Tag Archive | kosketuskeppi

Kosketuskeppi my love

Ok tuli jotenkin härski olo tosta otsikosta. Tuon voisi ymmärtää niin väärin. 😀 😀

Mutta siis niin. Eilistä blogikirjoitusta kirjoitellessa tajusin, että ei hitsi pitääkin kokeilla sitä eteentuloa ja oikealle sivulletuloa kosketuskepillä, koska sit ei oo väliä onko namia kädessä vai ei. Kokeilin sitä vielä eilen illalla, ja vitsi sehän oli ihan loistoidea. Jossain kohtaa oli kyllä jotain häslinkiä. En oikein tiedä paineistuiko Ifa vai eikö sitä vaan huvittanut enää vai ymmärsikö se vaan tosi väärin, kun koitin saada sitä oikealle sivulle, mutta se joko kiersi takaatani vasemmalle puolelle sivulle tai jäi poikittain taakse seisomaan / istumaan. Saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan.

Tänään kokeilin sitten heti töistä kotiin tultuani uudelleen ja sujui kuin vettä vaan! Inauksen liian eteen Ifa ehkä tulee, joten pitää siihen kiinnittää huomiota (kuten siihenkin, etten palkkaa väärään kohtaan). Kokeilin myös oikealla sivulla istu, 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu. Ja hienosti sujui. 🙂 Otin testiin myös oikealla sivulla maahan / istu / seiso ja kierrä koira. Noissa on pientä hiomista. Maassa pysyi hyvin, istumisessa vähän kiertyy katsomaan ja seisomisessa ei pysynyt ilman apuja vaan kiersi mukana. Nuo on kuitenkin varmaan aika vikkeliä “korjattavia” / opetettavia.

Eli rallyn osalta eniten hinkkausta vaatis nyt käsi-/kosketuskeppiapujen häivyttäminen eteentulosta ja oikealle sivulletulosta sekä käytösruudun hiominen. En tiedä aionko edes treenata sivulla tai edessä makaamista käytösruutua varten. Kaikki nää makuuliikkeet kun paineistaa Ifaa niin paljon, niin antaa olla. Treenataan pelkkää istumista, ja jos kisoissa on se makuu siellä ruudussa, pyydän Ifan maate siihen alkuun ettei tule suora hylky ja sitten se nousee sieltä kun nousee eikä sen väliksi.

Kokeiltiin muuten kosketuskepillä myös sivulla pyörähtämistä ja tää on ehdottomasti paras tapa sitä pyytää. Täytyy vaan siitäkin lähteä keppiä häivyttämään.

Liksu pääsi ottamaan pienet näyttelytreenit, jossa keskityttiin siihen, että on ihan sika kivaa. 🙂 Ja niinhän meillä sitten olikin. Ei Liksu osaa juostessa eteen katsoa kotona treenatessa, mutta oikeassa kehässä on yleensä niin vauhti päällä, että katse on sitten kuitenkin eteenpäin. Liksun kanssa kun olisi määrä käydä keväällä / kesällä joissain näytelmissä. Liksu on yleensä niin tykännyt siitä.

Advertisements

*wroom wroom*

*wroom wroom* eli ralliauto eli rally-tokotreenit. Ooho?! Pitkästä aikaa jotain muuta kuin koiratanssia. 😀 Tuli tutun xolo-kasvattaja Ninan kanssa puhe rally-tokosta ja siitä, että mekin ollaan siinä aikanaan kisattu. Totesin ohimennen, että tarttis ottaa uus startti alle tässä joskus jottei vanhene meijän epävirallisaikaan saavutetut tulokset, kun siinä on joku aikaraja. No kuin tilauksesta joku juuri puhui aiheesta Facebookin rally-tokoryhmässä ja kävi ilmi, että 1.5.2016 vanhenee vanhat epäviralliset tulokset jos ei siihen mennessä ole kisannut. Nii että eihän tässä auta ku lähteä kisaamaan! En sulata ajatusta siitä, että meijän RTK1, RTK2 ja yksi ihka ainoa tulos VOI:sta katoais kuin tuhka tuuleen ja pitäis alottaa ALO:sta taas. Ei sovi, joten parempi lähtä kisaamaan. 😀

Mutta tietty että vois kisata, niin ois varmaan ihan kiva että koira osais kyltit… 😀 Harjoiteltiin sivulla pyörähtämistä, yhtä sivuaskelta oikealle, 180 asteen täykkäriä paikallaan oikealle, paikallaan pysymistä maaten/istuen/seisten kun minä kierrän ympäri, eteentuloa, takakautta sivulletuloa, seuraamisen käännöksiä (koira takaa/molemmat toisiaan kohti/molemmat ulkokautta) ja ja… No, näköjään ihan liikaa kaikkea.

Vaikein osuus oli eteentulo ja oikealle sivulle tulo jos ohjaavassa kädessä ei ollut namia. Eihän toi rotales tehnyt mitään jossei ollut ohjaavassa kädessä namia! Meinasin hiukset repiä päästäni että miten tää nyt on niin iso juttu?! Ok voittajassa ei saa kuitenkaan kovin suuria käsiapuja käyttää ja niitä eteentuloon ja oikealle sivulletuloon vielä tarvitaan, mutta silti! Työstettiin tuota sitten hieman sillä, että ensin pari namivetoisesti, sitten yksi ilman namia ja kun teki kunnolla niin sai metukkasiivun palkaksi.

Sivuaskel oikealle sujui hienosti – jos aloitettiin paikaltamme. Liikkeessä siitä ei tullut yhtään mitään, tulee ihan vinosti mukana. Toisaalta kotona tätä on hankala treenata, kun Ifan liikeratoihin vaikuttaa sekin, missä kohtaa on mattoa ja missä ei… Täytyy siis treenata tätä joskus hallilla. 180 asteen täykkäri oikealle paikallaan sujui hyvin, kun ajoissa käskytti ja kertoi että mitä tehdään. Se tarttis aina muistaa.

Muut täykkärit liikkeessä sujuu ihan hyvin, paitsi poispäin käännös. Siinä on vähän työstettävää. Varsinkin kun juuri sitä ennen treenattiin sivulla pyörähtämistä, ja tajusin tekeväni ihan saman käsiliikkeen siihen. Not cool. Se sivulla pyörähtäminenkään ei ole turhan helppoa, kun se on Ifan “huonompi pyörimispuoli”. Toiseen suuntaan se osaa pyöriä paljon vahvemmin. Mutta ei se mitään, treenataan tätä lisää. Kosketuskeppi voisi itse asiassa auttaa ehkä tässäkin. Samoin mietin nyt, että kosketuskepillä voisi varmaan kokeilla sitä eteentuloa ja oikealle sivulletuloa kuin myös.

Maahan/istu/seis ja ohjaaja kiertää koiran meni kaikki tosi hienosti. “Istu, seis, kierrä koira” -kyltin treenissä vaan huomasin, että täytyy muistaa odottaa koiran noustua seisomaan ja käskeä selkeästi “odota”, ennen kuin lähden kiertämään, muuten Ifa liikkuu ihan ymmärrettävästi mukana. Suoraa liikkeestä maahanmenoa en viitsinyt ottaa. Se on meille muutenkin se Ifalle kaikista inhottavin liike, kaikista potentiaalisin epäonnistumaan.

Jatkossa tarvii treenata/vahvistaa vielä lisää:

  • puolen pitäminen jalan ali pujottelun jälkeen
  • maahan/istu/seiso kierrä koira koira oikealla puolella
  • eteentulo
  • oikealle sivulletulo
  • 3 askelta peruuttaen
  • kaikki siirtymät kaikista suunnista oikealle puolelle
  • puolenvaihto takana (vas->oik, oik->vas)
  • houkutus
  • kylttirata
  • käytösruutu

Eli joo tekemistä riittää Ifan kanssa. 😀 Käytösruutu on ihan vammanen. Pitää treenata kyltit niin, että saadaan ottaa -10p käytösruudusta, koska sitä toi ei varmana kisatilanteessa tee. Ja se meille kelvatkoon.

Kokeiltiin muuten nopeasti Ifan kanssa myös tuota edessä väärinpäin seisomista silleen, että alan nostamaan keppiä ja palkkaamaan kun Ifa pysyy siinä silti. Pari kertaa Ifa kääntyi mua katsomaan, mutta kyllä me useampi onnistuminen silti saatiin siinä, että asento pysyi ja katse säilyi eteenpäin! Wuu! Pätevä doge. ^_^


Ja hei, Liksukin pääsi treenaamaan!

Oon miettiny, että Liksulle ois koreoon hyvä joku kaiuttimen näköinen pömpeli, jota se vois sit kiertää/jonka päällä tehdä kurrea tai 360. Sitten tajusin yhtäkkiä että wtf, mullahan on tollanen kuutio subbari jota en tarvii, koska kaiuttimien piuha on mennyt rikki niin että ääni kuuluu vaan toiselta puolelta. Ei mitään, kaikki piuhat irti ja treenaamaan. 😀

Koitin ensin opettaa Liksua kiertämään sitä etutassut sen päällä. Ei osannut alkuunkaan. Sitä vois kyllä jatkaa viitsiessään, mutta ehkä jollain muulla esineellä. Liksu sitten itsenäisesti alkoi tarjota kokonaan esineen päälle menoa. Tämä ok, tätähän olin ajatellutkin. Tosin subbarin pinta on aika liukas, joten aika pian virittelin siihen kylppäristä pienen pehmeän maton päälle ettei tassut luista ja mieti, että jotain tähän pitää kehittää.

Harjoiteltiin siinä sitten vähän kauempaa esineen päälle lähettämistä ja esineen päällä kurren tekoa ja siihen koitin ottaa etäisyyttä mukaan. Kauempaa lähettäminen sujui ihan hyvin, mutta kurre ei vielä niinkään. No, sitä voidaan treenata.

Ainoa vaan, että kun oltiin sitä hinkattu jo hyvän aikaa, sain idean että oiskin paljon kivempi, jos voisi ensin käyttää subbaria sen kiertämiseen (esim. apuna ison ympyrän juoksemisessa) ja sitten myöhemmin voisin koreossa heittää mun nahkatakin siihen subbarin päälle, jonka jälkeen se ei enää luistaisi tassujen alla ja Liksu voisi kiivetä päälle ja tehdä kurrea! Tahdah!

…paitsi että arvaa vaan suostuuko se enää kiertämään sitä, kun just harjoiteltiin menemään sen päälle. No ei suostu ei. Tää vaatis taas sen tason sanaerottelut, etten oo ihan vakuuttunu onko Liksun päässä siihen kapasiteettia tarpeeksi. Voi hyvin olla, että ei.

Noh, hautokaamme ja jalostakaamme tätä ajatusta entisestään.


(Meillä jäi tosiaan TAAS koreotreenit väliin, kun auto irtisanoutui viime viikon lopulla, eikä meiltä pääse mitenkään fiksusti tuonne treenipaikalle. 😦 Saati että hotsittaisi seikkailla sateessa julkisilla ja käyttää matkaamiseen julkisten tunti oman auton vajaan vartin sijaan. Asd. Tyhmät autot. Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kurssikerta. Toivottavasti pääsemme edes sinne.)

Messarissakin tuli käytyä viime viikonloppuna.

Pikselioksennusta on tarjolla beusseista sekä lauantailta että sunnuntailta, ja koiratanssista ihan muutama hassu kuva näytösesityksistä toiselta päivältä.

Messarissa käytiin koiratanssissa pohjoismaiden mestaruuskilpailu. FS-esitykset, joiden pitäisi olla mind-blowing monipuolisuutensa vuoksi, eivät pahemmin säväyttäneet. Mutta hyvä luoja. HTM:n PM-voittajaesitys on aivan u-s-k-o-m-a-t-o-n. Nyt ei tunnu muut esitykset enää missään tuon jälkeen. That, my friends, is pure gold. Merja Valkosen kuvaama video esityksestä on katsottavissa YouTubessa.

Edessä väärinpäin seisominen

Facebookin koiratanssiyhteisössä keskusteltiin siitä, miten opettaa koira seisomaan ohjaajan edessä väärinpäin katse “menosuuntaan”. Kosketuskepillä valtaosa oli sitä opettanut. Päätin for kicks and lolz kokeilla opettaa sitä molemmille omille koirilleni ja videoida yritykset.

Ei noi sitte yhtään erilaisemmat treenattavat viittis olla? 😀

Huomioita:

  • palkkaa heittämällä nami eteen
    • muuten kääntyy katsomaan mua/kättä
  • Liksulle pitää opettaa keston pidentäminen
    • ja vasta sen jälkeen tikun seuraaminen
    • ja oikeastaan paremmin koko kosketuskeppi
  • Ifan treeniä voi alkaa vaikeuttamaan / liittämään käskysanaa
  • mun täytyis opetella paremmaks naksuttajaks 😀

KT-koreokurssi 6/10

Tänään oli taas jokakeskiviikkoinen koiratanssin koreografiatreenikurssi Tuulissuolla. Ajatuksena oli Ifan kanssa treenata kosketuskepin avulla etupositioita ja sivuaskelia. Ja normiseuruuta tarttis myös parantaa kun se edistää ihan hulluna, siihenkin mietin kosketuskeppiä avuksi.

No normiseuruussa kosketuskepin käytöstä ei tullu yhtää mitään, ei toi sitä keppiä kattonu ollenkaa ku ymmärsi että seuraamista vedetään. Sain tökkiä sitä vaikka naamaan sillä kepillä kesken seuruun, ei siis niin mitään hyötyä. 😀 Siitäpä se treeni vaihtui sitten edistämisenpoistotreeniin. Eli paljon palkkaa oikeaan kohtaan, melkein imuttaen ja mulle tiukkaan seurantaan etten vahingossakaan heitä namia eteenpäin tms. Mikäs sitä tuota ois treenatessa jossei tuo hemmetin hullu rei’ittäisi mun sormia nameja kauhoessaan. Pikkurillissä kävi TODELLA lähellä, ettei tullu verta vuotava haava. Ja toi on sentään jo 7v hotales eikä mikään pentu enää…

Todettiin myös että koreoo meijän ei tosiaan kannata pahemmin enää treenaa. Siirtymät vaan sujuviksi, niin se on siinä. Testasin sitten miten frontti-etusivulaukasta takaakierto jalan ali pujottelulla fore-etusivulaukkaan -siirtymä sujuu (helppo selostus, eikö…), ja no, hyvin se sujui. Testasin myös fore-etusivulaukasta toisesta suunnasta takaakierrolla oikealle puolelle seuraamaan tulon ja sekin sujui hyvin kun muisti käyttää oikeaa käskyä. Käskyt on mulle vaikeita, vaikea keksiä uusia käskysanoja ja vaikea muistaa vanhojakaan käskysanoja…

Siirtymät kun sujui niin mietittiin vielä, että seuruussa edistämiseen vois koittaa puuttua myös opettamalla sen mun ympäri peruuttaen kiertämisen. Ziisus mä en oikeesti osaa kuvailla näitä temppuja, mutta toivottavasti noista nyt saa tarpeeksi selvää. 😀 Eli pointtina, että voisi kesken seuruun ottaa tuon ympäriperuuttamisen, niin periaatteessa jos Ifa oppisi vähän ennakoimaan sitä niin se ei voisi edistää niin pahasti. Ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Ifa ei tuota temppua tosiaan osaa. Ollaan sitä Nadja Böckermanin koiratanssikoulutuspäivässä kerran Akaalla harjoiteltu ja pretty much that’s it. Sitä voisi siis alkaa treenaamaan ahkerasti. Se on kuitenkin ihan näyttävä temppu ja ois kiva että Ifa osais sen, vaikka se aika “kulunut” onkin. Ottakaamme tämä siis työn alle. >8) Ifa siis peruuttaa ympäri ihan hyvin namiohjattuna, mutta se ohjauksen häivyttäminen tulee olemaan työn ja tuskan takana.

Aikaa kun oli niin runsaasti, niin päästiin Liksunkin kanssa näyttämään sen koreota ihan musiikin kanssa. Sain siinä just ennen koreon aloittamista idean siitä miten sitä koreota voisi tuunata, joten vedettiin lennosta tällä muunnoksella ja sehän sujui ihan hyvin. Vähän on koreossa muutama pitkä pätkä yksittäistä temppua, mutta eiköhän ne saada jotenkin ratkaistua. Treenin lopuksi Hanna-ope sanoi, että eiköhän se oo Liksunkin koreo valmis, että sitten vaan treenaamaan niitä muutamia treeniä vaativia juttuja. Hemmetti, se koreohan tulikin äkkiä valmiiksi. 😀 Liksun kanssa täytyy vielä treenata lisää

  1. sanaerottelua (360 on 360 eikä hyppy, ja hyppy on hyppy eikä 360) ja
  2. sitä ettei tarvitsisi etsiä nameja joita sille ei ole edes heitetty.

Siinä on Liksulle kaikista vaikeimmat asiat. Lisäksi olen huomaavinani, että se alkaa kyllästymään. Se ei iiiiihan samalla tekemisen vimmalla tee, kun on nyt niin monta kertaa otettu samaa koreota. Täytyy siis pistää Liksua vähän tauolle tai opetella vaan jotain uusia juttuja, ettei tule vahingossa hinkattua liikaa ja tapettua koiran mielenkiintoa kokonaan.

Jatkamme siis näiden suunnitelmien turvin. Liksun kanssa treenataan yllämainittuja, Ifan kanssa

  • sivuaskelia
  • ympäri peruuttamista
  • seuraamisen oikeaa paikkaa
  • + “jotain kivaa”, vaikka jalan yli hyppyä.

Erilaista treeniä

Tokon treenailu edelleen jäissä inspiraation puutteesta, mutta ollaan treenailtu nyt muunlaisia juttuja. Kuluneen viikon aikana lompsin tiimariin ja ostin tarvikkeet kosketuskepin tekemiseen! Eli tikkuja ja palloja. Nyt oon Ifaa opettanut sitä tökkimään ja hyvinhän se näyttää ehdollistuneen. Rikun kaveri oli kylässä, näki kosketuskepin hyllyllä, otti sen käteensä ihmetellen että mikäs kumma se on ja Ifa samantien loikkas sängyltä nukkumasta tökkäämään sitä palloa! Ei voi moittia. 😉 Nyt kun se osaa sen niin oon miettiny, että miten jatkaisin sitä… Mitä muuta opettaisin sitä tökkäämään sen avulla? Kovasti haluaisin opettaa sen laittamaan valot päälle ja kiinni, mutta on vähän liian pieni koira kun ei se noihin katkasijoihin oikeen yllä. Rikun kaveriki sano että juu elä vaa opeta, pomppii pian keskel yötä laittelees valoi päälle, pois, päälle, pois, päälle… 😀 Ehkä mä vielä keksin jotain. Niin joo ja kovasti Ifa on luullu ensin, että toi ois sama kun kapula ja sitä pitäis purra. No ei oo herunu palkkaa puremisesta eikä tassuilla kiinni nappaamisesta, joten eiköhän se toi pelkkä nenän tökkäys siihen ehdollistu. Ifa muuten tykkää kauheesti tollasilla nenällä tökkimisistä, jollaista muuten toinenkin juttu on, mitä nyt opetellaan…

Beussifoorumilla joku vinkkas, että Canis-lehden numerossa 3/2010 on hyvä artikkeli pennun kouluttamisesta kisakoiraksi ynnä muuta, joten pakkohan mun oli se numero netistä ostaa. Lueskelin sitä sitten tänään ja siellä oli puhetta siitä, miten koirat (ja ihmiset) tervehtii. Artikkelissa ehdotettiin yhtä niin hyvää vaihtoehtoa, kun vielä hienosti puhuttiin miten hyvin se sopii aroillekin koirille, niin pakkohan sitä oli alkaa opettelemaan. 😉 Eli että vaikka “päivää”-käskyllä (tai tervehdi tai mikä ikinä haluaakaan) niin koira tökkäisi tervehdittävän ihmisen kättä nenällä. Mielestäni kuulostaa todella kätevältä tavalta opettaa koira tervehtimään. Aralle koiralle sopiva siksi, että siinä koira itse lähestyy ihmistä, ei ihminen sitä. Koira voi siis itse vaikuttaa tilanteen etenemiseen. Heti ton artikkelin luettuani päätin, että “joo, ton mä opetan sit beussillekin!” Mikä beussikuume………

Nää kaikki sheippaamiset ja sieppaamiset sun muut mistä lehdessä puhutaan niin on mulle aika pimennossa, en varmaan itse hoksaa niitä kunnolla. Ifaa kun palkkasin eka siitä että se tuo nenän lähelle kättä nii sitte se tarjoili sitä vaan, ei oikein edennyt siitä ilman apuja. Ja sit ku palkkas pelkästään siitä, että se oikeesti koskee sitä kättä niin sitä se nyt tarjoaa. Sitten kun tuo sujui mun huoneessa ok niin otin pari toistoa olohuoneessakin. Eli ympäristönvaihdosta ja vähän häiriöitäkin enemmän. Olis siinä pitänyt ottaa ensin niitä helpoimpia toistoja näyttäen koiralle mitä haluan, mutta unohtui vähän se. Onnistui silti lopulta. Huomasin myös, että meinaan ruveta laittamaan sitä käskyä mukaan liian aikaisin ja sit vaan evottelen itsekseni. Hyvä minä… Mutta hyvä että edes huomaan omia mokiani niin pääsen niitä korjaamaan. Tätä päivää-treeniä täytyy jatkaa jatkossakin, viedä se pidemmälle, tai niinku useampiin ympäristöihin ja lopulta mun kädestä muiden käsiin jne. Mietin toimisko toi näyttelyissäkin, mutta tuskinpa vaan, yleensä siellä kaikki koiran suun liikkeet tuomaria kohti tulkitaan tuomarin ja kehänlaidan puolesta puremisyrityksiksi. *silmien pyörittelyä* On ne sellanen sirkus ne näyttelyt että voi moro.

Toinen mitä pitäis opetella niin on leikkiminen. Ifa leikki pienempänä melko paljon, nyt ei kovinkaan paljon. Tosin se on vissiin minä, jonka pitäis opetella leikkimään. Ja leikkiä enemmän koiran ehdoilla, tai ei nyt silleen että koira päättää milloin leikki alkaa ja loppuu, mutta silleen että se on koiralle kivaa. No jos se ei oo kivaa nii mitään leikkiä ei olekaan… Pitää vähän tutkailla tarkkailla tutkia tutustua että millanes leikki meillä toimis. Ja jos alkaa toimia niin viedä sekin useampiin ympäristöihin. Ifa on aina ollu tosi huono leikkimään “julkisilla paikoilla”. Oon saanu sen leikkimään vaan koivunrisuilla ja sitte sellasta naminjahtaus tai -koppausleikkiä. Olis hienoo jos tuonki sais palkkautuun leluista tai että se edes tavallaan rentoutuis julkisilla paikoilla niin, että suostuu leikkimään. Katsotaan, katsotaan.

Lehdessä jäin muuten kaipaamaan sen Toten listan syvällisempää esittelyä. Miten se sheippaa ja sieppaa niitä toimintoja ja jos se sanoo leikin aikana vaikka palkkaavansa istumisest ja seisomisest ja eteepäi astumisest ja taaksepäi astumisesta, nii tekeeks se niit kaikkii saman leikin aikana?! ja mitä hyötyä siitä sitten oli? Ja onko sitte tosi epäperso tai leluhullu koira ku namin saamisen jälkeen suostuu noi vaa jatkaa leikkii taas? 😀 Ei mun koirat vaa… Namin ku saa nii kaikki ulkonen maailma melkee unohtuu, ne ei tiedä enää mitään sen jälkeen. Paitsi yrityksiä saada uus nami. Mut ei sitä leikkimistä siihenkää voi laittaa, ku sit se ois vaa suoritus eikä leikkiä. Ja tosiaan artikkelissa kun oli lueteltu monen monta asiaa mitä vahvistaa pentuiässä jotka olis kisakoiralle hyödyllisiä, niin mulle vaan jää mieleen kysymys, että MITEN? Oonko liian n00b koiraharrastaja tai jotain kun en itte tiiä miten vai häh? Kyllä mäkin noi hommat haluaisin sitte seuraavalle koiralleni joo opettaa vahvistaa, mutta ei se kauheesti auta että tiiän mitä haluan jossen tiiä miten saavutan sen, mitä teen niiden eteen. Miten saan koiran leikkii ankkalammen vieressä, jos se mieluummin söis ne sorsat?

No mut tällasii tälla kertaa, koitan löytää sitä tottisintoo vielä jostain nii että lähdettäis sitä taas vääntämään kisakuntoiseks. Inspiraatio on niiiiin kova että söin itte puolet koiran palkasta, jolla tänään treenin päivää-käskyä. 😉 No mutta kun oli hyvää juustoa…