäin, mutta muissa kohdin pelitti tosi hyvin. Niin hyvin, että enskerralla taidetaan ottaa koko koreo ilman palkkaa. Siinä väleissä tarttis ehkä yksittäisinä petrailla noita muutamaa positiota, jotka nyt hapuilivat. Saa nähä mitä tästä tulee ja mitä seuraavaksi tehdään, jatketaanko lajin parissa vai ei ja jos jatketaan, millä koreolla. Nythän oltiin saatu palautetta, että positioita ei riittävästi ja ne ovat epätarkkoja. Uusia positioita pitäisi siis opettaa joo, mutta en ole vielä keksinyt / päättänyt miten opetan niitä ilman namia. Saapa nähdä onko sellainen edes mahdollista.

Tässä vielä video illan koreotreenistä (kunhan ensin latautuu loppuun asti):


No mitäs sitten se Mintti?

Mintin kanssa otettiin edistysaskelia sivulletulon opetuksessa TOKO ALO-verkkokurssin avulla kun tajusin jättää namit pois ohjaavasta kädestä. Namit kädessä Tintun silmät vetää vaa hedelmäpeliä nakkien kuvilla, on siis niin intona että aivotoiminta sumentuu. 😀 Eli kun jätti namin pois kädestä, alkoi aivotoimintakin rekisteröidä että mitäs siinä liikkeessä tehdään ja nyt oon saanu käsiapua häivytettyä jo tosi hyvin! Maahanmeno alkaa myös sujua ilman käsimerkkiä, joskaan ei vielä jokaisessa suunnassa muhun nähden eikä aina ihan ekalla käskyllä tai niin nopeasti kuin haluaisin. 😀 Mutta alkaa kuitenkin siis jo ymmärtää senkin! Ja mun pitäis kiinnittää huomiota käskyn valintaan. Että sanonko maahan, maa, vai mma. Kuin idiootti voi olla ku käyttää kaikkii kolmee sekasi ja ihmettelee kun koira ei tee. 😀 😀 PS. Kriteerinhallinta lonkka-asennon suhteen muistettava maahanmenotreeneissä.

Istumista ja odottamista harjoiteltiin myös tänään. Siinä totesin saman jutun kuin sivulletulossa, jätä namit pois käsistä niin se pääsääntöisesti sujuu. Saatiin hyviä toistoja niin että pääsin hyvän matkaa pois koiran luota ja takaisin palkkaamaan kauniisti odottamisesta. Muutaman kerran lyhyemmillä matkoilla lipesi sieltä, mutta kun aina palautettiin samaan paikkaan istumaan niin tosi hyviä toistoja saatiin sen jälkeen. Yhden luoksetulon otin siitä kaiken keskeltä niin, että juuri ennen kuin Mindy pääsi luokse, heitin palkan sen taakse. Sitten vahvistelin parit eteentulot ja kiinnitin huomiota ettei siinäkään saa tulla liian liki, ettei vahvista luoksetulossa törmäämistä. Toihan siis tosiaan törmäs 2vkoa sitten luoksetulossa mua päin niin kovaa, että sääressä on vieläkin mustelma. 😀 😀

Seuraamistreeni ei etene. Se on hankalaa. Namit kädessä on sama juttu, että koira on niin dingdong ettei se tajua mitä se tekee, ilman namia käsiohjaus on melkeimpä sama juttu, mutta jos avut jättää pois, on toi ihan kuutamolla ja hortoilee vaan jonnekin edelle ja kääntyy poikittain kattomaan mua. Ei yhtään hiffaa että tarttis kattoa mua ja pysähdyttäessä istua. Täytyy hioa strategioita. En tiedä auttaisiko, jos sama sivu-käsky ois käytössä seuraamisessakin. BH-koe tuntuu vähän kaukaiselta haaveelta niin kauan kun tämä on näin vaiheessa, mutta hiljaa hyvä tulee, eiköhän se tästä.

tintu1

Ja sit me harjoteltiin kapulaa. Voi terve. Ei tääkään liian helppoo oo. Mietin tänään, pitäiskö mun lähteä jatkaan sen opettamista kapulan pitämisen kautta vai leuka kämmenelle ja sheippaamisen kautta, ja käyttäiskö lelua, sorvattua kapulaa vai metskua?!? Liikaa vaihtoehtoja!! Päätin sitten kokeilla ensin totuttaa Mindyä siihen, että pidän käsiä sen poskilla ja kuonon yllä ja alla. Ok, Mindy oli vähän että err wOt, mutta sopeutui siihen kuitenkin. Sitten koitin tarjota sille tuota sorvattua kapulaa. Nojoo, aika nopeasti se rupes sitä suuhun ottamaan, mutta kestoa en saanut millään. Ajattelin, että saisinko kestoa jos irrotan kapulasta kokonaan niin että sen pitäisi pitää sitä itse. No en saanu vaan se pudotti totta kai kapulan joka sitten tippui suoraan sen varpaille ja seuraavaksi se purikin sitten kapulaan kiinni pitäen sitä jalkaa ylhäällä, jonka varpaille kapula oli aiemmin tippunut… Että ei näin. 😀 Koitin sitten myös sheippaamalla, kapula maahan, katso, liiku kohti, koske, pure, mutta tää puremisosuus osoittautui vaikeaksi, niin kovin vaikeaksi. Maahanmenoa kyllä tarjosi mielellään tilalle. 😀

Lopuksi sitten vähän niin kuin luovutin ja kokeilin vielä teipatun metskun kanssa sitä, milleen on tähänkin asti kapulan kanssa harjoiteltu. Ja tadah, heti sain nanosekunnin pidemmän kapulan pidon?! Siitä superpalkka ja harjoitukset seis. Että kysymys kuuluu, miksi yritin vaihtaa opetustapaa… Toki sitä leuka kädelle -juttua voisi kyllä lähteä opettamaan, luulen että se yhdistettynä tähän mitä on nyt tehty niin voisi kyllä toimia. Lisätään se painavampi sorvattu kuvioihin sitten joskus kun homma toimii metskun kanssa. Eipähän tule mälväysongelmia heti alkuun sitten.

tintu2

Double the fun

😀 Jaa että hajotti että Ifa alotti juoksut? No arvakkaa paljoko hajotti siin kohtaa, kun totesin että Liksu alotti kans! Ifa täyttää tänä vuonna 8v, eikä noilla ole koskaan ollu juoksut samaan aikaan. No nytpä on. Aika kehittävää, kun oli kuitenkin treenejä sovittuna sillee melkee joka sunnuntaille ja joka keskiviikolle. Ei siinä sitten mitään, niitä vaan kauppaamaan eteenpäin ja jättämään loppuja väliin. Nyt pitäis viimeistään tiistaina 26.1. ilmottaa että mennäänkö noihin 30.1. kisoihin. Mä niin rukoilen että noi Ifan juoksut loppuis siihen mennes, mut pelkään pahaa. 😦 Laitoin sitten puolivälinpitämättömästi ilmon vetämään niihin seuraavan viikonlopun Ylöjärven kisoihin. Kuulemma jonossa sijalla 3 vai 4 nyt HTM:ään. We’ll see what happens. Liksun kisasuunnitelmat siirtyy nyt sit myöhemmälle keväälle. Sinänsä ihan hyvä. Meillä on ehkä vielä vähän hiottavaa.

Tänään tulin töistä kotiin ja rupesin lukemaan Facebookin tokoyhteisöstä keskustelua pienten seurakoirien kanssa kisaamisesta. Jäin katsomaan kulmat kurtussa yhtä kommenttia ja siinä olevaa videota, ja samantien lävähti alle kommentti jossa kaverini tägännyt minut ja kirjoittanut että koskas uusiks kisakentille. Vitsi joku jakanu meijän heinäkuisen (2012) koevideon siitä, kun saatiin eka ALO1 tokosta! 😀 Olin ihan että w000t ai joku muka tietää sen videon. 😀 😀

fb

Tuosta seurasi sitten se, että mua alkoi ehkä ihan vähän hotsittaa kokeilla joskus tokokisoja uusiks uusilla säännöillä… Se edellyttäis sitä, että kisataan jossain kivassa paikassa, mutta sitäkin enemmän se edellyttäis sitä, että mä lähtisin kehään oikealla asenteella. Eli ei stressaten, vaan silleen “lol mennään tekeen vähän hassuja temppuja ja kokeilemaan, np”. Ehkä me joku päivä… Lukaisin sitten muistinvirkistykseksi ALO:n liikkeiden suoritusohjeet läpi ja totesin että joo, eihän noissa nyt kauheesti vaikeuksia ole. Että kapulanpitoa ja kaukoja vois vähän kattoa, muuhan nyt pitäis olla hanskassa. Ja tietty paikkiksen vuorotellen käskytystä pitäis harjoitella. Se on vähän vaikeampi pala yksinään, mut katotaan jos joskus pääsis jonkun kanssa treenaamaan.

Tuosta inspiroituneena ajattelin sit tietty treenata vähän Ifan kanssa. Mut koska toko ei oo millään tavalla prioriteetti nykyään, niin tottakai harjoituksiin sisältyi myös koiratanssia. Mun piti yks ilta taas nukkua, niin makasin sängyssä miettimässä miten tuunata suunnittelemastani HTM AVO-koreosta sellainen, että Ifa selviäis siitä samantien tai mahdollisimman vähällä treenillä. No sellasenhan mä sitten suunnittelin ja sen muutamia ongelmakohtia sitten treenasimmekin. 😀

Treenin aiheina olivat:

  • flip oikealta sivulta eteen fronttiin
  • hidas frontti ja siitä väliin siirtyminen
  • välissä peruutus
  • väliin peruutus
  • kapulan pito
  • i-m kaukot metrin päästä

Flip… Joo ei sit nii mitenkää. 😀 Hymähtelin silmiä pyöräytellen että joopajoo, namilla tehdään tekniikkaa kun koira ei ole niistä liian kierroksilla… Joo eipä!! Toi kohelo otti kyl sellaset kierrokset siitä että pääsi taas treenaamaan, että oli todella likellä ettei jopa alkanut ääntelehtiä. 😀 Eli ei paljon voitu kauniista rauhallisista flip-siirtymistä puhua, kun koira hyppii ympyrää ku hullu eikä yhtään oo aivot mukana touhussa. Koitin sitten sen vähän mitä pystyin niin puuttua siihen, ettei sentään kääntymisen jälkeen nousisi kahdelle jalalle vaan pysyisi alhaalla. Tämä kun tuntui äärimmäisen hankalalta.

Hidas frontti sujui silleen kohtalaisesti. Siihen oli vähän vaikea saada tuntumaa, koska Ifan frontissa liikkuminen vaihtelee sen mukaan, milloin on mattoa jalkojen alla ja milloin lattiaa… Pitäisi päästä halliin harjoittelemaan, niin ei olisi näitä alustavaihteluja. Tämäkin kuitenkin parani treenin edetessä, varmaan parani sitä mukaa kun ylimääräiset kierroksetkin laskivat. Hitaasta frontista saadaan oikein hyvä liike kyllä vielä. Frontista väliin siirtyminen on ok, jos mulla on oikea käsi tietyssä paikassa. Jos käsi ei ole vyötäröllä, ei siirtymästä meinaa tulla mitään. Pitää siis keskittyä vähän noihin käsiinkin. Ja koittaa harjoitella niitä häiriönä, että tekis mitä pyydetään ihan sama kuinka kädet on.

Välissä peruuttaminen on edelleen vinoa, mutta kehityskelpoista. Ajattelin että rupean ehkä niin radikaaliksi, että palkkaan toisella (vasemmalla) kädellä niin kauan, että alkaa kääntyä toiseen suuntaan väärään suuntaan. Kun nyt Ifa menee kokoajan liian vasemmalle tuijottaessaan oikeaa kättä, jolla pelkästään olen liian pitkään palkannut. Otetaan siis työn alle palkata ihan hulluna vasemmalla kädellä tässä liikkeessä.

Näiden kaikkien jälkeen Ifa oli tuosta väliin peruuttamisesta ensin ihan hukassa. Pieni muistutusapu siihen että mikäs tän homman nimi olikaan, ja lähti taas sujumaan jotenkuten. Vielä on hiomista, mutta eipä tätä ole paljon harjoiteltukaan.

Kapulan pidossa Ifa kuumuu lisää siitä kapulan esiin kaivamisesta. 😀 Lol! Aika huvittavaa. Otin Ifan sivulle, käskin odottaa, siirryin eteen ja ojensin kapulan. Hienosti otti kapulan samantien, pyöritti hetken suussa ja sylki ulos. Just joo. No en paljoa kerennyt elehtimään, kun Ifa säntäsi ottamaan kapulaa uudestaan ja siirtyi sen kanssa sivulle. Siinä sain kyykätä ottamaan kapulan ilman että irroitti, mutta päätin jättää palkkaamatta ja ottaa uusiksi. Uusintayrityksellä irrotti kapulasta ennen käskyä mutta niin, että käsi oli kuitenkin alla jo. Päätin palkata siitä, ettei lakkaa tekemästä koko liikettä, koska se on sen verran hatara ollut vielä (kapulan kädestä otto siis). Otettiin vielä kolmas yritys ja se oli jo huomattavasti sujuvampi. Ei ihan koekelpoinen liike vielä, varmasti ei tekisi mitään näistä paineistuneena, mutta ei nyt tarvitse vielä ollakaan. Myös yksi noutonouto otettiin ja siinä ei mitään moitittavaa, hienosti lähtee käskystä ja palautusasentokin oli aika bueno. 🙂

Kaukot… Nojoo… Hienosti putoaa maahan kun käsken! Mutta sitä maahanmenoa onkin sitten niin vietävän paljon vahvistettu, että ennakoi sitä ihan huolella. Sehän on muutenkin kun sivulla käsken “odota”, niin lähes poikkeuksetta joka toinen kerta Ifa painuu sillä maahan. 😀 Voi facepalm. Saman se muuten teki tuossa noudossakin, meinasi laittaa maate kun pyysin odottamaan että saisin siirryttyä sen eteen. No kuitenkin. Kaukoissa ongelma ilmenee tosiaan siinä, että vaikka hienosti nousee ekasta käskystä istumaan, ei nouse ihan niin ryhdikkääksi, niin ylös kuin voisi, vaan jää aika lysyyn ja ihan muutaman sekuntin sisään vajoaa taas takaisin maahan. Vajoaa, vaikka kuinka olisin edelliset nousut palkannut heti ekasta istumisesta. Treeniä vaan lisää alle. 🙂

Ei me sitten varmaan muuta tällä kerralla. Liksun kanssa pitäisi kans treenata juttuja, mutta kun sen kanssa on niin niinku nolla prosenttia vakavissaan, ettei oikeen jaksa hioa mitään pikkujuttuja kuten viimeisten apujen poisjättöä pyörähdyksistä jne. 😀 Katotaan pääseekö Ifa keskiviikkona paikkaamaan Liksua alkeiskurssilla, vai jääkö mun koirilta väliin koko treeni taas.