Archives

Mindy kehittyy, Ifa rapistuu

Mindyä kun treenaa, se osaa joka kerta enemmän. Ifan kanssa kun treenaa, tuntuu että se osaa joka kerta vähemmän ja vähemmän.

Mindy ja nouto

Mindyn kanssa on hinkattu noutokapulan pitoa aivan tajuttoman paljon. Käytiin 11.11.2017 Naantalin koirakoulus Jonna Rusin tokopäivässä Jonnaa moikkaamassa ja saamassa vinkkejä tähän hommaan ja niillä opeilla on nyt edetty. Harjoiteltiin käsien pitäminen kuonolla ja kuonon kevyesti kiinni puristaminen, ilman esinettä ja pehmeä patukka suussa. Harjoiteltiin pelkkää käsien heiluttelua kuonon ympärillä. Harjoiteltiin oikeaa ilmettä ja paikallaan olevaa häntää. Harjoiteltiin patukan oikeaa paikkaa suussa, eli heti etuhampaiden takana, ei liian syvällä suussa. Harjoiteltiin käsi koiran leuan alla patukan pitoa ilman kättä kuonon päällä. Harjoiteltiin sormien heiluttamista kuonon alla. Harjoiteltiin kuonon alla olevan käden pientä irti-kiinni-irti-kiinni liikettä. Harjoiteltiin sitä, etten itse vedä kättä kuonon alta ennen kuin sanon palkkasanan “jes”.

Nyt ollaan vihdoin viimein, näin 2½kk myöhemmin tilanteessa, jossa pitotreeneissä on päästy tähän vaiheeseen:

Ihan huikeeta nähä miten nouto edistyy kerta kerralta. En olisi 3kk sitten vielä uskonut, että saan tuolle ikinä opetettua noutoa tai edes pitoa, mutta nyt sen onnistuminen näyttää jopa todennäköiseltä. 😉

Mindy ja peruutus

Viime viikonloppuna (3.-4.2.2018) olin järjestämässä kaksipäiväisiä koiratanssikisoja Vantaalla ulkomaisella tuomarilla, kun Esther Niemeijer Alankomaista toimi molempina päivinä kilpailun kolmantena tuomarina. Siellä molempina päivinä käytännössä kaikki suoritukset nähtyäni jäin su-iltamyöhään kotiin ajellessa miettimään, että mitäs koiratanssijuttua Mindylle seuraavaksi opettaisi, että miten sen koreota saisi vietyä eteenpäin. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että lähden opettamaan sille peruuttamista. Sen pohjalta kun voisi sitten lähteä rakentamaan jotain kaukotyöskentelyä. Mindyllä kuitenkin kun on joku oma kehonhallinnallinen käsitys peruuttamisesta, se monesti eri tilanteissa itte peruuttaa ihan taitavasti jonkunkin näköistä matkaa, siis esim. jos sen pitää väistää vaikka kauppakasseja kantavaa mua tms.

Kädellä “ylös leuan alle” ohjaaminen ei oikein tuottanut haluttua lopputulosta, joten lähdin etenemään sipsutustaktiikalla. Eli töpsöttelen jalat maata vasten pienen pieniä askeleita koiraa kohti ja naks ja palkka kun se astuu taaksepäin, tarkoituksena päästä siihen että se tarjoaa itse peruutusta eikä sitä päin tarvitse enää kävellä. Vahinko tai ei, niin jo tokassa treenissä pääsin palkkaamaan sitä peruuttamisen tarjoamisesta! Vielä ei tietenkään mennä pitkää matkaa, mutta alku vaikuttaa tosi lupaavalta. Mindy kyllä tosi herkästi tarjoaa piruettia ja maahanmenoa (ja istumista), mutta oon sit joko odottanut, sipsuttanut tai auttanut ensin seisomaan ja sitten yrittänyt uudelleen.

Kyllä tästäkin vielä peruutus saadaan!

Anna Larssonin koulutusviikonloppu 26.-28.1.2018

Mulle iski hirveä flunssa ke-to juuri ennen Anna Larssonin koulutusta. 😦 Jouduin sen vuoksi skippaamaan perjantain luennon ja lauantain treenit, ja ai ristus ettei oo hetkeen mikään harmittanut niin paljoa. Sunnuntaina raahauduin kuitenkin paikalle. Ryhmätreenivuorolla harjoiteltiin kehäänmenoja. Mulla oli tässä Mindy mukana, kun en ihan tiennyt treenin aihetta etukäteen. Tehtiin ensin vedos, jossa Mindy vaan istui aloitusasennossa vaikka pyysin musiikin päälle. Ja istuihan se. Seuraavaksi tehtiin koko koreo, jossa Tinttu alkoi vähän keulia ja yhden jalan ali pujottelun sijaan mm. istui poikittain mun edessä nojaten muhun. 😀 Seuraavalla vedolla otettiin koreo uusiksi, ja meni paremmin vähemmillä kierroksilla, joskin moni asia tapahtui vasta toisesta käskystä. Mutta että se on sen verran valmista kauraa, että eipä siinä oikein korjattavaa ollut. Ainut huomio oli – ja hyvä sellainen olikin – että muistaisin pitää selällä maatessa oman kämmeneni suorana enkä pitää Mindyä tassusta kiinni, ettei tule olo että ohjaaja pakottaa koiran pysymään positiossa ja etteikö koira muuten pysyisi selällään. Tähän täytyy muistaa kiinnittää huomiota.

Iltapäivällä 10min yksärivuorolla olin sitten Ifan kanssa puimassa meidän seilausongelmaa. Todettiin kaksi perustavanlaatuista ongelmaa, joihin on puututtava. Ensimmäisenä niistä se, että mun pitää voida palkata koiraa kaikessa rauhassa siihen positioon missä se on ilman että koira liikkuu. Eli nami ei saa tarkoittaa harjoituksen loppumista. Ja mä en oo Ifaa voinu silleen palkata, kun se sinkoaa ties minne ja hyppää vastaan ja syö käden mennessään. Joten harjoittelimme hiiiii-daaaaaaaas-taaaaaa palkkaamista niin että Ifan on odotettava liikkumatta palkkaa tai palkka menee pois. Samalla sen oli harjoiteltava sitä toista osiota, eli paikallaan positiossa odottamista. Eli että ei saa seilata. Positioon tullaan, asetutaan oikeaan paikkaan ja sitten ollaan paikallaan siinä. Jälleen äärimmäisen hankalaa. Piti ottaa koira sivulle, odottaa hyvä tovi, käskeä seuraamaan, ottaa 2 sivuaskelta ja pyytää koiraa odottamaan sivulla (mielellään seisten) ja sitten taas odottaa ennen kuin lähteä hiiiiitaasti palkkaamaan. Ja jos koira liikkui niin palkka pois, eihän sitä sille oltu naksulla tai palkkasanalla luvattu muutenkaan. Ifa ei millään olisi malttanut pysyä seisomassa sivulla, kun niin paljon on tehty toko- ja rallypohjia, että sivulla istutaan aina. Tämä ei ollut mieluisaa treeniä mulle eikä Ifalle, joskaan en kiistä etteikö se olisi tuiki tarpeellista treeniä meille.

Ifa ja positioissa odottaminen

Sisuunnuin katsottuani koko viikonlopun Vantaan kisoissa hienoja suorituksia ja tuttujen menestystä ja ajattelin, että hemmetti, kyllä Ifallakin pitäis olla kaikki tsäänssit sertiin ja jos yhteen niin miksei kolmeen. Maanantaina treenasin kosketuskepin avulla positioissa rauhallista odottamista, joka tuntui hommaa vähän auttavan.

Tänään aloitin kosketuskepin kanssa, mutta kun jätin sen pois niin mistään ei tullut enää mitään. Koiralla ei mitään hajua mitä tarkoittaa “frontti” vaikka kosketuskepin avulla vaivatta pyörähtää eteen poikittain. Käsken sivulle, niin tulee vinoon ja ihan liian eteen, tai jättää tulematta vasemmalle sivulle ja koittaa olla oikealla väärinpäin. Käsken “hippa” eli oikealle sivulle katse samaan suuntaan niin koira on taas liian kaukana ja vinossa kun tuijottaa maanisesti jotain mun namikättä. Yritän ottaa sivuaskeleita koira vasemmalla, niin se tulee aivan poikittain mun edessä vinossa mukana. Että siinä missä Mindy menee joka treenissä eteenpäin niin Ifan kanssa aina kun treenaa se osaa vaan vähemmän ja vähemmän. Että ehkä mä nyt dumppaan vaan roskiin ne epärealistiset sertihaaveet/-tavoitteet, mistään valioitumisista puhumattakaan ja meen sänkyyn itkemään kun en osaa kouluttaa koiraani.

Todella turhauttavaa. Sit on jotenki niin lähellä ongelmaa, että ei tiedä miten pitäisi edetä. Pitääkö vaan tehdä enemmän toistoja kosketuskepillä ensin? Pitääkö auttaa kädellä enemmän? Missä menee raja auttamisen ja oppimisen välillä? Milloin sitä koiraa voi, täytyy ja pitää auttaa “liikaa” siihen nähden mitä sen mun mielestä pitäisi osata? Milloin sen vaan päästää helpolla ja milloin vaatii liikaa, kohtuuttomuuksia? Mitä mä teen väärin, kun se on aina huonompi ja huonompi vaikka Mindy on aina parempi ja parempi?

Advertisements

Mindy rallykisoissa Loimaalla

26.11.2017 starttasi auto taas kohti Loimaata ja rally-tokokisoja Mindyn kanssa. Kisoissa oli hieno beussiedustus ja pentue-edustus kun myös 4 Mindyn pentua kisasi samassa kisassa. 😀 Tinttu mukavasti villiintyi tuttujen läsnäolosta ja villitys riitti hyvin radallekin asti. Radan hankalin osuus oli se meijän kriisikohta istu – seiso – kierrä koira. Mindy oli sitä mieltä että seiso-käsimerkki ja käsky tarkoittikin anna tassu, joten se läimi mua tassulla naamaan minkä kerkes sen sijaan että olis noussu seisomaan. 😀 Kun se sitten nousi seisomaan, se kääntyi kuitenkin mukana kiertäessäni sitä. Ei mennyt putkeen tämä ei.

Vasemmalle käännökset Mindy teki kohtalaisen hyvin, saatiin jopa 360 vasempaan ilman että peppu kerkes välissä maahan. Seisomisen lisäksi kuitenkin myös takaakierrot osoittautuivat tänään hankaliksi. Mindy oli niin kierroksilla, että aina kun sen piti lähteä mun edestä kiertämään mua niin se pyörähti matkalla mennessään. 😀 😀 Muistan oikeen kun yhellä kyltillä Mindy teki sen ja mua rupes naurattaan ja arvoin että uusinko kyltin ja katsoin tuomariin, joka vaan pudisteli päätään että oivoivoi. 😀 Uusittiin se sitten kuitenkin. Seuraava “mitä vit”-hetki oli kun mentiin tuomarin ja sihteerin ohi radalla ja Mindy päätti lähteä haistelemaan niitä?! Silleen nouuu doggo mihin sä meet, tuu takas?! Mindy alkoi myös kerätä kierroksia palkattomuudesta siihen malliin, että käveleminen alkoi hankaloitua kun se oikeasti painoi muutamassa kohtaa ihan huolella vasten jalkaa. 😀 Ihme eläin.

Lopulta päästiin rata loppuun. Olin ihan varma että nyt tuli kyllä kymppejä niin ropisten että ei mitään jakoa tulokseen, mutta niin vaan tuloslistaan ilmestyi 73p! Jeeeee! Toinen hyväksytty tulos AVO:sta!  Nyt uupuu enää yksi niin olisi RTK2 kasassa ja pitäisi siirtyä voittajaluokan liikkeiden opetteluun. 🙂

Ifan uusi koreografia

Eilen oli mun viikon ainoa vapaa ilta, kaunis auringonpaiste ja TODELLA lämmin (19°C), joten päätin ottaa niistä ilon irti ja lähteä Liedon kirkon viereiselle nurmelle treenaamaan Ifan ohjelmaa. Samalla se oli itselleni treeniä julkisella paikalla esiintymisestä, joka jo noin ajatustasolla kauhistutti ihan kiitettävästi.

Pitkälti suurimmaksi ongelmaksi koreossa osoittautui tuleminen edessä poikittain -positioon ja siinä liikkuminen. Ifa on sen osannut ihan hienosti, mutta nyt ei sitä muka millään kyennyt tekemään, joten pidettiin vähän neuvotteluja siitä, että Ifa sä meet pois etkä pääse tekee mitää jos et nyt skarppaa ja rupee yrittään tämänkin kanssa. Ymmärtäisin jos se ei oikeasti osaisi, mutta kun siis edes todella voimakkaan namikäsiavun kanssa se ei tehnyt sitä mitenkään päin kunnolla, niin sitä päätin olla sulattamatta. Lopputreeniä kohti homma lähtikin paranemaan.

Haparointia ilmeni myös kaikissa kiepeissä, joten niitä päädyttiin hiomaan myös erikseen. Annoin vaan musan soida taustalla ja kävelin sinne tänne ja pyysin kieppiä käyttämättä käsimerkkiä. Vähän täytyy ottaa lisää sellasta treeniä, niin eiköhän sekin vahvistu.

Erinäisiä tipluja päätyi videolle muutenkin. Paras videoimani veto oli ehkä kolmas tai neljäs kerta kun väännettiin ohjelmaa, siitä huolimatta että voisin listata videolta melkoisen vikalistan. Ifan ei kuulu alussa peruuttaa mun ympäri, ja jalan alta sen kuuluu vaihtaa oikealle eikä jäädä väliin (josta mä ihan järkkysuurella käsiavulla autoin sen oikeaan paikkaan), mä oon ajottanu kiepit laukkapätkiin huonosti, edessä poikittain on tosiaan tosi rikki (ei hakeudu kunnolla ja joudun kokoaika auttaan — tiiämpähän mitä treenata seuraavaks!), kieppien käsiavuista täytyis tosiaan päästä eroon ja kädet saada liikkeelle myös kun koira tulee jalkojen välissä väärinpäin plus toi väärinpäin vasemmalla sivulla on aika heikko positio. Ainiin ja se että Ifa videolla otti asiakseen häiriintyä mun työkaverista, joka eksyi yleisöksi koiransa kanssa ja päätti sanoa “PWÖFF” aina kun työkaverin koirasta kuului pihahduskaan… Hnngh. 😀

Mutta ai että se mikä lämmittää mun mieltä niin NOI SIVUASKELEET koira oikealla väärinpäin, 1:46 eteenpäin. ❤ ❤ Omfg Ifa tekee kyllä niin hyvin! *sydänsilmähymiö* Ihan huikeet. 😀 Ja pivotissakin piti paikkansa aika hyvin! Ai että, kyllä sitä on treenattukin. Nyt vaan sama vaivannäkö muille positioille niin avot.

Samoin annan itelleni peukun siitä, että kokolailla muistin koreon! Välillä kyllä sanoin väärän käskysanan mutta kyllähän tuo niin paljon kehoa lukee että aina se oli siinä mihin sen halusinkin tulevan, käskysanoista huolimatta.

Ehkä me nyt sitten ilmoittaudutaan sinne SM:iin. Ehkä.

Ifa koreotreeneissä

Mindy meni ja aloitti juoksunsa, joten viime maanantaina Ifa päätyi sitten paikkaamaan sitä koreotreeneissä. Mietittiin että miten meidän nykyistä ohjelmaa pitäis parantaa ja miten se vastaisi paremmin voittajaluokan koreota. Tultiin Hannan kanssa vähän siihen lopputulokseen, että kyllähän siinä nyt suuntia ja positioita on, enemmän on kiinni siitä että ne tarttis saada onnistumaan kisoissa.

Mietittiin myös sitä, että kun väärin päin jalkojen välissä -positio on epäonnistunut jokaisissa kisoissa, että ehkä se onnistuisi paremmin kun sen laittaisi aiemmin koreoon. Että jos alkupuoli koreota olis teknistä piiperrystä ja sitten lasketeltaisiin vauhdikkaamman musan tahtiin se loppu. Toki sinne loppuun täytyy varmaan jotain vähän teknisempääkin kuin pelkkää eteenpäin liikkumista, ettei se ihan lässäytä teknistä alkua, mutta toisaalta siinähän niitä eri tempoja sitten on esiteltynä. Ensin teknisyys, sitten temmot. 😀

Päädyttiin sitten siihen, että jos jatkan meijän nykysellä musalla, niin järjestelen kaikki positiot uusiksi niin että ne vaikeemmat on alussa ja loppua kohti helpottaa. Kokeiltiin myös pienempää sipsutusta yhteen sellaiseen kohtaan, joka on nyt ollut ontuvaa vuorolaukkaa koira jalkojen välissä. Harjoiteltiin myös sitä siirtymää siihen positioon, ja tottahan toki se nyt treeneissä sujui hyvin. 😀

Toinen vaihtoehto on toki ottaa uus musa. Mulla on aika… aikamoinen lista eri vaihtoehtoja et mikä vois olla Ifalle toinen musa. Nyt pitää vaan päästä kokeilemaan ja videoimaan niitä että mikä oikein toimis, ja sitä päästään onneks tekeen ens maanantaina.

Joku näistä?

Kuten huomataan, biisit on aiiiiivan laidasta laitaan, ihan erilaisia. 😀 😀 Niinku meijän tähän astisetkin… Ensin vähän ItaloBrothersia, sit lavatansseja, nyt Vivaldi+Headhunterz. Seuraavaksi ties mitä… 😀 Ehkä tiedämme enemmän ensi viikon puolella.

Mindyn tanssiuran korkkaus

20545525_1380163138767093_1855731780055624288_o

Kuva: Hanna Maines

Käytiin viikko sitten koiratanssin möllikisoissa Liedossa Qublis-hallissa. Ifa kävi tekemässä kehääntulotreenin ja Mindy osallistui FS ALO:on. Ifan treeni meni hyvin, sillä se luuli tulleensa tekemään kisasuoritusta ja oli oma flegmaattinen kehäitsensä, jonka pääsin sitten yhdessä kohtaa palkkaamaan ja ottamaan alusta. Kummasti oli eri ääni kellossa kakkosrundille lähdettäessä, teki paljon paremmin hommia. Julistan treenin onnistuneeksi. Myöhemmin pvällä Mindy teki oman ohjelmansa kokonaan palkatta. Kerran pari se jäi haahuilemaan jotain että höö mikä peili, mutta lähti niistä ihan hyvin mukaan ja saatiin oikein kunnialla vedettyä koreo läpi. Saatiin todella mieltä lämmittävää palautetta tuomarilta: “Koira tekee puolikkaasta kokonaisen?! What? Kuinka hienosti sanottu. Koskettava esitys. Eli onnistuitte todella herättämään tunteita. Muutama kontaktikatkos ei häirinnyt tätä. Ihana liike “kämmenen selän tutkiminen”. Uljas koira; tulette vielä olemaan mahtavia!” Ja Tinttu vielä sijoittui luokassaan 1/4!

Hyvillä mielin suuntasimme siis 4.8. perjantaina Janakkalaan korkkaamaan Mindyn virallista tanssiuraa.

Päivän sääennuste oli hyvin… epävakaa. Aamulla satoi aivan kaatamalla, joka sitten Turussa kyllä loppui puolen päivän tienoilla. Ja eihän sillä säällä siis muuten väliä, mutta tiedossa oli ulkokisat. Matkalla sää oli hyvin vaihteleva, mutta paikan päällä näytti jo siltä, että vältymme vallan sadekuuroilta.

Paitsi juuri ennen meidän kehäänmenovuoroa.

20641953_1380201302096610_1582178219_o

Kuva: Hanna Maines

Totta kai juuri ennen meidän kehäänmenovuoroa alkoi sataa vettä. 😀 Eikä mitenkään pienesti tihuttaen vaan ihan kunnolla. Onneksi oli Mindy menossa kisaamaan eikä Ifa, ei olisi ollut mitään asiaa kehän puolelle Ifan kanssa tuossa säässä. Eipä siinä sitten muuta kuin että kehään ja kokeilemaan. Alku lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta Mindy teki kuitenkin jotain. Maahan meni hienosti ja laittoi pään alas kun pyysin, mutta kun selälleen piti kääntyä niin Mindy nousi seisomaan. Koitin pyytää sen takaisin maate, muttei se suostunut kuin istumaan. Koitin siitä pyytää tassua, mutta sit olin jo niin sekaisin etten muistanut enää oikeaa käskyä enkä oikein tiennyt miten pyytää tassua kun ei oo koskaan treenattu että mä olisin selällää ja koira istuis… 😀 Olis pitäny olla pelisilmää ja kierähtää ittekki ylös mutta no, aina voi jälkikäteen jossitella. Tuosta kömmähdyksestä kun päästiin niin saatiin ohjelmaa ihan kohtuullisesti – joskin edelleen kovin tahmeasti – taas eteenpäin.

Viimeiset liikkeet oli juuri tulossa, kun sade alkoi haitata Mindyä sen verran että se pysähtyi rapsuttamaan korvaa ja pitkään rapsuttikin, ihan antaumuksella musiikin loppuun asti ja vähän ylikin. 😀 Eipä siinä auttanut kun odottaa ja koiran lopetettua rapsutus niin ottaa viimeiset liikkeet ja tehdä lopetus vaikka musiikki oli loppunut aikapäiviä sitten. Ihan en olisi arvannut että sade Mindyä noin paljon haittaa, mutta eipä kieltämättä ole muutenkaan tullut sateessa treenattua. Sättäyksestä huolimatta Hanna oli saanut kivoja kuvia meistä kehässä.

Kuvat: Hanna Maines

Saatiin esityksestä seuraavanlaiset arviot:

Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 37p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 38p
 “Harmi kun rapsututti. Ohjelma jäi kesken.”
Salla Haavisto
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 39p
“Hyvä, hallittu kokonaisuus! Harmillinen loppurapsutus.”
Nadja Böckerman
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 43p
 “Hieno ohjelma! Pointsit ohjaajalle, joka ei antanut virkistävän kesäsateen häiritä vaan ohjelma tehtiin suunnitellusti. Koira teki suurimman osan liikkeistä, hienoja yksityiskohtia. Lopun rapsuttelu menee sään piikkiin, kukapa tykkäisi jos korviin menee vettä!”

Näillä irtosi yhteensä 158,34p. Kuuden koiran luokassa sijoituksemme oli 4. Paljoa ei siis vajaaksi jäänyt, ken ties mitä olisi pisteet voinut olla jos olisi saatu onnistuneesti vedettyä loppuun asti. Sinänsä hyvillä mielin jatkoon kuitenkin, että eiköhän näistä ongelmista päästä yli ja sentään koira teki ihan ok mun kanssa hommia kehässä eikä ollut lähdösssä pois vaikkapa. 😀 Vähän ehkä virtaa olis voinut olla enemmän, mutta ehkä viilenevät säät auttaa sitten siihenkin. Nyt jäi sitten sellainen fiilis että voi äh, ehkä Mindy täytyykin ilmoittaa Salon kisoihin ensi kuussa, kun nyt jäi vähän hampaan koloon tästä suorituksesta ja olis kiva päästä esittämään parempaakin osaamista. Joten ehkäpä otamme uusinnan siellä sitten.

Jos joku vielä haluaa tämän selostuksen päätteeksi katsoa meidän kehässä räpiköinnin, sekin löytyy YouTubesta.

Koko kööri kentällä

Tänään oli määrä mennä koirakerhon kentälle treenaamaan tokokurssin kotiläksyjä ja kun oli niin hieno ilma niin päätin sitten ottaa koko konkkaronkan mukaan.

Mindy pääsi treenaamaan sarjatulipalkkaa, maahanmenon vihjettä, takapään käyttöä ja sen sellaisia ja ohessa tuli rauhoittumistreenitkin kivasti. Mindy oli hienosti kuulolla eikä ottanut häiriötä mistään ympäröivästä. Mä jaksoin tehdä vähän pidempiä sarjatulipalkkauksia ja yritin parhaani mukaan olla välittämättä yleisöstä. Käsieleeseen reagointi on vielä vähän hidasta, mutta ehkä sekin tästä vielä tehostuu. 🙂 Vähän tein lopuksi myös sellaista, että olin polvillani maassa, heittelin nameja eri suuntiin ja Mindyn syötyä namin käskin sen käymään maate. Hienosti onnistui kentälläkin etänä ja ekaa kertaa näin itse eri asennossa!! Taitava eläin. 😊

Välissä Ifa pääsi treenaamaan myös. Ifakin harjoitteli vähän sarjatulipalkkausta, sivulletuloa ja yhden askeleen seuraamista ja palkan paikkaa ja jalka-positiota. Kokeilin myös sitä mun ympäri peruuttamista ja no problemo, suju yhtä hyvin ku kotonaki. 👌 Kokeilin myös sivulla peruuttamista ja se meni tosi hyvin. Yksi luoksetulo myös otettiin ja siinä huomasin sen ongelman, mistä Outin kanssa puhuttiin eilen rallytreeneissä, että jos mulla on katse eteen niin hommat menee ihan päin honkia. Koitin käskeä Ifaa sivulla odottamaan, niin se löi maihin aina jos katsoin samalla eteenpäin. Todnäk toi “odota” on kuitenki muutenki ton koiran päässä nyt liian maahanmenoliitännäinen, joten pitää keksiä uusi sana istuen odottamiseen. Itse luoksetulo oli hieno ja lopun perusasentokin oli aika bueno. Itselläni vaan oli suuria vaikeuksia olla auttamatta koiraa siinä vaikkei se apua tarvinnut. 😀 Loppuun treenattiin sitten ihan vähän sivulla istuen odottamista. Sitä tehtiin muuten Mindynkin kanssa. Tarpeellinen treeni molemmille.

Liksukin pääsi kerran vähän hömppäämään ja tekemään osaamiaan temppuja ja se oli kyllä ihan liekeissä. 😂 Hassu vanha mummokoira. ❤

Treeniä treeniä

(Pitäs varmaan mennä johonkin koulutukseen hyvästä blogikirjoituksen otsikosta?)

Mä vähän päivittelin tota oikeeta palkkia, laitoin siihen kaikkien koirien tiedot ja lykkäsin tapahtumakalenteriin kaikki pikkumenot mitä meillä on tiedossa. Viikottaisia kursseja siihen en laittanut, mutta muu löytyy.

Mindyn kanssa on nyt treenailtu kotona meijän uutta maahanmenon käsielevihjettä, ja se sujuu ihan kohtalaisesti. Välissä menee maahan nopeammin, välissä hitaammin. Mutta kyllä se sitä sieltä aina lopulta tarjoaa. Joskus meinaa jäädä vähän puolimatkaan, taisin kerran erehtyä palkkaamaan liian pian, kun kyynärät eivät olleet vielä maassa, ja nyt saa olla supertarkkana ettei sama pääse toistumaan.

Löysin myös meijän takapäänkäyttöharjoituksiin tarkoitetun pikkujakkaran ja sen kanssa on vähän pyöritelty koiraa. Vasemmalle sivulle pyörii sen kanssa todella näpsäkästi, oikealle vähän heikommin, mutta avustettuna pyörii kuitenkin.

“JES!”-sarjatulipalkkausta on myös tehty vähän. Sitä täytyy tehdä vielä lisää, mutta se onkin ohjelmassa tänään kun mennään kentälle treenaamaan itsenäisesti. Mä aion jaksaa tehdä pidempiä sarjatulipätkiä kuin viimeksi. 😀

Eilen rally-treeneissä pääsin vihdoin hyödyntämään sitä häiriön katsomisesta palkkaamista. Käytiin ensin tekemässä meidän rata, joka meni aivan päin helvettiä. Tinttu veti ihan lekkeriks koko touhun, ei tullu kunnolla sivulle, valu ylitte jokasen istumisen, ei noussu seisomaan, hortoili seuraamisessa miten sattu, ei kääntyny paikallaankäännöksissö vaan pyöri kaks kertaa ympyrää. Hyvää oli, että houkutukseen se ei mennyt (kerran meinas sekuntin ajan mut lähti sit mun mukaan) ja pyörähdys oli ihan ookoo. Vähän meinas hermo palaa puoles välis rataa ku koira vaan pyöri kuin väkkärä.

Mentiin sitten radan jälkeen käytösruutuun, vaikkei meidän sellaista tarvitsisi vielä tehdä, mutta saatiin samalla hyvää lähtökylttitreeniä, koska se taas radalla veti maihin kun Outi kysyi että ollaanko valmiita. Siinä se sitten vilkuili rataa suorittavaa koiraa kolme kertaa. Ekalla kertaa olin hidas palkkaamaan, mut kaks muuta vilkasua palkkasin tosi nopeasti katseen käännyttyä ja niiden jälkeen se ei sitten enää muuta katsonutkaan kuin mua. Istui myös hienosti paikallaan koko ajan ihan rauhallisena, tosin toki mä palkkailin sitä siinä myös ahkerasti.

Kakkoskierrokselle oltiin jo vähän laskettu kierroksia ja saatu yhteistyö edes vähän paremmalle tasolle. Hiottiin sitä että miten istumisen jälkeen lähdetään vasempaan täykkäriin, kun täytyy saada koira seisomaan ensin. Ekalla yrittämällä kun lopputulos oli et Mindy vaa kallistu ja kallistu ja kallistu ja lopulta se makas selällään maassa. 😀 😀 Saatiin yleisöltä aplodit ja itte koitin olla nauramatta vedet silmissä.

Mä en myöskään edelleenkään oikein osaa ottaa koiralle tarpeeksi tilaa tötteröitä kierrettäessä, joten tulevia lauantain kisoja silmällä pitäen siihen mun täytyy kiinnittää siellä sitten huomiota.

Kotona Ifa on jostain oppinut mun ympäri peruuttamisen. Tarvii todella pienet avut enää siihen, että ihan taitavasti peruuttaa mua ympäri. Taasen juttu jota on treenattu vaan pari kertaa joskus vuosi sitten ja nyt se yhtäkkiä sujuu tosi hyvin. 😀 Ei voi ymmärtää, mutta kiva kun on oppinut. Vahvistellaan sitä entisestään.

Oon myös viikkotolkulla tehnyt Ifan kanssa treeniä, että sekä sivullaolossa, seuraamisessa että jalka-positiossa eli oikealla väärinpäin niin palkka tulee mun kainalosta. Tavoitteena saada seuraamisen edistäminen ja jalka-position jätättäminen pois sen kautta, että koira ei hakisi katsekontaktia ja että palkka tulee aina samasta kohtaa – käsi kun voi liikkua millon minnekin palkkaamaan. No, jonkun kerran oon myös vahvistellut ihan sitä positiota syöttämällä koiraa repeatedly silleen “hyvä jalka, hienosti, noin on hieno jalka, jalka, hyvä, taiiitava, hieno jalka” ja namia vaan tulee. Näissä oon keskittyny siihen, että vasemmalla ollessa nami laskee jalassa kiinni housunsaumaa pitkin alas ja jalka-positiossa itse asiassa mun takaa selkeästi niin, että namia ei saa jos koittaa tuijottaa mua silmiin vaan pitää katsoa mun taakse tai edes mun kättä. Mieluummin sitten opetan sen jalka-position “liian pitkälle taakse”, eiköhän se kuitenkin sieltä kisatilanteessa valuisi vähän eri kohtaan kuitenkin.

Ajatus olis myös alkaa opettaa toisen suunnan sivuaskeleita tolle, ja se vasta tuleekin suuri proggis olemaan. Ifa ei yhtään osaa liikkua niin päin, joten katsotaan tuleeko siitä koskaan valmista, mutta yrittänyttä ei laiteta. Hinkattiin niitä kylki oikealle-sivuaskeleitakin ties kuinka pitkään ennen kuin niihin tuli mitään tolkkua, ja nekin vaatii edelleen vähän hiomista.