Tag Archive | hyppy

Omatoimitreenit kentällä – video

Toteutetaampa tämänkertainen treenipostaus näin. 😀

Advertisements

Omatoimitreenit

Lauantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa rallya kurssikaverin kanssa. Paljon oli pysäyttäviä kylttejä meijän radalla kun olin sellaisia toivonut ja meidän heikkoudeksi ilmoittanut. Ja heikkoushan ne olikin. Valuu valuu valuu yli valuu… Riittää vielä paaaaljon hommia tän kanssa. 😀 Kurssikaveri teki myös huomion siitä, mihin mun pitäis kiinnittää paljon enemmän huomiota, eli että mä palkkaan koiraa tosi usein myös sellaisista “sinne päin” olevista suorituksista, enkä ainoastaan niistä hyvistä kun se tekee oikein. Tähän mun täytyy kiinnittää huomiota tulevaisuudessa ihan kunnolla.

Vasemmalle kääntymisissä seuraamisessa voisin selkeästi ruveta vaatimaan siltä enemmän, koska se esim. kisoissa osoitti kyllä hyvin osaavansa kääntyä mukana. Istu-seis-kierrä koira oli treeneissäkin vähän vaikea, mutta ainakin se hyvin nousi kun oikealla kädellä nostin seisomaan. Seisomasta maahanmenoissa joutuikin sitten auttaa vähän enemmän että menee oikein ja ettei mene lonkalleen. Se täytyy pitää tiukkana, että “maa(han)” on kunnolla maahan ja “käy siihen” on asentovapaa, saa olla lonkallakin. Mut erityisesti siihen kylteille pysähtymiseen pitäis nyt panostaa. Oikea puoli oli treeneissä Mindylle kamalan vaikea, meni ihan läskiks sillä puolella tehtävät tehtävät kun Mindy oli että herpderp ja hurr ja durr ja älälälälälälälä että hän ei tee mitään enää kunnolla. 😀 Ainiin ja. 😀 😀 😀 Paras kohta oli kun yhdessä eteentulossa Mindy venkslasi sopivaa paikkaa istua ja istui sitten kylttitelineen päälle. 😀 😀 Eikä edes ponnahtanut ylös sen tuntiessaan, vaan siinä se istui kunnes mä käskin sen liikkua kun pelkäsin että kylttiteline taittuu rikki. 😀 😀 Kunnon retardi!

Sunnuntaiaamuun herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ajattelin että nyt on tilaisuus koittanut lähteä aamutuimaan TKK:n kentälle harjoittelemaan meidän tokokurssin kotiläksyjä. Sain kuin sainkin Teron meille apuohjaajaksi hyppyharjoitukseen ja paikallaolo-hiipimistreeniä oli tarkoitus koittaa uuden lelun kanssa. Hyppytreenit… oivoi. 😀 Mindy oli vähän kujalla. Sille on tosi vaikea konsepti lähteä ilman mitään vihjettä sinne toisen ihmisen luo. Oli se nyt sit kumpaan suuntaan vaan. Ja itse asias tällä kertaa erityisen vaikeaa oli tulla Teron luota takas mun luo. Jossain kohtaa päätin sitten että nyt vaan odotetaan että se käynnistää aivonsa ja alkaa ajattelemaan itse eikä kokoajan helpoteta tätä hommaa sille. Siellä se Mindy istu Teron edessä, makas Teron edessä, seiso Teron edessä, uudelleen istui Teron edessä, kunnes se lopulta luovutti namien kerjäämisen sieltä ja tuli mun luokse hypäten esteen matkalla. Jee! Muutama sellainen tosi hyvä pallottelupätkä saatiin aina väleissä, ja sitten välissä meni taas huonommin. Mutta kyllä sillä ilmeisesti joku lamppu syttyi päässä treenin suhteen mikä oli hienoa.

Hyppytreenien jälkeen pidettiin vähän taukoa ja sitten kokeilin sitä “vihjeestä maahan – hiivi pois – palkkasana – palkka” -hommaa. Ensin muutama ihan normitoisto ja sitten pari pois hiipimistä namin kanssa. Olisko se kerran varastanut ja noussut liian aikaisin, mutta sitten vaan paluu lähtöpaikkaan ja uusi yritys ja onnistuttiin. Vauhdikas se on hakemaan vapautusnameja. 😀

Namien jälkeen sama kokeilu mutta lelulla. Ja vitsit, nyt se toimi! Nyt oli niin hyvä lelu, että se kelpasi palkaksi vapautuksesta. Ei se nyt ihan tykkinä leluun tullut kiinni, mutta aika hyvin kuitenkin ja selkesti nautti lelustaan sen saatuaan. 😀 Paineli pitkin kenttää sitä vinguttaen.

Hyvin saatiin kotiläksyjä kerrattua. Näitä jälkimmäisiä treenejä täytyy jatkaa kotona vielä kun niitä pystyy yksinäänkin tekemään. Kentällä otettiin sen treenin päätteeksi vielä yksi sarjatulipalkkaus ja lopetettiin sitten siihen kivaan meininkiin. Tai sitä ennen otin yhden perusasennon ja yhden askeleen seuruun tällä pk-perinteisellä palkka kainalossa -mallilla. Seuruukuva antaa virheellisesti ymmärtää että Mindy muka osais seurata. 😀 😀

20170514_10050720170514_100511

Ajattelin, että täytyy koota tästä tokokurssista sellainen pieni lista varmaan omalle sivulleen, jotta voi helposti jatkossa palata siihen mistä milläkin kerralla on ollut puhe, mitä treenata ja miten edetä, joten sellainen sivu varmaan ilmestyy “Mindyn tulokset” -sivun alle.

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Melkein feilasin, mutta seivasin

Meillä on nyt ollut erityissyynissä tää seuraamisessa edistäminen. Ja se ei oo ollu siisti juttu. Tää on ollu melkein kun paluu tokoon, samojen iänikuisten asioiden hinkuttamista. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se edistäminen korjaantuu parhaiten tolla palkkaamalla oikesta paikasta oikeassa paikassa. Eli melkein imuttamalla. Mutta. Ifa ei osaa ottaa nameja nätisti. Saakelin hotales puree mun näpit verille kun se hullunkiilto silmissään kahmii nameja suuhunsa. Ja se ei oo mulle kauheen ookoo. Se alkaa suomeks sanottuna vituttaa aika tosi nopeesti. Eikä toi oo tyhmä koira, se huomaa sen.

Ja sit mä menin viel huomauttamaan sitä siitä mun sormien syömisestä. Virhe. Paha paha paha virhe. Should not have done that. Jjjjjjja niin saatiin taas esiin tokon aikaiset paineistumisreaktiot, jossa Ifa oireilee peppuaan ja juoksee pois. Ouuujea…

MUTTA! Tällä kertaa mä seivasin. Mä onnistuin seivaamaan sen!! Jes. Jesjesjesjesjes. Huh… Sain kuin sainkin Ifan houkuteltua pedistään takaisin treenaamaan. Kehuin siitä oikein kunnolla. Koitin pyytää kieppiä, ei onnistunut. Pyysin istumaan, johon Ifa sitten kykeni, ja siitä ihan sikana palkkaa ja kehuja. Hyppyytin Ifan syliin, jossa lisää kehuja ja sen jälkeen kun laskin Ifan alas niin taas oli häntä ylhäällä ja sujui kiepit ja kaikki muut. Jes. Huh. Yksi este selätetty, ja damage seivattu. Olen helpottunut tästä tiedosta, että Ifa ylipäänsä on mahdollista saada paineistumisestaan yli noinkin nopeasti.

Pohdin sitten miten välttää tämä jatkossa, koska tätä yksinkertaisesti ei vaan saa päästä tapahtumaan uudelleen. Meijän treenissä ei oo sijaa negatiivisuudelle ollenkaan. Päätin, että koiranpenturatkaisu on testaamisen arvoinen, eli: hanskat. Ei olla ihan niin HC että hankittais viiltosuojahanskoja, tavalliset kelvatkoon. Mut lauantaimakkarasiivujen palat on aika hankalia hanskat kädessä. Joten eikun ostamaan lauantaimakkarapötkö ja leikkelemään siitä pieniä palasia.

Testasin sitten hanskoja ja makkaranpaloja tänään. Ja johan alkoi sujua!! Nyt ei pääse sattumaan mua yhtään siihen malliin, että v-käyrä alkaisi nousta, ja saatiin tosi hienosti palkkailtua oikeeta seuraamisen paikkaa. Lopputuloksena, kun vähän rajoja kokeilin, että vaikka ottaisin vain yhden vikkelän loikan eteen ja pysähtyisin heti, niin Ifa ei keulinut liian pitkälle vaan pysähtyi kauniiseen perusasentoon oikealle paikalle. Jesssss. ^_^ Kyllä tää tästä lähtee sujumaan!

Kokeilin myös huvikseni osaisiko Ifa hypätä mun jalan yli. Siis silleen, että mä seison, ojennan toisen jalan vähän edemmäs ja jalkaterä ylös taivutettuna pyydän Ifan hyppäämään siitä yli. Nojooooooo… Ei mitenkään liian helppoa. Vaikka vaatimus ei ole suuri, on siinä Ifan kanssa tekemistä. Siinä on kaksi haastetta:

  1. Ifa ei osaa hypätä ylöspäin ilmaan
  2. Se miettii namia niin paljon, ettei se ymmärrä missä sen jalat menee

Tähän täytyy siis keksiä jokin muu tapa ohjata Ifa yli kuin namilla houkuttelu. Täytyy ehkä aloittaa siitä, että olen itse kyykyssä ja pyydän Ifaa hyppäämään jalan yli. Voisin ehkä lähteä opettamaan tätä myös Liksulle, se varmaan oppisi tuon aika vikkelästi. Eri asia on sitten paljonko haluan Likitaa hypyttää, kun se täyttää kuitenkin keväällä 10v. No mutta, katsotaan. 🙂  Niin ja, ympäri peruuttamista opetellaan sitten myös hanskat kädessä.

Hyvin hyppää

Ajelin tossa koulusta kotio ja kelasin että nyt on kyllä sen verta lämmintä että pakko treenata pihalla ku pääsee kotiin. Oon todennu että Ifalla ois tosi hyvällä mallilla tokon ALO:n liikkeet muuten mut paikallamakuu kusee ja hyppyy ei olla pitkään aikaan otettu. Päätimpä siis raahata hyppyesteen pihalle ja kokeilla miten se hyppää. Pienen pieni seuruupätkä alkuun ja sitten hypylle. Hiiienosti lähti heti ekasta hyppykäskystä hyppäämään! Waau! Ainoa vaan, että seisahtui ihan tosi esteen sivuun nii että en olis molemmin jaloin päässy vieree seisoo. Kehuin pikasee mutten palkannu siinä, otin uuden hypyn jossa samantien ku se hyppäs nii kädellä ohjeistin sen jäämään ihan siihen esteen keskelle taakse. Palkkasin siitä ja kokeiltiin uudelleen. Ja siihenhän se jäi, keskelle estettä!! Uusittiin vielä varmuudeks ja edelleen samalla tavalla! Iloisena siis ilmoitan, että hyppykin on kunnossa. 🙂 Enää se vietävän paikallamakuu! (Ja luoksepäästävyys.)

Paikallamakuutakin treenasimme pihalla…! Otin sitä uutta menetelmää, että onkin etupalkka joka siirtyy ihan koiran edestä vähitellen kauemmas mua kohti ja lopulta mun taskuun. Alotettiin ihan 5 askeleen makuil et kävin vaa kääntymässä, sitte 10 askeleen ja oliko lopulta jopa 15 askeleen kääntymisiä. Ei ongelmaa niissä. Sitte otin myös yhden lyhyellä matkalla olevan 15sek makuun pihalla. Hyvin makas jee. 🙂 Myöhemmin iltapäivällä söin leipää tossa terrassilla istuen nii päätin palkkaa siin viel Ifaa siitä että se menee maahan iha itestää. Shaping shaping vai miten se menee… ;D Mitä poimimista tuo nyt onkaan.

Seuraamistakin koetettiin, ei ollut ihan kauneinta mahdollista seuruuta. 😡 Väljää, paikoin haahuilevaa ja osin jopa edistävää. Hyi! Mutta nyt muisti paremmin istua liikkeen lopuks, se on hyvä. Liikkeestä seis ja maahan oli molemmat ok. Luoksetuloo en muistanu edes ajatella.

——————————

Eilen oltiin muuten mätsärissä. Lähettiin sillä periaatteella et koitan naksutella Ifalle kun se on pöydällä korvat pystyssä. Omalla vuorolla pyysin ettei tuomari koskisi siihen ollenkaan. No ei se koskenut, seiso vieressä ja vähän käveli ympärillä mut Ifa pelkäs silti ihan liikaa. 😦 Soli ihan kippuralla siinä pöydällä eikä kertaakaa nostanu korvia ylös. :/ Olis kai pitäny pyytää tuomarii viel oleen ihan liikkumatta siinä. En tiiä montakohan mätsäriä tässä täytyy vielä taikoa ennen Tampereen ja Liettuan kehiä…  Pitää varmaa rahaaa näyttelypöytä tonne jonnekki… juna-asemalle ja seisottaa koiraa siinä kokoaika. Hitto että ihmiset kattois varmaan kieroon. 😀 Mut siin olis ainaki niit vierait ihmisii kulkemas ympärillä… Toimiskohan se? Kehtaiskohan sitä? 😀

Hermojen koettelua

Koitin eilen käydä Ifan kanssa uusiks treenikentällä. Otettiin uusiks hyppy jonka meinasin pilaa ottamalla sitä viimeks ku Ifa oli jo liian väsy. Ei vahinkoa tapahtunut, hyppäsi edelleen hyvin. Sitte koitin ottaa niitä maahanmenoja… Ja siinä oli jotain ylitsepääsemättömiä vaikeuksia?! Ei meinannu millää mennä maahan ekalla käskyllä, useemmallakaan yrittämällä. Laitoin autoon jäähylle. Otettiin uudestaan, ei sujunut vieläkään. Koira takas autoon ja pois kentältä. Prkl jossei totella ni sittei treenata eikä saa namia. Oli hermot nii kireel et muutenki oli pareet vaa lähtee pois tollasen pelleilyn jälkee. Saas nähä mitä nyt sit tänään treeneissä, miten menee.

Mut yks hyvä juttu. Ilmotin molemmat koirat agikurssille. Muuten hyvä, vieläkun taikoisin siihen rahat jostain. :’D Oon luvannu itteni nii monee koiramenoo kattomatta että ne on kaikki maksettava ihan päällekkäin ja nyt meinaan olla ongelmissa. 😐 No, kyl tämä tästä jotenki selkiää. Saa nähä mitä koirat sanoo agista, Ifaki joutuupääsee ihan kurssille nyt ekaa kertaa. Sehän osaa about kaiken saman mitä Liksukin kun oon itekseen treenannu.

Hyppyä ja seisomista + koirien eroja

Koulu alkaa vasta 12:30 joten päätin käyttää aamuaikaa hyväkseni ja treeniä. Seisominen, seisomaanjääminen ja siinä käskyn odottaminen on nyt ollut työn alla parina aiempanakin päivänä ja sillä aloitettiin nytkin. Tein nyt samaa kuin aikoinaan istumisen kanssa. Koira perusasentoon, käsken seisomaan ja nami nenän edessä kierrän sen ympäri, välissä palkaten ja takaisin sivulle päästyäni vaihtelevasti käsken joko istumaan tai vapautan suoraan seisomasta. Tajusin (vasta), että helpottaa varmaan välissä vapauttaa se suoraan seisomisesta, niin se ei tiedä että “ahaa seisomisesta aina istutaan ku tuo pääsee takas viereen”. Toiveissani on, että tuon avulla se ennakointi jäisi pois. “Kisoissa sitten vaan sattumalta satutaan aina istumaan silloin, mutta…” No ehkä se ei osaa tajuta sitä?

Toinen meidän ongelma on ollut hyppy ja sitä ei olla ikuisuuteen edes treenattu. Viimeksi puhelin, että pitää laittaa este niin että se on tilaa kiertää ja katsoa yrittääkö Ifa kiertää. Este (tosi matalana) pystyyn olohuoneeseen ja koira sivulle. Ihan aluksi otettiin muutama vanhojen sääntöjen hyppy, eli seuraamisesta. Sivu, seuraa, hyppy ja loppuun vielä pysähtyminen. Hienosti meni kaikki, ei mitään ongelmaa. Sit totesin että pakko se on se oikeakin tapa joskus opetella kunnolla, että treenataan sitä nyt. Samalla tajusin että tämäkin on yhtä kaikki sitä seisomisharjoittelua, jossa palataan koiran viereen eikä se saisi istua ennen käskyä. Ihan kuin seuraamisesta seisomaanjäämisessäkin. Tein harjoitusta kuten sitä kesällä Marjan kurssilla harjoittelimme, eli käsken koiran sivulle, jätän sen istumaan, vien namin toiselle puolelle, annan hyppykäskyn jolloin koira ampasee namien luokse ja ne syötyään kun se kattoo mua tai mitä ikinä meinaa tehdäkään niin käsken seistä. Ei ongelmaa. Yllätyin oikeastaan, että Ifa jäi käskystä seisomaan esteen toiselle puolelle. Jäi kyllä aina seisomaan ihan miten sattui, mutta se ei ollut oleellista tässä kohtaa harjoitusta. Toistin tätä muutaman kerran ja yleensä avitin vielä niin, että “otin namilla vastaan” koiraa jo toiselta puolelta pitäen sitä siis namin avulla paikallaan seisomassa kun kierrän sen viereen. Ja siitäkin vapautuksia joko suoraan tai istumisen kautta. Pari kertaa koitin, että hyppäiskö se ilman namia toisella puolella, mutta sitte se ei tajua sitä hyppykäskyä ilman käsimerkkiä. Täytyy vahvistaa sitä käskyn käyttöä ja sen ymmärrystä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kolmannekseen… Mä en tajua miten koirissa voi olla noin paljon eroja!! Oikeesti. 😀 Tai no tajuan, mutta en tajua. Äiti ja tytär. Yö ja päivä. Oon Liksun kanssa treenannu kosketusalustaa hiirimatolla sellasen kolme neljä päivää, ja nyt sillä EHKÄ alkaa olla PIENEN PIENI haju EDES SINNEPÄIN mitä sen pitäis tehdä. Ei vielä täysin ymmärrä sitä. Oon pari päivää miettiny, että pakko kokeilla onko se oikeasti noin vaikea juttu ja että miten nopeasti Ifa sen oppis. No, hyppytreenien jälkeen hain sen hiirimaton, istuin lattialle ja lämäsin sen mun ja Ifan väliin vähän sivuun. Tai oikeastaan Ifa tulee niin likelle mua, että se oli vaan Ifan sivulla. No Ifa käänty sitä mattoo haisteleen ja naksautin heti siitä ja palkkasin. HETI SEURAAVAKS se meni ja LÖI TASSUN sen hiirimaton päälle!!! Jäin kattoo sillee O___O ja :DDDD että MITÄ! 😀 Sit se vaan toisti sitä, välis koitti auttaako astuu vieree tai haistella, mutku ei nii hienosti löi tassua sen päälle. Vaihoin maton toiselle puolelle, ei ongelmaa. Laitoin maton viistosti taakse ja vielä kauemmas, ei mitään ongelmaa!! Oikeesti! Siis… Ahahaha. 😀 On toi vaan niin uskomaton. Mitähän koirankoulutuskirjoja se lukee multa salaa ku se osaa kaiken jo valmiiks. 😀 Oon nyt vaan niin hämmästynyt… Ifa on superharjis! 😉 Ja Liksu on mamman pieni vajakki… Pitää varmaan laittaa Ifa näyttämään Liksulle, että mitä siinä kuuluu tehdä. Liksu kun tota sillee enemmän tarvii, että jos joskus pääsen sen kaa harrastaa agii enemmänki nii kontaktei kai opetetaan usein noilla kosketusalustoilla. Mutta että näin. 😀 Nyt on hyvä lähtee lenkin kautta kouluun. Hyvää päivänjatkoa kaikille!