Tag Archive | hallitreenit

Forssaviikonloppu

Nyt on taas niin paljon kirjoitettavaa etten tiedä muistanko enää edes kaikkea. Kuitenkin, lauantaiaamuna ajeltiin aamusella Forssaan, tutulle pussikoirien kentälle, koska ohjelmassa oli beussiyhdistyksen nimissä järkättävän tokokokeen läpivienti. Siinähän se päivä sutjakasti meni hienoja koiria ja hienoja suorituksia katsellessa, muistikortin täyttyessä. 141 kuvaan tiivistyi koe, plus alkupäivän fiiliksiä kuvannut pulukuva, kun säädöt päin sitä itteään ja liikkeet suoritettiin taas niin että mitään kuvia ei saanut ja ähh. No mutta, halukkaat voivat stalkata kuvia nettialbumista. Beusseja löytyi hienosti neljin kappalein, yksi EVL:ssä, kaksi AVO:ssa ja yksi ALO:ssa. 🙂

Image

Galleria

Kokeen päätyttyä kaivoin Ifan autosta ja tulin kentälle treenaamaan hyödyntäen sen, että on kehänauha ja teltta ja kaikki paikallaan. Vähän kokeenomaisempaa siis. Otin yhden tunnetilatreenin alkuun. Ifa selkeästi hokasi kyllä että jotain täällä on tapahtunut ja oli hieman paineistuneen oloinen, tuli kehään mun perässä kulkien ja näin. Aloiteltiin seuraamisella, jossa koitin taas saada sitä paikkaa taaksepäin, mutta nyt se vaan edisti edistämistään entistä pahemmin ja kokoajan sai korjata, ei meinannut tulla hyvä millään. Päätin sitten kokeilla luoksetuloa. Koira istumaan ja poistuminen. Vaan kappas, kääntyessäni ympäri kentän toisessa päässä, Ifa oli noussut seisomaan. Lähdin kävelemään takaisin sen luo, jolloin Ifa lähti kipittämään mun luo. Jaahas. Pidin pään kylmänä, laitoin sen piikkiin, että jätin koiran varjoon istumaan (viileää), joten sanoin vaan että “jaa, ekkös pystyny :D”, vaihdettiin aurinkoon ja otettiin uudestaan. En siis suuttunut sille siitä, ettei se tehnyt jotain, jonka se kyllä osaa, muttei paineistuttuaan pystynyt. Kas siinä avain kaikkeen. Otettiin sitten auringossa uusi luoksari, oli tosi hilkulla ettei varastanut sitä, mutta pysyi kuin pysyikin odottamassa ja tuli ihan täysiä laukalla ja hyvään perusasentoon. Jippii!

Sen jälkeen sitten liikkeestä seisomista, ja tattadaa, saatiimpas taas koira paineistumaan! Pysähtyi, muttei taaskaan kestänyt sitä, että palaan sen luokse. Onnistuin jälleen jatkamaan iloisella hälläväliä -asenteella, joten kas vain, koira pääsi paineistumisistaan yli ja jatkoi suorituskykyisenä. Kyykistyin maahan kysymään Ifalta että onko se noin vaikeaa, jolloin se kiipesi mun syliin mun jalalle, nousi seisomaan takajaloilleen nojaten selällään mun naamaan ja inisten ja önisten samalla. 😀 😀 😀 Ihan pöljä!! Mutta kun annoin sen tehdä sen, ja sitten lopulta käskin alas, niin tidihh se pystyi tosiaan jatkamaan. Helpotettiin sitten vähän sitä harjoitusta, sen jälkeen otettiin kokonaan ja toimi. 🙂 Tai siis kokonaan ja kokonaan, en käske sitä perusasentoon lopussa, mutta kesti paluun että tulin vierelle.

Kokeilin vielä noutoa sorvatulla kapulalla. Lähtee innolla laukalla, tuo ihan hyvin, kunnes pitäisi tulla sivulle. Siinä tiputtaa kapulan maahan, menee kuitenkin itse hakemaan sitä taas, mutta sivulle sen tuominen on äärimmäisen vaikeaa. Jonka lisäksi edelleen kiitos -irroitusluvan jälkeen koira pomppaa ylös istumasta. Pitää sitä hioa ehtiessä. Lopuksi vielä naksuttelin sille maahanmenosta. En uskaltanut sitä aiemmin ottaa, enkä varsinkaan “suoraan kylmilteen” liikkeenä. Se on niin hatara se liike varsinkin näin keväällä vielä. Tuo maahanmenojen naksuttelu on toiminut tosi hyvin tähän mennessä, ja se jatkoi pettämätöntä linjaansa. Maahanmenoista tuli heti tosi hyvä juttu, menee nopeasti maahan ja viiden toiston jälkeen uskalsin ottaa vauhdista ja sinne se meni. Loistavaa. Vielä tää tästä.

Lauantaina ei sitten sen enempiä treenattu. Sunnuntaina oli vuorossa uusi treenipäivä ja suuntana halli Loimaalla ja molemmat koirat pääsivät treenaamaan. Ifan kanssa taas tunnetilaa ja seuruun paikkaa aluksi. Ei se paikka ole hyvä vieläkään kokoaikaa. MUTTA! Se muistaa istua kun pysähdyn! Loistavaa. Joskus istui välissä vinoon. Voi nyt v… 😀 *kuvitelkaa pulukuva uusiksi – toko prkl* Jälleen ohjelmassa myös maahanmenojen naksuttelu sekä nyt myös sitä tuikitärkeää paikallamakuuta. Otin sitä ensin yksinäni Ifan kanssa. Ekalla yrittämällä meni maahan virittelysanasta, joten korjasin sen, ja naksutin ja palkkasin kun uusintakiekalla ei mennyt maahan siitä sanasta. Sitten vaan koira maahan ja odottamaan. Yllätys oli suuri, kun päästyäni hallin toiseen päähän ja käännyttyäni näin Ifan makaamassa pää maassa! Wau! Samantien! Ihan loistavaa. Naksautin siitä, joka aiheuttikin sitten sen, että koira pomppasi samantien ylös ja lähti tulemaan mun luokse. 😀 Tajusin sitten vasta että niin, silleenhän mä oon maahanmenotreeneissä sen antanut tehdä. Naksauttanut ja heittänyt namin. Unohdin, ettei pareisi vissii ihan samallai tehä paikallamakuun kanssa. Eipä siinä mitään, koira takas maahan ja uusintoja ottamaan.

Eipä siinä ihmeitä ollut, joten haluttiin hieman lisähäiriötä, jolloin Eija ja ihanainen pieni Reinomies (aka pelottava iso musta koira) tulivat ottamaan paikallamakuuta kanssamme. Ifa oli selkeesti samantien ihan todella paljon paineistuneempi, ja Eija kertoi noteeranneensa ihan saman. Vaan eipä siinä, koirat maahan ja poistuminen seinustalle. Nyt menikin pidempään, olisko melkeen 10sek mennyt, ennen kuin Ifa laski pään maahan. Kehuin ja kävin samantien palkkaamassa, käskin odottaa ja palasin taas seinustalle. Halusin seuraavaksi pidemmän pään maassa pidon, jollaisen sainkin, mutta ennen kuin päätin käydä palkkaamassa, Ifa nosti päänsä, jolloin odotin sitten että se laittaa pään uudelleen maahan. Onneksi se pystyi siihen ja sai hetken kuluttua palkkansa. Palasin siitä vielä seinustalle, jossa odotin varmaan 30sek ennen kuin lopetettiin paikallamakuu siihen. Hienosti se Ifa taas ylitti itsensä! Pienen pieni paineistuminen siinä näkyi, otti sellaiset kaksi askelta häntä alhaalla liian rivakasti. Sellaista pientä, mitä ei tajua, jos ei tunne koiraa eikä osaa odottaa/nähdä sitä. Hienointa kuitenkin edelleen se, että se kerta toisensa jälkeen toistuvasti pääsee yli paineistumisistaan ja palautuu, pystyy jatkamaan hommia.

Otettiin myös vähän noutoa ja ruutua. Ruutu ei oikeen tänään sujunut, ahnehdin liikaa sen itse ruututreenin että ylipäänsä koko treenin suhteen. Koitin liian loppuvaiheessa koiran jo väsyttyä ottaa noin vaativaa uutta asiaa uudessa paikassa ja varmaan vielä liian kaukaatakin. Tyhmä mikä tyhmä (omistaja siis). Noutojen kanssa, no, hmm. Otin metskua. Kyllä se sen nostaa, sinänsä ongelmitta, mutta se sivulletulo on yhtä hankalaa kuin sorvatunkin kanssa. Kokeilin sitten tunnarilla, ja se sivulletulo oli ihan yhtä vaikeaa silläkin, joten ei ole kapulatekninen asia vaan yleismaallinen noutotekninen asia. Paneudutaan tähän lisää.

Tokojen lisäksi Liksu ja Ifa sai molemmat tehdä hieman juoksukontaktitreeniä. Liksu puomin alastulo maassa. Ajatus oli nyt opettaa se koira hakemaan itse siihen lankulle ja juoksemaan sitä pitkin, ettei tarvitse aina suoraan sen edestä lähettää. Ok, tajusi se, mutta ilmeni kaksi ongelmaa:

  1. Liksu juoksee puomilta “sivuun”
  2. Vain “käsin” suoraan puomin alusta lähetettynä se osuu kontaktille

Nyt yön yli asiaa prosessoituani tajuan, että ongelman nro 1 olisi ratkaissut se, mitä monet näyttävät tehneen, eli pituuden ne merkkitolpat molemmin puolin puomin alkuun ja loppuun. Muistettava tämä siis ensikerralla. No entäs ongelma nro 2 sitten… Koitin vaihdella lähetysetäisyyttä, mutta en löytänyt mitään sopivaa kohtaa, jolta lähetettynä olisin saanut tuon osumaan kohtaktille. Tekee sellaisen pituussuunnassa aivan hervottoman loikan ja liitää yli koko kontaktista. Krooh. Sama myös, kun kiritin putken kautta. Tai sama ja sama – erityisesti nimenomaan silloin se lensi kontaktista yli kuin suihkari. En kuitenkaan usko, että ongelma ratkeaisi vain lähettämällä sitä puomin edestä, kun eihän se silloin edes juokse puomia täysillä niin kuin sen kuuluisi. Eli vaikka siinä saisi osumia, niin ei se nyt tätä pelasta. Olisi pitänyt tajuta pyytää Eijaa ottamaan videota, niin olisin nähnyt paremmin mitä siinä tapahtuu ja mitä kannattaisi tehdä toisin. Jätettiin asia sitten hautumaan ja Liksu sai aksailla Eijan kanssa hyppyjä, putkea, muuria ja rengasta.

Halusin uteliaisuuttani ottaa juoksaritreeniä myös Ifan kanssa, kun se vaikutti innostuneelta. Juoksutin pari kertaa lankun yli namikipolle vain todetakseni, että meneepäs se hiljaa. Joten ei muuta kuin suoralle vaan treenaamaan sitä, että miten juostaan TÄYSIÄ. Ifa ei jotenkin lähde siihen touhuun jos mä en oo tosissani mukana, joten juostiin sitten aina kilpaa palkalle. 😀 Ensin ihan suoraan ja sitten mutkaputken kautta. Ja johan parani meininki! Alkoi sieltäkin vauhtia löytymään, vaikkei ehkä ihan samalla tavalla kuin Liksusta, mutta kuitenkin! Nyt oli ihan eri meininki tekemisessä, nyt oikeesti tehtiin eikä vaan meinattu. Kun saatiin sitä vauhtia löytymään suoralla, niin otettiin pari toistoa lankullakin. Välillä osui – välillä ei, mutta ainakin vahvuutena niin Ifa osasi hakea puomille hurjasti paremmin kuin Liksu. No, eiköhän me Ifan kanssa jatketa suoralla juoksemista ensin vähän lisää ja sitten lankulle mennään silleen että saadaan videotakin otettua.

Ainiin, oli meillä treenissä huumoriosuuskin. Paikallamakuiden jälkeen istuttiin siinä hallin matolla minä, Eija, Ifa ja Reiska, kun siinä sitten Reiskaa katsellessani pälkähti päähäni, että saiskos noi opetettua siihen, että Ifa menee Reiskan mahan ali. 😀 😀 Että malttaisko Reiska keskittyä nameihin sen aikaa ja uskaltaisko Ifa sukeltaa siitä ali. No, sain Eijan yllytettyä että kokeillaan tätä. Reiskalle nameja naamaan ja minä ylittämään käskeä Ifaa Reiskan mahan ali. Ensin Ifa oli ihan että hyi kammo onko pakko tulla lähelle tota isoa pelottavaa Reinoa, mutta sain kuin sainkin Ifan suostumaan odottaa Reiskan toisella puolella kun menin toiselta puolelta mahan alta sitä kutsumaan käyttäen samaa käskyä mitä oon käyttänyt kun oon samaa temppua tehnyt mun koirien kesken. Ja sieltähän se juoksi. 😀 Ei mitään ongelmaa, toistin varmaan ainakin 5 kertaa eri suuntiin ja joooo sieltä se kipitti vauhdilla Reiskan mahan ali. Parasta ehkä siinä oli se, että ei Ifan tarvinnu ees kumartaa juostakseen sieltä ali – se tosiaan vaan juoksi eikä ryöminyt. 😀 Miten niin mulla on pieni ja Eijalla pitkäjalkainen koira! Olin sitten hyvin iloinen siitä, että Ifa uskalsi noin hyvin tuon tempun tehdä. Ihan loistavaa.

Lopuksi keksin vielä pyytää Eijalta, että kokeillaampas Ifan koskemistreenin edistymistä. Menin maahan istumaan ja pyysin Ifaa koskemaan mun kämmentä Eijan tullessa siihen. Eijan juuri aikoessa koskea Ifaa Ifa oli silleen “HYYYYI” ja väisti oikeen kunnolla ja nosti päänsä irti mun kädestä katsoakseen Eijaa. Pyysin sitten kosketusta takaisin, Ifa sen tarjosi ja sen jälkeen Eija saikin sitten aivan ongelmitta koskea siihen. 🙂 Siinä se pysyi ja oli niin keskittynyt siihen mun käden koskemiseen ja antamiini kehuihin, että häntä vaan heilui samalla! En oisi ees tajunnut sitä itse, mutta onneksi Eija huomautti, että kato ny ku se vaa heiluttaa häntääki samalla. 😀 Pienen väistön jälkeen sai myös sen huulia nostella että pääsis vähän hampaita katsomaan. Varmaan sanomattakin aika selvää, että oon todella tyytyväinen tämän treenin edistymiseen. Jes jes jes. 🙂 Loistava viikonloppu, loistavassa seurassa. Kiitos kaikille. ❤

Kompassilla treenimässä

Varasin tosiaan täksi päiväksi Kompassilta agitilan treenejä varten. Ei niinkään että saatais tehtyä aksaa, mutta koska se tila on avoin – muut ihmiset näkevät koko kentän koko ajan ja tättädää, sehän saa mut jännittyneeks ja sitä treeniä kaivataan! Tarkoitus oli kyllä ottaa vähän aksajuttujakin, että ei sen puoleen. Pohdintojen jälkeen päädyin ottamaan molemmat koirat mukaan ja se osoittautui ihan fiksuksi valinnaksi.

Ifalle oli ohjelmassa tosiaan seuraavaa:

  • tunnetilatreeni
  • paikallamakuutreeni
  • seuraamisen paikka -treeni
  • bang game keinulla
  • kepit
  • kosketustreeni

Joiden lisäksi päädyttiin ottamaan myös liikkeestä seis ja maahan ja luoksetulo. Paljon asiaa yhdelle kertaa.

Seuraamisessa alkaa nyt oikeasti tapahtua muutosta. Se vähän pyrkii edelle edelleen, ja joudun sitä edelleen huomauttelemaan peruutuksilla, mutta nyt Ifa ei edistä läheskään niin törkeän paljon kuin mitä on joskus edistänyt, ja sitä pääsee edelleen oikeasti palkkaamaankin välissä. Lisäksi mainittakoon hyvänä asiana, että tein yhden kohtalaisen pitkän seuruukaavion ja aiiiivan salamana kun pysähdyin niin koira istui – JES JES JES!! Edistystä!! Muutenkin seuraaminen alkaa olla tosi paljon kivempi juttu kaikin puolin nyt.

Paikallamakuu ei sitten ollutkaan mikään “iloinen yllätys”, joskin hyvin helpotettuahan mun pitikin treenata. Huomasin vaan silti, että empäs sitten osannutkaan helpottaa sitä niin paljon kuin piti. Siis osannut ja osannut, malttanut olisi ehkä oikea sana. Sen verran jännittynyt Ifa oli, että päätä ei maahan meinannut pistää, oli aika herkästi nousemassa ylös ja näin. Lopuksi myös kieltäytyi menemästä maahan ekalla käskyllä. Ja ai että se maassa pysyminen on vaikeaa kun seison sen sivulla. Meinaa aina nousta istumaan. Tämä siis tehotreeniin kans! Kuitenkin, onnistuttiin säilyttämään paikkiksessa jonkuntasoinen hyvä fiilis niin, ettei koira vetänyt ihan paineisiin, ja se ylipäänsä meni maahan sillä aivan uudella kumimattoalustalla. Neutraalein mielin vielä tämän liikkeen suhteen.

Luoksetulo loistava, tuli kunnolla laukassa ja hyvin korjasi itsensä sivulle meinattuaan jäädä ensin vinoon, jes! Perään liikkeestä seisominen, täydellinen, ei mitään valittamista. Vaan kun seuraavaksi olin ottamassa liikkeestä maahan, niin eipä mennytkään. Käskin uudelleen, meni. Pyysin suoraan mukaan, käskin maahan, ei mennyt. Käskin uudelleen, meni. Totesin että no jo on suatana, tollasta en kyllä palkkaa. MUTTA se avaintekijä! Mun oma mielentila. Onnistuin jatkamaan sellaisella asenteella että “jaa, hmm, höpsö koira, no helpotetaas sitten”, jäin vaan seisomaan paikoilleni ja pyysin sitä menemään maahan. Kun meni maahan, naks ja nami ja kehut. Toistin hetken tätä. Sitten lähdin kävelemään peruuttaen koiran edellä ja siitä käskemään sitä maahan. Kas jo onnistui sekin ja löytyi intoa ja alkoi tulla jopa ihan nopeita maahanmenoja! Ja kun ne sujui, niin normaalina liikkeenä ja tadaa, maahan meni, superpalkka ja kehut ja jätettiin se siihen. Kyllä niin hyvin huomaa taas että omasta päästä on kiinni kaikki ne jutut.

Mitä aksaan tulee, niin niin… No, Ifa on ihan hölmö :——-D Tehtiin tosiaan keinulla bang gamea, eli että koiran kuuluu etujaloilla painaa keinu alas ja kun siitä kuuluu se pamaus niin palkataan koira, ideana tosiaan siedättää siihen ääneen. Ei noilla sen kanssa silleen hirveemmin oo mitään ongelmaa ollut, mutta kunhan oli musta fiksu treeni niin halusin tehdä sitä. Ifa aika nopeesti rupes keinua alas kolauttamaan. Ainoa vaan, että sitten se vähintään joka kolmas kerta unohti että mitä sen piti sillä keinulla tehdä, niin se tuli keinun eteen seisomaan, laittoi leukansa kiinni keinuun ja nökötti siinä vaikka 10sek kurkistellen mua kulmiensa alta että koska tulee palkka :———D No ei tuu keinulla kosketustyöskentelystä palkkaa! Hassu elukka. 😀 😀 Mutta joo, eipä siitä bang gamesta hirveämmin sitten sanottavaa ole. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut.

Sitten oli keppien vuoro… Laitoin ensin vain kuusi keppiä valmiiksi ja käskin Ifan pujotella. Ja se meni ja sukkuloi ne samantien oikein tosta vaan?! Olin ihan huuli pyöreenä että woaaaat mitä ihmettä jumankauta sehän osaa! Joten superpalkka ja eikun kiskomaan siihen toiset kuus keppiä lisää että saatiin ne täydet kepit. Niiden kanssa oli sitten enemmän ongelmaa. Oliko että eka rundi meni moitteetta, mutta seuraavalla kun koitin lisätä panoksia tyyliin kulkemalla itse kovempaa ajatuksena vähän “hoputtaa” niin pakka leviskin käsiin ja otettiin itse asiassa aika monta epäonnistunutta toistoa. Totesin sitten että ei voida feilata niitä noin montaa kertaa peräkkäin ja vedin ihan varman päälle että saatiin kaikki oikein ja siitä palkka. Mun pitää siis kävellä ihan hitaasti Ifan perässä kun se pujottelee että se saa sen tehtyä. No, eipä olla ikuisuuteen treenattukaan, ettei siltä voi hirveän rautaista osaamista odottaakaan.

Kosketustreenejä tehtiin kaksi. Ensimmäisen tein Ifa aksapöydällä seisten, ja se oli Ifalle ihan loputtomasti vaikeampaa kuin mitä se treeni on koskaan tähän asti ollut. Ei millään meinannut koskea kättä saati pitää sitä kosketusta. Toinen treeni otettiin ihan tilan portin edessä lattialla niin että mäkin istuin lattialla ja se oli huomattavasti helpompaa. Siinä sai taas toisella kädellä siirtää koiran jalkoja ja vaikka katsoa hampaat, koskettavaa kättä liikuttamalla liikuttaa koiraa eteenpäin jne. ja kosketus senkun vain pysyi – loistavaa! Ja aivan olemattoman vähän Ifa otti häiriötä tilan ulkopuolella liikkuvista ihmisistä. Kai se niitä tyyliin kerran katteli, mutta sitte ku jatkettiin vaan hommia niin ei siinä mitään ongelmaa ollut. Kaikkeen muuhun siis häiriötä lisää paitsi paikkikseen!

No entäs sitten Liksu… Liksu oli vähän silleen, etten oikeen tienny jaksanko ottaa mukaan vai en, mutta ihan hyvä että otin. Liian pitkä aika tuo 1h muutenkin, ja käytettiinkin siitä vain 45min eikä pelkkää Ifaa olisi voinut niin kauaa treenata. Liksu pääsi tekemään kuutta keppiä, joissa olikin sitten hiomista yksinkertaisesti siitä syystä että intoa on sata kertaa enemmän kuin aivoja. Bang gamessa Liksulle oli jotenkin mahdoton ajatus painaa keinu alas, se aina kummasteli sitä ja päätyi hyppäämään keinulle kaikilla neljällä jalalla…Liksu olisi myös ihan tolkuttomasti halunnut mennä keinua vaan sellaisenaan. 😀 Lopulta päätin että ok, otetaan keinu kokonaisena, menin lähetyspaikalle ja käskin Liksun tulla sinne odottamaan. Liksu juoksee siihen, keinulle, takaisin, keinulle, takaisin, keinulle, ainakin kymmenen kertaa edes takaisin, hyppi ympyrää ja äyh väyh väyh vaan kuului kun se ei miiiillääääään olisi malttanut odottaa. 😀 😀 Harvinaista että mun koira oikeen kuumu! Sitte ku sille anto luvan mennä nii se ampas ku raketti eteenpäin, mutta joka kerta se jarrutti ajoissa eikä tehty yhtään lentokeinua.

Tehtiin myös kind of eteenmeno-/irtoamistreeniä. Laitoin tilan toiseen päähän alustalle namin, toisessa päässä lähetin Liksun mutkaputkeen ja sieltä sitten “menemenemene!” kiritin sen alustalle. Tuo kun sujui hyvin niin lisäsin väliin yhden hypyn jonka Liksu hyvin hyppäsi aina mennessään. Tehtiin myös erinäisiä ohjauskuviotreeniyrityksiä. Osa enemmän osa vähemmän onnistuneita. Tosi hyvää oli kumminkin se, että takaaleikkaukset esim. putkelle eivät tuottaneet tänään minkään valtakunnan ongelmaa. Kierroksia oli siis tarpeeksi paljon. 😀 Hyvä fiilis jäi täten treeneistä Liksunkin kanssa.

Josko sitten ensviikolla till Hyvinge och vähän lisää reeniä reeniä!

Ja taas hallilla…

Kyllä, tälläkin kertaa Jaskan ja Frein kanssa. Nyt mulla vaan oli mun molemmat koirat mukana! Ja oltiin vaihdettu halliksi tuttu ja turvallinen ja hyväksi todettu AgiMesta. Siinä varmaan pysytelläänkin, ei olla vielä toista yhtä hyvää löydetty. 🙂 Siellä homma pelaa joka asiassa parhaiten.

Anyway, Ifa pääsi vähän tokoilemaan ja Liksu pääsi aksaamaan. Olin jo vähän miettinyt, etten tekisi Liksun kanssa mitään, mutta kun oltiin lämpätty kumminkin, niin Jaskan ja Frein treenejä katsellessa tuli sellanen olo että vitsit, haluun kokeilla kans Liksun kanssa. Niin me sitten kokeiltiin ja Liksuhan oli yllättävän pätevä!! Harvoin saan Likitasta noin sanoa, mutta no – vuoden vikan päivän kunniaks…

Aloteltiin Liksun kanssa samanlaisella putkikiertotreenillä, mitä Jaska ja Frei teki. Eli että melkein putken toiselta suulta lähetetään koira kiertämään putken toiseen päähän. Liksulla ei mitään ongelmaa tässä, ei varmaan kertaakaan mennyt ohi! Sen jälkeen tehtiin sellaista viiden hypyn kaarta, jossa oli tarkoitus kokeilla kuinka hyvin koira irtoaa. Oli siis ensin kaksi hyppyä suoraan, kääntävä hyppy ja toiset kaksi hyppyä takaisinpäin. Aika hyvin Likita pelitti siinäkin, varman helppo koira.

Noiden jälkeen kokeiltiin sitten meijän rakentamaa rataa. Ja rata näytti tältä:

Image

Eipä tuossakaan oikeastaan ollut Likitalla mitään ihmeellistä. Välillä ei meinannut kääntyä neloshypyltä putkeen kauhean hyvin, kuten videolla alla näkyy… 😀 Liksu teki vähän omat ratkasut. 😉 Sitte tuliki vähän kiire päästä tekeen valssia pituudelle, jonka kanssa oonkin myöhässä. Pituudelta Liksu lähtee kummiski ihan hyvin putken päähän ja viimesenä olevan putken seivaa tosi hurjasti! Tosin siinä tais käydä tolleen, koska mä näytän ottavan koiran haltuun liiankin voimakkaasti. Olisi mennyt sulavammin suoremmin vähemmällä sekoilulla. Jäi enivei tosi hyvä fiilis kun Liksu oli ihan liekeissä ja tykkäs tehä ja oli tosi pätevä. Jaska veti kans Liksun kanssa pari rundia noita harjotteita, kokeillen millaista on vähän hitaamman koiran kanssa, kun ehtii miettimään vähän enemmän. 😀 Eikä noi Liksun hypytkään näytä ekaa lukuunottamatta yhtään niin pahoilta kuin mitä ne on joskus näyttänyt. Tuossahan sai ihan juosta! Jes. 🙂

Ifan kanssa taasen otin pelkkiä tokojuttuja. Oli tunnetilaa, remmiseuruuta, vapaaseuruuta, liikkeestä seis, maahan, luoksetulo ja nouto. Seuruut olin vähän plähh se taas edistää ja kerran piti huomauttaa että herranjumala liike on “SEURAA” eikä “HARHAILE”… Liikkeestä seisomisessa ei jäänyt ekalla seisomaan vaan tuli mukana, ja paineistui. Palkkasin seisomisesta kumminkin ja koira säilytti toimintakykynsä. Luoksetulo täys 10, loppuperusasentokin hyvä!! Liikkeestä maahan ei mennyt ekalla, joten uusin senkin, ja uusintarundilla meni ekalla maahan. Palkka maahan ja sieltä vapautus.

Sitten. Se hurja osuus. Kaivelin hallilla olevasta laatikosta tunnarin, laitoin sen taskuun, otin Ifan häkistä, käskin sivulle, pyörittelin tunnaria pari kertaa käsissäni, käskin Ifan odottaa, heitin tunnarin ja annoin käskyn hakea. Meni laukalla hakemaan kapulan, nappasi sen suuhunsa ja palautti hyvään perusasentoon sivulle ja antoi mun ottaa sen sen suusta odottaen käskyä. Ja vielä vieraalla kapulalla!!!!! Viiiiiitsi miten pätevä! Kaiken lisäks, Ifan kipittäessä hakeen kapulaa, Freikin oli spotannut sen ja juoksi myös kapulalle, mutta Ifa vain ignoorasi sen, otti kapulan silti ja toi mulle. Ihan super hei. 😀 Törkeen hyvät vuoden vikat treenit molempien kanssa. Tästä on hyvä jatkaa hyvillä mielin uuteen vuoteen!

Hallilla treenaamassa round 2

Tänään oltiin toisen kerran Jaskan, Frein ja Ifan voimin hallilla reenimässä. Meillä tosin kävi sellanen taktinen heräämisongelma, joka supisti treeniaikaa aika minimaalisesti, mutta selvittiin jotenkuten. Lämmittelyteknisistä syistä johtuen tänään oli Ifalle pelkkä tokopäivä. Otettiin hallin pikkutila omaan käyttöön, ja siinä vedettiin treenit.

Alkuun muutama tunnetilatreeni, ja sitten muihin aiheisiin. Ifa oli alkuun tosi jäinen, ei meinannu taas tulla hommasta yhtään mitään. Seuruussa ei ollut yhtään mukana ja haahuili minne sattuu. Puuttui muutenkin tekemisen into. Kunnes sitten otin hihnan irti. PIMM. Yhtäkkiä koira suorastaan sinkoutuu sivulle ja lähtee seuraamaan tosi hyvällä vireellä. Ööööhhh… Jaa, okei… Pitää siis siirtyä sinne AVO:on kerta nää ALO:n hihnajutut masentaa? 😀 No, vapaana sitten otin liikkeestä seisomisen, jossa olikin yhtäkkiä kamalia ongelmia. Paineistui hirveästi siitä kun palaan sen luokse. Ekalla kertaa se lähti siinä kiertään mua ympäri, ja lisäksi tarjoaa istumista ja maahanmenoa. Hinkattiin sitä sitten, että käskin sen seistä ja kävin kääntymässä ja palasin takaisin, mutta ei, kammottavaa, paineistuu. Ahaa. No, tein sitten silleen, että alusta koko liike, ja käydessäni kauempana kääntymässä, niin tiputin namin maahan näkyvästi, ja kuinka ollakaan kesti sen että palaan sivulle ja siitä heti vapautus. Jätettiin sitten seisomisen hinkkaaminen siihen.

Olin utelias kokeilemaan liikkeestä maahanmenoakin, vaikka se epäilytti. Käskin ensin sivulle, maahan, istu, ei ongelmaa. Suostui siis ylipäänsä menemään maahan. Ja sitten liikkeenä ja kas vaan, ei mitään ongelmaa, jes. Luoksetulokin otettiin, olin vissiin liian pitkään ihan siinä hilkulla että avaanko suuni vai en, ja Ifan patoaminen petti ja se lähti juokseen jo ennen kutsua. Olin että höpöhöpö ja uusiksi, olin itse selkeämpi, ja sieltä se sinkosi laukalla. Ei ongelmaa. Tämän jälkeen myös seuruu rupesi näyttämään seuruulta, paitsi että välimatkaa löytyi yhtäkkiä jostain aivan liikaa sivusuunnassakin.

Loppuun otettiin vielä hyppy, kun siinä pitää aina vahvistella sitä, että jäisi siihen keskelle ja suoraan kun meinaa aina jäädä tosi vinoon. Hypyn esiin kaivamisesta Ifa innostui aivan valtavasti ja oli ihan täpinöissään, jouduin käskemään monta kertaa että sain sen ensin sivulle, kun jokaisesta “sivu”-käskystä se olisi halunnut hypätä sen esteen. 😀 No, sain kuin sainkin sen sivulle, ja heti luvan saatuaan se sinkosi esteestä yli kuin raketti ja jäi hienosti suorana seisomaan. Aaaaah pätevä pätevä lapsi.

Jotain tuossa hihnassako sitten on, kun sen kanssa on inhottavaaaaaa tehdä mitään… Pitää alkaa kotonakin treenaamaan koira hihnassa?? Varmaan. Parempi mieli näistä treeneistä jäi enivei, kun se pystyi tekemään enemmän kuin viimeksi, ja vire parani loppua kohti. Vielä on tekemistä, vielä ei kokeisiin uskalleta, mutta vielä me jonain päivänä saadaan se vika ykkönen TK1 varten ja sit korkataan AVO… Kyllä… Ooottakaa vaan… 😀

Paluumatkalla saatiin sitten Jaskan kanssa päähänpisto, että pitää päästä treenaa canicrossia. “Hitto, mennäänkö ostaan vetovaljaat?” “No, hitto… MENNÄÄN!” 😀 Nyt mulla on kunnon vetovyö ja Ifalle Zero DC Short -valjaat! Nuo mustaoranssit, tottakai. 8) Käytiin Murren murkinassa sovittelemassa koirille valjaat. Nyt on siis Freillä ja Ifalla valjaat, ja kun vaan kelit sallii niin reenaamaaaaaaaan! Tai Frein kanssa voi jo nyt treeniä kunhan viitsii, me joudutaan ootteleen kuivia kelejä, sellasia, että voi laittaa ton juoksemaan ilman vaatteita. Oottakaa vaan viel me vallotetaan tääki laji… :’D Ja jos ei me, niin Jaska ja Frei ainakin! Huominen chillaillaan kotosalla ja maanantaina on sitten matka luustokuviin. Tai Ifan kohilla vaan selkäkuviin, mutta kuitenkin. Jännittää jo vähitellen…

Hallilla treenaamassa

Oltiin tosiaan Jaskan kanssa varattu vuoro yhelle hallille että käydään siellä reenimässä kimpassa. Mun oli tarkotus ottaa tokojuttuja Ifan kanssa ja Jaskan ottaa aksaa Frein kanssa. Mun suunnitelmassa oli kummiski suunnitelman kokonen aukko – en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa… Ajatus oli kumminkin kokolailla se, että kattellaan milleen se suostuu tekeen ja mitä paremmin se tekee sitä enemmän kokeillaan kaikkia ALO:n liikkeitä.

Aivan ensimmäisenä otin taas tunnetilatreenejä, jotka meni oikein hyvin, eikä Ifa vammannut uutta mattoakaan. Pistin sen niiden treenien jälkeen häkkiin oottaan ja menin vähän kattoon Jaskan ja Frein treeniä. Sen jälkeen häkistä käveli ulos aivan eri koira, kun nyt matto olikin aivan kamala ja siinä ei tosiaankaan voinut kävellä suoraan ja sivullekaan ei voinut enää tulla ja seuraamisyrityksessäkin se kipitti kesken seuruun näyttämään hienoa 2on2off-kontaktia puomin alastulolle… No empä osannu ku nauraa ja raapia päätäni että mites tässä tälleen kävi?! 😀 Niistä tokoista ei sitte tullu oikee yhtää mitää ku Ifa oli sitä mieltä että hyyyy. Yks liikkeestä seisominen tehtiin eikä siinä mitään moitetta. Niin, osaahan se, jos vaan kykenee.

Olin sitten ihan out of curiosity silleen että kokeillaas mitä se tykkää tosta aksasta. Otin yhen hypyn pariin kertaan ja kun se kohtalaisella innolla sitä teki, niin otettiin vähän enemmänkin. Otettiin yksittäisenä mutkaputki ja pussi. Kumpaankaan se ei ihan suoriltaan tykittänyt kyllä, mutta ekan korjauksen jälkeen ei mitään ongelmaa. Puominkin kokeilin, ja hienosti se kipitti ekalla yrittämällä aivan uuden puomin. Kontaktia ei kyllä ottanut vaikka käskin, vaan tuli iloisesti perässä, joten sitä sitten muistuttelin. Kattelin siinä sitte Jaskan ja Frein tekemää pientä radanpätkää ja mietin että mehän voitais kokeilla sitä Ifan kanssa myös, olihan siinä hurjat 6 estesuoritusta, että ehkä Ifa sen verran kestää. Ja sitte ois hauska verrata videolta, että miltä näyttää sama rata harjiksen vs. bortsun tekemänä. 😀

 

Mulla ei tosiaan ihan hirvee kiire ole, mutta hitto että Ifa vetää Ifaksi tosi hyvin!! Joskushan se vaan ravaa mun perässä niin kovaa ku ikinä pystyy, ja joskus kieltäytyy tekemästä yhtään mitään. Nyt se jopa laukkaa tolla videolla! Mää kyllä mokailen tossa kaikkee ja vedän hirveetä kyttyräjuoksua mutta noh. 😀

Mä en tiiä paljoks sille on mitään esteen kiertoa opetettu ja oon sinällää hämmästyny ettei se kertaakaa hypänny viereistä, tosin katoin että mulla kyllä osottaa varpaat ja rintamasuunta kohtalaisen hyvin sille esteelle mille halusin sen menevänki. Ainoo että mun liike pysähtyy sitte siinä esteellä, jonka tajusin itekki samalla hetkellä ku tota tein. Sitte tonne viereiselle hypylle en kauheesti jättäny koiralle tilaa ja meen itte ihan tosi lähelle kaikkia esteitä, mut toisaalta no… Mä ehdin lähelle niitä… Jos mää jäisin kauaks, miten mä ylläpitäisin liikettä? 😀 Mää en tiiä. Mut hei, se menee pussiin ihan ite! Nou problemo! Vitsin pätevä pikkupiski. 🙂

Niin joo kuuden kepin keppejäkin kokeiltiin, ensin Ifa oli ihan ulapalla, mutku kerran autoin sitä vähän enemmän niin sen jälkeen ne muistu ja se osas ne ihan kohtalaisesti, ts. mun ei tarvinnu huitoo käsillä ja sain kävellä ihan etuperin mukana. Vitsin monitoimi-Ifa. 🙂

Saa nähdä mitä se haluaa tehdä enskerralla…

Toko tylsää ja koiratanssi kivaa – päinvastoin

Ainakin jos Ifalta kysytään. Luulis että toisinpäin mutta paskan marjat. Ilmeisesti viretilatreeni on tuottanut niin hyvää tulosta, että kaikki mikä ei ala “sivu – kyllä” on ihan paskaa? Ei voi istua, ei voi mennä laukkuun, ei voi pujotella jalkoja, ei voi edes kävellä mukana ja kehusta tunkee väkisin syliin. Niin, kun koittaa koiratanssijuttuja. Sitku käskee sivulle ja vaikka siinä pyöris vasemmalle ympäri pari kertaa nii tulee ku unelma mukana. Tai ku käskee sivulle, sanoo kyllä ja käskee seuraamaan niin tulee niin innokasta seuruuta että oo kuunaan nähtykään. Mut koiratanssii ei voi tehdä. Kammottavaa. Ahaa. Paikallamakuun 2min voi myös maata, mut koiratanssii ei. Nyt en ymmärrä.

Ostetaan: Ajatustenlukulaite

Ostetaan: Ajatustenlukulaite

Tehtiin siis tosiaan ensin kaksi tunnetilatreeniä. Kävelin määrätietosesti hallin yhteen kohtaan, käänsin rintamasuunnan ja käskin sivulle. Tuli kerrasta hyvin. “Kyllä”, lasku hitaasti kahteen ja vapautus ja biletys. Vaihdoin kohtaa ja sama uusiksi. Ei moitittavaa. Seuraavaksi vaihdoin taas kohtaa, “rauha”, “kyllä”, “maahan”, “odota”. Kävelin vähän matkan päähän ja laskin kännykän alas ottaan aikaa. Kerran Ifa oli niin menossa sivusta nuuskimaan jotain, että näytti siltä, että nousee ihan kohta, niin vähän “KRHMH” hymähdin niin lopetti ja makasi taas rauhallisemmin. Tai oli se jotenki sen näkönen, että on valmiina ponkasemaan jonnekin, kun en ekan pään maahanlaiton jälkeen mennytkään sitä vapauttamaan. Makas kummiski koko 2min loppuunasti. Palattuani vierellä, käskin Ifan nousta istumaan, jolloin se sinkaski eteen. En tiedä luuliko se että kännykän sijaan olin laskenut etupalkan sille. Käskin takaisin sivulle, jolloin kiersi mun selän takaa istumaan, eli oli se jotain painetta siitä ottanut.

Paikkiksen perään kaksi tunnetilatreeniä, jotka kumminkin ok. Siinä sitten koira häkkiin odottamaan ja valmistelin koiratanssikamoja. Kokeiltiin ensin esitteen tökkäämistä, se oli ihan ookoo. Laukun kanssa jouduttiin hinkkaamaan hirveesti, kun Ifa ois vaan hypänny siihen päälle ja tallonu kannen ruttuun. Ei millään meinannu mennä jakeluun että sukeltaa sinne sisään ja että pysyy siellä, kun oli aina naksun kuullessaan tulossa pois sieltä. Ehkä siinä kohtaa mentiin sitten vikaan kun mulla meinas hermot pettää?

Tuon jälkeen tosiaan ei sujunut sitten enää mikään koiratanssiin liittyvä. Kaikki liikkuminen oli ällöööööö ja esitteen tökkäämisestä kehuttuani kiipes mun syliin. Eli selkeästi paineistumissidonnainen tää koko sylijuttu. Positiivista lienee se, että mitään vinkumista ja takapään tuijottelua ei kuitenkaan tapahtunut. Hämmentävää oli se, että kun lopuksi laitoin koiran takaisin hihnaan ja otin ensin kaksi tunnetilaa suoraan “kyllä” jälkeen “vapaa” ja kolmannella kerralla “kyllä” jälkeen käsky “seuraa”, niin lähti tekeen ihan tosi hyvää seuruuta, otettiin sitä joku 5 askelta, pysähdyttiin, pysähty täydelliselle paikalle sivulla, josta vapautus ja superpalkat ja koira pois. Ainoa ero alkuvaiheen tunnetilatreeneihin oli se, että nyt oli sen verran paineistunut, ettei tullut enää kerrasta kunnolla sivulle. Piti käskeä toinen, välillä kolmas kerta. Mutta seuruu oli tosiaan ihan törkeen hyvää. Tarkottaaks tää nyt sitä, että haudataan koiratanssi ja jatketaan pelkkää tokoo…

Täytyy siis saada halli uusiks vuokralle ja kokeilla pelkkää tokoo?

Kummallinen koira…

Ifa

Koiratanssi-innostus

Duo-trio

Duo-trio

Vietettiin viikonloppu Porissa duo-trio-kokoonpanolla, ja tuli puheeksi Jaskan kanssa koiratanssi. Ai että lähti innostus taas käyntiin! Niin kiva idea siitä millanen esitys voitais Ifan kanssa vetää. Treenattiinki sitte tossa yks ilta esitteen tökkäämistä ja takajaloilla seistessä ympäri pyörimistä, jotka meni tosi hyvin. Innostus oli niin kova, että varasin sitten meille hallin, ja sinne mennään huomenna aamulla. Meijän “kantapaikka”, johon siis nytkin mennään, on Juvanmalmilla oleva Agimesta siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että siellä on LÄMMIN. Pidän siitä. Monipuolisemman treenin nimissä vastaanotamme mieluusti vinkkejä pk-seudun muista vuokrattavista halleista, jotka ovat lämpimiä harjakoira-asteikolla.

Huomisen treenisuunnitelma näyttää tältä:

Treenisuunnitelma

Treenisuunnitelma

Eli tunnetila, tunnetila, tunnetila, se ongelmallinen paikkis ja sitten ne kivat jutut. Yllämainitussa järjestyksessä. Koiratanssi sisältää esitteen tökkäämistä, laukkuun menoa ja siellä matkustamista, pyörähdystä, jalkojen välissä kävelyä ja jalkojen pujottelua. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Tai niinku, jalkojen pujottelunhan tuo osaa ku vettä vaan, pitää vaan kokeilla se musiikin tahtiin. Muiden kanssa on lähinnä se, että pitää kattoa miten ne toimii hallilla. Olettaen, että Ifa paikkiksen jäljiltä kykenee edelleen treenaamaan. Musiikit on poltettuna levylle, hallilla on CD-soitin, videokameran vois yrittää ottaa mukaan ja näin. Kaikki valmiina! Lopuksi Liksu pääsee toki myös hömppäaksaileen jos aikaa jää.