Archives

Mindy möllitokossa

Koukattiin Tinttu-tonttusen kanssa möllitokoon 22.8. keskiviikkoehtoolla vähän tesmaileen, että mikäs on osaamistaso tänään. Meitä oli ALO:ssa lopulta vaan kolme koirakkoa ja me oltiin järjestyksessä vimosia. Ekana berni, sitten tolleri, sitten Tinttuli. Paikkis alko ihan hyvin, mutta jossain puolen välin tienoilla viereinen tolleri nousi ensin istuun ja lähti sitten hipsiin ohjaajansa luo. Tinttu katto vähän hölmistyneenä että “mitä toi tekee?” ja meni sitten ilmeisesti epävarmaksi siitä, mitä tässä pitikään tehdä ja päätti hipsiä mun luokse myös. Joo, my bad, ei oo tajuttu treenaa sitä, että viereinen koira lähtee. Fiksu veto ois ehkä ollu käydä palkkaamassa kun vielä makas lähdön jälkeen, mut toisaalta en tienny että se hämmentäis sitä noin paljo ja toisaalta en myöskään halunnut häiritä edelleen makaavaa berniä. Avausriville siis 0 pongoa.

Yksilöliikkeet oli sekoitetussa/käänteisessä järjestyksessä, aloittaen kaukoista. Tinttu oli aavistuksen laama vielä tässä, kun ulkokentillä sillä kestää vähän pidempään saada kiinni siitä, että nyt ollaan hommissa. Käskin istumaan, niin Tinttu pomppas seisomaan ja varmaan koiranmitan eteenpäin. Maahan meni siitä taas nätisti. Aattelin että jaaha, hienosti toinenkin nolla. 😀

Seuraava liike oli kapulan pito. Mindy hienosti otti ja piti pureskelematta, vaikka keikauttikin kapulan aika perälle suussa, mutta varmaan nanosekunti ennen kuin liikkuri sanoi “aika”, Tinttu pudotti kapulan maahan. Taas mietin että hienoa, kolmas nolla, nyt on vahva alotus. :DDD

Kolmanneksi vuorossa estehyppy. Mindy jäi tuijottamaan liikkuria tosi voimakkaasti, ja kutsuessani luokse teki hienon kaaren hypyn ohi ja suoraan sivulle kauniisti. Mindy ajatteli varmaan, että tää on joku älykkyystesti kuinka pääset ohjaajan luo vaikka on este välissä – ja oli todella ylpeä omasta suorituksestaan. Mä suunnilleen nauroin jo että “:DDD NELJÄS NOLLA PERÄJÄLKEEN, EI OO TODELLISTA :DDD” Tosiasiassa mä taisin kutsua Mindyn kun sillä oli katse vielä vähän vinossa liikkurin suuntaan, joka varmaan edesauttoi hypyn kiertämistä. Täytyy olla tarkempi jatkossa ja treenata lisää.

Tuossa vaiheessa ei sitten tarvinnutkaan enää jännittää kun oli jo ihan että juu morjes ristus että tämä meni komiasti. 😀 Seuraavana vuorossa ollut luoksetulo oli onneksi jo helppo liike Mindylle. Ollaan treeneissä koitettu hioa, että tulis luoksetulossa suoraan sivulle, mutta aika herkästi on silti tullut eteen istumaan. Päätin etten huuda “sivu”, kun jos tuleekin eteen niin se antaa ilmi että piti tulla suoraan sivulle. 😀 Huusin sitten “tule”, mutta Mindy päättikin tulla suoraan sivulle, vaikka tuolla käskyllä kuuluis tulla eteen. 😀 Niin tai näin, hyvin meni ja mun laskuissa saatiin viimein jotain pisteitäkin! Palkkasin myös luoksetulosta, kun vihdoin joku liike onnistui.

Liikkeestä maahanmeno olikin sitten vielä hienompi. 🙂 Aivan nappisuoritus, ei tarvinnut hidastella, kumarrella, varmistella… Aivan täys kymppi, ei mitään korjattavaa. Hyvä Tinttu!! Tästä suorituksesta palkkasin myös.

Viimeisenä liikkeenä seuraaminen (jonka oon onnistunu leikkaan jotenki typerästi tohon instavideolle). Tinttu oli hyvin herännyt tekemiseen jo ja varsinkin saatuaan kaksi välipalkkaa alkoi olla vähän kierroksillakin. Seuraaminen meni siis oikein mukavasti. Hitaassa käynnissä kerran meinasi jäädä paikalleen seisomaan, mutta jatkoi siitä sitten kyllä. Hienosti pysähtyi istumaan kaikki loppuperusasennot.

Pisteitä saatiin:

  • Paikallamakuu 0
  • Seuraaminen 9
  • Maahanmeno seuruun yhteydessä 10
  • Luoksetulo 9½
  • Noutoesineen pito 8
  • Kauko-ohjaus 5½
  • Estehyppy 0
  • Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 120,5p ja olisi ollut III-tulos virallisissa. Tuomari sanoi, että sehän tekee hienosti. Vastasin että juu, alkujärkytyksestä päästyään alkoi jotain tehdäkin. 😀 Hurjassa kolmen koiran luokassamme sijoituimme siis kolmansiksi. Normaali liikejärjestys olis voinut sopia Mindylle paremmin, missä ne helpot tutut liikkeet (luoksetulo, liikkeestä maahan jne.) on ensin. Samoin kuin hallit toimii Mindylle paremmin. Mutta tulipahan kokeiltua että ei nyt silleen mitään katastrofaalista. Pikkujuttuja kuntoon, enkä sitä loppuvuodesta vois kokeilla sit vielä virallisiakin.

Advertisements

Unelmatkin voivat toteutua

Mä en oo ihan varma käsitänkö tätä oikeesti. Tapahtuiko tää oikeesti? Voiks tää olla totta? Unelmoinko vaan, kaikki todellisuudentaju hävinneenä?

Saatiin Elinan kanssa päähänpistot, että ilmottaudutaan tokokokeeseen. Ensin silleen semi itsevarmana, että joo, ilmotan Ifan sinne. Sit varmaan viikkoo ennen alko kiertää mahassa ja tehdä oikeen pahaa ajatellakaan olevansa Ifan kanssa kehässä. Tinttutönttynen ultrattiin välissä tyhjäksi, ja olin jo kolme kertaa sormet näppiksellä että nyt laitan viestii että vaihdan koiran Ifasta Mindyyn. Vikoissa treeneissä ennen kisoja totesin kuitenkin, että kyllä Ifa osaa vähän paremmin ja että jos on turkasen kuuma, niin se verottaa enemmän Tinttua, joka laamautuu helteestä. Joten pidin sitten Ifan sinne ilmoitettuna ja jatkoin säätiedotuksien seuraamista noin 100 kertaa päivässä. 😀

Lopulta koitti sunnuntai. Olin edellisen illan ollut Tampereella ja Tero katsoi koirien perään, pääsin sieltä takaisin Poriin joskus, mitä, puol yks yöllä ja aamulla oli herätys joskus kuuden jäljestä. Kamat vaan kasaan, harjat autoon ja Huittisiin. Koko matka meni miettien, että mitähän taas unohti pakata, mutta kyllä kai sitä paperit, solkipanta, kapula ja palkkapurkki oli ne tärkeimmät. Paikanpäällä ilmoittautumisen yhteydessä oli kiva huomata, että oli käänteinen liikejärjestys! Hyppy, kaukot, kapula, liikkeestä maahan, luoksetulo, seuruu, paikallamakuu. Elinalle oli arvottu ensimmäinen vuoro kehässä, meille toiseksi viimeinen, mutta vikan koirakon ollessa pois oltiin vikat.

Uusi luoksepäästävyys oli ihan jees tolleen ei-kehässä, kun pystyi oleen namit ja kaikki. Oli kyllä tähtien asennot niinku piirulleen joka ikinen kohillaan, kun Ifa vaan seisoi ja katteli mun nameja eikä mitään väliä että Sten pyöri siinä ympärillä ja vähän taputti jostain pepun päältä. Sten vaan totes että no ompas se ylimielinen kun ei tervehtimään edes vaivaudu. 😀 😀 Toi oli just bueno, ei mitään väistämistä tai karkuun menoa, ihan täydellistä. Päivän ensimmäinen shokki tosin koettiin heti seuraavaksi. “Noniin ja sinne sitten riviin liikkeenohjaajan näyttämälle viivalle!” Silleen wait what, eiks paikkiksen pitäny olla vikaks?! No, tuomari oli halunnut paikkiksen ekaks ja info ei ihan ollu tavottanu kisaajia. Äkkiä juokseen tavaroiden luo laittaan namei purkkiin palkaks Ifalle ja sit sprintti muitten perään kehään. Hyvin oli jääny kaikki valmistautumiset tekemättä ni mulla oli taskut täynnä tavaraa ja derp. Hihnanki sovitin kaulan ympäri, kunnes liikkurin käsky oli että hihnat taskuun ja mä olin et no voi perse mihin taskuun mä nyt sen tungen – no eikun housujen perstaskuun sit vaan. 😀 Vähän jännitti et mahtaako Ifa mennä mun käskystä maahan vai reagoiko jonkun muun käskyyn, mutta hyvin se kuunteli ja meni vasta mun käskystä. Oli ideaali paikka olla siellä vikana koirakkona, kun siinä on lyhin sivullamakuuaika.

Minuutti on pitkä aika tuijottaa maata. “Aika, palataan koirien viereen!” ja hooooly fuck, siel se makas edelleen!!!!!!!! Olin niin onnellinen jo pelkästä onnistuneesta paikallamakuusta, että totesin et ihan sama miten ne muut liikkeet nyt enää menee kun se MAKAS!!! 😀 Mitä nyt siinä oli sellaista pientä, että perusasentoon palatessa Ifa nous istuun ite, ja joku sekunti ennenku liikkuri päätti liikkeen ni Ifa nous vielä seisomaan. Pisteitä jaettaessa tuomari vaan sano, että “soli niin sekunnista kiinni et ei välitetä siitä” ja läväytti kympin tauluun. 😀 😀 😀 Sellllllvä. Ei oikeutettu kymppi, mutta en kehdannu vastaankaa vängätä.

Paikkiksen jälkeen ooteltiin sit muut koirakot alta pois ja mentiin kehän viimesinä. Hyppy lähti hyvin liikkeelle, mitä nyt alkuperusasennon kanssa oli vähän hakemista. Itse liikesuorituksessa ei mun mielestä moitittavaa ja täys kymppi lävähti sieltäkin. Kaukoissa sama alkuperusasento-ongelma jatkui, jostain syystä Ifa ei meinannut millään istua alas niitä. Lopulta hyväksyin siltä sitten vähän vinon perusasennon, joka ois kyl tietty ollu fiksua korjata ja tiukemmalla tuomarilla olis ollu tarpeellisempaakin. Joka tapauksessa, Ifa teki vaihdot hyvin ensimmäisistä käskyistä, mutta tais ennakoida taas istumaannousun loppuperusasentoon. Sieltä 9. Kapulan pidossa pienen heiluttelun jälkeen Ifa otti kapulan suuhun, piti hyvin annetun ajan mutta teki sen minkä on kaikissa treeneissäkin tähän asti tehnyt, eli irrotuksen yhteydessä nousi seisomaan. Pisteen verran rokotettiin noista, eli 9 sieltäkin. Tuomari vaan naureskeli että jahas heiluttelu oli tänään taktiikkana että koira ottaa kapulan. 😀 Liikkeestä maahanmeno oli heikoin tänään, ei mennyt ekasta maahan joten tein sellasen korjaavan käännös-käsky-käsimerkki-lisäkäskyn, jolla meni maahan. Aattelin että tuo saatto nyt kyllä nollaantua, mutta 6 irtos sieltä vielä. Seuraavaksi luoksetulo, joka oli kyllä täys 10 niin suorituksena kuin tuloksenakin. 🙂 Videolta jälkikäteen näin että ihan vähän Ifa nytkähti, meinaten lähteä mukana mutta ei kuitenkaan noussut vaan jäi istumaan. Ja luokse tultiin kovaa ja suoraan sivulle ja istumaan. Ai että. ❤ Lopuksi oli vielä seuraaminen. Juoksuosuus oli huono, mutta muuten ihan ok suorittamista, paitsi että vika perusasento jäi taas tekemättä. Sieltä irtosi 8. Kokonaisvaikutelmasta saatiin 9, saatiin oma kapula takaisin, seuruutin Ifan ulos kehästä ja vähän matkaa kehän ulkopuolella ja sitten “PURKKI!” ja juostiin kilpaa purkille syömään ihan kolme tonnia nameja koska KAIKKI LIIKKEET SUORITETTU PISTEITÄ SAADEN JA KOHTALAISEN HYVÄ MIELENTILA SÄILYTTÄEN ja aaaaaaaaaaaa kyllä sitä tossa kohtaa jo tiesi että kyllä sieltä ykköstulos tulee!!!!!! Eli se kauan, kauan, KAUAN, K-A-U-A-N ODOTETTU KOLMAS YKKÖSTULOS JA TK1!!!!! ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ Pisteet on vähän ansaittua suuremmat, että ehkä mä olisin jättänyt alle KP:n rajan meijän pisteet, mutta kyllä se mun mielestä ansaittu ykköstulos on.

Siis ihan MIELETÖNTÄ miten hyvin Ifa jaksoi kehässä!!! Tehtiin tosi kivalla fiiliksellä vaikka perusasennot nyt oli mitä oli, mut ei ollu mitään paineistumisia, kiljumisia, pakenemisia, syliin kiipeämisiä tai mitä ikinä on joskus ollutkaan. Oltiin edellisen kerran kisattu viis vuotta sitten, edellisten sääntöjen aikaan. Ja nyt. NYT!!!! Olin jo luopunut kaikesta toivosta, tyytynyt siihen surulliseen totuuteen, että jäädään yhtä ykköstulosta vaille TK1, mutta ei!!! Nyt se on totta. ❤ ❤ ❤ Ihan uskomattoman huikee saavutus mun ja Ifan uralla. Suomen ensimmäinen TK1-harjakoira. 😀 Ei tän suurempaa saavutusta voi ollakaan. Ihan mieletöntä. On se huikee koira. TK1 Kuutarhan Jääkukka. ❤

Uskon että palkkapurkki oli merkittävässä asemassa tämän suorituksen onnistumisessa. Joka oli toisaalta sekin ihan mahtavaa, et Ifa ei kertaakaan koittanut varastaa sinne purkille, mutta se kyllä tasan muisti sen olemassaolon ja sijainnin kun tultiin kehästä ulos – ampasi meinaan ku raketti suoraan sinne luvan saatuaan. Mut ilman purkkia se ei ehkä (=hyvin todennäköisesti ei) olisi kestänyt sitä palkattomuutta. Ihan mahtavaa kyllä että se purkki toimi nyt noin hyvin. Kuten sanottua, kaikki tähdet ja planeetat ja kuut oli prikulleen oikeissa asennoissa tuona päivänä. 😀

Lopuksi vielä video. Kiitos Elinalle kuvaamisesta!

Olen niin onnellinen. ❤

Mindy TOKO ALO-treenit

Innostuin tuosta tokoajatuksesta vallan ja halusin päästä kokeilemaan millä tasolla ALO-luokan liikkeiden hallinta on meillä, ihan hypynkin kera. Olin siis varannut su-aamuksi hallin klo 8-9 että päästään Mindyn kanssa kokeilemaan. 😀

Aloitettiin ottamalla hyppyä muutaman kerran ihan erillisenä. Hyvin Mindy hyppäs vähän matalampaa hyppyä. Sitkun nostin hypyn johonkin 50-55cm niin sitten ei ilman apuja enää hypännytkään vaan kiersi aina. Avun kanssa hyppäs. No, saa nyt nähdä millä korkeudella sillä kokeissa hyppy olis, ALO:n hyppy kai korkeimmillaan on sen 50cm et eiköhän se oo ihan doable. Kyllähän tuo menee yli vaikka mistä kun vaan haluaa… Otettiin myös muutama hidastettu liikkeestä maahanmeno silleen muistinvirkistykseks. Sit pieni breikki ja eikun vetämään liikkeitä.

Aloitettiin paikallamakuulla. Hienosti se minuutin siinä makas, mä tosin kaks kertaa kehuin siinä kesken paikkiksen, mutta ei mun mielestä nyt ollut oleellista tehdä täysin koemaisesti. Hienosti nousi ylöskin käskystä. Ainut vika oli ehkä se, että mun ei ehkä olisi kannattanut palkata paikkiksesta lelulla. 😀 Mut olin nii onnellinen että se makas kiltisti nii tuli sit lähdettyä hullutteluun. 😀

Seuraamispätkä perään meni yllättävän hyvin. Aattelin että se heti 5 askeleen jälkeen tiputtais kontaktin, mutta ihan hyvinhän se tuli mukana. Ainoo mikä tökkäs oli toi peiliä ja seinää vasten pysähtyminen. Se on seikka jota täytyy harjoitella lisää, mutta aika pieni ongelma siihen nähen jos muuten seuruu alkaa toimia. Vasemmalle kääntyminenkin toimi yllättävän hyvin. Täykkärit meni hyvin nii et Tinttu kiertää takaa, en ees antanu niihin mitää lisäapuja. 🙂

Liikkeestä maahan oli hieno! Tosi kiva kun se onnistui! Tinttuzi tosin ennakoi istumaannousun, jonka vuoksi käskin sen uusiks maahan ja uusiks istuun. Eli tohon pitää huomata kiinnittää huomioo.

Luoksetulokin toimi kivasti. Hienosti se tulee eteen istumaan ilman apuja. 😀 Edestä sivulle siirtyminen vaan ei kauhean hyvin toiminut. Huomasin ettei Mindyllä muka ole käryä mitä tarkoittaa “sivu”, kun taas “Mindy, sivu” toimii hyvin. Noista ylimääräsistä pirueteista välissä pitäis päästä eroon kans. 😀

Kapula… Voi kapula. Mut nyt se sentää otti sen! Ja tiputti sillee että sain sen kiinni. Eikä ekalla kolmella toistolla ollut lähdössä karkuun sen kanssa. Käytössä tosin oli toi ihan pieni Ifan sorvattu kapula. No, tää nyt oli tiedos et tää on hankala, joten tätä hiotaan myöhemmin lisää.

Kaukot oli kivat, meni maahan hyvin, nousi istumaan hienosti oikealla tekniikalla ja meni maahan heti käskystä. Heitti tosin lonkalle, joka ei oo tolla käskyllä sallittua, mutta en sitten tullut puuttuneeksi siihen kun teki muuten niin kivasti. Ja hyvin se siitäkin vielä sivulle nousi, vaikka ajattelin että siinä voisi olla hankaluuksia.

Lopuksi vielä hyppy. Mun pitäis muistaa siinäkin kutsua Mindy eteen (“tule”) eikä sivulle, koska eteen se istumaan jäi. 😀 Ja taas hioa paremmaksi se edestä sivulle siirtymä. Mut siis kaiken kaikkiaan oon ihan super tyytyväinen treeniin ja koiraan! Sehän osas taas vaikka ja mitä. 😀 Nyt hioo noita pikkujuttuja ja harjoittelee palkattomuutta (ja kapulaa…) niin avot. 🙂

Tintu tokotreeneissä

22429430_10203785845082081_191326052_o

Krhm. 😀 Mua tuskastuttaa BH-kaavion seuruu, joten yks ilta ku piti ruveta nukkuun jäin miettiin että no mitäs ne TOKO:n alokasluokan liikkeet nyt sitten onkaan, että oliskos meillä saumaa Tintun kanssa miettiä tokouraa. Kattelin sitten ALO-luokan liikkeitä ja kun eilen oli taas kimppatreenit Elinan ja Aidan kanssa niin päätin vähän kokeilla niitä liikkeitä.

Aloitettiin kauko-ohjausharjoituksilla. Tinttu menee tosi hienosti istumasta maahan oikeen pudottautuen, ja osaa kyllä nousta sieltä hienosti oikealla tekniikalla myös istumaan. Oikeaoppinen istumaannousu vaan ei ihan onnistu jos olen kovin kaukana koiran edessä. Siis, tässä kohtaa metrikin on liikaa. Kokeilin vähän erilaisia käsiohjausliikkeitä apuna, mutta täytyy kyllä vahvistella sitä käsimerkitöntäkin istumaannousua ja kattoa millon sais vähän matkaa lisää. Mutta kokonaisuutena ei mitenkään mahdottoman oloinen tehtävä.

Seuraavaks kokeiltiin vähän liikkeestä maahanmenoa. Siinä oli Tintulla selkeesti sellanen että sillä oli haju että mitä se maahanmenokäsky tarkoittaa, mutta oli epävarma että pitikö näin tehdä kun mä kuitenkin jatkoin kävelyä. Autoin sitten vähän käsimerkillä ja koitin siitä päästä kättä häivyttämään. Uskon että tosi pienellä treenillä tämäkin saataisiin oikein mallikkaaseen kuntoon.  🙂

Sitten vähän seuraamista… voi krooh ja pyyh että on retardi liike. 😀 Ei kyllä kovin pitkää pätkää pystytä sitä vielä tekemään. Vire laskee ku lehmän häntä ja vilkuilu alkaa ja lähtee haahuilee ja ei pysähdy mukana. Tän eteen täytyy työskennellä. Toisaalta marraskuussa Jonna Rusin pitäis tulla taas kouluttaan Naantalin koirakouluun ja aattelin sinne mennä Tinttutonttusen kanssa kattoon seuraamista ja noutoa. Josko Jonnalla olis hyviä ideoita seuruun parantamiseksi. Oon myös alkanut päätyä siihen, että ehkä täykkärit tullaan tekeen niin, että kun mä käännyn niin Tinttu kiertää mun selän takaa. Se tuntuis Tintulle sopivammalta, kun ei se nyt mikään malinois ole ja kääntyy huonommin kuin Ifakin. Niin että jos vähän haahuilee niin se jättää enemmän pelivaraa. Sivulla mukana kääntyessä täytyy olla täysillä mukana. Ei sillä ettenkö meinaisi että seuruu saadaan joskus paremmaksi, mutta jotenki tuntuu etten viitti hinkata pelkkää sivulla kääntymistä for kickz and lolz koska se on musta näyttävämpää. Mennään sillä mikä koiralta helpommin onnistuu.

Luoksetulon kokeilin kans. Jätin istumaan, menin jonkunnäkösen matkan päähän ja huusin tule. Ja siihen se tuli eteen nätisti istumaan! Tosi hieno luoksetulo. Ihan inauksen keskemmällä se olis saanu istua edessä, mutta oli suora eikä nyt yhtään niin pahasti sivussa että olin kyllä tosi tyytyväinen. Kyllä siitä tokoluoksarin saa, jos ei ole jo.

Hyppyä ei ollut mukana, joten sitä täytyy käydä erikseen harjoittelemassa. Ehkä jos sitä tänään tai sunnuntaina aktivoituis käymään kentällä kokeilemassa miten hyppyluoksetulo sujuu. Olis kiinnostava nähdä.

Sit on se saakelin kapulan pito. Voi ristuksen rusinat ja rasahdus ja asdsaasdasd. Jos ikinä lähtee kokeesee ni saa lähtee siit olettamuksesta että ok, kapulan pito on sitten nolla ja muissa täytyy loistaa. 😀 Yritetään yritetään mutta voi ristus kun se on hankala opettaa tolle. En taaskaan käsitä miten oon voinu onnistuu opettaan noudon harjakoiralle mutta en böösmille. Mystisiä ovat asiat.

Lopuksi otettiin myös paikallamakuita. Ensin otettiin sellanen vähän PK:ta simuloiva häiriöpaikkis, kun pyysin Elinaa tekemään Aidan kanssa luoksetuloja meijän ohi. Otettiin sekä niin, että Aida lähti Mindyn selän takaa kuin että lähti niin että lähdön Mindy näkee. Tinttu ei välittänyt tuon taivaallista, siinä se makas. Ah. ❤ Lopuksi sitten otettiin yhteispaikkis koirat vierekkäin. Palkkasin ensin 30sek jälkeen, sitten 1min 5sek ja lopuksi vielä ihan 5sek jälkeen. Olipa siistiä, siinä se oli ALO:n paikkiksen verran kaikessa rauhassa! ❤ ❤ Oon niin onnellinen kaikista paikkisonnistumisista kun Ifan kanssa ne on ollut niin katastrofaalisen vaikeita. 😀 Vaikka onhan Tinttu tollanen lunkki eläin, nytkin treeneissä aina kun sen ottaa hihnaan jos jää itse arpomaan hetkeksi jotain ja pitää “taukoa”, niin Tinttu lyö maate ja makoilee siinä kaikes rauhas kyljellää / selällää / milloin mitenki. 😀 Ja sit taas ku kaivetaa lelut ja namit esii ni se on ihan et JEEE MITÄ TEHÄÄN.

Sovittiin sitten Elinan kanssa että mennään kattomaan jotain tokokoetta, että näkis vähän niitä realiteetteja miten tää koko paletti toimii kokeessa. Oon ihan innoissani että jes, siistiä käydä kattomassa tokokokeita taas kun mun FPUKO-TOKO-historiasta on niin kauan mutta oli se niin nautinnollistakin aina. 😀 Ihan mysteeri nyt et miten voi toimia tollanen et ei kysytä oletko valmis, liike vaan alkaa. Se liikkurointi on muuten yks mitä Tintun kans varmaan pitäis sit kans harjotella. Ja pidemmät suoritukset putkeen palkatta. Mut katotaan, joskopa päästäis joskus kokeisiin asti!

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤