Archives

Omatoimitreenit

Lauantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa rallya kurssikaverin kanssa. Paljon oli pysäyttäviä kylttejä meijän radalla kun olin sellaisia toivonut ja meidän heikkoudeksi ilmoittanut. Ja heikkoushan ne olikin. Valuu valuu valuu yli valuu… Riittää vielä paaaaljon hommia tän kanssa. 😀 Kurssikaveri teki myös huomion siitä, mihin mun pitäis kiinnittää paljon enemmän huomiota, eli että mä palkkaan koiraa tosi usein myös sellaisista “sinne päin” olevista suorituksista, enkä ainoastaan niistä hyvistä kun se tekee oikein. Tähän mun täytyy kiinnittää huomiota tulevaisuudessa ihan kunnolla.

Vasemmalle kääntymisissä seuraamisessa voisin selkeästi ruveta vaatimaan siltä enemmän, koska se esim. kisoissa osoitti kyllä hyvin osaavansa kääntyä mukana. Istu-seis-kierrä koira oli treeneissäkin vähän vaikea, mutta ainakin se hyvin nousi kun oikealla kädellä nostin seisomaan. Seisomasta maahanmenoissa joutuikin sitten auttaa vähän enemmän että menee oikein ja ettei mene lonkalleen. Se täytyy pitää tiukkana, että “maa(han)” on kunnolla maahan ja “käy siihen” on asentovapaa, saa olla lonkallakin. Mut erityisesti siihen kylteille pysähtymiseen pitäis nyt panostaa. Oikea puoli oli treeneissä Mindylle kamalan vaikea, meni ihan läskiks sillä puolella tehtävät tehtävät kun Mindy oli että herpderp ja hurr ja durr ja älälälälälälälä että hän ei tee mitään enää kunnolla. 😀 Ainiin ja. 😀 😀 😀 Paras kohta oli kun yhdessä eteentulossa Mindy venkslasi sopivaa paikkaa istua ja istui sitten kylttitelineen päälle. 😀 😀 Eikä edes ponnahtanut ylös sen tuntiessaan, vaan siinä se istui kunnes mä käskin sen liikkua kun pelkäsin että kylttiteline taittuu rikki. 😀 😀 Kunnon retardi!

Sunnuntaiaamuun herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ajattelin että nyt on tilaisuus koittanut lähteä aamutuimaan TKK:n kentälle harjoittelemaan meidän tokokurssin kotiläksyjä. Sain kuin sainkin Teron meille apuohjaajaksi hyppyharjoitukseen ja paikallaolo-hiipimistreeniä oli tarkoitus koittaa uuden lelun kanssa. Hyppytreenit… oivoi. 😀 Mindy oli vähän kujalla. Sille on tosi vaikea konsepti lähteä ilman mitään vihjettä sinne toisen ihmisen luo. Oli se nyt sit kumpaan suuntaan vaan. Ja itse asias tällä kertaa erityisen vaikeaa oli tulla Teron luota takas mun luo. Jossain kohtaa päätin sitten että nyt vaan odotetaan että se käynnistää aivonsa ja alkaa ajattelemaan itse eikä kokoajan helpoteta tätä hommaa sille. Siellä se Mindy istu Teron edessä, makas Teron edessä, seiso Teron edessä, uudelleen istui Teron edessä, kunnes se lopulta luovutti namien kerjäämisen sieltä ja tuli mun luokse hypäten esteen matkalla. Jee! Muutama sellainen tosi hyvä pallottelupätkä saatiin aina väleissä, ja sitten välissä meni taas huonommin. Mutta kyllä sillä ilmeisesti joku lamppu syttyi päässä treenin suhteen mikä oli hienoa.

Hyppytreenien jälkeen pidettiin vähän taukoa ja sitten kokeilin sitä “vihjeestä maahan – hiivi pois – palkkasana – palkka” -hommaa. Ensin muutama ihan normitoisto ja sitten pari pois hiipimistä namin kanssa. Olisko se kerran varastanut ja noussut liian aikaisin, mutta sitten vaan paluu lähtöpaikkaan ja uusi yritys ja onnistuttiin. Vauhdikas se on hakemaan vapautusnameja. 😀

Namien jälkeen sama kokeilu mutta lelulla. Ja vitsit, nyt se toimi! Nyt oli niin hyvä lelu, että se kelpasi palkaksi vapautuksesta. Ei se nyt ihan tykkinä leluun tullut kiinni, mutta aika hyvin kuitenkin ja selkesti nautti lelustaan sen saatuaan. 😀 Paineli pitkin kenttää sitä vinguttaen.

Hyvin saatiin kotiläksyjä kerrattua. Näitä jälkimmäisiä treenejä täytyy jatkaa kotona vielä kun niitä pystyy yksinäänkin tekemään. Kentällä otettiin sen treenin päätteeksi vielä yksi sarjatulipalkkaus ja lopetettiin sitten siihen kivaan meininkiin. Tai sitä ennen otin yhden perusasennon ja yhden askeleen seuruun tällä pk-perinteisellä palkka kainalossa -mallilla. Seuruukuva antaa virheellisesti ymmärtää että Mindy muka osais seurata. 😀 😀

20170514_10050720170514_100511

Ajattelin, että täytyy koota tästä tokokurssista sellainen pieni lista varmaan omalle sivulleen, jotta voi helposti jatkossa palata siihen mistä milläkin kerralla on ollut puhe, mitä treenata ja miten edetä, joten sellainen sivu varmaan ilmestyy “Mindyn tulokset” -sivun alle.

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Tän viikon treenit

Tajusin just etten oo vieläkää kirjottanu Leenan koulutuksesta mitään… Ja voisinkin itse asiassa nyt pikaisesti referoida koulutuksen sisällön. 😀 Eli 17.12.2016 DT-areenalla oli Leena Inkilän koulutus, johon osallistuin Ifan kanssa. Yleisosiossa ennen koirakkokohtaisiin treeneihin menoa käytiin läpi kaksi yksinkertaista mutta helposti unohtuvaa asiaa:

  • muista aina käskytys AJOISSA
  • jos käskyä joutuu toistamaan, koira ei osaa sitä kunnolla
    • jos täytyy sanoa kahdesti, toista käsky riittävän harvoin
    • toistuvasti hoetusta käskystä voi tulla sellainen olo kuin sulta kysyttäisiin jotain, vastaisit “emmä tiiä” ja silti jatkettaisiin inttämistä
      => vähemmästäkin turhautuu

Ja koska me lähdettiin koulutukseen palkattomuus- ja paineistumisongelman kanssa, niin nää oli hyviä alkuvinkkejä. Käytiin kehässä vähän kokeilemassa saadaanko paineistumisreaktioita aikaan, mutta jostain syystä Ifa päätti mennä siihen moodiin johon se ei ~koskaan mene, eli vaelteli ympäri hallia nuuskien eikä pitänyt kontaktia. Joten saatiin siitä sitten muistutus, että varsinkin paineistumisongelman kanssa ei luoda painetta ja konfliktia koiraan. Eli hortoileva koira kutsutaan iloisesti nimeltä ja palkataan kun se tulee luokse. Myöhemmin tähän opetetaan joku huomiosana, jonka jälkeen vaikka pieni seuruupätkä ja sitten palkka.

Sama juttu niiden käskyjen kanssa. Jos ekasta käskystä ei onnistu, ei toisen käskyn auta olla sama kuin eka mutta painostavampi. Annetaan siis ensin vihjesana, ja jos se ei toimi, annetaan ihan pieni käsivihje, joista kuitenkin pyritään eroon treenaamalla liikkeet vahvemmiksi. Käskyjen kannattaisi tällaisissa tilanteissa muutenkin olla ennemmin ehdotuksia, vihjeitä, kuin suoranaisia käskyjä.

Ifan kanssa tärkeää olisi myös opetella tunnistamaan milloin se paineistuu ja katkaista juuri ennen sitä vaihtamalla johonkin helpompaan liikkeeseen. Lisäksi pitää muistaa kehua sitä koiraa koreon aikana, se kun sallittua on. 😀

Sinänsä perussettiä, mutta tosi hyvää muistutusta mulle. Reissu oli muutenkin antoisa, kun matkattiin Sannan kanssa samalla kyytillä sinne ja sain keskusteluistamme hurjasti ideoita seuraavaan koreoomme. Koreo ei oo vieläkään ihan suunniteltu, jotain sinne päin, mutta perusjuoni on kasassa. 😀 Ja sitä varten tarvitsin radion, jonka päällä olisi kansi CD-asemalle. Ihana työkaverini sellaisen sitten minulle myi, joten ollaan päästy harjoittelemaan luukun sulkemista. Tai Ifahan tajus sen perusidean silleen about samantien. 😀 Uskomattoman nopea se on hiffaamaan asioita.

Ollaan harjoiteltu radion lisäksi sivuaskeleita jalkojen välissä (toiseen suuntaan menee tosi hienosti) ja oikealla väärinpäin positiota, että se olis suora ja pysyis eikä valuis eteen poikittain. Myös siinä on sivuaskeleita harjoiteltu, yhteen suuntaan nekin menee kohtalaisesti, mutta koska koko positio vaatii vielä vahvistamista niin niistä sivuaskeleistakaan ei voi vielä paljoa sanoa. Myös doboilemaan Ifa ja Liksu on päässyt kotosalla.

Toissapäivänä tein hauskan harjoituksen Ifan kanssa. Ajattelin, että for the first time in forever, vois opettaa kunnollisen ärsykekontrollin käskyyn, tässä tapauksessa siihen radioon. Pääosinhan kaikki tollaset esineitä sisältävät tehtävät on Ifalle siinä mieles vaikeita, että se tarjoaa niitä kokoajan. Niinku joku matkalaukkuun meno, emmä saa sitä laukkua ees paikalleen ku koira on jo tunkenu sinne, ja aina ku sen vapauttaa / käskee pois laukusta ni se tunkee sinne samantien uudestaan. 😀 Joten koreossakin joutuu aika voimakkaasti käskyttämään että saa koiran pysymään pois sieltä laukusta. Ja radion kanssa kun puhutaan voittajaluokan koreosta ni tarvis ehkä olla tällaset perusasiat kunnossa.

Tein siis Ifan kanssa harjoitusta, että välissä sanoin radio, välissä kieppi, välissä maahan, välissä istu ja sen piti kuunnella että mitä mä oikein pyydän. Ja voi että se oli Ifalle vaikeeta. 😀 😀 Maahan se osas mennä aina, mut istumaan nouseminen oli vaikeeta, ja jos oli äsken tehty kieppiä, ja sanoin radio, niin teki silti kiepin ja vice versa – jos oli tehty radioo ja sanoin kieppi, ni paino radion kannen kiinni. Hämmentyneenä se tarjos aina maahanmenoa kun ei meinannut ymmärtää että mistä se palkka nyt tulee ja oikeen näki ku rattaat raksutti päässä. 😀 Tää oli siis vähän niinku sanaerottelua ja ärsykekontrollia samaan aikaan.

7.2. mennään Ifan kanssa neljän kerran rally-kurssille, kivaa! Saas nähdä millaista siellä on. 😀 Odotan ainakin innolla. Olis kiva saada näitä voittajaluokan juttuja paremmin kasaan.

Mindy on tehnyt lumiruutuja viime aikoina. Eli mä oon tampannu nameja maahan, osa lumen päällä, osa lumen alla, ja Tintu on etsinyt ne sieltä. Hyvin se nenäänsä käyttää ja on tosi keskittynyt etsimään niitä nameja. Kuopsuttelee lumen alta kaikki esiin. 😀 Enskerralla vois tehdä niin, että kävelee pidemmän reitin ruutuun ja lähettää koiran seuraamaan sitä pitkin.

Mindyn kanssa harjoittelin myös toissapäivänä lisää perusasentoa. Turhauttaa ku en saa sen seuraamista ikinä valmiiks, mutta se varmaan johtuu puutteellisesta perusasennon osaamisesta. Koitin sitä ulkona vähän hinkata, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, koira ei yhtään syttynyt mun nameille. Kokeilin sitten myöhemmin illalla samaa sisällä vähän eri nameilla ja jopas rupes vauhtia löytymään ja perusasennotkin osumaan kohdilleen. Eli pientä hiomista perusasennoissa vielä, mutta vaikuttaisi myös siltä että koira kyllä osaa kunhan vaan viitsii. Mun on tosi hankala löytää se kultainen keskitie siitä, että minkä verran voi mennä vaatimalla että nyt oikeasti teet ja minkä verran mennä nameilla lirkutellen silleen nooniin, sivulle nyt. Sit kattoo jotain tällasta videoo ja turhautuu siihen ettei myöskään oo noin leluhullu koira, että vois tällä tapaa treenata:

Täytyy vaan löytää jotain keinoja tähän. Ja pitäis muistaa treenaa kaikenlaista muutakin, tuntuu vaan hankalalta se et kotona ei kauheesti pysty mitään tekeen ja ulkona on nyt sellaset pääkallokelit et siel ei pysty tekee yhtään mitään. Pitäis päästä hallille, mutta niin… Sittekki tarttis olla suunnitelma kunnossa mitä treenaa. Liikaa treenattavaa…

No, treenattiin kuitenki tänä aamuna kahta asiaa. Kun oon miettiny että ilmasutreeneis hankaluus on se, et koira kääntyy aina mua kohti. Ni ajattelin opettaa sen menemään maahan poispäin musta ollessa. Silleen että ensin ohjataan koira kiepsahtamaan edessä pylly mua päin ja ohjataan siitä maahan. Sujui kohtalaisesti niin kauan kun oli namit ohjaavassa kädessä. Sitku otti namit pois sieltä, niin tuli täyskiepsahduksia ympäri, mutta toisaalta oli varmaan liian pikaista siirtyä heti ekassa treenissä ottaan namit pois ohjaavasta kädestä. Jatketaan harjoituksia.

Harjoiteltiin myös vähän näyttelyseisotusta aamutuimaan, kun oon aatellu ehkä ilmottaa ton kesän korvalla kehäilemään. Päädyin viime viikonloppuna Turku KV:ssa yllättäen kehään koiran kanssa, jota en oo koskaan esittäny ja jota ei nameilla esitetty ja eihän siitä meinannu sit tulla mitään kun koira vaan nuuski maata tai kyttäs omistajaa tai omistajaksi luulemaansa henkilöä. Joten aattelin että seuraava kokemus sais kiitos olla miellyttävämpi tutun koiran kanssa. No, Tinttu seisoo kyllä ihan hienosti paikallaan, täytyy vielä harjoitella vähän että miten pidetään ryhti ja sit treenata sitä kestoa, että jaksaa seistä pidempäänkin paikallaan. Ja jossain kohtaa kun kelit sallii niin täytyy taas kokeilla miten se ravaaminen sujuu hihnassa, ettei pistä peitsaten. Välissä kyllä lenkillä kun se painelee omaa tahtiaan menemään niin se menee sivuprofiilista katsottuna niiiiin kaunista ravia, että sitä vaan unohtuu katselemaan. 😀

Kevään riemua

Toissapäivänä käytiin pikkasen paremmalla lenkillä

retki (5)

Oli meinaan komee keli ja sitäki komeemmat maisemat!

retki (4)

Liksu ihan villiintyi 😀

retki (6)

Ja hyppi ja loikki ja kiipeili ihan onnessaan

retki (3)

Siinä missä Ifa totuttuun tapaansa käyttäytyi paljon hillitymmin

retki (2)

Koirat sai siis juosta sydämensä kyllyydestä ja hyppiä ja kiipeillä metsässä ja kalliolla ja ai että kun ne nautti. Ja kuten näkyy, ilman pukuja!!!!! Me NIIN tykätään keväästä!

Tänään päätin sitten, että treenataan lisää tuota seuraamista. Suunnitelma oli ottaa ensin vähän imutusta ja sitten vetää ilman. Suunnitelma ei oikein pitänyt, imutin huonosti (liian vähän) ja sitte vedettiinki vaan lonkalta erilaisia seuruita. Niissä tosin kummasti totesin, että kun heilutan vapaasti normaalisti molempia käsiä, niin toi tuntuu seuraavan parhaiten. Outoa. Noin niinku muutoinhan ton seuraaminen näyttää ihan hirveältä. Se edistää. Aivan ***tanasti. Kattokaa vaikka itte.

 

Yritettiin luoksarin stoppia, ilman takapalkkaa siit ei tuu mitään. Sählättiin sitä vähän aikaa, ja sit loppuun otin ihan normiluoksarin, ei onneksi ongelmia minkään ennakoinnin tms. kanssa. Vähän jäi huono maku suuhun treenistä. En uskaltanut kokeilla sitä sivulla käskemistä seuruussa. Täykkäritkin petti, kun heti kun vire vähänkin laski koiralla ja se vähän paineistu, niin lakkas pers kääntymästä kunnolla. Niin oon tosin aavistellutkin käyvän, ettei se sinänsä yllärinä tullut. Noooooooo treeniä treeniä… Koko loppuelämä aikaa treenata… Krooh…

Ulkotokot ja lisää mölleistä

PPIIIIP. Siis joo. Mun on pakko alottaa tällä: kuin nopee saisin alokasluokan hypyn kuntoo? Mietin että että 22.4. ois Kompassilla möllit ja sinne ois ihan super päästä koska haloo, SISÄLLÄ! Mut se hyppy nyt ei vaan oo kondikses viel. Mut jos menis hakee siit ja luoksepäästävyydest ja maahanmenoista (…) nollat ja treenais kaikkee muuta. 8—–D Treenais mua. En tiiä! Pitää harkita! Olis ylihyvä tilaisuus. Pitäiskö mennä?? Täytyy varmaa ilmottautuu sinne tosi nopee ennenku menee täyteen se… Oon nyt iha kahden vaiheilla… Pitäis varmaa mennä hakee sinne kisakokemusta! Jooooo kai mä sen ilmotan. Ilmotan ilmotan! Treenataan sitte mua vaa, jos ei muuta. Täytyy ehkä sit käydä kaverivuoroilee siellä vähä niissäki merkeissä. :’D Harjottelemassa niiden lattialla makaamista… Kyl me mennään. Ilmotan sen. Samantien. 😀 …Kai.

No mut. Oltiin myös ulkona tokoilees tänään. “Moi olen Anna enkä koskaan osaa lähteä oikeaan aikaan”, olin puol tuntia etuajassa paikalla… Kierrettii sit Ifan kaa pieni lenkki ja sit alettii vaa treenii. Varmaa yli tunti tuli yhteensä sitte treenattua. Namit loppu kesken. 😀 Hypyssä ihme takapakkia, ei meinannut hypätä ekalla käskyllä aina. Seuraamiset oli mun mielestä ihan hyviä. Koitin treenata noita kääntymisiä ja erityisesti omaa kääntymistäni niissä ja tuntuu että lopulta ne alko sujumaan meiltä molemmilta. Täyskäännöksessä kyllä kontakti edelleen katoaa keskellä ja asento väljenee… Seisomaanjäämisiä otettiin, ne oli hyviä ja teräviä. Paikallamakuut ryhmässä onnistu paremmin ku viimeks, paitsi että ihan törkeitä ongelmia saada toi maahan sivulta käskettäessä. Pitää puuttua tähän. En tosin tiedä paljonko taas siihen vaikutti se että Ifalla oli kylmä. Tutisi ihan hulluna kokoaika siin paikallamakuus ja paikallaistumises. :/ Luoksepäästävyys edelleen ihan vituiks. Turha mennä virallisiin ku hylkäävät meidän kokeen tohon ekaan liikkeeseen. 😀 Ähh. Luoksetulot pari ekaa meni ihan ravipelleilyks, joten kasvatin matkaa enemmän ja sain sieltä tulemaan laukassa ja siitä kehuin oikein erityisesti.