Tag Archive | edistäminen

Kansikuvatyttö

Ifa pääsi kansikuvatytöksi Tahtitassujen lehteen 2/2015. ^_^ Kera lempitemppunsa “Kädet ylös!”

kansikuvatyttö Ifa

Kotona ollaan ahkerasti treenattu eilinen ja tää päivä. Hanskat on ollut loistava keksintö. Pelastava, suorastaan.

Ifan kanssa on harjoiteltu

  • seuraamisen paikkaa
  • sivuaskeleita (vain sivulla oikealle)
  • ympäri peruuttamista
  • sivulla peruuttamista
  • jalan yli hyppyä.

Liksukin on päässyt treeniin, ja Liksun kanssa on treenattu

  • sanaerottelua (hyppy/360)
  • jalan yli hyppyä
  • namien etsimättömyyttä
  • aloitusasentoa.

Jotain edistystä saatiin Ifan kanssa sivuaskelissa eilen. Näin meinaan tosi hienoja koira suorana siirtymisiä ilman, että ylikorostetusti kiersin omaa ylävartaloani. Ollaan hyödynnetty tässä opetusvaiheessa tollasta vähän kapeampaa joskin aika lyhyttä käytäväosuutta olohuoneen ja eteisen välillä. Haetaan sitä suoruutta siinä että saadaan treeniin onnistumisia ja sitten ruvetaan siirtämään avarampiin tiloihin. Oon myös hyödyntänyt siinä ostamani leluviulun tikkua, jolla olen kevyesti koskettanut Ifan takaosaa jos se meinaa lähteä poikittamaan edessä ihan hulluna eikä kuuntele sanallista huomautusta. Tässä on vielä tekemistä, mutta eiköhän se kuntoon saada.

Sivulla peruuttamista harjoiteltiin myös tänään. Ensin yritin ihan sitä mitä ennenkin, että käsken “sivu, peruuta”, mutta siinä Ifa tosiaan peruuttaa aina niin vinoon, että poistuu asennosta, sitten joutuu käskemään taas sivu, peruuta, sivu, peruuta, joo ei, ei toimi. Joten ei muuta kun imutus käyttöön siihenkin, sekä hieman seinältä apuja. Nyt vaan ollaan oikeasti sitten varovaisia, ettei jää seinistä riippuvaiseksi tämä osaaminen.

Ympäri peruuttaminen sujuu namilla ohjaten tosi hyvin, mutta mä en tiedä miten edetä tästä. Jossain määrin Ifa on niin kiinni siinä namissa, että välissä tosiaan peruuttelee päin ja pyörähtelee jos oon ohjannu huonosti. Seuraava askel ois kai alkaa nostaan namikättä ylöspäin, mutta se tuntuu haasteelliselta. Haasteellista on myös käskyn keksiminen. Mietin, että käyttäisin “runt”, mutta sitten tajusin, että se taitaakin olla jossain toisessa tempussa jo käytössä. En vaan muista varmaksi ( ei hyvin mene 😀 ). Sitten aattelin, että fuck it, ihan sama, annetaan käskyksi vaikka “sipuli”, mutta se on varmaan liian lähellä “sivu”-käskyä, että viitinneekö tuotakaan. En tiedä. Ideoita otetaan vastaan.

Jalan yli hyppyä harjoiteltiin myös. Nyt kun tein sen, mitä muistaakseni viimeksikin kirjoitin, eli jätin ohjaamatta namikädellä, niin johan alkoi sujua. Tämä saadaan varmaan ihan hyvälle mallille nopeastikin, jos niin halutaan. Aloitin harjoitukset sillä, että istuin sohvalla jalka ojennettuna ja pyysin hyppyä siitä yli, mutta aika nopeasti saatiin siirtyä seisoma-asentoon.

Nyt pitäisi vaan pidentää musiikki ja suunnitella AVO-koreo. Olisi helpompi treenata kun tietäisi mitä osaamista seuraavaksi tarvittaisiin. Otetaan tämä työn alle. Jatketaan varmaan tosiaan samalla musiikilla vielä tässä kohtaa. Neljään muuhunkin biisiin olisi alustavia ideoita olemassa, mutta harkitaan niitä myöhemmin. Ovat useimmat kuitenkin FS-musiikkeja, ja koitetaan nyt keskittyä ensin tähän HTM:ään.

Liksun kanssa sanaerotteluharjoittelu sujui yllättävän hyvin. Harjoittelin ensin sitä, että minä seison ja käsi ylös ojennettuna pyydän pelkkää 360. Tämä sujui hyvin. Liksu ei tainnut koittaa kertaakaan hypätä pyörimisen sijaan. Vaihdettiin sitten kyykyssä harjoitteluun. Harjoittelin, että kyykyssä pitäisin itse kädet sivuillani kun pyydän 360, ja siinä ei ongelmaa ollutkaan. Sitten lähdin harjoittelemaan niin, että olin kyykyssä käsi ojennettuna ja pyysin vuorotellen 360, hyppy, 360, hyppy. Tämä sujui todellakin yllättävän hyvin. Loi uskoa siihen mitä ajattelinkin, että kyllä se tästä selviää jos se vaan viitsii kuunnella mitä sille sanon, ja kunhan itse tosiaan muistan sille selkeästi sanoa mitä haluan. 😀

Jalan yli hyppyäkin kokeiltiin Likitan kanssa nopeasti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa kuten ounastelinkin. Aloitusasentoa harjoiteltiin myös, ja siinä on kyllä molempien koirien kanssa tekemistä. Kumpikin kokee, että siinä kohtaa kun mä nostan käden merkiksi että musiikin voi aloittaa, niin tarttis tehdä jotain. Ifa joko nousee istumasta seisomaan tai menee kurreen, Liksu taas lähtee kipittämään mun jalkojen väliin. Joten lisää treeniä vaan, että kun käsken odottaa niin sitten odotetaan, vaikka käsi heiluis merkiksi miten.

Olin myös kirjannut, että treenattiin Liksun kanssa namien etsimättömyyttä. Nojoo. Se on ongelmana yleisesti läpi koreon, ja sitä myös treenataan aina ja jokaisen tempun yhteydessä. Se, millä oon aatellu siihen puuttua on se, että

  1. aina selkeä merkki milloin palkka tulee (naksu / “JES”)
  2. aina nami suoraan suuhun koiralle, ei koskaan heittoa lattialle

Ja molemmissa on harjoittelemista, ja nimenomaan mulla. 😀 Mä meinaan palkata milloin minkäkinlaisen kehun jälkeen ja aina vähän väliä meinaan Liksullekin heittää namin jonnekin lattialle. Mutta Liksun kanssa täytyy tehdä noiden kahden kohdan mukaisesti. Ja se on auttanut oikeasti, joten jatkamme vain sitkeästi harjoittelua.

Loppuun vielä onnittelut kaikille Jyväskylässä koiratanssin SM-kisoissa olleille! Toivottavasti me päästään ensvuonna katsomaan samaisia karkeloita. 🙂

Melkein feilasin, mutta seivasin

Meillä on nyt ollut erityissyynissä tää seuraamisessa edistäminen. Ja se ei oo ollu siisti juttu. Tää on ollu melkein kun paluu tokoon, samojen iänikuisten asioiden hinkuttamista. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se edistäminen korjaantuu parhaiten tolla palkkaamalla oikesta paikasta oikeassa paikassa. Eli melkein imuttamalla. Mutta. Ifa ei osaa ottaa nameja nätisti. Saakelin hotales puree mun näpit verille kun se hullunkiilto silmissään kahmii nameja suuhunsa. Ja se ei oo mulle kauheen ookoo. Se alkaa suomeks sanottuna vituttaa aika tosi nopeesti. Eikä toi oo tyhmä koira, se huomaa sen.

Ja sit mä menin viel huomauttamaan sitä siitä mun sormien syömisestä. Virhe. Paha paha paha virhe. Should not have done that. Jjjjjjja niin saatiin taas esiin tokon aikaiset paineistumisreaktiot, jossa Ifa oireilee peppuaan ja juoksee pois. Ouuujea…

MUTTA! Tällä kertaa mä seivasin. Mä onnistuin seivaamaan sen!! Jes. Jesjesjesjesjes. Huh… Sain kuin sainkin Ifan houkuteltua pedistään takaisin treenaamaan. Kehuin siitä oikein kunnolla. Koitin pyytää kieppiä, ei onnistunut. Pyysin istumaan, johon Ifa sitten kykeni, ja siitä ihan sikana palkkaa ja kehuja. Hyppyytin Ifan syliin, jossa lisää kehuja ja sen jälkeen kun laskin Ifan alas niin taas oli häntä ylhäällä ja sujui kiepit ja kaikki muut. Jes. Huh. Yksi este selätetty, ja damage seivattu. Olen helpottunut tästä tiedosta, että Ifa ylipäänsä on mahdollista saada paineistumisestaan yli noinkin nopeasti.

Pohdin sitten miten välttää tämä jatkossa, koska tätä yksinkertaisesti ei vaan saa päästä tapahtumaan uudelleen. Meijän treenissä ei oo sijaa negatiivisuudelle ollenkaan. Päätin, että koiranpenturatkaisu on testaamisen arvoinen, eli: hanskat. Ei olla ihan niin HC että hankittais viiltosuojahanskoja, tavalliset kelvatkoon. Mut lauantaimakkarasiivujen palat on aika hankalia hanskat kädessä. Joten eikun ostamaan lauantaimakkarapötkö ja leikkelemään siitä pieniä palasia.

Testasin sitten hanskoja ja makkaranpaloja tänään. Ja johan alkoi sujua!! Nyt ei pääse sattumaan mua yhtään siihen malliin, että v-käyrä alkaisi nousta, ja saatiin tosi hienosti palkkailtua oikeeta seuraamisen paikkaa. Lopputuloksena, kun vähän rajoja kokeilin, että vaikka ottaisin vain yhden vikkelän loikan eteen ja pysähtyisin heti, niin Ifa ei keulinut liian pitkälle vaan pysähtyi kauniiseen perusasentoon oikealle paikalle. Jesssss. ^_^ Kyllä tää tästä lähtee sujumaan!

Kokeilin myös huvikseni osaisiko Ifa hypätä mun jalan yli. Siis silleen, että mä seison, ojennan toisen jalan vähän edemmäs ja jalkaterä ylös taivutettuna pyydän Ifan hyppäämään siitä yli. Nojooooooo… Ei mitenkään liian helppoa. Vaikka vaatimus ei ole suuri, on siinä Ifan kanssa tekemistä. Siinä on kaksi haastetta:

  1. Ifa ei osaa hypätä ylöspäin ilmaan
  2. Se miettii namia niin paljon, ettei se ymmärrä missä sen jalat menee

Tähän täytyy siis keksiä jokin muu tapa ohjata Ifa yli kuin namilla houkuttelu. Täytyy ehkä aloittaa siitä, että olen itse kyykyssä ja pyydän Ifaa hyppäämään jalan yli. Voisin ehkä lähteä opettamaan tätä myös Liksulle, se varmaan oppisi tuon aika vikkelästi. Eri asia on sitten paljonko haluan Likitaa hypyttää, kun se täyttää kuitenkin keväällä 10v. No mutta, katsotaan. 🙂  Niin ja, ympäri peruuttamista opetellaan sitten myös hanskat kädessä.