Tag Archive | haku

Hakuilut tiistaiseen tapaan

Säät sallii ja juoksut ei vielä vaivaa – ihanaa kun pääsee yhä hakumetsälle!

Käytin koirat päivällä kun oli vapaapäivä koulusta !! päälle tunnin mettälenkillä, jossa ne riehu alkumatkasta aika urakalla. Vähän säälittävää tosin, että kun koirat riehuu alkumatkasta vajaan puol tuntia niin loppumatkasta ne kävelee mun takana. 😐 No eiköhän tähänkin saada muutos kun saadaan pieni böös taloon. Kauheeta kun oon alkanu jo miettiä nimiä sille, ja yks nimi on oikeestaan jo keksittynä. Nyt tarvitaan enää se pentu, että näkee, näyttääkö se sen nimiseltä… Nojaa, lenkkiin sisältyi muutakin actionia, kun yhdessä kohtaa koirat tepputteli ihan rauhassa vapaana hiekkatien vieressä ja rupesin kattomaan että hetkinen, mitä siinä oikein on… Käärme… Ihan hel-ve-tin iso sellainen… Kyy… Luojan kiitos kuollut sellainen. Hetken aikaa oli taas sellanen pakokauhu päällä että. Eipä ne koiratkaan kauheen vikkelää luoksetuloa suorittanu ku sillä hätääntyneen vihasella äänellä niitä kutsu. Varmaan pannasta raahasin ne siihen tielle seisoon ja kovistelin että nyt prkl oikeasti PAIKKA SIINÄ, että käyn kattoo et se käärme oli oikeesti kuollu. Siis sillä oli mittaa ihan hitosti, enemmän ku mun koirilla selässä mittaa, et soli varmaa jotai 40cm tai ylikin pitkä!! Oksettava kyyrme (=kyykäärme, kyyrme…)!!! Se oli vaan vähän normaalia littanamman näköinen, että en sitten tiedä mikä sen oli tappanut. Samalla polun toiselta puolelta kiven takaa mönki polulle joku sienestäjämies, joka just rupes varottelee mua kyistä ja sano että siinä kiven toisella puolella oli kuulemma yks. Hyvä kun en pyörtynyt siihen polulle ku kuuma päivä, vähän kipee vielä, kiivenny hirveitä mäkiä ja sit tällanen kyypläjäys siihen. Voi moro. Loppulenkistä ei koirat sitte paljo pusikon puolelle päässykkää… Samalla tuskastelin sitä että kuinkahan kakssataamiljoonaa kyytä mun beussia sit puree kun se ihan takuulla on sellanen et se painaa siel pitkin pusikoita eikä todellakaa tollee harjamaiseen tapaan max. puol metriä polulta sivussa ja sekin vain harvakseltaan, että montakohan kertaa se beussi yrittää kuolla ennenku se täyttää tyyliin vuoden ja aaaaaa… Tuskasta!!

Noniin sitten se itse haku. Pelkäsin vähän että mahtaako Ifalla taas riittää virta ton jälkeen hakutreeneihin, mutta onhan toi ihan energinen otus ja jaksoi se painaa vielä mettässä. Tällä kertaa muistin ja kehtasin kaivaa videokameran esiin ja pyytää Timoa ottamaan todistusaineistoa treeneistä. Olin myös tehnyt villin suunnitelman, että nyt pistetään eka ukko muistikuvana ja oikee kaks seuraavaa valmiiks!! Eiku kokeilemaan. Joka kerta kun lähdetään viemään ensimmäistä mielikuvaukkoa paikoilleen, mä manaan että voi vitsi täst ei tuu mitään kun koira näyttää siltä että yää ihan hirveetä ei kiinnosta, aina siihen asti kunnes ollaan saatu ukko paikoilleen ja lähetään pois. Sitten se painaa aivan tajutonta vauhtia keskilinjalle, kiskoo eteenpäin ja luvan saatuaan pinkasee melko vauhtia metsään suoraan ukon luo. 😀 Kokolailla näin se teki tänäänkin.

Ensimmäinen ukko ylös kalliolle melko helpon ylösnousun kohdalle. Lähetyksessä oli vähän ongelmaa, kun Ifa taas katseli kokoajan ihan sivulle ja oli menossa enemmän jäljen suuntaan. Piti sitten taistella vähän, että saan sen katsomaan eteenpäin ja lähtemään sinne minne haluan. Nytkin se otti pienen lenkin vasemmalle ennenkuin kaarsi takaisin lähetyslinjan kohdille ja kalliolle ylös ja maalimiehelle. Ei mennyt montaa sekuntia. Yes.

Toinen maalimies, ensimmäinen valmis, olikin sitten ihan täys katastrofi. Alapuolella melkein umpipiilon vieressä, täydessä matkassa. Kaksi edellistä kertaa Ifa on aina juossut ihan sivurajalle asti, tsekannut umpipiilon ja sitten etsinyt maalimiehen ja toivoin sen tekevän niin tänäänkin. Vaan eipä tehnyt. Nyt se ei meinannut lähteä millään. Lähti ehkä metrin tai kaks ja vaihtelevasti sitte lähti juoksee oikeelle tai vasemmalle. Yritin valehtelematta ainaki viis kertaa lähettää sen sinne alas, mutta ei vaan mennyt. Huudettiin sitten maalimieheltä ääniapuja risuilla, jonka jälkeen Ifalla selkeesti selkeni että mihin lähteä, mutta jotenkin uupui rohkeutta mennä, koska tiesi kyllä selvästi missä maalimies on mutta jäi parin metrin päähän seisomaan epävarmana ja tarvitsi maalimieheltä hieman apuja tullakseen loppuun asti. No ne avut oli kummiski tarpeen kun eihän se sinne meinannut muuten millään mennä. Tässä kohtaa sanoinki Timolle että jep, mähän sanoin treenien aluks että “ja jotta varmistetaan ettei vahingossakaan mene liian hyvin, niin tässä tämä videokamera…” 😀 Tämän piston video ei tule julkiseen jakoon, oli sellaista kuraa se.

Kolmas maalimies vähän vajaassa 100m keskilinjaa eikä ihan täydessä matkassa sivullekaan, luulisin kuitenkin että yli puolenvälin silti. Tämä pisto oli vähän, no, öh, erikoinen. Ifa lähti taas kaartamaan vasemmalle ja hiiiirmu hiljaa lähti liikkeelle. Kaarsi tosiaan pari metriä vasemmalle, kääntyi sivurajaa kohti ja yhtäkkiä jostain ilmeisesti haju ja lähti pinkomaan ylöspäin ja sitten sivusuunnassa oikealle maalimiehen luokse. 😀 En tiedä seurasiko maalimiehen jälkiä kun noin liikkui. Mahtaakohan tästä nyt tulla meille ongelma, että seuraa maalimiesten jälkiä, hmm… No mutta tuolle se sentään irtosi ensimmäisellä!

Jos ja kun haluatte nähdä, niin tältä se näyttää:

Videota katsoessanne pitäkää mielessä, että kyseessä on tosiaan arka karvaton koira, joka, no, ei pidä ihmiskontakteista. 😀

Haut ja tokot ja oliko jtn muutakin?

Yritän tässä nyt epätoivosesti muistella mitä tehtiin viime viikon hakutreeneissä…

Olin vähän sitä mieltä, että viime kertaset pidemmän matkan maalimiehet ei ollut Ifalle minkään valtakunnan ongelma, että lisää pökköä pesään vaan. Halusin nyt myös pistää silleen että en lähetä koiraa suoraan helpoimmasta kalliokohdasta, kyllä se ylös pääsee mualtakin tai jos ei pääse niin kiertäkööt. Ensimmäinen maalimies mielikuvana radan yläpuolelle, vasemmalle, mentiin jyrkemmästä kohtaa ylös ja sit pysyteltiin melko lähellä etureunaa sen jyrkkyyden takia. Ettei lisätä matkaa ja maaston vaikeutta molempia liikaa kerralla.

No, ukko paikalleen, koiran kanssa takasi keskilinjalle ja sitten lähetys. Sinne se ampas, katto kallioo että öö vähän on korkee, lähti menee pidemmälle kunnes löysi kohdan mistä pääsi kalliolle, mutta jatkoi sitten siitä sitä viistottaista suuntaansa edelleen (keskilinjaan nähden) eteenpäin, siis varmaan 45 asteen viistossa. Siellä se sitten seikkaili pitkään, juoksi ees taas ja ihmetteli kun ketään ei löydy. 😀 Juoksi ja juoksi, haki ja haki kunnes vihdoin tuli takaisin. Otin sen uudestaan siihen, mielikuvasanalla hetsaus ja uusi lähetys. Nyt juoksi suoremmin sinne mistä jo tiesi pääsevänsä kalliolle, kävi taas vähän edempänä, kunnes käänty takasipäin ja sieltä lopulta löysi maalimiehen. Oho oho. 😀 Oon aika yllättynyt että pitkästä tyhjästä pistostaan huolimatta se lähti hyvällä meiningillä uuteen lähetykseen, joka sitten onneksi palkittiin maalimiehellä. Ei loppunu motivaatio kesken. Hienoa! Hyvä kun koira treenaa itsekseen näitä tyhjiä pistoja, ei tarvii ite miettiä miten niitä lisätään treeniin. 8) Eiku…

Seuraava maalimies taas mielikuvana pitkälle alas, ihan täyteen matkaan. Tää on sinällään hieman haastavampi kun keskilinja lähtee nousemaan, tuntuu musta ainaki aina että alapuolella matkaa sivurajalle on enemmän kuin ylhäällä. Tää on Ifallekin jotenkin hankalampi puoli sillonku lähetetään vähän kauempaa kuin heti siitä etulinjalta. Oltiin siis edetty joku 50 metriä keskilinjalla siihen lähetyspaikalle. En oo ihan varma että tekikö Ifa taas sen, että se lähti, mutta pysähtyi kattomaan mua ja kun en reagoinut niin lähti jatkamaan matkaansa. Loppuviimeksi melkolailla ongelmitta se löysi kyllä itse maalimiehelle ja oli vissiin ihan hyvää vauhtia tullut vaikka olikin hetken risteillyt. Oli kuulemma käynyt kattomassa meijän avonaisena olevan umpipiilon. 😀 Hitsi, pitäiskös sitä ruveta laittaan ihmisiä piiloihin jo…

Kolmas oli sitten jälleen valmiina ja yläpuolella. Tässä tuli huomattua huolellisuuden tärkeys. Koitin vähän hutiloiden lähettää Ifan pistolle, se meni metrin jos kaks ja tuli takasi, koitin lähettää vielä enemmän hutiloiden eikä siitä tullut yhtään mitään. Kutsuin sen kunnolla takasi, mielikuvasana kunnolla käyttöön ja sitten lähetyskäsky ja kah, johan alko pelittää. 😀 Sitten se lähti kunnolla. Se eteni aina kallion alareunaan asti, jossa se mun mielestä hetken pyöri, kunnes sai hajun ja lähti juoksemaan kalliolle. Mä mietin siinä että mihin hittoon se koira nyt oikeen läks, kunnes sieltä rupes kuulumaan kehuminen. Kas, maalimiehellehän se läks. 😀 Maalimies vaan oli eri paikassa kuin mitä itse oletin/luulin/veikkasin. Eli oppitunti oli jälleen kerran – luota koiraasi. Hienosti meni. Huomenna olis tarkoitus kattoa jos saatais videota…

Ennen hakuja olin muuten tehnyt pienen makkarajäljen pellolle, mutta voin kertoa, se oli niin katastrofi että ei siitä tarvitse sitten tämän enempää puhua.

Rallytokoja oon vähän miettinyt, kun jos käy hassusti että tulee tulos enssunnuntaina molemmilta rallyradoilta niin ollaan sitten VOI:ssa. Ja syyskuun lopulla olis Espoossa rallykisat johon olis kiva osallistua, mut jos tulee tulos nii sit pitäs olla ne VOI:n liikkeet plakkarissa. Kattelin niitä tossa yks päivä että mitäs siellä nyt on, ja mieleen jäi liike että koira käsketään vauhdista seisomaan, kierretään koira pysähtymättä ja sitte koira jatkaa suoraan mukaan seuraamiseen.

Ajelin perjantaina Poriin, jossa tuli sitten yhden lenkin päätteeks testattua toi. Olin ostanu kaupasta mehujään, näytin sitä Ifalle, käskin sivulle, seuraa, seis, kiersin, seuraa, tadaa, toimii. 😀 Ei ropleemaa. Samoin se osaa tosi hyvin pujotella jalkojen välistä oikeelle. Muistaakseni ollaan myös treenattu spiraali nii että koira on oikeella. 3 askelta peruuttaen on vähän vaikea, seinän vieressä onnistuu mutta vapaassa tilassa se lähtee kääntymään ihan ihmeellisesti pois paikoiltaan. Ainii oikeelle puolelle sivulletulo pitäs opettaa, se olis tarpeen, mut muuten tuolla ei sit oo mitään ihmeellistä. Voiskin mennä sitä treenaa heti ku tää on kirjotettuna…

No, Pori kun Pori. Sunnuntaina tuli sellanen olo että Ifalla on ihan tajuttomasti virtaa ja ulkona on käsittämättömän lämmin vaikka näyttää tosi kylmältä ja tuulee vähän. Joten eikun koirat ja Jaska autoon ja Tupalan kentälle reenimään. Siellä oli suorastaan kuuma, tai ei edes suorastaan, vaan OLI koska Ifakin alkoi läähättää. o_O Oltiin matkalla pysähdytty kauppaan ostamaan palkka joka oli iso pilttipurkki josta sitten palkkailin Ifaa. 😀 Otettiin sen avulla pari eteenmenoharjotusta jotka oli jees, mutta siit pitää joskus päästä eteneen. Sitten, no, otettiin vähän kaikkea muutakin. Seuraaminen oli aika hyvää ja palkkasin juoksuseuraamisessa kunnolla mukana tulosta kun kokeissa aina jätättää siinä.

Testattiin liikkeestä seisominen, meni taas saatana ekalla maahan mutta korjattiin se. Testattiin liikkeestä maahanmeno joka ihan perfect. Niin ja nää jäävät tehtiin AVO:n versioina, eli palaa koiran taakse. Ei siinä ongelmaa, ei liikkunut. Yes. Harjoteltiin kaukojen istumaannousua 2-3-4 askeleen päästä. Oliko tossa 3 askeleen päässä kun ei noussutkaan ekalla käskyllä, vaan vasta tokalla. Vapautin, mutta en palkannut ja otettiin uudelleen ja kun nousi ekalla niin palkka. Hyvä. Neljän askeleen päästä (en tiedä miksi piti ottaa sieltä jos ei kolmestakaan noussut) ei myöskään noussut ekalla vaan vasta tokalla, käskin siitä takaisin maahan ja siitä istumaan, teki nämä vaihdot ekalla ja siitä sitten palkka.

Kokeiltiin luoksarin stoppia mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Testasin myös tötsän kierrossa tötsälle pysäytystä. Tulee vähän liikaa ohi. Tätä pitää jatkossa ottaa huuuuuuomattavasti lyhyemmältä matkalta että pääsee palkkaamaan suoraan tötsän taakse. Pitäs onnistua sillä, ellei opeta erikseen käskyä “tötsän taakse” kun nyt se osaa kiertää tötsän. Mitäs kannatatte, uutta käskyä vai vanhaan stopin opetusta?

Ja sitten otettiin noutoa. Tunnarikapula vaan oli kotona treeniliivin taskussa, mut onneks kaks muuta kapulaa eli normi ja ohjattu oli laukussa. Ohjattu käyttöön. Ensin koitin saada Ifan kapula suussa kiertään tötsää, sain hetken tapella kunnes onnistu. No se oli ihan tylsää, entäs se kapula suussa istuminen. No siitä taas ei meinannut tulla yhtään mitään. Ei niin mitään. Varmaan vähän vajaa 10 kertaa “toi mukaan” “istu” *pudottaa ja sitten istuu* *repeat endlessly*. Argh. No ei. No sitten tuli mieleen että mähän olin halunnut kokeilla mitä käy jos käsken koiran sivulle, heitän kapulan ja käsken hakea. Siinä kävi näin:

Kyse ei siis pitäisi olla siitä että intoa puuttuu. 😀 Nyt pitäisi vaan saada se tuomaan kapula käteen asti. Ehkä menen treenaamaan sitä seuraavaksi… Mutta tosiaan, Ifa lähtee tosi hyvällä innolla kapulalle, ottaa sen ja lähtee tuomaan, mutta ei tuo sitä mulle asti. Otettiin yks treeni just tolleen, sit koitin seuraaval kiekal et en vapauta sitä tos puoles matkas jollon se tiputti kapulan ite eikä sit enää tuonu sitä. Otettiin kolmas jossa taas vapautin sen. Mut nyt pitää taas lähtee treenaan tota että se tuo sen käteen asti. Eli liikkeen loppuosa. Mut jotenki ton testin myötä on silleen luottavainen olo että ehkä se vielä noudon oppii! Tuleekohan sen haun ilmasurullakski sitte tollanen pienenpieni ohjatun kapula, vai…. 😀 Nojaa.

Treenien lopuksi, paikallamakuu. Ja siis tässä kohtaa viimestään on hyvä muistuttaa, että kenttä on tosiaan nurmikenttä!! Joka on Ifalle ollut aina pahempi. Jätin takapalkan taakse, sanoin vihjesanan, (käskin maahan menneen koiran takaisin istumaan, sanoin valmistelusanan uudelleen,) käskin koiran maahan ja odottamaan ja poistuin 20 askelta ja käännyttyäni löin kännykästä ajanoton käyntiin. Tuijotin sivuun Jaskaa ja Liksua kokoajan, satunnaisesti vain vilkuillen Ifaa. Ja Ifa makas niin rauhassa kun vaan voi rauhassa olla. Ei sillä ollut pienintäkään aietta nousta. Ouuuuuujea, 2min jälkeen sitten vapautus ja ihan hurjat bileet! Niiiiiin taitava koira! 🙂

Nyt vaan vähän vituttaa, kun koiralla olis liikkeet kunnossa mutta ei voida kisata. :EEE Öriöriöri. Koita täs nyt arpoo tulisko viel tollasia lämpösiä päiviä että vois ilmottaa ton kokeeseen vai ei. Huoh. 😀 Mut jos tonne Tupalan kentälle tulee kisat niin sinne kyllä mennään joskus!

Äsken otin sitten tästä taas innostuneena vähän noita rallyjuttuja. Lähin taas opettaa tota oikeelle sivulle tuloo, oikeella pysymistä, tupla-saksalaista ja noita paikallaan käännös koiran kääntyessä omistajaa kohti tai poispäin. Tai no sitä poispäin kääntymistä ei treenattu, mut kohti kyllä. 😀 Ja nämä ihan hyviä, ihan hyvin se alko kuuntelee käskyä ja teki sen mukaan. Hieno koira. 🙂 Peukut pystyyn et sunnuntaina menee radat hyvin.

Haut ja oheiset

Ilmotin Ifan tosiaan rally-tokokisoihin, tuplakisoihin vieläpä. Sitten erheellisesti ymmärsin, että kisat olis nurmikolla ja panikoin, joten tiistaina mentiin hakutreeneihin vähän etuajassa ja käytiin treenimässä oikeen erikseen maahanmenoja nurmikolla, Pikkujalojen upeilla pelloilla. Oli muuten hyviä!! En tiiä oliko se siitä paikasta vai mistä, mutta Ifalla oli ihan tosi mahtava vire ja se teki suorastaan nopeita maahanmenoja siellä nurmipellolla! Jeee! No sitten tulin treeneistä kotiin vaan ymmärtääkseni että rallyt onkin hiekalla, joka on sinänsä helpotus. Vaan ei se nurmitreeni silti pahaa tehnyt.

Sitten oli ne itse hakutreenit. Mä olin vähän miettinyt, että mä en viittisi pistää ekaa maalimiestä valmiina, mut jotenki tarttis ehkä lähtee vaikeuttaan sitä hommaa. Aattelin sitten että jos matkaa lisäis, kun tähän mennessä ei olla otettu täyspitkiä pistoja. Pohdittiin asiaa ja päätettiin, että otetaan täyspitkä alas oikealle ja sitten vasemmalle jossa on puolessa välissä kaks kalliolle nousua, niin otetaan nousu ekalle kielekkeelle. Yllättävää kyllä, osa oli taas vähän epäluuloisia sen suhteen että mahtaako irrota loppuun asti että kannattaako, mutta sehän ei selviä kuin kokeilemalla. Tehtiin nämä kaksi muistikuvina. Ensin se ensimmäinen täyspitkä alas, käytiin saattamassa, tultiin pois, keskilinjaa eteenpäin ja lähetys. Ja HAH! Sinne se paino. 😀 Täntädää, vähänkö Kiipa on paraaaas. 😀 Ei siis mitään ongelmaa painaa aina sinne 50m asti suoraan maalimiehelle. Loisto koira.

Ryminällä takasi maalimieheltä, kun Ifa siis on aina niin innoissaan että se painaa ihan täysii menee siel metikössä, hirvee kiire päästä ettii lisää ukkoi. 😉 Viemään toinenkin maalimies paikoilleen kallion päälle ja takaisin lähettämään. Eiiiikä mitään ongelmaa, paino ihan suoraan sinne kalliolle ylös. Oltiin tosin katsottu sille sellanen kohta josta kalliolle pääsee helpommin menemään, ettei se joutunut paljoa miettimään mistä pääsee nouseen ylös. Mut olin ylpeä, ei ollut kallio ongelma, yes, tätä lisää!

Kolmas oli taas valmiina. Sen kanssa oli vähän ongelmaa. Ei ollu enää ihan kartalla että hääääh mitä pitikään tehdä, joten ei oikeen meinannu lähteä. Kerran se vissiin lähti mutta tuli takasin. Etenin sitte ihan vähän sivurajaa kohti lähettämään koiran uudestaan. Nyt Ifa meni pidemmälle, nuuuuuski kovasti, liikkui metrin pari, nuuuuuski, liikkui metrin pari, nuuuuuuuski, liikkui metrin pari ja jatkoi tätä kunnes pääsi maalimiehelle. 😀 Ja nuuski siis ilmaa pysähtyneenä niin että näki ja kauas että se haistelee. 😀 Hassu koira, mutta käyttipä se hoksottimiaan! Et ei se sinänsä yhtää väärin tehny ku aukasi nenän ja jäi miettiin sen avulla että missä se maalimies on! Ja sinne maalimiehelle se tosiaan löysi.

Huvittavaa sinänsä, Ifa ei oo mikään superreipas niillä maalimiehillä. Se on ihan häntä alhaalla ja silleen kauheen varovaisen olosena, mutta silti se syö tosi hyvällä ruokahalulla melkee jopa porsastellen ja antaa silittää itteensä samalla, ja sillä on hirvee into silti löytää ne maalimiehet. Ihan pimee koira. 😀 Ota tostaki ny selkoo!

No mitääs sitten… Nii, käsillä seisomisen treeniä on jatkettu vähäsen. Koitin korottaa entisestään, mutta nyt ilmeni ongelmia kun ei saa tuosta vaan nostettua jalkoja sinne pinon päälle. Pitänee edetä vähän rauhallisemmin eikä koittaa ryykästä samantien kerralla loppuun asti. Kyllä se tästä vielä.

Tänään olin sitten itte jälleen hakumetsällä, tällä kertaa tosin beussiyhdistyksen järkkäämässä hakukokeessa metsässä maalimiehenä. Päivä oli todella upea kokonaisuudessaan, mukavia ihmisiä niin kilpailijat, toiset maalimiehet, tuomarit ja ratamestarit, hienoja koiria, aivan ihana sää, upeat puitteet ja kaikkea! Oma piiloni oli kuusen alle kumoon laitettu muovinen roskis. 😀 Meinasin sanoa että iso roskis, mutta ei se kyllä sitä ollut.

Voitte oikeesti kuvitella miten tällanen pitkäjalka ahtautuu tollaseen roskikseen niin että kansi tulee kiinni. 😀 Aluksi näytti siltä että ei muuten onnistu, mutta hah, onnistupa kumminkin! Jalat vaan koukkuun jo valmiiks ja sit perse edellä sisään. Ensin jäin sinne TODELLA huonoon asentoon nii että lopulta pois päästessäni (luojan kiitos ekalle suorittavalle koiralle joka nosti mut sieltä, jes!!) tuntu ku käveliski vinossa ku oli niskat ihan kenossa. Päivän edetessä aloinkin löytää parempaa asentoa roskiksessa, jopa niin hyvää että alkoi nukuttaa. 😀

Kärsin myös lievästä ahtaanpaikankammosta, jonka kanssa oli hetki painimista kun ekan kerran vedin kannen kiinni ja yritin olla tuolla. Piti vaan kasata ittensä aina kunnolla. Helpotti sekin, niin kauan kun yksinkertasesti ei edes yrittänyt liikuttaa jalkojaan siellä sisällä enää. Siinä kohtaa ku koittaa liikuttaa jalkoi mut totee ettei jalat mahdu taipuu sillee että sais polvikulman suoraks kulmaks ja siitä ylitte nii meinas iskee paniikki. Sit vaan jalat takas sumppuu vaikka kuinka puutus ja eiku vaa toivomaan että koira nostaa ylös. Mutta kyllä siellä selvis, eipähän päässyt koirat eikä kusiaiset puremaan! Vaikka ei siellä kyllä ollutkaan yhtään sen oloista koiraa, että olisi tarvinnut hampaita pelätä. Hienoja koiria.

Kokeen lopuksi tuli vielä treenattua yksi oikein mukava beussipoika Falcon. Falconin kanssa tulikin sitten leikittyä enemmältikin, joka oli kyllä kieltämättä mukavaa. Aaahhh autuutta leikkivä koira. 😀 Tai sanotaanko, koira jonka kanssa sekä sai että uskalsi leikkiä. 😀 Mukava mukava mukava koira, jolle olisin kyllä mieluusti jatkossakin maalimiehenä. 😉 Että tervetuloa vaan treeneihin vaikka viikottain mun puolesta.

Kokeen jälkeen tuli lähdettyä Jaskan kanssa lenkittämään omia koiria ja 1h 45min tuli tarvottua tuolla pitkiin Espoon keskuspuistoa, käytyä katsomassa vähän Puolarmaarissa olevaa AST:in agikenttää (ihailua aitojen takaa) ja vähän päästiin juoksuttaan koiria pienellä hiekkakuopalla. Hävyttömän huonossa kunnossa kyllä mun koirat, kun tohon päälle vielä vähän leikittiin kepillä kotipihassa niin nyt Liksu on niin taju kankaalla ettei se, maailman persoin koira, nostanut edes päätään kun kurotin kiinni sipsipussiin, avasin sen ja kaadoin sipsejä kippoon. Huhhuh!! Se on jo Liksulta paljon. Nyt vaan tuhina kuuluu kun se vetää sikeitä mun sängyllä kun saivat äsken ruuan. Ifa jaksoi sitkeästi vinkua muistuttaen siitä ruoasta, Liksu olis muuten varmaan nukkunut ruokailun ohi… 😀

Törkeen hyvät hakuilut

“Taukoviikon” jälkeen tänään oli taas hakutreenit, eli oli 2vko vierähtänyt edellisistä. Edelliset treenit meni ihan penkin alle kun en ollut muistanut koiraa ulkoiluttaa ja sillä oli hirveä hätä, joten tänään käytiinkin kunnolla lenkillä ennen treeneihin lähtöä ettei varmasti sitten tule hätä metsässä. Ja toimi.

Ajomatkalla kun alkoi vettä tihuttamaan, mietin että empä pakannut edes pitkähihaista sadetakista puhumattakaan. Siis itselleni, koirille oli kyllä kassillinen tavaraa mukana. 😀 Perillä satoi hetken aikaa enemmän, mutta sitten onneksi loppui. Otettiin Ifa metsään tokana koirakkona mun toiveesta, kun pelkäsin että alkaa sataa taas. Mietin hetken että tarvisko sille vetää sadehaalari päälle, mutta en sitten jaksanut, joten eikun koira metsään. Päätin että haluan alkuun yhden viuhkan kun en luota siihen että se osais lähtee kylmiltään ettimään, mut viuhkassa saa kuitenkin yhen ns. puolivalmiin, kun ei oo voinu koira kattoo loppuun asti että mihin se maalimies menee. Epäröin pitkään mitä kolmannen kanssa, mutta kolmas oli sitten valmiina.

Viuhka liikkeelle ja Ifa katsomaan. Kauuuuuhea tärinä vaan kävi ja korvat heilu ku tuulivoimala. Mietin että mitähän hittoa tästäkin nyt tulee, mutta no katsotaan. Ensimmäinen lähetys ylöspäin kalliota kohti vastatuuleen. Hihna irti, kädellä näyttö, mielikuvasana ja lähetyskäsky. Ja jumalaut se ampas liikkeelle nii vauhdilla ettei jalat tullu ihan samaa vauhtia mukana ja enstemmäiseks kynsi vähä mettänpohjaa kaulalla ja eturinnalla, siitä nopeesti jaloilleen ja hirveetä vauhtia varvikon läpi maalimiehelle. :DD Ihan mahtava koira! Se myös pysyy siellä hyvin kun maalimies syöttelee sille namia.

Takaisin keskilinjalle ja lähetys seuraavalle maalimiehelle. Vähän poikkasi sivulle päästäkseen polulle, mutta eteni kuitenkin hyvin, meni kuulemma 10m ohi jo maalimiehestä, pyöri hetken, käytti nenäänsä ja sitten löysi sen maalimiehen! Näin se maalimies sanoi että nyt se oikee teki hommia siinä. Hetken jo luulin ettei se aio löytää sitä, mutta löysihän se. 🙂 Keskilinjalle palatessa koira oli nii intoo täynnä että kisko vaa ku hullu ja tultii täyttä laukkaa pois sieltä. :’D

No eikun etiäppäi ja kolmannen, valmiin maalimiehen kohdille. Taas valmistelut ja eikun lähetys. Ja taas se ampasi kunnolla sinne mettään!! Eteni, ei ihan maalimiehelle asti, alkoi haistella, haisteli, haisteli, kipitti, kaarteli, haisteli ja lopulta kaarsi puun taakse maalimiehen luo!! Ihan suoriltaan ilman apuja! Valmiille maalimiehelle! JEE!!! Pärkele että on pätevä harjakoira!! Vitsit että mä niin tykkään tosta koirasta. 😀 Ja Ifa niin selkeesti tykkää hausta! Oikeesti, teijän pitäs niin nähdä se! Pitänee enskerralla ottaa videokamera mukaan…

Eikä muuten totisesti haitannut pätkääkään se että tuolla on tosiaan tassu paketissa. Paketittomuus olis ehkä voinut haitata enemmän kun se tuolla metsässä niin päästeli menemään… Mut siis oikeasti, olen niin ylpee tosta, Ifa on kehittynyt vieläpä tosi huimaa tahtia mun makuun tuossa haussa. Ai että. Pitää ruveta treenaan sitä noutoo hiki hatussa että voidaan joskus alkaa miettiä ilmasun opettamista. D: Ellen sit ala opettaa tolle haukkumista. Heitinki tuol treeneis et joo laitetaa maalimiehelle puun kylkee ovikello nii voidaa saada toi haukkumaan. 😀 Kun vetäjistä toinen epäili että vaikka ton saiski haukkumaan niin kuulisko sitä tuolla metsässä. No ehkä näin tuulisena päivänä vois tehdä tiukkaa, mutta kyllähän tosta nyt ääntä lähtee. Toisaalta olis kyl aika hienoo jos se osais myös haukkua… Vaikka luulen että muutoin rullailmasu ois Ifalle parempi, ku sais vaa käydä kattoo maalimiestä, tulla rullan kanssa pois mun luokse ja sit johdattaa mut sinne taas. Vaikka onhan siinä enemmän hommaa, mut jos se epävarmuuttaan ei mieluummin pysy maalimiehellä ni niin. Nojaa, ompa tätä aikaa pohtia lisää. 😀

Hyvä oli revanssi viime kertasille huonoille treeneille. Odotamme innolla ensiviikkoa. ❤

Tiistain haku

Lyhyesti vielä oma merkintä tiistain hakutreeneistä. Oli hyvä kun alussa toinen vetäjistä onnitteli tokotuloksesta ja totes että “mihis sä enää beussia tarviit ku vedät harjakoiralla yhtä hyvin ja paremmin? “:D No, hyppäämään sitä metristä estettä parikilonen kapula suussa ja kisaamaan muutaki ku kesällä ku aurinko paistaa…

Itse hakutreeneistä ei tullut mitään, mutta vika oli täysin mun. Anna, opettele käyttämään koirasi tarpeillaan ennenkuin alat treenata. 😡 Otettiin ensimmäinen maalimies muistikuvana. Ei sekään mikään huippusuoritus ollut, olisko siihen jo tarvittu “ääniapu” eli oksan ääni puskassa, kun Ifa meni jonkun matkaa vaan ja palas takas. Ääniavulla saatiin sit koira maalimiehelle asti.

Seuraavat kaks maalimiestä oli valmiita. Ekalle Ifa ei irronnut loppuun asti, meni vähän matkaa, lähti väärään suuntaan, palas vähä oikeesee suuntaa kunnes tuli takasin. Taas ääniapu oksalla ja sitten saatiin koiraan vauhtia ja varovainen lähestyminen maalimiehelle. Kolmannella maalimiehellä koira olikin jo haluton menemään ja koitti juosta kokoajan päinvastaseen suuntaan, josta sitten käskin sitä kokoajan pois. No ei ihme että juoksi poispäin kun sillä oli ihan kauhea hätä! 😦 Kävi pissalla, jonka jälkeen ääniavuin eteni ihan hyvin sinne maalimiehelle asti, kun ennen sitä ei mennyt ääniavusta huolimatta. Ja kun pääsi pois maalimieheltä, meni heti ja väänsi kakat – vieläpä kaks kertaa! 😦 Kauheeta kun pakottanu toista vaa hommiin vaikka hirvee hätä ollut! Tyhmä tyhmä tyhmä minä! Kaikenlisäks ensviikolla ei edes ole treenejä, et nyt pitää kaks viikkoa kestää tätä oloa. 😦 Toivottavasti mejäily menee viikonloppuna paremmin niin jää edes siitä hyvä mieli. Toisaalta, voiko olla paha mieli kun miettii meidän ykköstulosta…

Viimeisin viikko

Viime keskiviikkona päätettiin repästä ja hurautettiin Jaskan kanssa Riihimäelle agiepiksiin. Jossain mielenhäiriössä ilmotin molemmat koirat kahdesti radalle. Ei sillä, kelpas, ku eka startti 5€, seuraava 3€ ja ku oli kaks koiraa nii eivät ees velottanu toisen koiran ekaa starttia vitosena vaa maksoin sitte 5+3+3+3 eli 14€ yhteensä radan juoksemisesta neljään kertaan. Ei todellakaan paha! Lisäksi paikalla oli tuttuja, Netta tuli Rion, Frigin ja Vascon kanssa paikalle. :3 Oli mukava nähdä. Möllien rata oli ihan todella helppo. Kisaavien rata ei ollut ihan yhtä helppo, sillä ei varmaan olisi pärjätty. Olivat sinne keinun ja kepitkin lykänneet ja sellasia kikkailuja että ei olis kyllä pärjätty. Mut as said, möllien rata oli helppo. Ainoa vaan että onnistuttiin silti mokaileen siinä. 😀

Ensin radalle Liksu.

Sepä tuli heti tokasta hypystä ohi. “Oho.” Nooo päästiin eteenpäin ja sitten Liksu näköjään skippasi koko pituusesteen, en todellakaan edes huomannut ettei se hypännyt sitä. 😀 Ja koska jatkettiin rataa suoraan niin tuomio oli väärin suoritettu rata ja täten hylky. Nyyh. 😀 No ei voi mitään, seuraavalla kierroksella sitten tarkempana…

Ifan eka rata alkoi paljon paremmin. Päästiin pidemmälle kunnes kämmättiin ekan kerran, eli pituuden jälkeen tulevasta hypystä Ifa tuli ohi. Se oli ihan jo menossa sinne, mut sit päätti että hoooplaaa empäs meekkää ja suhasi ohitte. 😀 Pyöräytys takasi ja yli. Siitä yksi virhe. Loppurata päästiinkin sitten kunnialla loppuun! Seuraavaa rundia odotellessa…

Nyt petrattiin Liksun kanssa. Menin pidemmälle kutsumaan koiraa että sain sen varmasti siitä tokasta hypystä yli ja sit mentiin. Onnistuttiin juokseen virheetön rata!!! Jeeeeee!!! 😀 Hyvä Liksuuuu~! ❤

No toisinku Liksun uusintaradalla, Ifan uusintaradalla ei parannettu. 😀 Kun edellisellä radalla saatiin yksi virhe niin nyt saatiin kaksi. Nyt se kyllä hyppäsi sen hypyn mistä viimeksi tuli ohi, mutta ohitti heti siitä seuraavan hypyn. Se ja sitä seuraava hyppy tosin olivat sellaisia, että niille olisi ollut kolme miljoonaa fiksumpaa suoritustapaa kuin se miten me nyt mentiin ne. Ihan oma mokani siis että Iba tuli siitä ohi. Seuraava virhe saatiin kun Ifa juoksi vaan ilosesti ohi vikasta hypystä. 😀 Piti sitä sitten korjailla… Vauhtia kuitenkin löytyi ykkösrataa enemmän ja hyvin se toimi vieraassa paikassa ja halusi tehdä! Oli tosiaan ihan uusi halli meille, ei olla koskaan käyty ennen. Hiekkapohja, pressumaiset seinät ja katto.

Lopulta sitten palkintojenjako. Aprikoosivilla vei minimöllien ykkössijan, kolmossijalle tuli… kää…piö..pinseri?? Kai? En minä muista… Koska kakkossijalle tuli LIKSU!! 🙂 Saatiin valita palkinnoksi “grillipihdit, taaaai grillipihdit”, joten valittiin “grillipihdit”. 😀 Superpätevä Maumau. 🙂

——————————————————————————–

Loppuviikosta ei sitten harrasteltu enää mitään, vaan lähdettiin Liesjärven suuntaan lomailemaan. Vietettiin viikonloppu rentoutumassa Jaskan mökillä.

Käytiin hiekkakuopalla juoksemassa
…tai oudosti loikkimassa

Kilpaa ylös!

Jeee valloitettu!

“Maaaammaaaaa, tuu noooostaaaaa!”

Hiekkakuopan lisäks lenkkeiltiin muutenkin hienoissa maisemissa

Olin myös ostanut koirille omat pelastusliivit ja ne pääsivät käyttöön viikonloppuna. Säät eivät kyllä olleet parhaat mahdolliset, mutta tulipa koeajettua.

Illalla poseerattiin laiturilla

Ja yöllä käytiin soutamassa 😀

Sellainen reissu. Taas huomattiin, että Liksu on ihan kaupunkikoira jota saa vetää perässään metsässä siinä missä Ifa kyllä viihtyy.

——————————————————————————–

Tänään oli sitten poikkeuksellisesti jo maanantaina ohjelmassa hakutreenit. Ainoa vaan, että vettä tuli taivaan täydeltä. Olin kuitenkin sillä kannalla että jumankauta mehän mennään. Huonompana juttuja se, että edelleen noiden vaatteet on hukassa. Eikä pelkistä fleecevaatteista sinänsä ole mitään hyötyä kun ne kastuu läpi samantien. Nooo ei siinä mitään, töiden jälkeen äitin kanssa kauppaan ja Faunattareen… Löysin kuin löysinkin pitkälahkeisen mikälie 303-kokoa olevan Hurtan sadehaalarin, jonka sitten vaan yksinkertaisesti päätin ostaa. Halpaa ku makkara, vaan 56€ ja risat, ai saatana. Ja ton kokoselle koiralle. Onneks beussin ei pitäis tarvita mitään tollasia. Tosin ihan miellyttävää nyt kun käy töissäkin niin oikeasti voi vaan ostaa tollasen kun tarvii eikä tarvi olla silleen että “jos nyt ostan tän nii siin menee kaikki rahat ja loppukuulle ei jää mitään vaikka tankkikin on tyhjä ja pitäis päästä käymää siel ja tääl ja maksaa toi ja toi ja…” Ihan vapauttava tunne voida ostaa kun tarve on. Ja nyt oli.

Sit vaa, sadehaalari päälle ja hakumettälle. Ensin rämmittiin tunti sateessa tehden rata uuteen paikkaan. Olinkin siinä kohtaa jo ihan likomärkä housuistani. Jos ei sade niin märkä kasvusto kasteli todella tehokkaasti. Olin aika todella epäileväinen että mitä Ifa mahtaa meinata hommasta sateella sadeasu ekaa kertaa päällään. Vähän se oli kummissaan kun mentiin metsään, en tiedä johtuiko siitä että oli eri paikka vai sateesta vai asusta vai mistä, mutta kuitenkin. Nopeasti kumminkin tokeni siitä ja pääs tekemisenmakuun kiinni. Aloitettiin tekemällä viuhka, eli kaks ihmistä lähtee yhtäaikaa eri suuntiin molemmat koiraa kutsuen. Kun maalimiehet olivat päässeet piiloon, lähetin Ifan ensimmäiselle. Ifa kipitti hyvää vauhtia kauas ohi siitä maalimiehestä ja palasi takaisin. Pyydettiin ääniapu kepillä ja uusi lähetys. Tällä kertaa löytyi!

Maalimies toi koiran syötellen takaisin ja sitten lähetys toiseen suuntaan. Hyvin lähti sinne ilman mitään lisäapuja ja löysi kuin löysikin maalimiehen ensiyrityksellä! Pari kertaa oli sen näkönen että meinaa usko loppua, mutta löysi sittenkin! Eikä sade tai kurapuku pahasti sitä haitanneet.

Kolmas maalimies mielikuvana kuten viime kerralla tehdytkin. Maalimiehen saatto paikoilleen, vihjesanan hokeminen, koiran kanssa pois ja lähetys. Luulin jo itse että maalimies oli ihan toisessa kohtaa ja ihmettelin että mihin se Ifa kaartaa kunnes hokasin että kah, maalimiehelle se kaartaa eli ihan oikeeseen paikkaan. 😀 Ifa oli paremmin kartalla kuin minä. Eli tosiaan, ongelmitta löytyi kolmaskin maalimies! Vitsit että oon kyllä ihan superylpee pienestä Ifasta, sateesta huolimatta meni hyvällä motivaatiolla eteenpäin! Ouuuuuujea. 🙂 Timokin sanoi että se selkeästi tietää mitä ollaan tekemässä, sillä on motivaatiota ja se haluaa löytää ne maalimiehet metsästä. Ihan mahtavaa. 😉 Tekee mieli sanoo ettei mulla paljon parempaa (harja)koiraa voisi olla! No, voisi se olla sosiaalinen, mutta sittenhän se olisi too good to be true. 😀

Hakuilut again

No, alkuun mainittakoon että eilen töiden jälkeen otin nameja, laitoin takapalkan, käskin Ifan maahan, kävelin ton meijän eteiskäytävän toiseen päähän ja 2min päästä vapautin koiran. 8) Onnistunut kylmiltään vedetty 2min paikallamakuu suoritettu! Jeee! Kyl se täst kyl se täst…

Sitten, back to real topic. Eilen oli tiistai (taas!) joten eilen oli hakutreenit (no shit Sherlock?). Tällä kertaa Liksu pääsi mukaan alkuun kun käytiin kävelemässä alue. Liksu oli just niin epämetsäkoira kun se nyt on, tepsutti siellä kuin hienostonainen korkkareissaan et apuaaahhh ei tääl voi kulkeeeeeeee ja oli niin hidas ja ärh. 😀 No, tulipahan laitettua koirahajuhäiriöö sinne. Kävelyn jälkee Liksu autoo ja Ifa hommiin. Pikkasen oli eri meininki, ku Liksun kaa mettää kävelles Liksu käveli mun takana vähä ihmeissää, Ifa taasen rynni mun edessä oikee vauhdilla. 😀

Ifan kanssa päivän teemana oli mielikuvat. Tehtiin sille siis kolme ukkoa mielikuvina kaikki. Kaksi ensimmäistä “alamäkeen” jonne näkyvyyskin parempi ja yksi vaikeampi ylämäkeen. Vaan eipä mikään näistä Ifalle oikeasti vaikea ollut. Sinnehän se sujahti kaikkien perään! Vauhtia ei ollut yhtä paljon kuin näkölähdöillä, mutta se silti selkeesti tiesi mitä ollaan tekemässä ja meni jokaisen ihmisen luokse sen enempiä kyselemättä! Ekalta se tuli pois vissiin syömättä mitään, otin askeleen pari mettään päin ja koira meni takasi sinne ja sitten sai nameja joita jopa jäi syömään ja maalimies toi sen syöttelemällä takaisin.

Toka maalimies oli alamäessä kiven takana, ei mitään ongelmaa. Vähäsen noi Ifan reittivalinnat on erikoisia, menee kaikkee muuta ku suoraan, mutta all the same – menee kumminkin. 😀 Sama juttu kolmannella maalimiehellä. Hyvin se terävöityy siihen lähetykseen, keskittyy ja lähtee meneen heti käskyn saatuaan. Olen aika ylpeä Ipanasta. Enskerralla vissiin koitetaan valmista maalimiestä. :O Luulen kyllä että täytyy ottaa ensin yks helpompi, sitten vasta valmis, tai ehkä sen valmiinkin täytyy olla haamu. Vähän epäilen että mahtaisko suoriltaan lähteä… No, sen näkee ensviikolla!

Tekee kyl muuten niin hiton tosi hyvää psyykkeelle toi hakuilu, kun eilenkin istuin öö neljälle koiralle kaikille umpipiilossa. 😀 “Lievän” hämähäkkikammoisena teki tosi hyvää nostaa piilon pressu ja kattoa ku hämähäkit kiipeilee seittei pitkin ylös piilon sisällä ja kipittää pressua pitkin pois ja ovat tehneet pesiä pressuun… Jokunen kerta taisi tulla sanottua ääneen että “hyi helvetin helvetti” ja no, eikun rohkeasti sisään vaan… Ja silmät kiinni odottamaan että koira tulee ja löytää. 😀 Hyvä myös istuu siel piilossa just ku on päässy sinne ja jäädä kuunteleen että ihan takuulla kuulostaa siltä ku joku kävelis siinä piilon lähellä. Kun tietää ettei se voi olla ihminen eikä koira kun koiraa ei oltu vielä edes haettu autosta ja sitä rataa… Siinä sitten istut hiljaa ja toivot että oli mikä oli niin ettei se koita tulla piiloon sisään. 😀 Koirat hoitaa sit sen piilon sisään tunkemisen. Yksikin koira tuli ensin piiloon sisään kärkkyyn purutyynyä, kun ei sitä saanut, meni pois, omistaja käski ettei piilolta saa pois lähteä, koira tuli takas, tunki piilon sisään ja istu siellä piilon sisällä lytyssä mua vastapäätä haukkumassa. :DD Rupes oikeen naurattaan.

Treenien jälkeen Iipa sai vähän keppileikitystä, tuli esiteltyä sen “taisteluhalu -1 pieni” treenien vetäjille. Tuli myös kerrottua että noi kävi luonnetestissä ja olivat kyllä lievästi hämmentyneitä. Sanoin että nii, tuo on tosiaan luonnetestattu luoksepäästävyys -1 selvästi pidättyväinen, meni ehkä minuutti niin kuului sellainen “..siis onko toi ollu luonnetestissä?!??” 😀 Sellainen yllättyneenhämmästynyt huudahdus. Jep, onhan se ollut, kuten Liksukin, juuri viikonloppuna. Minä mikää aktiivinen oo koirieni kanssa. o_o Höps höps. Tästäkin kun saan tän kirjotettua niin lähetään agiepiksiin… 😀

Tiistaiset hakutreenit

Tiistaina oli taas suunta viikottaisiin hakutreeneihin. Molemmat koirat lähti mukaan mutta Ifa lähti taas metsään. Vitsit ku otin Ifan vuorollaan autosta ja päästiin siitä mettän alkuun niin se vaan VETI sinne metsään, vähän käväsi epävarmuudessa ku tuli ihmiset näkyvii mutta sit veto jatku taas innokkaana – se niiiiiiiin tiesi mitä ollaan menossa tekeen ja tykkäs ja kovaa. 😀

Alotettiin taas makkararingillä ja Ifassa näki kyllä niin selkeen parannuksen. Nyt se meni siellä laukalla loikkien ihmiseltä toiselle. Aluksi sillä meni hetki että se suostui syömään, toisilta söi paremmin kuin toisilta, mutta lopulta ahnehti kaikilta herkkuja oikein kunnolla. Niiden jälkeen päätettiin sitten ottaa kolme näkölähtöä. Voin vaan kertoa että kyllä oli hymy herkässä!! Samantien kun päästin irti ja annoin käskyn niin koira ampas ku raketti sinne mettään maalimiehen perään. 😀 Ei pieeeenintäkään epäröintiä! Ja hirvee vauhti. 😀 Jeeeeeeeeeeeee. Oli niin hienoo päästä näyttään näille ihmisille tää Ifan parempi puoli. Kaikki kolme maalimiestä meni ihan yhtä reippaasti. Lopuks Ifa olis vielä jääny kerjäilemään kaikilta herkkuja. En malta odottaa tulevia viikkoja. Toivottavasti säät sallii meidän jatkaa pitkään, mä niin haluaisin nähdä mihin tosta koirasta on.

Hakujen jälkeen sain tehdä makkarajäljet niiden pellolle. Ensimmäinen jälki tekoon, ja voi kukkaketo sentään kun voi olla vaikeeta tehdä LOIVAA KÄÄNNÖSTÄ!!!!!?! Tuli sinne taas joku sellanen 45 asteen kulma sillee voi hyvä elämä sentään. 😀 En antanut jäljen vanhentua ennen sille lähtemistä, tajusin sen vähän jälkikäteen. Jäljestys itsessään oli tällä jäljellä jotain ihan hirveetä. Kamalaa häsellystä ja pyörimistä, ei keskittynyt kunnolla ja mentiin ihan miten sattu. Ei voi kovin paljoo kehua. Totesin sitten että teen sille toisenkin jäljen, lyhyemmän (ja muistan kipon päätyyn), suoran ja annan sen vanhentua edes hetken. Liksu sai sitten odotellessa metsästää Ifan ekalta jäljeltä jääneitä nameja maasta.

Toka jälki ei mennyt kylläkään mainittavasti paremmin. Jälkikäteen jäin miettimään, että alusta oli varmaan tosi vaikea. Meinaan sellanen oikeen märkä nurmi, joka oli joku tovi sitten ajettu lyhyeksi. Luulen että se alusta aiheutti haastavuudellaan sen, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Mehän kun on aiemmat tehty ihan kuivalla pellolla. Nooooo ensviikolla katellaan taas uudelleen.

Huomenna kutsuu luonnetesti! En oikeen osaa vieläkään jännittää, hädintuskin muistan että ollaan johonkin menossa. 😀

Haku- ja jälkikurssi, päivä 2/2

“Sulla on hieno wannabe-pk-harjis, toivottavasti näemme uudelleen.” Näihin sanoihin päättyi tämän viikonlopun kurssi. :3

Huhhuh kun on rankka viikonloppu takana. Nyt ollaan vähän poikki sekä koira että omistaja. 😀 Iipa rojahti tohon mun jalkaan kiinni maate sohvalle ja nyt se on ihan raatona tossa. Hyvin se nukkui eilenkin loppupäivän. Tänäaamuna se näytti siltä että o-ou mahtaakohan se jaksaa mitään tehdä, mutta niin se vaan piristyi. Lisäksi aamu näytti uhkaavan sateiselta, mutta lopulta kääntyikin suorastaan paahtavaan helteeseen. Rusketuin siis varmaan entisestään…

Mutta tosiaan, aamulla auton nokka taas kohti Tuusulaa ja uusia hakumaastoja. Tällä kertaa oli tarkoitus samantien tuoda lisää haastetta peliin. Tarkoitus oli ottaa viis ukkoa piilossa ja yks näkölähtö motivaatioks. No, Ifa ei ollut ihan tarpeeks kartalla ekan ukon kanssa, ei osannut lähteä ite hakemaan, ei lähtenyt hakemaan pelkän äänen perusteella ja sit oli jo niin epävarma ettei meinannut mennä näönkää perässä. Lopulta sitte näkö- ja ääniavuin saatiin koira maalimiehelle. Eka oli siis selkeästi liian vaikea vielä, olisi pitänyt aloittaa ihan helpolla. Seuraava maalimies oli sitten kompostiaidasta ja maastokuosisesta pressusta kyhätyssä piilossa. Maalimies näyttäytyi, päästi ääntä ja sitten koiran lähetys perään. No, nyt sujui! Hyvin se sinne ampas ja selvitti matkalla kaatuneen kuusen. Pieni koira kun on niin näppärästi pääsi sieltä välistä menemään. 😀 Kolmas ja neljäs maalimies samalla tavalla, näyttö, huuto ja eiku perään. Hyvin se meni. Kuulemma tunki noihin piiloihin melkeen sisään syömään. Ei ne viel ihan umpipiiloiks ollu laitettu, mutta silti!

Viides ukko olikin sitten jo syvemmällä metsässä, joku 50-60m jopa!? Meinas olla vaikee saada koira näkeen näyttäytyvä maalimies mut leikittiin sit vähän Simbaa ja pidin koiraa nii ylhääl käsilläni ku vaa sain. ;D Sitten koira matkaan. Harjoituksen ollessa noinkin vaativa lähes ensikertalaiselle, niin maalimies piti ääntä kokoajan mut jesus sentään toi koira irtos sinne asti!! Sinne se vaan paineli perälle asti sen kummempia kyselemättä! Wuuuuu!! Ihan siis uskomatonta. Mun pieni arkajalka ja ryskis vaan kun se paineli meneen sinne mettään maalimiehelle jonka näki eilen ekaa kertaa. Vähänkö olin niin ylpeä! Kuudes ukko oli sitten motivaation kasvatukseen helppo näkölähtö, jonka Piipa suoritti hyvin. Ai että! Toista kierrosta ei otettu, koska nyt harjoitukset olivat vaativampia ja kaksi viimeistä sujuivat niin hyvin. Olin kyllä asiasta ihan samaa mieltä, ettei paree enempää ottaa.

Siitä sitten aikanaan taas siirtyminen jälkipelloille. Pysähdyttiin tänäänkin matkalla Shellille vähän taukoa pitämään. Siellä Ifa aika tehokkaasti kärkkyi itselleen herkkuja ja saikin niitä – parhaimpana palana se sai nuolla pienen jugurttipurkin tyhjäksi! Samalla tuli taas paasattua sana jos toinenkin harjakoirien karvaisuustilanteesta ja… 😀 Ifa ei kyllä ollut mitenkään väsynyt vieläkään, kitiseen vaan rupes vietävä jos ei jotain tehty.

Back in ze Hakunila ensin syötiin ja juotiin ja höpöteltiin ja nautittiin, tai no minä ja Ifa nautittiin ja muut kai kärsi, helteestä. 😀 Taisi tosiaan taas saada nahka lisää väriä kun tuli auringossa istuttua vähän pidempäänkin. Aikanaan sitten kävin tekemässä jäljen pellolle, jonka annettiin taas lojua hetki. Jäljestä tuli sitten lopulta hieman liian pitkä, joku 4m liian pitkä ja mun “loivat kaarrokset” ei taas oikeen onnistunut. :DD Aika, krhm, jyrkkiä kulmia tuli taas tehtyä. Mutta Ibana selvitti ne kaikki, kouluttaja totesi että mun pitäis kyllä vähän petrata tota mutta että tästä näkee kuinka hyvä koira mulla on. Mullon kyllä sellanen olo et seuraavaks tarviin jotain hitto kirkkaan liilaks sprayattuja nameja että edes ite näen ne tuolta maasta ja tietäisin missä se oma tekemä jälki menee.

Kokonaisuudessaan pituutta jäljellä oli kyllä kunnolla enemmän kuin eilen, mutten yhtään osaa sanoa paljonko metreissä. 😀 Lopussa Ifalta alko vähän puhti loppua ja sit vähän seisoskeltiin paikoillaan odottamassa että menis nenä takas maahan. Päästiin kuin päästiinkin loppuun, jossa tällä kertaa oli piilotettu rasia palkkana. Viimeksi namikeko tuoksui liikaa nenään niin tää oli paljon parempi ratkaisu. Pellolla ongelmaa tuotti isommat heinäkohdat, kun ton kokoselle koiralle se nyt on vähän eri ku jollekki sakemannille tms. Siel oli sellasia ruohomätäskohtia että Ifa kyllä haistoi että siinä on nami, muttei meinannut löytää sitä suuhunsa. Lisäksi siitä vähän korkeammasta heinästä se ei muutenkaan tykännyt vaan vältteli sitä jonkin verran. Mutta eiliseen nähden se oli taas parantanut paljon! Yhessä välissä mentiin pitkä pätkä ihan tosi hienosti. Ifa keskittyi loistavasti oikeaan tekemiseen, se todellakin käyttää nenäänsä ja kouluttajan sanojen mukaan jälki itse alkaa olla sille palkitsevampi kuin ne namit siinä matkalla, ja että siltä kuitenkin löytyy taistelutahtoa haluta selvittää asiat ihan itse ja se kykenee toimimaan ilman mua.

Toi kaikki on ollut tosi suuri positiivinen yllätys mulle. Kun miettii millanen arkajalka Ifa on ja varsinkin millainen se on ollut, niin tää viikonloppu on ollut aivan uskomattoman hyvä. Ifa on ollut superrohkea ja antanut parastaan, näyttänyt parhaan puolensa eli just sen minkä mäkin näen. Ei oo tarvinnu paljoo hävetä sitä että lähti harjakoiran kanssa tuollekin kurssille. 🙂 Toivottavasti pystymme jatkamaan harrastusta, ja toivotaan että saamme vielä kuvia jokin päivä…

Jäljen päätteeksi taas chillailtiin porukalla ja Ifakin oli mulla siinä ulkosalla. Oliko pikkasen lämmin kun yhessä välissä Ifa makas kyljellään asfaltilla. 😀 Ei se sitäkään ihan herkästi ala tekeen. Otettiin sitten Ifan kanssa loppuun pienet tokot, kokeilin jäävät ja vitsi se oli osaava, ei tehnyt niitä väärin! Jeee! Otin myös kaks paikallamakuuta, yks ihan lyhytkestonen mut 20 askeleen päästä, toinen vähän pidempikestoinen vähän yli 10 askeleen päästä. Takapalkalla. Ihan ok toimi. Ifa oli vähän hermostunut, vilkuili, mutta pysyi kumminkin. Jeeee!

Viikon päästä on sitten edessä luonnetesti. Hieman jännittää että mitä tuleman pitää.

Haku- ja jälkikurssi, päivä 1/2

Oltiin tosiaan ilmoittauduttu Tiina Paavolan, eläinkoulu Eliitin, haku- ja jälkikurssille Ifan kanssa. Tiinan tapasimme aikanaan Kompassissa klinikkatunnilla hakiessani apua Ifan arkuuteen. Tiina sitten siinä suositteli meille näiden maastolajien kokeilua ja muahan alko heti kiinnostaa. Mä tosiaan haluaisin tutustua kaikkiin mahollisiin lajeihin ja pk-lajeihin mulla on aiemmin ollut aika heikosti yhteyksiä. Kertaalleen oon tosiaan Ifan kanssa käynyt aiemmin hakumetsällä ottamassa yhden makkararingin. Oon aina ajatellut että kyllähän Ifa nyt metsässä namien perässä painaa meneen, mut tietty vieraat ihmiset on sit vähän epäilyttänyt. No, tänään nähtiin mitä se koira teki vai tekikö mitään. 😉

Aamulla kääntyi Vekaran nokka kohti Tuusulaa ja hakumetsää. Löydettiin hyvin paikalle ja samoin löysi muutkin. Paikalla oli meidän ja kouluttajan lisäksi neljä muuta koirakkoa. Perro, holsku, nahka ja sekarotuinen. Valitsimme vuoron suorittaa kolmantena. Ihan ekana tehtiin sellainen “mielikuvaharjoitus”, näytettiin että ihmisellä on namia, vietiin maalimies paikoilleen koiran kanssa, samaa reittiä takas, edetään keskilinjalla sille kohdin ja lähetys. Ei maalimies ollut kuin hyvä jos 5m päässä. Vaan yllättävän hyvimpä Ifa sinne lähti! Ihan laukalla! Jee, koira pois ja sitten maalimies seuraavalla polulla näyttää että sillä on namia, kävelee 5-10m polkua pitkin, kyykkyyn ja namit ojoon. Ja koiran lähetys perään ja tästä toisto kolmannella maalimiehellä. Sinnehän se sujahti joka kerralla!!! Vähän se meni epäröiden matalana ekalle maalimiehelle, mutta meni kumminkin ja söi. Siitä se vaan lähti paraneen. Sitten ooteltiin kierros ympäri uutta vuoroamme.

Seuraavalla kiekalla saatiin vähän ite sanoa että mitä oltais ajateltu. Mä aattelin, että vois tehdä niin että ne kutsuu koiraa kun se ei näyttänytkään niin pahasti arastavan niitä ja että ne maalimiehet menis kauemmas. Lisäks halusin ainakin yhen silleen ettei mennä polkuu pitkin. Kaikkihan aina sanoo että maasto tulee tolle haasteeks, mut mä oon aina ollu sitä mieltä että se on vaa kii siitä löytääkö toi temperamenttinsa. 😀 Koska jos se löytää ni sithän se menee vaikka mihin. No, seuraava kiekka tosiaan suoraan ku sain koiran paikalle nii näytettiin et tuolla polulla on maalimies joka sitten antoi ääniavut ja muistaakseni kai meni koiran nähden piiloon? Sinne vaan lähetys perään ja wruumm sinne se ampas. :DD Toinen samanlainen toiselle puolelle eikä ongelmaa. Kolmas oli sitten se “off-polku” maalimies. Tiina katto sellasen sopivan helpomman suoran josta koira vois edetä maalimiehelle, mutta sitku lähetin Ifan juokseen niin se kaarsi heti kaikkein pahimpaan ryteikköön minkä se siitä löysi ja loikki täysillä siitä läpi. :DDD Vähänkö nauratti. Just tarjottiin sille helppo vaihtoehto, mut se halus sit tehä vaikeimman kautta. 😀 Tiina vaan totes että no on sillä taistelutahtoa sit jonku verra. Tuota viimeistä maalimiestä Ifa arasteli vähän enemmän kuin muita aiemmin, en tiedä yhtään että miksi, en tajunnut kysyä. Tokan kiekan jälkeen vietyäni Ifan autoon se jäi oikeen huutaan sinne kun olis tahtonut takaisin. 😀

Mut siis aivan tajuttoman mageeta! Olin niin epäileväinen että mahtaako toi tehdä mitään, vaikka se kyllä teki just niin kun oon aina ajatellut että se reippaana päivänä tekisi! Niiiiiin superia! 🙂 Oon tosi tyytyväinen koiran toimintaan.

Loputkin koirat hakumetsällä treenattuamme suunnattiin autojen nokat kohti Hakunilaa ja jälkipeltoja. Mä en oo ennen niinku kunnon peltojälkee tehny ollenkaa, oommä noille vähän laittanu jtn 10 askeleen namivanoja nurmikolle tai heitelly nameja maahan etsittäväksi, muttei olla tavallaa oikeeoppisesti tehty koskaan. Ifa oli paikalle päästyämme edelleen ihan fiiliksissä ja into piukeena. No ei mitään, eikun kyykkimään ensimmäinen jälki. Tiina arvioi että siitä sellanen 20-25 metrinen tulis, ja heti kun jälki oli valmis niin koira autosta ja jäljelle. Kyyyyyyllähän se sieltä niitä namejakin löysi, mutta vähän oli sähellystä ilmassa ja vauhti olisi ollut aluksi turhankin kova. Osasi Ifa kuitenkin ottaa nenän käyttöön, vaikka välillä koittikin ilmavainuisesti mennä.

Ekan jäljen jälkeen toinen taas työn alle, kun kerran koiralla virtaa riitti. Nyt tuli hieman pidempi tehtyä, ehkä 5-10m pidempi. Tämän jäljen annettiin vanheta sellasen puoli tuntia. Sillä välin innostuin toisen koirakon kapulaharjoituksia seuranneena kokeilemaan mitä Ifa sanoo kapulasta. Heitin meijän minitunnaria ja hitto sehän tuli sen kaa mun luokse ja sain kaapattua sen käteeni ennenku se pudotti!! Kahdesti!! Hitto soikoon! Otettiin sit yks onnistunu tötsän kierto kapula suussa ja jätettiin kapulat hautomaan. Mutta siis vähänkö mahtavaa!! Ei se ole koskaan ennen suostunut ottaan kapulaa ulkona. Muutenkin leikittiin siinä kepillä ja ihan ok:sti se siitä suostui taistelemaan. Vähän seuraamista ja siitä keppi- & namipalkkaa. Näytettiin myös yleisölle meijän bravuuri eli “kädet ylös!” 😀 Herätti pienoista hilpeyttä. Otettiin myös yks luoksetulo, joka tosi hieno muuten mutta se taas hyppäs mua vasten. Hmm. Otettiin sit yks sovellettu sivulle kutsuminen jossa ohjasin kädellä ettei hyppää ja palkkasin siitä.

Sen suunnilleen puolen tunnin päästä sitten takaisin sinne jäljelle. Tällä kertaa päällä oli lainavaljaat, joiden rintaremmiä oli muuten “ihan pikkusen” saanut kiristää alkuperäisen kantajansa ranskanbullan jäljiltä. 😀 Tällä kertaa jäljellä vallitsi parempi keskittyneisyys. Ifa varmaan kelas että “prkl jäi nii monta namia syömättä edelliseltä ku palata ei saanu, että nyt kyllä syön kaikki!!” Ifa vaan ei tyksinyt ihan täysillä siitä alustasta ja kaarteli sen(kin) vuoksi vähän miten sattuu. Lisäksi se menee tosi vinoon aina, ihan saakeli poikittain siinä jäljen päällä. Vikaa kyllä mussakin kun katottiin niin pullat meni ihan miten sattuu. :DD Pitää opetella tekeen parempia jälkiä… No mutta kuitenkin, hirmuinen petraus tälle toiselle jäljelle, yhessä välissä meni oikein pitkän pätkän tosi hyvin. Ongelmina on kun Ifa koittaa välissä mennä sen silleen “juosten kusten”. Sit välissä se kind of hukkaa idean et mitä oltiin tekemässä, kun tulee jotain häiriötä, mut sit se muistaa taas mitä oltii tekees ku tarpeeks vaa odottaa. Sillon painuu nenä takas maahan ja matka jatkuu. Jotain muutakin palautetta saatiin, mutten muista enää että mitä…

Kokonaiskuva kuitenkin, että Ifa oli ihan super, ja mun mielestä on aivan mahtavaa kun mä pystyn kaikkee tällasta tekeen harjakoiran kanssa! Onneks huomenna uudestaan! 🙂 Innostuin sitten samalla niin kovin, että menin heti kotiin päästyäni ostamaan Ifalle valjaat. Nyt saadaan ne käyttöön huomenna jäljelle. 😉 Saiskohan sille viel jostain sellasen pk-liivin…. :—–) Ainiin ja mikä vielä parasta, niin Liksu ei ollut mukana ollenkaan. Eli Ifan rohkeus ei ollut edes “tuettua rohkeutta”, vaan ihan omaa! Liksu oli kotona vetelemässä sikeitä… Normaalistihan Ifa on aina Liksun seurassa rohkeampi ja yksinään ujompi, mutta tänään se oli kyllä yksinään niin super etten ois voinu enempää toivookaan.