Tag Archive | koiratanssi

Kisapohdintoja ja tiistairallyt

<ulina-alert>

Mä oon ollu koiraharrastuksien suhteen taas henkisesti niin kovilla. Mua kannustettiin hakemaan Ifan kanssa koiratanssin maajoukkueeseen, varmaan ainakin kolme eri ihmistä ollut että hae hae, totta kai haet, hae ihmeessä. Oltiin jopa kaksissa karsintakisoissa. Viimeisen vuoden kaikki kisat vaan on mennyt huonosti. Käytännössä siis se aika, kun on kisattu koiratanssissa voittajaluokassa. Eikä tämä koske pelkkää koiratanssia, vaan rally-tokot ihan aswell on mennyt päin honkia. Koottuja selityksiä on niin paljon kuin vaan ikinä ehdin keksiä. On treenattu ja kisattu liian intensiivisesti, rally-kisoissa ei oo ollu tarpeeks lämmin, mä olen tehnyt liikaa koulutusvirheitä menneisyydessä, Ifa ei vaan kykene palkattomuuteen, koiralla ei riitä rahkeet. Kun oikea syy on varmaan vaan se, että mä vaadin liikaa liian aikaisin. Heti kun joku liike onnistuu seikkaperäisesti käsimerkin avulla kotona keittiössä, sitä lähdetään kokeilemaan kisatilanteessa ja sitten ihmetellään kun koira kieltää tai tulee metrin väärässä paikassa positiossa. Ai mikä yliopettaminen? Paikkoihin yleistäminen? Häiriöiden treenaaminen? Palkattomuus? Siihen kun vielä lisää sen, että mun pääasiallisin reagointitapa virheisiin on ollut se, että mä turhaudun ja kiukustun, että miksei se koira nyt tee. Niin no, miksiköhän ei… Olisko vaikka koska se ei osaa tarpeeksi hyvin, siltä vaaditaan liikaa. Peiliin katsomisen paikka.

En hakenut koiratanssin maajoukkueeseen. Eilen julkaistiin joukkuevalinta. PM-kisoihin lähtee HTM:ään kolmikoirainen joukkue neljän sijaan, ei varakoirakkoa. Ifa olisi ollut mukana, jos olisin hakenut. Mä menen ihan sekaisin pelkästä ajatuksesta, että pitäisi olla mukana. Onneksi ei olla. Ja samaan aikaan harmittaa ihan kamalasti. Harmittaa se, että en ole niin hyvä kouluttaja, että voitaisiin lähteä edustusjoukkueeseen. Koska oishan se hienoa, harjakoira edustusjoukkueessa. Mä haluaisin nähdä meidät siellä, mutta mä en kykene. Mä haluaisin voida seistä siellä ylpeänä itsestäni ja koirastani, mutta mä en kykenisi.

Ifa on osaamistasoltaan korkeintaan keskinkertainen AVO-HTM-koirakko. Eikä siitä toki ole syyttäminen – jos nyt ketään syyttää tarvitsee – muuta kuin sitä, joka minua takaisin peilistä katsoo. Ifa tykkää tehdä. Se oppii nopeasti. Samaan aikaan musta tuntuu, että jos mä haluan edes yrittää olla reilu ohjaaja koiralleni, on ainoa reilu teko lopettaa sen kanssa kisaaminen. Itken käytännössä joka ikinen kerta kun ajattelen sitä, ja olen ajatellut sitä viime aikoina usein. Kaikista niistä hyvistä asioista huolimatta tuntuu, että nyt sen on loputtava. Se ei vaan voi kisata enää. Se ei ole reilua koiralle, kun se ei kykene niistä kisatilanteista nauttimaan, vaan ottaa ne niin raskaasti. Koko tämä matka – 2 x TOKO ALO1, rallysta RTK2 ja 1 x hyväksytty tulos voittajasta, koiratanssissa kisaaminen voittajaluokassa ja HTM:n “SM-pronssi” 2016 – ja tähänkö se päättyy? Kauhea potentiaali jää käyttämättä, mutta ihan turhaa on olla osaava koira, jos ei sitä osaamista pysty näyttämään. Arkielämässä ei tarvitse osata kymmentä positiota viiteen eri suuntaan useassa eri tempossa niin, että koira pysyy oikeassa kohdassa kuin liimattu. Ja kaikki koska mä olen niin jumissa, etten usko että tilannetta voisi treenaamalla korjata. En usko varsinkaan itseeni, ja koirankin uskon menneisyyden virheillä pilanneeni niin, ettei paluuta ole. Toisaalta tiedostaa, että se on hieno pieni koira, jonka kanssa on saavutettu niin paljon enemmän kuin mitä koskaan uskoisi harjakoiran kanssa olevan mahdollista, ja pyörittelen mielessä villiä ajatusta siitä, pitäisikö tarjota sitä Viikon Rakiksi SporttiRakille, ja silti en vaan kykene näkemään konkreettista tulevaisuutta enää kisakentillä.

Marjo Korander-Taavitsaisen blogipostaus SporttiRakissa koiraurheilijan itseluottamuksesta kolahtaa silti kovaa. Päällimmäiseksi jää ajatus, että kyllä on niin niin niin paljon kasvettavaa vielä koiranohjaajana ja kilpailijana, koiraharrastajana. Mä en vaan tiedä, pystynkö mä vielä kasvamaan. Ifan “uran” ajattelu menee kyllä niin tunteisiin, että siitä on objektiivisuus kaukana. Mistä mä tiedän, milloin teen oikeita ratkaisuja ja milloin luovutan liian helpolla kun en onnistukaan kaikessa heti. Retorinen kysymys, johon ei ole vastausta olemassakaan.

</ulina-alert>


Siirrytään sitten Mindyn tiistaisiin rally-tokotreeneihin. Mindyn kanssa on tapahtunut ihan ihmeellistä kehitystä. Ja samalla taas ongelmia on sellaiset kohdat, joista ei ole tarvinnut ikinä Ifan kanssa vääntää. Viimeisin huikea edistys on ollut, että ollaan pystytty tekemään jonkun mittaista seuruuta niin, että mä olen vihdoin saanut vasemman käden pois nyrkistä mahan päältä suoraksi koiran “ulkopuolelle”. Se on huikeaa. Samoin takapäänkäyttö on pysynyt aika hyvänä. Oikeanpuolen seuruukin kuulemma paranee kerta kerralta, mutta sitä on itse vielä vaikea nähdä. Seuruusta pysähtymisissä on myös tapahtunut jotain edistystä. Sen sijaan nyt vaikuttaa siltä, että houkutuksesta on tulossa meille haaste. 😀 En sano ongelma, en usko että siitä tule ongelma. Se on varmasti koulutettavissa, ja Mindy oppii kyllä. Me vaan ollaan vasta niin alkeissa, ettei Mindy ymmärrä vielä jutun juonta että treenatessa maailmassa ei ole mitään muuta kuin minä.

Seisomista on nyt treenattu erikseen, kun Mindy siitä alkoi ottaa hieman painetta. Huomaan kuitenkin Mindyn kanssa tosi hyvin sen, miten oleellista on että mä pidän pääni kasassa. Jos mä olen rauhallinen ja johdonmukainen, koirakin tekee paremmin. Samantien jos mä lähden kohellukseen mukaan tai alan menettää malttiani, niin on satavarma että Mindy laittaa läskiksi. Tää on oikeesti niin hienoa, että toi koira haastaa mua ohjaajana erityisesti tällä saralla. Erittäin arvokasta oppia, jota tuo koira tarjoaa mulle.

Esineilmaisua on myös vähän harjoiteltu. Koitin siirtää treeniä ulos, kun sisällä ei pääse kauhean helposti kauemmas koirasta vaikeuttaakseen treeniä. No, tyhmänä koitin sitten taas ulkona edetä liian nopeasti enkä oikein osaa suhtautua siihen, kun Mindy nousee ilmaisusta ennen kuin olen halunnut. Toisaalta, se ei ole ollut käskyn alla, se on tarjonnut käytöstä, mutta mmmhhh… Huolestuttaa että se oppii samanlaiseksi kuin Ifa, että ei vapautuskäskyillä väliä kun asentoa voi vaihtaa sitten kun huvittaa, kun on omasta mielestään ollut asennossa tarpeeksi pitkään. Tähän onkin ihan erinomaista treeniä se meidän tokokurssin vihjeestä maahan ja vasta vapautuksella ylös. Sen harjoittelua täytyy jatkaa.

Jotain koiratanssia tarttis myös treenata, jos siinä suunnitteli joskus Mindyn kanssa kisaavansa. Yksi kohta täytyisi koreosta vaihtaa ja muutamaakin kohtaa vähän vahvistella, sekä mielellään treenata niitä kattavasti muuallakin kuin kotona. No, kesä tulee, ja puolen toista viikon päästä tulee myös Tahtitassujen koulutusviikonloppu! Sitä odotan ja PALJON! Mindykin pääsee treenaamaan. 🙂

Uutta intoa

Alunperin ailahdellut mielipiteeni viikonlopun kisoista on nyt vakiintunut siihen, että olen todella tyytyväinen Ifaan ja suoritukseemme. Siellä se painoi häntä pystyssä ja teki parhaansa minkä mun jännittämiseltä pystyi. ^_^

Sunnuntaina meillä oli treenit Raisiossa DoXX-areenalla jälleen, joten mentiin ottamaan palauttelevaa treeniä sinne. Ainakaan kisoista ei tuntunut jääneen mitään hard feelings lajia kohtaan, vaan hurjalla innolla oli Ifa messissä. Treenattiin vähän niitä siirtymiä eli kiertoa takaa oikean ja vasemman kautta sekä seuruussa pysy -käskyä puolen pitämiseksi. Kanapalojen voimin harjoittelimme myös lisähäiriötä leuka kädellä -kohdetyöskentelylle. Pyysin Ifaa pitämään päätä mun kädellä kun Hanna-ope liikuskeli lähellä, tuli viereen kyykkyyn ja lopulta koski Ifaan, liikutti jopa vähän häntää ja näin. Ja ei ollut Ifa menossa pakoon vaikka korvista näki ettei se tilanteesta erityisemmin nauttinutkaan. Siinä kohtaa kun Hanna vähän koski Ifan häntään, Ifa vaan painoi leukaa entistä tiiviimmin mun kättä vasten hienosti kestäen tilanteen. Ja sillähän niitä kanapaloja sitten irtosi. 😉

Myöhemmin sunnuntaina Novan ja Rinin omistaja Sanna oli ihanasti analysoinut meidän kisavideota ja antoi tosi hyviä parannusehdotuksia siihen! Puhuttiin muun muassa käsien liikuttelusta, joten aloitin heti Ifalle häiriötreenit että pystyykö esim. pivottiin sivulla jos heiluttelen käsiäni samalla. Ajattelin että olisi voinut haitata, mutta eipä näyttänyt koiraan vaikuttavan mitenkään. 😀 Ihan innoissaan teki ihan samallai ku ennenkin. Harjoiteltiin myös lisää painottaen suullista käskyä, että mitä on takaa ja mitä on bäk ja että kumpi on kumpaan suuntaan. Samaa harjoiteltiin tänään vähän lisää. Takaa on selkeästi paremmin Ifalla hallussa, mutta sitä onkin harjoiteltu enemmän kun on rally-tokossakin tarvittu sitä aikanaan. Treenatkaamme lisää tuota erottelua ja käskypohjaista osaamista. 🙂

Eilen illalla piti taas (klassisesti…) nukkua, mutta aivot rullas ylikierroksilla täynnä intoa suunnitella koiratanssikoreoita. 😀 Olin heittänyt viikonloppuna Terolle, että tehään Tahtitassujen kokouksen yhteydes oleviin möllikisoihin 6+ -luokkaan sellanen koreo jossa ollaan me molemmat ja mun molemmat koirat. Tero vastas siihe jotai et joo tehää vaa, vaik joku Meksiko-teema et sombrerot ja ponchot ja kaikki. Sivuutin sen silloin vaan silleen “ai suostuisitko? mut lol joo miksei”, ja eilen illalla se sitten iski silleen “SUOSTUISKO OIKEESTI?! VITSI SIISTII JA TOI MEKSIKOTEEMA OLI EHKÄ PARAS IKINÄ!! Emmä ny mitää nukkuu haluu ku haluun ettii sopivaa biisii ja suunnitella niit koreoit, ainaki vois olla sellasii et koirat kurkkaa niie sombreroje sisää ku sitä oon opettanu Ifalle ja sit ne vois kiertää niit hattui ja ja ja…!!” Sit en voinu nukkua ennenku olin kirjottanu nää ideat ylös, etten vahingossakaan unohda. 😀

No ei mittää tänää tuumasta toimeen ku pääsin kotiin töistä. Töissä mietin vähän lisää niitä käsien liikkeitä Ifan nykyiseen koreoon ja mielestäni keksin ihan ookoo jutut. Nyt pitäs enää saada ittensä tekemään ne kisakehässäkin. 😀 Onneks viikon päästä keskiviikkona on Ifalla taas treenit niin päästään kokeileen treeneissä liikkeien sujumista käsien kanssa. Varmaan tarttis aika paljon kävellä koreoo läpi yksinään, että juurtuis lihasmuistiin käsienkin liikkeet. No, we’ll see!

Paras osuus päivän treeneissä oli kuitenkin se, kun opetin molempia koiria työntämään pään tötterön sisään. 😀 Ifallehan oon tätä jo joskus opettanut nähtyäni sen yhden ihan mahtavan koiratanssikoreon (tämä, 0:23->), jossa tuollaista temppua oli hyödynnetty. No, yhdistettynä vielä koirien “Anna tuli kotiin!!!11” -riemuun niin Ifa oli ihan liekeissä ku otettiin tuota temppua että laittaa pään tötterön sisään. 😀 😀 Ei siis silleen et ois ollu tötsä maassa vaan silleen että pidin sitä itse, mut hitto se ois tunkenu sinne päänsä ja molemmat etujalkansaki ku se oli iiiiiihan innoissaan. 😀 😀 En tienny että se on noin hulluna tohon temppuun. 😀 Ifa siis osasi homman vallan mainiosti. Aloin tähän liittämään käskyä ja ekaa kertaa ikuisuuteen ei ollut vaikeuksia keksiä uutta käskyä. Käskyksi valikoitui siis kukkuu.

Liksu sen sijaan ei ole koskaan tuota temppua opetellut, joten sen kanssa lähdettiin ihan alkeista. Liksulle toi pään tötterön sisään työntäminen vaikutti hieman vähemmän mieluisalta, mutta uskoisin että ei ole sellaista asiaa johon Liksun suhtautumista ei voisi muuttaa riittävällä määrällä nameja. 😀 No, ehkä vesisade ja pakkanen, mutta muuten… Liksun treeni lähti edistymään ihan ok kunnes onnistuin kerran kaks naksauttaan ihan väärässä kohtaa. >_> Paikkailtiin sitä sitten palaamalla taas ihan ihan alkuharjoituksiin tuossa. Otamme työn alle niin saamme joskus edistystäkin.

KT-kisauran korkkaus 6.2. Ylöjärvi

Kauan odotettu ja haaveiltu kisapäivä koitti viimein, kun pääsimme kisaamaan Ylöjärvellä 6.2.2016 järjestetyissä koiratanssikisoissa. Ajattelin etukäteen, että ei mua jännitä yhtään, kun tiedän Ifan osaavan meijän koreon niin hyvin. Joo no, kaikkee sitä aina kuvitella voi… *roll eyes*

Aloitetaanko kisavideolla?

Todetaan ensin, että kuvitelmistani huolimatta mun jännitys nousi siis ihan käsittämättömiin lukemiin. Ääni meinas lähteä, lyijypainot valahti jalkoihin ja meinasin kokoajan kompastua sekä koiraan että omiin jalkoihini. Liikkumiseni ja käskyttämiseni eivät varmasti olleet näistä syistä likimainkaan samanlaiset kuin treeneissä.

Sitten se suoritus. Olen tyytyväinen meidän aloitukseen. Kädet ylös, sivulle ja pivot toimi hyvin. Paitsi että oikealle kiertäessä mun ois pitäny ottaa vielä yks kierros, niin olisi rytmittynyt paremmin musiikkiin. Ensimmäinen käännös, en tiedä mitä tässä tapahtuu, Ifa oli jatkamassa suoraan joten käännöksestä tuli aika ruman näköinen. Puolenvaihdossa jalkojen välistä en itse malttanut odottaa oikeaa musiikin kohtaa, joten sekin ajoittui väärin. Ja oikealla puolella käännöksen jälkeen Ifa itsenäisesti päätti vaihtaa takaisin mun vasemmalle puolelle. Sain sen nyt edes jotenkin seivattua tuolla tupla-alituksella, mutta sujuvampi se olisi yhdellä alituksella ollut varsinkin kun mun avut ois voinu olla pienemmätkin.

Fronttikaarre sujui ihan ookoo, mutta takaakierto ja jalan ali vaihto ei sujunut sitten millään. Koitin ohjata Ifan takakautta eteen, mutta Ifapa tunki vaan itsepintaisesti mun jalkojen väliin. Siinä tulikin sitten ensimmäinen selkeä suttu, jossa paljastui että suunnitelma ei vaan ollut (välttämättä) huono vaan homma ei mennyt ihan kuten piti. En lennosta keksinyt miten tuon olisi tuosta seivannut, niin jäätiin sitä sitten hinkkaamaan. Kun sitten sain Ifan siitä taiottua tuohon fore-positioon, oli se ottanut lisää painetta eikä tullut enää kunnolla mukana, ja koki aiheelliseksi loikata myös matossa olleen valkoisen raidan yli.

Myöskään forekaarteen jälkeinen takaakierto ei sujunut, vaan Ifa kiepsahti vaan sivulle. No, ei auttanut kun lähteä siitä liikkeelle, vaikka koira ei nyt tuomarien puolelle jäänytkään. Juoksuosuuden pysy-vaihto ei myöskään onnistunut, vaan Ifa jälleen halusi vaihtaa mun vasemmalle puolelle. Siinäkin mun avut ja liikehdintä vähän paljastaa, että odotin kyllä koiraa toiselle puolelle. Juoksuosuus ei myöskään ole läheskään yhtä sulava liikkumisen kannalta kuin mitä oli tarkoitus. Tai ainakin nuo käännökset olivat ihan kamalia itselleni, kun jalat ei vaan tiiättekö meinannu liikkua mihinkään.

No, kaikista etupositiossa olleista häslingeistä johtuen oltiin sitten musiikissa vähän myöhässä. Olin kehääntutustumisessa koittanut käydä koreota musiikin kanssa läpi ja huomasin kyllä, etten voi ehkä vetää ihan päästä päähän ellen sitten juokse kovempaa, mutta tietysti suorituksen aikana jännittäessäni arviointikyky petti ihan huolella. Tuli sitten hieman kiire saada Ifa tuohon jalkojen välissä -asentoon, joten se sijoittui musiikillisesti väärään kohtaan. Hidas jalkojen välissä kävely suoraan kohti tuomaripöytää ja lopussa oikean kohdan odottaminen ja kädet ylös sujuivat täysin toivotulla tavalla. Siitä olen todella mielissäni.

Tuosta vauhdikkaalle juoksukaarelle lähtiessä unohdin sitten myös nostaa kädet vähän ylemmäs kuten oli tarkoitus. Oli varmaan lyijypainot käsissäkin niin ei riittänyt voimat niitä nostamaan. 😀 Loppukaarteesta lähestyessämme sitä porttia, josta kehään tultiin meinasi Ifa vähän haaveilla menevänsä sinne, mutta sain estettyä aikeet kutsumalla ja käskemällä seuraamaan.

Lopun jalkojen väli -positio aloitettiin taas hieman myöhässä. Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, mutta toisella jalalla pyöriessä Ifa oli sen verran paineissa, ettei meinannut enää tulla mukana ja piti vähän houkutella sitä. Lopputemppu onnistui kuitenkin silti. Ja niin päättyi suuri henkinen kidutukseni. Ei huh. Hyvä etten pyörtynyt.

Tuomarien silmissä suoritus näytti tältä:

Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 40p
“Ihana draivi koiralla, upea kontakti. Sujuva esitys, positioita riittävästi. Tarkkuutta hieman lisää, koira edisti jonkun verran ja alla (jalkojen välissä) ei ollut ihan mieluista. Kiva esitys, musiikki hyvä.”
Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 38p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p
Koreografia 39p
“Kiinnittäisin huomiota positioiden pysymiseen. Edessä positio, koira oli koko ajan väärässä paikassa. Iloinen pari. Koira teki innolla työtä.”
Maija Asp
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 39p
“Innokas pikku tanssija. Vaihtoja liikkeiden/positioiden välillä kannattaa miettiä sujuvammiksi. Kehää käytetty hyvin.”

Tulos: HTML ALO tyydyttävä, 157p.

Suuren suuressa neljän koiran luokassa tällä irtosi jopa sija 2. 😮 Sijoilla 1 ja 3 oli niin ikään myös Anna (pelkkää Annaa palkintosijoilla HTM ALO:ssa siis!) ihanien shelttiensä kanssa. Onnittelut heille! Totesinkin ennen palkintojenjakoa, kun tulokset olivat kuitenkin selvillä, että palkintopalleilla onkin sitten pehkoa ja nahkaa mutta vähän eri tavalla kuin mitä se normaalisti tarkoittaa. 😀

12669878_10207112037813265_1673081436_o

Overall fiilis kisojen jälkeen?

Se vaihtelee. Toisena hetkenä oon tosi tyytyväinen, että saatiin vedettyä koreo loppuun asti enkä joutunut turvautumaan varasuunnitelmaan, joka olisi ollut Ifan syliin hypyttäminen. Tämä varasuunnitelma siis siltä varalta, jos Ifa olisi paineistunut niin pahasti ettei olisi kyennyt tekemään yhtään mitään. Toisena hetkenä taas oon tyytymätön siihen, että melkein joka ikinen liike koreossa epäonnistui, ja tuomarien (ihan asianmukaisen) palautteen mukaan koreossa on korjattavaa about kaikki. Edistää seuruussa, edessä on väärässä kohdassa, positiot ei pysy, vaihdot ei suju, jalkojen alla ei ole mieluisaa. Kamppailen vielä tän palautteen suhteuttamisen kanssa. En toisaalta tiedä miksi se lannistaa mua niin pahasti – oon jo vuosia tienny että Ifa edistää seuruussa, toisessa etupositiossa Ifa ei tullu kisoissa siinä missä treeneissä tulee, positiot ja vaihdot pysyy ja sujuu treeneissä mut kisoissa ne nyt vaan hajos, ja jalkojen välissä olokin normaalisti sujuu Ifan kanssa ongelmitta.

Oh well. Otetaan tänään palauttavat treenit Hannan kanssa Raisiossa, josko Hanna vaikka takoo jollain lekalla järkeä mun päähän. 😀

Ja siis. Kyllä mä olen iloinen, onnellinen ja ylpeä siitä, miten häntä heiluen Ifa veti suorituksen läpi. Ja kyllä koiratanssi-ihmiset on ihania, kun useampikin tuli esityksen jälkeen kehumaan, että olipa hieno suoritus ja tosi kiva kattoa kun koira ihan innoissaan. Tuttukin vielä kommentoi Facebookissa kisavideon perusteella, että Ifahan oli ihan liekeissä – te ootte löytäneet oman lajinne. 🙂

Hyvä Ifa. ❤

Uusi avaus, catch up

*HAAAALLELUJA.*

Moi.

Päätin avata meidän blogin uudestaan. Ihan varovasti vaan. Katsotaan pystynkö kirjoittamaan tätä ja pitämään treenit tarpeeksi muka-ei-tavoitteellisina. Saa nähdä kuin käy.

Me ollaan tosiaan aika suvereenisti vaihdettu lajikirjo kokonaan. Vanhat ongelmia tuottaneet lajit on työnnetty romukoppaan ja lajivalikoimaan tilalle otettu se monesti ah-niin-arvostettu laji eli koiratanssi. Lajinvaihdon tarkoituksena on palauttaa mukava yhdessä tekeminen ja treenaaminen arkeemme ilman, että koiran tarvitsee paineistua ja omistajan hakata päätä seinään. Tällä hetkellä tokon treenaaminen tuntuisi siltä, että pitäisi laittaa EMP:lle menemään tilaus ainakin puolesta tusinasta näitä julisteita. Joten jätämme tokon aikakauden taaksemme ja astumme avoimin mielin uuteen koiratanssin aikakauteen.

Ja toistaiseksi ainakin olen ollut todella tyytyväinen lajinvaihtoomme. Koiratanssi on sopinut Ifalle tosi hyvin ja itsekin olen sopivan leppoisasti sitä osannut treenata.

Me aloitettiin koiratanssi silleen kevyesti, että n. 1 viikko ennen 29.6.2015 Liedossa olleita koiratanssin möllikisoja päätin, että voitaisiin lähteä sinne kisoihin. Oltiin tosin Eijan kanssa puhuttu jo aikoja siitä, että ois kiva päästä kokeilemaan koiratanssia joskus. Lisäksi mulla oli jo valmiiksi useampi musiikki mistä lähteä koreota suunnittelemaan. No siinä viikossa nyt ei ihan ihmeitä saa aikaan kuitenkaan, ja stressi oli aivan tajuton. Ja ihan syystäkin. Kohtuutonta toivoa että kisat menee hyvin jos koreon harjoittelu aloitetaan viikkoa etukäteen ja kaikki kisatilannetta edeltävä treeni on tapahtunut kotona. Treenin määrään nähden meidän möllikisat meni tosi hyvin. Vähän tuli palautetta, että tarvittaisiin lisää temppuja vielä niin sitten tulisi hyvä. Lisäksi tuomari kommentoi, että “tuollaisella rokkitukkakoiralla voisi olla ollut vähän rokimpi biisivalinta”. Joo just. No osasin jättää kommentin omaan arvoonsa, mutta tuosta saatiin loistava pohjustus Likitan tulevalle ihkaensimmäiselle koreolle.

Möllikisojen pohjalta lähdettiin sitten elokuun loppupuolella Tahtitassujen koiratanssileirille Kuralan kartanotilalle, Yläneelle Ifan kanssa. Liksu jäi Espooseen vanhempieni luokse hoitoon, kun ajattelin että olisi helpompi olla reissussa vain Ifan kanssa, jonka lisäksi Ifalle ei tee pahaa tottua välissä reissaamaan yksinkin. Leiri oli todella mukava ja koiratanssikärpänen puri kyllä entistä lujempaa. Meidät aivopestiin tehokkaasti vaihtamaan FS HTM:ään. Se tosin meijän tokopohjan takia sopii meille oikein hyvin – luo turvallisuuden tunnetta se ajatus, että jos joskus kisoissa tulee total blackout niin aina voi vaan seurauttaa koiraa.

ifakissat

Ainoa henkinen ongelmani HTM:ään vaihtamisessa on ollut, että minusta tuntuu yhä että HTM:ssä on vaikeampi kertoa tarinaa ja ilmentää musiikkia samalla tavalla kuin FS:ssä. No, pienillä muokkauksilla ollaan kyllä saatu mun mielestä tosi kiva HTM-koreo nyt aikaan Ifan kanssa. Voi olla, että tulevaisuudessa kokeillaan rakentaa myös FS-koreo Ifalle, sillä musiikkivaihtoehtoja mulla on liikaakin.

20.9.2015 oli Akaalla koiratanssin möllikisat, jonne päätin ilmoittaa Ifan testataksemme uutta HTM-koreotamme (video). HTM-koreo meni todella hyvin, ainoastaan yksi suurempi moka kävi kehässä. Ifa on jotenkin jumittunut tuohon jalkojen välissä kävelyyn, eikä tuo pujottelu ota enää sujuakseen. Meidän oli siis määrä kääntyä 180 astetta kasvot tuomaria kohti Ifan pujotellessa jalkojani sivulaukkojen lopuksi, mutta Ifapa päätti tulla väliin ja jäädä siihen. Mulla meni sitten hieman pasmat sekaisin, joten koitin jotenkin liikkua siinä, mutta eihän siitä tullut mitään kun ei me oltu treenattu jalkojen välissä mitään muuta kuin eteenpäin kävelyä. Tosi positiivinen fiilis jäi kuitenkin yleisesti, Ifa teki tosi hyvin. Alun paikallaan pyörimisessä olin vähän epävarma, kun Ifa ei näyttänyt kovin innokkaalta, mutta kun siitä lähdettiin seuraamaan niin voi terve! Se seuruu ja käännös siinä, ei oo muuten koko koira varmaan koskaan tehnyt noin hyvin! Siinä kohtaa olin ihan että oujea tää sujuu, vähänkö siistiä. 🙂 Lopulta tuomarimme sitten hämmästyksekseni arvosti meidät sijalle 1. 😮

No, leiristä ja möllikisoista innostuneena ilmoittauduttiin sitten lokakuussa alkaneelle Hannan 10 kerran koiratanssikoreokurssille. Kurssi on ollut ihan mahtava, joskin meillä oli hieman pientä epäonnea kurssin alussa. Ifalta piti poistaa molemmat yläposkihampaat, koska ne olivat murtuneet juureen asti. Operaatio esti treenaamisen useamman viikon ajaksi, joten jouduin paikkaamaan Ifaa Likitan kanssa treenaamisella. Aluksi se tuntui siltä, että joudun treenaamaan Likitan kanssa, mutta lopulta kävikin ilmi että myös Likita tykkää koiratanssista ihan sikana ja on aiiiivan liekeissä kun pääsee treenaamaan. Joten treenaaminen senkin kanssa on tosi kivaa nykyään. ^_^ Tästä innostuneena ajattelin, että saiskos Likitalle sitten väsättyä oman koreon. Ja samalla tuli mieleen se möllikisojen tuomarin lausunto rokimmasta ohjelmasta. Liksussa on ruutia vaikka muille jakaa, joten sen kanssa on suunnitteilla sellainen rokkiohjelma että oksat pois. 😉

Viime keskiviikkona Ifa pääsi treenaamaan ensimmäistä kertaa hampaiden poiston jälkeen. Otin alkuun muutaman tempun virittelyksi ja sitten vedettiin koko koreo kerrallaan palkatta läpitte. Meni ihan sairaan hyvin, pikkasen koitti ajoissa kipasta mun oikealta puolelta takaisin vasemmalle, mutta muutoin ei oikein mitään sanomista. Päädyttiin sitten tuunaamaan muutama vaihto vielä tarkoituksenmukaisemman näköisiksi, ettei joka kohdassa “vain käännytä”. Näitä treenattiin sitten vähän ja hyvinhän se lähti sujumaan.

Ollaan myös käyty Salossa koiratanssitreeneissä pari kertaa. On tosi hyvä päästä treenaamaan erilaisissa halleissa ja vähän vaihtelevalla porukalla, niin ei pääse koirat tottumaan että aina ollaan samassa paikassa. Treenit siellä on mennyt tosi hyvin. Ifan treenit on sujunut niin hyvin, että sunnuntaina kun mentiin sinne, niin olin että “mä en nyt oikeastaan tiedä mitä treenata, kun Ifa vähän niinku osaa jo niin hyvin”. Ja kouluttaja Hanna toteaa vaan, että no hän mietti tuossa ihan samaa. 😀 Sinänsä harvinaislaatuinen tilanne, mutta erittäin hyvällä tavalla. Ifan koreo on siis niin valmis, että nyt vaan ootellaan että tammikuisiin kisoihin alkaa ilmoittautuminen ja sit laitetaan ilmoa menemään. Hanna kehotti, että meidän kannattais lähteä jo AVO:a varten treenaamaan lisää noita sivuaskeleita esim. Siitä en ole varma että päästäänkö me sinne kisoihin asti ja että kyetäänkö näyttämään siellä KUMA:n arvoista suoritusta, mutta sivuaskelia nyt voi treenata muutenkin. Siellä Salon treeneissä on käynyt sellainen lapinkoira, jolla on ihan sairaan hienot sivuaskeleet ja se motivoi itseäkin treenaamaan, että vitsi kun osais omakin koira yhtä hyvin. 🙂

Liksun koreo vaatii vielä vähän tuunaamista, mutta ihan hyvällä mallilla sekin on. Liksulle koitetaan myös opettaa ison ympyrän juoksemista. Sujuu kovin vaihtelevalla menestyksellä, eikä varmaan kauhean pian olla siinä tilanteessa, että se osaisi ilman tötteröitä mitään ympyrää juosta, mutta no… se nyt on Likita. 😀 Ei se opi mitään muutakaan nopeasti. Joten kärsivällisyyttä vaan, kyllä se vielä jonain päivänä osaa edes tötteröympyrän juosta. Eikä me tuota koreoon oteta niin kauan kuin se on epävarma liike.

Mutta joo. Tällainen varmaan raamattuakin pidempi catch up meidän nykytilanteesta. 🙂 Keskiviikon koiratanssitreenejä innolla odotellessa.

Toko tylsää ja koiratanssi kivaa – päinvastoin

Ainakin jos Ifalta kysytään. Luulis että toisinpäin mutta paskan marjat. Ilmeisesti viretilatreeni on tuottanut niin hyvää tulosta, että kaikki mikä ei ala “sivu – kyllä” on ihan paskaa? Ei voi istua, ei voi mennä laukkuun, ei voi pujotella jalkoja, ei voi edes kävellä mukana ja kehusta tunkee väkisin syliin. Niin, kun koittaa koiratanssijuttuja. Sitku käskee sivulle ja vaikka siinä pyöris vasemmalle ympäri pari kertaa nii tulee ku unelma mukana. Tai ku käskee sivulle, sanoo kyllä ja käskee seuraamaan niin tulee niin innokasta seuruuta että oo kuunaan nähtykään. Mut koiratanssii ei voi tehdä. Kammottavaa. Ahaa. Paikallamakuun 2min voi myös maata, mut koiratanssii ei. Nyt en ymmärrä.

Ostetaan: Ajatustenlukulaite

Ostetaan: Ajatustenlukulaite

Tehtiin siis tosiaan ensin kaksi tunnetilatreeniä. Kävelin määrätietosesti hallin yhteen kohtaan, käänsin rintamasuunnan ja käskin sivulle. Tuli kerrasta hyvin. “Kyllä”, lasku hitaasti kahteen ja vapautus ja biletys. Vaihdoin kohtaa ja sama uusiksi. Ei moitittavaa. Seuraavaksi vaihdoin taas kohtaa, “rauha”, “kyllä”, “maahan”, “odota”. Kävelin vähän matkan päähän ja laskin kännykän alas ottaan aikaa. Kerran Ifa oli niin menossa sivusta nuuskimaan jotain, että näytti siltä, että nousee ihan kohta, niin vähän “KRHMH” hymähdin niin lopetti ja makasi taas rauhallisemmin. Tai oli se jotenki sen näkönen, että on valmiina ponkasemaan jonnekin, kun en ekan pään maahanlaiton jälkeen mennytkään sitä vapauttamaan. Makas kummiski koko 2min loppuunasti. Palattuani vierellä, käskin Ifan nousta istumaan, jolloin se sinkaski eteen. En tiedä luuliko se että kännykän sijaan olin laskenut etupalkan sille. Käskin takaisin sivulle, jolloin kiersi mun selän takaa istumaan, eli oli se jotain painetta siitä ottanut.

Paikkiksen perään kaksi tunnetilatreeniä, jotka kumminkin ok. Siinä sitten koira häkkiin odottamaan ja valmistelin koiratanssikamoja. Kokeiltiin ensin esitteen tökkäämistä, se oli ihan ookoo. Laukun kanssa jouduttiin hinkkaamaan hirveesti, kun Ifa ois vaan hypänny siihen päälle ja tallonu kannen ruttuun. Ei millään meinannu mennä jakeluun että sukeltaa sinne sisään ja että pysyy siellä, kun oli aina naksun kuullessaan tulossa pois sieltä. Ehkä siinä kohtaa mentiin sitten vikaan kun mulla meinas hermot pettää?

Tuon jälkeen tosiaan ei sujunut sitten enää mikään koiratanssiin liittyvä. Kaikki liikkuminen oli ällöööööö ja esitteen tökkäämisestä kehuttuani kiipes mun syliin. Eli selkeästi paineistumissidonnainen tää koko sylijuttu. Positiivista lienee se, että mitään vinkumista ja takapään tuijottelua ei kuitenkaan tapahtunut. Hämmentävää oli se, että kun lopuksi laitoin koiran takaisin hihnaan ja otin ensin kaksi tunnetilaa suoraan “kyllä” jälkeen “vapaa” ja kolmannella kerralla “kyllä” jälkeen käsky “seuraa”, niin lähti tekeen ihan tosi hyvää seuruuta, otettiin sitä joku 5 askelta, pysähdyttiin, pysähty täydelliselle paikalle sivulla, josta vapautus ja superpalkat ja koira pois. Ainoa ero alkuvaiheen tunnetilatreeneihin oli se, että nyt oli sen verran paineistunut, ettei tullut enää kerrasta kunnolla sivulle. Piti käskeä toinen, välillä kolmas kerta. Mutta seuruu oli tosiaan ihan törkeen hyvää. Tarkottaaks tää nyt sitä, että haudataan koiratanssi ja jatketaan pelkkää tokoo…

Täytyy siis saada halli uusiks vuokralle ja kokeilla pelkkää tokoo?

Kummallinen koira…

Ifa

Koiratanssi-innostus

Duo-trio

Duo-trio

Vietettiin viikonloppu Porissa duo-trio-kokoonpanolla, ja tuli puheeksi Jaskan kanssa koiratanssi. Ai että lähti innostus taas käyntiin! Niin kiva idea siitä millanen esitys voitais Ifan kanssa vetää. Treenattiinki sitte tossa yks ilta esitteen tökkäämistä ja takajaloilla seistessä ympäri pyörimistä, jotka meni tosi hyvin. Innostus oli niin kova, että varasin sitten meille hallin, ja sinne mennään huomenna aamulla. Meijän “kantapaikka”, johon siis nytkin mennään, on Juvanmalmilla oleva Agimesta siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että siellä on LÄMMIN. Pidän siitä. Monipuolisemman treenin nimissä vastaanotamme mieluusti vinkkejä pk-seudun muista vuokrattavista halleista, jotka ovat lämpimiä harjakoira-asteikolla.

Huomisen treenisuunnitelma näyttää tältä:

Treenisuunnitelma

Treenisuunnitelma

Eli tunnetila, tunnetila, tunnetila, se ongelmallinen paikkis ja sitten ne kivat jutut. Yllämainitussa järjestyksessä. Koiratanssi sisältää esitteen tökkäämistä, laukkuun menoa ja siellä matkustamista, pyörähdystä, jalkojen välissä kävelyä ja jalkojen pujottelua. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Tai niinku, jalkojen pujottelunhan tuo osaa ku vettä vaan, pitää vaan kokeilla se musiikin tahtiin. Muiden kanssa on lähinnä se, että pitää kattoa miten ne toimii hallilla. Olettaen, että Ifa paikkiksen jäljiltä kykenee edelleen treenaamaan. Musiikit on poltettuna levylle, hallilla on CD-soitin, videokameran vois yrittää ottaa mukaan ja näin. Kaikki valmiina! Lopuksi Liksu pääsee toki myös hömppäaksaileen jos aikaa jää.

Paikkista ja temppuja

Kolmannen kerran onnistunut täysimittainen 2min makuu sisällä!!!!!!

Paikkiksen lisäksi treeniin tulivat erilaiset temput. Harjoteltiin lisää jalkojen ali pujottelua ja jalkojen väliin tulemista + siinä seuraamista. Lisäks harjoteltii takajaloillaa ympäri pyörähtämistä jonka toi oppi samantien kokolailla kokonaan. Seuraava projekti on opettaa toi nostamaan tassuja. Oli ensin hirvee ongelma keksii et miten, mut nyt oon päättäny lähtee liikkeelle kosketusalustan avulla. Koitettiin vähän hiirimatolla, mut se ei ollu nii onnistunu. Pitää ottaa post-it-lappu jota lähtee liikuttelee vähitellen ylemmäs. Lopulta siirrän sen mun jalkapöytään ja sitte toi voi heilutella jalkoja samalla ku mäki.

Haluaisin et Ifa oppis ravistamaan lelua käskystä. Mut vähänkö mahdoton tehtävä. 😦 Mul ois vaa nii täydellinen suunnitelma koiratanssikoreografialle jos ois koira joka osais ton. Pitääkö mun hitto odottaa että saan sen beussin ja opettaa se sille sitten… Yritin taas tehdä sitä, että rouhetikun avulla naksautan sitku Ifa vetää vastaan ku vedän ite sitä tikkuu, mut ei se ollu kauhee menestyksekästä. Turhauttavaa. Pitääks mun ruveta aina kulkee naksu ja nami mukana et heti ku Ifa ravistelee leikkiessä leluu nii palkkaan. Sit loppuu varmaa leikkiminen siihen ruuan toivossa…