Tag Archive | käännökset

Ei pitäny treenaa, MUTTA…

…kun ei toi koira anna mun olla treenaamatta!! Joten treenattiin sitten. Treenattiin salaa paikkista. Eli siis. 😀 Silleen kaukojen varjolla. Kun miettii että ei se oo pysyny maassa ja ku ei oo pysyny ni on noussu seisoo, nii tästä ei voi olla ainakaa enempää haittaa. Josko päähän syöpyis että “jos nouset, nouse istumaan ja istu siinä”. Eli siis kaukojen vaihtoja m-i-m vaihtelevilla kestoilla. Toimi samalla ihan itte kaukojenki treeninä sen suhteen ettei ennakoisi! Pisimmillää pidin 25sek maassa ennen istuun käskyy. Istu ja meni maahan aika ekalla käskyllä. Hyvä! Välissä vapautus ja taas jatku.

Otettiin myös niitä sivulla käännöksiä. Nyttei sitte oikeelle käännökset sujunu ollenkaa. 😀 Ja vasemmalle käännöksetki oli lievästi mielenkiintosia. Mut sivulle seisomaan tuleminen onnistu hyvin! Koitettiin myös harjotella rummuttamista mutta ei siinä merkittävää edistystä.

Advertisements

Reppu ja minitreenit

Haaaaa Ifan toinen reppu tuli! Olin siis tilannu kaks, ja nyt tuli se toinenki viimein. Ainoo vaa että ei olis ehkä pitäny sitä toista tilaa ollenkaa… Soli puolta kalliimpi (yht. 30€ meni), yks remmi mahan alla, vaakasuunnassa liian pienet ja pystysuunnassa aivan liian isot taskut. Ei ollut hyvä ollenkaan. Vaan tämä uusi. Meni 15€ kaikkine kuluineen, istuu täydellisesti, mahan alla kaks remmiä, taskut täydellisessä kohtaa ja just sopivan kokoset ja Ifan oli viel helppo liikkuu se päällä. Yeaaaah! Tässä kuva hurjalla ilmeellä poseeraavasta reppumallista. 😀

Koeajettiin reppu sit samantien lenkillä, kun viel keksin sopivat alkupainotki! Eli sellaset pienet matkakokoset shampoopullo ja hoitsikka. 😀 Oon vaa onnellinen että olin tota kuvaa ennen enkä jälkeen lenkin, meinaa, voin kertoo, oli hieman kuraista… Ja koirat arvosti kun pesin niitä vessan lavuaarissa eikä hanasta tuu lämmintä vettä ollenkaa… Pääsivät sentää rallaileen mettässä vapaana taas valosan aikaan. Toki Ifalla ei ollut reppu selässä sillon, laitoin sen vaa mennes ja tulles niille osuuksille ku mitä se kulki remmissä. Ipa oliki iha villinä ja rallas mettäs menee aiiiva hulluna. Nyt ne molemmat rauhottu häkkii kerälle nukkuu selät vastakkai.

Kotona sitten vetäsin minit treenit Ifalle. Ku oon katellu et mitäs kylttei tuolt rallyn AVO:sta tulee vastaan ja no. Siel on aika paljon sellasia “no yhyy ei me tota osata :(“-juttuja. 😀 Kuten kaikki “perusasennosta ohjaaja kääntyy 90 astetta vasemmalle paikallaan”. Mut testasin sen että koira perusasentoon odottamaan ku ohjaaja kääntyy 90 astetta oikeelle, ottaa askeleen eteenpäin ja kutsuu koiran sivulle. Ei siinä mitää. Piece of cake. Perusasennosta paikallaan käännökset oikeelle (90-180 astetta) ihan ok. Mutta ne vasemmat. 😀 Voi morje. OKEI ne meni paremmin ku oletin, muttei nyt silti ihan silleen ku pitäis. 😀 Mitää täykkärii paikallaa vasemmalle en ees koittanu. Mut aika hakemista se sille on, tulee taas ihan epämääräsesti loikkien. Muuuutta iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, eli innoissaan se teki ainaki. 😀 Sivuaskel on toinen joka ei kans suju millään. Muista noista ehkä selviäis. Muuutta eihän tässä onneksi missään AVO:ssa vielä olla, että ei niien kanssa mitään hätää. 😀

Suurempi hätä on sen tokon paikallamakuun kanssa! En tiiä mitä sillekki pitäis tehdä. Otettiin sitä vähäsen tossa, selkeesti käsky ei oo tarpeeks absoluuttinen totuus kun oon tehny liikaa sitä että oon luistanu siitä milloin sieltä maasta saa nousta. Ärrr. 😀 En tiedä pitäisikö ottaa uusi “absoluuttisen totuuden paikallaanmakuukäsky” vai mitähän kummaa sille tehdä pitäisi. Varmaan vaan treenata ja pirusti mut se ajan pidentäminen tuntuu jotenki ihan mahottomalta… Yääh…

Me mentiin!!

…treenaamaan Tiltulle. 😀 Bussilla! Jee! Saatiin aikaseks! Ja Ifakin selvis busseilusta. Ollaan nyt viime aikoina enemmänki käytetty bussia (no fine, nää mukaan lukien kolme kertaa, viikon sisää) eikä kyl mitää muistikuvaa millon tätä ennen viimeks. Jännitti vähän että miten Ifa selviää busseilusta. No ihan hyvin jos jaksat ruokkia sitä kokoaika, muuten se kitisee tylsyyttään… Mut menee reippaasti ite bussiin sisään ja pois bussista.

Mut ne treenit. Thanks to lappu jolle kirjoitin treeniaiheet, emme tehneet muuta ja treeni pysyi ehkä kohtuullisemman mittasena. Uskon että ei olis ollu hyvä olla enää tosta pidempää. Lelulla leikkiminen ei onnistunut. Ei vaan leikkinyt. Alkuun näytti myös siltä että voivoi, ei se taaskaa viitti kävellä. Ja ei muka kinkku kelvannu! Onneks lihapullat maitto ja saivatkin sen kävelemään pääosin kunnolla. Tietyt osat sitä tilaa on sellasia, missä se kävelee huonommin, mut sentään käveli ees jotenkuten tänään. Joten hiottiin sitä seuraamista käännöksineen ja normit 90 asteen käännökset vasemmalle rupes lopulta oleen aikas hyviä!! Oho, jotain edistystä, mitä se sellanen on?!

Sit ostin niit tunnareit. Koitettiin harjotella mut vähä eri taval ku mitä olin ihan alunperin suunnitellu lähteväni tunnarii opettaan. Ei ehkä olis pitänyt poiketa alkuperäsestä suunnitelmasta. 😀 Lisäks pelkään et jos rupeen opettaa tunnarii nyt nii rikon noi ylipäänsä noutoharjotukset. Ku ehämmä voi sitä kieltää väärän tuomisesta mut ei se sitä silti sais tuua… Olisko mitää pultata maahan kiinni ne jotka ei oo omia ja sit se oma ainoo joka irtoo. 8D Eiks sois iha toimivaa… Ei auttas yrittää tuua muuta ku se oma… 😀

Kaukojen istumaannousu toimi ensin hyvin, mut kuudesta askeleesta kahdeksaan askeleeseen nii lakkas toimimasta. Sitte ei noussu enää ees tyylii viidestä. Sitä ennen nousi kyllä hyvin.

Ruutu oli virkistävänä vaihteluna mukana, tai sellainen sen piti olla. Takkus kyllä jostain syystä ihan hirveesti tänään, ei meinannut kauheen hyvin sujua. Hohhoi.

Jäävissä oli taas ongelmaa. Sanoin seis-meni maahan. Sit sanoin maahan, ei halunnu mennä ja jäi seisomaa………… Logiikka ohoi??? MUTTA! Saatiin näitä toimimaan paremmin. Lisäsin seisomiseen käsiavun ja sit sain sitä vähän pois, sen avulla toimi. Maahanmeno alko toimii ku otin juustopalat käyttöön. 😀 Ne olikin taikaa ne, meni suorastaan sekaisin juustoista. Hyvä tietää! Juustoa käyttöön siis jatkossakin. Vähä niiku coctailtikkuja, juustoo ja lihapullaa. 😛

Sit toinen tilaamani reppu saapu tänään. Ei oo kyl niin käytännöllinen ku mitä vois olla. Harjakoira on jotenki huono koira kantamaan reppua. 😀 Kun noi on tollasia rimppanoita. Kyl mä uskon et sä jollekki isolle jäntevälle sun kävelyvauhdis käyntii menevälle amerikanakitalle saat hyvin repun selkään, mut jotenki Ifan kans ei toimannu. Tai jotenkin toi on silleen hankala kun on vaan tollaset sivupussit jotka roikkuu loppuviimeks aika alas, menee helposti epätasapainoon ku vaan muutama remmi ja näin… Tulee taas ymmärrettyä että nii-in, halvalla voi saada mutta ei laatua. 😀 Huoh.

Hurjaa kapulaedistystä

Ja vähemmän hurjaa muuta edistystä… Mut huomenna jos aamul ei tuu soittoo töihin nii sitte Tiltulle treeniin…! Treenin alle tokon ALO:n liikkeet erityisesti se seuraaminen. Superherkut mukaan. Vois ottaa myös ruutua jos jaksan raahaa tötsät mukaan.

Ifa on ollu tänään ihan outo, ei se jotenki rauhotu millään vaikka sen kans on tehty herraties mitä kaikkee. Parit miljoonat kapulatreenit, 6km pyörälenkki ja päälle hirveet rallit metsäs vapaana Liksun kans. Ja silti se kitisee ja on levoton. Gärr.

Mutjoo päivän treeneihin. Noutojuttu oikeesti edistyy! Kirjottelin edelliseen siitä et pitää alkaa vähitellen kohottaan itteään pystyasentoon. Tänään nousin vähän polvilleni istumaan. Saastutan myös jälleen videolla joita kukaan ei varmaan ees kato mutta ei se mitään. 😀 Nyt en vaan jaksanut uppia tuubiin joten tää on ihanaan petsieen:

Videolla n. kohta 1:06. Ifan mielestä, jos kapulaa ei jaksa nostaa, sitä voi yhtä hyvin alaleualla kierittää maata pitkin. :DD Vähäsen sillä on paikotellen hakusessa toi että käteen asti, mutta muutamia tosi hyviä tuonteja tossa kyllä on! Ja innolla se lähtee aina kapulaa hakemaan. 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.

Harjoteltiin sit myös vasemmalle käännöksiä ja voi vintura ne on ihan katastrofi. Jos Ifa saa päättää, se tulee tavallaan mua vastapäätä seisomaan ja kääntyy siinä mukana kun käännyn. 😀 Eli ei lähellekkään oikein. En tajua miten sen saa muka pysyyn siin sivulla. Argh. Nami-imutuksella ei ongelmaa, paitsi ehkä se etten osaa pitää namii tarpeeks alhaalla ja Ifa vaa tekis piruettei etujalat ilmassa. 😛 Joten tässä sitä vasta treenattavaa onkin. Täytyy mennä kysymään kaikkitietäviltä petsieläisiltä vinkkiä. (sarkasmia? ei kai?)

Kaukot oli myös treenin alla. Siis ihan vaan tää maasta istumaannousu. Tässä pitää alkaa pidentää matkaa ja sitte lisätä häiriöö. Alkaa sujuun aika helposti jo. Maasta nousee seisomaan hienosti, mutta seisomasta maahan pitää hioa että menis jalkoja liikuttamatta.

Ketuttaa ku seuraamista ei olla päästy treenaa pitkää aikaa kunnolla. >;( Möh. Siks pitäiski mennä huomenna Tiltulle ja toivoo et Ifa ois hyväs virees ja viittis tehdäki jotain. Ja jossei se halua ni mitäs sit teen?? Makaan siel vartin päikkärit lattialla nii että Ifa saa kyllästyä tekemättömyytee nii et alkaa taas tehdä? 😀 Ärsyttävä… Tai sit vaa treenataa seuruuta tos pihas. 😛 Sisäl pitää treenii paikkista.

Ainii ja viel sellanen vammajuttu että pitää erottaa istu-käskyä Ifalle selkeemmäks. Luin jotai lehtijuttuu yleistämisestä ja tällasista ja siin oli siit puhetta et tekeeks koira myös jos vaik se on sun selän takana ja käsket. No kokeilin ehkä 20 kertaa käskee Ifan istuun silleen ja se meni aina maahan?!?!? Idiootti.. Lisää treeniä siis. xO En ole tarpeeksi hyvin opettanut.

Treeniä …ULKONA

:O Aattella. Jumankauta. ULKONA!!! Näin kylmällä. Huhhuh. Päräytettii autolla Haksii viemää Liksun pepsodent-hymy palautettavaks ja otin Ifan mukaan että mulla on jotain tekemistä odotellessa. 😀 Reppu selkää, lihapullat taskuu ja liikkeelle Ifan kans. Käveltii pikkumatka ku tuli sellasessa vähä syvänteessä vastaa koriskenttä ja tenniskenttii. Kattelin et hmm tossa koriskentän sivussa on ihan hyvä treeniä. Aurinko paisto ja oli kohtuu suojanen paikka nii oli ihan ok lämpöstäkin. Harjoteltiin sitä tiivistä seuruuta, tehtiin siis ihan parin askeleen menoja ja sitten lennosta palkka, tosi hyvin tuntu tulevan. Eteentuloi harjoteltiin ja siinä mukana tuloo. Ei ongelmaa. Ongelmaksi koituivat esim. takaa sivulle kiertäminen (KOSKA REMMI) ja 180/270 asteen käännökset kumpaan suuntaan tahansa. Vasemmalle kääntymistä pitää harjotella kans lisää, käännöksiä ylipäänsä. Niitä ei pysty harjottelee meil kotona joten siihenki toi koirakoulun tila olis aika hyvä. HMM…

Sit vähän temppuiltiin, peruuttaminen suju kivasti, samoin kädet ylös eikä tullut niin liian kiinni ku mitä yleensä. Otettiin myös yks luoksetulo joka oli tosi hieno. Koitettiin sivulla seisomista, ei ihan onnannu, siirtyy vinoon seisomaan. Lopuks iski viel hinku kokeilla kaukoja. Sitä m-i. Käskin Ifan maahan, menin ihan parin metrin päähän, käskin sen uudelleen maahan koska oli nostanut toisen kyynärän irti ja ku se meni sinne kunnolla nii sit vähän päästä käsky ja käsimerkki että “istu!” Ja hhoooo se toimi. 😀 Jeeee. Se nousi sieltä. Jesjes. Sit vähän askeleita lisää. Ja vähän lisää. No emmää varmaa paljookaa pidemmäl ku viiden askeleen pääs käyny, mut aina se sieltä nousi ekalla. Yeeeaaaaah. Tämä hyvä.

Sitten jatkettiinkin jo matkaa, ei sitä viittinyt ihan liikaa treeniä. Mut oli tosi kiva että se mitä otettiin nii pääosin sujui kivasti. 🙂

Agit, ntlytreenit ja kotitreenit

No jos näistäkin nyt jaksais jotain kirjottaa. Eli.

Maanantaina oli taas agi. Tällä kertaa aiheena takaaleikkaus. Alotettiin harjottelemalla eteenlähetystä, lautaselle menoa. No Ifa koitti vähän oikoa välis, mut saatiin tolkku siihenki. Harjoteltii sitä eka putkella, sitte hyppy putki, hyppy hyppy putki ja oliko vielä hyppy hyppy hyppy putki. Ensin ihan suoraan vaan. Sitten kun ne suju nii ensin putkelta vaa suoraa takaaleikkaus, sitte taas taaentaen mut nyt vaa maksimissaa kahen hypyn taakse. Eli hyppy hyppy ja putki takaaleikkauksella. No, selvittiin siitä.

Loppuun otettiin taas vaan simppeli rata. Tai sen piti olla simppeli mut Ifa oli vähän eri mieltä ekalla kierroksella. Oli silleen että putki teki mutkan puomin alastulon ali, siitä piti lähettää vasemmalta sisään, kiertää puomin ali siis, sitten lähtee vähän kaarevalla mutta loivalla ja löysällä linjalla hyppy, olikohan toinenkin, sitte putki ja se puomi toisesta päästä. No, Ifapas katto puomilla et ei helevetti mikä se tuolla alla oikeen on ja hyppäs alas sieltä alastulon yläpäästä! Olihan se hirveetä nähdä joku putki siinä alla, yök, ei voinu tulla alas ei… No onneks se seuraavalla kierroksella suostu tulee iha puomii pitkin alas mut aikamoisen spurtin se siihen otti sillee että hyihyihyi äkkiä ohi moisesta kammotuksesta! Väliajoilla viihdytettiin itteemme tekemällä Ifan “kädet ylös!”-temppua, josta Ifa tykkää ja ihan liikaakin melkeen. 😀

Tiistaina alkoivat näyttelytreenit pitkästä aikaa. En osannut päättää kumman koiran otan mukaan, joten otin molemmat. Eihän siitä mitään fiksua tullu. No, harjoteltiin sitten kokoaika parikilpailussa olemista. 😀 Ku siis mulla molemmat koirat kokoaika yhtäaikaa mukana ku juostii ympyrää ja seisotettii ja jopa pöydällä jne. Liksu oli aiiiivan onnesta sekasi, se vaa juoksi ympyrää siel ja halus rakastaa kaikkia. Ifa taasen oli ihan paiseissa siit pöydällä olosta, aivan disaster, ei olis halunnu seistä siinä vaikka oli Liksuki vieressä ja tuttu ihminen sitä kattomassa. Huoh. No onneks ei oo kehii tiedossa nytte ni se saa rauhas olla tollanen vammamursu. Prkl.

Ja ku ei oikee taas riittäny treenattavaa koko tunniks nii lopputunnista temputin sitte taas Ifaa. Siinä kävi sitten pieni äksidentti… Tehtiin sitä ruumiintarkastustemppua, kun Ifa laskeutu alas ennen aikojaan. Käskin sen sitten takasin, mutta se ymmärsi sen vissiin pikkusen väärin ja yritti hypätä seinälle?!?? Halooooo suora paljas seinä… No sinne se koitti hypätä ja korkeelle hyppäski, ja tuli alas kyljelleen lattialle. Ja multa tultiin kysymään että heitinkö koiran seinään?!, no, toivon että se oli vitsi… Tosiaan se laskeutu siitä kyljelleen ja huusiki siinä sitte, ei ihme sikäli, oli se sen kokonen loikka. Hetken aikaa se aristi jalkaansa siinä, mutta lopetti aika nopeesti, tutkittaessa ei sanonu mitää ja liikkuikin ihan “puhtaasti” kun sitä juoksuttelin sen jälkeen. On taas saatana harjakoiran järjenjuoksu nii vilkasta että ei huhhuh.

Tänään sunnuntaina sitten eksyin lemmikkipalstan kautta katsomaan tämän videon: FMBB 2008 – Mia Skogster Mecberger Chortoryiski 94-100-96. Sanonko vaan!!!! Kattoin tota sillee silmät lautasantenneina varmaan kuola suusta valuen, ihan uskomattoman näköistä menoa!! Wau!! Vähä mää haluu et Ifa vetää samallai… Eiku. 😀 No haluun!!! Muttei toi Ifa ehkä ihan oo joku käyttömali. Mitäs sitä pienistä………………… Ei sillä, hemmetinmoinen hinku tosta tuli tavotella vähän tollasempaa suoritusta joten eikun lihapullat esiin ja treenaamaan.

Ensin harjotteluun takapään käyttö, joten laatikko lattialle ja koira pyörimään. Noo ihan jees, voishan se tajuu sen paremminki, mutta kyllähän se siinä liikkua osaa. Pitäs vaan keksiä siihen liikkumiseen käskysana ja alkaa vaatia pidempää liikkumista ku askel pari suuntaan tai toiseen. Pitää treeniä. Sitten halusin myös tuota sellaista asiaa kuin vire niin korkeammalle. Leluista kun tuo ei niin välitä, niin koitin nameilla nostaa kierroksia ja sitten ottaa miniä seuruupätkää ihan lennosta ja palkata suoraan siitä kun tekee hyvin. Huono harjoitus sisätiloihin, pitäs tehdä ulkona. Olis helpompaa lelulla. Ei merkittävää muutosta, mutta ihan hyvin se tuntui tulevan.

Totesin sitte myös, että se ei tarkkaile mua tarpeeks ts. käännökset menee miten sattuu ja jos seurautan vaan askeleen tai kaks niin ajautuu heti kauas. Ei korjaantunut parilla toistolla, joten namit avuksi vahvistamaan näitä. Aika nopeasti sain sen niiden avulla tekeen tosi hyviä yhden askeleen seuraamisia! Myös ööh 90 asteen käännökset paikallaan alkoi sujua ihan ok namien kanssa, ilman ei kyllä vieläkään kunnolla. Ajautuu aina vinoon ja kauemmas oikeasta paikasta. Lisää treeniä siis tähänkin.

Harjoiteltiin myös peruuttamista ja ilokseni tämä sentään alkaa sujua! Lähes joka kerta Ifa osasi peruuttaa jo pelkästä käskystä, ja kerran uskaltauduttuani kokeilemaan, kahdella käskyllä peruutti pidemmän matkan! Jeee! Tis veri nais. Kuud kuud. Edes jokin sujuu. Pari kertaa se koitti istua kun käskin peruuttamaan, mutta korjasin niistä tavalla tai toisella.

Sit pitäs opettaa tolle myös eteenmeno. Koitin sitä silleen että alustalle nami ja sitte lähetän koiran sinne. Aluks koira lähti kaaaauheen hitaasti sinne, olin ihan että möhh ei näin. Päätin sitte vähä härnätä siinä lähetyksessä aina, hirvee hetkutus että “joojoo siel on nami, naminaminami, joo, joo, naminami” ja pidän koirasta vähä kii ja oon muka kokoaika päästääs mut en päästä ja sit lopulta päästän samalla ku sanon että “eteen!” Kyllä sillä sai vauhtia vähän paremmaks! Mut lopulta jäi olo että ei toi ehkä oo se paras tapa opettaa tota. Tai mistä mä tiiän. Tein tota jonku aikaa ja sit halusin kokeilla ilman. Etenin varmaan taas ihan liian nopeesti, koska ei ne nyt taas sujunu silleen milleen piti. 😀 Haukkailen aina liian isoja paloja. Eniveis. Vois kattoo mitä Tie tottelevaisuusvalioksi sanoo tästä ja koittaa sen metodia.

Loppuun harjoittelimme vähäsen “kädet ylös”-tempun suorittamista kauempana kuin kiinni mun jalassa. Haasteellista. Päätin kuitenkin lähestyä ongelmaa naksun ja taakse lentävän namin kanssa. Ei mainittavaa edistystä, mutta hitaasti hyvä tulee. Harjoiteltiin myös laukkuunmenotemppua. Ifa osaa nyt tunkea ite sinne laukkuun, mut se ei tajunnut että pitää mennä matalaksi. Jatkamme harjoittelua. Luulen vaan että tein tällä kertaa sen virheen, että treenasin liikaa. Liian pitkään. Pitää alkaa ottaa pienempiä pätkiä, lyhyempiä pätkiä. Virepätkiä!

Hemmetin Helge… Be my motivator. Lahjota vähän Ifallekki. Uskomaton seuraaminen, wau.

Jos risteyttäisin Helgen ja Ifan, saisinko helvetin hyviä työharjakoiria!?? No todennäkösesti saisin vaan kopallisen tulevia ongelmakoiria, jos pentuihin menis belgin vietit mutta Ifan arkuus, siinäpä sitä vasta pommeja olis kerraksee. o_o Ei mut, hemmetin upeen näköstä menoo, oikeesti. Nyt tiiän mitä tavotella. Jaksaa ehkä taas treenaa jos saa tosta tavotteen kautta motivaatiota. 😀

Pipo päässä pakkasella

Näpit jäätyy treenatessa. Vaatetta itselle ja koiralle, namia ja naksu taskuun, tötsät kainaloon ja pihalle. Kylmyysasteita -1C. Halusin treeniä häiriössä, erityisesti että kontaktit seuraamisessa paranevat. Ne olivat sunnuntain mölleissä ihan päin honkia. Kylmyys tietty rajoittaa jonkin verran sitä, että mitä voi tehdä, joten koitin keskittyä vauhdikkaaseen tekemiseen.

Aloittelimme ruudulla. Tötsät muodostamaan neliö, keskelle kippo ja sinne namia, koiran kanssa kauemmas, koira sivulle ja käsky. Tein tuon sellaisen nelisen kertaa. Kolme kertaa lähti ekasta kehoituksesta hienosti ja vauhdikkaasti suoraan oikeaan paikkaan. Yhden kerran se lähti käskystä varovasti, kääntyi parin koiranmitan jälkeen ja koitti tulla takas mun sivulle. “Eiku ruutu ruutu, joojoo mene mene!” Kyllä se sitte ymmärsi ku sano tarpeeks lirkutellen että “ruutu~~!” Höpsö koira. Pitäis varmaa alkaa sanoa selvemmin ja kovempaa noi käskyt, että se oikeesti erottais mitä sanon. Kokeilin myös kahta eri matkaa, lyhyempää ja pidempää, ei ollut eroja, hyvin meni. Lähti jopa perusasennosta kun se tuntui ihan ongelmitta tuonne kylmään maahan istuvan.

Ruutujen jälkeen päätin keskittyä seuraamiseen ja sen kontaktiin. Otin ruudun tötsistä yhden pois niin että sain hyvän kulman itselleni merkiksi. Samalla saatoin opetella kävelemään niistä oikealla etäisyydellä niin, ettei koira törmää niihin. Tuo kun oli vähän ongelmana kesän tokokurssilla… Toinen oma moka jonka huomasin möllikisoissa niin on se, että koitan ensin tehdä jotain ja sitten sanoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Esim. sekä seuraamisessa että jättäessäni koiran perusasennosta istumaan, lähden ensin itse kävelemään ja sitten vasta sanon “seuraa” tai “istu”?!? Mikähän &#=¤” järki siinäkin sitten on ollut?? No mutta hyvä että huomasin ja osaan nyt korjata sen, parantaa meinaan montaa asiaa. Eli. Koira sivulle, naksu käteen, käsky “seuraa” ja sitten liikkeelle. Useampaankin kertaan Ifa ensin haahuili jotain omiaan, tuijotteli eteen tai jotain ja oli aika kaukana verrattuna siihen, missä se kotona sisällä seuraa. Kuitenkin heti kun se siitä vilkaisi minua niin naks ja namit ja kehut ja vapautus jne. Tätä toistin muutamaan kertaan. Kun alkoi sujua suoralla, tein pari niin, että naksautin kaks kertaa ennen nameja ja vapautusta. Niin joo ja note to self, se ruudun namikippo VARMAAN KANNATTAA ottaa pois maasta ennenku koittaa seurauttaa koiraa sen vieressä! Mikähän sherlock-aivokatkos tuokin oli jättää se kippo sinne aluks…

Sitten seuraamisen käännöksiin. Tein käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Ensimmäiset pari oikealle, no, ihan ok, mutta parantamisen varaa. Koira ei oikein ollut mukana ja meni liian löysästi ja irtonaisesti. Samoin meni yks täyskäännös mikä otettiin. Tehdessämme käännöstä vasemmalle oli Ifa jo tosi hyvin mukana. Seuras hienosti kattoen oikeella paikalla ja kääntyi hienosti. Eikä kävelty päin tötsiä! Jee! Se oli hyvä. Lopetettiin se siihen.

Seisomisia pitää edelleen vahvistaa. Ensin seisomista ja sitten seuraamisesta seisomaanjäämistä. Muutaman kerran sanoin “seiso” Ifan jo seistessä muutenkin ja palkkasin. Sitten otettiin ihan yks sarja, että seiso, istu, seiso. Kaks ekaa jees, kolmannessa eli istumisesta seisomaannousussa piti vähän avittaa. Koira olis myös voinut pysyä enemmän paikallaan, nyt se tais edetä vähän. Ei hyvä kaukoja ajatellen, mutta niitä treenataan vielä. Noiden jälkeen otin sitten yhden seuraamispätkän, jossa jätin Ifan seisomaan. Tein sen kylläkin pysähtymällä itsekin, mutta halusin että se oikeasti kans seisahtuu. Ja seisahtuihan se, ihan hyvinkin. Naks siitä, vähän matkan päähän kääntymään ja naksautin taas vähän ennen kuin palasin sen sivulle. Palkkasin sen kakski kertaa siitä siinä seisomisesta ja vapautin. Ne istumiset tulkoon myöhemmin, tehdään tää ensin peruspohjatyönä.

Viimiseks halusin jotain hauskaa ja vauhdikasta. Keräsin kaikki tötsät yhteen pinoon ja pistin sit Ifan kiertään sitä. Hmh, kuulostaapa tyhmältä sanoa että “pistin kiertämään”, ihanku koira vihais sitä ja väkisin talutan sitä niiden ympäri. Asiahan ei suinkaan näin ole, vaan Ifa osaa sen tosi hienosti ja tykkää siitä ja menee sitä ihan hullulla vauhdilla. Toi vois varmaan olla sellanen sopiva leikki, jolla vois aina alotella ja lopetella häiriötreenit. Toi on kummiski niin helppo, mut koira joutuu tekee ja ajattelee muuta ku ympäristöö nii vois olla passeli juttu. Ihan muutama hassu ihminen tosta pihan ohi käveli, eikä Ifa niistä mitään välittänyt. Jossain kohtaa vois julmasti siirtyä jonnekki hiekkakentälle treenimään, toivoo että menis enemmän ihmisii ohi ja mieluusti koirineen. Pittees päästä koiraseurassa vaa treenaamaa aina silloin tällöin edes niin tekis tosi hyvää! Pitää alkaa hankkii tokoharrastajakoirakavereita ympäri Suomee ja sit ajella aina sinne tänne treenaamaa…