Mindyn keppi- ja jälkitreenit

Tinttu on nyt treenannut kaksi kertaa keppi-ilmaisua kotona. Ekalla kertaa tehtiin niin, että tiputin pihatielle kuutisen keppiä jonkunnäköisin välein ja sitten lähdin koiran kanssa kävelemään samaa reittiä. Ekan kepin Mindy bongas hyvin ja kehuin heti kun kiinnitti siihen huomiota. Vähän Mindy oli silleen että “haahaa, voisin syödä tämän kepin, namnamnam” ja saattoi koittaa alkaa jyrsiä sitä, mutta ignoorasin sen vielä tässä vaiheessa. Kehotin vaan menemään maate ja heti kun se meni kepin luona maate niin jes, palkkasana ja sitten koiran märkäruokaa suoraan purkista taskusta lusikalla koiran eteen maahan. 😀 No tollasen herkkupalkan jälkeen menikin sitten hetki saada fokus takaisin maahan ja keppien etsintään, mutta siinä sitten pyörittiin ja vähän koitin kannustaa että no, oiskos tuol jottai, katteles ny vähä. Ja taas kun kiinnitti keppiin huomiota niin kehuja ja kehoitus mennä maate ja kun menee niin palkka. Ihan hauskalta tehtävältä se vaikutti Mindyn mielestä.

Kakkoskerralla tein silleen että laitoin vaan neljä keppiä pihatielle ja kaks pidin vielä taskussa myöhempää käyttöä varten. Perstuntumalla sanoisin, että kakkostreenillä Mindy vähän vähemmän pureskeli keppejä ja ehkä pikkusen nopeammin reagoi niihin mun maahanmenokehotuksiin. Tässä treenissä koitin kiinnittää huomiota siihen, että Mindy ei nousisi maasta ennen vapautuskäskyä, joten saatoin hokea odota-käskyä päästäkseni kyykystä seisomaan niin että koira makaa edelleen. Kaksi viimeistä keppiä piilotin sitten nurmikolle niin, että olin jättänyt Mindyn istumaan ja katsomaan että mihin mä niitä keppejä vien. Ihan hyvällä fokuksella se lähti niitä mun mielestä etsimään. Ensimmäisellä meni tosi kivasti, ei tyyliin pureskellu ollenkaa ja meni tosi kivasti maahan. Sen jälkeen vähän unohtu taas että ainiin, se oli piilottanu niitä kaks, mutta sain sen sitten etsimään toisenkin kepin vielä. Palkkana kissan märkäruoka. 😀

Jatkan nyt kokeilujani vielä ehkä tällaisina. Toinen vaihtoehto ois tietty se palkkapurkki siellä kepin alla, mut toisaalta äähh… Jotenkin mun logiikalla tällä tyylillä vois tulla paremmin arvoa niille itse kepeille, ettei se opi aluksi etsimään vaan jotain purkkeja. Koitan saada tänään tehtyä taas yhden treenin ja vaikka videoida sen niin vähän näkis itekkin että miltä se näyttää ja keksinkö jotain korjattavaa.

Jäljellä käytiin jälleen eilen. Tehtiin tällä kertaa silleen, että jälki alkoi pellolta, vaihtoi siitä metsäalustalle ja sieltä takaisin pellolle, teki kurvin ja sitten oli loppusuora. Jälleen Elinan tekemä jälki, että mä en ihan täysin tienny missä se meni eikä ollu mun hajunen jälki. Lopussa palkkapurkki maassa. Alustan vaihtuessa oli pienet uoman ylitykset. Vähän niinku pienet ojat siis, mutta kuivat.

Alkupätkällä oli jokseenkin sivutuulta, jonka huomas hyvin että se painoi Mindyä sivuun. Käveli metrin sivussa ja aina ku tuli lihapullan haju, tuli jäljen päältä hakemaan sen ja sit palas taas sinne metrin päähän. Ojan ylitys oli ensimmäinen kerta ikinä ja oli hauska seurata Mindyn toimintaa siinä. Ensin se pysähty, nosti pään ylös ja oli et häh, tähänkö se loppu, sit se käänty ympäri ja jatko nuuskuttamista, löysi jonkun namin siitä vielä (ennenku mä ehdin blokkaamaan) ja sit se loikkas ojasta ylitte ja etti jäljen pään mettän puolella ja jatko matkaa. No problemo. Hyvin selvitti tilanteen itse ilman että tartti sen kummemmin auttaa. 🙂 Toinen ylitys mettästä pellolle tullessa menikin sitten jo vähän jouhevammin.

Loppupellolla iiiihan pikkasen ehkä alkoi jo keskittyminen herpaantua. Loppupäässä epätarkkuutta alkoi olla vähän enemmän ja tuntui että nyt se kävelee suu auki ja vähän hortoillen. Tosi hyvin se kuitenkin selvitti namittomat pätkät niin että emmä oikeen ees tienny että missä siellä oli namituksessa aukot ja missä ei. Lopun purkille kehotin sitä menemään maate, hyvä jos neljännellä käskyllä kuunteli ja meni maahan mutta ilman muuta totta kai siihen sitten palkkasin. Se oli vähän tuollainen kokeilu, että saanko sen maahan jäljellä ja no, pienen säädön jälkeen joo. Positiivista on että ei se ollut purkista yli kävelemässä, varmaan osaks sikskään kun tietty mä rupesin sitten kehumaan siinä kohtaa kauheasti.

Nyt vaan hirrrrrmusesti lisää keppitreeniä niin pääsee joskus kokeilemaan niitä jäljellä.

Linkin takana kaksi videopätkää, toinen loppusuoralta, toinen uoman ylityksestä:

Loppuun kirjoitan vielä itselleni muistiinpanot seuraavaa kertaa varten huomioista Elinan koiralle jälkeä tehdessä. 😀

  • Videoidaan pätkä autolta jäljelle
  • Kulmat paljon kauemmas kepeistä
  • Ei nameja alle 1m päähän kepistä kepin jälkeen
  • Metsässä kokeile mitä koira tekee jos se poistuu jäljeltä, miten koira itse ratkaisee tilanteen
  • Haastavassa maastossa nakkeja tiheämpään, joka 1 / 2 / 3 askeleelle, helpommalla alustalla 4 / 5 / 6 / 7 askeleen välein
Advertisements

Ifa koreotreeneissä

Mindy meni ja aloitti juoksunsa, joten viime maanantaina Ifa päätyi sitten paikkaamaan sitä koreotreeneissä. Mietittiin että miten meidän nykyistä ohjelmaa pitäis parantaa ja miten se vastaisi paremmin voittajaluokan koreota. Tultiin Hannan kanssa vähän siihen lopputulokseen, että kyllähän siinä nyt suuntia ja positioita on, enemmän on kiinni siitä että ne tarttis saada onnistumaan kisoissa.

Mietittiin myös sitä, että kun väärin päin jalkojen välissä -positio on epäonnistunut jokaisissa kisoissa, että ehkä se onnistuisi paremmin kun sen laittaisi aiemmin koreoon. Että jos alkupuoli koreota olis teknistä piiperrystä ja sitten lasketeltaisiin vauhdikkaamman musan tahtiin se loppu. Toki sinne loppuun täytyy varmaan jotain vähän teknisempääkin kuin pelkkää eteenpäin liikkumista, ettei se ihan lässäytä teknistä alkua, mutta toisaalta siinähän niitä eri tempoja sitten on esiteltynä. Ensin teknisyys, sitten temmot. 😀

Päädyttiin sitten siihen, että jos jatkan meijän nykysellä musalla, niin järjestelen kaikki positiot uusiksi niin että ne vaikeemmat on alussa ja loppua kohti helpottaa. Kokeiltiin myös pienempää sipsutusta yhteen sellaiseen kohtaan, joka on nyt ollut ontuvaa vuorolaukkaa koira jalkojen välissä. Harjoiteltiin myös sitä siirtymää siihen positioon, ja tottahan toki se nyt treeneissä sujui hyvin. 😀

Toinen vaihtoehto on toki ottaa uus musa. Mulla on aika… aikamoinen lista eri vaihtoehtoja et mikä vois olla Ifalle toinen musa. Nyt pitää vaan päästä kokeilemaan ja videoimaan niitä että mikä oikein toimis, ja sitä päästään onneks tekeen ens maanantaina.

Joku näistä?

Kuten huomataan, biisit on aiiiiivan laidasta laitaan, ihan erilaisia. 😀 😀 Niinku meijän tähän astisetkin… Ensin vähän ItaloBrothersia, sit lavatansseja, nyt Vivaldi+Headhunterz. Seuraavaksi ties mitä… 😀 Ehkä tiedämme enemmän ensi viikon puolella.

Mindy ja vieras jälki

Tänään on ollut ihan huikea päivä! Mindy kävi maanantaina virallisilla selkäkuvilla ja tänään tuli tulokset: LTV0, VA0, SP0!!! Täysin kunnossa siis!! Jeeeeeeee. ❤ Harrastuspuolella suunnattiin taas ihan uuteen paikkaan jäljelle kaverin Elinan kanssa. Oltiin päätetty että tehään toistemme koirille jäljet ja kokeillaan että miten koirat niitä ajaa. Mindyn jälki oli yks pitkä suora, yhtää en osaa arvioida mut 150-200 askelta…? Alussa ja lopussa nameja joka askeleella, välissä 3 askeleen välein ja muutama pidempi aukkokohta.

Kerran, siis kerran!!! Mindy nosti nokan ylös pellosta ja oli et jaa mihipäi, arpo joku 5sek ja sit jatko taas matkaa. Vauhtiki oli nyt paljo kivempi ku viime kerralla, viimeks mentiin niiiiiin hitaasti löntystäen, nyt sai jo ihan kävellä perässä. 😀 Kattelin muutenkin että aika paljon jätti nameja väliin vaikka ei se siis mitenkään rynninyt eikä koheltanut vaan kaikessa rauhassa eteni jäljellä. Vikalla pätkällä kun oli nami joka askeleella niin huomas selkeesti että se jotenki rikko sellasen “hyvän rytmin” kun piti koko ajan pysähtyä. 😀 Joten ehkä ens kerralla voidaan kokeilla vielä vähän pidempää ja vielä harvemmilla väleillä nameja.

Oli ihan sairaan siisti fiilis kävellä vaa koiran perässä pitkin peltoa ja nähdä kuinka se selkeästi seuraa jälkeä ja syö sieltä nameja samalla ku ite oot aivan tietämätön että missä jälki menee. Ihan huikeeta. 😀 Innostuin niin paljon. 😀 Nyt täytyy vaa ottaa sitä esineilmaisua työn alle ja vähän noudon alkeitten harjoittelua jatkaa ja ja… 😀 😀

mindyjalki16082017

Mindy jälkitreeneissä

Rally-tokon kurssikaveri Elina laittoi tossa joku kuukaus sitten viestiä, että mites ruvettaisko treenaa palveluskoirien mettäjälkeä. Kummallakaan mitään osaamista siitä lajista mutta tavoitteena olis tulos sieltä ens vuonna Elinan koiralle. 😛 Sanoin että totta kai, oletusarvoisesti olen kiinnostunut kaikesta koiraharrastamisesta! Pistettiin sitten vähän mailia menemään ja saatiin meille kouluttaja vetämään muutamat treenit niin että päästään hommassa eteenpäin.

Ja kyllähän siellä reeneissä sit oltiinki 3,5h tänään. 😀 Ensin lätistiin teoriaa ja esittelyjä kentällä tovi, sit käytiin kattoo pari mettäplanttua ja koska kaikki oli varattuja tai muuten liian ryteikköisiä, niin päädyttiin sitten tekemään jäljet pellolle. Point being että kouluttaja näkisi että millaisia meidän koirat on ja miten me niitä ohjataan.

Mindylle tein sellasen about 170 askeleen jäljen, jossa ekat 40 askelta nami joka askeleella, sitten nameja joka toisella askeleella kuitenkin välissä kaks perätysten niin että vaihtuu välissä kumman puolen askeleessa namit on ja sitten lopussa taas parikymmentä askelta joka askeleella. Tosi kivasti Mindy taas keskitty hommiin. Jouduinko kerran blokkaamaan siltä taaksepäin kääntymisen. Muutaman kerran se nosti nokan ylös ja meinas mennä sivuun, mutta kyllä se verrattain nopeasti sitten aina korjas takaisin jäljelle kun en päästänyt sitä väärään suuntaan kovinkaan etenemään. Hyvin rauhalliseen omaan tahtiinsa se veti jäljen. Mä jäin miettimään sen verrattain hidasta etenemistä, mutta eiköhän se vauhti sieltä sitten kasva kun pullat jäljellä vähenee.

Kouluttaja sanoi kans että hyvin se nokka maassa menee ja on kiinnostunut nameista joita jäljeltä löytyy ja näin. Ja että ohjaaja vois ehkä reippaammin kehua koiraansa. 😀 Kehotus kävi että kun nyt meni näin mukavasti niin seuraavalla jäljellä vois olla namit sitten vaikka joka kolmannella askeleella ja/tai kokeilla laittaa 10 askeleen tyhjän sinne. Ehkä en 10 askeleen tyhjää laita, mutta joku 6-7 askeleen tyhjän voisin kyllä kokeilla. 10 tyhjä tehtiin Petteri Ikosen opeissa keväällä ja koira selkeästi hämmentyi siitä että täh, missä mun namit on, vaikka kykenikin sitten jatkamaan eteenpäin. Eli vähän lyhyemmän tyhjän voisin kyllä kokeilla.

Ilmaisun opettamisesta puhuttiin myös. Mettäjäljellähän homma ei oo niin justiin, ja ilmaisutyylikin on melko vapaa. Että jos aikoo vaan mettäjälkeä harrastaa niin ei tarvii natseilla siitä, että menikö koira maahan suorana ja jäikö esine just etujalkojen väliin näkyviin. Toki täytyy huomioida se, että jos mielii mettäjäljen lisäks tehä jotain FH-jälkeä niin täytyy olla huomattavasti tarkempi. Koutsi sanoi että ilmaisuahan voi opettaa ihan sillä, että kylvää pihatielle hajustettuja keppejä ja kävelee koira hihnassa siitä ja kun koira osoittaa mielenkiintoa keppejä kohtaan niin kehuu ja palkkaa ja sitten kävelee taas seuraavalle kepille jne. Voihan sille koiralle hihkasta sen “maahan” siinä keppiin huomion kiinnitettyään, mutta sekään ei ole pakollista; valitsee omalle koiralleen mieluisan ilmaisutyylin. Nyt pitäs enää saada jostain niitä 10cm x 2cm kokoisia puukeppejä. 😀

Kokeen janatyöskentelykin myös vihdoin vähän selkis mulle. Se kun on ollut aika mysteeri että miten ihmeessä se homma toimii, mutta nyt uskoisin käsittäneeni senkin. Ykkösluokan jälki 500m pitkänä ja mitä, tunnin vanhana ei kuulosta kauhean pahalta. Aika eri kuin jotku MEJÄ:n ja FH:n jäljen pituudet ja vanhenemisajat.

Yksi hyvä pointti joka loppujuttelussa tuli esiin oli että ei kannata edetä koulutuksessa niin, että noniin koira oppi asian 1, siirrytään suoraan asiaan 2, nyt se oppi senkin, siirrytään asiaan 3… Että jos kokoajan treenaa koiran osaamisen ylärajoilla niin se tappaa sen koiran motivaation. Tämä oli hyvä että tuli ääneen sanotuksi, sillä tuntuu että Ifan kanssa oon tehny liikaa myös tota. Eli jäitä hattuun!

Sovittiinkin treenien päätteeksi heti neljät uudet treenit keskenään treenikaverin kanssa ennen seuraavaa ohjattua kertaa. Saattaa olla että tuli taas vähän innostuttua. “Niin että mites ois se BH-koe ja… noudon opettaminen ja…” 😀 😀

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Mindyn tanssiuran korkkaus

20545525_1380163138767093_1855731780055624288_o

Kuva: Hanna Maines

Käytiin viikko sitten koiratanssin möllikisoissa Liedossa Qublis-hallissa. Ifa kävi tekemässä kehääntulotreenin ja Mindy osallistui FS ALO:on. Ifan treeni meni hyvin, sillä se luuli tulleensa tekemään kisasuoritusta ja oli oma flegmaattinen kehäitsensä, jonka pääsin sitten yhdessä kohtaa palkkaamaan ja ottamaan alusta. Kummasti oli eri ääni kellossa kakkosrundille lähdettäessä, teki paljon paremmin hommia. Julistan treenin onnistuneeksi. Myöhemmin pvällä Mindy teki oman ohjelmansa kokonaan palkatta. Kerran pari se jäi haahuilemaan jotain että höö mikä peili, mutta lähti niistä ihan hyvin mukaan ja saatiin oikein kunnialla vedettyä koreo läpi. Saatiin todella mieltä lämmittävää palautetta tuomarilta: “Koira tekee puolikkaasta kokonaisen?! What? Kuinka hienosti sanottu. Koskettava esitys. Eli onnistuitte todella herättämään tunteita. Muutama kontaktikatkos ei häirinnyt tätä. Ihana liike “kämmenen selän tutkiminen”. Uljas koira; tulette vielä olemaan mahtavia!” Ja Tinttu vielä sijoittui luokassaan 1/4!

Hyvillä mielin suuntasimme siis 4.8. perjantaina Janakkalaan korkkaamaan Mindyn virallista tanssiuraa.

Päivän sääennuste oli hyvin… epävakaa. Aamulla satoi aivan kaatamalla, joka sitten Turussa kyllä loppui puolen päivän tienoilla. Ja eihän sillä säällä siis muuten väliä, mutta tiedossa oli ulkokisat. Matkalla sää oli hyvin vaihteleva, mutta paikan päällä näytti jo siltä, että vältymme vallan sadekuuroilta.

Paitsi juuri ennen meidän kehäänmenovuoroa.

20641953_1380201302096610_1582178219_o

Kuva: Hanna Maines

Totta kai juuri ennen meidän kehäänmenovuoroa alkoi sataa vettä. 😀 Eikä mitenkään pienesti tihuttaen vaan ihan kunnolla. Onneksi oli Mindy menossa kisaamaan eikä Ifa, ei olisi ollut mitään asiaa kehän puolelle Ifan kanssa tuossa säässä. Eipä siinä sitten muuta kuin että kehään ja kokeilemaan. Alku lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta Mindy teki kuitenkin jotain. Maahan meni hienosti ja laittoi pään alas kun pyysin, mutta kun selälleen piti kääntyä niin Mindy nousi seisomaan. Koitin pyytää sen takaisin maate, muttei se suostunut kuin istumaan. Koitin siitä pyytää tassua, mutta sit olin jo niin sekaisin etten muistanut enää oikeaa käskyä enkä oikein tiennyt miten pyytää tassua kun ei oo koskaan treenattu että mä olisin selällää ja koira istuis… 😀 Olis pitäny olla pelisilmää ja kierähtää ittekki ylös mutta no, aina voi jälkikäteen jossitella. Tuosta kömmähdyksestä kun päästiin niin saatiin ohjelmaa ihan kohtuullisesti – joskin edelleen kovin tahmeasti – taas eteenpäin.

Viimeiset liikkeet oli juuri tulossa, kun sade alkoi haitata Mindyä sen verran että se pysähtyi rapsuttamaan korvaa ja pitkään rapsuttikin, ihan antaumuksella musiikin loppuun asti ja vähän ylikin. 😀 Eipä siinä auttanut kun odottaa ja koiran lopetettua rapsutus niin ottaa viimeiset liikkeet ja tehdä lopetus vaikka musiikki oli loppunut aikapäiviä sitten. Ihan en olisi arvannut että sade Mindyä noin paljon haittaa, mutta eipä kieltämättä ole muutenkaan tullut sateessa treenattua. Sättäyksestä huolimatta Hanna oli saanut kivoja kuvia meistä kehässä.

Kuvat: Hanna Maines

Saatiin esityksestä seuraavanlaiset arviot:

Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 37p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 38p
 “Harmi kun rapsututti. Ohjelma jäi kesken.”
Salla Haavisto
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 39p
“Hyvä, hallittu kokonaisuus! Harmillinen loppurapsutus.”
Nadja Böckerman
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 43p
 “Hieno ohjelma! Pointsit ohjaajalle, joka ei antanut virkistävän kesäsateen häiritä vaan ohjelma tehtiin suunnitellusti. Koira teki suurimman osan liikkeistä, hienoja yksityiskohtia. Lopun rapsuttelu menee sään piikkiin, kukapa tykkäisi jos korviin menee vettä!”

Näillä irtosi yhteensä 158,34p. Kuuden koiran luokassa sijoituksemme oli 4. Paljoa ei siis vajaaksi jäänyt, ken ties mitä olisi pisteet voinut olla jos olisi saatu onnistuneesti vedettyä loppuun asti. Sinänsä hyvillä mielin jatkoon kuitenkin, että eiköhän näistä ongelmista päästä yli ja sentään koira teki ihan ok mun kanssa hommia kehässä eikä ollut lähdösssä pois vaikkapa. 😀 Vähän ehkä virtaa olis voinut olla enemmän, mutta ehkä viilenevät säät auttaa sitten siihenkin. Nyt jäi sitten sellainen fiilis että voi äh, ehkä Mindy täytyykin ilmoittaa Salon kisoihin ensi kuussa, kun nyt jäi vähän hampaan koloon tästä suorituksesta ja olis kiva päästä esittämään parempaakin osaamista. Joten ehkäpä otamme uusinnan siellä sitten.

Jos joku vielä haluaa tämän selostuksen päätteeksi katsoa meidän kehässä räpiköinnin, sekin löytyy YouTubesta.