Tag Archive | Canis-lehti

Erilaista treeniä

Tokon treenailu edelleen jäissä inspiraation puutteesta, mutta ollaan treenailtu nyt muunlaisia juttuja. Kuluneen viikon aikana lompsin tiimariin ja ostin tarvikkeet kosketuskepin tekemiseen! Eli tikkuja ja palloja. Nyt oon Ifaa opettanut sitä tökkimään ja hyvinhän se näyttää ehdollistuneen. Rikun kaveri oli kylässä, näki kosketuskepin hyllyllä, otti sen käteensä ihmetellen että mikäs kumma se on ja Ifa samantien loikkas sängyltä nukkumasta tökkäämään sitä palloa! Ei voi moittia. 😉 Nyt kun se osaa sen niin oon miettiny, että miten jatkaisin sitä… Mitä muuta opettaisin sitä tökkäämään sen avulla? Kovasti haluaisin opettaa sen laittamaan valot päälle ja kiinni, mutta on vähän liian pieni koira kun ei se noihin katkasijoihin oikeen yllä. Rikun kaveriki sano että juu elä vaa opeta, pomppii pian keskel yötä laittelees valoi päälle, pois, päälle, pois, päälle… 😀 Ehkä mä vielä keksin jotain. Niin joo ja kovasti Ifa on luullu ensin, että toi ois sama kun kapula ja sitä pitäis purra. No ei oo herunu palkkaa puremisesta eikä tassuilla kiinni nappaamisesta, joten eiköhän se toi pelkkä nenän tökkäys siihen ehdollistu. Ifa muuten tykkää kauheesti tollasilla nenällä tökkimisistä, jollaista muuten toinenkin juttu on, mitä nyt opetellaan…

Beussifoorumilla joku vinkkas, että Canis-lehden numerossa 3/2010 on hyvä artikkeli pennun kouluttamisesta kisakoiraksi ynnä muuta, joten pakkohan mun oli se numero netistä ostaa. Lueskelin sitä sitten tänään ja siellä oli puhetta siitä, miten koirat (ja ihmiset) tervehtii. Artikkelissa ehdotettiin yhtä niin hyvää vaihtoehtoa, kun vielä hienosti puhuttiin miten hyvin se sopii aroillekin koirille, niin pakkohan sitä oli alkaa opettelemaan. 😉 Eli että vaikka “päivää”-käskyllä (tai tervehdi tai mikä ikinä haluaakaan) niin koira tökkäisi tervehdittävän ihmisen kättä nenällä. Mielestäni kuulostaa todella kätevältä tavalta opettaa koira tervehtimään. Aralle koiralle sopiva siksi, että siinä koira itse lähestyy ihmistä, ei ihminen sitä. Koira voi siis itse vaikuttaa tilanteen etenemiseen. Heti ton artikkelin luettuani päätin, että “joo, ton mä opetan sit beussillekin!” Mikä beussikuume………

Nää kaikki sheippaamiset ja sieppaamiset sun muut mistä lehdessä puhutaan niin on mulle aika pimennossa, en varmaan itse hoksaa niitä kunnolla. Ifaa kun palkkasin eka siitä että se tuo nenän lähelle kättä nii sitte se tarjoili sitä vaan, ei oikein edennyt siitä ilman apuja. Ja sit ku palkkas pelkästään siitä, että se oikeesti koskee sitä kättä niin sitä se nyt tarjoaa. Sitten kun tuo sujui mun huoneessa ok niin otin pari toistoa olohuoneessakin. Eli ympäristönvaihdosta ja vähän häiriöitäkin enemmän. Olis siinä pitänyt ottaa ensin niitä helpoimpia toistoja näyttäen koiralle mitä haluan, mutta unohtui vähän se. Onnistui silti lopulta. Huomasin myös, että meinaan ruveta laittamaan sitä käskyä mukaan liian aikaisin ja sit vaan evottelen itsekseni. Hyvä minä… Mutta hyvä että edes huomaan omia mokiani niin pääsen niitä korjaamaan. Tätä päivää-treeniä täytyy jatkaa jatkossakin, viedä se pidemmälle, tai niinku useampiin ympäristöihin ja lopulta mun kädestä muiden käsiin jne. Mietin toimisko toi näyttelyissäkin, mutta tuskinpa vaan, yleensä siellä kaikki koiran suun liikkeet tuomaria kohti tulkitaan tuomarin ja kehänlaidan puolesta puremisyrityksiksi. *silmien pyörittelyä* On ne sellanen sirkus ne näyttelyt että voi moro.

Toinen mitä pitäis opetella niin on leikkiminen. Ifa leikki pienempänä melko paljon, nyt ei kovinkaan paljon. Tosin se on vissiin minä, jonka pitäis opetella leikkimään. Ja leikkiä enemmän koiran ehdoilla, tai ei nyt silleen että koira päättää milloin leikki alkaa ja loppuu, mutta silleen että se on koiralle kivaa. No jos se ei oo kivaa nii mitään leikkiä ei olekaan… Pitää vähän tutkailla tarkkailla tutkia tutustua että millanes leikki meillä toimis. Ja jos alkaa toimia niin viedä sekin useampiin ympäristöihin. Ifa on aina ollu tosi huono leikkimään “julkisilla paikoilla”. Oon saanu sen leikkimään vaan koivunrisuilla ja sitte sellasta naminjahtaus tai -koppausleikkiä. Olis hienoo jos tuonki sais palkkautuun leluista tai että se edes tavallaan rentoutuis julkisilla paikoilla niin, että suostuu leikkimään. Katsotaan, katsotaan.

Lehdessä jäin muuten kaipaamaan sen Toten listan syvällisempää esittelyä. Miten se sheippaa ja sieppaa niitä toimintoja ja jos se sanoo leikin aikana vaikka palkkaavansa istumisest ja seisomisest ja eteepäi astumisest ja taaksepäi astumisesta, nii tekeeks se niit kaikkii saman leikin aikana?! ja mitä hyötyä siitä sitten oli? Ja onko sitte tosi epäperso tai leluhullu koira ku namin saamisen jälkeen suostuu noi vaa jatkaa leikkii taas? 😀 Ei mun koirat vaa… Namin ku saa nii kaikki ulkonen maailma melkee unohtuu, ne ei tiedä enää mitään sen jälkeen. Paitsi yrityksiä saada uus nami. Mut ei sitä leikkimistä siihenkää voi laittaa, ku sit se ois vaa suoritus eikä leikkiä. Ja tosiaan artikkelissa kun oli lueteltu monen monta asiaa mitä vahvistaa pentuiässä jotka olis kisakoiralle hyödyllisiä, niin mulle vaan jää mieleen kysymys, että MITEN? Oonko liian n00b koiraharrastaja tai jotain kun en itte tiiä miten vai häh? Kyllä mäkin noi hommat haluaisin sitte seuraavalle koiralleni joo opettaa vahvistaa, mutta ei se kauheesti auta että tiiän mitä haluan jossen tiiä miten saavutan sen, mitä teen niiden eteen. Miten saan koiran leikkii ankkalammen vieressä, jos se mieluummin söis ne sorsat?

No mut tällasii tälla kertaa, koitan löytää sitä tottisintoo vielä jostain nii että lähdettäis sitä taas vääntämään kisakuntoiseks. Inspiraatio on niiiiin kova että söin itte puolet koiran palkasta, jolla tänään treenin päivää-käskyä. 😉 No mutta kun oli hyvää juustoa…