Tag Archive | kosketusalusta

Kosketusalustaa, kapuloita ja kakeja

Höhöö. Aikalailla kuten arvelinkin, tosin oikeastaan vähän paremmin vielä. Oltiin tosiaan kertaalleen joku mini-ikuisuus sitten harjoteltu sitä prinkkupurkin kannen käyttöä kosketusalustana. Siitä ei ekan kerran jälkeen jäänyt sellanen olo että “joo, tää on hallussa, tajus kokonaan” vaan vähän sellanen sekalainen vaikutelma. Noh eilen otettiin sitä uusiks ja hah! Pienet aivot olivat prosessoineet homman kuntoon, nyt osas samantien lähtee lyömään tassua päälle. 😀 Jee! Nyt on vaan se, että pitäs päästä isompaan tilaan treenimään että sais sen kannen sinne ruututötsien sisään. :F Ei meilloo sisäl nii paljoo tilaa… Ja ulkonaki säät vähän vaihtelevalla menestyksellä kohtuu huonoja ollut viime päivät…

Koiteltiin sit myös vähän kapuloitten kans pelaamista. Ensin tunnarilla, sitten ohjatulla ja lopuks oikeella. Oli sen verran kapulataukoa ollu, että piti alottaa naksuttelu taas siitä että koskee kapulaa, puree sitä nostamatta ja siitä kautta edeten sitten pieniin nostoihin. Tunnarilla saatiin yks missä piti pidempäänkin sitä kapulaa ja siitä ihan hirrrrmu kehut ja näin. Ollaan kyllä edelleen jumissa noiden kanssa, en tiedä milleen saisin pidennettyy kunnolla sitä aikaa, saati että saisin sen tajuumaan et homman nimi on tuua mulle ne kapulat. Sei kummiskaa enää arastele mitenkää ottaa niitä kapuloita, tykkää niistä ihan, nyt vaan pitäs saada aivoille viesti että psst, tälleen se tehään kokonaan. Ihan varmaan se tajuais jos saisin sen sille jotenkin kerrottua! Mutta miten? Pitää mennä seuraan jotain noutoharjotuksia…

Otettiin myös yritys kaukoja. Lähinnä taas sitä m-i koska se nyt vaan on niin paljon vaikeempi. Alle viiden askeleen päästä ei ongelmaa, inauksen yli viiden askeleen päästä ei kerran noussut ekalla. Mietin että otanko kokonaan uusiks, että pidänkö linjaa etten suvaitse ollenkaa vasta tokalla käskyllä nousua, mutta sanoin uuden käskyn kumminkin ja sieltähän se nousi. Huh. Ei mut, jatkos kyl silti tarkempana noiden kans. Pitää vaa askel askeleelta peruutella. Paljo seki matka on mitä avon kaukois mennää, joku saakelin… 20 metrii tai jotai?! 😀 No okei 5m näköjään! Täh, ei enempää? En nyt olis sinällää ihmetelly vaik ois ollukki 20 metrii… siltä se varmaan kokeessa tuntuu. 😀 Pöh, ei ees EVL:ssä oo 20m, vaa 15m ja VOI:ssa 10m. No, ihan lohdullista. Vähemmän aikaa vaaditaa opetukseen ku ei tarvii peruuttaa ku vähä yli viis askelta jonku vähä yli 20 askeleen sijaan. Eli ainaki neljä kertaa nopeempaa! 😉

Pitiköhän sitten sanomani vielä jotain muuta? Harjoteltiin me myös sivulle tuloo nii että jää seisoon! Aika haasteellista, mutta käsiavuilla saatiin onnistuun pari kertaa. Sivuaskeleet on maailman oudoin juttu, miten hitossa sellasia opetetaan… Vähän mietin jos lähettäis kokeileen niit rallymöllei. Jooooooo eipä tässä olla paljon mitään treenattu, mut namien kanssa vähän kisajännitystä vastaan tappeleen. Ja kun siin namiluokas sai tosiaan palkata ja näin, ja saa puhella koiralle ja käyttää käsiapuja nii vitsit sehä o melkee sama ku ois vaa treenaamassa, eikä kisaamassa. 😀

Niin juu ja eilen oli näyttelytreenit. Tein siinä alussa sitä samaa mitä oon kotona tehny, että pistän vaa namin pöydälle ja kiusaan sil koiraa ja sit nostan sen syömään sen ja sit taas heti alas, tähän useempi toisto. Rupesin sitten vaatimaan myös korvia ylös namin syönnin jälkeen, sitten sai uuden namin ja pääsi alas. Sitten ekalle pöydälle syömään nami ja sit tulikin “tuomari” katsomaan, ei väistänyt! Vaikka epäluuloinen olikin. Toisella pöydällä tein ensin niitä nami-alas, nami-alas -harjoituksia ensin ihan ilman tuomaria, sitten tuomarin ollessa vieressä mutta ei koskiessa. Vähäsen näitä ja sitte tuomari (eri ku ekal pöydäl) kokeilemaan ja anto taas kokeilla läpi. Ifalla oli kyllä muutenki selkeesti joku reippauspäivä, soli kaikkii ihmisii kattoos vaikkei vielkää halunnu et ne silittää sitä, mut eihän se sitä tarkota ettei vois silti namia kerjätä! Höpsö otuska…

Kosketusalusta + ulkokaukoja

Siis mun on jo ikuisuus pitänyt opettaa toi prinkkupurkin kansi Ifalle toiseks kosketusalustaks. En vaan oo ikinä muistanu treenata sitä. Mutta tänä aamuna vihdoin, ennen kouluun lähtöäni, otettiin se treenin alle. Ensin kerrattiin sitä normia kosketusalustaa sillee *wink wink* tää on se homman nimi. Eii mitään ongelmaa sen kans, Ifa oli ihan yli-intona sen kanssa! Niin oli kyllä treenii seuraamas ollu Liksuki, joka aina Ifaa ennen kävi jyräämässä sen hiirimaton nii että se kääntyili ylösalas jne. 😀 Sitte vaa seuraavaks prinkkupurkin kansi lattialle.

Kannen kanssa olikin sitten vähän ongelmia. Ifa ei ihan suoraan tajunnut, että sitäkin pitää läimästä tassulla. Se yritti purra sitä, ottaa sitä suuhun ja – mikä parasta – mennä maahan sen päälle. 8——D Muistan myös ku sillonku treenattiin takaosan käyttöö vadin päällä kiertämällä nii jos jäin odottaa että Ifa tarjoo eikä se oikee tajunnu nii ku se seiso takajalat maas ja etujalat vadilla nii meni sitte silleen maahan. 8D Pitäen jalat niillä paikoilla. Vissiin ollaan tota maahanmenoo hiottu nii paljo että se sitä tarjoo aina kaikkeen vaikkei se paikallamakuuta edelleenkään osaa.

No koitin vähän ohjaa Ifaa ja ihan tuuriastumisista naksauttelin sille kans ja lllluulen että kyllä me pieni haju siihen saatiin, kyllä se varmaan toiston parin jälkeen rupee tajuumaan sen paremmin. Sit mul on näit hienoi omii hoksauksii että itse tajuan miksi joku juttu kannattaa tehdä niinku se tehdään. 😀 Että miks se läpinäkyvä pieni prinkkupurkin kansi on hyvä ruudun opetuksessa ja mikä on se periaate miten nakkijäljestä tuleekin ihmisjälki jne. On se hienoo kun käy aivot hitaalla ja tajuaa asioita tällasella viiveellä… Enivei. Kyllä toi saadaan viel toimiin.

Sitten kun pääsin tänään vähän ajoissa koulusta niin otin samantien koirat remmiin ja lähdettiin lenkille. Vauhtia piisas ja koirilla näytti olevan hauskaa.

Loput kuvat täällä.

Noh välissä tosta kentän ohitte meni sitten muita koiria tai muuta sellasta, että piti vähän keskittää koirien huomio tarkemmin muhun ettei ne lähte huiteleen. Otettiin siinä sitten vähän treeniä Ifalle samalla. Jälleen taas kaukoja! Nyt sekä m-i että i-m muttei vieläkään kovin pitkän matkan päästä, 3-4 askelta. Ja aiii että kun teki hienosti joka kerta, jeejee. 🙂 Nyt vaa pitäs hioo lisää sitä seuraamista ja sitä perkeleen paikallamakuuta. Pitäs saada aikaseks ottaa treeniä juna-asemalla ja koirapuiston vieressä. Tekis meinaan hyvää. Ja/tai hankkia se kortti ja mennä Tiltulle treenimään!

Hyppyä ja seisomista + koirien eroja

Koulu alkaa vasta 12:30 joten päätin käyttää aamuaikaa hyväkseni ja treeniä. Seisominen, seisomaanjääminen ja siinä käskyn odottaminen on nyt ollut työn alla parina aiempanakin päivänä ja sillä aloitettiin nytkin. Tein nyt samaa kuin aikoinaan istumisen kanssa. Koira perusasentoon, käsken seisomaan ja nami nenän edessä kierrän sen ympäri, välissä palkaten ja takaisin sivulle päästyäni vaihtelevasti käsken joko istumaan tai vapautan suoraan seisomasta. Tajusin (vasta), että helpottaa varmaan välissä vapauttaa se suoraan seisomisesta, niin se ei tiedä että “ahaa seisomisesta aina istutaan ku tuo pääsee takas viereen”. Toiveissani on, että tuon avulla se ennakointi jäisi pois. “Kisoissa sitten vaan sattumalta satutaan aina istumaan silloin, mutta…” No ehkä se ei osaa tajuta sitä?

Toinen meidän ongelma on ollut hyppy ja sitä ei olla ikuisuuteen edes treenattu. Viimeksi puhelin, että pitää laittaa este niin että se on tilaa kiertää ja katsoa yrittääkö Ifa kiertää. Este (tosi matalana) pystyyn olohuoneeseen ja koira sivulle. Ihan aluksi otettiin muutama vanhojen sääntöjen hyppy, eli seuraamisesta. Sivu, seuraa, hyppy ja loppuun vielä pysähtyminen. Hienosti meni kaikki, ei mitään ongelmaa. Sit totesin että pakko se on se oikeakin tapa joskus opetella kunnolla, että treenataan sitä nyt. Samalla tajusin että tämäkin on yhtä kaikki sitä seisomisharjoittelua, jossa palataan koiran viereen eikä se saisi istua ennen käskyä. Ihan kuin seuraamisesta seisomaanjäämisessäkin. Tein harjoitusta kuten sitä kesällä Marjan kurssilla harjoittelimme, eli käsken koiran sivulle, jätän sen istumaan, vien namin toiselle puolelle, annan hyppykäskyn jolloin koira ampasee namien luokse ja ne syötyään kun se kattoo mua tai mitä ikinä meinaa tehdäkään niin käsken seistä. Ei ongelmaa. Yllätyin oikeastaan, että Ifa jäi käskystä seisomaan esteen toiselle puolelle. Jäi kyllä aina seisomaan ihan miten sattui, mutta se ei ollut oleellista tässä kohtaa harjoitusta. Toistin tätä muutaman kerran ja yleensä avitin vielä niin, että “otin namilla vastaan” koiraa jo toiselta puolelta pitäen sitä siis namin avulla paikallaan seisomassa kun kierrän sen viereen. Ja siitäkin vapautuksia joko suoraan tai istumisen kautta. Pari kertaa koitin, että hyppäiskö se ilman namia toisella puolella, mutta sitte se ei tajua sitä hyppykäskyä ilman käsimerkkiä. Täytyy vahvistaa sitä käskyn käyttöä ja sen ymmärrystä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kolmannekseen… Mä en tajua miten koirissa voi olla noin paljon eroja!! Oikeesti. 😀 Tai no tajuan, mutta en tajua. Äiti ja tytär. Yö ja päivä. Oon Liksun kanssa treenannu kosketusalustaa hiirimatolla sellasen kolme neljä päivää, ja nyt sillä EHKÄ alkaa olla PIENEN PIENI haju EDES SINNEPÄIN mitä sen pitäis tehdä. Ei vielä täysin ymmärrä sitä. Oon pari päivää miettiny, että pakko kokeilla onko se oikeasti noin vaikea juttu ja että miten nopeasti Ifa sen oppis. No, hyppytreenien jälkeen hain sen hiirimaton, istuin lattialle ja lämäsin sen mun ja Ifan väliin vähän sivuun. Tai oikeastaan Ifa tulee niin likelle mua, että se oli vaan Ifan sivulla. No Ifa käänty sitä mattoo haisteleen ja naksautin heti siitä ja palkkasin. HETI SEURAAVAKS se meni ja LÖI TASSUN sen hiirimaton päälle!!! Jäin kattoo sillee O___O ja :DDDD että MITÄ! 😀 Sit se vaan toisti sitä, välis koitti auttaako astuu vieree tai haistella, mutku ei nii hienosti löi tassua sen päälle. Vaihoin maton toiselle puolelle, ei ongelmaa. Laitoin maton viistosti taakse ja vielä kauemmas, ei mitään ongelmaa!! Oikeesti! Siis… Ahahaha. 😀 On toi vaan niin uskomaton. Mitähän koirankoulutuskirjoja se lukee multa salaa ku se osaa kaiken jo valmiiks. 😀 Oon nyt vaan niin hämmästynyt… Ifa on superharjis! 😉 Ja Liksu on mamman pieni vajakki… Pitää varmaan laittaa Ifa näyttämään Liksulle, että mitä siinä kuuluu tehdä. Liksu kun tota sillee enemmän tarvii, että jos joskus pääsen sen kaa harrastaa agii enemmänki nii kontaktei kai opetetaan usein noilla kosketusalustoilla. Mutta että näin. 😀 Nyt on hyvä lähtee lenkin kautta kouluun. Hyvää päivänjatkoa kaikille!