Tag Archive | agility

Forssaviikonloppu

Nyt on taas niin paljon kirjoitettavaa etten tiedä muistanko enää edes kaikkea. Kuitenkin, lauantaiaamuna ajeltiin aamusella Forssaan, tutulle pussikoirien kentälle, koska ohjelmassa oli beussiyhdistyksen nimissä järkättävän tokokokeen läpivienti. Siinähän se päivä sutjakasti meni hienoja koiria ja hienoja suorituksia katsellessa, muistikortin täyttyessä. 141 kuvaan tiivistyi koe, plus alkupäivän fiiliksiä kuvannut pulukuva, kun säädöt päin sitä itteään ja liikkeet suoritettiin taas niin että mitään kuvia ei saanut ja ähh. No mutta, halukkaat voivat stalkata kuvia nettialbumista. Beusseja löytyi hienosti neljin kappalein, yksi EVL:ssä, kaksi AVO:ssa ja yksi ALO:ssa. 🙂

Image

Galleria

Kokeen päätyttyä kaivoin Ifan autosta ja tulin kentälle treenaamaan hyödyntäen sen, että on kehänauha ja teltta ja kaikki paikallaan. Vähän kokeenomaisempaa siis. Otin yhden tunnetilatreenin alkuun. Ifa selkeästi hokasi kyllä että jotain täällä on tapahtunut ja oli hieman paineistuneen oloinen, tuli kehään mun perässä kulkien ja näin. Aloiteltiin seuraamisella, jossa koitin taas saada sitä paikkaa taaksepäin, mutta nyt se vaan edisti edistämistään entistä pahemmin ja kokoajan sai korjata, ei meinannut tulla hyvä millään. Päätin sitten kokeilla luoksetuloa. Koira istumaan ja poistuminen. Vaan kappas, kääntyessäni ympäri kentän toisessa päässä, Ifa oli noussut seisomaan. Lähdin kävelemään takaisin sen luo, jolloin Ifa lähti kipittämään mun luo. Jaahas. Pidin pään kylmänä, laitoin sen piikkiin, että jätin koiran varjoon istumaan (viileää), joten sanoin vaan että “jaa, ekkös pystyny :D”, vaihdettiin aurinkoon ja otettiin uudestaan. En siis suuttunut sille siitä, ettei se tehnyt jotain, jonka se kyllä osaa, muttei paineistuttuaan pystynyt. Kas siinä avain kaikkeen. Otettiin sitten auringossa uusi luoksari, oli tosi hilkulla ettei varastanut sitä, mutta pysyi kuin pysyikin odottamassa ja tuli ihan täysiä laukalla ja hyvään perusasentoon. Jippii!

Sen jälkeen sitten liikkeestä seisomista, ja tattadaa, saatiimpas taas koira paineistumaan! Pysähtyi, muttei taaskaan kestänyt sitä, että palaan sen luokse. Onnistuin jälleen jatkamaan iloisella hälläväliä -asenteella, joten kas vain, koira pääsi paineistumisistaan yli ja jatkoi suorituskykyisenä. Kyykistyin maahan kysymään Ifalta että onko se noin vaikeaa, jolloin se kiipesi mun syliin mun jalalle, nousi seisomaan takajaloilleen nojaten selällään mun naamaan ja inisten ja önisten samalla. 😀 😀 😀 Ihan pöljä!! Mutta kun annoin sen tehdä sen, ja sitten lopulta käskin alas, niin tidihh se pystyi tosiaan jatkamaan. Helpotettiin sitten vähän sitä harjoitusta, sen jälkeen otettiin kokonaan ja toimi. 🙂 Tai siis kokonaan ja kokonaan, en käske sitä perusasentoon lopussa, mutta kesti paluun että tulin vierelle.

Kokeilin vielä noutoa sorvatulla kapulalla. Lähtee innolla laukalla, tuo ihan hyvin, kunnes pitäisi tulla sivulle. Siinä tiputtaa kapulan maahan, menee kuitenkin itse hakemaan sitä taas, mutta sivulle sen tuominen on äärimmäisen vaikeaa. Jonka lisäksi edelleen kiitos -irroitusluvan jälkeen koira pomppaa ylös istumasta. Pitää sitä hioa ehtiessä. Lopuksi vielä naksuttelin sille maahanmenosta. En uskaltanut sitä aiemmin ottaa, enkä varsinkaan “suoraan kylmilteen” liikkeenä. Se on niin hatara se liike varsinkin näin keväällä vielä. Tuo maahanmenojen naksuttelu on toiminut tosi hyvin tähän mennessä, ja se jatkoi pettämätöntä linjaansa. Maahanmenoista tuli heti tosi hyvä juttu, menee nopeasti maahan ja viiden toiston jälkeen uskalsin ottaa vauhdista ja sinne se meni. Loistavaa. Vielä tää tästä.

Lauantaina ei sitten sen enempiä treenattu. Sunnuntaina oli vuorossa uusi treenipäivä ja suuntana halli Loimaalla ja molemmat koirat pääsivät treenaamaan. Ifan kanssa taas tunnetilaa ja seuruun paikkaa aluksi. Ei se paikka ole hyvä vieläkään kokoaikaa. MUTTA! Se muistaa istua kun pysähdyn! Loistavaa. Joskus istui välissä vinoon. Voi nyt v… 😀 *kuvitelkaa pulukuva uusiksi – toko prkl* Jälleen ohjelmassa myös maahanmenojen naksuttelu sekä nyt myös sitä tuikitärkeää paikallamakuuta. Otin sitä ensin yksinäni Ifan kanssa. Ekalla yrittämällä meni maahan virittelysanasta, joten korjasin sen, ja naksutin ja palkkasin kun uusintakiekalla ei mennyt maahan siitä sanasta. Sitten vaan koira maahan ja odottamaan. Yllätys oli suuri, kun päästyäni hallin toiseen päähän ja käännyttyäni näin Ifan makaamassa pää maassa! Wau! Samantien! Ihan loistavaa. Naksautin siitä, joka aiheuttikin sitten sen, että koira pomppasi samantien ylös ja lähti tulemaan mun luokse. 😀 Tajusin sitten vasta että niin, silleenhän mä oon maahanmenotreeneissä sen antanut tehdä. Naksauttanut ja heittänyt namin. Unohdin, ettei pareisi vissii ihan samallai tehä paikallamakuun kanssa. Eipä siinä mitään, koira takas maahan ja uusintoja ottamaan.

Eipä siinä ihmeitä ollut, joten haluttiin hieman lisähäiriötä, jolloin Eija ja ihanainen pieni Reinomies (aka pelottava iso musta koira) tulivat ottamaan paikallamakuuta kanssamme. Ifa oli selkeesti samantien ihan todella paljon paineistuneempi, ja Eija kertoi noteeranneensa ihan saman. Vaan eipä siinä, koirat maahan ja poistuminen seinustalle. Nyt menikin pidempään, olisko melkeen 10sek mennyt, ennen kuin Ifa laski pään maahan. Kehuin ja kävin samantien palkkaamassa, käskin odottaa ja palasin taas seinustalle. Halusin seuraavaksi pidemmän pään maassa pidon, jollaisen sainkin, mutta ennen kuin päätin käydä palkkaamassa, Ifa nosti päänsä, jolloin odotin sitten että se laittaa pään uudelleen maahan. Onneksi se pystyi siihen ja sai hetken kuluttua palkkansa. Palasin siitä vielä seinustalle, jossa odotin varmaan 30sek ennen kuin lopetettiin paikallamakuu siihen. Hienosti se Ifa taas ylitti itsensä! Pienen pieni paineistuminen siinä näkyi, otti sellaiset kaksi askelta häntä alhaalla liian rivakasti. Sellaista pientä, mitä ei tajua, jos ei tunne koiraa eikä osaa odottaa/nähdä sitä. Hienointa kuitenkin edelleen se, että se kerta toisensa jälkeen toistuvasti pääsee yli paineistumisistaan ja palautuu, pystyy jatkamaan hommia.

Otettiin myös vähän noutoa ja ruutua. Ruutu ei oikeen tänään sujunut, ahnehdin liikaa sen itse ruututreenin että ylipäänsä koko treenin suhteen. Koitin liian loppuvaiheessa koiran jo väsyttyä ottaa noin vaativaa uutta asiaa uudessa paikassa ja varmaan vielä liian kaukaatakin. Tyhmä mikä tyhmä (omistaja siis). Noutojen kanssa, no, hmm. Otin metskua. Kyllä se sen nostaa, sinänsä ongelmitta, mutta se sivulletulo on yhtä hankalaa kuin sorvatunkin kanssa. Kokeilin sitten tunnarilla, ja se sivulletulo oli ihan yhtä vaikeaa silläkin, joten ei ole kapulatekninen asia vaan yleismaallinen noutotekninen asia. Paneudutaan tähän lisää.

Tokojen lisäksi Liksu ja Ifa sai molemmat tehdä hieman juoksukontaktitreeniä. Liksu puomin alastulo maassa. Ajatus oli nyt opettaa se koira hakemaan itse siihen lankulle ja juoksemaan sitä pitkin, ettei tarvitse aina suoraan sen edestä lähettää. Ok, tajusi se, mutta ilmeni kaksi ongelmaa:

  1. Liksu juoksee puomilta “sivuun”
  2. Vain “käsin” suoraan puomin alusta lähetettynä se osuu kontaktille

Nyt yön yli asiaa prosessoituani tajuan, että ongelman nro 1 olisi ratkaissut se, mitä monet näyttävät tehneen, eli pituuden ne merkkitolpat molemmin puolin puomin alkuun ja loppuun. Muistettava tämä siis ensikerralla. No entäs ongelma nro 2 sitten… Koitin vaihdella lähetysetäisyyttä, mutta en löytänyt mitään sopivaa kohtaa, jolta lähetettynä olisin saanut tuon osumaan kohtaktille. Tekee sellaisen pituussuunnassa aivan hervottoman loikan ja liitää yli koko kontaktista. Krooh. Sama myös, kun kiritin putken kautta. Tai sama ja sama – erityisesti nimenomaan silloin se lensi kontaktista yli kuin suihkari. En kuitenkaan usko, että ongelma ratkeaisi vain lähettämällä sitä puomin edestä, kun eihän se silloin edes juokse puomia täysillä niin kuin sen kuuluisi. Eli vaikka siinä saisi osumia, niin ei se nyt tätä pelasta. Olisi pitänyt tajuta pyytää Eijaa ottamaan videota, niin olisin nähnyt paremmin mitä siinä tapahtuu ja mitä kannattaisi tehdä toisin. Jätettiin asia sitten hautumaan ja Liksu sai aksailla Eijan kanssa hyppyjä, putkea, muuria ja rengasta.

Halusin uteliaisuuttani ottaa juoksaritreeniä myös Ifan kanssa, kun se vaikutti innostuneelta. Juoksutin pari kertaa lankun yli namikipolle vain todetakseni, että meneepäs se hiljaa. Joten ei muuta kuin suoralle vaan treenaamaan sitä, että miten juostaan TÄYSIÄ. Ifa ei jotenkin lähde siihen touhuun jos mä en oo tosissani mukana, joten juostiin sitten aina kilpaa palkalle. 😀 Ensin ihan suoraan ja sitten mutkaputken kautta. Ja johan parani meininki! Alkoi sieltäkin vauhtia löytymään, vaikkei ehkä ihan samalla tavalla kuin Liksusta, mutta kuitenkin! Nyt oli ihan eri meininki tekemisessä, nyt oikeesti tehtiin eikä vaan meinattu. Kun saatiin sitä vauhtia löytymään suoralla, niin otettiin pari toistoa lankullakin. Välillä osui – välillä ei, mutta ainakin vahvuutena niin Ifa osasi hakea puomille hurjasti paremmin kuin Liksu. No, eiköhän me Ifan kanssa jatketa suoralla juoksemista ensin vähän lisää ja sitten lankulle mennään silleen että saadaan videotakin otettua.

Ainiin, oli meillä treenissä huumoriosuuskin. Paikallamakuiden jälkeen istuttiin siinä hallin matolla minä, Eija, Ifa ja Reiska, kun siinä sitten Reiskaa katsellessani pälkähti päähäni, että saiskos noi opetettua siihen, että Ifa menee Reiskan mahan ali. 😀 😀 Että malttaisko Reiska keskittyä nameihin sen aikaa ja uskaltaisko Ifa sukeltaa siitä ali. No, sain Eijan yllytettyä että kokeillaan tätä. Reiskalle nameja naamaan ja minä ylittämään käskeä Ifaa Reiskan mahan ali. Ensin Ifa oli ihan että hyi kammo onko pakko tulla lähelle tota isoa pelottavaa Reinoa, mutta sain kuin sainkin Ifan suostumaan odottaa Reiskan toisella puolella kun menin toiselta puolelta mahan alta sitä kutsumaan käyttäen samaa käskyä mitä oon käyttänyt kun oon samaa temppua tehnyt mun koirien kesken. Ja sieltähän se juoksi. 😀 Ei mitään ongelmaa, toistin varmaan ainakin 5 kertaa eri suuntiin ja joooo sieltä se kipitti vauhdilla Reiskan mahan ali. Parasta ehkä siinä oli se, että ei Ifan tarvinnu ees kumartaa juostakseen sieltä ali – se tosiaan vaan juoksi eikä ryöminyt. 😀 Miten niin mulla on pieni ja Eijalla pitkäjalkainen koira! Olin sitten hyvin iloinen siitä, että Ifa uskalsi noin hyvin tuon tempun tehdä. Ihan loistavaa.

Lopuksi keksin vielä pyytää Eijalta, että kokeillaampas Ifan koskemistreenin edistymistä. Menin maahan istumaan ja pyysin Ifaa koskemaan mun kämmentä Eijan tullessa siihen. Eijan juuri aikoessa koskea Ifaa Ifa oli silleen “HYYYYI” ja väisti oikeen kunnolla ja nosti päänsä irti mun kädestä katsoakseen Eijaa. Pyysin sitten kosketusta takaisin, Ifa sen tarjosi ja sen jälkeen Eija saikin sitten aivan ongelmitta koskea siihen. 🙂 Siinä se pysyi ja oli niin keskittynyt siihen mun käden koskemiseen ja antamiini kehuihin, että häntä vaan heilui samalla! En oisi ees tajunnut sitä itse, mutta onneksi Eija huomautti, että kato ny ku se vaa heiluttaa häntääki samalla. 😀 Pienen väistön jälkeen sai myös sen huulia nostella että pääsis vähän hampaita katsomaan. Varmaan sanomattakin aika selvää, että oon todella tyytyväinen tämän treenin edistymiseen. Jes jes jes. 🙂 Loistava viikonloppu, loistavassa seurassa. Kiitos kaikille. ❤

Advertisements

Kompassilla treenimässä

Varasin tosiaan täksi päiväksi Kompassilta agitilan treenejä varten. Ei niinkään että saatais tehtyä aksaa, mutta koska se tila on avoin – muut ihmiset näkevät koko kentän koko ajan ja tättädää, sehän saa mut jännittyneeks ja sitä treeniä kaivataan! Tarkoitus oli kyllä ottaa vähän aksajuttujakin, että ei sen puoleen. Pohdintojen jälkeen päädyin ottamaan molemmat koirat mukaan ja se osoittautui ihan fiksuksi valinnaksi.

Ifalle oli ohjelmassa tosiaan seuraavaa:

  • tunnetilatreeni
  • paikallamakuutreeni
  • seuraamisen paikka -treeni
  • bang game keinulla
  • kepit
  • kosketustreeni

Joiden lisäksi päädyttiin ottamaan myös liikkeestä seis ja maahan ja luoksetulo. Paljon asiaa yhdelle kertaa.

Seuraamisessa alkaa nyt oikeasti tapahtua muutosta. Se vähän pyrkii edelle edelleen, ja joudun sitä edelleen huomauttelemaan peruutuksilla, mutta nyt Ifa ei edistä läheskään niin törkeän paljon kuin mitä on joskus edistänyt, ja sitä pääsee edelleen oikeasti palkkaamaankin välissä. Lisäksi mainittakoon hyvänä asiana, että tein yhden kohtalaisen pitkän seuruukaavion ja aiiiivan salamana kun pysähdyin niin koira istui – JES JES JES!! Edistystä!! Muutenkin seuraaminen alkaa olla tosi paljon kivempi juttu kaikin puolin nyt.

Paikallamakuu ei sitten ollutkaan mikään “iloinen yllätys”, joskin hyvin helpotettuahan mun pitikin treenata. Huomasin vaan silti, että empäs sitten osannutkaan helpottaa sitä niin paljon kuin piti. Siis osannut ja osannut, malttanut olisi ehkä oikea sana. Sen verran jännittynyt Ifa oli, että päätä ei maahan meinannut pistää, oli aika herkästi nousemassa ylös ja näin. Lopuksi myös kieltäytyi menemästä maahan ekalla käskyllä. Ja ai että se maassa pysyminen on vaikeaa kun seison sen sivulla. Meinaa aina nousta istumaan. Tämä siis tehotreeniin kans! Kuitenkin, onnistuttiin säilyttämään paikkiksessa jonkuntasoinen hyvä fiilis niin, ettei koira vetänyt ihan paineisiin, ja se ylipäänsä meni maahan sillä aivan uudella kumimattoalustalla. Neutraalein mielin vielä tämän liikkeen suhteen.

Luoksetulo loistava, tuli kunnolla laukassa ja hyvin korjasi itsensä sivulle meinattuaan jäädä ensin vinoon, jes! Perään liikkeestä seisominen, täydellinen, ei mitään valittamista. Vaan kun seuraavaksi olin ottamassa liikkeestä maahan, niin eipä mennytkään. Käskin uudelleen, meni. Pyysin suoraan mukaan, käskin maahan, ei mennyt. Käskin uudelleen, meni. Totesin että no jo on suatana, tollasta en kyllä palkkaa. MUTTA se avaintekijä! Mun oma mielentila. Onnistuin jatkamaan sellaisella asenteella että “jaa, hmm, höpsö koira, no helpotetaas sitten”, jäin vaan seisomaan paikoilleni ja pyysin sitä menemään maahan. Kun meni maahan, naks ja nami ja kehut. Toistin hetken tätä. Sitten lähdin kävelemään peruuttaen koiran edellä ja siitä käskemään sitä maahan. Kas jo onnistui sekin ja löytyi intoa ja alkoi tulla jopa ihan nopeita maahanmenoja! Ja kun ne sujui, niin normaalina liikkeenä ja tadaa, maahan meni, superpalkka ja kehut ja jätettiin se siihen. Kyllä niin hyvin huomaa taas että omasta päästä on kiinni kaikki ne jutut.

Mitä aksaan tulee, niin niin… No, Ifa on ihan hölmö :——-D Tehtiin tosiaan keinulla bang gamea, eli että koiran kuuluu etujaloilla painaa keinu alas ja kun siitä kuuluu se pamaus niin palkataan koira, ideana tosiaan siedättää siihen ääneen. Ei noilla sen kanssa silleen hirveemmin oo mitään ongelmaa ollut, mutta kunhan oli musta fiksu treeni niin halusin tehdä sitä. Ifa aika nopeesti rupes keinua alas kolauttamaan. Ainoa vaan, että sitten se vähintään joka kolmas kerta unohti että mitä sen piti sillä keinulla tehdä, niin se tuli keinun eteen seisomaan, laittoi leukansa kiinni keinuun ja nökötti siinä vaikka 10sek kurkistellen mua kulmiensa alta että koska tulee palkka :———D No ei tuu keinulla kosketustyöskentelystä palkkaa! Hassu elukka. 😀 😀 Mutta joo, eipä siitä bang gamesta hirveämmin sitten sanottavaa ole. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut.

Sitten oli keppien vuoro… Laitoin ensin vain kuusi keppiä valmiiksi ja käskin Ifan pujotella. Ja se meni ja sukkuloi ne samantien oikein tosta vaan?! Olin ihan huuli pyöreenä että woaaaat mitä ihmettä jumankauta sehän osaa! Joten superpalkka ja eikun kiskomaan siihen toiset kuus keppiä lisää että saatiin ne täydet kepit. Niiden kanssa oli sitten enemmän ongelmaa. Oliko että eka rundi meni moitteetta, mutta seuraavalla kun koitin lisätä panoksia tyyliin kulkemalla itse kovempaa ajatuksena vähän “hoputtaa” niin pakka leviskin käsiin ja otettiin itse asiassa aika monta epäonnistunutta toistoa. Totesin sitten että ei voida feilata niitä noin montaa kertaa peräkkäin ja vedin ihan varman päälle että saatiin kaikki oikein ja siitä palkka. Mun pitää siis kävellä ihan hitaasti Ifan perässä kun se pujottelee että se saa sen tehtyä. No, eipä olla ikuisuuteen treenattukaan, ettei siltä voi hirveän rautaista osaamista odottaakaan.

Kosketustreenejä tehtiin kaksi. Ensimmäisen tein Ifa aksapöydällä seisten, ja se oli Ifalle ihan loputtomasti vaikeampaa kuin mitä se treeni on koskaan tähän asti ollut. Ei millään meinannut koskea kättä saati pitää sitä kosketusta. Toinen treeni otettiin ihan tilan portin edessä lattialla niin että mäkin istuin lattialla ja se oli huomattavasti helpompaa. Siinä sai taas toisella kädellä siirtää koiran jalkoja ja vaikka katsoa hampaat, koskettavaa kättä liikuttamalla liikuttaa koiraa eteenpäin jne. ja kosketus senkun vain pysyi – loistavaa! Ja aivan olemattoman vähän Ifa otti häiriötä tilan ulkopuolella liikkuvista ihmisistä. Kai se niitä tyyliin kerran katteli, mutta sitte ku jatkettiin vaan hommia niin ei siinä mitään ongelmaa ollut. Kaikkeen muuhun siis häiriötä lisää paitsi paikkikseen!

No entäs sitten Liksu… Liksu oli vähän silleen, etten oikeen tienny jaksanko ottaa mukaan vai en, mutta ihan hyvä että otin. Liian pitkä aika tuo 1h muutenkin, ja käytettiinkin siitä vain 45min eikä pelkkää Ifaa olisi voinut niin kauaa treenata. Liksu pääsi tekemään kuutta keppiä, joissa olikin sitten hiomista yksinkertaisesti siitä syystä että intoa on sata kertaa enemmän kuin aivoja. Bang gamessa Liksulle oli jotenkin mahdoton ajatus painaa keinu alas, se aina kummasteli sitä ja päätyi hyppäämään keinulle kaikilla neljällä jalalla…Liksu olisi myös ihan tolkuttomasti halunnut mennä keinua vaan sellaisenaan. 😀 Lopulta päätin että ok, otetaan keinu kokonaisena, menin lähetyspaikalle ja käskin Liksun tulla sinne odottamaan. Liksu juoksee siihen, keinulle, takaisin, keinulle, takaisin, keinulle, ainakin kymmenen kertaa edes takaisin, hyppi ympyrää ja äyh väyh väyh vaan kuului kun se ei miiiillääääään olisi malttanut odottaa. 😀 😀 Harvinaista että mun koira oikeen kuumu! Sitte ku sille anto luvan mennä nii se ampas ku raketti eteenpäin, mutta joka kerta se jarrutti ajoissa eikä tehty yhtään lentokeinua.

Tehtiin myös kind of eteenmeno-/irtoamistreeniä. Laitoin tilan toiseen päähän alustalle namin, toisessa päässä lähetin Liksun mutkaputkeen ja sieltä sitten “menemenemene!” kiritin sen alustalle. Tuo kun sujui hyvin niin lisäsin väliin yhden hypyn jonka Liksu hyvin hyppäsi aina mennessään. Tehtiin myös erinäisiä ohjauskuviotreeniyrityksiä. Osa enemmän osa vähemmän onnistuneita. Tosi hyvää oli kumminkin se, että takaaleikkaukset esim. putkelle eivät tuottaneet tänään minkään valtakunnan ongelmaa. Kierroksia oli siis tarpeeksi paljon. 😀 Hyvä fiilis jäi täten treeneistä Liksunkin kanssa.

Josko sitten ensviikolla till Hyvinge och vähän lisää reeniä reeniä!

Ja taas hallilla…

Kyllä, tälläkin kertaa Jaskan ja Frein kanssa. Nyt mulla vaan oli mun molemmat koirat mukana! Ja oltiin vaihdettu halliksi tuttu ja turvallinen ja hyväksi todettu AgiMesta. Siinä varmaan pysytelläänkin, ei olla vielä toista yhtä hyvää löydetty. 🙂 Siellä homma pelaa joka asiassa parhaiten.

Anyway, Ifa pääsi vähän tokoilemaan ja Liksu pääsi aksaamaan. Olin jo vähän miettinyt, etten tekisi Liksun kanssa mitään, mutta kun oltiin lämpätty kumminkin, niin Jaskan ja Frein treenejä katsellessa tuli sellanen olo että vitsit, haluun kokeilla kans Liksun kanssa. Niin me sitten kokeiltiin ja Liksuhan oli yllättävän pätevä!! Harvoin saan Likitasta noin sanoa, mutta no – vuoden vikan päivän kunniaks…

Aloteltiin Liksun kanssa samanlaisella putkikiertotreenillä, mitä Jaska ja Frei teki. Eli että melkein putken toiselta suulta lähetetään koira kiertämään putken toiseen päähän. Liksulla ei mitään ongelmaa tässä, ei varmaan kertaakaan mennyt ohi! Sen jälkeen tehtiin sellaista viiden hypyn kaarta, jossa oli tarkoitus kokeilla kuinka hyvin koira irtoaa. Oli siis ensin kaksi hyppyä suoraan, kääntävä hyppy ja toiset kaksi hyppyä takaisinpäin. Aika hyvin Likita pelitti siinäkin, varman helppo koira.

Noiden jälkeen kokeiltiin sitten meijän rakentamaa rataa. Ja rata näytti tältä:

Image

Eipä tuossakaan oikeastaan ollut Likitalla mitään ihmeellistä. Välillä ei meinannut kääntyä neloshypyltä putkeen kauhean hyvin, kuten videolla alla näkyy… 😀 Liksu teki vähän omat ratkasut. 😉 Sitte tuliki vähän kiire päästä tekeen valssia pituudelle, jonka kanssa oonkin myöhässä. Pituudelta Liksu lähtee kummiski ihan hyvin putken päähän ja viimesenä olevan putken seivaa tosi hurjasti! Tosin siinä tais käydä tolleen, koska mä näytän ottavan koiran haltuun liiankin voimakkaasti. Olisi mennyt sulavammin suoremmin vähemmällä sekoilulla. Jäi enivei tosi hyvä fiilis kun Liksu oli ihan liekeissä ja tykkäs tehä ja oli tosi pätevä. Jaska veti kans Liksun kanssa pari rundia noita harjotteita, kokeillen millaista on vähän hitaamman koiran kanssa, kun ehtii miettimään vähän enemmän. 😀 Eikä noi Liksun hypytkään näytä ekaa lukuunottamatta yhtään niin pahoilta kuin mitä ne on joskus näyttänyt. Tuossahan sai ihan juosta! Jes. 🙂

Ifan kanssa taasen otin pelkkiä tokojuttuja. Oli tunnetilaa, remmiseuruuta, vapaaseuruuta, liikkeestä seis, maahan, luoksetulo ja nouto. Seuruut olin vähän plähh se taas edistää ja kerran piti huomauttaa että herranjumala liike on “SEURAA” eikä “HARHAILE”… Liikkeestä seisomisessa ei jäänyt ekalla seisomaan vaan tuli mukana, ja paineistui. Palkkasin seisomisesta kumminkin ja koira säilytti toimintakykynsä. Luoksetulo täys 10, loppuperusasentokin hyvä!! Liikkeestä maahan ei mennyt ekalla, joten uusin senkin, ja uusintarundilla meni ekalla maahan. Palkka maahan ja sieltä vapautus.

Sitten. Se hurja osuus. Kaivelin hallilla olevasta laatikosta tunnarin, laitoin sen taskuun, otin Ifan häkistä, käskin sivulle, pyörittelin tunnaria pari kertaa käsissäni, käskin Ifan odottaa, heitin tunnarin ja annoin käskyn hakea. Meni laukalla hakemaan kapulan, nappasi sen suuhunsa ja palautti hyvään perusasentoon sivulle ja antoi mun ottaa sen sen suusta odottaen käskyä. Ja vielä vieraalla kapulalla!!!!! Viiiiiitsi miten pätevä! Kaiken lisäks, Ifan kipittäessä hakeen kapulaa, Freikin oli spotannut sen ja juoksi myös kapulalle, mutta Ifa vain ignoorasi sen, otti kapulan silti ja toi mulle. Ihan super hei. 😀 Törkeen hyvät vuoden vikat treenit molempien kanssa. Tästä on hyvä jatkaa hyvillä mielin uuteen vuoteen!

Hallilla treenaamassa

Oltiin tosiaan Jaskan kanssa varattu vuoro yhelle hallille että käydään siellä reenimässä kimpassa. Mun oli tarkotus ottaa tokojuttuja Ifan kanssa ja Jaskan ottaa aksaa Frein kanssa. Mun suunnitelmassa oli kummiski suunnitelman kokonen aukko – en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa… Ajatus oli kumminkin kokolailla se, että kattellaan milleen se suostuu tekeen ja mitä paremmin se tekee sitä enemmän kokeillaan kaikkia ALO:n liikkeitä.

Aivan ensimmäisenä otin taas tunnetilatreenejä, jotka meni oikein hyvin, eikä Ifa vammannut uutta mattoakaan. Pistin sen niiden treenien jälkeen häkkiin oottaan ja menin vähän kattoon Jaskan ja Frein treeniä. Sen jälkeen häkistä käveli ulos aivan eri koira, kun nyt matto olikin aivan kamala ja siinä ei tosiaankaan voinut kävellä suoraan ja sivullekaan ei voinut enää tulla ja seuraamisyrityksessäkin se kipitti kesken seuruun näyttämään hienoa 2on2off-kontaktia puomin alastulolle… No empä osannu ku nauraa ja raapia päätäni että mites tässä tälleen kävi?! 😀 Niistä tokoista ei sitte tullu oikee yhtää mitää ku Ifa oli sitä mieltä että hyyyy. Yks liikkeestä seisominen tehtiin eikä siinä mitään moitetta. Niin, osaahan se, jos vaan kykenee.

Olin sitten ihan out of curiosity silleen että kokeillaas mitä se tykkää tosta aksasta. Otin yhen hypyn pariin kertaan ja kun se kohtalaisella innolla sitä teki, niin otettiin vähän enemmänkin. Otettiin yksittäisenä mutkaputki ja pussi. Kumpaankaan se ei ihan suoriltaan tykittänyt kyllä, mutta ekan korjauksen jälkeen ei mitään ongelmaa. Puominkin kokeilin, ja hienosti se kipitti ekalla yrittämällä aivan uuden puomin. Kontaktia ei kyllä ottanut vaikka käskin, vaan tuli iloisesti perässä, joten sitä sitten muistuttelin. Kattelin siinä sitte Jaskan ja Frein tekemää pientä radanpätkää ja mietin että mehän voitais kokeilla sitä Ifan kanssa myös, olihan siinä hurjat 6 estesuoritusta, että ehkä Ifa sen verran kestää. Ja sitte ois hauska verrata videolta, että miltä näyttää sama rata harjiksen vs. bortsun tekemänä. 😀

 

Mulla ei tosiaan ihan hirvee kiire ole, mutta hitto että Ifa vetää Ifaksi tosi hyvin!! Joskushan se vaan ravaa mun perässä niin kovaa ku ikinä pystyy, ja joskus kieltäytyy tekemästä yhtään mitään. Nyt se jopa laukkaa tolla videolla! Mää kyllä mokailen tossa kaikkee ja vedän hirveetä kyttyräjuoksua mutta noh. 😀

Mä en tiiä paljoks sille on mitään esteen kiertoa opetettu ja oon sinällää hämmästyny ettei se kertaakaa hypänny viereistä, tosin katoin että mulla kyllä osottaa varpaat ja rintamasuunta kohtalaisen hyvin sille esteelle mille halusin sen menevänki. Ainoo että mun liike pysähtyy sitte siinä esteellä, jonka tajusin itekki samalla hetkellä ku tota tein. Sitte tonne viereiselle hypylle en kauheesti jättäny koiralle tilaa ja meen itte ihan tosi lähelle kaikkia esteitä, mut toisaalta no… Mä ehdin lähelle niitä… Jos mää jäisin kauaks, miten mä ylläpitäisin liikettä? 😀 Mää en tiiä. Mut hei, se menee pussiin ihan ite! Nou problemo! Vitsin pätevä pikkupiski. 🙂

Niin joo kuuden kepin keppejäkin kokeiltiin, ensin Ifa oli ihan ulapalla, mutku kerran autoin sitä vähän enemmän niin sen jälkeen ne muistu ja se osas ne ihan kohtalaisesti, ts. mun ei tarvinnu huitoo käsillä ja sain kävellä ihan etuperin mukana. Vitsin monitoimi-Ifa. 🙂

Saa nähdä mitä se haluaa tehdä enskerralla…

Viimeisin viikko

Viime keskiviikkona päätettiin repästä ja hurautettiin Jaskan kanssa Riihimäelle agiepiksiin. Jossain mielenhäiriössä ilmotin molemmat koirat kahdesti radalle. Ei sillä, kelpas, ku eka startti 5€, seuraava 3€ ja ku oli kaks koiraa nii eivät ees velottanu toisen koiran ekaa starttia vitosena vaa maksoin sitte 5+3+3+3 eli 14€ yhteensä radan juoksemisesta neljään kertaan. Ei todellakaan paha! Lisäksi paikalla oli tuttuja, Netta tuli Rion, Frigin ja Vascon kanssa paikalle. :3 Oli mukava nähdä. Möllien rata oli ihan todella helppo. Kisaavien rata ei ollut ihan yhtä helppo, sillä ei varmaan olisi pärjätty. Olivat sinne keinun ja kepitkin lykänneet ja sellasia kikkailuja että ei olis kyllä pärjätty. Mut as said, möllien rata oli helppo. Ainoa vaan että onnistuttiin silti mokaileen siinä. 😀

Ensin radalle Liksu.

Sepä tuli heti tokasta hypystä ohi. “Oho.” Nooo päästiin eteenpäin ja sitten Liksu näköjään skippasi koko pituusesteen, en todellakaan edes huomannut ettei se hypännyt sitä. 😀 Ja koska jatkettiin rataa suoraan niin tuomio oli väärin suoritettu rata ja täten hylky. Nyyh. 😀 No ei voi mitään, seuraavalla kierroksella sitten tarkempana…

Ifan eka rata alkoi paljon paremmin. Päästiin pidemmälle kunnes kämmättiin ekan kerran, eli pituuden jälkeen tulevasta hypystä Ifa tuli ohi. Se oli ihan jo menossa sinne, mut sit päätti että hoooplaaa empäs meekkää ja suhasi ohitte. 😀 Pyöräytys takasi ja yli. Siitä yksi virhe. Loppurata päästiinkin sitten kunnialla loppuun! Seuraavaa rundia odotellessa…

Nyt petrattiin Liksun kanssa. Menin pidemmälle kutsumaan koiraa että sain sen varmasti siitä tokasta hypystä yli ja sit mentiin. Onnistuttiin juokseen virheetön rata!!! Jeeeeee!!! 😀 Hyvä Liksuuuu~! ❤

No toisinku Liksun uusintaradalla, Ifan uusintaradalla ei parannettu. 😀 Kun edellisellä radalla saatiin yksi virhe niin nyt saatiin kaksi. Nyt se kyllä hyppäsi sen hypyn mistä viimeksi tuli ohi, mutta ohitti heti siitä seuraavan hypyn. Se ja sitä seuraava hyppy tosin olivat sellaisia, että niille olisi ollut kolme miljoonaa fiksumpaa suoritustapaa kuin se miten me nyt mentiin ne. Ihan oma mokani siis että Iba tuli siitä ohi. Seuraava virhe saatiin kun Ifa juoksi vaan ilosesti ohi vikasta hypystä. 😀 Piti sitä sitten korjailla… Vauhtia kuitenkin löytyi ykkösrataa enemmän ja hyvin se toimi vieraassa paikassa ja halusi tehdä! Oli tosiaan ihan uusi halli meille, ei olla koskaan käyty ennen. Hiekkapohja, pressumaiset seinät ja katto.

Lopulta sitten palkintojenjako. Aprikoosivilla vei minimöllien ykkössijan, kolmossijalle tuli… kää…piö..pinseri?? Kai? En minä muista… Koska kakkossijalle tuli LIKSU!! 🙂 Saatiin valita palkinnoksi “grillipihdit, taaaai grillipihdit”, joten valittiin “grillipihdit”. 😀 Superpätevä Maumau. 🙂

——————————————————————————–

Loppuviikosta ei sitten harrasteltu enää mitään, vaan lähdettiin Liesjärven suuntaan lomailemaan. Vietettiin viikonloppu rentoutumassa Jaskan mökillä.

Käytiin hiekkakuopalla juoksemassa
…tai oudosti loikkimassa

Kilpaa ylös!

Jeee valloitettu!

“Maaaammaaaaa, tuu noooostaaaaa!”

Hiekkakuopan lisäks lenkkeiltiin muutenkin hienoissa maisemissa

Olin myös ostanut koirille omat pelastusliivit ja ne pääsivät käyttöön viikonloppuna. Säät eivät kyllä olleet parhaat mahdolliset, mutta tulipa koeajettua.

Illalla poseerattiin laiturilla

Ja yöllä käytiin soutamassa 😀

Sellainen reissu. Taas huomattiin, että Liksu on ihan kaupunkikoira jota saa vetää perässään metsässä siinä missä Ifa kyllä viihtyy.

——————————————————————————–

Tänään oli sitten poikkeuksellisesti jo maanantaina ohjelmassa hakutreenit. Ainoa vaan, että vettä tuli taivaan täydeltä. Olin kuitenkin sillä kannalla että jumankauta mehän mennään. Huonompana juttuja se, että edelleen noiden vaatteet on hukassa. Eikä pelkistä fleecevaatteista sinänsä ole mitään hyötyä kun ne kastuu läpi samantien. Nooo ei siinä mitään, töiden jälkeen äitin kanssa kauppaan ja Faunattareen… Löysin kuin löysinkin pitkälahkeisen mikälie 303-kokoa olevan Hurtan sadehaalarin, jonka sitten vaan yksinkertaisesti päätin ostaa. Halpaa ku makkara, vaan 56€ ja risat, ai saatana. Ja ton kokoselle koiralle. Onneks beussin ei pitäis tarvita mitään tollasia. Tosin ihan miellyttävää nyt kun käy töissäkin niin oikeasti voi vaan ostaa tollasen kun tarvii eikä tarvi olla silleen että “jos nyt ostan tän nii siin menee kaikki rahat ja loppukuulle ei jää mitään vaikka tankkikin on tyhjä ja pitäis päästä käymää siel ja tääl ja maksaa toi ja toi ja…” Ihan vapauttava tunne voida ostaa kun tarve on. Ja nyt oli.

Sit vaa, sadehaalari päälle ja hakumettälle. Ensin rämmittiin tunti sateessa tehden rata uuteen paikkaan. Olinkin siinä kohtaa jo ihan likomärkä housuistani. Jos ei sade niin märkä kasvusto kasteli todella tehokkaasti. Olin aika todella epäileväinen että mitä Ifa mahtaa meinata hommasta sateella sadeasu ekaa kertaa päällään. Vähän se oli kummissaan kun mentiin metsään, en tiedä johtuiko siitä että oli eri paikka vai sateesta vai asusta vai mistä, mutta kuitenkin. Nopeasti kumminkin tokeni siitä ja pääs tekemisenmakuun kiinni. Aloitettiin tekemällä viuhka, eli kaks ihmistä lähtee yhtäaikaa eri suuntiin molemmat koiraa kutsuen. Kun maalimiehet olivat päässeet piiloon, lähetin Ifan ensimmäiselle. Ifa kipitti hyvää vauhtia kauas ohi siitä maalimiehestä ja palasi takaisin. Pyydettiin ääniapu kepillä ja uusi lähetys. Tällä kertaa löytyi!

Maalimies toi koiran syötellen takaisin ja sitten lähetys toiseen suuntaan. Hyvin lähti sinne ilman mitään lisäapuja ja löysi kuin löysikin maalimiehen ensiyrityksellä! Pari kertaa oli sen näkönen että meinaa usko loppua, mutta löysi sittenkin! Eikä sade tai kurapuku pahasti sitä haitanneet.

Kolmas maalimies mielikuvana kuten viime kerralla tehdytkin. Maalimiehen saatto paikoilleen, vihjesanan hokeminen, koiran kanssa pois ja lähetys. Luulin jo itse että maalimies oli ihan toisessa kohtaa ja ihmettelin että mihin se Ifa kaartaa kunnes hokasin että kah, maalimiehelle se kaartaa eli ihan oikeeseen paikkaan. 😀 Ifa oli paremmin kartalla kuin minä. Eli tosiaan, ongelmitta löytyi kolmaskin maalimies! Vitsit että oon kyllä ihan superylpee pienestä Ifasta, sateesta huolimatta meni hyvällä motivaatiolla eteenpäin! Ouuuuuujea. 🙂 Timokin sanoi että se selkeästi tietää mitä ollaan tekemässä, sillä on motivaatiota ja se haluaa löytää ne maalimiehet metsästä. Ihan mahtavaa. 😉 Tekee mieli sanoo ettei mulla paljon parempaa (harja)koiraa voisi olla! No, voisi se olla sosiaalinen, mutta sittenhän se olisi too good to be true. 😀

Liksun agi 4/5 + epiksiä

Hahaa, minä kirjoitan…!

Liksu on tosiaan nyt käynyt agissa varmaaaan… kaksi viiden sarjaa, ensin koska Ifa aloitti juoksun ja sitten siksi, että se (vielä kerran toistettuna) viitsii kuunnella ja varmaan tykkää siitä enemmän kuin Ifa. Eiliselle Camilla oli kehittänyt meille haastavan radan, joka lopulta pidennettiin 15 esteestä täysimittaiseksi 20 esteen radaksi. Ensin suoritettiin ihan omalla tyylillä eka osio, punaisella kuvaan merkitty. Sitten käytiin vähän läpi ja otettiin pienellä muutoksella jatkettu (sininen jatko) täysi rata. Näyttääkö kuvassa helpolta?

Noi tuolla A:n päällä olevat numerot meinaa A:ta sieltä toiselta puolelta, alareunassa olevat tältä puolelta menemistä. Tosiaan vähän kikkailua tuossa ja ihan hirveä putki-A-ansa tuossa keskellä. Yläreunan putki oli myös monille paha tuon puomin jatkona. Meidän eka rata meni ihan pelleilyks, Liksu oli nii vauhti päällä että ei meinannut hommasta tulla mitään. 😀 Liksulle ehdottomasti vaikeinta olikin hieman yllättäin mennä putkeen A:n sijaan tuossa 2:lla ja 8:lla. Muuten ei silleen niin merkittäviä ihmeellisyyksiä. Tokalle rundille sit käytiin läpi miten ope menis ton 1-2 eli pitää koira oikealla puolella mutta molemmin käsin haltuun ja siitä kuljetus putkelle, 3:lle sylivalssi, 4 ja 5 niinku mäki olin ajatellu eli vitosella valssi nii että pääsee putken ja A:n oikealta puolen (monet meni vasemmalta ja meinas sit juosta koiran yli). Putken jälkeen koira haltuun ja uuteen putkeen lähetys (koira vasemmalla puolella yhä). Ysihyppy taas sylivalssina ja loppu ekasta radasta onkin ihan selkeä.

Ekalla radalla oli kamala ongelma että muistaisin itse radan oikean suorituksen. Oli vähän esteet hukassa… Tokalla kertaa muistin paremmin, mutta Liksu oli edelleen sitä mieltä, että “PUTKI!!!” ja kaikki sinne osottavat kädet tarkottaa silti A:ta nii että se aina oikee puikkelehti mun ohi sinne A:lle. Sit se meni sitä A:ta ylös, käskin sen alas, lähetin putkelle, se juoksee A:ta ylös, käskin sen alas, lähetin taas, juoksi taas A:ta ylös, tuli alas, neljännellä olin jo valmis kaksin käsin heittään sen sinne putkeen. 😀 Kunnes se sitten meni kun käsillä blokkasin nii paljo ettei se vaa päässy ohi putkesta siihen A:lle ja sit suju hyvin. On se vekkuli kaveri. 😀 Ainaki sillä oli kivaa. Eikä se mitenkää ottanu itteensä sitä et se käskettiin aina takas alas A:lta. Olis ollu ihan villiä saada tosta videoo, mut ei ollu kamera mukana. Maybe next time.

Ei tosta nyt ihan kauheen varma olo jäänyt kisoja ajatellen, mutta kai sitä vois käydä kokeilemassa silti. 😀 Katselin sitten tässä millaisia kisoja olisi tiedossa ja niitä on muuten paljon.
Kisat voi katsoa täältä, mutta laitampa niitä ylös myös suoraan tähän.

25.03.2012 Salo www
Koirakerho Tassut järjestää aksaepikset Salon Koirahallilla sunnuntaina 25.3. klo 14 alkaen. Ilmoittautumisten vastaanotto alkaa klo 13.30. Osoite Joensuunkatu 9, 24100 Salo. Luokkina möllit, 1 ja avoin. Osallistumismaksut: 1. startti 7,- ja seuraavat 5,-. Puffetti paikalla!

12.04.2012 Asikkala www
Kanavan koirakilta ry järjestää epävirallisia agilitykilpailuja to 12.4.2012 pe 11.5.2012 Paikka: Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteen maneesi, osoite Laurellintie 55, 17320 Asikkala kk. Kisat alkavat klo 18.30, ilmoittautuminen klo 18.00 alkaen. Luokat ja luokkajärj: Möllit (ei pujottelua, rengasta, keinua) ja kisaavat (1, 2 ja 3 lk) aikatasoituksin. Yksi ja sama rata kisaaville, n. 2. lk tasoa. Mahdollisuus tehdä kaksi rataa. Osallistumismaksu: 7 e, toinen rata ja saman perheen toinen jne koira 3 e. Pakkasraja -10. Jos pakkasta on liikaa, kisa siirtyy viikolla eteenpäin. Lisätietoja: Nina Nerg-Toivola, puh. 040-766 0894

18.04.2012 Lieto Tuulissuo www
AGILITYN TAIKAA TASSUISSA -KISAT LIETO KLO 18 Kisapaikka: ATT-AREENA, Luolakalliontie 10, Lieto Tuulissuo ILMOITTAUTUMINEN KLO 17.30-18.30 MÖLLILUOKKA.KLO 18.30-19.30 AVOIN LUOKKA. Kisojen alkamisaika on klo 18.00, mölliluokka aloittaa ja avoin luokka alkaa aikaisintaan klo 19.00 Luokkia on kaksi, möllit ja avoin. Hinnat 7 € startti, Att:n jäsenet 4 €. Saman ohjaajan toinen startti 5 € Kisoissa epävirallinen tuomari. Epäviralliset kisat ovat avoimet kaikille agilityn harrastajille. Kisaavan koiran ikäraja 12 kk ja rokotukset oltava kunnossa. Näihin kisoihin ei tarvita agilityn kilpailulisenssiä. Tervetuloa kisaamaan hyvässä seurassa.

20.04.2012 Saukkola, Nummi-Pusula
Agilityepisten kesäkimara! Kisaluokkina möllit ja kilpailevat järjestyksessä mini, medi, maksi. Kilpailu pidetään aidatulla kentällä. Tuomarit: 20.4. Jessi Friberg (Varalla Elina Kukkasjärvi) 18.5. Marju Kiri 15.6. Elina Kukkasjärvi (Varalla Jessi Friberg) Ilmoittautuminen alkaa klo. 17.00 ja aloitamme mölliluokalla klo. 18.00. Osallistumismaksu: 5€/startti, jäsenet 4€/Startti Kaikki startit arvostellaan, paras jää voimaan. Huom. Koiran ikäraja 15 kk. Rokotukset tarkastetaan, tunnistusmerkintöjen tarkistus pistokokein! Paikalla buffet! Hyvät palkinnot! Kisapaikan osoite: Sähkötie 1, Saukkola Lisätietoja löydät lähempänä kilpailua http://www.koiraklubi.com Tiedustelut: Jessi Friberg / jessifriberg@gmail.com / puh. 040 760 7722

27.04.2012 Espoo, Puolarmetsä www
Agility Sport Team AST r.y. järjestää kolmena perjantaina epäviralliset agilitykisat. Luokkina möllit ja kilpailevat, möllien radalla ei ole pujottelua, keinua, rengasta eikä pussia ja rimat ovat alimmassa säkäluokan korkeudessa. Ilmoittautuminen alkaa kello 17.30, kisat alkavat kello 18.00 Jokainen voi ottaa halutessaan kaksi starttia. Kisat kisataan kahdella kentällä yhtä aikaa. Möllit ja kilpailevat kisaavat yhtäaikaa omilla kentillään ja molempien kisat alkavat klo 18.00 Hinnat 7e startti ja toinen startti 5e. Paikalla myös kantiini.

28.04.2012-29.04.2012 Helsingin Messukeskus www
PetExpo AGILITYEPIKSET. Tervetuloa PetExpo -tapahtuman yhteydessä järjestettäviin epävirallisiin agilitykilpailuihin Helsingin Messukeskukseen lauantaina 28.4.2012 ja sunnuntaina 29.4.2012. Epäviralliset kisat ovat avoimet kaikille agilityn harrastajille. Kilpailuissa on mölliluokka ja avoin luokka. Mölliluokan radoilla ei ole seuraavia esteitä: keinu, pujottelu, pussi, rengas Kisaan osallistuvan koiran rokotusten on oltava kunnossa. Kisoihin ei tarvita agilityn kilpailulisenssiä. Sisäänkäynti ja iImoittautuminen ovat Messukeskuksen ovella 3.4. Ilmoittautuminen alkaa kumpanakin päivänä klo 9. Mölliluokkaan osallistuvien ilmoittautuminen päättyy klo 11 ja avoimeen luokkaan ilmoittautuminen klo 12. Mölliluokka aloittaa kilpailut molempina päivinä klo 11.30. Avoin luokka alkaa aikaisintaan klo 12.30. Hinnat: Ensimmäinen startti 7 €. Saman ohjaajan seuraavat startit 5 €. Radan voi uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Paras tulos jää voimaan. Viisi parasta palkitaan. Kilpailuihin voi ilmoittautua myös ennakkoon: ILMOITTAUTUMINEN Ennakkoon ilmoittautuessa osallistumismaksu maksetaan tilille FI89 1449 3000 1058 83. Käytä viitenumeroa 181. Ennakkoilmoittautumisia otetaan vastaan 26.4.2012 saakka. Kilpailujen tuomarina toimii Nina Marjamäki. Kilpailut järjestää Kirkkonummen kennelkerho ry

04.05.2012 Espoo, Puolarmetsä

11.05.2012 Espoo, Puolarmetsä

11.05.2012 Asikkala

18.05.2012 Saukkola, Nummi-Pusula

22.05.2012 Lieto Tuulissuo

Että sellasia. 😀 Siinä niinku muutama mihin vois ehkä harkita menevänsä. Varmasti ei mennä kaikkiin, mutta kai sitä jossain vois käydä kokeilemassa.

Agit 4/5 ja liikkeestä maahan vid

Vid as in video English style, not Swedish style. 😀 Mut tosiaa. Kaivelin kameraa ja sieltä löytyi tällainen video.

Ja aiiiiikas näppärää menoa etten sanoisi! Voi wau sanompa vaan. 8) Tolleen kun tekis kokeessa nii ei tarttis hävetä niitä “puoliksi istumassa toinen jalka koukussa”-“maahanmenoja”… En oo ikinä nähny että Ifa tekis ton liikkeen noin hyvin. Eikä voi ees olla vahinko ku monta monta kertaa peräkkäin. Uuh. Täytyy varmaa mennä ottaa paikallamakuita tosta innostuneena… Mutta ensin pitäisi kertoa agista.

Ifan agit 4/5

Tänään taas ratapiirrosten sijaan video!

Tuokin silleen ihan ok menoa vikaa puomin skippausta lukuunottamatta. Ifa vaan jotenki vähän veltolla päällä taas. Se jaksaa aina ekat pari rataa ihan hyvin ja sit jotenki lopahtaa into ja sit se vaa chillisti ravailee pitkin ratoja sillee ahah… En sit tiiä mikä siihenki auttas. Pitänee taas alkaa palkkailee sitä matkalla. Ja kasvattaa kestävyyskuntoo. Voihan tyhmä loskasade ja puuttuvat vetovaljaat. Pitänee enstöiksee hankkii Ifalle vetämiseen sopivat valjaat nii saa treenattuu sitäki. Ja sit sopii koirauimalaa ja ja ja… Ja tehdä pidempiä lenkkejä. 😐 En ehkä kehtaa myöntää millasii lenkkei tehään ku oon ihan kuollu aina työpäivistä ja ku suomeks sanottuna vituttaa toi noiden pukeminen lenkille. Onneks kouluttaudun IT-alalle, postiski duunis kivoin osuus on ku pitää koneelt kattoo osotteenmuutoksia… 😀 Istumasisätyö tietokoneella kiitos. ❤ Riittää sit voimat tehdä viel koirien kanssa… Niiiii ööööö mites me tosta agista tähän päädyttiin… Hups!

Nii sitä ratakestävyyttä. Emmä tiiä mitä sille oikeesti pitäs tehdä. Sit ope puhu että kai me mennää porukalla agirotuun. No koskas ja missä se on. Olisko vaikka 29.6.-1.7. Kuopiossa. Entäs miten toko SM? Olisko vaikka 9.-10.6. KUOPIOSSA. Hei VISSIIN reissaan kuukauden välein jonnekki Kuopioo ja takasi. No OKEI ei sinne oo ku 400km, vois ne olla kauempanakin, vaikka jossain Oulussa, mut silti!! Tulisko vähän kalliiks ja tulisko vähän pitkät päivät. Vaikka olishan se aika kiva… Mun puolesta noi sais kyl vaihtaa päikseen aikoja, tokot sais olla heinäkuun kuumuudessa ja agit kesäkuun alun viileydessä.

Nojaa, tökkii näköjään tää kirjottaminen siihen malliin että tähän jää. Josko menis treenaamaan. 8)