Tag Archive | koulutus

Anna <3 Pekka vai mites se menikää…

Siis Pekka Korri. ❤ Voi vitsit että oli kyllä hyvä koulutus. Selkeni niiiiiin moni asia. Kelasin aiemmin että vitsit emmä tiiä viittinkö kysyy apuu johonki lol luoksepäästävyys ja tällasii. Mut selostin sit aluks että ollu luoksepäästävyys ja paikallamakuu ongelmana ku toi pelkää ihmisii ja koirii blaablaablaa et eka tuomarintarkistus sit luoksepäästävyys ja heti paikallamakuuseen bääm. Mutta sepäs sitten päätti heti et treenataan siis tuomarintarkistusta ja luoksepäästävyyttä! Ja voi vitsi että olikin hyvät harjotukset. Sil oli samantien paljon hyviä ideoita siitä miten toteuttaa tota. Tai eka se kysy et miten ollaa noita treenattu ja kerroin et tarkistusta oikeestaa ei olla ja luoksepäästävyyttä ollaan sillä et tulija antaa namii. No eipä treenata sillee enää!

Tää on tää niin perinteinen olo että voihan pyhä loogisuus miksi en ole tuota tajunnut kun asia on simppeli ja selkeä ja juuri noin sen pitää mennä mut piti sit maksaa 50€ että kuulin sun sanovan sen. Ei sillä, kyllähän tuota mielellään kuunteli.

No, ekana harjoitteluun se tuomarintarkastus. Homman nimi oli se, että etupalkka näkyviin, Pekka piirs maahan viivat jotka oli leikisti kehän sisääntulo, mä kävelin siihen Ifan kanssa ja pysäytin sen siihen ku Pekka seiso siin vieres ja siitä vapautin Ifan eteen namille. Tätä toistettiin vähä aikaa pidentäen ja sillee että Pekka aina vähän läheni sitä, sitte oli kyykyssä, sitte koski sitä ihan vähän, koski vähän enemmän ja lopulta silitti sitä sormella oikee kunnolla. Ifa eteni siin tosi nopeesti. Olin ihan hämmentyny. Ja tosi looginen selitys sille miks vaan mun pitäis palkata sitä eikä sen lähestyvän vieraan ihmisen.

Luoksepäästävyys syyniin seuraavaks. Siinä homman nimi oli, että Pekka sanoo mitä siinä liikkeen alkuun kokeessakin sanotaan: “Luoksepäästävyys. Ohjaaja valmis?” jollon mun piti sanoo Ifalle vihjesana, meillä nätisti ja vastata se “valmis”, jollon Pekka lähti käveleen kohti mut sit jostai metrin puolentoista kahen päässä käänty 90 asteen kulmas pois päin ja sil kääntymishetkel mun piti kehuu Ifaa ja palkata se. Sitte toistettiin tota vuoropuhelu aina mukana nii että Pekka tuli lähemmäs ja lähemmäs ennenku käänty pois, lopulta vaa käveli vähä sivutte ohi. Sitte piti edetä siihen koiraan koskemiseen, totesin että yleensä tuomarit meillä kai on kumartunu ton päälle eikä kyykkyyn menny joten otettiin silleen. Tässäki tosi hyvää etenemistä, ei Ifa kertaakaa lähteny peruuttaa pois alta. Waude.

Oli sitten vielä aikaa jäljellä omaa vuoroa, niin katottiin liikkeestä maahanmeno jälleen liikkuroituna. “Liikkeestä maahanmeno. Ohjaaja valmis?” “Valmis.” “Liikkeelle mars.” “Seuraa.” Käsky.” “Maahan.” “Matka riittää. Palaa koiran luo.” “Käsky.” “Istu.” KHAH!! Kelasin ettei se ees menis maahan, mut meni kuulemma tosi nopeesti ja se sano että jos se olis ollu tuomari tänään niin se olis antanu kympin. 😀 En tiä paljonko se puheli lämpimikseen mut kyllä lämmitti mieltä silti. Kehtas sitte väittää että Ifa näyttää tykkäävän maahanmenosta et sitä vois alkaa käyttää sellasena naksun tapasena että ku koira seuraa hyvin nii käskee se tavallaa palkkana siitä maahan, jossa on sekin hyöty et sit se ei ennakoi sitä jäävää liikettä koska se tulee siitä hyvästä seuraamisesta, että “kato ku seuraan näääin hienosti anna nyt se käsky mennä maahan jooko!” tyylillä. 😀

No sitte se sano että otetaampa se liikkeestä seisominen perään. Ja kas kuinka ollakkaan Ifa päätti mennä maahan siitäkin käskystä, jolloin Pekka pääsi sanomaan meillekin vihjesanojen tärkeydestä. Nyt oon sit miettiny pääni puhki noita eri vihjeitä mitä vois käyttää. Ne oli kyl tosi hyviä mitä se Pekka itte kerto käyttäneensä, nauratti oikein. Hauska mies noin loppujen lopuksi. No, toistettiin toi liikkeestä seisominen vähän suuremmilla avuilla niin että se onnistu koska ei sitä kannata failata kahta kertaa peräkkäin ja silleen se sentää onnistu. Se oli sitten siinä se ensimmäinen osuus ja eikun seuraavaa vuoroa odottelemaan.

Toiselle vuorolle Ifa oli ehkä inauksen hyytynyt jo, kenttä meni varjoon niin tuo alkoi vähän täristä ja piippailla silleen että booriing.. kyylmää.. ei jaksa venaa.. kotiiin… Piristyi sit onneks vähäsen omalle vuorolle. Pekan mielestä on hyvä ottaa ylempienki luokkien liikkeitä paljon jo tässä vaiheessa, ensinnäkin ettei kokoajan puurra samoja ALO:n liikkeitä kerta toisensa jälkeen ja toisekseen siks ettei sitten tee niistä EVL:n liikkeistä mitään sellasia… pelottavia liikaa kumarrettavia. “Treenaatte EVL:n liikkeitä, sitku se ALO:n koe tulee nii viikon ennen sitä treenatte ALO:n liikkeitä, sitte on se TK1 plakkarissa nii treenaatte taas EVL:n liikkeitä kunnes tulee AVO:n koe vastaan ja viikko ennen sitä treenaatte AVO:n liikkeitä ja näin ku jatkaa nii teil on TVA.” 😀 JOO. Sen päivän ku näkis et Ifasta sais TVA. 8) Vitsi tollanen jos toteutuis nii varmaa halkeaisin oikeesti ylpeydestä.

Mutta tosiaan kakkoskierroksella oli sitten tarkoitus ottaa “hauskempia” liikkeitä, otettiin ruutua ja ohjattua noutoa. Ifan kanssa lisäksi otettiin uusintakierros sitä tuomarintarkastustreeniä. Ifa oli nyt selkeesti väsähtäny taas odottelusta, koska ei jaksanut olla yhtään niin reipas kuin edellisellä kierroksella. Saatiin kumminkin vähän tätä tehtyä. Sitten ruututreeniin. Idea oli että jätän koiran istumaan kysyttyäni virittelykysymyksen “missä ruutu?” ja vien namialustan (ja namia siinä) ruudun takaosaan, kävelen takas koiran luo ja annan käskyn “ruutu”. Yksinkertainen harjoitus. Ja koiran kehuminen alkaa heti kun se on ylittänyt ruudun etummaisen viivan. No, Ifalla oli tässä se ongelma että se oli tooooosi kovaa menossa, mut käskystä se vaan nytkähti eikä uskaltanu mennä loppuun asti, käsimerkkiavulla sinkos aina sinne. Kolme kertaa toistettiin tää ja aina piti antaa käsimerkki avuksi. Neljäs kerta tehtiin sitten silleen, että taas virittelykyssän jälkee koira odottamaan, käydään koskemassa maata siellä ruudun takaosassa, palataan koiran luo ja lähetetään. Ja taas kun on ylittänyt ekan viivan nii hirmukehut ja kipitys perässä ruutuun ja palkkaa. Ja tämän jälkeen taas yksi kerta sillä namialustalla. Tottahan se oli mitä Pekka sanoi ettei totakaan kannata tehä sillee että kuukausitolkulla treenaa aina se palkka siel ruudussa ja sit lopettaa ku seinään. Vaa et alust lähtie tollanen harjotus mukaan nii helpottaa huomattavasti.

Ruutuun lähetystäkin jännempi oli mun mielestä päästä kokeileen sitä ruudun suorituksen loppuosaa. Vein siis koiran ruutuun istumaan, leikittiin että oon käskeny sen ruutuun-seis-maahan. Pekka käskyttää liikkeelle kohti koiraa mars, käännös vasempaan mars, käännös vasempaan kohti lähtöpaikkaa mars, käsky ja sit kutsuin Ifan sieltä ruudusta mukaan seuraamaan. Pekan kommentit oli et Ifa odotti tosi hyvin siel ruudussa että käsky tulee ja tuli vauhdilla mukaan seuraamiseen taas. Mä vaan vähän evotin enkä ottanu liikettä loppuu asti ku Pekka sano et liike seis nii koira oli jo ties missä ja mitähän kaikkee. 😀 Mut tulipahan tuokin treenattua ja kivaa oli.

Ruudun jälkeen katottiin sitten tota ohjattua noutoa. Siihen jälleen virittelevä sana, eipä siihen paljon “ohjattu”a parempaa keksinyt. Idea oli että koira oppis heti kattoo että minne se liikkuri oikeen menee. Lisäks haluttiin tuoda se merkki mukaan heti mutta ei mitenkään korostaa sitä. Joten seistiin koiran kanssa tuurilla metrin päässä tötsästä ja Pekka vei namialustan vaihdellen oikeen/vasemman kapulan paikalle. Siitä sit ohjattiin namilla koira merkin taakse seisomaan, palkka ja katsekontaktista “vapautus” oikeelle/vasemmalle sen mukaan missä se palkka nyt oli. Ei tässä sillee mitään ihmeempiä paitti että mun namialusta oli niin pieni et Ifa joutu oikee ettimään sitä ja sit se kiemurteli eestaas miten sattu. 😀 Mut ehkä se vähän pääs hajulle siitä! Siitäkin se Pekka kerto hyvää tarinaa et mitä kaikkee son käyttäny ite ton opetukses, et eka siel voi olla tiiliskivi, tiiliskivi, lelu. Sitku tulee kapulat mukaa hommaa nii voiki olla että kolme kapulaa, joista kahden päällä on tiiliskivi. 😀 Nii että koira ei sittekkää pääse kunnolla hakemaan väärää. Mutta että tärkeetä tehä näitä toistoja paljon tässä ja hakee niitä onnistumisia eikä vaikeuttaa liian nopeasti hommaa.

Ohjatun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa niin kysyin konsultaatiota noutoon. Saatiin ehdotukseksi, että tunnarikapulalla koitan saada Ifan kapula suussa tekeen ton kierrä-leikin, meillä siis käsky “tötsä” eli koira kiertää kohteen. Siinä oli kans hyvä se idea, että lopulta voin heittää kapulan poispäin itestäni eri suuntaan ku missä tötsä on nii että ku sit käsken koiran kapulan kans kiertää tötsän nii se tulee löyhästi siitä mun vierestä ohitte. Eli että liike ei lopu mun luokse. Ja irrotuskäskyllä vois palkata sitä heti ku kapula suussa vähänkää tullu tötsästä ohitte. Lopulta sitä vois tuunaa sillee että koira viipyy pidempään mun luona kapula suus ennen lähetystä kiertämään, sit koittaa saada se istumaan ennen lähetystä kiertämään jne. Hyvä idea, pidän siitä, täytyy katsoa toimiiko käytännössä. Oon vähän skeptinen siitä että saanko ton muka tekeen kapula suussa jotain, mutta no yrittänyttä ei laiteta!

Oliskohan tässä sit vihdoin ollut kaikki? Tuntu siltä että pakko heti kirjottaa tähän kaikki niin ei pääse unohtuun ja voin myöhemmin tulla lunttaamaan tästä että mitäs pitikään tehdä. 😀 Huomenna varmaan pidetään lepopäivä aktiiviviikon jäljiltä, josko Ifa sit jaksais olla Tampereella reipas.