Torstaijälki

Emmi innostui peltojäljestä sunnuntaina niin, että sovittiin että ruvetaan torstaisin tekemään aika jälkeä yhdessä, joten eilen kokoonnuttiin sitten tänne kämpille tekemään jäljet tuohon suoraan talon takana olevalle multapellolle. Emmi teki Yodalle sen omia alkeisharjoituksia ja Mindy sai yhden sellaisen n. 120 askeleen suoran. Mulla on hirveitä ongelmia muistaa laittaa nami kengän kärkeen. 😀 Nytkin aloitin kantapäästä kunnes Emmi kysyi, että enkö laitakaan kengän kärkeen ja olin ihan että en, eiku häh, perkele, joo, laitan!! Ja taas vaihtui tyyli lennosta. 😀 Miten se voikin tulla niin selkärangasta näin vähällä kokemuksella… No, kuitenkin. Pelto oli ihan muhkurainen, kunnon urat meni niin jopahan oli taas tasapainoilua koittaa pysyä pystyssä siellä. Mä en myöskään jaksanut nyt ihan niin hyvin tampata askeleita kuin mitä jälkipäivässä tein. En tiedä olisiko pitänyt. Aika hyvin ne askeleet kuitenkin tuostakin jo näkyivät.

Jälki sai vanhentua sellaisen 40min ennen kuin ulkona alkoi näyttää siltä että seuraavaksi jälki peittyy lumihankeen jos ei mennä sitä nyt ajamaan joten eikun ulos. En oikein tiedä mitä mieltä olla siitä, miten se meni. Nyt huomasin jo hyvin alussa pysytellä tarpeeksi lähellä koiraa, ettei se pääse kauheasti kieppuilemaan tai ainakaan palailemaan takaisinpäin. Jokseenkin hortoilua se kyllä oli, vähän väliä käytiin sivussa eikä todellakaan ottanut jokaista askelta tarkasti. Täytyy ehkä ensi kerraksi palata siihen kuriin, että joka-ikinen-askel-otetaan,-piste. Sivuhortoiluihin koitin tällä kertaa topakammin puuttua, mutta en ole ihan vakuuttunut että palaute meni aina perille. Kyllä se muutaman kerran pikkupalautteen jälkeen palasi jäljelle ja koitin siitä sitten kehua. Parannettavaa olisi kuitenkin. Toisaalta en tiedä oliko tämä nyt vaikeampi alusta sille vai näkikö se namit liikaa silmillään. Ei kai saane vielä masentua tässä kohtaa vaan jatkaa vain harjoittelua. 😀 Kyllä se oppii. Ja jatketaan esinetreenejä kotona.

Omaan pihaan jäljen teko on kyllä worst idea ever siinä mielessä, että koirat kun päästää pihalle niin ei ne muista edes tarpeillaan käydä kun stormaavat vaan imuroimaan niitä jäljelle jääneitä nameja korvat suljettuina t. yöpaidassa ympäri pihaa koiran (Ifan) perässä klo 11 illalla juossut vittuuntunut koiranomistaja. 😀

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

MES-Mintti

Maanantaina treenattiin kotona esineilmaisua ja koska lyhyestä virsi kaunis niin sanotaan nyt näin, että valoa on tunnelin päässä. 😀 Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Ja silleen.

Tiistaina oli taas rallytreenien vuoro. Oltiin eri hallissa tällä kertaa ja koska kentällä oli aksaesteitä, niin pääsipä radallekin sitten sarjahyppy ja putki muun muassa. Ja kun nyt muutenkin sille linjalle lähdettiin, niin kyllä se sitten olikin ikuisuuspitkä MES-luokan rata mikä sinne nousi. 😀 Liikkeestä seis – kierrä koira tehtiin koira oikealla, tulppaaneja ja valkovuokkoja, oli merkille lähetystä, liikkeestä istumaanjäämistä, istu-askel vasemmalle-istu koira oikealla ja muuta tällaista mukavaa tosi meidän tasoista. 😀 😀 Mä olin valmiiks päättäny että nyt en harrasta sellasta saakelin namifeedausta mitä normisti herkästi treeneissä teen, että hyvä jos ei kolme kertaa saman tehtävän aikana saa palkkaa. Kisoissa kun tarttis jaksaa vähän pidempään. Vähensin palkkausta sitten vaan johonkin ehkä kolmeen palkkaan radan aikana.

Oli hauska lähteä tekeen rataa jossa on putki, koska Mindy ei oo koskaan nähnykään putkea ennen. 😀 Ekalla kerralla heitin vaan namin sinne putkeen ja koira perässä ja sieltähän se läpi tuli namin syötyään. Toinen kierros tais onnistua ilman namin heittoa. Siinä missä muiden koirat ampas ku tykki putkesta ja sarjahypystä niin Mindy tepsutteli ne kaikessa rauhassa – ihan hyvä, sopii mulle. 😀 Valkovuokot ja tulppaanit meni yllättävän hyvin. Liikkeestä seis-kierro koirakin jopa melkeen onnistui oikealla. Merkille lähetystä Mindy ei osaa, joten kävin sit aina saattamassa sen sinne tötsälle ja jätin odottamaan ennen mukaan kutsumista. Hankalinta oli muistaa oikealla käskyllä kutsua koira mukaan. 😀 Spiraali oikealle koira oikealla tuotti päänvaivaa, koska vaaaarsinkin se oikean puolen seuruu on ihan herpderp. Ei tuo pysy siinä yhtään mukana. Koiran jättävissä liikkeissä mun hankaluus on se, että alan kumartuilla johonkin suuntaan, jolloin rintamasuunta vetää koiran mukaan liikkeelle itse lähtiessäni. Sitä piti vähän hinkata, että löysin oikeanlaisen tavan signaloida koiralle että odota, mutta kyllä sekin sieltä löytyi.

Treeneissä juhlittiin myös treeniryhmäläisen Elinan chessie Aidaa, josta tuli viikonloppuna jälkivalio! Ihan huikeaa, onnittelut. 🙂

Treeneissä Outi kysyi, että huomaanko mä miten hurjasti Mindy on edistynyt. Mä sanoin että en. Se kuulemma hakeutuu esimerkiksi oikealle sivulle jo hurjasti paremmin. Mä en oo huomannu mitään sellasta. Mä olen ai-van jumissa siinä, että ainoo mitä mä näen on se, ettei se osaa seurata. Koska onhan se nyt iso ongelma, kaikki liikkeet pohjaa seuraamiseen. Niin rallyssa ku tokossa ku ihan missä vaan (paitti jossain aksassa ja vetolajeissa).

Peltojälkeä á la Petteri Ikonen

Sunnuntaina oli hieno päivä. Kurvattiin Emmi ja Yoda kyytiin, harjat hoitoon Lumen seuraksi ja nokka kohti Ylöjärveä. Oltiin vähän viime tingassa kyselty paikkoja jälkiviikonlopun toiselle päivälle ja saatiin kuin saatiinkin paikat sinne. 06:30 starttasi auto Turusta ja yhdeksältä oltiin perillä. Koulutus oli suunnattu erityisesti lapinkoirille, mutta muunkin rotuiset pääsivät mukaan. Kouluttajina toimivat Petteri ja Matleena Ikonen; Petteri peltojäljellä ja Matleena metsäjäljellä. Me peltojäljelle menevinä päästiin Petterin oppiin ja vitsit että oli kyllä ihan huikea päivä!

Ensiksi kerrottiin meidän koirista ja sitten ruvettiin tallaamaan jälkiä. Mä kysyin kouluttajan mielipidettä siihen, että laitetaanko nami kengän kärkeen vai kantaan, ja päädyin siihen että laitan namin kengän kärkeen, vaikka muistelisin Suski Korrin aikanaan opettaneen että laitetaan kantaan. Kyselin myös siitä, että milloin kannattaa alkaa tekemään tyhjiä kohtia jäljelle, ja Petteri sanoi että ehkä nyt kun koira on niin vähän vasta tehnyt niin joskus syksyllä ottaisi tyhjät mukaan sinne. Tyhjistä puhuttiin muutenkin paljon, että niillä voi aina kokeilla sitä montako tyhjää koira ottaa hyvin kunnes menee läskiksi, ja montako namia tyhjän jälkeen tarvitaan “rauhoittamaan” koira tyhjältä tulleesta “stressistä”. Nämä on asioita, jotka täytyy koirakohtaisesti kokeilla ja löytää. Petteri kertoi myös, että lähes järjestään kaikki hänen treenijälkensä loppuvat aina 40-50 namitettuun askeleeseen. Että vaikka jäljellä olisikin tapahtunut jotain häslinkiä, niin noiden viimeisten namiaskelien turvin koira lähtee kuitenkin aina voittajana pois jäljeltä, saa onnistumisen siihen alle. Niin joo ja mä myös opin että miten jälkipaalulla kuuluu toimia. 😀 Nythän se on ollut vähän hazardous kun en oo yhtään tienny miten siinä tulee toimia, mut nyt osaan istuttaa koiran ennen paalua ja odottaa että koira katsoo jälkeä ja antaa sitten jälkikäskyn. Kauheasti puhuttiin kaikkea muutakin, vitsailtiin, Petteri tarinoi ja kertoi omista kokemuksistaan ja mitä kaikkea hän on aikojen saatossa oppinut ja oli kyllä todella opettavaista kuunnella näitä. Samoin oli hyvin opettavaista seurata muiden jälkiä. Suomen- ja ruotsinlapinkoirien lisäksi jäljellä oli yksi sakemanni ja yksi mudi.

No sitten niihin jälkiin. Päätin Mindylle tehdä n. 100 askelen jäljen yhdellä kulmalla, mittaa suunnilleen 80 askelta ennen kulmaa ja about 20 kulman jälkeen. Mua rupes jännittämään että ei saakeli tekeeköhän Mindy mitään kun tää on sen elämän joku neljäs jälki ja kaikki muut on tehty kotipellolla eikä oo mitään seuruetta koskaan kulkenut perässä. Vaan turhaan jännitin ja Mindy teki just niin hyvin kuin kotonakin, välittämättä perässä kulkevasta seurueesta. 🙂 Kulmakaan ei mennyt kovin hösseliksi vaan selviytyi siitä ihan hyvin. Mitä nyt aloitus paalulla oli vähän, krhm, koominen. 😀 Mindy veti jo ku höyryveturi pellolle, se tiesi ihan selkeesti että mitä ollaan tultu tekemään ja nenä aktivoitui välittömästi. En tiiä miten se on noin fiksu koira. Anyway, mentiin paalulle ja sain kuin sainkin Mindyn istumaan siihen ja jäin odottamaan, että se katsoisi jälkeä ja voisin antaa luvan. Mindy katsoi, minä annoin luvan, Mindy meni maahan ja rupesi syömään nameja aloituskohdasta. 😀 😀 Emmä voinu ku nauraa ja miettiä että ok enskerralla jäädään kauemmas paalusta niin, että täytyy lähteä liikkeelle päästäkseen nameihin eikä voi vaan mennä maaten syömään niitä. Kouluttajan palautteet oli, että sehän oli ihan hyvännäköistä tekemistä lukuun ottamatta sitä paalulla sekoilua. 😀

Seuraavaksi katseltiin taas muiden jälkiä ennen kuin lähdettiin syömään. Ihan mahtava kesäkahvila löytyi sieltä vähän matkan päästä, josta sai oikein pizzaa ja kaikkea. Vetäistiin Emmin kanssa pizza puoliksi ja juteltiin kaikenlaista koiraharrastuksista kouluttajan ja ruotsinlapinkoiraihmisen kanssa. Ruoan jälkeen palattiin eri pellolle tekemään uudet jäljet. Tällä kertaa tuli komento, että tehdään Mindyn kanssa pelkkä suora jälki, ei kulmia, mutta että kokeillaan laittaa muutama kolmen askeleen tyhjä jäljelle. Vaikka oltiin just puhuttu että ehkä syksyllä sit tyhjiä. 😀 Mutta ehkä tehdään pidempiä tyhjiä sit vasta syksyllä ja nyt voidaan kokeilla näitä 3 askeleen tyhjiä. Tein lopulta sitten 180 askeleen jäljen, jossa 3 x 3 askeleen tyhjää.

Ensimmäinen tyhjä selkeästi hämmensi Mindyä. Olin liian kaukana liinassa enkä tajunnut ja ehtinyt puuttua, kun se lähti sivuun ja pyörähti ympäri niillä kohdin. Näki oikein kun se tunki nokkaansa pitkin sitä askelta että ei perkele, tässä kuuluis olla nami, missä se nyt saakeli soikoon on. 😀 Sen jälkeen meno oli ehkä vähän epävarmempaa, Mindy kävi aika usein vähän jäljen sivussa ja mä en oikein osannut kunnolla puuttua siihen vaan olin liikaa kiinni ajatuksessa “anna koiran selvittää itse”, vaikka sille voisi myös kertoa että “hei, mitä sä duunaat, pidäppä huoli siitä jäljestä”. Muut tyhjät kohdat eivät tulleet esille ihan yhtä selkeästi kuin ensimmäinen, ja loppuun päästiin kuin päästiinkin. Näin kirjoitettuna tulee ihan sellainen olo kuin olis kauheenki huonosti menny, mut ihan tyytyväisenä mä kyllä lähdin jäljeltä pois. 😀 Pentubeussini kanssa. 😀 😀 Kurssilaisten & koutsin mielestä Tintulla on kuulemma ihan pentukarva.

Päivän kakkososassa käsiteltiin myös esineilmaisua lisää. Nähtiin harjoitus esinejäljestä ja saatiin vinkkiä ilmaisun opettamiseen. Aikalailla samoin mä olin harjoitukset aloittanutkin aikanaan, nyt vaan ehkä panostaa vielä enemmän siihen että pääsee liikkumaan koiran takana koiran ollessa maaten, ja voi vähän myös miettiä koiran katseen suuntaa että mistä palkkaa. Innostus kyllä kasvoi että jes, nyt lisää treeniä esineille niin saadaan nekin joskus jäljelle mukaan. Esineiden kohdalla puhuttiin myös siitä, ettei ole sellaista asiaa kuin “jälki vie mennessään” niin ettei koira ilmaise esineitä, vaan joko koira ei osaa / ymmärrä esineilmaisua, tai sitten koira ei jäljestä. Ja esineitä opettaessa pitää muistaa opettaa yhtä asiaa kerrallaan ja kun toista kriteeriä vaikeutetaan niin toista helpotetaan. Niin kuin kaikessa muussakin koulutuksessa.

Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan huippu päivä. Kurssilaiset oli tosi kivoja, kouluttaja oli aivan huippu, säätkin salli ja koirat oli taitavia. Kiitos kouluttajalle ja kiitos järjestäjälle! Nyt jäi hirveä hinku että aaaaaa, tätä lisää. 😀

18362051_10155079248492530_1127817651_o

Rallyn avoimen korkkaus

Videonäyte siitä, miten hienosti Ifa osaa jo peruuttaa mua ympäri. 🙂


Uusia tuulia haistelemassa.

20170506_120314[1]

Tänään oli Ruskolla rally-tokokisat ja mä olin ilmottanu Mindyn ekaa kertaa avoimeen luokkaan yllytettynä, koska Tintun lapsia oli tulossa tuonne kisaamaan myös. En ollut ihan ajatellut siirtyä avoimeen näin nopeasti, mutta niin siinä nyt vaan kävi. Ja ens perjantaina pitäis startata kisoissa taas. Mua jännitti ihan sairaasti. Enkä oikein tiedä miks. Ehkä siks kun ei oikeesti osata vielä kauhean hyvin. 😀 Ja eka kerta avoimessa. Ja ekat ulkokisat. En tiedä. Vaikea asia tuo jännittäminen.

Kisoissa oli kuitenkin kauhean mukavaa! Paljon tuttuja, paljon juttuja, paljon naurua. 😀 Mindy on niin onnellinen sen käppänähaaremista ja tänäänkin laitettiin vallan leikiksi yhden kanssa. Mindy on niin hyväkäytöksinen, että sen rauhallisuus rauhoitti muakin ennen kehää, mutta kehään mennessä se ei enää pelastanut. Mä olin aiiivan jäissä. Siis ihan kuutamolla. Tienny yhtää et mitä mä oikeen teen ja et miten pitäis tehdä. Ja niin oli sit koiraki enkä yhtään kyllä ihmettele. Mun pitäis vaan saada tää pääni kasaan niin tästä vois joskus tullakin jotain.

Rata ei ollu silleen mikään äärimmäisen vaikea, mutta todella tiivis kyllä. Kylttiä heti kyltin perään tosi lyhyillä väleillä. Kostautui heti jos koira ei ollut täysillä mukana. Kuten meillä kävi. 😀 Ei löytynyt perusasennot, käytiin edempänä seikkailemassa hakemassa -10vp rintamasuunnista ja kaikkea. Liikeestä maahan hieno maahanmeno mut reippaasti yli 90 astetta vinossa. Ei näin. Puolessa välissä rataa huomasin, että jos pidänkin toista kättä tuossa mahan päällä niin tää koirahan tulee sata kertaa paremmin mukana. 😀 Sillee voi los retardos enkö sit ois voinu pitää kättä sillee koko radan. Viel oltii puhuttu Outin kaa treeneis siit et missä pidän käden, ja sitäkään en toteuttanut!? Aaagh. 😀 Sit mun vasemmalle käännökset on edelleen kamalan vikkeliä. Mut ainakaan ei kopisteltu tötteröitä tällä kertaa. 😀 Ja pelkäämäni istu-seis-kierrä koira toimi paremmin kuin uskalsin odottaa! Tosi hienosti Mindy odottaa seisomassa.

Radan jälkeen tiesi että tosi hilkulle menee että tuleeko tulosta vai ei. Ja hilkulle se menikin. 😀 71p tuli eli hyväksytty tulos saatiin!! Jeeeeeee hyvä Mindyyyy! Avoin luokka korkattu, ens kerralla sitten petrataan taas nyt olleita ongelmakohtia. 😀

Mindyn lapsilla meni myös hyvin! Paremmin kuin äitikoiralla. 😀 Chili sai avoimesta komeat 91p, alossa Dille 90p ja Uma 97p, onnittelut!! Hieno oli beussiPERHE-edustus kisoissa. 😀

Koko kööri kentällä

Tänään oli määrä mennä koirakerhon kentälle treenaamaan tokokurssin kotiläksyjä ja kun oli niin hieno ilma niin päätin sitten ottaa koko konkkaronkan mukaan.

Mindy pääsi treenaamaan sarjatulipalkkaa, maahanmenon vihjettä, takapään käyttöä ja sen sellaisia ja ohessa tuli rauhoittumistreenitkin kivasti. Mindy oli hienosti kuulolla eikä ottanut häiriötä mistään ympäröivästä. Mä jaksoin tehdä vähän pidempiä sarjatulipalkkauksia ja yritin parhaani mukaan olla välittämättä yleisöstä. Käsieleeseen reagointi on vielä vähän hidasta, mutta ehkä sekin tästä vielä tehostuu. 🙂 Vähän tein lopuksi myös sellaista, että olin polvillani maassa, heittelin nameja eri suuntiin ja Mindyn syötyä namin käskin sen käymään maate. Hienosti onnistui kentälläkin etänä ja ekaa kertaa näin itse eri asennossa!! Taitava eläin. 😊

Välissä Ifa pääsi treenaamaan myös. Ifakin harjoitteli vähän sarjatulipalkkausta, sivulletuloa ja yhden askeleen seuraamista ja palkan paikkaa ja jalka-positiota. Kokeilin myös sitä mun ympäri peruuttamista ja no problemo, suju yhtä hyvin ku kotonaki. 👌 Kokeilin myös sivulla peruuttamista ja se meni tosi hyvin. Yksi luoksetulo myös otettiin ja siinä huomasin sen ongelman, mistä Outin kanssa puhuttiin eilen rallytreeneissä, että jos mulla on katse eteen niin hommat menee ihan päin honkia. Koitin käskeä Ifaa sivulla odottamaan, niin se löi maihin aina jos katsoin samalla eteenpäin. Todnäk toi “odota” on kuitenki muutenki ton koiran päässä nyt liian maahanmenoliitännäinen, joten pitää keksiä uusi sana istuen odottamiseen. Itse luoksetulo oli hieno ja lopun perusasentokin oli aika bueno. Itselläni vaan oli suuria vaikeuksia olla auttamatta koiraa siinä vaikkei se apua tarvinnut. 😀 Loppuun treenattiin sitten ihan vähän sivulla istuen odottamista. Sitä tehtiin muuten Mindynkin kanssa. Tarpeellinen treeni molemmille.

Liksukin pääsi kerran vähän hömppäämään ja tekemään osaamiaan temppuja ja se oli kyllä ihan liekeissä. 😂 Hassu vanha mummokoira. ❤

Treeniä treeniä

(Pitäs varmaan mennä johonkin koulutukseen hyvästä blogikirjoituksen otsikosta?)

Mä vähän päivittelin tota oikeeta palkkia, laitoin siihen kaikkien koirien tiedot ja lykkäsin tapahtumakalenteriin kaikki pikkumenot mitä meillä on tiedossa. Viikottaisia kursseja siihen en laittanut, mutta muu löytyy.

Mindyn kanssa on nyt treenailtu kotona meijän uutta maahanmenon käsielevihjettä, ja se sujuu ihan kohtalaisesti. Välissä menee maahan nopeammin, välissä hitaammin. Mutta kyllä se sitä sieltä aina lopulta tarjoaa. Joskus meinaa jäädä vähän puolimatkaan, taisin kerran erehtyä palkkaamaan liian pian, kun kyynärät eivät olleet vielä maassa, ja nyt saa olla supertarkkana ettei sama pääse toistumaan.

Löysin myös meijän takapäänkäyttöharjoituksiin tarkoitetun pikkujakkaran ja sen kanssa on vähän pyöritelty koiraa. Vasemmalle sivulle pyörii sen kanssa todella näpsäkästi, oikealle vähän heikommin, mutta avustettuna pyörii kuitenkin.

“JES!”-sarjatulipalkkausta on myös tehty vähän. Sitä täytyy tehdä vielä lisää, mutta se onkin ohjelmassa tänään kun mennään kentälle treenaamaan itsenäisesti. Mä aion jaksaa tehdä pidempiä sarjatulipätkiä kuin viimeksi. 😀

Eilen rally-treeneissä pääsin vihdoin hyödyntämään sitä häiriön katsomisesta palkkaamista. Käytiin ensin tekemässä meidän rata, joka meni aivan päin helvettiä. Tinttu veti ihan lekkeriks koko touhun, ei tullu kunnolla sivulle, valu ylitte jokasen istumisen, ei noussu seisomaan, hortoili seuraamisessa miten sattu, ei kääntyny paikallaankäännöksissö vaan pyöri kaks kertaa ympyrää. Hyvää oli, että houkutukseen se ei mennyt (kerran meinas sekuntin ajan mut lähti sit mun mukaan) ja pyörähdys oli ihan ookoo. Vähän meinas hermo palaa puoles välis rataa ku koira vaan pyöri kuin väkkärä.

Mentiin sitten radan jälkeen käytösruutuun, vaikkei meidän sellaista tarvitsisi vielä tehdä, mutta saatiin samalla hyvää lähtökylttitreeniä, koska se taas radalla veti maihin kun Outi kysyi että ollaanko valmiita. Siinä se sitten vilkuili rataa suorittavaa koiraa kolme kertaa. Ekalla kertaa olin hidas palkkaamaan, mut kaks muuta vilkasua palkkasin tosi nopeasti katseen käännyttyä ja niiden jälkeen se ei sitten enää muuta katsonutkaan kuin mua. Istui myös hienosti paikallaan koko ajan ihan rauhallisena, tosin toki mä palkkailin sitä siinä myös ahkerasti.

Kakkoskierrokselle oltiin jo vähän laskettu kierroksia ja saatu yhteistyö edes vähän paremmalle tasolle. Hiottiin sitä että miten istumisen jälkeen lähdetään vasempaan täykkäriin, kun täytyy saada koira seisomaan ensin. Ekalla yrittämällä kun lopputulos oli et Mindy vaa kallistu ja kallistu ja kallistu ja lopulta se makas selällään maassa. 😀 😀 Saatiin yleisöltä aplodit ja itte koitin olla nauramatta vedet silmissä.

Mä en myöskään edelleenkään oikein osaa ottaa koiralle tarpeeksi tilaa tötteröitä kierrettäessä, joten tulevia lauantain kisoja silmällä pitäen siihen mun täytyy kiinnittää siellä sitten huomiota.

Kotona Ifa on jostain oppinut mun ympäri peruuttamisen. Tarvii todella pienet avut enää siihen, että ihan taitavasti peruuttaa mua ympäri. Taasen juttu jota on treenattu vaan pari kertaa joskus vuosi sitten ja nyt se yhtäkkiä sujuu tosi hyvin. 😀 Ei voi ymmärtää, mutta kiva kun on oppinut. Vahvistellaan sitä entisestään.

Oon myös viikkotolkulla tehnyt Ifan kanssa treeniä, että sekä sivullaolossa, seuraamisessa että jalka-positiossa eli oikealla väärinpäin niin palkka tulee mun kainalosta. Tavoitteena saada seuraamisen edistäminen ja jalka-position jätättäminen pois sen kautta, että koira ei hakisi katsekontaktia ja että palkka tulee aina samasta kohtaa – käsi kun voi liikkua millon minnekin palkkaamaan. No, jonkun kerran oon myös vahvistellut ihan sitä positiota syöttämällä koiraa repeatedly silleen “hyvä jalka, hienosti, noin on hieno jalka, jalka, hyvä, taiiitava, hieno jalka” ja namia vaan tulee. Näissä oon keskittyny siihen, että vasemmalla ollessa nami laskee jalassa kiinni housunsaumaa pitkin alas ja jalka-positiossa itse asiassa mun takaa selkeästi niin, että namia ei saa jos koittaa tuijottaa mua silmiin vaan pitää katsoa mun taakse tai edes mun kättä. Mieluummin sitten opetan sen jalka-position “liian pitkälle taakse”, eiköhän se kuitenkin sieltä kisatilanteessa valuisi vähän eri kohtaan kuitenkin.

Ajatus olis myös alkaa opettaa toisen suunnan sivuaskeleita tolle, ja se vasta tuleekin suuri proggis olemaan. Ifa ei yhtään osaa liikkua niin päin, joten katsotaan tuleeko siitä koskaan valmista, mutta yrittänyttä ei laiteta. Hinkattiin niitä kylki oikealle-sivuaskeleitakin ties kuinka pitkään ennen kuin niihin tuli mitään tolkkua, ja nekin vaatii edelleen vähän hiomista.