Archives

Koiratanssi SM Ylöjärvi 2018

Lauantaina 27.10.2018 ajeltiin Ylöjärvelle koiratanssin SM-kisoihin. Aamulla sai olla jo aikaiseen paikalla kun 09:30 mennessä piti olla kaikkien ilmoittautunut ja siitä eläinlääkäritarkastukseen vaikka oma vuoro oli vasta numerolla 31 eli aika myöhään iltapäivällä vasta. Aika monta kertaa etukäteen oli mitä moninaisemmista syistä tehnyt mieli jättää menemättä kisoihin, mutta ei sitä sitten hennonnut kuitenkaan ilmaiseksikaan olla sitä 35 € järjestäjille lahjoittanut niin raahauduttiin paikalle kuitenkin. Kisojen avajaisissa oli musta kiva ohjelmanumero, kun kaksi hip hop- ja street dancea harrastavaa nuorta kävivät esiintymässä meille. Siinä korostui hyvin se, että minkä vaikutelman omasta olemisesta antaa esimerkiksi omalla kasvojen ilmeellä. Että kun kehässä hymyilee kunnolla, niin hyvä fiilis välittyy yleisöön asti. Kiva ominaisuus kisoissa oli myös se, kun järjestäjät kirjasivat pisteitä Google Sheetsiin, josta sattoi sitten kohtalaisen reaaliajassa seurata kaikkien tuomarikohtaiset pisteet jokaisesta osiosta.

Meille on vakiintunut tavaksi, että en mene Ifan kanssa kehääntutustumiseen. Kun HTM:n kehääntutustuminen viimein koitti kävin testaamassa koreon asettumisen kehään vetämällä sen musiikkien kanssa kahteen kertaan läpi ja se oli sillä selvä. Sitten taas odottelemaan lisää omaa vuoroa. Olinko mahtanut kaksi eri vaihtoa positiosta toiseen käydä Ifan kanssa läpi odotellessa, eli ihan minimitreenillä kyllä. Ja minimitreenillä oltiin menty edellinen kuukausikin. Pimenevä syksy vienyt kaikki voimat enkä ollut saanut aikaiseksi kuukauteen raahautua hallille, joten oltiin käytännössä täten myös viimeisin kuukausi oltu treenaamatta. Ei sillä, tiedossa on että mieluiten ainakin 2vko ennen kisoja ei mitään kannattaisikaan tehdä, mutta nyt oli ehkä vähän turhan pitkä väli. Tinja sitä kisoissa kauhistelikin, että oon mä hurja kun uskallan lähteä SM-kisoihin ilman että on vikaan kuukauteen treenattu. 😀 Hannalle taisin sanoa sitä, että tää on nyt just sitä mistä on puhuttu, että kun jättää treenaamatta ja menee vaan niin aina voi todeta huonosta tuloksesta että “no mutta eipä me olla treenattukaan, ois varmasti menny paremmin jos ois jaksettu treenaa”, ja toisaalta ei tuu sitä että harmittaa kun on kauhean työn tehnyt treenaamalla ja sitten menee silti huonosti.

No, kehäänmenon aika koitti sitten lopulta.

Ja nyt en tiedä miten jatkaa tätä postausta. Koska en osaa päättää kirjoitanko sen mukaan mitkä oli fiilikset kisapaikalla vai sen mukaan mitkä oli fiilikset oman vedon videolta katsomisen jälkeen. Ja koska en osaa valita, kirjoitan molemmat.

Vaihtoehtoinen kuvaus A: fiilikset kisapaikalla

Oman esityksen jälkeen oli kohtalaisen hyvät fiilikset. Alku oli lähtenyt liikkeelle tosi kivasti ja mitään pyörähdyksiäkään ei jäänyt tekemättä. Pientä kankeutta paikoitellen, lähinnä kaivelee kun ihan lopussa Ifa ei tullut sivuaskelissa mukana eikä lähtenyt ympäri peruutukseen, mutta muuten tosi jees, tuomareitakin muistin katsoa (toivottavasti hymyillen) yhdessä kohtaa. Ifa oli tosi hyvin messissä, ei karkaillut pahemmin positioista ja mäkin sain liikuttua edes suunnilleen suunnittelemallani tavalla. Kehästä ulos tullessa oli kannustavaa kun Nadja joka oli seurannut meidän esiintymisen tuli heti sanomaan, että nyt saatiin paljon paremmin tuotua meidän osaamista esille ja oli suorempaa ja tarkempaa tekemistä, hienoa. Hanna ja Nuu olivat jo käyneet kehässä ja tulosexcelin seurannasta oli käynyt ilmi, että he saivat sertin. ❤ Hanna povasi, että jos hekin saivat sertin niin kyllä mekin sitten. Lopulta olisiko sitten taas Tinja joka ehti sanomaan että onnittelut hienoista pisteistä ennen kuin olin itse huomannut niiden kirjautuneen näkyviin. Ja toden totta, siellähän se komeili, 166,67p ja meidän ihan ihka ensimmäinen serti!!!!! Ihan tajutonta!!!!! Ja vielä SM-kisoista, PM-kisojen alla!!!! Ihan mielettömän huikeeta!!!!! Voiko olla tottakaan?!? 😀 Sijoitusta 14 koirakon luokassa saatiin jännittää ihan loppuun asti. Viimeisenkin pistekirjauksen kilahtaessa exceliin kävi selväksi, että Ifa oli kirinyt koko luokan kolmanneksi eli SM-pronssille!!! Siis mitä!!! Meikämanne harjakoiransa kanssa SM-pronssia HTM:ssä?!? Ihan mieletöntä!!! Kyllä nyt voi hyvillä mielin lähteä PM-kisoihinkin! Niin paljon etukäteen harmitti että kun kisat menee huonosti niin vielä vähemmän haluaa lähteä PM-kisoihin kisaamaan, mutta mitä vielä. Tällä tuloksella ei tarvitse hävetä sinne lähtöä. Kaiken lisäks johan me ollaan jo 2 vuotta voittajassa kisattu ja tämä oli meijän viides eri voittajaluokan koreo ja nyt napsahti se ihka ensimmäinen koiratanssiserti josta olen vain voinut uneksia. Villeimmissä unelmissani olin unelmoinut kuinka hienoa olisi jos voittaisi joskus mitalin, siis ihan fyysisen mitalin. No nyt toteutui sekin!! Wau. Ifa. ❤ ❤ ❤ ❤ ❤

Vaihtoehtoinen kuvaus B: fiilikset videon katsomisen jälkeen

Tein Facepostauksen Ifan SM-menestyksestä ja totta kai ihmiset sitten kyselee, että onko siitä videota nähtävillä. Tiesin jo etukäteen, tunsin voimakkaasti, että mun ei kannattaisi katsoa sitä videota. Ajattelin kuitenkin, että en voi postata sitä minnekään katsomatta sitä, koska kyllähän mun nyt pitää kyetä suhteuttamaan oma reaktioni todelliseen tasoomme, enkä voi vaan päättömästi juhlia SM-pronssia ja sertiä jos se veto olikin ihan paska, tai sanoa että kaikki meni just nappiin jos ei mennyt kuitenkaan. Koitin lohduttaa itseäni, että yleensähän video näyttää paremmalta kuin miltä kehässä tuntuu. No. Mä en tiedä minkä portaalin kautta tuomarit katsoivat olevinaan meidän koreota, koska kun mä katson sitä videolta niin se ei todellakaan ole a) sertin saati b) SM-pronssin arvoinen veto. Kolmet sivuaskeleet aivan pipariksi, koira vinossa tai ei tee ollenkaan ja takapositiossa autan koiraa ihan huolella. Videon katsottuani iski ihan hirvittävä harmistus siitä, että en mä nyt kykene olemaan onnellinen meijän sertistä ja SM-pronssista tai voi tuulettaa niitä, kun se esityshän oli tismalleen sitä meijän samaa tuttua noin 158p tasoa vaikeuksineen. Ei 166,67p serti-pronssi-esitys. Suorastaan itkettää. PM:t ei silleen haittaa, jotenkin oli silleen hyvä fiilis kehästä kuitenkin että eiköhän noita saada vähän korjailtua tai on päivästä kiinni miten noi sivuaskeleet onnistuu ja ehkä kehäkin on sopivamman kokoinen tuolle koreolle, ja näyttää nyt ainakin paperilla siltä että osattais muka jotain. Et kyllä me sinne PM-kisoihin voidaan vielä mennä. Mutta ei tää SM-video päivänvaloa kestä. Syyttäisin tuomaripelistä jos en tietäis että se ei ole mahdollista. 😀 No, en voi loppukaneettina todeta kuin että valitettavasti mä en voi itse valita millaisia pisteitä me saadaan, ja tuomarit nyt tuomaroivat tällä kertaa näin. Anteeksi, olen pahoillani.

 

Advertisements

Ifan koiratanssitreenit senkun jatkuu

Sunnuntaina käytiin aamuvarhasella hallilla treenaamassa Liksun ja Ifan kanssa koiratanssia. Ifan kanssa ensin kokeilin koko koreon ja sitten hiottiin lopuksi noita ei-niin-vahvoja kohtia.

Mun eläytyminen unohtuu aina välillä. 😀 Pohje-positioo (takana) Ifa ei vielä kunnolla osaa, joten siinä joutuu auttaan ihan kunnolla. Myös toi pakki on ilmeisen hankala vielä muualla kuin kotona. Pitää jatkaa sen yleistämistä. Muutoin noin yleisesti positionvaihdokset on kaikista hankalimpia. Hyvää on se, että seuraaminen oikealla ja vasemmalla tuntuu toimivan tosi hyvin tossa vauhdissa ja noilla käsillä.Wushitkin on aika toiminut! Hyvää on myös se, että mä lähden melko oikeilla nuoteilla liikkeelle nyt. Se oli koulutusviikonlopus viel aika hakusessa.

Loppuasento meiltä edelleen puuttuu. Nou idea että mitä siinä oikeen tekis. Jennin kanssa puhuttiin sillon koulutusviikonlopussa, että vois olla teemana tosiaan sellainen sarjakuvamainen hiippailu/pakeneminen jostain, joka päättyy siihen että päästään pois mistä nyt ikinä ollaankaan pakenemassa. 😀 Joku siihen soveltuva loppuasento tarttis keksiä.

Koreon jälkeen hiottiin lisää tota pohje-positioon tuloa, pakkia ja väärte-position sivuaskelia. Ja siirtymiin pitäis nyt panostaa. Että osais siirtyä pois sieltä väärte-positiosta esimerkiks. Kauheen vaikeeta mut treeniä vaan lisää. 😀


Innostus ei ota laantuakseen, joten maanantaina hurautettiin sitten Raisioon yhelle kentälle treenimään. Nyt harjoteltiin sentään ensin pohjetta ja väärte:n sivuaskelia ennen koreon ottoa. Mä vaan jotenki tykkään tästä meijän uuesta koreosta, vaikka tää vielä kesken onkin. Pitää vaan jatkaa noiden muutamien kohtien hiomista ja tota omaa eläytymistä. Siinä on nyt jo kehitystä, tässä se kokoaika muovautuu, mut vielä piisaa muovattavaa. 😀 Nyt on mukavasti sellainen olo, että osaa nauttia matkasta ja antaa koirankin olla kesken, ymmärtää että asiat on vielä in progress ja että kyllä ne joskus on hiottuna. Ei keskity liikaa virheisiin. Kivaa!! 😀 Ja nyt on koreotaki tehtynä putkeen palkattomana ties kuin monta kertaa jo. Kyllä tästä vielä jotain tulee. ^_^

Positio-pyörähdys-positio

Otettiin Ifan kaa viel iltasella koulutusviikonlopun Nadjan treenin vinkit työn alle. Eli positio-pyörähdys-positio. Vähän epävarmasti Ifa edelleen näköjään lähtee noihin pyörähdyksiin aina välillä. Frontissa pientä alkukankeutta, mutta paransi parin toiston jälkeen. Heel eli oikean puolen seuruu oli ihan tuntematon konsepti saati sit pyörähdyksellä… Seuruusta pelitti kohtalaisesti, kunhan vaan tosiaan pyörähti. Jalka-positiossa tais sujua kaikista parhaiten, hakeutui tosi kivasti oikeaan paikkaan pyörähdyksen jälkeen! 😊 Videolla kaikki osiot, niin pipariks menneet ku paremmatki. Hyvä tästä on jatkaa. 💪

Mindy kehittyy, Ifa rapistuu

Mindyä kun treenaa, se osaa joka kerta enemmän. Ifan kanssa kun treenaa, tuntuu että se osaa joka kerta vähemmän ja vähemmän.

Mindy ja nouto

Mindyn kanssa on hinkattu noutokapulan pitoa aivan tajuttoman paljon. Käytiin 11.11.2017 Naantalin koirakoulus Jonna Rusin tokopäivässä Jonnaa moikkaamassa ja saamassa vinkkejä tähän hommaan ja niillä opeilla on nyt edetty. Harjoiteltiin käsien pitäminen kuonolla ja kuonon kevyesti kiinni puristaminen, ilman esinettä ja pehmeä patukka suussa. Harjoiteltiin pelkkää käsien heiluttelua kuonon ympärillä. Harjoiteltiin oikeaa ilmettä ja paikallaan olevaa häntää. Harjoiteltiin patukan oikeaa paikkaa suussa, eli heti etuhampaiden takana, ei liian syvällä suussa. Harjoiteltiin käsi koiran leuan alla patukan pitoa ilman kättä kuonon päällä. Harjoiteltiin sormien heiluttamista kuonon alla. Harjoiteltiin kuonon alla olevan käden pientä irti-kiinni-irti-kiinni liikettä. Harjoiteltiin sitä, etten itse vedä kättä kuonon alta ennen kuin sanon palkkasanan “jes”.

Nyt ollaan vihdoin viimein, näin 2½kk myöhemmin tilanteessa, jossa pitotreeneissä on päästy tähän vaiheeseen:

Ihan huikeeta nähä miten nouto edistyy kerta kerralta. En olisi 3kk sitten vielä uskonut, että saan tuolle ikinä opetettua noutoa tai edes pitoa, mutta nyt sen onnistuminen näyttää jopa todennäköiseltä. 😉

Mindy ja peruutus

Viime viikonloppuna (3.-4.2.2018) olin järjestämässä kaksipäiväisiä koiratanssikisoja Vantaalla ulkomaisella tuomarilla, kun Esther Niemeijer Alankomaista toimi molempina päivinä kilpailun kolmantena tuomarina. Siellä molempina päivinä käytännössä kaikki suoritukset nähtyäni jäin su-iltamyöhään kotiin ajellessa miettimään, että mitäs koiratanssijuttua Mindylle seuraavaksi opettaisi, että miten sen koreota saisi vietyä eteenpäin. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että lähden opettamaan sille peruuttamista. Sen pohjalta kun voisi sitten lähteä rakentamaan jotain kaukotyöskentelyä. Mindyllä kuitenkin kun on joku oma kehonhallinnallinen käsitys peruuttamisesta, se monesti eri tilanteissa itte peruuttaa ihan taitavasti jonkunkin näköistä matkaa, siis esim. jos sen pitää väistää vaikka kauppakasseja kantavaa mua tms.

Kädellä “ylös leuan alle” ohjaaminen ei oikein tuottanut haluttua lopputulosta, joten lähdin etenemään sipsutustaktiikalla. Eli töpsöttelen jalat maata vasten pienen pieniä askeleita koiraa kohti ja naks ja palkka kun se astuu taaksepäin, tarkoituksena päästä siihen että se tarjoaa itse peruutusta eikä sitä päin tarvitse enää kävellä. Vahinko tai ei, niin jo tokassa treenissä pääsin palkkaamaan sitä peruuttamisen tarjoamisesta! Vielä ei tietenkään mennä pitkää matkaa, mutta alku vaikuttaa tosi lupaavalta. Mindy kyllä tosi herkästi tarjoaa piruettia ja maahanmenoa (ja istumista), mutta oon sit joko odottanut, sipsuttanut tai auttanut ensin seisomaan ja sitten yrittänyt uudelleen.

Kyllä tästäkin vielä peruutus saadaan!

Anna Larssonin koulutusviikonloppu 26.-28.1.2018

Mulle iski hirveä flunssa ke-to juuri ennen Anna Larssonin koulutusta. 😦 Jouduin sen vuoksi skippaamaan perjantain luennon ja lauantain treenit, ja ai ristus ettei oo hetkeen mikään harmittanut niin paljoa. Sunnuntaina raahauduin kuitenkin paikalle. Ryhmätreenivuorolla harjoiteltiin kehäänmenoja. Mulla oli tässä Mindy mukana, kun en ihan tiennyt treenin aihetta etukäteen. Tehtiin ensin vedos, jossa Mindy vaan istui aloitusasennossa vaikka pyysin musiikin päälle. Ja istuihan se. Seuraavaksi tehtiin koko koreo, jossa Tinttu alkoi vähän keulia ja yhden jalan ali pujottelun sijaan mm. istui poikittain mun edessä nojaten muhun. 😀 Seuraavalla vedolla otettiin koreo uusiksi, ja meni paremmin vähemmillä kierroksilla, joskin moni asia tapahtui vasta toisesta käskystä. Mutta että se on sen verran valmista kauraa, että eipä siinä oikein korjattavaa ollut. Ainut huomio oli – ja hyvä sellainen olikin – että muistaisin pitää selällä maatessa oman kämmeneni suorana enkä pitää Mindyä tassusta kiinni, ettei tule olo että ohjaaja pakottaa koiran pysymään positiossa ja etteikö koira muuten pysyisi selällään. Tähän täytyy muistaa kiinnittää huomiota.

Iltapäivällä 10min yksärivuorolla olin sitten Ifan kanssa puimassa meidän seilausongelmaa. Todettiin kaksi perustavanlaatuista ongelmaa, joihin on puututtava. Ensimmäisenä niistä se, että mun pitää voida palkata koiraa kaikessa rauhassa siihen positioon missä se on ilman että koira liikkuu. Eli nami ei saa tarkoittaa harjoituksen loppumista. Ja mä en oo Ifaa voinu silleen palkata, kun se sinkoaa ties minne ja hyppää vastaan ja syö käden mennessään. Joten harjoittelimme hiiiii-daaaaaaaas-taaaaaa palkkaamista niin että Ifan on odotettava liikkumatta palkkaa tai palkka menee pois. Samalla sen oli harjoiteltava sitä toista osiota, eli paikallaan positiossa odottamista. Eli että ei saa seilata. Positioon tullaan, asetutaan oikeaan paikkaan ja sitten ollaan paikallaan siinä. Jälleen äärimmäisen hankalaa. Piti ottaa koira sivulle, odottaa hyvä tovi, käskeä seuraamaan, ottaa 2 sivuaskelta ja pyytää koiraa odottamaan sivulla (mielellään seisten) ja sitten taas odottaa ennen kuin lähteä hiiiiitaasti palkkaamaan. Ja jos koira liikkui niin palkka pois, eihän sitä sille oltu naksulla tai palkkasanalla luvattu muutenkaan. Ifa ei millään olisi malttanut pysyä seisomassa sivulla, kun niin paljon on tehty toko- ja rallypohjia, että sivulla istutaan aina. Tämä ei ollut mieluisaa treeniä mulle eikä Ifalle, joskaan en kiistä etteikö se olisi tuiki tarpeellista treeniä meille.

Ifa ja positioissa odottaminen

Sisuunnuin katsottuani koko viikonlopun Vantaan kisoissa hienoja suorituksia ja tuttujen menestystä ja ajattelin, että hemmetti, kyllä Ifallakin pitäis olla kaikki tsäänssit sertiin ja jos yhteen niin miksei kolmeen. Maanantaina treenasin kosketuskepin avulla positioissa rauhallista odottamista, joka tuntui hommaa vähän auttavan.

Tänään aloitin kosketuskepin kanssa, mutta kun jätin sen pois niin mistään ei tullut enää mitään. Koiralla ei mitään hajua mitä tarkoittaa “frontti” vaikka kosketuskepin avulla vaivatta pyörähtää eteen poikittain. Käsken sivulle, niin tulee vinoon ja ihan liian eteen, tai jättää tulematta vasemmalle sivulle ja koittaa olla oikealla väärinpäin. Käsken “hippa” eli oikealle sivulle katse samaan suuntaan niin koira on taas liian kaukana ja vinossa kun tuijottaa maanisesti jotain mun namikättä. Yritän ottaa sivuaskeleita koira vasemmalla, niin se tulee aivan poikittain mun edessä vinossa mukana. Että siinä missä Mindy menee joka treenissä eteenpäin niin Ifan kanssa aina kun treenaa se osaa vaan vähemmän ja vähemmän. Että ehkä mä nyt dumppaan vaan roskiin ne epärealistiset sertihaaveet/-tavoitteet, mistään valioitumisista puhumattakaan ja meen sänkyyn itkemään kun en osaa kouluttaa koiraani.

Todella turhauttavaa. Sit on jotenki niin lähellä ongelmaa, että ei tiedä miten pitäisi edetä. Pitääkö vaan tehdä enemmän toistoja kosketuskepillä ensin? Pitääkö auttaa kädellä enemmän? Missä menee raja auttamisen ja oppimisen välillä? Milloin sitä koiraa voi, täytyy ja pitää auttaa “liikaa” siihen nähden mitä sen mun mielestä pitäisi osata? Milloin sen vaan päästää helpolla ja milloin vaatii liikaa, kohtuuttomuuksia? Mitä mä teen väärin, kun se on aina huonompi ja huonompi vaikka Mindy on aina parempi ja parempi?

Mindy rallykisoissa Loimaalla

26.11.2017 starttasi auto taas kohti Loimaata ja rally-tokokisoja Mindyn kanssa. Kisoissa oli hieno beussiedustus ja pentue-edustus kun myös 4 Mindyn pentua kisasi samassa kisassa. 😀 Tinttu mukavasti villiintyi tuttujen läsnäolosta ja villitys riitti hyvin radallekin asti. Radan hankalin osuus oli se meijän kriisikohta istu – seiso – kierrä koira. Mindy oli sitä mieltä että seiso-käsimerkki ja käsky tarkoittikin anna tassu, joten se läimi mua tassulla naamaan minkä kerkes sen sijaan että olis noussu seisomaan. 😀 Kun se sitten nousi seisomaan, se kääntyi kuitenkin mukana kiertäessäni sitä. Ei mennyt putkeen tämä ei.

Vasemmalle käännökset Mindy teki kohtalaisen hyvin, saatiin jopa 360 vasempaan ilman että peppu kerkes välissä maahan. Seisomisen lisäksi kuitenkin myös takaakierrot osoittautuivat tänään hankaliksi. Mindy oli niin kierroksilla, että aina kun sen piti lähteä mun edestä kiertämään mua niin se pyörähti matkalla mennessään. 😀 😀 Muistan oikeen kun yhellä kyltillä Mindy teki sen ja mua rupes naurattaan ja arvoin että uusinko kyltin ja katsoin tuomariin, joka vaan pudisteli päätään että oivoivoi. 😀 Uusittiin se sitten kuitenkin. Seuraava “mitä vit”-hetki oli kun mentiin tuomarin ja sihteerin ohi radalla ja Mindy päätti lähteä haistelemaan niitä?! Silleen nouuu doggo mihin sä meet, tuu takas?! Mindy alkoi myös kerätä kierroksia palkattomuudesta siihen malliin, että käveleminen alkoi hankaloitua kun se oikeasti painoi muutamassa kohtaa ihan huolella vasten jalkaa. 😀 Ihme eläin.

Lopulta päästiin rata loppuun. Olin ihan varma että nyt tuli kyllä kymppejä niin ropisten että ei mitään jakoa tulokseen, mutta niin vaan tuloslistaan ilmestyi 73p! Jeeeee! Toinen hyväksytty tulos AVO:sta!  Nyt uupuu enää yksi niin olisi RTK2 kasassa ja pitäisi siirtyä voittajaluokan liikkeiden opetteluun. 🙂

Ifan uusi koreografia

Eilen oli mun viikon ainoa vapaa ilta, kaunis auringonpaiste ja TODELLA lämmin (19°C), joten päätin ottaa niistä ilon irti ja lähteä Liedon kirkon viereiselle nurmelle treenaamaan Ifan ohjelmaa. Samalla se oli itselleni treeniä julkisella paikalla esiintymisestä, joka jo noin ajatustasolla kauhistutti ihan kiitettävästi.

Pitkälti suurimmaksi ongelmaksi koreossa osoittautui tuleminen edessä poikittain -positioon ja siinä liikkuminen. Ifa on sen osannut ihan hienosti, mutta nyt ei sitä muka millään kyennyt tekemään, joten pidettiin vähän neuvotteluja siitä, että Ifa sä meet pois etkä pääse tekee mitää jos et nyt skarppaa ja rupee yrittään tämänkin kanssa. Ymmärtäisin jos se ei oikeasti osaisi, mutta kun siis edes todella voimakkaan namikäsiavun kanssa se ei tehnyt sitä mitenkään päin kunnolla, niin sitä päätin olla sulattamatta. Lopputreeniä kohti homma lähtikin paranemaan.

Haparointia ilmeni myös kaikissa kiepeissä, joten niitä päädyttiin hiomaan myös erikseen. Annoin vaan musan soida taustalla ja kävelin sinne tänne ja pyysin kieppiä käyttämättä käsimerkkiä. Vähän täytyy ottaa lisää sellasta treeniä, niin eiköhän sekin vahvistu.

Erinäisiä tipluja päätyi videolle muutenkin. Paras videoimani veto oli ehkä kolmas tai neljäs kerta kun väännettiin ohjelmaa, siitä huolimatta että voisin listata videolta melkoisen vikalistan. Ifan ei kuulu alussa peruuttaa mun ympäri, ja jalan alta sen kuuluu vaihtaa oikealle eikä jäädä väliin (josta mä ihan järkkysuurella käsiavulla autoin sen oikeaan paikkaan), mä oon ajottanu kiepit laukkapätkiin huonosti, edessä poikittain on tosiaan tosi rikki (ei hakeudu kunnolla ja joudun kokoaika auttaan — tiiämpähän mitä treenata seuraavaks!), kieppien käsiavuista täytyis tosiaan päästä eroon ja kädet saada liikkeelle myös kun koira tulee jalkojen välissä väärinpäin plus toi väärinpäin vasemmalla sivulla on aika heikko positio. Ainiin ja se että Ifa videolla otti asiakseen häiriintyä mun työkaverista, joka eksyi yleisöksi koiransa kanssa ja päätti sanoa “PWÖFF” aina kun työkaverin koirasta kuului pihahduskaan… Hnngh. 😀

Mutta ai että se mikä lämmittää mun mieltä niin NOI SIVUASKELEET koira oikealla väärinpäin, 1:46 eteenpäin. ❤ ❤ Omfg Ifa tekee kyllä niin hyvin! *sydänsilmähymiö* Ihan huikeet. 😀 Ja pivotissakin piti paikkansa aika hyvin! Ai että, kyllä sitä on treenattukin. Nyt vaan sama vaivannäkö muille positioille niin avot.

Samoin annan itelleni peukun siitä, että kokolailla muistin koreon! Välillä kyllä sanoin väärän käskysanan mutta kyllähän tuo niin paljon kehoa lukee että aina se oli siinä mihin sen halusinkin tulevan, käskysanoista huolimatta.

Ehkä me nyt sitten ilmoittaudutaan sinne SM:iin. Ehkä.

Ifa koreotreeneissä

Mindy meni ja aloitti juoksunsa, joten viime maanantaina Ifa päätyi sitten paikkaamaan sitä koreotreeneissä. Mietittiin että miten meidän nykyistä ohjelmaa pitäis parantaa ja miten se vastaisi paremmin voittajaluokan koreota. Tultiin Hannan kanssa vähän siihen lopputulokseen, että kyllähän siinä nyt suuntia ja positioita on, enemmän on kiinni siitä että ne tarttis saada onnistumaan kisoissa.

Mietittiin myös sitä, että kun väärin päin jalkojen välissä -positio on epäonnistunut jokaisissa kisoissa, että ehkä se onnistuisi paremmin kun sen laittaisi aiemmin koreoon. Että jos alkupuoli koreota olis teknistä piiperrystä ja sitten lasketeltaisiin vauhdikkaamman musan tahtiin se loppu. Toki sinne loppuun täytyy varmaan jotain vähän teknisempääkin kuin pelkkää eteenpäin liikkumista, ettei se ihan lässäytä teknistä alkua, mutta toisaalta siinähän niitä eri tempoja sitten on esiteltynä. Ensin teknisyys, sitten temmot. 😀

Päädyttiin sitten siihen, että jos jatkan meijän nykysellä musalla, niin järjestelen kaikki positiot uusiksi niin että ne vaikeemmat on alussa ja loppua kohti helpottaa. Kokeiltiin myös pienempää sipsutusta yhteen sellaiseen kohtaan, joka on nyt ollut ontuvaa vuorolaukkaa koira jalkojen välissä. Harjoiteltiin myös sitä siirtymää siihen positioon, ja tottahan toki se nyt treeneissä sujui hyvin. 😀

Toinen vaihtoehto on toki ottaa uus musa. Mulla on aika… aikamoinen lista eri vaihtoehtoja et mikä vois olla Ifalle toinen musa. Nyt pitää vaan päästä kokeilemaan ja videoimaan niitä että mikä oikein toimis, ja sitä päästään onneks tekeen ens maanantaina.

Joku näistä?

Kuten huomataan, biisit on aiiiiivan laidasta laitaan, ihan erilaisia. 😀 😀 Niinku meijän tähän astisetkin… Ensin vähän ItaloBrothersia, sit lavatansseja, nyt Vivaldi+Headhunterz. Seuraavaksi ties mitä… 😀 Ehkä tiedämme enemmän ensi viikon puolella.