Tag Archive | häiriötreeni

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Ulkotreeniä harjakoiraseurassa!

Sovittiin eilen illalla extemporee Jasminen kanssa, että voitaisiin tänään treenata Ifan ja Fidon kanssa vähän tokoa niiden läheisellä hiekkakentällä kun kummallakin oli vapaapäivä. Voin sanoa että kyllä kannatti! Harjoteltiin lämmiteltiin ensin koiria vähän eriksemme. Mä otin Ifan kanssa sivulletuloja, seuraamisesta seisomaanjäämisiä, istumisia, maahanmenoja, seuratessa käännöksiä, ympyröitä ja tempovaihteluita, luoksetuloja ja vaikka mitä muuta! Ifa seuraa nykyään vähän miten sattuu, jos ei oo tosi menossa mukana nii sit se haahuilee vähän omiaan.

Maahanmenon kanssa meinas olla hirmusia ongelmia, ei meinannu ensin millään mennä. Koko treenin ajan oli varmaa nii, että aikasintaa tokasta käskystä suostu menee maahan. Mut sit ku se maahan meni nii siellä se pysy! Pääsin muutaman kerran peruuttamaan oikein hyvän matkaa ja laskeskelin ainakin kymmeneen asti ennenku palasin ja vähän ennenku olin koiran kohdalla nii vapautin sen. Tuota täytyy vielä treenata, että tottelis jo ekasta käskystä.

Alkutreenistä Ifaa ihmetytti ympäriltä kuuluvat äänet, esim. koiran haukku keskeytti seuraamiset ihan täysin ja ohiajavat autotki häiritsi sitä. Lopulta se ei kuitenkaan enää kiinnittänyt niihin ollenkaan huomiota ja Fidon läsnäolo sitä ei häirinnyt kertaakaan. Siirryimmekin siis ottamaan sellaisia “pariharjoituksia”. Vuorotellen jätimme toisen koiran istumaan omistajan poistuen hieman kauemmas ja toinen koirakko teki seuraamisharjoitusta istuvan koiran ympäri. Fido pysyi hyvin istuskelemassa! Ifa taasen kun Jasmine ja Fido ensimmäisen kerran menivät mun ja Ifan välistä, niin nousi ja lähti tulemaan mun luo, mutta vein takaisin ja käskin istua, niin kaikki muut kerrat pysyi tosi hyvin! Molempien kanssa seuraututettiin ympyrää molempiin suuntiin, eli sekä niin, että ihminen oli lähempänä istuvaa koiraa ja että koira oli lähempänä. Hyvin sujui.

Seuraavaksi tehtiin sellainen harjoitus, että ensin toinen koira istuu omistajansa sivulla paikallaan, toinen käy jättämässä koiransa vähän päähän istumaan ja lähes suorassa linjassa poistuu toisen koirakon toiselle puolelle, jossa sitten kutsuu koiran luokse. Tajusko kukaan mitään??? 😀 Tarkoitus oli kuitenkin, että väliin jätetty koira pysyy paikallaan. Kun tämä harjoitus onnistui, vaikeutettiin sitä niin, että “väliin jäävä” ihminen jättää vain koiran istumaan/makaamaan siihen väliin ja poistuu hieman kauemmas, jolloin koira yksinään pysyy paikoillaan toisen koiran juostessa vierestä ohi. Tämä sujui molemmilla koirilla ongelmitta, mitä nyt Ifa meinas juosta Fidon yli ku Fido makas maassa ja mä otin liian suoran linjan. Hups!

Otimme myös muutaman paikallaoloharjoituksen koirat vierekkäin. Epäilin, etten saa Ifaa pysymään maassa, joten jätin sen vain istumaan Fidon viereen. Ei mitään ongelmaa kummallakaan. Hyvin sujui. Otimme muitakin “läheisyysharjoituksia” eikä niissäkään mitään ongelmia. Fido istui Ifan hännän päällä eikä kumpikaan välittänyt mitään. Loppuun otin muutaman tosi pitkän luoksetulon, joissa Jasmine hieman avusti Ifan paikallaoloa. Ifa olis ollu nii into piukeena tulossa heti ku käännyn. Mut hienosti se tuli pitkää matkaa tosi kovaa ja sain jopa sen siitä aina suoraan sivulle, melkoisella käsimerkillä tosin! Jee! Oli kyllä uskomattoman hyvä treeni, oon ilonen siitä että tuli tehtyä. Toisteki sit vaa, eiks je? 😉

Treenin jälkeen kävimme vielä metsässä lenkillä ja kalliolla kuvailemassa, Jasmine otti aivan huippu-upeita kuvia koirista, ISO KIITOS!!